Missä asiassa pidät kulissia? Edes pientä?

Näyttelen köyhää olen jo aikamestari siinä.

Perheestä, perhe-elämästä ja avioliitosta. Olemme mieheni kanssa olleet kimpassa reilu kymmenen vuotta, olemme myös naimisissa. Esitän kaikille, että parisuhteemme voi mainiosti, vaikka tiedän, että mieheni on valehteleva petturi, ja hänellä on ollut ainakin yksi vuosia kestänyt salasuhde meneillään. Mies nukkuu työhuoneen sohvalla ties monettako vuotta milloin milläkin verukkeella. Antaa nukkua. Kutsun puheissani makuuhuonettamme rakkauden luolaksi, ja sillä nimellä puhun siitä kaikille, jolloin kenellekään ei tule mieleen kyseenalaistaa suhteemme laatua.

Päätin, että alan laittaa rahaa syrjään, ja jätän mieheni, kun tämä salasuhde päättyy. Olen kotona niin mukava kaikille, että sain miesraukankin uskomaan, että perhe-elämää kannattaa lasten vuoksi vielä jatkaa, kunnes lapset ovat isoja. Miehessä on onnekseni miellyttäjän vikaa, joten häntä on suht helppo vedättää. Sairastin myös rintasyövän joitain vuosia sitten, se toimii edelleen miehen syyllistämiseen.

Kaiken huipuksi pääsin samaan työpaikkaan miehen kanssa, jolloin miehen ja salarakkaan tapaamiset vaikeutuivat jonkin verran, kävi ilmi, tai niin oletan, he tapaavat usein työpäivien aikana. Nyt minulla on esteetön pääsy mieheni kalenteriin, ja on ilo täyttää miehen kalenteria, laittaa kapuloita rattaisiin ja seurata kun miestä harmittaa.

En tiedä kuka tästä kuviosta eniten yllättyy, kun lopulta lähden. Mies varmasti, hän on sen verran itsevarma, että tuskin voi kuvitellakaan minun tietävän harrastuksistaan. Olen myös hyvää pataa useimpien miehen ystävien kanssa, joten sitäkin olen käyttänyt vipuna tämän työpaikan lisäksi tehdäkseni miehen lähdöstä mahdollisimman epämukavaa. Kosto elää!

Ps. En ole kertonut suunnitelmistani kenellekään, en edes lähimmille ystävilleni.

Vierailija kirjoitti:

Perheestä, perhe-elämästä ja avioliitosta. Olemme mieheni kanssa olleet kimpassa reilu kymmenen vuotta, olemme myös naimisissa. Esitän kaikille, että parisuhteemme voi mainiosti, vaikka tiedän, että mieheni on valehteleva petturi, ja hänellä on ollut ainakin yksi vuosia kestänyt salasuhde meneillään. Mies nukkuu työhuoneen sohvalla ties monettako vuotta milloin milläkin verukkeella. Antaa nukkua. Kutsun puheissani makuuhuonettamme rakkauden luolaksi, ja sillä nimellä puhun siitä kaikille, jolloin kenellekään ei tule mieleen kyseenalaistaa suhteemme laatua.

Päätin, että alan laittaa rahaa syrjään, ja jätän mieheni, kun tämä salasuhde päättyy. Olen kotona niin mukava kaikille, että sain miesraukankin uskomaan, että perhe-elämää kannattaa lasten vuoksi vielä jatkaa, kunnes lapset ovat isoja. Miehessä on onnekseni miellyttäjän vikaa, joten häntä on suht helppo vedättää. Sairastin myös rintasyövän joitain vuosia sitten, se toimii

Käsikirjoitatko jotain, esim. Salkkareita?

Että olen työkykyinen ja "normaali" korkeakoulutettu ihminen. Todellisuudessa kärsin vaikeista jaksamisen ja vireyden ylläpitämisen ongelmista ja hermosto käy alikierroksilla ja välillä ylikierroksilla. Joudun nukkumaan lähes joka päivä päikkärit, koska vaan yksinkertaisesti nukahdan väkisin. Joinain päivinä tai viikkoina olen puuhakas ja jaksan hyvin, mutta omaa vireystilaa on mahdoton ennustaa. Usein kaikki energia menee arkeen ja kouluikäisten lasten tukemiseen eikä oikein jää varsinaiseen tulon hankkimiseen voimia.

Töitä ei ole tällä hetkellä enkä ole hakemuksilla päässyt haastatteluihin mihinkään. Haettu on niin suorittavan tason hommia kuin koulutusta vastaavia. Tavallaan se on helpotus, koska pelottaa, että jaksaminen ei työhön riittäisi. En saa työttömyyskorvausta, koska mulla on yritys, mutta siitä ei tule penniäkään ja bisneksen rakentaminen alkutekijöissä ja vaatii vielä paljon hommaa, että sen kautta tulisi rahaa. Yritän toki sitä edistää, mutta pää toimii huonosti väsyneenä.

Mulla on fyysisiä sairauksia useita, mutta lääkärit eivät ota vakavasti sitä, että ne aiheuttaisivat väsymystä. Esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa, astmaa, nivelreumaa, migreeniä ja tällaista löytyy, mutta paperilla olen täysin työkykyinen. Epäilen, että näistä kumuloituu se fatiikki ja voi olla, että kaikkia sairauksia ei ole vielä diagnosoitu. Masentunut en ole vaan mieli kyllä innostuu jatkuvasti ja haluaisin tehdä paljon asioita ja perusluonteeni on myönteinen ja eteenpäin suuntautuva, mutta kehon uupumus voittaa aina mielen ja väsyneenä ei kognitiokaan aina toimi hyvin. 

Kulissia pidän yllä, että edes joskus voisin työllistyä tai saada asiakkaita firmalleni. Jos olisin avoin voimavaroistani niin jo nykyäänkin ihmeen huonot työllistymismahdollisuudet häviäisivät olemattomiin. Hävettää myös tunnustaa tilanteeni. Ihmiset eivät ymmärrä, jos lääkärit eivät ole diagnosoineet mitään, joka hridön mielestään todella aiheuttaisi tämän jaksamattomuuden. Pitäisi olla muka painavampi lääketieteellinen syy tällaiseen.

En valehtele. Ei tarvitse.

Pidän kulissia että haluan tehdä töitä. 

Joka asiassa. Olen iltaisin ihan hermoraunio ja sekoamispisteessä. Tosi ahdistunut. 

Vierailija kirjoitti:

Eli siis valehtelet. Missä asiassa valehtelet. Olisit toki voinut kysyä suoraankin. Itse valehtelen, että en koskaan käy av:lla.

Mikä helvetin av:lla?! Taivutatko ihan oikeasti v-kirjaimen "veella" ?! Ei jumalauta...

En kerro kuinka uupunut olen ja kuinka paljon kärsin välillä kivuista ja kuinka tämä vaikeittaa paljon ihan normaalia arkea, en jaksa siivota riittävästi ja mies hoitaa perheen ruokahuollon. Töitä teen osa-aikaisesti, en kerro ulkopuolisille, että tuskin pystyisin jatkuvasti enempää tekemään. (Talous on näinkin hyvällä tolalla, ihmisen vain pitäisi monen mielestä olla tehokas aina ja tehdä töitä vähintään se 40 h/viikko. Unirytmi on täysin sekaisin. En kerro että nukun ihan outoihin aikoihin aika usein. En kerro kovinkaan monille myöskään yliluonnollisista kokemuksistani. Joistain niistä en ole kertonut kenellekään.

Ensin ajattelin, että en mistään. Olen tällainen juuri sellaisena kuin olen. Mutta ehkä yksi asia voisi tulla tutuille yllätyksenä: kuinka laiska ja mukavuudenhaluinen olen. Kerron toki, että olimme esim. Mökillä, mutta kukaan ei arvaa, että katsomme vain netflixiä siellä. Tai käymme viikon laskettelulomalla, vaikka oikeasti olemme rinteessä vain kahtena päivänä. 

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran työpaikassa, jota pidettiin hirveän vaativana ja kuormittavana. Hoidin oman työni kunnolla ja yhden puolivuoden sen lisäksi vielä työkaverinkin työn, kun hän oli uupumuksesta sairaslomalla. Suurimman osan päivästä minusta tuntui silti, ettei ollut oikein mitään tekemistä. Esitin kiireistä, mutta oikeasti surffasin netissä keskustelupalstoilla. Kokemukseni työpaikoista on aika lailla tällainen muutenkin, luultavasti iso osa ihmisistä on älyttömän vajaatyöllistettyjä, mutta joillain harvoilla, johtotason ihmisillä voi sitten olla aidosti järjetön määrä töitä, eikä minuuttiakaan vapaa-aikaa.

Minulla on taas päinvastaiset kokemukset: uupumukseen ja unihäiriöihin asti on joutunut painamaan töitä - enkä ole ainoa. Miehelläni johtotasolla sama tilanne. Pahinta oli lasten ollessa pieniä, kun mieheni matkusti töiden takia (tuolloin etätyöt  eivät olleet mahdollisia edes seuraavana päivänä silloin, kun oli yöllä kotiutunut työmatkalta) ja minunkaan työni ei ollut tuolloin säännöllistä päivätyötä sote-alalla. 

1. Töissä vedän hiveetä roolisuoritusta siitä viihtyisin siellä ja olen innoissani uusista jutuista. Oikeesti tämä palveluala evvk, olen täällä vain ja ainoastaan hyvän palkan ja pitkien lomien takia. Lähden heti jos saan yksityiseltä sektorilta vastaavaa duunia.

2. Kulissi on pystyssä myös henk koht elämässä, en paljasta kellekään kuinka yksinäinen olen, kuinka rakkaudetonta elämää näinkin näyttävän mäköinen nainen on viettänyt edelliset 15 vuotta. Itseasiassa minulle puhutaan hyvin usein "te" muodossa eli oletetaan että tietysti minulla on kumppani ja me olemme "me". En korjaa tuota koskaan.  Oikeasti minä olen aina vain minä.

Työttömyyden häpeä. Entinen hyvätuloinen nykyinen piilotyötön.

Esitän menevää, tärkeää, kiireistä businessnaista jolla aktiivinen seuraelämä ja monia mielenkiintoisia harrastuksia. Tosiasiassa olen laiska, mukavuudenhaluinen yksinäiseen elämäänsä tympääntynyt tavis jota nykyinen työ ei kiinnosta pätkääkään ja selviän työpäivistä n 5-6h työllä. Lojun illat sohvalla yksin tv:tä katsoen, exääni kaivaten ja joskus tänne palstalle kirjoittaen. 

Vierailija kirjoitti:

Perheestä, perhe-elämästä ja avioliitosta. Olemme mieheni kanssa olleet kimpassa reilu kymmenen vuotta, olemme myös naimisissa. Esitän kaikille, että parisuhteemme voi mainiosti, vaikka tiedän, että mieheni on valehteleva petturi, ja hänellä on ollut ainakin yksi vuosia kestänyt salasuhde meneillään. Mies nukkuu työhuoneen sohvalla ties monettako vuotta milloin milläkin verukkeella. Antaa nukkua. Kutsun puheissani makuuhuonettamme rakkauden luolaksi, ja sillä nimellä puhun siitä kaikille, jolloin kenellekään ei tule mieleen kyseenalaistaa suhteemme laatua.

Päätin, että alan laittaa rahaa syrjään, ja jätän mieheni, kun tämä salasuhde päättyy. Olen kotona niin mukava kaikille, että sain miesraukankin uskomaan, että perhe-elämää kannattaa lasten vuoksi vielä jatkaa, kunnes lapset ovat isoja. Miehessä on onnekseni miellyttäjän vikaa, joten häntä on suht helppo vedättää. Sairastin myös rintasyövän joitain vuosia sitten, se toimii

Tämä kuulosti mielenkiintoiseltä. Zemppiä ja voimia ja ennenkaikkea onnistumista. Mä haluun kuulla vielä joskus miten tää tarina päättyy!