Lue keskustelun säännöt.
Missä asiassa pidät kulissia? Edes pientä?
Kommentit (595)
Vierailija kirjoitti:
Olen esittänyt, että voin ihan hyvin. Olen jaksanut pitää ulkonäöstäni huolta, harrastanut liikuntaa, pitänyt ystäviin yhteyttä jne. Oikeasti voin todella huonosti. En jaksa siivota kotona, en jaksaisi työnhakurumbaa, saatan istuskella sohvalla tekemättä yhtään mitään selaillen vain netin keskustelupalstoja. Inhoan itseäni, etten ole saanut mitään järkevää aikaiseksi, mutten vain jaksa.
Sama täällä. Terveyskin on romahtamassa, joten kohta romahtaa kulissitkin, koska en pysty enää esiitymään reippaana kodin ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kehtaa myöntää, että minulla on velaton omistusasunto. Sain sen juuri vuoden lopussa maksettua. En kehtaa myöntää työkavereille, jotka painivat asuntolainojen ja kohoavien korkokulujen kanssa, että olen vapaa niistä murheista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän kulissia siitä että minulla olisi aktiivista vapaa-ajan elämää ja kaikkea mielenkiintoista tapahtuisi töiden jälkeen vapaa-ajalla, vaikka todellusuudessa olen pääasiassa vain kotona ja katson netflixiä.
Työkavereille kertomani tapahtuman ovat pääasiassa ystävilleni sattuneita asioita joita ovat minulle kertoneet tai olen lukenut heidän some-päivityksistään.
Onneksi en ole lihonnut, sillä muuten he varmaan alkaisivat epäillä jo kaikkia niitä vaellus- laskettelu ja muita reissuja mitä muka teen.
Miksi et voi kertoa heille miten asiat ovat? Varmaan muillakin on hieman tylsältä näyttävä vapaa-aika. Nuo somejutut kun ovat usein teeskentelyä ja näyttelemistä.
En ole ihan varma itsekään. Tilanne on sellainen että olen ollut aikoinaan hyvinkin aktiivinen, pitänyt myös ehkä kovaa meteliä työpaikalla siitä ettei pitäisi jäädä kotiin homehtumaan ja nyt kun sitten itse olen laiskistunut niin en kehtaa myöntää sitä muille. Niinpä esitän että edellleen elän aktiivista elämää
Ensimmäisenä tuli mieleen siisteys, mutta suurin osa varmaan siivoaa hulluna ennen vieraiden tuloa.
En mitenkään piilottele sitä miten vähän teen töitä, mutta muut ehkä kuvittelevat, että liioittelen. Olen vaan sattunut löytämään mukavan työn, jossa harvoin joutuu pinnistelemään. Palkka ei ole kummoinen, eikä tästä tietenkään voi edetä mihinkään, mutta luultavasti voin himmailla tässä pitkään kenenkään huomaamatta. Haalin paljon kaikenlaisia pikkuhommia, ihmiset ympärillä luulevat, että olen tosi kiireinen, mutta silti joustava, kun vapaaehtoisesti otan vielä yhden homman haltuun.
Välillä joku homma kosahtaa ja "jään kiinni" tekemättömistä töistä. Työelämän muutoksen tahti on vaan niin kova tällä hetkellä, että pikkuvirheet hautautuvat nopeasti uusien projektien alle.
Vierailija kirjoitti:
En pidä kulissia, mutta luontevasti jätän ikävät asiat useimmiten kertomatta. Johtuu ihan siitä, että olen muiden seurassa sen verran läsnä, ettei tule mieleen mitkään omat surkeudet, vaan keskityn ilonpitoon ja yleisiin keskusteluihin.
Joskus vuosia sitten kun olin pahasti masentunut, piilottelin sitä tilannettani ja pidin kulissia, eli skarppasin aina muiden seurassa ja ryhdistäydyin siksi aikaa. Yksin sitten vollotin ja haudoin itsemurhaaa.
En ole koskaan kertonut omia murheitani kenellekkään. Ne on omia murheita, toiset ei niistä mitään ymmärrä ja toiset ovat niistä hemmetin iloisia.
Niinpä sitten näyttää ulospäin että mulla on aina kaikki hyvin. No, toisaalta niin onkin. Mitä sitä asioita muitten kanssa vatkaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään. Sain kulisseista tarpeekseni lapsuudessa, nuoruudessa ja vielä aikuisenakin. Lapsuuden perheeseen välit poikki koska en suostu enää teatteriesityksiin. Puolisolle kerroin melko pian totuuden jota hän ei alkuun meinannut uskoa. Lapselle olen kertonut ikätason mukaan. Olen psyykkisesti sairas, asun kaupungin vuokratalossa ja olemme lastensuojelun asiakkaita, olen työtön ja sairaslomalla. Silti tämä on parempaa kuin kulissit, ei ole velkaa ja opettelen olemaan ihminen :)
Tsemppiä teille kaikille.
Kiitos, samoin sinulle! Onneksi tänään on aurinkoista :)
Tiedän, että mun elämä saattaa näyttää hyvinkin keskiluokkaisen "onnelliselta" ulospäin, mutta mulla paljon (somaattisia) vakaviakin terveyshuolia sekä niihin liittyviä taloudellisia huolia, enkä silti valita tai kerro näistä julkisesti kenellekään. Näistä tietävät vain minua hoitavat lääkärit ja aviomieheni. Eli siis joo, feikkaan hyvävointista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen jälkeen kuin jäin eläkkeelle ja olen ollut tekemisissä muiden eläkeläisten kanssa olen pitänyt suuni visusti kiinni sillon, kun puheet kääntyvät raha-asioihin, sillä eläkeläispiireissä katsotaan helposti pitkin nenän vartta niitä jotka eivät ole pystyneet kartuttamaan omaisuuttaan. En esimerkiksi kerro asuvani vuokralla jos sitä ei nimenomaisesti tivata.
En ymmärrä tätä, koska kyllähän eläkkeelle jäädään kaikissa "piireissä"; siis sekä hyväosaiset että vähemmän hyväosaiset. Mihin ne vuokralla asuvat ihmiset muka katoaisivat siinä vaiheessa kun jäädään eläkkeelle? Pitäisikö vain vaihtaa "eläkeläispiirejä"?
Opiskelussa.
Olen ammattikorkeakoulussa luokan paras ja esitän aina (piruuttani) muille luokan hikareille, että en pistä tikkua ristiin opiskelun eteen. Oikeasti opiskelen, luen, harjoittelen ja tankkaan yötä myöen 7 päivänä viikossa. Hauska, kun niillä on kauhea kisa päällä ja armoton vetutus, kun meikä haukottelee ja sanoo, etten oo ehtiny ees lukeen kokeeseen ja sit tuöee aina 5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on hyvä tyylitaju, ja osaan valita vaatteeni siten, että näytän hyvin toimeentulevalta. Olen löytänyt alesta/ kirppareilta merkkivaatteita ja asusteita.
Ulkoisen olemuksen perusteella minua pidetään vähintäänkin keskituloisena, vaikka olen elänyt toimeentulotuella jo pitkään.
Verkkareissa.
Olen urheilullisemman näköinen kuin mitä olenkaan nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mieheni olisi ollut minuun ihastunut. No lähimmät ystäväni kyllä tietävät tilanteen, mutten halua kaikille selitellä, sen verran egoon ottaa vuosikymmenien jälkeenkin.
Oikeastaan kukaan ei tiedä koko tilannettani. Olen vain pitänyt suuni kiinni kriittisissä tilanteissa. Elänkö siis kulississa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esitän vanhoille koulukavereille että minulla menee hyvin ja rahaa riittää. Esitän osallistuvani aktiivisesti lapsen harrastukseen ja kesäisin esitän mökkeileväni perheen kanssa. Todellisuudessa olen eronnut ja tapaan lastani vain viikonloppuisin jolloin vien hänet harjoituksiin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hyvä tyylitaju, ja osaan valita vaatteeni siten, että näytän hyvin toimeentulevalta. Olen löytänyt alesta/ kirppareilta merkkivaatteita ja asusteita.
Ulkoisen olemuksen perusteella minua pidetään vähintäänkin keskituloisena, vaikka olen elänyt toimeentulotuella jo pitkään.
Siis tulevatko ihmiset sanomaan sulle, että sä näytät vähintään keskituloiselta, ja sinä et sitten oikaise asiaa? Vai mikä tuossa on kulissia? En ihan ymmärtänyt.
Minullakin on tyylitajua ja olen tt-tuella eikä kukaan varmaan ajattele, että näytän siltä (=köyhältä). Mutta en minä mitään feikkaa, joten ei ole mitään kulissiakaan.
Esitän, että olen elänyt jotenkin suojattua elämää. Saatan seurassa kohotella kulmiani joillekin ns epäsovinnaisille asioille, mutta oikeasti olen nähnyt ihan liikaa kaikenlaista, enkä oikeasti ylläty mistään.
Yritän piilottaa ilmeisiä lieviä asperger-piirteitä esittämällä 'normaalia' sosiaalisissa tilanteissa. Yksi piirre on juurikin sosiaalisen vuorovaikutuksen hankaluudet, mutta yritän jutella small talkia, vaikka se ei onnistu luonnostaan. Luultavasti kuitenkin jotkut piirteet näkyvät muille vähän töksähtävänä käytöksenä.
(Virallista diagnoosia ei tullut muutama vuosi sitten kun kaikki kriteerit eivät täyttyneet. )
Vierailija kirjoitti:
Esitän köyhää, vaikka olen oikeasti tosi rikas. Eipä onnenonkijat pyöri enää perässä, kun oletus, että olen menettänyt koko omaisuuteni ja ulosotossakin satojatuhansia. Itse ovat kuvitelleet ja hyvä niin. Pidän imagoa yllä.
No ei kai niitä onnenonkijoitakaan joka oksalla istu? Kyllä ihmiset keskimäärin tulevat ihan itse ja omillaan toimeen.
Pelkkää varakkaiden fantasiaa.
Aika monessakin asiassa. Että jaksan töissä, oikeasti en jaksa ja vihaan jokaista sekuntia siellä. Että elän normaalia arkea, oikeasti en jaksa normaalin elämän vaatimuksia. En jaksa siivota, laittaa ruokaa, pitää huolta kunnosta, syödä terveellisesti.