Yksityisetsivän kokemukset pettäjistä

Pettäjä uskottelee sairaassa mielessään et muutkin tekee niin.

Pettäminen on kuitenkin elämän suola.

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on kuitenkin elämän suola.

Joo, me tiedetään jo, että tykkäät käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa naisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on kuitenkin elämän suola.

Joo, me tiedetään jo, että tykkäät käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa naisiin. 

Olet väärässä.

On kyllä varmaan ihan mielenkiintoinen kirja. Olen myös itse käyttänyt kerran yksityisetsivän palveluja, eksäni käräyttämiseen. Syy oli se, että pelkäsin että menee oma mielenterveys, kun en tiennyt olinko oikeasti menossa vainoharhaiseksi ja tarvisin psykiatria, vai oliko jäytävässä tunteessa että kaikki ei ole hyvin muutakin. Mies vakuutteli, että kaikki on hyvin eikä todellakaan ikinä pettäisi. Mutta töissä on kova kiire, ja hänhän ahkeroi maksaakseen meidän taloa ja autoa ja lapsille harrastuksia, ei minun pitäisi siitä syyttää vaan kiittää paremminkin. Ja tosiaan usein tunsin itseni kiittämättömäksi ja mahdollisesti mielisairaaksi, kun en saanut pois epämääräistä tunnetta, että jotain hämärää tässä on. Yksityisetsivä paljasti miehen suhteen siellä samalla työpaikalla olleeseen HR-naiseen. Suhde oli jatkunut jo useamman vuoden. 

Sitä tässä ihnetrelee, että mikä oikeastaan pointtina palkata yksityisetsivä selvittämään, että pettääkö parusuhdekumppani?

Jos luittanus ja usko toiseen on mennyt, niin kenelle se pitää näyttää ja todistaa?

Ei edes avioerohakemusta tarvitse Suomessa perustella; toisin saattaa varnasti olla muualla. 

Uskovainen mies

Haluaisin kysyä yksityisetsivältä missä heillä kulkee raja. Minun kiusaamistapaukseni alkoi aikanaan sillä että yksityisetsivä seuraili ja valokuvasi minua ja lapsiani. Olin kyllä hölmistynyt kun tekopartaan pukeutunut äijä kuvaa mua kun olen tulossa lapsen kanssa päiväkodista. Myöhemmin sama ääliö kävi kuvaamassa autoani parkkipaikalla.

Minun tyttöystävä väitti että petin sitä kerran vaikka en koskaan pettänyt. Se oli niin mustasukkainen jos edes puhuinkin jonkun toisen naisen kanssa. Otin eron aika äkkiä

Vierailija kirjoitti:

Sitä tässä ihnetrelee, että mikä oikeastaan pointtina palkata yksityisetsivä selvittämään, että pettääkö parusuhdekumppani?

Jos luittanus ja usko toiseen on mennyt, niin kenelle se pitää näyttää ja todistaa?

Ei edes avioerohakemusta tarvitse Suomessa perustella; toisin saattaa varnasti olla muualla. 

Uskovainen mies

Mielenrauha. Se, ettei itse ole sekoamassa epäilyjen kanssa, vaan että epäilyt olivat oikeassa. 

Ne todisteet ovat itselle sekä mahdollisesti lähisuvulle, jos pettäjä yrittää mustamaalata ja väittää, ettei mitään koskaan tapahtunut. 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä yksityisetsivältä missä heillä kulkee raja. Minun kiusaamistapaukseni alkoi aikanaan sillä että yksityisetsivä seuraili ja valokuvasi minua ja lapsiani. Olin kyllä hölmistynyt kun tekopartaan pukeutunut äijä kuvaa mua kun olen tulossa lapsen kanssa päiväkodista. Myöhemmin sama ääliö kävi kuvaamassa autoani parkkipaikalla.

Ohis. Hienoa, että uskaltauduit kertomaan kokemuksesi ja samalla antaneeksi, ainakin yhden syyn, miksi joku palkkaisi yksityietsivän "varjostamaan parisuhdekumppaniaan".

Motiivi  ei siis välttämättä ole lainkaan se, että hakisi todisteita kumppanin loukkaavasta käytöksestä, kuten pettämisestä, vaan siitä, että haluaa vain kiusata ja piinata kumppaniaan. Sairasta.

- Olisihan tämä pitänyt osata arvata(!)

Uskovainen mies

Vierailija kirjoitti:

Sitä tässä ihnetrelee, että mikä oikeastaan pointtina palkata yksityisetsivä selvittämään, että pettääkö parusuhdekumppani?

Jos luittanus ja usko toiseen on mennyt, niin kenelle se pitää näyttää ja todistaa?

Ei edes avioerohakemusta tarvitse Suomessa perustella; toisin saattaa varnasti olla muualla. 

Uskovainen mies

Se tehdään oman mielenterveyden takia. Luottamusta ja avioliitto voi aina korjailla. Ei sitä heti olla ryntäämässä ensimmäisestä oudosta tunteesta eroon.

Jos ei ole kokemusta, kun on joutunut petetyksi, sitä on toisten vaikea ymmärtää mitä kaikkea sitä joutuu käymään omassa päässä läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä tässä ihnetrelee, että mikä oikeastaan pointtina palkata yksityisetsivä selvittämään, että pettääkö parusuhdekumppani?

Jos luittanus ja usko toiseen on mennyt, niin kenelle se pitää näyttää ja todistaa?

Ei edes avioerohakemusta tarvitse Suomessa perustella; toisin saattaa varnasti olla muualla. 

Uskovainen mies

Mielenrauha. Se, ettei itse ole sekoamassa epäilyjen kanssa, vaan että epäilyt olivat oikeassa. 

Ne todisteet ovat itselle sekä mahdollisesti lähisuvulle, jos pettäjä yrittää mustamaalata ja väittää, ettei mitään koskaan tapahtunut. 

Näinkin varmasti. - Hyvä peruste tuokin. Samalla hyvin surullista, jos asiat etenevät tuohon pisteeseen.

Kai sitä itse olin vain sinisilmäinen ja hölmö kun en osannut ajatella "heti" tällaistäkään vaihtiehtoa, vaan  ajattelin vain, että kyllä parisuhteeseen liittyvät epäselvyydet täytyy voida selvittää avoimesti kahdestaan, vaikka parisuhde-terapeutin (tms) avustuksella sen sijaan, että joku haluaa salata toiselta halunsa selvittää sitä niin, että palkkaa, jonkun kyttäämään ja valvomaan 2  toimintaa. 

Uskovainen mies

Vierailija kirjoitti:

Sitä tässä ihnetrelee, että mikä oikeastaan pointtina palkata yksityisetsivä selvittämään, että pettääkö parusuhdekumppani?

Jos luittanus ja usko toiseen on mennyt, niin kenelle se pitää näyttää ja todistaa?

Ei edes avioerohakemusta tarvitse Suomessa perustella; toisin saattaa varnasti olla muualla. 

Uskovainen mies

Minäkö on pointti?  Etkö lukenut kunnolla edellistä viestiä?

Jos toinen vannoo ja vakuuttaa kaiken olevan kunnossa, mutta itsellä kumminkin on ikävä tunne siitä, että näin ei ole eikä saa selkeää todistetta siitä että on oikeassa tunteensa kanssa, sitä alkaa epäillä omaa mielenterveyttään.  Olenko vainoharhainen, useinhan se pettäjä jopa syyttää puolisoaan sellaiseksi.

Sen paineen alla on kuluttavaa elää.

Totuus on aina parempi saada selville.  Omasta ainutkertaista elämästä on kyse.  Ei kukaan lähde avioeroakaan puuhaamaan pelkästään epäilyjen perusteella.  Siinä saa helposti syyt niskoilleen,  tiedät sen ihan varmasti.

Ei se luottamus ja usko toiseen välttämättä ole mennyt, on vain liian paljon epävarmuustekijöitä.  Toista ei saa syyttää perusteettomasti.  Entä jos se pettäjä käyttää juuri tätä aseenaan?  Onko hyvä elää vuosikausia tilanteessa, jossa se luottamus aina välillä horjuu, vaikka kuinka haluaisi uskoa toiseen?

Media-alan yrittäjä Henry Aflecht toimi aikanaan yli kymmenen vuoden ajan yksityisetsivänä henkilöseurantatehtävissä.

Karkean arvion mukaan lähes 85 prosenttia toimeksiannoista liittyi parisuhteiden uskottomuuteen, loput olivat vakuutusyhtiöiden ja muiden yritysten keikkoja, Aflecht mainitsee. Parisuhteiden etsivätoimintaa saatetaan toisinaan kritisoida, mutta etsivänä näki läheltä, kuinka suuri merkitys asioiden selviämisellä on.

Ihmiset ovat voineet menettää vuosien yöunet, koska epätietoisuus oman parisuhteen tilasta on niin suurta. Aflechtin kokemusten mukaan miehet epäilevät puolisoitaan herkemmin, koska myös itse pettävät enemmän. Kyllä se niin vaan on, että mies pettää useammin, Aflecht täräyttää oman mielipiteensä.

Aflecht sanoo uskottomuuskeikkojen toteuttaneen yleensä muutamaa tyypillistä kaavaa. Kun tietty kaava lähtee pyörimään, sen jälkeen yleensä arvasi myös seuraavat käänteet.

Samoina toistuvat merkit viittaavat kaavan käynnistymiseen. Yhtäkkiä työssä alkaa olla entistä enemmän iltamenoja ja työmatkoja. Tai innostutaan käymään kuntosalilla, mikä tarjoaa mahdollisuuden olla poissa pari tuntia mikä tahansa päivä.

Yleensä tiesimme, että nyt on juttu käsissä, kun tuli ensimmäinen pienikin poikkeama siihen, mitä on kotona kerrottu tekemisistä.

Tyypillisiin tapauksiin kuului usein, että vähän matkan päässä auto tuli noutamaan kotoa lähteneen.

Se antoi aika varman merkin siitä, ettei nyt oltukaan menossa sinne, minne oli kotona kerrottu, kun hakija ei voinut tulla kotiin asti.

Tieto petetyksi tulemisesta on rankkaa kuultavaa.

Naisten reaktio oli yleensä aina itkunsekainen romahdus. Joskus jopa niin paha romahdus, että jouduttiin soittamaan paikalle läheisiä auttamaan.

Petettyjen miesten kohdalla tilanne saattoi olla uhkaava. Aflecht ei yleensä halunnut antaa loppuraporttia puhelimessa, jotta pystyi näkemään tilanteen vakavuuden.

Miesten reaktiot olivat usein aggressiivisia. Joskus pysyttiin päällisin puolin tyynenä, mutta katseesta tuli aivan tyhjä, ja sekin voi olla vaarallinen merkki.

Yksityisetsivänä toimiminen on vaatinut veronsa Aflechtin omissa parisuhteissa.

Se on vaikuttanut ihan äärimmäisen paljon. Ja on varmasti osasyy siihen, etten ole ollut parisuhteessa 15 vuoteen. Aflecht sanoo työn vieneen sinisilmäisyyden. Olen nähnyt varmaan kaikki mahdolliset tavat huijata ja olla uskoton. Kotona voi näyttää kaikki hyvältä, mutta kuitenkin käydään jyystämässä muualla.

Valehtelua Aflecht ei siedä lainkaan. Jos jää kiinni pienestäkin valheesta, minun on hyvin vaikea luottaa ollenkaan. Puntaroin herkästi kaikkea, mitä minulle kerrotaan, ja teen sen ihan eri korvalla kuin tekisin ilman etsivän työn tuomaa kokemusta. Aflecht sanoo lopettaneensa tapailun usein hyvin pienestäkin syystä heti, jos on huomannut vähäistäkin epäluotettavuutta.

Ohis On hetkiä, jolloinnitsensä tunnen itseni hölmöksi, enkä ainoastaan naiviksibja sinisilmäiseksi. 

Uskovainen mies

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä yksityisetsivältä missä heillä kulkee raja. Minun kiusaamistapaukseni alkoi aikanaan sillä että yksityisetsivä seuraili ja valokuvasi minua ja lapsiani. Olin kyllä hölmistynyt kun tekopartaan pukeutunut äijä kuvaa mua kun olen tulossa lapsen kanssa päiväkodista. Myöhemmin sama ääliö kävi kuvaamassa autoani parkkipaikalla.

Tätä itsekin olen pohtinut, että onko yksityisetsivillä moraalia? Joku mies tai nainen voi tekaista millaisen tarinan tahansa  toisesta osapuolesta ja saada yksityisetsivän stalkkaamaan puolestaan. Sen jutun voi kääntää ihan toisin päin, mitä todellisuus on. Jutussa toki mainittiin tämä mahdollisuus, että jonkun exä oli halunnut stalkata tätä yksityisetsivän avulla, selvittää nykyiset osoitteet ja liikkumiset yms, mutta tämä oli tullut ilmi ja etsivä oli lopettanut toimeksiannon siihen. Mutta entäpä jos juttu ei tule heti ilmi? On joku uskottava tarina taustalla ja etsivä stalkkaa henkilön puolesta  tietämättään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä yksityisetsivältä missä heillä kulkee raja. Minun kiusaamistapaukseni alkoi aikanaan sillä että yksityisetsivä seuraili ja valokuvasi minua ja lapsiani. Olin kyllä hölmistynyt kun tekopartaan pukeutunut äijä kuvaa mua kun olen tulossa lapsen kanssa päiväkodista. Myöhemmin sama ääliö kävi kuvaamassa autoani parkkipaikalla.

Tätä itsekin olen pohtinut, että onko yksityisetsivillä moraalia? Joku mies tai nainen voi tekaista millaisen tarinan tahansa  toisesta osapuolesta ja saada yksityisetsivän stalkkaamaan puolestaan. Sen jutun voi kääntää ihan toisin päin, mitä todellisuus on. Jutussa toki mainittiin tämä mahdollisuus, että jonkun exä oli halunnut stalkata tätä yksityisetsivän avulla, selvittää nykyiset osoitteet ja liikkumiset yms, mutta tämä oli tullut ilmi ja etsivä oli lopettanut toimeksiannon siihen. Mutta entäpä jos juttu ei tule het

No jos se henkilö jota hän seuraa ei koskaan käy tämän exän luona ja selkeästi näkee, etteivät he ole yhdessä niin ei mitään seuraamista tapahdu.

Ja osaa nuo kyllä ihan kysellä kysymyksiä, sellaisia josta selviää onko kyseessä stalkkaustapaus vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä yksityisetsivältä missä heillä kulkee raja. Minun kiusaamistapaukseni alkoi aikanaan sillä että yksityisetsivä seuraili ja valokuvasi minua ja lapsiani. Olin kyllä hölmistynyt kun tekopartaan pukeutunut äijä kuvaa mua kun olen tulossa lapsen kanssa päiväkodista. Myöhemmin sama ääliö kävi kuvaamassa autoani parkkipaikalla.

Tätä itsekin olen pohtinut, että onko yksityisetsivillä moraalia? Joku mies tai nainen voi tekaista millaisen tarinan tahansa  toisesta osapuolesta ja saada yksityisetsivän stalkkaamaan puolestaan. Sen jutun voi kääntää ihan toisin päin, mitä todellisuus on. Jutussa toki mainittiin tämä mahdollisuus, että jonkun exä oli halunnut stalkata tätä yksityisetsivän avulla, selvittää nykyiset osoitteet ja liikkumiset yms, mutta tämä oli tullut ilmi ja etsivä oli lopettanut toimek

Ottaen huomioon, miten tyytyväinen kirjoittaja oli omaan palkkaukseensa, on vaikea uskoa etteikö maailmasta löytyisi myös "etsiviä" jotka eivät kysele :/ 

Vierailija kirjoitti:

Sitä tässä ihnetrelee, että mikä oikeastaan pointtina palkata yksityisetsivä selvittämään, että pettääkö parusuhdekumppani?

Jos luittanus ja usko toiseen on mennyt, niin kenelle se pitää näyttää ja todistaa?

Ei edes avioerohakemusta tarvitse Suomessa perustella; toisin saattaa varnasti olla muualla. 

Uskovainen mies

Asialle tarvitaan varmistus. 

Hyvällä etsivällä täytyy olla myös ihmistuntemusta, niin että hän kyllä huomaa ja näkee, milloin häntä itseään vedätetään.

Yksityisetsivän palkkion on oltavakin melko suuri, niin ettei kuka tahansa ryhdy käyttämään häntä turhiin tarkoitusperiinsä.  Lisäksi etsivän työ voi olla vaarallista.

Onko se moraalista, no sitä voi kysyä joittenkin muittenkin ammattien kohdalla.  Etsivä ei saa käyttää saamiaan tietoja väärin eikä kertoilla asiakkaistaan eikä varjostettavistaan.  

Toisen ihmisen seuraaminen tuolla ulkona maailmalla ei ole rikos.  Saa sitä ihmisiä katsella.  Ja huomaamattomuuteenhan heidän työnsäkin perustuu.

Jos etsivä ei saisi varjostaa epäiltyä ja katsoa, mihin hän menee ja kenen kanssa hän on, niin saako sitten se hänen palkkaajansa tehdä niin?  Syyllistyykö hänkin rikokseen tai ainakin moraalittomuuteen, jos päättää seurata sitä puolisoaan ja selvittää missä tämä aikansa viettää?  Jos hän saa sen tehdä, niin totta ihmeessä sen saa tehdä joku toinen ihminen hänen puolestaan ihan yhtä lailla.