Missä asiassa pidät kulissia? Edes pientä?

Käyttäydyn tarvittaessa jämptisti, mutta oikeasti minua ahdistaa olla tyly ihmisiä kohtaan. Vaikka se ihminen olisi ensin tyly minulle.

Rakastan valitsemaani alaa, mutta en pidä työtehtävistäni, vaikka niin työkavereilleni esitän. Kotona puuhastelen tehden juttuja, joita haluaisin töissäni tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Että tulen kohtalaisesti toimeen, vaikka elän ulosoton vuoksi ihan köyhyysrajalla. Esitän, etten halua lähteä ulos leffaan, ravintolaan, kahvilaan tms, vaikka tosiasiassa haluaisin, minulla ei vain ole varaa siihen.

Minusta olisi hyvä, jos voisit kertoa ystäville ja tutuille, että sinulla ei ole varaa kaikkeen. Ei ole häpeä olla köyhä. Siis sen ei pitäisi olla häpeällistä. Suomessa monet ovat samanlaisessa tilanteessa. Itse katsoin pankissa näkyviä tulevia laskuja. Pelottavaa miten ne ovat nousseet vuodentakaisista. Minulla on yksi TV:n maksukanava, joka varmaan on jonkun mielestä  tuhlausta. Mutta kai ihmisellä saa jotain mukavaa olla? Syön halpaa ruokaa. Pienituloisuutta on vaikeaa salata, kun tukka näyttää joskus karmealta, kun joutuu siirtämään kampaajalla käyntiä. Joku kertoi palstalla esittävänsä iloista. Itsekin pidän yllä kulissia, jossa esitän iloisempaa ja reippaampaa kuin todellisuudessa olen.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelen ja esitän, että olen hyvässä parisuhteessa ja tämän miehen takia kannatti erota aviomiehestäni ja rikkoa lasteni koti.

Oikeasti olen kakkosnainen, mies on tahollaan naimisissa oleva perheellinen mies, joka ei ole perhettään ja vaimoaan jättänyt yli vuodenkaan jälkeen, vaikka näin on minulle luvannut.

Olen pahoillani puolestasi. Olen kuullut vastaavista tapauksista. Joskus on ollut niin päin, että nainen lupasi jättää perheensä, muttei jättänytkään.  Silloin salainen miesystävä jäi tyhjän päälle. Oli kummin päin tahansa, niin se on surullinen tilanne ja ihmettelen ihmistä, joka tekee niin toiselle.

Kuinka paljon koetan kuntoutua mt ongelmistani. Jos teen mitään muuta kuin nyhvään tässä yksiössä, niin olen valesairas.

Vierailija kirjoitti:

Esitän että mulla on elämää töiden ulkopuolella. Ei ole. Ei ole ollut sos elämää 16 vuoteen. Kaikki vapaa-aika yksin kotona.

Sinulla on kohtalotovereita, mutte hekin ovat yleensä hiljaa tilanteestaan.

Esitän somessa ja muutenkin olevani onnellisessa parisuhteessa, mutta oikeasti rakastan yhä eksääni. Mitä enemmän eksääni kaipaan, sitä enemmän yritän sitä häivyttää esim. postaamalla pariskuntakuvia, mutta eipä se toimi... Hemmottelen myös naisystävääni kukilla, koruilla ja matkoilla silloin kun poden huonoa omaatuntoa henkisestä (ja fyysisestä) pettämisestä. On ihan totta, että somessa on usein tarve todistella, varsinkin itselleen.

Vierailija kirjoitti:

En missään. Sain kulisseista tarpeekseni lapsuudessa, nuoruudessa ja vielä aikuisenakin. Lapsuuden perheeseen välit poikki koska en suostu enää teatteriesityksiin. Puolisolle kerroin melko pian totuuden jota hän ei alkuun meinannut uskoa. Lapselle olen kertonut ikätason mukaan. Olen psyykkisesti sairas, asun kaupungin vuokratalossa ja olemme lastensuojelun asiakkaita, olen työtön ja sairaslomalla. Silti tämä on parempaa kuin kulissit, ei ole velkaa ja opettelen olemaan ihminen :)

Tsemppiä teille kaikille.

Minulla on vähän toisin päin. Vaikutan siltä ettei elämänhallinta ehkä ole ihan kunnossa, vaikka vaikutelman syynä on se, miten kokemani kivut näkyvät ulospäin. Oikeasti itsekurini on lähes täydellinen, en vain jaksa välittää siitä minkä vaikutelman annan itsestäni, kunhan vain en loukkaa ketään tarkoituksella. Hoidan pääasiat kuntoon ja pidän kaikki tärkeät langat käsissä. Vähemmän tärkeistä vähät välitän.

Käyn (miehen luvalla) aina silloin tällöin harrastamassa seksiä naisten kanssa ja mieheni taas muiden miesten. Ulospäin ollaan tavallinen heteropariskunta. Kukaan ei myöskään tiedä kuinka paljon mulla on opintolainaa ja luottokorttivelkaa, esitän että raha-asiat ois ihan kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Pidän kulissia siitä että minulla olisi aktiivista vapaa-ajan elämää ja kaikkea mielenkiintoista tapahtuisi töiden jälkeen vapaa-ajalla, vaikka todellusuudessa olen pääasiassa vain kotona ja katson netflixiä.

Työkavereille kertomani tapahtuman ovat pääasiassa ystävilleni sattuneita asioita joita ovat minulle kertoneet tai olen lukenut heidän some-päivityksistään.

Onneksi en ole lihonnut, sillä muuten he varmaan alkaisivat epäillä jo kaikkia niitä vaellus- laskettelu ja muita reissuja mitä muka teen.

Miksi et voi kertoa heille miten asiat ovat?  Varmaan muillakin on hieman tylsältä näyttävä vapaa-aika. Nuo somejutut kun ovat usein teeskentelyä ja näyttelemistä.

Raha-asioissa. Esitän köyhempää kuin oikeasti olen. Koitan päivitellä mukana sähkön ja ruuan hintaa vaikka oikeasti minua ei heilauta mihinkään suuntaan. En ilkeä vaihtaa autoa vaikka tekisikin mieleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esitän että mulla on elämää töiden ulkopuolella. Ei ole. Ei ole ollut sos elämää 16 vuoteen. Kaikki vapaa-aika yksin kotona.

Sinulla on kohtalotovereita, mutte hekin ovat yleensä hiljaa tilanteestaan.

Täällä myös kohtalotoveri. Aina yksin. On kyllä ollut miesystäviä, mutta nekin suhteet meni kun tuntui et mies aina menossa ja ite nysväån kotona. Miehen kiinnostus lopahtaa kun alkaa ilmeisesti pitää jonain luuserina.

Pidän kulissa, että minulla olisi ystäviä, vaikka vuosiin ei ketään ole ottanut yhteyttä. Kesäloma menee yrittäessä keksiä mitä olen ( "olisin")  touhunnut.

Olen antanut ymmärtää että tulen todella vakavaraisesta ja arvostetusta suvusta. Todellisuudessa vanhempani ovat perusduunareita, meillä vaan sattuu olemaan sama sukunimi kuin eräällä tunnetulla suvulla.

Yllättävää kuinka paljon erilaisia ovia aukeaa kun ihmiset kuvittelevat voivansa hyötyä siitä että tuntevat sinut.

Esitän olevani toiset huomioon ottava, kiltti, ystävällinen ja empaattinen ihminen vaikka oikeasti olen todella ilkeä, vihainen, katkera ja toisista välinpitämätön. En jaksa juurikaan olla kiinnostunut ihmisistä, jos tiedän että en voi hyötyä heistä jollain lailla, sillä olen oikeasti kiinnostunut vain omista asioistani.

Oon tosi usein töissä krapulassa ja olo on kaamea mut naamalla kestohymy. Oon sairaanhoitaja.

Olen naimisissa oleva mies, mutta haluaisin miehen ottavan minut

Esitän köyhää, vaikka olen oikeasti tosi rikas. Eipä onnenonkijat pyöri enää perässä, kun oletus, että olen menettänyt koko omaisuuteni ja ulosotossakin satojatuhansia. Itse ovat kuvitelleet ja hyvä niin. Pidän imagoa yllä. 

Olen osa-aikaisena töissä ja kädestä suuhun elän sitkutellen ja penniä venytellen. Töissä en valittele raha-asioitani ja kuuntelen, kun muut puhuu ystävänpäivän ravintolasuunnitelmistaan ja hiihtolomareissuistaan.

Meidän työpaikalla on Ruokajako kerran kuussa asiakkaille, mutta me työntekijätkin saadaan ottaa. Siinä kyllä hillitsen itseäni ja himmaan, ota muiden työntekijöiden kanssa vähän vaan, että asiakkaille riittää hyvin, vaikka oikeasti sielu aina itkee niiden röykkiöiden ääressä ja tekisi mieli hyökätä kahmimaan ruokia, koska todellisuudessa olen yhtä pienillä tuloilla kuin asiakaskuntakin, mutta pidän pärjäävää kulissia.