Missä asiassa pidät kulissia? Edes pientä?

Pidän kulissia siitä että minulla olisi aktiivista vapaa-ajan elämää ja kaikkea mielenkiintoista tapahtuisi töiden jälkeen vapaa-ajalla, vaikka todellusuudessa olen pääasiassa vain kotona ja katson netflixiä.

Työkavereille kertomani tapahtuman ovat pääasiassa ystävilleni sattuneita asioita joita ovat minulle kertoneet tai olen lukenut heidän some-päivityksistään.

Onneksi en ole lihonnut, sillä muuten he varmaan alkaisivat epäillä jo kaikkia niitä vaellus- laskettelu ja muita reissuja mitä muka teen.

Valehtelen kaikille että meillä menee miehen kanssa rahallisesti ihan hyvin, vaikka oikeasti eletään kädestä suuhun koska mies on velkajärjestelyssä ja itse työkyvyttömyyseläkkeellä.

Valehtelen myös että ollaan muka vasta ostettu tämä asunto missä asutaan, vaikka oikeasti ollaan vuokralla.

Valehtelen miljoonasta muustakin asiasta. En kohta tiedä itekään mikä on totta ja mikä ei. Ihan kuin eläisin jonku toisen elämää.

Totuus vain on se, että vihaan tätä meidän elämää, enkä halua että kukaan ikinä saa tietää minkälaista kärsimyspaskaa tämä on.

Sen jälkeen kuin jäin eläkkeelle ja olen ollut tekemisissä muiden eläkeläisten kanssa olen pitänyt suuni visusti kiinni sillon, kun puheet kääntyvät raha-asioihin, sillä eläkeläispiireissä katsotaan helposti pitkin nenän vartta niitä jotka eivät ole pystyneet kartuttamaan omaisuuttaan. En esimerkiksi kerro asuvani vuokralla jos sitä ei nimenomaisesti tivata.

Lasten ollessa pieniä vedin vähän vahingossa kulissia jaksamisestamme. Oikeasti oltiin ihan rikkipoikki ja se uupumus oli mennyt jo ihan yli rajan, mutta lääkärissä ja neuvolassa tsemppasin ja kaikki meni hyvin, "eiköhän tämäkin ole vaihe ja tästä nyt kohta helpota".

Kunnes tuli joku päivä, kun menin ja itkin kaiken esille ja sukelluksen jälkeen alettiin päästä apuun kiinni.

Tulen hyvin uskonnollisesta perheestä, mutta itse ollaan jonkin verran "maallistuttu". Edelleen vedän vähän hyveellistä roolia yllä, vaikka pitäisi vain kehdata näyttää että näin meillä eletään. En vain jaksaisi niitä huolestuneita kommentteja.

Ei kai lasketa kulissiksi sitä että lihava pitää väljiä tummia vaatteita- kun ei se lihava (minä ainakaan ) luule että sitä luultaisiin laihaksi vaan se ei vain tahdo korostaa ja nostaa esille "upeuttaan" ja inhoaa pahantahtoisia kyylääjiä- joita riittää kyllä.

En pidä kulissia, mutta luontevasti jätän ikävät asiat useimmiten kertomatta. Johtuu ihan siitä, että olen muiden seurassa sen verran läsnä, ettei tule mieleen mitkään omat surkeudet, vaan keskityn ilonpitoon ja yleisiin keskusteluihin. 

Joskus vuosia sitten kun olin pahasti masentunut, piilottelin sitä tilannettani ja pidin kulissia, eli skarppasin aina muiden seurassa ja ryhdistäydyin siksi aikaa. Yksin sitten vollotin ja haudoin itsemurhaaa.

Vierailija kirjoitti:

Raha-asioissa. Ihmiset yleisesti luulevat minun olevan varakas, mutta todellisuus on aivan toista.

Minulla ja varmaan myös monella muulla on toisin päin. 

Asumusero ja avioero vireillä. Vain lähimmät ystävät tietävät. Muille kerron sitten kun olen virallisesti eronnut. Tekee niin kipeää etten tiedä miten edes asiasta kertoisin. Menetin kaiken, puoliso halusi eron. Tai en tiedä onko se kulissi. Jos joku tulee suoraan kysymään, miten asiat ovat, kerron kyllä. Yritän rakentaa oman elämäni ensin ennen kuin kaadan kulissit.

Eipä noita tarvitse pitää, elää omaa elämää kaikin puolin. Olemme erilaisia kaikki ja niin hyvä. Kunnioittaa toisten ihmisten elämää, liika utelu ei ole hyväksi. Antaa kertoa mitä kertoo jos tahtoo.

Koska en hyväksy homoseksuaalisuutta / lesboutta uskontoni takia, olen elänyt kulissiavioliitossa jo 20 vuoden ajan. Mieheni ei tiedä että on minulle pelkkä kulissimies. Joudun teeskentelemään rakkautta häneen vaikka oikeasti janoan naisen kosketusta. Mutta tärkeintä on uskollisuus Jumalan säädöksille. N45

Aina kun tulee vieraita, kotini on tip top. Oikeasti olen välillä hyvinkin sotkuinen ihminen, tavarat hujan hajan jne.

Että exän kanssa meillä on normaalit suhteet. Hävettää ja harmittaa lapsen puolesta, ettei se ole totta. Kukaan ei olisi koskaan uskonut, että juuri me ei 6 vuotta erosta voida kuin vaivautuneesti vaihtaa ilmoitusasioita lapseen liittyen, oltiin kuitenkin pian 20 vuotta yhdessä ja eronkin jälkeen vuosia ystäviä.

Kunnes kuviohin tuli uusi puoliso, joka oli sitä mieltä, ettei "exän kanssa pidä olla mitään tarvetta olla tekemisissä enempää kuin välttämättömissä lapsen asioissa". Poikkeuksena hänen oma exänsä, jonka kanssa on "niin hyvät välit, että voidaan milloin vaan istua tee-kupposelle juttelemaan niitä näitä".

Narsistisen vanhemman takia minulle on jäänyt ns. grey rock -metodi päälle, eli en anna ulkopuolisille ihmisille itsestäni juuri mitään. Kuvittelen olevani jollain mystisellä tavalla muita huonompi ihminen, koska sellaista jouduin kotona jatkuvasti kuulemaan. Ulkopuolisille haluan näyttäytyä mahdollisimman neutraalina. Esimerkiksi uusilla työpaikoilla menee todella pitkään, ennenkuin työkaverit saavat mitään infoa elämästäni, tai vanhempainiltaan valitsen mahdollisimman tavanomaiset vaatteet, vaikka oikeasti tykkään pukeutua hauskemmin. Jopa ystäville kerron asioita hyvin valikoiden ja varovasti. Olen kuitenkin ihan kunnollinen ja tunnollinen ihminen, ei ole tavallista isompia luurankoja kaapissa, silti valtava häpeän tunne nakertaa koko ajan.

Huomaan kärsiväni tästä, mutta en osaa avautua. Tämä on melko tragikoomisen ristiriitaista, koska itse olen hyvin avarakatseinen, ja hyväksyn kaikenlaiset ihmiset ja elämäntyylit.

Vierailija kirjoitti:

Koska en hyväksy homoseksuaalisuutta / lesboutta uskontoni takia, olen elänyt kulissiavioliitossa jo 20 vuoden ajan. Mieheni ei tiedä että on minulle pelkkä kulissimies. Joudun teeskentelemään rakkautta häneen vaikka oikeasti janoan naisen kosketusta. Mutta tärkeintä on uskollisuus Jumalan säädöksille. N45

Nyt mä en kyllä ymmärrä yhtään. Uskollisuus Jumalan säädöksille mahdollistaa sen, että valehtelet miehellesi ja itsellesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska en hyväksy homoseksuaalisuutta / lesboutta uskontoni takia, olen elänyt kulissiavioliitossa jo 20 vuoden ajan. Mieheni ei tiedä että on minulle pelkkä kulissimies. Joudun teeskentelemään rakkautta häneen vaikka oikeasti janoan naisen kosketusta. Mutta tärkeintä on uskollisuus Jumalan säädöksille. N45

Nyt mä en kyllä ymmärrä yhtään. Uskollisuus Jumalan säädöksille mahdollistaa sen, että valehtelet miehellesi ja itsellesi?

Jumala approves.

Vierailija kirjoitti:

Koska en hyväksy homoseksuaalisuutta / lesboutta uskontoni takia, olen elänyt kulissiavioliitossa jo 20 vuoden ajan. Mieheni ei tiedä että on minulle pelkkä kulissimies. Joudun teeskentelemään rakkautta häneen vaikka oikeasti janoan naisen kosketusta. Mutta tärkeintä on uskollisuus Jumalan säädöksille. N45

Karsea teko miehellesi. Vaikea kuvitella mikä parisuhteessa olisi suurempi petos.

Sairastuin 18-vuotiaana syöpään, selviämis% oli 50. Odotellessani leikkausta mietin siihen astista elämääni joka oli pelkojen ja neuroosienkin sävyttämää. Olin ujo, epävarma ja hauras mutta ulkoisesti reipas ja pirteä. Tajusin että pelkoni olivat kuviteltua, se oli elämänpelkoa. Kun jouduin vastatusten sen kanssa, että ehkä kuolisin pian vain 18-vuotiaana elämästä mitään tietämättömänä päätin että jos sairaudesta paranen - elän elämäni rohkeasti oman näköisenä, omat heikkuteni tunnistaen ja tunnustaen. Se oli muutos jonka tarvitsin, myös henkisesti. Yhtenäkään aamuna sen jälkeen en ole herännyt pahalla tuulella, vaan tyytyväisenä siitä että voin terveenä herätä uuteen päivään. En ole jatkuvasti iloinen, mutta joka päivä oma itseni kaikille ja kaikelle. Neuroosit ja pelot jäi leikkaussalin pöydälle yhdessä muutaman kilon kasvaimen kanssa. Nyt 6-kymppisenä edelleen rohkeasti oma itsensä, aina.

Minun mies kuoli jokin aikaa sitten. Esitän töissä vahvaa ja reipasta, vaikka olen henkisesti aivan hajalla. Perjantaina olen jo niin väsynyt feikkaamiseen, että ilman perjantaipunkkua en saa ajatuksiani tasaantumaan.

Vauva-foorumilla. Olen muka kaikkitietävä mies vaikka olen nainen 🤥.

Olen esittänyt, että voin ihan hyvin. Olen jaksanut pitää ulkonäöstäni huolta, harrastanut liikuntaa, pitänyt ystäviin yhteyttä jne. Oikeasti voin todella huonosti. En jaksa siivota kotona, en jaksaisi työnhakurumbaa, saatan istuskella sohvalla tekemättä yhtään mitään selaillen vain netin keskustelupalstoja.  Inhoan itseäni, etten ole saanut mitään järkevää aikaiseksi, mutten vain jaksa.