Pystyykö 50+ koko ikänsä sinkkuna ollut parisuhteeseen?
Olen tavannut mukavan 50+ miehen, mutta hänellä ei ole koskaan ollut parisuhdetta. Ollaan tapailtu jonkin aikaa, mutta jotenkin tuntuu siltä, ettei hän ehkä kykene parisuhteeseen. Ei niin, etteikö hän vaikuttaisi olevan minusta kiinnostunut, mutta sellainen toisen huomioon ottaminen, yms., mikä kuuluu normaaliin parisuhteen, puuttuu. Lisäksi kun itselläni on 3 lasta, niin hän ei ole osoittanut mitään mielenkiintoa lapsiani kohtaan. Enkä ole hakemassa lapsilleni tästä miehestä isää. koska heillä on sellainen, mutta lapset ovat kuitenkin iso osa elämääni. Mietinkin, että onko hän jo niin kaavoihinsa ja tapoihinsa kangistunut, ettei pysty enää muuttamaan totuttuja tapoja? Onko kellään kokemuksia vastaavista "ikisinkuista", että onko tullut toimivaa parisuhdetta?
Kommentit (10)
En ainakaan minä pystynyt, enkä pysty edelleenkään. M67
Huonoa voi olla. Ei ole ehkä kyse siitä, etteikö ehkä haluaisi parisuhdetta, mutta ei vaan yksinkertaisesti osaa. Ei ole koskaan tarvinnut huomioida kuin itseään. Voi olla vaikea enää tuossa iässä muuttua ja sopeutua parisuhdearkeen.
Sinkku saa olla itsekäs, mutta parisuhteessa on pakko ottaa toinen huomioon, jos haluaa suhteessa olla. Mutta jos on ollut noin pitkään sinkkuna, on siihen joku syy.
Joo ei.
Minä tapasin nelikymppisen miehen joka kehui että hänellä oli ollut valtavasti eksiä. Siihen oli syynsä.
Jos keski-ikäinen mies tapaa jonkun nuoremman ja kauniin naisen niin varmasti pystyy sitoutumaan vaikka lopuksi ikää...
Jos tykkäät hänestä paljon voittehan te kokeilla. Aivot ovat plastiset ja ihmiset oppivat paljon toisiltaan jos on halua mukautua, ja joillain on parempi kyky oppia kuin toisilla.
Miehet ei taida kovin usein muutenkaan olla kovin kiinnostuneita naiskumppanien lapsista parisuhdetaustasta riippumatta. Ei naisetkaan kyllä aina ole miesten lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkäät hänestä paljon voittehan te kokeilla. Aivot ovat plastiset ja ihmiset oppivat paljon toisiltaan jos on halua mukautua, ja joillain on parempi kyky oppia kuin toisilla.
Miehet ei taida kovin usein muutenkaan olla kovin kiinnostuneita naiskumppanien lapsista parisuhdetaustasta riippumatta. Ei naisetkaan kyllä aina ole miesten lapsista.
Niinpä. Ja kannattaa kertoa hänelle, millä tavalla haluaisit tulla huomioonotetuksi, siitä voi olla apua. Ihmiset ovat erilaisia, mutta hyvällä kommunikaatiolla pääsee pitkälle.
Voi olla vähän hankalaa. Etenisin hitaasti. Toki jos tuo toisen huomioonottaminen tökkii jo nyt niin sitten ei. Kyllähän ikisinkullakin perhettä ja kavereita yms on jotka pitää ottaa huomioon.
Ei pysty. Kun ei ole opetellut sosiaalisuutta aiemminkaan, miksi helvetissä sen oppisi viisikymppisenä?