Missä asiassa pidät kulissia? Edes pientä?
Kommentit (595)
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole se ihminen, jota ihmiset luulevat isäkseni.
Todellisuudessa hänellä oli vain pikkuveljeni isä ja minä vierailin muualla asuvan isäni luona säännöllisesti.
Tätä kulissia pidin yllä koko lapsuuteni.
Miten tuollainen voi mennä läpi?
En puhu siitä, että minulla ei ole oikeita ystäviä ja roikun vapaa-aikani AV:lla. Mitähän vaikka työkaverit ajattelisivat kun kertoisin mitä tein viikonloppuna :) Sen sijaan että kertoisin siivoilleeni ja käyneeni hiihtämässä, sanoisin, että kirjoittelin AV:lle, kun ei ole muuta sosiaalista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Teille tekopirteille: Äkäisiä akkoja on tämä maa täynnä. Opetelkaa oikeasti nauttimaan elämästä niin ei tarvitse enää teeskennellä.
Kuulostaa hymypoikapatsaspojalta...
Hävettää myöntää, mutta esitän cis-heteronaista. Mulla on puolisona mies ja lapsia, joten menen ihan täydestä. Mä olen oikeasti ihminen, joka ei tunne oikein olevansa nainen eikä mies ja mä kiinnostun&ihastun ihmisiin niiden sukupuolesta jne välittämättä, jos ihastuakseni olen. Mutta mä en jaksa tässä nykyisessä vihamielisessä ympäristössä asiaa ottaa esille kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Teille tekopirteille: Äkäisiä akkoja on tämä maa täynnä. Opetelkaa oikeasti nauttimaan elämästä niin ei tarvitse enää teeskennellä.
Miten pirteys liittyy äkäisyyteen? Minulla on sydänvika ja aivoverenkierron häiriöitä. Olen väsynyt, mutta se ei muille kuulu. Esitän siksi pirteää.
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran työpaikassa, jota pidettiin hirveän vaativana ja kuormittavana. Hoidin oman työni kunnolla ja yhden puolivuoden sen lisäksi vielä työkaverinkin työn, kun hän oli uupumuksesta sairaslomalla. Suurimman osan päivästä minusta tuntui silti, ettei ollut oikein mitään tekemistä. Esitin kiireistä, mutta oikeasti surffasin netissä keskustelupalstoilla. Kokemukseni työpaikoista on aika lailla tällainen muutenkin, luultavasti iso osa ihmisistä on älyttömän vajaatyöllistettyjä, mutta joillain harvoilla, johtotason ihmisillä voi sitten olla aidosti järjetön määrä töitä, eikä minuuttiakaan vapaa-aikaa.
Tämähän riippuu myös yksilöstä, että minkä kokee kuormittavaksi. Jos olet sellainen huoleton hetkessä eläjä, niin saatat hyvin pärjätä sellaisessa toimessa jossa tunnollisempi tai huolehtijaluonne palaa loppuun. Esimerkiksi juuri sellainen työnkuva jossa on paljon hiljaisia hetkiä, mutta sitten saattaa tulla nopealla tahdilla tiukan aikataulun hommia. Tai töitä jotka saattavat syystä tai toisesta jäädä usein kesken tms. joka taas syö perfektionistia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille tekopirteille: Äkäisiä akkoja on tämä maa täynnä. Opetelkaa oikeasti nauttimaan elämästä niin ei tarvitse enää teeskennellä.
Miten pirteys liittyy äkäisyyteen? Minulla on sydänvika ja aivoverenkierron häiriöitä. Olen väsynyt, mutta se ei muille kuulu. Esitän siksi pirteää.
Luulisi tuollaisen kaksoiselämän olevan vielä rankempaa kuin asian myöntämisen (itselleen ja muille).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille tekopirteille: Äkäisiä akkoja on tämä maa täynnä. Opetelkaa oikeasti nauttimaan elämästä niin ei tarvitse enää teeskennellä.
Miten pirteys liittyy äkäisyyteen? Minulla on sydänvika ja aivoverenkierron häiriöitä. Olen väsynyt, mutta se ei muille kuulu. Esitän siksi pirteää.
Luulisi tuollaisen kaksoiselämän olevan vielä rankempaa kuin asian myöntämisen (itselleen ja muille).
Ei se ole mitenkään rankkaa. Olen lopettanut kaiken yhteyden pitämisen perheeni ulkopuolisiin ihmisiin. Jos jotain pakollisia menoja on niin ne tsemppaan.
Olen uskoni ja maailmanmenon perusteella varma siitä, että elämme ihan viimeisiä lopun aikoja. Suurin osa ystävistäni eivät ymmärrä uskoni tason syvyyttä ja vakavuutta.
Kohta he sen tulevat näkemään ja ymmärtämään, kun hyvin valmistelemani hyppäys omavaraisuuteen ja suoritusyhteiskunnan ulkopuolelle realisoituu.
En koe pitäväni "kulissia" vaikka elämäni ei olekaan avoin kirja jokaiselle hyvänpäiväntutulle. Käytän sosiaalista mediaa tietoisesti positiivisten muistojen varastona enkä halua postata sinne mitään negatiivista. Tykkään selata Instagramia taaksepäin ja palata niihin hyviin hetkiin jotka olen sinne kuvien muodossa tallentanut. Onko se sitten kulissia jos en samall tavalla tuo negatiivisia asioita esille?
En ole kellekään puhunut esimerkiksi alkoholinkäytöstäni joka hipoo välillä ongelman rajaa. Juon stressiin yksin ollessani, joten tietenkään siitä ei tiedä kukaan jos en asiasta erikseen raportoi.
Raha-asiat ovat myös yksityisiä. Moni varmasti kuvittelee minulla olevan enemmän rahaa kuin oikeasti on, oikeasti lyhennän joka kuukausi aika isolla siivulla palkastani vanhoja lainoja.
Parisuhteestani minun piti alkaa pitämään matalaa profiilia, sillä onnellisuuteni alkoi aiheuttaa kateutta ja piikitteleviä kommentteja. Mieheni esimerkiksi vie minua aika usein hienoihin ravintoloihin syömään ja pari kertaa vuodessa ulkomaanmatkalle ja se on aiheuttanut spekulointeja että miten tämä on joko kulissisuhde tai sitten mieheni on pakko pettää minua joka käänteessä, koska ei ole mahdollista että mies oikeasti panostaisi puolisonsa hemmotteluun näin paljon ja usein.
Vierailija kirjoitti:
Esitän, että uskon näihin "sukupuoli on tunne ja voi olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä tai vaikka niiden ulkopuolelta"-juttuihin tietyissä piireissä, esim. somessa, töissä ja tiettyjen kavereiden kanssa. En jaksa sitä vihaaja-foobikko-möykkäämistä, mikä seuraisi, jos myöntäisin, että oikeasti uskon sukupuolen olevan biologinen tosiasia ja noiden muiden olevan identiteettejä, joita osa haluaa jostain mulle käsittämättömästä syystä kutsua sukupuoliksi.
Sama.
Vierailija kirjoitti:
Olen toistaiseksi diagnosoimaton adhd. Esitän muille, että hallitsen jotenkin elämääni, vaikka oikeasti se on koko ajan kaaoksessa.
Sama.
Fb postausten perusteella muut luulevat varmaan parisuhteemme olevan onnellinen ja normaali. No ei oikeasti ole, haluaisin vaan erota.
Vierailija kirjoitti:
Aika monessakin. Ja toisaalta mikä on edes kulissia?
Miksi kaikki elämän ongelmat ja epäkohdat pitäisi muillekin esitellä?
Miksi kenenkään vaatteet, autot, asunnot kiinnostaisi statuksena muita tai kuuluisi muille?
Jokainen voi olla kuten parhaaksi näkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävettää myöntää, mutta esitän cis-heteronaista. Mulla on puolisona mies ja lapsia, joten menen ihan täydestä. Mä olen oikeasti ihminen, joka ei tunne oikein olevansa nainen eikä mies ja mä kiinnostun&ihastun ihmisiin niiden sukupuolesta jne välittämättä, jos ihastuakseni olen. Mutta mä en jaksa tässä nykyisessä vihamielisessä ympäristössä asiaa ottaa esille kenenkään kanssa.
Olet siis biseksuaali nainen? Jos et ole ottanut sukupuolta korjaavia hormoneja, olet nainen, et transsukupuolinen. Sukupuolikokemuksen puutos ei tarkoita, etteikö ihmisellä olisi sukupuolta. Sukupuoli on biologiaa.
Tai panseksuaali ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävettää myöntää, mutta esitän cis-heteronaista. Mulla on puolisona mies ja lapsia, joten menen ihan täydestä. Mä olen oikeasti ihminen, joka ei tunne oikein olevansa nainen eikä mies ja mä kiinnostun&ihastun ihmisiin niiden sukupuolesta jne välittämättä, jos ihastuakseni olen. Mutta mä en jaksa tässä nykyisessä vihamielisessä ympäristössä asiaa ottaa esille kenenkään kanssa.
Olet siis biseksuaali nainen? Jos et ole ottanut sukupuolta korjaavia hormoneja, olet nainen, et transsukupuolinen. Sukupuolikokemuksen puutos ei tarkoita, etteikö ihmisellä olisi sukupuolta. Sukupuoli on biologiaa.
Tai panseksuaali ihminen.
-Mieheni on lähes alkoholisti (juo joka ilta), mutta en ole kertonut asiasta kenellekään.
-Olen laiska, vaikka annan ymmärtää olevani aktiivisempi. Tosiasiassa tykkään lojua sohvalla ja selata puhelinta.
-Olen kiinnostunut muiden ihmisten lasten asioista, vaikka minua ei kiinnosta pätkääkään. Olen vela.
-Esitin töissä, että minulla on koronarokote, vaikka en ottanut yhtäkään. Onneksi asiasta ei enää puhuta.
-Lääkärissä olen yliterve. Siksi en ikinä saa sairaslomaa, kun vähättelen vaivojani.
No nyt on kyllä karua.