Missä asiassa pidät kulissia? Edes pientä?

Vierailija kirjoitti:

Asiakaspalvelussa esitän että kiinnostaa asiakkaan selitykset. Oikeasti minua ei kiinnosta pätkääkään mistä olet kotoisin, mitä lapsesi tekee tai mikä poliittinen kantasi on. Ylläpidän tekopirteää asennetta vain koska minulle maksetaan tästä työstä.

Tämä nyt ei varsinaisesti ole kulissin ylläpitämistä, vaan käytöstä joka kuuluu asiakaspalveluun ja asiakaspalvelijan työrooliin. Käyttäydyt tavalla, josta sinulle maksetaan, niin pitääkin tehdä.

Pidän sellaista kulissia että ihmiset luulee että minä pidän kulissia.

Olen tyytyväinen sinkkuna enkä etsi suhdetta. Hah.

En halua kenenkään saavan selville, että tuloni ovat hyvät ja että en tee (ei tarvitse tehdä) töitä joka päivä. En sinänsä kai valehtele, mutta varon kertomasta kenellekään. (rikas en ole, mutta lähipiirissä on tosi vähävaraisia, "tykkäisivät huonoa" tai alkaisivat lainailla)

Pidän kulissia alkoholin kohtuukäytöstä. Oikeasti suurkulutan.

Sälekaihtimet ja verhot.

Tekohampaat.

Ostan tamponeja (OB), vaikka kuukautiset loppuivat 15 vuotta sitten.

Täytin just 70 vuotta.

Kassalla vaikutan nuorelta.

Juon paljon enemmän kuin muut tietävät.

Seksi. Voisin elää ilman sitä. Koska olen suhteessa, suostun ettei kumppani jätä. Se ei vaan ole niin tärkeä asia minulle.:-/

Vierailija kirjoitti:

Aika monessakin. Ja toisaalta mikä on edes kulissia?

Miksi kaikki elämän ongelmat ja epäkohdat pitäisi muillekin esitellä?

Tämähän se. Asiaa voi ajatella niin, että on parempi antaa itsestään hyvin menestynyt kuva sillä se vie eteenpäin elämässä. Jos olet säälissä elävä ressukka niin ovet eivät avaudu edessäsi. Ihan peruspsykologiaa, että menestyvien ihmisten kanssa halutaan olla tekemisissä.

Esitetään, että vaimo ei käytä piriä kun käy viihteellä. En ole kertonut kenellekkään, mutta eiköhän sen kaikki tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Esitän kiireistä yrittäjää.

Tämä on yksinkertaisesti markkinointikikka. Kun myyn eioota, ihmiset haluavat ostaa ja maksavat palveluistani päät märkinä enemmän. Näin pystyn valkkaamaan asiakkaista kertat päältä ja elelemään mukavasti 3pv työviikolla.

"Työmatkoista" 90% on oikeasti vapaa-ajan matkoja. Milloin museoihin, kansallispuistoihin, tai hylättyihin paikkoihin joiden tutkimista harrastan. En jää tästä kiinni koska kerron vain että työmatkalla ehdin samalla käymään siellä ja täällä.

m39

Hyvä. Tuohon pitää pyrkiä. Yrittäjänä olleena (yli 20v. sitten) huomasin, tosin liian myöhään että oma työ ja aika kannattaa hinnoitella mieluummin korkealle kuin matalalle. Saman lopputuloksen eli tuloksen voi saavuttaa vähemmälläkin työllä. Itse olin liian hyväluonteinen enkä osannut sanoa ei. Kaikkihan meni hyvin, maksoin talot ja verstaat mutta jotkut onnistuvat tekemään sen ilman pitkiä päiviä. Kilometrien laittaminen firman piikkiin on kait tosi yleistä vieläkin ja erittäin helppoa, saahan sillä jotain extraa ja ainakin auton kulut maksettua kokonaan.

En koe pitäväni kulissia missään asiassa.

Vai lasketaanko se, että en huutele asioitani, pidän omat asiani ominani? Mielestäni se ei ole kulissia.

Minut tuntevat he, jotka ovat läheisiä. Muille ei elämäni kuulu.

En esitä mitään koska ei ole tarvetta ja vihaan falskiutta ja teeskentelyä.

Työpaikalle oli ilmestynyt uusi pikkupomo talvilomien aikana. Pian selvisi että kyseessä oli itsekeskeinen kaikentietävä besserwisser- tyyppi. Tiesi siis kaikesta kaiken ja jos ei tiennyt niin googlesta äkkiä vastaus. Jos oli hänen kanssaan eri mieltä jostain niin hän jyräsi. Nopeasti opittiin olemaan "nöyriä ja tyhmiä", sanottiin että tee sinä kun osaat niin hyvin. Pomo selvästi tykkäsi kun koki olevansa fiksumpi muita. Ylemmät esimiehet huomasivat kuvion koska tunsivat meidät vanhemmat työntekijät. Alkoivat teettää pikkupomolla töitä joista hän ei tiennyt mitään. Joutui nöyränä kyselemään neuvoja meiltä muilta. Lopputulos oli että hän teki likaisimmat työt ja me muut neuvottiin. Luonnevikaisten kanssa pärjää kun oppii toimimaan oikealla tavalla.

Pidän yllä työttömän kulissia kun kerran olen työtön. Elelen vaatimattomasti kotikylillä. Olen kauempaa kotoisin eikä kukaan tiedä taustojani. Kun käyn ulkomaanmatkoilla, saatan kertoa naapureilleni, jotka ovat tosi mukavia ja ystävällisiä, että menen kotipaikalleni parin sadan kilsan päähän auttelemaan vanhempiani, tekemään polttopuita tai lumitöihin ym. Joskus voin tehdä pimeätä työkeikkaa kaverin kanssa, silloin se on joku työllisyyskurssi... Ihan hauskaa sepittää tarinoita vieraille ihmiselle, siitä ei ole haittaa kenellekään. Vielä oma tarinansa on se TE- toimiston kanssa yhteinen.

Olen hyvinvointi- ja liikunta-alan yksinyrittäjä, enkä jostain syystä ole kertonut kenellekään, että oman alan asiakkaita minulla ei ole ollut vuosiin kuin muutamia. Todellisuudessa yrityksen tuloksesta 95% tulee kotisiivouksista, joita teen kyllä mielelläni ja pidän arvokkaana työnä, mutta jotka eivät ole oman alani työtä. Aluksi tein niitä vain vähän saadakseni lisätuloa, mutta nyt tilanne on ajautunut tähän. En edes tiedä, miksi ylläpidän muille ja jopa itselleni virheellistä käsitystä siitä, mitä todellisuudessa teen. Kai koen olevani edelleen identiteetiltäni jotain muuta, kuin siivousalan yrittäjä. 

Että asiat ovat suht hyvin. Todellisuudessa todella masentunut, shoppailu riippuvuus. Ostan kaiken laskulle. Elän alle köyhyysrajan todellisuudessa. Kaikki tulot menee laskuihin. Velkaa ja hirveä ahdistus lasten takia. Ei aina ole rahaa ruokaan. Ostan kaiken ruoan luottokortilla. Kohta nekin täynnä. Kaikki uhkaa kaatua. En pysty nukkumaan ollenkaan, korkeintaan pari tuntia. Sairaslomalla masennuksen takia tällä hetkellä. 

Salajuoppo kirjoitti:

En kerro, paljonko juon alkoholia. Äitikin varmaan luulee, että juon perjantaisin saunakaljan, vaikka voin juoda niitä viisitoista.

Itse asiassa aika moni suurkuluttaja  luulee, ettei kukaan näe alkoholin kulutuksen todellista laitaa. Turha kuvitella etteikö läheiset sitä näe. 

No en nyt varsinaisesti mitään esitä, kunhan en vaan kerro asioiden todellista laitaa.

Jos minulta kysytään miksen ole parisuhteessa heitän vitsiä menevästä sinkkuelämästäni ja siitä kuinka olen tosi nirso. Fakta on se, että kukaan mies ei kestä traumojani. Ja minä en jaksa niitä enää peitellä vapaa-aikanani. Häpeän sitä että minulla ei ole uraa, vain perusduuni, joten valehtelen että tykkään työstäni tosi paljon. Ikään kuin se olisi oma valintani, vaikka ahdistus, masennus ja traumasairaus (ja tietenkin myös endometrioosi) vaikuttavat niin etten vain pysty asioihin.

Toisinaan ihmiset sanovat esim. "Haluat päästä vain kaikesta helpolla, et vaadi itseltäsi mitään!" Jooh, no, vaadin itseltäni suihku joka arkipäivä. Vaadin sen että menen töihin vaikka moni jäisi työttömäksi. Lyön vaikka litsarilla itseäni naamaan että saan itseni liikkeelle. Joka päivä moneen kertaan tulee tunne, että en vain jaksa. Pakotan silti jaksamaan. Vapaa-aikanani en sitten jaksakaan yhtään mitään. Mutta nyökyttelen vain hymyillen. "Joo, mä olen tällainen nykyajan itsekäs nainen, hahhahhah!".