Lue keskustelun säännöt.
Miten teidän miehesi/puolisosi suhtautui siihen kun ilmoitit erosta?
06.02.2023 |
Haluaisin kuulla näin naisen näkökulmasta, kun nainen toimii eron alulle panijana.
Lisäksi kiinnostaisi tietää kauan olitte yhdessä ja mikä oli syy joka ajoi eroon. Miten ero sujui ja oletko ollut tyytyväinen päätökseen?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihmeellistä miten miehet ovat kyllä innokkaasti lyttäämässä kaikkea mitä nainen haluaa parisuhteeseen, mutta itsellään ei ole mitään ajatusta mitä kaipaisivat. Kaikki pyörii ein ympärillä. Ei treffi-iltoja, ei keskustelua, ei muutoksia, ei odotuksia. Ei ei ei.
Niin no, av-palstalla näin. Mutta kyllä todellisuudessa miehet pitävät suht samoista parisuhdeasioista. On kylpylää, teatteria, leffaa, ravintolaillallisia, tai ihan vain viiniä ja juustoja kotona yms.
Eivät välttämättä pidä. Mutta moniko nainen on kiinnostunut siitä mitä mies haluaa... Ei moni. On liian kiire miettiä omia vaatimuslistojaan.
Ei ole toisen tehtävä tehdä toista tyytyväiseksi. Kyllä jokaisen pitää olla oman onnensa seppä.
Ei kuulosta tasa-arvoiselta, että toinen vaatii ja toinen sätkyukkona tekee mitä käsketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oltiin oltu yli 10v yhdessä, 2 ala-asteikästä lasta. Meillä ei ollu riitoja, mut oltiin etäännytty paljon ja mies on luonteeltaan todella negatiivinen kun mä sit taas oon positiivinen. Ja mies enemmän koti ihminen, mä menevämpi. Tulin myös hyvin juttuun miehen kavereiden kanssa ja hänkin suhteen alkuaikoina mun kavereiden, mutta muutaman vuoden seurustelun jälkeen olin pääasiassa kaikkialla yksin kun mies ei halunnut mukaan kun näin kavereita. Eikä osallistunut keskusteluun jos meillä kävi joku. Suhteen alussa seksiä oli joka päivä. Toisen lapsen jälkeen mies ei enää halunnut antaa suuseksiä mulle, en tiedä miksi alunperin, myöhemmin sanoi ettei halua kun ei enää osaa. En saanut 7 vikaan vuoteen suuseksiä vaikka itse sitä annoin. Vikana muutamana vuonna kaikesta seksistä oli usean kuukaudenkin taukoja. Tiesin ettei mies pidä lävistyksistä, mutta otin silti ensin nänniin lävistyksen (mies lopetti sen rinnan koskemisen) ja vuosi ennen eroa otin al
Voi voi. Ja neljänkympin jälkeen koko libido alkaa haihtua. Siinä on suuseksin saamiset se viimeinen murhe elämässä. Voi ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihmeellistä miten miehet ovat kyllä innokkaasti lyttäämässä kaikkea mitä nainen haluaa parisuhteeseen, mutta itsellään ei ole mitään ajatusta mitä kaipaisivat. Kaikki pyörii ein ympärillä. Ei treffi-iltoja, ei keskustelua, ei muutoksia, ei odotuksia. Ei ei ei.
Niin no, av-palstalla näin. Mutta kyllä todellisuudessa miehet pitävät suht samoista parisuhdeasioista. On kylpylää, teatteria, leffaa, ravintolaillallisia, tai ihan vain viiniä ja juustoja kotona yms.
Eivät välttämättä pidä. Mutta moniko nainen on kiinnostunut siitä mitä mies haluaa... Ei moni. On liian kii
Huomaa, että sinä et ole koskaan ollut rakastavassa parisuhteessa. Rakastavassa parisuhteessa molemmat haluavat tehdä toisillensa hyvää. Se on täysin pyyteetöntä. Ei siinä ole vaatimuksia toiselle. Tai sen verran, että elämää ns. puhalletaan yhteen hiileen, jotta arki sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehet siis jotenkin osaa lukea merkkejä ja sitten ero tulee ihan yllätyksenä?
Tai sit vaimo on heti papin aamenen jälkeen uhannut lähtevänsä joka ikisestä mahdollisesta asiasta...
Etkä silti ota kuuleviin korviisi, että vaimo haluaa lähteä? Tulee ero sitten ihan puskista yllätyksenä? Miten vähän voi toisesta ihmisestä välittää, avioitumisesta asti puoliso huutanut hätähuutoja ja silti ollaan kuuroja.
Erouhkaus ei ole hätähuuto, se on yksipuolinen kiristys. Jos MEILLÄ on ongelma, ME työstämme sitä yhdessä.
Tuollainen "sinä olet vääränlainen, ole sellainen kuin haluan tai muuten eroamme" on kyllä jo niin mätä lähtökohta että ei tuu mittään koko hommasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin oltu yli 10v yhdessä, 2 ala-asteikästä lasta. Meillä ei ollu riitoja, mut oltiin etäännytty paljon ja mies on luonteeltaan todella negatiivinen kun mä sit taas oon positiivinen. Ja mies enemmän koti ihminen, mä menevämpi. Tulin myös hyvin juttuun miehen kavereiden kanssa ja hänkin suhteen alkuaikoina mun kavereiden, mutta muutaman vuoden seurustelun jälkeen olin pääasiassa kaikkialla yksin kun mies ei halunnut mukaan kun näin kavereita. Eikä osallistunut keskusteluun jos meillä kävi joku. Suhteen alussa seksiä oli joka päivä. Toisen lapsen jälkeen mies ei enää halunnut antaa suuseksiä mulle, en tiedä miksi alunperin, myöhemmin sanoi ettei halua kun ei enää osaa. En saanut 7 vikaan vuoteen suuseksiä vaikka itse sitä annoin. Vikana muutamana vuonna kaikesta seksistä oli usean kuukaudenkin taukoja. Tiesin ettei mies pidä lävistyksistä, mutta otin silti ensin nänniin lävistyksen (mies lopett
"Voi voi. Ja neljänkympin jälkeen koko libido alkaa haihtua. Siinä on suuseksin saamiset se viimeinen murhe elämässä. Voi ihmistä."
Mä olin erotessa 30, mies pari vuotta vanhempi. Naisten libido ei muuten vielä neljässä kympissä kovin laske. Eikö se oo 30 ja 40v naisilla korkeimmillaan? En ihan ymmärrä sun kommenttia. Pitäiskö olla ilman seksiä jo nuorempana kun libido kuitenkin vanhempana laskee? Eikä se kai sulta oo pois jos mä en halua parisuhdetta jossa en saa suuseksiä? Me ihmiset ollaan erilaisia, toisille seksi on tärkeämpää kun toisille. Mun mielestä seksi on yks parhaista asioista elämässä, joten en ymmärrä minkä takia en vois haluta parisuhdetta jossa oon siihen ja sen määrään tyytyväinen?
Mut ehkä sun kommentti vaan kumpusi jostain omista arvista, jotka on ehkä aiheutunut siitä ettei halut oo kumppanin kanssa kohdannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei sanonut mitään, nukkui 2 nrk ja kun nousi niin lähti, jätti kaikki tavarat paikoilleen, puhelimenkin päydälle, sen jälkeen en ole hänestä kuullut mitään.
8 vuotta oltiin yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehet siis jotenkin osaa lukea merkkejä ja sitten ero tulee ihan yllätyksenä?
Tai sit vaimo on heti papin aamenen jälkeen uhannut lähtevänsä joka ikisestä mahdollisesta asiasta...
Etkä silti ota kuuleviin korviisi, että vaimo haluaa lähteä? Tulee ero sitten ihan puskista yllätyksenä? Miten vähän voi toisesta ihmisestä välittää, avioitumisesta asti puoliso huutanut hätähuutoja ja silti ollaan kuuroja.
Erouhkaus ei ole hätähuuto, se on yksipuolinen kiristys. Jos MEILLÄ on ongelma, ME työstämme sitä yhdessä.
Tuollainen "sinä olet vääränlainen, ole sellainen kuin haluan tai muuten eroamme" on kyllä jo niin mätä lähtökohta että ei tuu mittään koko hommas
Mitä siis pitäisi sanoa, jos ongelma on niin iso että jollei toinen sitä suostu työstämään, niin suhde ei voi jatkua?
t. Monta kertaa lähtenyt, ja myös ulos heitetty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehet siis jotenkin osaa lukea merkkejä ja sitten ero tulee ihan yllätyksenä?
Miksi pitäisi lukea jotain merkkejä, kun aikuisen ihmisen osaa keskustella siitä mikä mättää?
Se mikä on ongelma sinulle suhteessa, ei välttämättä ole ongelma vastapuolelle, koska saattaa olla hyvin eri asiat, jotka tekevät onnelliseksi.
Näistä pitää kommunikoida selkeästi.
On myös asioita jotka ovat täysin selkeitä eivätkä vaadi mitään kommunikointia. Kotitöiden tasajako esimerkiksi on sellainen asia, mikä pitää ymmärtää ilman puhetta.
Kuulostaa helpolta, mutta kyllä siinäkin on paljon puhuttavaa.
kukas sen päättää miten kotityöt hoidetaan ja mi
Toki jos haluaa tehdä asiat vaikeaksi tahallaan, voi alkaa ällistellä mitä ihmettä se "tasajako" nyt oikein tarkoittaa.
Oltiin oltu yhdessä 19 vuotta ja meillä oli kolme pientä lasta. Miehen alkoholinkäyttö oli riistäytynyt täysin käsistä ja silloin tajusin, että en ikinä haulua, että minun lapset joutuu elämään alkoholistiperheessä ja koska mies ei parantanut tapojaan , vaan näytti, että ongelma vain pahenee hain kaikessa hiljaisuudessa eroa. Viimeinen pisara oli se, kun mies sisareni 50v päivillä joi itsensä rähinä kuntoon ja riehui koko illan juhlapaikalla. Seuravan maanataina soitin oikeusaputoimistoon ja varasin ajan lakimiehelle. Eropaperi laitettiin vireille ja kun paperit sitten miehelle jossain vaiheessa tuli postitse oli miehen ensimmäiset sanat: Mitään et tule saamaan mukaan :D Sanoin miehelle, että muuta en haluakkaan, kuin lapset, mulle riittä että niillä on kunnollinen koti. Mies kyllä suuttui ihan kunnolla, mutta minkäs sille voi. Lasten ei kuulu elää perheessä jossa vanhempi ei hallitse alkoholin käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehet siis jotenkin osaa lukea merkkejä ja sitten ero tulee ihan yllätyksenä?
Tai sit vaimo on heti papin aamenen jälkeen uhannut lähtevänsä joka ikisestä mahdollisesta asiasta...
Etkä silti ota kuuleviin korviisi, että vaimo haluaa lähteä? Tulee ero sitten ihan puskista yllätyksenä? Miten vähän voi toisesta ihmisestä välittää, avioitumisesta asti puoliso huutanut hätähuutoja ja silti ollaan kuuroja.
Erouhkaus ei ole hätähuuto, se on yksipuolinen kiristys. Jos MEILLÄ on ongelma, ME työstämme sitä yhdessä.
Tuollainen "sinä olet vääränlainen, ole sellainen kuin haluan tai muuten eroamme" on kyllä jo niin mätä lähtökohta että ei tuu mittään koko hommas
Typerää uhriutumista tuollainen että ei voi muuttaa käytöstään toisen mieliksi, koska minun uniikki persoona tuhoutuu siitä.
"Minusta tuossa vaiheessa kannattaisi ryhtyä homoksi, jos tuollaiset pskajutut oikeasti kiinnostaa!"
No siinäpä oikein unelmapuoliso :)
Miestä kiinostavat asiat ovat paskajuttuja ja mies on paska jos ei panosta täydellä teholla naista kiinnostaviin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ketjun luettuani: luovuttakaa! Ei herran jumala noista teidän suhteista tule hevon helvettiä! Kenenkään kanssa!
"Typerää uhriutumista tuollainen että ei voi muuttaa käytöstään toisen mieliksi, koska minun uniikki persoona tuhoutuu siitä."
Mitä viimeksi käytöksessäsi viimeksi muutit pysyvästi puolisosi mieliksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihmeellistä miten miehet ovat kyllä innokkaasti lyttäämässä kaikkea mitä nainen haluaa parisuhteeseen, mutta itsellään ei ole mitään ajatusta mitä kaipaisivat. Kaikki pyörii ein ympärillä. Ei treffi-iltoja, ei keskustelua, ei muutoksia, ei odotuksia. Ei ei ei.
Niin no, av-palstalla näin. Mutta kyllä todellisuudessa miehet pitävät suht samoista parisuhdeasioista. On kylpylää, teatteria, leffaa, ravintolaillallisia, tai ihan vain viiniä ja juustoja kotona yms.
Eivät välttämättä pidä. Mutta moniko nainen on kiinnostunut siitä mitä mies haluaa... Ei moni. On liian kii
Jokainen on oman onnensa seppä, mutta turha kuvitella, että parisuhde onistuu, jos ei sitä toista ota mitenkään huomioon ja jos ei sille toiselle halua hyvää. Miksi edes olla parisuhteessa, jos siitä toisesta ei välitä sen vertaa, että valittäisi sen tunteista? Parempi silloin olla yksin, parisuhteessa on pakko ottaa toinen hupmioon.
Terve suhde on yhteinen matka, ei matka yksin tai taistelukenttä.
Vierailija kirjoitti:
"Typerää uhriutumista tuollainen että ei voi muuttaa käytöstään toisen mieliksi, koska minun uniikki persoona tuhoutuu siitä."
Mitä viimeksi käytöksessäsi viimeksi muutit pysyvästi puolisosi mieliksi?
Mitä sinä? Vai etkö halua jakaa henkilökohtaisia asioitasi tänne, muiden pitäisi?
Mä en oikein pysy mukana kun nää lainauksetkin toimii niin huonosti. Halusin kuitenkin kommentoida että oma mielipiteeni on että jos parisuhde vaatii tolkuttomasti "työtä" niin ehkä alunperinkin on päädytty yhteen väärän ihmisen kanssa. Ei mun omassa parisuhteessa ole mitään "työtä" vaan molemmat aidosti ja oikeasti haluaa että toisen on hyvä olla ja haluaa viettää aikaa yhdessä tehden molemmille kivoja juttuja. En koe että olisin koskaan joutunut tekemään erityisesti jotain työtä mun suhteen eteen ja mulla on valtavan hyvä, onnellinen ja rakastava parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehet siis jotenkin osaa lukea merkkejä ja sitten ero tulee ihan yllätyksenä?
Miksi pitäisi lukea jotain merkkejä, kun aikuisen ihmisen osaa keskustella siitä mikä mättää?
Se mikä on ongelma sinulle suhteessa, ei välttämättä ole ongelma vastapuolelle, koska saattaa olla hyvin eri asiat, jotka tekevät onnelliseksi.
Näistä pitää kommunikoida selkeästi.
On myös asioita jotka ovat täysin selkeitä eivätkä vaadi mitään kommunikointia. Kotitöiden tasajako esimerkiksi on sellainen asia, mikä pitää ymmärtää ilman puhetta.
Kuulostaa helpolta, mutta kyllä siinäkin on paljon puhuttavaa.
kukas sen päättää miten kotityöt hoidetaan ja mi
Onko sinulla taso, jonka mukaan auton renkaat vaihdetaan? Vai vaihdetaanko ne niin että ne on vaihdettu?
Vapaudenriisto, törkeä pahoinpitely ja tapon yritys.
Traumaperäinen stressihäiriö, terapia ja jatkuva lääkitys.
On yleistä, just siks naisia suositellaan lähtemään salaa.
Uskokaa se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehet siis jotenkin osaa lukea merkkejä ja sitten ero tulee ihan yllätyksenä?
Miksi pitäisi lukea jotain merkkejä, kun aikuisen ihmisen osaa keskustella siitä mikä mättää?
Se mikä on ongelma sinulle suhteessa, ei välttämättä ole ongelma vastapuolelle, koska saattaa olla hyvin eri asiat, jotka tekevät onnelliseksi.
Näistä pitää kommunikoida selkeästi.
On myös asioita jotka ovat täysin selkeitä eivätkä vaadi mitään kommunikointia. Kotitöiden tasajako esimerkiksi on sellainen asia, mikä pitää ymmärtää ilman puhetta.
Kuulostaa helpolta, mutta kyllä siinäkin on paljon puhuttavaa.
k
En ihan ymmärtänyt toista kysymystäsi, mutta meillä vaihdetaan auton renkaat yhdessä. Mä putsaan ne ja vieritän miehelle. Mies ottaa renkaat pois autosta ja laittaa uudet tilalle. Mä taas otan vanhat renkaat ja laitan takas pusseihin ja varastoon. Yhteistyöllä tavalliset asiat sujuvat sutjakkaasti <3
Oltiin oltu yli 10v yhdessä, 2 ala-asteikästä lasta. Meillä ei ollu riitoja, mut oltiin etäännytty paljon ja mies on luonteeltaan todella negatiivinen kun mä sit taas oon positiivinen. Ja mies enemmän koti ihminen, mä menevämpi. Tulin myös hyvin juttuun miehen kavereiden kanssa ja hänkin suhteen alkuaikoina mun kavereiden, mutta muutaman vuoden seurustelun jälkeen olin pääasiassa kaikkialla yksin kun mies ei halunnut mukaan kun näin kavereita. Eikä osallistunut keskusteluun jos meillä kävi joku. Suhteen alussa seksiä oli joka päivä. Toisen lapsen jälkeen mies ei enää halunnut antaa suuseksiä mulle, en tiedä miksi alunperin, myöhemmin sanoi ettei halua kun ei enää osaa. En saanut 7 vikaan vuoteen suuseksiä vaikka itse sitä annoin. Vikana muutamana vuonna kaikesta seksistä oli usean kuukaudenkin taukoja. Tiesin ettei mies pidä lävistyksistä, mutta otin silti ensin nänniin lävistyksen (mies lopetti sen rinnan koskemisen) ja vuosi ennen eroa otin alapäähän lävistyksen, joka lopetti seksielämän kokonaan. Oli muitakin seksiin liittyviä ongelmia joista aloin myöhemmin oireilemaan, mutten kovin tarkkaan viitsi asiaa avata. Joka tapauksessa koko suhteen ajan nukuin tästä syystä huonosti jos mies oli lähellä.
Ennen eroa ahdistuin todella pahasti. En pystynyt tulemaan kotiin ilman ahdistukseen tarkoitettua lääkitystä ja tein monen tunnin lenkkejä ettei tarvinnut olla kotona. Luulin, että oireilen siitä ettei mulle vaan sovi normaalit suhteet vaan tarvitsen avoimen suhteen. Mun alotteesta lähdettiin kokeilemaan avointa suhdetta, miehen reaktio tähän oli että kai se on pakko jos se on ainoa asia millä suhteen voi pelastaa. Avoin suhde helpotti pariksi kuukaudeksi mun oloa, mutta musta tuntu kokoajan ihan hirveeltä kun miehellä ei ollut muita ja mulla oli.
Lopulta tuli se päivä et mun oli pakko sanoa että mä en voi olla tässä suhteessa. Miehen ensimmäinen kysymys oli "Entä lapset?" ja sen jälkeen kerto osanneensa odottaa tätä. Me ei missään vaiheessa riidelty. Ainoa kerta kun ite itkin suhdetta oli se kun tiesin kuinka paljon miestä satutan erolla. Miehellä kesti kauemmin toipua. Odotti mua vielä eronkin jälkeen kotiin ja kertoi ettei ole vielä tajunnut etten enää tuu ja halusi tietää syitä miksi näin kävi. Laitoin pitkän viestin missä kerroin miksi, mutta sanoin tulevani kotiin vielä kerran. Me ollaan esim halattu vaan kerran yhtenä isänpäivänä eron jälkeen. Ollaan ystäviä nykyään, huolehditaan lapsista yhdessä, ne on ykkönen molemmille. Tiedän, että vuoden verran mies itki eroa kavereilleen ja suurinpiirtein saman ajan laittoi mulle viestiä jos elämässä meni huonosti tai oli paha olla. Erosta on nyt 4 vuotta, mulla on ollut vuoden verran uus mies.
Välit on kaikkien kesken niin hyvät että olin esim miehen isoäidin hautajaisissa pari vuotta sitten ja joulut vietetään kaikki mun vanhemmilla. Ja tänään taas ollaan lähdössä porukalla kauppaan niin pääsee yhdellä autolla.
En oo koskaan katunut eroa, mutta edelleen mua satuttaa ajatus siitä kuinka paljon ero satutti eksää ja kuinka se ei oo vieläkään lähteny ees etsimään uutta. Sillä ei oo ollu ketään :/ En toivo sille ihmiselle kun hyvää ja se on aivan upea ihminen ja todella hyvä isä, mutta me ei vaan sovittu enää yhteen. Kasvettiin erille ja mä tarvitsin erilaisen kumppanin. Sellasen joka pystyy ottamaan vastuuta enemmän ja kestää kuulla kaiken mitä mun pään sisällä liikkuu.