Miten teidän miehesi/puolisosi suhtautui siihen kun ilmoitit erosta?

Teidän miehesi/puolisosi? Mitä ihmettä nyt taas?

Vierailija kirjoitti:

Olimme yhdessä 11v, eron aikaan kaksi alle koiluikäistä lasta. Olin puhunut pahasta olostani, yksinäisyydestäni parisuhteessa ja yleisestä puhumattomuudesta kuopuksen syntymästä asti, mies ei kuunnellut. Rakastuin toiseen eli miehen mielestä meillä oli kaikki hienosti kunnes petin ja rikoin perheen.

Kyllä, petin ja rikoin perheen, mutta jos minulla olisi ollut terve js toimiva parisuhde, en olisi rakastunut.

Jep

Vastuu aina palautuu lopulta siihen mieheen. Joka kerta. Naisissa ei ole mitään vikaa

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli tyrmistynyt.

Olimme yhdessä 10 vuotta josta kolme viimeistä yhtä kriisiä ja helvettiä. Kaksi vuotta ennen eroa yritin maanitella miestä pariterapiaan. Vuosi ennen eroa kirjoitin hänelle pitkän kirjeen jossa erittelin ongelmia ja alleviivasin, että jollei näitä aleta ratkomaan, niin otan eron. Miestä ei kiinnostanut.

Kun sitten ilmoitin että alan katsella omaa kämppää, mies ei vieläkään korvaansa lotkauttanut. Vasta kun sanoin että nyt on vuokrasoppari kirjoitettu ja muutan pois kahden viikon päästä, hänellä meni pasmat sekaisin eikä hän voinut ymmärtää, miten tällalailla ihan yhtäkkiä vaan kylmästi lähden vaikka kaikki oli niin hyvin.

Nykyäänkin hän on yksi niistä miehistä joille ero tuli "täysin puskista".

 

Joo se yksinkertaisuus kun ei älyä mitä toinen on puhunut jo vuosiakin. Sitten ollaan pskat housussa kun vaimo on j

Ettekö koskaan pysähdy miettimään mikähän siinä menee pieleen, että nainen on lähes poikkeuksetta se vaatija ja uhkailija. Onko asia todella niin yksipuolista, että vain toisella (miehellä) on syytä muuttua, parantaa, korjata...

Mies stalkkasi ja mustamaalasi minua pitkän aikaa, vaikka omien sanojensa mukaan oli käsitellyt eron heti, muutamassa päivässä. Taustalla sellainen aika tavallinen tarina, että alkuun mies oli tosi ihana, mutta kun sai minut koukkuunsa, alkoi  mustasukkaisuus, kyttääminen ja lopulta hän kävi fyysisesti käsiksi. En jäänyt suhteeseen katselemaan, pahenisiko myös pahoinpitely asteittain, muutin pois. 

Tätä en ole koskaan katunut.

Mies oli yllättynyt alkuun, myöhemmin sitten taasantui ja alkoi itsekin pitämään eroa hyvänä ratkaisuna. Asiallisesti kuitenkin kaikki hoidettiin ja hyvin tullaan toimeen nykyään.

Meillä miehelle tuli klassisesti ero puskista vaikka ei 15 vuoteen oltu tehty mitään kahdestaan, mies oli täysin aloitekyvytön niin parisuhteen kuin perheenntekemistem suhteen, sanoi aina ei kun yritin keksiä yhteistä tekemistä eikä halunnut suunnitella mitään tulevaisuutta yhdessä. Yritin aikani, luovutin. Mies ei ollut havainnut mitään tämmöistä vuosien aikana, eikä myöskään yrityksiäni panostaa parisuhteeseen. 🤷🏼

Ei uskonut. Myönnän että olen lähtenyt/tullut heitetyksi ulos monta kertaa. Olen yrittänyt päästä yli ja pysyä erossa vaikka hän muina miehinä aina palaakin, ja olen antanut vielä mahdollisuuden.

Olen siis toivonut että asiat paranisivat, mutta näyttää siltä että huono kohtelu on vain lisääntynyt.

Nyt hän ilmaisi suoraan että "oothan sää hyvästit sanonut ennenkin". Toivottavasti nyt opin viimeinkin.

Meikäläisellä oli "helppo" tehdä päätös: mies jäi kiinni alaikäisen seksuaalisesta ahdistelusta.

Hän oli reissussa tuolloin joten laitoin tekstarin jossa kerroin että jäänyt kiinni, tiedän kaiken ja tämä oli tässä.

Tuli takaisin hätääntyneitä tekstareita ja selityksiä.

Sai tuomion, eli ei kuvitelmaa.

Oltiin 7v yhdessä. 6kk ennen eroa otin kihlasormuksen pois sormesta ja sanoin että hänellä on puoli vuotta aikaa korjata asiat x ja y tai lähden vetämään kokonaan. Mitään, siis MITÄÄN ei tapahtunut. Ei edes halunnut puhua asiasta tai kysyä miten tilanteen voi korjata, sanoi vain että jaa ok. Puolen vuoden päästä ilmoitin että aikaraja tuli täyteen, tähänkin vastaus oli että "ok", ja erottiin. Ei ole kaduttanut päivääkään, kyllä tuosta loppuajasta tuli erittäin selväksi, paljonko hän välitti.

Huvittavinta kuitenkin on se, että hän itse tuli 3 vuotta myöhemmin yhteisen ystävän juhlissa avautumaan, että elämä on ollut ihan kamalaa ilman minua, on sairastunut eron takia henkisesti ja että haluaisi minut takaisin. Nauroin kusisesti. 

Eikö miehet siis jotenkin osaa lukea merkkejä ja sitten ero tulee ihan yllätyksenä?

Vierailija kirjoitti:

Eikö miehet siis jotenkin osaa lukea merkkejä ja sitten ero tulee ihan yllätyksenä?

Tai sit vaimo on heti papin aamenen jälkeen uhannut lähtevänsä joka ikisestä mahdollisesta asiasta... 

Vierailija kirjoitti:

Oltiin 7v yhdessä. 6kk ennen eroa otin kihlasormuksen pois sormesta ja sanoin että hänellä on puoli vuotta aikaa korjata asiat x ja y tai lähden vetämään kokonaan. Mitään, siis MITÄÄN ei tapahtunut. Ei edes halunnut puhua asiasta tai kysyä miten tilanteen voi korjata, sanoi vain että jaa ok. Puolen vuoden päästä ilmoitin että aikaraja tuli täyteen, tähänkin vastaus oli että "ok", ja erottiin. Ei ole kaduttanut päivääkään, kyllä tuosta loppuajasta tuli erittäin selväksi, paljonko hän välitti.

Huvittavinta kuitenkin on se, että hän itse tuli 3 vuotta myöhemmin yhteisen ystävän juhlissa avautumaan, että elämä on ollut ihan kamalaa ilman minua, on sairastunut eron takia henkisesti ja että haluaisi minut takaisin. Nauroin kusisesti. 

Et vaikuta kovin ihanalta ihmiseltä kyllä. Mitä lie läheisriippuvuutta ollut hänen puoleltaan, että jopa tuollainenkin tuntuu hyvältä vaihtoehdolta

Meillä oli ollut jo pitkään ihan kaverisuhde. Parisuhdetta ei enää ollut. Ensin ehdotin että otetaan muutamaksi kuukaudeksi yhteinen vuokrakämppä ja vuorotellaan siellä ja lasten luona kotona. Mutta hyvin pian sanoin että ei tää riitä, haluan eron. Mies vastasi "ok". Hyvissä väleissä erottiin ja hyvissä väleissä on oltu ja lasten asiat järjestetty ja hoidettu hyvässä yhteisymmärryksessä kaikki nämä 10 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli tyrmistynyt.

Olimme yhdessä 10 vuotta josta kolme viimeistä yhtä kriisiä ja helvettiä. Kaksi vuotta ennen eroa yritin maanitella miestä pariterapiaan. Vuosi ennen eroa kirjoitin hänelle pitkän kirjeen jossa erittelin ongelmia ja alleviivasin, että jollei näitä aleta ratkomaan, niin otan eron. Miestä ei kiinnostanut.

Kun sitten ilmoitin että alan katsella omaa kämppää, mies ei vieläkään korvaansa lotkauttanut. Vasta kun sanoin että nyt on vuokrasoppari kirjoitettu ja muutan pois kahden viikon päästä, hänellä meni pasmat sekaisin eikä hän voinut ymmärtää, miten tällalailla ihan yhtäkkiä vaan kylmästi lähden vaikka kaikki oli niin hyvin.

Nykyäänkin hän on yksi niistä miehistä joille ero tuli "täysin puskista".

 

Joo se yksinkertaisuus kun ei älyä mitä toinen on puhu

Niin, miksi jotkut (yleensä) miehet ovat sellaisia, että heitä ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta mitä sillä naisella on sanottavaa? Aletaan käyttäytymään kuin joku pikkulapsi ja pidetään toista itsestään selvyytenä. Monesti kaikki lomasuunnittelut, treffi-iltojen järjestäminen, merkkipäivien muistaminen + kotityöt suurimmaksi osaksi kaatuu naisten niskaan! Miksi näin?

Hän oli tosi vihainen ja sanoi vaan, että "jos näin päätät, niin se päätös pitää ja myöhemmin ei enää palata yhteen".

Olen tuntenut helpotusta erosta lähinnä.

Vierailija kirjoitti:

Olimme yhdessä 11v, eron aikaan kaksi alle koiluikäistä lasta. Olin puhunut pahasta olostani, yksinäisyydestäni parisuhteessa ja yleisestä puhumattomuudesta kuopuksen syntymästä asti, mies ei kuunnellut. Rakastuin toiseen eli miehen mielestä meillä oli kaikki hienosti kunnes petin ja rikoin perheen.

Kyllä, petin ja rikoin perheen, mutta jos minulla olisi ollut terve js toimiva parisuhde, en olisi rakastunut.

Kyllä joo. Olikohan tuossa koko tarina. Lainattu kirjoitus voisi olla ex vaimoni kynästä. Sillä lisäyksellä että petti useampaan otteeseen ja valehteli sumeilematta, syyttäen tietysti huonosta liitosta. Ei koskaan ilmoittanut erosta rupesi vain tekemään uutta pesää toisaalle jättäen kaikki "paperityöt" minulle.

Juuri noita selityksiä puhumattomuudesta ja onnellinen lintu ei pesästä lennä. Pettäjien selityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli tyrmistynyt.

Olimme yhdessä 10 vuotta josta kolme viimeistä yhtä kriisiä ja helvettiä. Kaksi vuotta ennen eroa yritin maanitella miestä pariterapiaan. Vuosi ennen eroa kirjoitin hänelle pitkän kirjeen jossa erittelin ongelmia ja alleviivasin, että jollei näitä aleta ratkomaan, niin otan eron. Miestä ei kiinnostanut.

Kun sitten ilmoitin että alan katsella omaa kämppää, mies ei vieläkään korvaansa lotkauttanut. Vasta kun sanoin että nyt on vuokrasoppari kirjoitettu ja muutan pois kahden viikon päästä, hänellä meni pasmat sekaisin eikä hän voinut ymmärtää, miten tällalailla ihan yhtäkkiä vaan kylmästi lähden vaikka kaikki oli niin hyvin.

Nykyäänkin hän on yksi niistä miehistä joille ero tuli "täysin puskista".

 

Joo s

Kuka sanoo, että nuo on tärkeämpiä asioita kuin jotkut muut?? On varmasti asioita, jotka on miesten mielestä tärkeitä, mutta naiset ei siitä näkökulmasta kiinnostu. 

Ei moni nainen ole tässä kovinkaan reilu. Ei kaikki naisetkaan ole kiinnostuneita merkkipäivistä tai treffi-illoista. Kuka sen määrittelee, onko tuo suhteessa must vai ei? 

Vierailija kirjoitti:

Eikö miehet siis jotenkin osaa lukea merkkejä ja sitten ero tulee ihan yllätyksenä?

Osaa, mutta jostakin syystä ei halua lukea. Usein kotoa on opittu malli, jossa oma isä pitänyt äitiä itsestäänselvyytenä ja kynnysmattona; tätä sitten toistetaan. Ja kun se vaimo ei alistukaan, ollaan *ihemissään* ja *yllätytään* 🙄 Tätähän suomalaisuus on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli tyrmistynyt.

Olimme yhdessä 10 vuotta josta kolme viimeistä yhtä kriisiä ja helvettiä. Kaksi vuotta ennen eroa yritin maanitella miestä pariterapiaan. Vuosi ennen eroa kirjoitin hänelle pitkän kirjeen jossa erittelin ongelmia ja alleviivasin, että jollei näitä aleta ratkomaan, niin otan eron. Miestä ei kiinnostanut.

Kun sitten ilmoitin että alan katsella omaa kämppää, mies ei vieläkään korvaansa lotkauttanut. Vasta kun sanoin että nyt on vuokrasoppari kirjoitettu ja muutan pois kahden viikon päästä, hänellä meni pasmat sekaisin eikä hän voinut ymmärtää, miten tällalailla ihan yhtäkkiä vaan kylmästi lähden vaikka kaikki oli niin hyvin.

Nykyäänkin hän on yksi niistä miehistä joille ero tuli "täysin puskista".

 

Joo s

Kotityöt jakaantuvat jo hyvin tasaisesti. Tästä oli uusin tutkimuskin. Muistaakseni v 2022 marraskuussa.

Kuinka moni nainen tekee asioita, jotka ovat miehelle tärkeitä? Oletko sinä autotallissa virittelemässä autoja tai pelaatko pleikkaa? Järjestätkö sinä oma-aloitteisesti yhteisiä metsästys- tai  kalastusreissuja tai prätkämessureissuja?

Miksi vain miehen pitäisi aina astua naisen maailmaan passaamaan ja miellyttämään ja mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle leikkimään jotain romantikkoa, jos ei se ole hänelle ominaista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli tyrmistynyt.

Olimme yhdessä 10 vuotta josta kolme viimeistä yhtä kriisiä ja helvettiä. Kaksi vuotta ennen eroa yritin maanitella miestä pariterapiaan. Vuosi ennen eroa kirjoitin hänelle pitkän kirjeen jossa erittelin ongelmia ja alleviivasin, että jollei näitä aleta ratkomaan, niin otan eron. Miestä ei kiinnostanut.

Kun sitten ilmoitin että alan katsella omaa kämppää, mies ei vieläkään korvaansa lotkauttanut. Vasta kun sanoin että nyt on vuokrasoppari kirjoitettu ja muutan pois kahden viikon päästä, hänellä meni pasmat sekaisin eikä hän voinut ymmärtää, miten tällalailla ihan yhtäkkiä vaan kylmästi lähden vaikka kaikki oli niin hyvin.

Nykyäänkin hän on yksi niistä miehistä joille ero tuli "täysin puskis

 

Minusta tuossa vaiheessa kannattaisi ryhtyä homoksi, jos tuollaiset pskajutut oikeasti kiinnostaa!

Se on ihmeellistä miten miehet ovat kyllä innokkaasti lyttäämässä kaikkea mitä nainen haluaa parisuhteeseen, mutta itsellään ei ole mitään ajatusta mitä kaipaisivat. Kaikki pyörii ein ympärillä. Ei treffi-iltoja, ei keskustelua, ei muutoksia, ei odotuksia. Ei ei ei.