Miten teidän miehesi/puolisosi suhtautui siihen kun ilmoitit erosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihmeellistä miten miehet ovat kyllä innokkaasti lyttäämässä kaikkea mitä nainen haluaa parisuhteeseen, mutta itsellään ei ole mitään ajatusta mitä kaipaisivat. Kaikki pyörii ein ympärillä. Ei treffi-iltoja, ei keskustelua, ei muutoksia, ei odotuksia. Ei ei ei. 

Munanjatkemessut, kala- ja metsästysreissut, vaellusta likaisena ja perseenhajuisena. Ole hyvä.

Miten ammuskelu edistää parisuhdetta? Jos nyt ihan otetaan ratakiskoa, niin puhuminen on erittäin, erittäin tärkeä osa prosessia. Ja pitänee vääntää sekin että puhe ei saa koskea jotain harrastusvälineiden hintoja tai munanjatkeita.

 

 

Se edistää parisuhdetta, että ymmärtää että ihan VASTAAVALLA tavalla itsekin saattaa laiminly

Heh. Onhan naisillakin harrastuksia, joita tekee itsekseen tai vaikka naispuolisen kaverin kanssa. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että pariskunta yhdessä käy vaikka ravintolassa syömässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö miehet siis jotenkin osaa lukea merkkejä ja sitten ero tulee ihan yllätyksenä?

 

Miksi pitäisi lukea jotain merkkejä, kun aikuisen ihmisen osaa keskustella siitä mikä mättää?

Se mikä  on ongelma sinulle suhteessa, ei välttämättä ole ongelma vastapuolelle, koska saattaa olla hyvin eri asiat, jotka tekevät onnelliseksi.

Näistä pitää kommunikoida selkeästi.

 

On myös asioita jotka ovat täysin selkeitä eivätkä vaadi mitään kommunikointia. Kotitöiden tasajako esimerkiksi on sellainen asia, mikä pitää ymmärtää ilman puhetta.

Siinäkin voi olla eroja esimerkiksi sen suhteen, kuinka usein pitää imuroida. Silloin on neuvoteltava, eikä oletettava että toinen on automaattisesti oikeassa ja hänen tahtiinsa on taivuttava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin, miksi jotkut (yleensä) miehet ovat sellaisia, että heitä ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta mitä sillä naisella on sanottavaa? Aletaan käyttäytymään kuin joku pikkulapsi ja pidetään toista itsestään selvyytenä. Monesti kaikki lomasuunnittelut, treffi-iltojen järjestäminen, merkkipäivien muistaminen + kotityöt suurimmaksi osaksi kaatuu naisten niskaan! Miksi näin?"

 

Koska me rakastumme teihin ihmisinä, meille riittää se että olemme yhdessä emmekä tarvitse kaikenmaailman tilpehööriä siihen lisäksi. Valitettavasti emme monesti tajua sitä, että nainen ei rakasta miestä samalla tavalla, vaan tarvitsee sitä tilpehööriä.

Et sinä voi rakastua keneenkään ihmisenä siksi että sijaitset samassa huoneessa hänen kanssaan. Et tiedä millainen hän on etkä välitä. Naisen pitäisi vain olla siinä kuten auto pihassa. Sitten on elämä järjestykse

Rakastuminenhan on tapahtunut jo ennen kuin on yhteen muutettu. Sen jälkeen se ei miehellä yleensä muutu, ellei tule jotain todellisia vaikeuksia suhteessa. Naisen rakkaus taas riippuu siitä, että jatkuvasti tehdään riittävästi oikeita asioita hänen mielikseen.

"Mitkä asiat määrittelet tilpehööriksi? Lainaamasi kirjoittajan mainitsemat lomat ja treffi-illat, vuosipäivä? Yhteinen loma ja treffi-illat on yhteistä aikaa, sekö on tilpehööriä? Se, että juhlistetaan vuosipäivänä yhteistä suhdetta? Jos nuo kaikki lasketaan yhteen niin tilpehööriä on ihan max. 2 kk vuodesta ja loppuaika sitä "miehen tapaa rakastaa" niin kummankohan ehdoilla tuossa mennään?"

-Kyllä, nuo jutut ovat sitä tilpehööriä. Ne erottaa siitä, että kuka tahansa mies voi antaa niitä, mutta vain yksi mies voi olla ihmisenä juuri se kuka hän on. Naista ei oikeastaan kiinnosta kuka se mies on, kunhan se antaa sitä tilpehööriä ettei sitä tarvitse vaihtaa.

"Plus että parisuhde voi hyvin silloin kun ei käytä aina mittapuuna sitä omaa rakastamisen tapaansa vaan osoittaa rakkautensa sen VASTAPUOLEN rakkauden kielen mukaan. Pyydä sinä vastaavasti puolisoasi osoittamaan rakkauttaan sinuun miten sinä toivot tulevasi rakastetuksi."

-Tämä on ihan totta, jos haluaa menestyä parisuhteessa niin täytyy tehdä asioita naisen eteen. Minulla tulee tässä kai ego vastaan, en siedä sitä että olen korvattavissa milloin tahansa ja arvoni on vain siinä, että suoritan oikeita asioita. Olen mieluummin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin oltu yli 10v yhdessä, 2 ala-asteikästä lasta. Meillä ei ollu riitoja, mut oltiin etäännytty paljon ja mies on luonteeltaan todella negatiivinen kun mä sit taas oon positiivinen. Ja mies enemmän koti ihminen, mä menevämpi. Tulin myös hyvin juttuun miehen kavereiden kanssa ja hänkin suhteen alkuaikoina mun kavereiden, mutta muutaman vuoden seurustelun jälkeen olin pääasiassa kaikkialla yksin kun mies ei halunnut mukaan kun näin kavereita. Eikä osallistunut keskusteluun jos meillä kävi joku. Suhteen alussa seksiä oli joka päivä. Toisen lapsen jälkeen mies ei enää halunnut antaa suuseksiä mulle, en tiedä miksi alunperin, myöhemmin sanoi ettei halua kun ei enää osaa. En saanut 7 vikaan vuoteen suuseksiä vaikka itse sitä annoin. Vikana muutamana vuonna kaikesta seksistä oli usean kuukaudenkin taukoja. Tiesin ettei mies pidä lävistyksistä, mutta otin silti ensin nänniin lävistyksen (mies lopetti sen rinnan koskemisen) ja vuosi ennen eroa otin al

Siis otit lävistyksiä paikkoihin, vaikka tiesit että ne ovat miehelle turn off ja sitten olet vain että voi voi voi kun asiat vaan tapahtuvat ja sitten tuli ero.

"Toki jos haluaa tehdä asiat vaikeaksi tahallaan, voi alkaa ällistellä mitä ihmettä se "tasajako" nyt oikein tarkoittaa."

Ai että jos ei anna naisen jyrätä vaan haluaa neuvotella, niin se on asioiden tekemistä vaikeaksi? Vai niin.

"Typerää uhriutumista tuollainen että ei voi muuttaa käytöstään toisen mieliksi, koska minun uniikki persoona tuhoutuu siitä."

Hah, ironian huippu. Kuuletko itseäsi?

Vierailija kirjoitti:

Oli tyrmistynyt.

Olimme yhdessä 10 vuotta josta kolme viimeistä yhtä kriisiä ja helvettiä. Kaksi vuotta ennen eroa yritin maanitella miestä pariterapiaan. Vuosi ennen eroa kirjoitin hänelle pitkän kirjeen jossa erittelin ongelmia ja alleviivasin, että jollei näitä aleta ratkomaan, niin otan eron. Miestä ei kiinnostanut.

Kun sitten ilmoitin että alan katsella omaa kämppää, mies ei vieläkään korvaansa lotkauttanut. Vasta kun sanoin että nyt on vuokrasoppari kirjoitettu ja muutan pois kahden viikon päästä, hänellä meni pasmat sekaisin eikä hän voinut ymmärtää, miten tällalailla ihan yhtäkkiä vaan kylmästi lähden vaikka kaikki oli niin hyvin.

Nykyäänkin hän on yksi niistä miehistä joille ero tuli "täysin puskista".

Mulle kävi lähes samoin vaimon kanssa. Suhde oli vain pidempi ja sisälsi paljon henkistä väkivaltaa vaimon taholta. Nyt olen kuulema pettänyt häntä minkä takia hän jätti minut. Aika monen fb kaverin kimppuun käynyt. Vähän noloa.

Yritti se narsisti että en eroaisi,mutta en suostunut jäämään enää paskaan. Pidin pääni. Olihan hän sitten jauhanut paljon paskaa yhteisille kavereille,mut ei minua haitannut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin oltu yli 10v yhdessä, 2 ala-asteikästä lasta. Meillä ei ollu riitoja, mut oltiin etäännytty paljon ja mies on luonteeltaan todella negatiivinen kun mä sit taas oon positiivinen. Ja mies enemmän koti ihminen, mä menevämpi. Tulin myös hyvin juttuun miehen kavereiden kanssa ja hänkin suhteen alkuaikoina mun kavereiden, mutta muutaman vuoden seurustelun jälkeen olin pääasiassa kaikkialla yksin kun mies ei halunnut mukaan kun näin kavereita. Eikä osallistunut keskusteluun jos meillä kävi joku. Suhteen alussa seksiä oli joka päivä. Toisen lapsen jälkeen mies ei enää halunnut antaa suuseksiä mulle, en tiedä miksi alunperin, myöhemmin sanoi ettei halua kun ei enää osaa. En saanut 7 vikaan vuoteen suuseksiä vaikka itse sitä annoin. Vikana muutamana vuonna kaikesta seksistä oli usean kuukaudenkin taukoja. Tiesin ettei mies pidä lävistyksistä, mutta otin silti ensin nänniin lävistyksen (mies lopett

Jokainen saa ottaa lävistyksiä ja tatuointeja. Ei tarvi miettiä kuka mitäkin mieltä.

Ketjussa on joku jankkaaja, joka yrittää kääntää sitä toisille urille. 

Minua kiinnostaisi ap:n alkuperäinen kysymys, että miten mies reagoi, kun ilmoitit erosta?

En ole uskaltanut jostain syystä vielä suoraan sanoa, en tiedä, mitä pelkään. Olen vain hivuttanut miestä pikkuhiljaa käytännön eroon. Sain hänet hankkimaan oman asunnonkin ja muuttamaan kirjat sinne tästä minun asunnostani. Mies ei vain pysy siellä, vaan tulee aina minun kotiini takaisin, olen välillä miettinyt, että pitääkö sitä airbnb -vuokralla vai mitä. Nyt täytyisi kerätä rohkeutta lähettää erokaavake.

Oletan että todennäköisimmässä skeraariossa mies saattaa suuttua niin, että lähtee pois sanomatta sakaakaan ja estää minut kaikissa kanavissa, jolloin kaikkien asioiden hoitaminen käy hankalaksi, kuten ositus yms. 

Hän oli kovin tyytyväinen, iloinenkin jopa.