Inflaatio söi asuntolainat 70-luvulla, mutta nykyään se ei auta. Taas nähdään miten elämä oli helppoa 70-luvulla

Kun otetaan lainaa, niin lasketaanko/kerrotaanko/mietitäänkö yleensä paljonko asunto loppujen lopuksi tulisi maksamaan eri koroilla laskettuna?

Eli jos ottaa lainan vaikka 200 000e niin sitten joskus 20 vuoden päästä onkin maksanut siitä esim 250 000e. Korkojen noustessa tietty voi mennä paljon ylikin nyt lasketun hinnan. Jos ostovoima ei lisäänny suhteessa ja tuossa kohtaa varmaan jo otettu putkiremonttilainaakin niin tuntuuhan tuo aikamoiselta hinnannousulta kuluissa verrattuna ostohintaan. Onko meillä siis Suomessa joskus 20v päästä todella kalliita asuntoja, joihin on leivottu todella paljon ilmaa eikä niihin ole enää normityöläisellä varaa, ylläpitää taikka ostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikaa väitetään paremmaksi lähinnä sen takia, että teknologian kehitys on ollut huimaa. Sopivasti unohdetaan täystyöllisyys, elämänlaatu, ihmisten yleinen luottamus toisiinsa ja elämään jne. Rahaa ei ehkä ollut älyttömästi, mutta eipä sitä myöskään kulunut sellaisia määriä. 

Mikä elämänlaatu? Tuilla eläänykyään paremmin kuin keskiluokka eli silloin.

Ainakin 80-luvulla duunarin palkka oli 8,5 tonnia, verot puolta pienemmät ei ollut alvia jne. Vastaa nykypalkoissa 6 tonnin palkkaa. Nyt on työttömyyskorvaus 570 euroa. Ei kaikki saa tukia eli asumistukea 400eur ja muuhun 200eur.

Ei todellakaan vastaa.

Mun mies oli sähkäri ja suunnilleen tuosta palkasta jäi 5800mk käteen. Tuosta omistusrivarin vastikkeeseen 1200mk, ruokaan 1500mk ja 2 lapsen päivähoitoonkin aika paljon. Sähkölasku, puhelinlasku jne. Auto oli työssä pakollinen eikä bensakaan ollut ilmaista. Toinen meistä kulki julkisilla töihn. Viimeistä penniä myöten meni rahat ja elettiin todella vaatimattomasti

Mun palkka meni kokonaan asuntolainan korkoihin

80-luvun lopussa syntyneenä elin elämää puitteilla, jotka vastaavat nykypäivänä ehkä ylempää keskiluokkaa. Lapsuudenkodissani vain isä työskenteli, hänkin duunarialalla. Äiti kotona useamman lapsen kanssa. Oli pelit ja vehkeet, lapsilla kalliit harrastukset, autoja, mökkejä, mitälie. 

Nyt olen itse duunarialalla, nettopalkka pyörii reilussa kahdessa tonnissa. Pankista ei saa lainaa edes 70-luvun rivariin, koska ei ole takaajaa tai tarpeeksi säästöjä. Asun yhden lapsen kanssa kunnan vuokrakämpässä. Auto löytyy, pieni ja käytetty kauppakassi, mutta siinä ne arjen "luksus"jutut sitten ovatkin. Elämiseen menee kamalasti rahaa ja koska palkka on sen verran suuri, en ole oikeutettu tukiin tai maksuhelpotuksiin- mutten toisaalta myöskään hyödy verotuksessa tai saa vaikkapa sitä asuntolainaakaan. Töitä onneksi riittää, melkein liikaakin, koska firma ei halua tuhlata meihin työntekijöihin ja alimiehitys on jatkuva juttu. Oma jaksaminen kärsii ja kaikki heijastuu muuhun elämään, mutta tiedän että tilanteeni on melko hyvä verrattuna moniin muihin ikäluokassani. Tuntuu silti suoranaiselta vittuilulta, kun joku vanhempi ihminen valittaa eläkkeensä riittämisestä tai siitä, että lapsellani on uusin pelikonsoli (johon säästi itse puolet). 

Tuolloin oli perheverotus ja lapsiperheet sai kodinhoitaja apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikaa väitetään paremmaksi lähinnä sen takia, että teknologian kehitys on ollut huimaa. Sopivasti unohdetaan täystyöllisyys, elämänlaatu, ihmisten yleinen luottamus toisiinsa ja elämään jne. Rahaa ei ehkä ollut älyttömästi, mutta eipä sitä myöskään kulunut sellaisia määriä. 

Mikä elämänlaatu? Tuilla eläänykyään paremmin kuin keskiluokka eli silloin.

Ainakin 80-luvulla duunarin palkka oli 8,5 tonnia, verot puolta pienemmät ei ollut alvia jne. Vastaa nykypalkoissa 6 tonnin palkkaa. Nyt on työttömyyskorvaus 570 euroa. Ei kaikki saa tukia eli asumistukea 400eur ja muuhun 200eur.

Ei todellakaan vastaa.

Mun mies oli sähkäri ja suunnilleen tuosta palkasta jäi 5800mk käteen. Tuosta omistusrivarin vastikkeeseen 1200mk, ruokaan 1500mk ja 2 lapsen päivähoitoonkin aika paljon. Sähkölasku, puhelinlasku jne. Auto oli työssä pakollinen eikä bensakaan ollut ilmaista. Toinen meistä kulki julkisilla töihn. Viimeistä penniä myöten meni rahat ja elettiin todella vaatimattomasti

Mun palkka meni kokonaan asuntolainan korkoihin

Mutta korot sai vähentää verotuksessa.

Jos yritys on ulkomaalainen ja palkkaa ulkomaalaisen työntekijän niin tuon työntekijän ei tarvitse maksaa veroja Suomeen 6 kuukauteen.

Miten tytäryhtiöt ja alihankinta yritykset menevät esim. rakennusalalla?

Suurin osa asioista on nykyään paremmin. Mutta monilla on epärealistisia odotuksia ja vaatimuksia.

Hyvämuistinen kirjoitti:

Kyllä on taas jollain aika kullannut muistot tai sitten ei ole edes eletty noita aikoja. Hanttihommia toki oli tarjolla enemmän kuin nykyisin. Tietyillä duunareilla oli omakotitalot ja autot kasvukeskusten ulkopuolella aivan kuin nykyisinkin. Ei 70-luvun tasoinen talo syrjäseudulta ja saman ajan tasoinen auto nytkään juuri mitään maksa.

Inflaatio söi lainaa, mutta korko oli 15%, joten sen maksaminen oli raskasta, eikä lainaa saanut yhtä holtittomasti kuin nykyisin. Terveydenhuolto oli paljon kehittymättömämpää kuin nykyisin. Moni tauti, mikä nykyisin hoidetaan, todettiin vain, ettei voi tehdä mitään. Kun eläkkeelle päästiin/jouduttiin, eläke oli huono.

Oletteko te todellakin unohtaneet, miten vanhempanne tai isovanhempanne elivät?

Hyvin muistan, miten vanhempani elivät. 70-luvulla meillä oli monta vuotta kokopäiväinen lasten/kodinhoitaja, kun molemmat vanhemmat kävivät töissä (keskipalkkaisissa kunnan viroissa). Autoja oli jo 80-luvun alussa 2 kpl, ulkomailla lomailtiin vuosittain. Syötiin hyvin, tosin itse laitettiin kaikki ruoat. 

Äiteeee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

26-tuumainen väritelevisio maksoi 80-luvun alussa noin 3000 nykyeuroa, mitä noita nykyään saa halvimmillaan, kolmella sadalla jonkun 32-tuumaisen...?!

Materian kerääminen alkoi vasta näillä jotka ovat nyt 50+.

Heille on tärkeää vain omistaa, autoja, mökkejä, asuntovaunuja, talo tms. Heidän on vaikeaa käsittää, jos nuoremmat sukupolvet eivät edes halua autoa ristikseen. Nuoret tulevat toimeen paljon vähemmällä.

Älä naurata!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet menettivät asuntonsa siinä lamassa ja pienyrittäjät tekivät itsemurhia. Hirveän ihanaa oli sen laman kokeminen silloin. Miettikää vähän muutakin, kuin mistä voi  saada työtä tekemättä rahaa.

Näin vaikeaa ei ole koskaan ollut tavikselle suomessa. Ei ennen tarvinnut taistella joka eurosta ulkomailta saapuvien kanssa. Edes ysärin lamassa oli halpaa, nyt ei saa töitä ja on maailman kallein maa. Ennen sai töitä hakemalla nyt kaikki, ihan kaikki riippuu siitä onko syntynyt kultalusikka suussa.

Sai töitä joo, mutta ne oli niitä duunaritöitä jotka nyt on ulkoistettu Kiinaan. Raksamiehetkin tulee Suomeen ulkomailta kun suomalaisille ei paškaduunit enää kelpaa.

Ennen globalisaatiota yritysten piti nostaa palkkaa, että saivat työvoimaa.  Sitten tuli teollisuuden ja tuotannon ulkoistus Kiinaan ja nyt kotimaisetkin työntekijät korvataan ulk**aalaisilla, jos eivät suostu työskentelemään tarpeeksi halvalla. 

Ns. "boomereilla" ja meillä nuoremmilla ihmisillä on ehkä vähän erilaiset arvot. Vanhemmat ikäluokat kasvoivat maailmassa, missä kulutustavara oli kallista ja valinnanvara vähäistä, mutta tulevaisuuteen uskottiin. Me nuoremmat taas olemme kasvaneet tavaraähkyssä ja media-addiktiossa, mutta meiltä puuttuu kaikki luottamus tulevaisuuteen. Vakaiden töiden saanti alkaa olla vaikeaa jo monelle koulutetullekin, kaikki keskittyy Helsinkiin ja muu maa taantuu, ja kasvukeskusten asuntojen hinnat ovat kasvaneet jatkuvasti palkkoja nopeammin. Nuorista aika moni taas haluaisi mielummin vain sen vakaan työn ja omakotitalon elinvoimaiselta paikkakunnalta tavarabileiden ja somen sijaan. 

Monet iäkkäämmät muistavat aina muistutella, että me rakennettiin itse hartiapankilla talo  ja teimme paljon töitä saavutustemme eteen. Siitä nuoretkin haaveilevat, mutta moni kokee, että omalla työllä ei ole enää merkitystä. Koulutuksen merkitys vähenee koko ajan, palkat jumittavat ja talon rakentaminen itse halvalla on sekin nykyään laitonta. Mutta mikä merkittävintä, me emme välttämättä enää uskalla ottaa riskejä, koska emme usko, että asiat muuttuvat paremmaksi tulevaisuudessa. Moni nuori olettaa köyhtyvänsä tulevaisuudessa ja jokainen pelkää jäävänsä joskus työttömäksi. Lopputuloksena päämäärätöntä haahuilua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikaa väitetään paremmaksi lähinnä sen takia, että teknologian kehitys on ollut huimaa. Sopivasti unohdetaan täystyöllisyys, elämänlaatu, ihmisten yleinen luottamus toisiinsa ja elämään jne. Rahaa ei ehkä ollut älyttömästi, mutta eipä sitä myöskään kulunut sellaisia määriä. 

Mikä elämänlaatu? Tuilla eläänykyään paremmin kuin keskiluokka eli silloin.

Ainakin 80-luvulla duunarin palkka oli 8,5 tonnia, verot puolta pienemmät ei ollut alvia jne. Vastaa nykypalkoissa 6 tonnin palkkaa. Nyt on työttömyyskorvaus 570 euroa. Ei kaikki saa tukia eli asumistukea 400eur ja muuhun 200eur.

Ei todellakaan vastaa.

Mun mies oli sähkäri ja suunnilleen tuosta palkasta jäi 5800mk käteen. Tuosta omistusrivarin vastikkeeseen 1200mk, ruokaan 1500mk ja 2 lapsen päivähoitoonkin aika paljon. Sähkölasku, puhelinlasku jne. Auto oli työssä pakollinen eikä bensakaan ollut ilmaista. Toinen meistä kulki julkisilla töihn. Viimeistä penniä myöten meni rahat ja elettiin todella vaatimattomasti

Mun palkka meni kokonaan asuntolainan korkoihin

Mutta korot sai vähentää verotuksessa.

Ei sitä suoraan vähennetty. Yli 50 000mk maksettuja korkoja pienensi veroprosenttia n 1,5 yksiköllä. Mun palkassa se tarkoitti n 100-200 markan hyvitystä. Eli reilu tonni vuodessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ei ollut silloin velkaa enemmän kuin tuloja vaan suhteutettiin ne menot tuloihin. Datsunkin oli omalla rahalla maksettu.

Nykyään pitää olla joku maajohtaja että saa edes sen Datsunin.

Nykyään pitää olla joku antiikkiautojen keräilijä että saa Datsunin.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin 80-luvulla duunarin palkka oli 8,5 tonnia, verot puolta pienemmät ei ollut alvia jne.

Ei ollut alvia niin, oli liikevaihtovero, joka oli muutaman prosenttiyksikön tarkkuudella saman suuruinen. Varmaan sen alvin nimi voidaan muuttaa takaisin liikevaihtoveroksi ja sitten on kaikki taas hyvin?

Ja duunarin 8,5 tonnin palkka esim. vuonna 1985 on nykyrahassa 3 150 euroa.

https://www.stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html

Puolet ap avauksesta silkkaa valhetta..

Vierailija kirjoitti:

Näinolijuuu kirjoitti:

Lukio riitti ns. parempaan työpaikkaan ja sinne jäätiin esim; kesätöistä.

Eläkeikä oli 55-vuotta.

Mistä hitosta revitte tuon eläkeiän. Olen 1946 syntynyt ja päässyt eläkkeelle valtiolta 64 vuotiaana ja niin pääsivät muutkin. Erikoiseläkeikiä oli, esim. kapiaisilla ja palomiehillä.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005527482.html

Alle 60-vuotiaana eläkkeelle – näissä ammateissa osalla on yhä vanha etu

Noin 13 000:lla julkisen sektorin työntekijällä on yhä muita alhaisempi eläkeikä. Etu on peräisin 1980-luvulta.

JAA

KOMMENTIT

Osa poliiseista pääsee eläkkeelle alle 60-vuotiaana.

Teemu Muhonen

17.1.2018 7:52

Valtion ja kuntien työntekijöillä oli vuoteen 1989 saakka voimassa niin sanottuja ammatillisia eläkeikiä, jotka olivat alhaisempia kuin silloinen 65 vuoden yleinen eläkeikä.

Taloussanomat julkaisi viikonloppuja listan ammateista, joista julkisella sektorilla eläköidyttiin 53–62-vuotiaana.

Vaikka ammatilliset eläkeiät ovat pitkälti historiaa, Suomessa on yhä reilut 13 000 työntekijää, jotka ovat oikeutettuja eläköitymään muita alemmassa iässä.

Nämä henkilöt ovat aloittaneet työskentelyn julkisella sektorilla ennen heinäkuuta 1989.

Jutun lopusta löytyvään taulukkoon on koostettu kuntien eläkevakuuttajan Kevan antamat tiedot siitä, missä ammateissa ja kuinka monella henkilöllä vanhoja ammatillisia eläkeikiä yhä on käytössä.

Alhaisia eläkeikiä yhä opettajilla ja poliiseilla

Kevan tiedoista selviää, että jäljellä olevat ammatilliset eläkeiät ovat valtiolla selvästi alhaisempia kuin kunnissa.

Valtion palkkalistoilta löytyy yhteensä noin 6 000 opettajaa ja poliisia, joiden ammatillinen ikä on alimmillaan 55 vuotta ja keskimäärin noin 60 vuotta.

Kunnissa ammatillisia eläkeikiä on etupäässä muutamalla tuhannella hoiva-alan työntekijällä, mutta heidänkin keskimääräinen eläkeikänsä on noussut jo lähes 63 vuoteen.

Kunnissa ennen vuotta 1989 työuransa aloittaneetkaan eivät nimittäin ole saaneet pitää alkuperäistä eläkeikäänsä, vaan sitä on vuodesta 1995 eteenpäin nostettu.

Osalla kuntien työntekijöistä ammatillinen eläkeikä on noussut jo yleistä eläkeikää korkeammaksi.

Nämä työntekijät voivat halutessaan jäädä eläkkeelle jo yleisessä eläkeiässä, mutta tällöin he menettävät eläkkeeseensä karttuneen kunnallisen lisäeläkesiivun.

Eläkeuudistus nostaa myös ammatillisia eläkeikiä

Vuodenvaihteessa voimaantullut eläkeuudistus nostaa lakisääteistä eläkeikää joka vuosi kolmella kuukaudella.

Eläkeiän nousu vaikuttaa myös ammatillisiin eläkeikiin, jotka nousevat vastaavalla tavalla kolme kuukautta vuodessa. Eläkeuudistuksen vaikutus on otettu huomioon oheisen taulukon tiedoissa.

Kun ammatillisen eläkeiän piirissä olevista 13 000 henkilöstä viimeiset eläköityvät, julkisen sektorin alennetut eläkeiät jäänevät lopullisesti historiaan. Uusille työntekijöille eläke-etuja ei ole myönnetty enää pitkään aikaan.

Poikkeuksen tekevät sotilaat, joilla on yhä alhaisemmat eläkeiät kuin muilla.

Jos taulukko ei näy laitteellasi, katso se tästä.

90 luvulla oli yleistä jäädä kultaisella käden puristuksella eläkkeellä siinä päälle 50. (usein palkinto työntekijälle joka ollut koko uransa firmassa). Tämä toimi niin että yritys maksoi esimerkiksi 2 vuoden palkan, jonka jälkeen oltiin ansiosidonnaisella muutaman vuoden (se ei loppunut jos oli tarpeeksi vanha) ja sen jälkeen työttömyyseläkkeelle/vanhuuseläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut asuntolainaa v 1979 lähtien. Ei se laina mihinkään kadonnut inflaation myötä, kaikki piti maksaa pois! Korko tuolloin 13%

Laman ainaan 90 luvun alussa laina ei edes lyhentymyt kun koko palkka meni pelkkiin korkoihin. V 86 oli velkaa 270 000mk ja täsmälleen sama summa kun asunto myytiin v1994. Korko 16%

Typerä tietämättömien kuvitelma

Pyh.

Katso vaikka Tilastokeskuksen tilastoja. Keskipalkka 90-luvun alussa oli >14 000mk/kk, eli vuosipalkka oli yli 160 000mk.

Miettikää miten hassua nykyisin olisi jos ihminen valittaisi, että asunto maksaa 2x hänen vuosipalkkansa?:D

Tuolla 16% korolla 270 000mk velasta maksoitte korkoja vuodessa reilut 40 000mk (korkoja kuukaudessa vajaat 4000mk). Toki se on paljon, mutta jos huomioi sen, että keskipalkkaisella ihmisellä jäi kuukaudessa käteen sen 8000-9000mk ja lausemuodostasi päätellen teitä oli kaksi maksamassa. Eli jos molemmat olitte keskituloisia, niin teillä oli käyttörahaa kuukaudelle >16 000mk eli vuodessa 190 000mk.

Ei siis niin paha tilanne mitä kaikki 90-luvulla asuntolainaa maksaneet väittävät. Tuolla lainalla, koroilla ja keskituloisena nettopalkastasi meni n. Neljännes lainan korkoihin.

Nykyisellään sama vastaisi n.400€/kk koronmaksuja. (Laskettaessa 3000€/kk brutto - ja 2000€/kk nettotuloista)

Ei paha. Ottaisin saman diilin heti jos verrataan nykypäivään:) (lainojen suuruudet ovat 5-10 kertaisia suhteessa ostovoimaan)

Vierailija kirjoitti:

Töitä sai jokainen joka halusi kun vain viitsi mennä vaikka tehtaan portille kysymään. Ei tarvinnut koulutusta tai entisestään työkokemusta ja työtä löytyi. Toisaalta silloin ei maahan työntynyt elättivariksia vähintään tuhansia joka vuosi lisää muiden riesaksi.

Jaahas ja miksi suomalaiset lähtivät sankoin joukoin 60-70 luvuilla etenkin Ruotsiin, mutta myös muualle Eurooppaan töihin? Siksi, kun Suomesta ei löytynyt töitä ja palkat olivat kovin matalat. Itsekin lähdin tuolloin eli v. 1971 Saksaan ja sillä tiellä olen edelleenkin vaikken enää Saksassa. Miksi kommentoijat, jotka eivät tiedä millaista todellisuudessa oli 1970 luvun Suomessa, väittävät aivan utopisia juttuja täällä? Kannattaisiko ihan ottaa kurssi kotimaan lähihistoriasta tai kysellä sen ajan eläneiltä sukulaisilta ja tuttavilta. Vuonna 1969 olin koko kesän, kolme kk kaupassa töissä ja palkka oli 250 mummonmarkkaa kuussa. Luuletteko, että tuolla sai opiskelua rahoitettua? Oppikoulussa ei ollut ruokailukaan maksutonta ja lukukausimaksut olivat mikäli ei ollut valtion koulussa vapaaoppilas. Mentiin mukamas töitä kyselemään hattu kourassa ja heti löytyi. Niin varmaan jossain maalaistalossa päästiin rengiksi tai piiaksi, silloin elettiin vielä vahvasti agraarikulttuurissa. Tosiasiassa 2000 luvulla syntyneet eivät tiedä niin yhtään mitään sen aikaisesta elämästä, peruskouluissa kun ei opeteta enää tai ei opi siinä hälinässä mikä nykyisissä kouluissa on tavanomaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut asuntolainaa v 1979 lähtien. Ei se laina mihinkään kadonnut inflaation myötä, kaikki piti maksaa pois! Korko tuolloin 13%

Laman ainaan 90 luvun alussa laina ei edes lyhentymyt kun koko palkka meni pelkkiin korkoihin. V 86 oli velkaa 270 000mk ja täsmälleen sama summa kun asunto myytiin v1994. Korko 16%

Typerä tietämättömien kuvitelma

Pyh.

Katso vaikka Tilastokeskuksen tilastoja. Keskipalkka 90-luvun alussa oli >14 000mk/kk, eli vuosipalkka oli yli 160 000mk.

Miettikää miten hassua nykyisin olisi jos ihminen valittaisi, että asunto maksaa 2x hänen vuosipalkkansa?:D

Tuolla 16% korolla 270 000mk velasta maksoitte korkoja vuodessa reilut 40 000mk (korkoja kuukaudessa vajaat 4000mk). Toki se on paljon, mutta jos huomioi sen, että keskipalkkaisella ihmisellä jäi kuukaudessa käteen sen 8000-9000mk ja lausemuodostasi päätellen teitä oli kaksi maksamassa. Eli jos molemmat olitte keskituloisia, niin teillä oli käyttörahaa kuukaudelle >16 000mk eli vuodessa 190 000mk.

Ei siis niin paha tilanne mitä kaikki 90-luvulla asuntolainaa maksaneet väittävät. Tuolla lainalla, koroilla ja keskituloisena nettopalkastasi meni n. Neljännes lainan korkoihin.

Nykyisellään sama vastaisi n.400€/kk koronmaksuja. (Laskettaessa 3000€/kk brutto - ja 2000€/kk nettotuloista)

Ei paha. Ottaisin saman diilin heti jos verrataan nykypäivään:) (lainojen suuruudet ovat 5-10 kertaisia suhteessa ostovoimaan)

Korjaan, keskipalkka 12 000 paikkeilla. Pointti pätee silti; vaikka korot olivat korkeat (esim. Se 16%) niin asuntojen alhainen hinta ja sen myötä suhteessa paljon pienemmät lainat eivät ole yhtä paha kuin nyt 3-4% korot.

Ap on väärässä. Elämä on paljon helpompaa nykyisin.