Lue keskustelun säännöt.
Inflaatio söi asuntolainat 70-luvulla, mutta nykyään se ei auta. Taas nähdään miten elämä oli helppoa 70-luvulla
06.02.2023 |
Töitä sai kun meni kysymään, puristi kättä ja katsoi silmiin. Työläisilläkin oli omakotitalot ja kesämökit. Inflaatio söi lainat ja koko ajan yhteiskuntaan tuli uusia palveluja. Palkat nousi koko ajan. Typerinkin tunari sai vakituisen paikan, vaikka ei olisi osannut kunnolla lukea. Eläkkeelle päästiin monesti 55-58 vuotiaina.
Toista on nyt.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä ruuan hinnan suhteen. Ruoka oli suhteellisesti paljon kalliimpaa 70-luvulla eli palkasta meni ruokaan suhteessa todella paljon enemmän. Lisäksi valikoima oli todellakin paljon suppeampi kuin nykyisin. Vasta EU toi meille kunnollisen valikoiman kauppaan.
Nykyiseen inflaation jälkeiseen hintatasoon ei ole enää suurta eroa. Kyllä, ruoka oli kalliimpaa mutta sitä ei ostettu. Eivät ne perunat ja kastike porkkanaraasteella silloinkaan paljoa maksaneet, ja siinä ne syömiset suunnilleet olivat. Yksi väärä olettama mihin helposti mennään mukaan vertailtaessa ruuan hintoja ennen ja nyt on ajatella, että ennen olisi kulutettu ruokaa kuten nykyään. Ei kulutettu.
Noin kärjistäen: jos ostat pelkkiä perunoita, niin ei sillä ruuan hinnalla ole suurta merkitystä.
Vielä 80-ja 90-luvun vaihteessa korkeakoulussa ruoka oli aina tehty porkkanoista ja tuoresalaatti oli aina porkkanaraastetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kekkonen julisti kansallisen hätätilan kun oli 50t työtöntä. Nyt kun on satoja tuhansia työttömiä naishallitus kehuu täystyöllisyydellä ja maksaa työttömille 570 euroa korvausta ja haataine on intiassa työttömiä hakemassa suomeen.
Kekkonen antoi puolen miljoonan suomalaisen muuttaa työn perässä Ruotsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei ollut mitään mielenkiintoista ostettavaa ja kulutus kulttuurikin koski lähinnä nuorisoa. Sen jälkeen kun olit tarvittavan ostanut niin eipä ollut mitään ostettavaa. Nykyään rahat menee kaikenlaiseen tekniikkaan, viihdykkeeseen ja krääsään ihan huomaamatta.
Kodinkoneet kesti vuosikymmeniä.
Selviytymisharha. Ne harvat kodinkoneet, jotka kestivät vuosikymmeniä, kestivät vuosikymmenia, ja niitä muistellaan tänä päivänäkin. Ne kodinkoneet, jotka kärähtivät kahden vuoden päästä, painuivat unholaan jo silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inflaatio söi lainoja ja palkankorotukset seurasivat inflaatiota, mutta korot olivat kovia.
Mutta joo, kyllä matalasti koulutetulla oli 70-luvulla helpompi saavuttaa keskiluokkainen elintaso.
Siihen taas oli monta syytä. Ei kulutettu turhuuksiin ja ruoka oli halpaa ja yksinkertaista ja sitä syötiin vähän.
"Nautinto" ei ollut minkäänlainen arvo silloin. Itseä ei "palkittu" mistään. Keskiluokkainen ei ajatellut että "ansaitsisi" parempaa kuin duunarit. Keskiluokalla ei ollut tarvetta näyttää keskiluokkaisuuttaan, oman menestyksen näyttäminen oli huonoa käytöstä. Ihmisihanne oli työväenluokkainen, vaatimaton.
Autoon saatettiin vähän satsata jos oli rahaa, mutta siinä ne kuluttamiset suunnilleen olivat.
Ravintoloissa ei käyty koskaan, ei tilattu mitään mistään, palveluiden käyttäminen oli häpeällistä.
Palveluita "jouduttiin" käyttämään, jos ei itse osattu. Sillä ei ylpeilty, omalla kyvyttömyydellä.
Miehen ylpeys oli kyetä korjaamaan autonsa itse kadunvarressa. Todistaa, ettei tarvinnut palveluita.
Arvomaailma on nykyään niin toinen kuin silloin.
Mun isoisä oli duunari, kävi tehtaassa töissä. Kyllä hänelle oli ihan kunnia-asia 70-luvulla, että oman talon pihassa oli Volvo ja matkailuperävaunu. Sohvien piti olla nahkaa ja kellojen kultaa.
Ja isoäidillä oli turkki. Hän oli siivooja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei ollut mitään mielenkiintoista ostettavaa ja kulutus kulttuurikin koski lähinnä nuorisoa. Sen jälkeen kun olit tarvittavan ostanut niin eipä ollut mitään ostettavaa. Nykyään rahat menee kaikenlaiseen tekniikkaan, viihdykkeeseen ja krääsään ihan huomaamatta.
Kodinkoneet kesti vuosikymmeniä.
Selviytymisharha. Ne harvat kodinkoneet, jotka kestivät vuosikymmeniä, kestivät vuosikymmenia, ja niitä muistellaan tänä päivänäkin. Ne kodinkoneet, jotka kärähtivät kahden vuoden päästä, painuivat unholaan jo silloin.
Höpöhöpö. Muistan kyllä mummolan aataminaikuiset koneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töitä sai kun meni kysymään, puristi kättä ja katsoi silmiin.
Hahahahaha!
1960- ja 1970-luvulla puoli miljoonaa, eli yli kymmenen prosenttia koko Suomen kansasta muutti Ruotsiin töihin, kun Suomessa ei töitä ollut. Olisikohan tuo ollut noin joka kuudes työikäinen. Niin jumalattoman hyvin olivat Suomessa asiat silloin.
Läheltä piti, ettei mustakin tullut ruotsalaista. Isällä oli jo työpaikka tiedossa Etelä-Ruotsista. Ei sitten lähdetty.
Söikö inflaatio myös muut lainat, esim. jos on osarilla ostelleet niitä silloin kalliita telkkareita, stereoita, jne. kodintekniikkaa niin inflaatio helpottanut niidenkin maksua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei ollut mitään mielenkiintoista ostettavaa ja kulutus kulttuurikin koski lähinnä nuorisoa. Sen jälkeen kun olit tarvittavan ostanut niin eipä ollut mitään ostettavaa. Nykyään rahat menee kaikenlaiseen tekniikkaan, viihdykkeeseen ja krääsään ihan huomaamatta.
Kodinkoneet kesti vuosikymmeniä.
Selviytymisharha. Ne harvat kodinkoneet, jotka kestivät vuosikymmeniä, kestivät vuosikymmenia, ja niitä muistellaan tänä päivänäkin. Ne kodinkoneet, jotka kärähtivät kahden vuoden päästä, painuivat unholaan jo silloin.
Höpöhöpö. Muistan kyllä mummolan aataminaikuiset koneet.
Meillä oli pyykinpesukone mikä ostettiin ensiasuntoon pari vuotta vanhana v 81. Vuonna 98 se annettiin appiksille ja he puolestaan antoivat sen toimivana eteenpäin vuonna 2008. Eli ainakin 29v vanha laite ja toimi moitteettomasti
Vierailija kirjoitti:
Hyvämuistinen kirjoitti:
Kyllä on taas jollain aika kullannut muistot tai sitten ei ole edes eletty noita aikoja. Hanttihommia toki oli tarjolla enemmän kuin nykyisin. Tietyillä duunareilla oli omakotitalot ja autot kasvukeskusten ulkopuolella aivan kuin nykyisinkin. Ei 70-luvun tasoinen talo syrjäseudulta ja saman ajan tasoinen auto nytkään juuri mitään maksa.
Inflaatio söi lainaa, mutta korko oli 15%, joten sen maksaminen oli raskasta, eikä lainaa saanut yhtä holtittomasti kuin nykyisin. Terveydenhuolto oli paljon kehittymättömämpää kuin nykyisin. Moni tauti, mikä nykyisin hoidetaan, todettiin vain, ettei voi tehdä mitään. Kun eläkkeelle päästiin/jouduttiin, eläke oli huono.
Oletteko te todellakin unohtaneet, miten vanhempanne tai isovanhempanne elivät?
Vanhempani elivät mukavasti. Käytiin omalla autolla ulkomailla eikä ollut mistään puutetta. Toinen oli kansakoulunopettaja ja toinen kaupassa töissä.
Nykyisellä peruskoulun opettajalla palkka on siinä 3500 euroa ja kaupan kassalla 2400 euroa. Yhteensä siis melkein 6 tonnia kuussa. Luuletko että heillä on pulaa mistään, jos tyytyvät 70-luvun elintasoon, autoon, asuntoon ja käyvät kerran vuodessa Tallinnassa omalla autolla?
Pitää muistaa, että nykyään 'ihmisoikeudeksi' katsotaan oikeus asua Helsingin keskustan kattohuoneistoissa ja sossu kustantaa nettinkin. Kävelemällä sairaalaan, sieltä saa maksutta hoitoa, josta 70-luvulla ei osattu unelmoidakaan. Jos on valmis näistä kaikista luopumaan, niin elintaso kyllä nousee kohisten. Nykyaikaiset kännykät joita on jokaisella ovat jotain, mistä ei osattu edes scifi-tarinoissa kertoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei ollut mitään mielenkiintoista ostettavaa ja kulutus kulttuurikin koski lähinnä nuorisoa. Sen jälkeen kun olit tarvittavan ostanut niin eipä ollut mitään ostettavaa. Nykyään rahat menee kaikenlaiseen tekniikkaan, viihdykkeeseen ja krääsään ihan huomaamatta.
Kodinkoneet kesti vuosikymmeniä.
Selviytymisharha. Ne harvat kodinkoneet, jotka kestivät vuosikymmeniä, kestivät vuosikymmenia, ja niitä muistellaan tänä päivänäkin. Ne kodinkoneet, jotka kärähtivät kahden vuoden päästä, painuivat unholaan jo silloin.
Höpöhöpö. Muistan kyllä mummolan aataminaikuiset koneet.
Meillä oli pyykinpesukone mikä ostettiin ensiasuntoon pari vuotta vanhana v 81. Vuonna 98 se annettiin appiksille ja he puolestaan antoivat sen toimivana eteenpäin vuonna 2008. Eli ainakin 29v vanha laite ja toimi moitteettomasti
Ja kuluttaa vettä, sähköä ja pitää ihan helvetisti enemmän ääntä kuin nykykoneet. Linkous on jotain 100 kierrosta minuutissa, pyykki märkää ja sitä rataa.. En ymmärrä miksi jotkut pitävät sitä jotenkin hyveenä, että pärjäävät vanhalla paskalla, kun uusia ja parempia on saatavilla lähes puoli-ilmaiseksi.
Tosi helppoa oli, hyvin moni työssäkäyvä asui vuokralla. Kaupat meni kiinni lauantaina jo klo 13 ja arkena klo 18. Appelsiineja sai vain tammikuussa. Ehkä jos olisit silloin elänyt niin et noin puhuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei ollut mitään mielenkiintoista ostettavaa ja kulutus kulttuurikin koski lähinnä nuorisoa. Sen jälkeen kun olit tarvittavan ostanut niin eipä ollut mitään ostettavaa. Nykyään rahat menee kaikenlaiseen tekniikkaan, viihdykkeeseen ja krääsään ihan huomaamatta.
Kodinkoneet kesti vuosikymmeniä.
Selviytymisharha. Ne harvat kodinkoneet, jotka kestivät vuosikymmeniä, kestivät vuosikymmenia, ja niitä muistellaan tänä päivänäkin. Ne kodinkoneet, jotka kärähtivät kahden vuoden päästä, painuivat unholaan jo silloin.
Meillä oli pesukone joka ostettiin joskus -73 tai -74 kaatopaikalle lähti -85 kun ei kestänytkään vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvämuistinen kirjoitti:
Kyllä on taas jollain aika kullannut muistot tai sitten ei ole edes eletty noita aikoja. Hanttihommia toki oli tarjolla enemmän kuin nykyisin. Tietyillä duunareilla oli omakotitalot ja autot kasvukeskusten ulkopuolella aivan kuin nykyisinkin. Ei 70-luvun tasoinen talo syrjäseudulta ja saman ajan tasoinen auto nytkään juuri mitään maksa.
Inflaatio söi lainaa, mutta korko oli 15%, joten sen maksaminen oli raskasta, eikä lainaa saanut yhtä holtittomasti kuin nykyisin. Terveydenhuolto oli paljon kehittymättömämpää kuin nykyisin. Moni tauti, mikä nykyisin hoidetaan, todettiin vain, ettei voi tehdä mitään. Kun eläkkeelle päästiin/jouduttiin, eläke oli huono.
Oletteko te todellakin unohtaneet, miten vanhempanne tai isovanhempanne elivät?
En ole unohtanut. Vanhemmat rakensivat uudet omakotitalot sekä 70- että 80-luvuilla. Aina oli uusi auto pihassa ja pelit sekä vehkeet. Vain isä kävi töissä, äiti oli kotiäiti.
Missä maassa tämä oli? Minä olin lapsi 70 luvulla, kolme ihmistä asui vuokralla yksiössä. Joo äiti oli kotona, ne jotka hartiapankilla rakensi oli molemmat töissä ja sai vielä apua suvultaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inflaatio söi lainoja ja palkankorotukset seurasivat inflaatiota, mutta korot olivat kovia.
Mutta joo, kyllä matalasti koulutetulla oli 70-luvulla helpompi saavuttaa keskiluokkainen elintaso.
Siihen taas oli monta syytä. Ei kulutettu turhuuksiin ja ruoka oli halpaa ja yksinkertaista ja sitä syötiin vähän.
"Nautinto" ei ollut minkäänlainen arvo silloin. Itseä ei "palkittu" mistään. Keskiluokkainen ei ajatellut että "ansaitsisi" parempaa kuin duunarit. Keskiluokalla ei ollut tarvetta näyttää keskiluokkaisuuttaan, oman menestyksen näyttäminen oli huonoa käytöstä. Ihmisihanne oli työväenluokkainen, vaatimaton.
Autoon saatettiin vähän satsata jos oli rahaa, mutta siinä ne kuluttamiset suunnilleen olivat.
Ravintoloissa ei käyty koskaan, ei tilattu mitään mistään, palveluiden käyttäminen oli häpeällistä.
Palveluita "jouduttiin" käyttämään, jos ei itse osattu. Sillä ei ylpeilty, omalla kyvyttömyydellä.
Miehen ylpeys oli kyetä korjaamaan autonsa itse kadunvarressa. Todistaa, ettei tarvinnut palveluita.
Arvomaailma on nykyään niin toinen kuin silloin.
Mun isoisä oli duunari, kävi tehtaassa töissä. Kyllä hänelle oli ihan kunnia-asia 70-luvulla, että oman talon pihassa oli Volvo ja matkailuperävaunu. Sohvien piti olla nahkaa ja kellojen kultaa.
Ja isoäidillä oli turkki. Hän oli siivooja.
Missä maassa? Turkkeja oli kauppiaanrouvalla, muut käytti toppatakkeja. Taitaa olla taas I gor in juttuja, ihan paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Monet menettivät asuntonsa siinä lamassa ja pienyrittäjät tekivät itsemurhia. Hirveän ihanaa oli sen laman kokeminen silloin. Miettikää vähän muutakin, kuin mistä voi saada työtä tekemättä rahaa.
Näin vaikeaa ei ole koskaan ollut tavikselle suomessa. Ei ennen tarvinnut taistella joka eurosta ulkomailta saapuvien kanssa. Edes ysärin lamassa oli halpaa, nyt ei saa töitä ja on maailman kallein maa. Ennen sai töitä hakemalla nyt kaikki, ihan kaikki riippuu siitä onko syntynyt kultalusikka suussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvämuistinen kirjoitti:
Kyllä on taas jollain aika kullannut muistot tai sitten ei ole edes eletty noita aikoja. Hanttihommia toki oli tarjolla enemmän kuin nykyisin. Tietyillä duunareilla oli omakotitalot ja autot kasvukeskusten ulkopuolella aivan kuin nykyisinkin. Ei 70-luvun tasoinen talo syrjäseudulta ja saman ajan tasoinen auto nytkään juuri mitään maksa.
Inflaatio söi lainaa, mutta korko oli 15%, joten sen maksaminen oli raskasta, eikä lainaa saanut yhtä holtittomasti kuin nykyisin. Terveydenhuolto oli paljon kehittymättömämpää kuin nykyisin. Moni tauti, mikä nykyisin hoidetaan, todettiin vain, ettei voi tehdä mitään. Kun eläkkeelle päästiin/jouduttiin, eläke oli huono.
Oletteko te todellakin unohtaneet, miten vanhempanne tai isovanhempanne elivät?
En ole unohtanut. Vanhemmat rakensivat uudet omakotitalot sekä 70- että 80-luvuilla. Aina oli uusi auto pihassa ja pelit sekä vehkeet. Vain isä kävi töissä, äiti oli kotiäiti.
Missä maassa tämä oli? Minä olin lapsi 70 luvulla, kolme ihmistä asui vuokralla yksiössä. Joo äiti oli kotona, ne jotka hartiapankilla rakensi oli molemmat töissä ja sai vielä apua suvultaan.
70-luvulla sai puutalon Helsingistä nykyrahassa 10t eurolla. Oli halpoja kun kukaan ei niitä rintamamies taloja halunnut. Monet työläiset asui kaupungin vuokrataloissa joissa kaikille oli oma huone.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei ollut mitään mielenkiintoista ostettavaa ja kulutus kulttuurikin koski lähinnä nuorisoa. Sen jälkeen kun olit tarvittavan ostanut niin eipä ollut mitään ostettavaa. Nykyään rahat menee kaikenlaiseen tekniikkaan, viihdykkeeseen ja krääsään ihan huomaamatta.
Kodinkoneet kesti vuosikymmeniä.
Selviytymisharha. Ne harvat kodinkoneet, jotka kestivät vuosikymmeniä, kestivät vuosikymmenia, ja niitä muistellaan tänä päivänäkin. Ne kodinkoneet, jotka kärähtivät kahden vuoden päästä, painuivat unholaan jo silloin.
Meillä oli pesukone joka ostettiin joskus -73 tai -74 kaatopaikalle lähti -85 kun ei kestänytkään vuosikymmeniä.
Muistelen että meidän 80-luvun astianpesukoneen takia piti kutsua korjaaja ainakin 2-3 kertaa ihan muutaman vuoden vanhana. Sitten 90-luvulla hankittua ei tarvinnut ainakaan vuoteen 2018 mennessä korjauttaa kertaakaan.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla juopot eivät eläneet yhteiskunnan varoilla vaan kävivät töissä, kun pystyivät. Aina löytyi sellainen työ, jota pystyi tekemään pienessä sievässä. :D
Tämän ansiosta verotus oli kevyempää ja siksi ihmisten ostovoima parempi ja talous kukoisti.
Suurin osa alkoholisteista on nykypäivänäkin työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Pitää ajatella positiivisesti: mikä ei tapa, vahvistaa. Tähän uskoivat stoalaiset jo 2000 vuotta sitten.
Stoalaiset eivät ilmeisestikään olleet kovin viisaita.
Stadissa oltiin paljon köyhempiä.
Mun vanhemmat saivat ostettua oman pienen kaksion meille kolmelle mutta useimmat asuivat vuokralla. Volvosta ja perävaunusta vain haaveiltiin, jos oli mökki sinne lähdettiin lauantaina klo 14 ja perillä (junalla ja bussilla) oltiin iltapimeällä. Seuraavana päivänä takaisin. Kultaa oli vain sodan jälkeen ostetuissa vihkisormuksissa. Nahkasohvat ei kuulunut kenenkään kalustukseen.
Tämäkin oli mahdollista vain koska isäni ja äitini rakensivat sodan jälkeen Herttoniemeen rintamamiestalon hartiapankilla. Sen myynnistä riitti rahat tuohon pikkuasuntoon.
Paljon köyhempää kuin muualla näemmä