Lue keskustelun säännöt.
Inflaatio söi asuntolainat 70-luvulla, mutta nykyään se ei auta. Taas nähdään miten elämä oli helppoa 70-luvulla
06.02.2023 |
Töitä sai kun meni kysymään, puristi kättä ja katsoi silmiin. Työläisilläkin oli omakotitalot ja kesämökit. Inflaatio söi lainat ja koko ajan yhteiskuntaan tuli uusia palveluja. Palkat nousi koko ajan. Typerinkin tunari sai vakituisen paikan, vaikka ei olisi osannut kunnolla lukea. Eläkkeelle päästiin monesti 55-58 vuotiaina.
Toista on nyt.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Nykyään rahat menee kaikenlaiseen tekniikkaan, viihdykkeeseen ja krääsään ihan huomaamatta.
Kerrotko vielä mitä nämä asiat ovat?
En ole tuo, jolta kysyt, mutta jos et itse ymmärrä, niin pientä selvitystä.
Kaikki älylaitteet jokaisella perheenjäsenellä ja niiden liittymät maksaa. Lapsilla omat telkut, jokaisella maksukanavat mielen mukaan.
Useita kalliitä harrastuksia, joita ei 70-luvulla oltunvielä keksittykään.
Käytä järkeäsi ja mieti, mitä kaikkea on nykyään, mitä silloin ei ollut.
Lapsen lapseni ovat varhaisteinejä ja katselevat vanhoja valokuvia ja koko ajan kysytään, eikö,teillä ollut sitä tai tätä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin eikä silloin kuuluttu eu:hun.Markka oli valuutta jota pystyi kelluttamaan.Euro on ihan surkea ja eu susi.
Niin eli käytännössä markka devalvoitiin säännöllisesti raskaan teollisuuden kilpailukyvyn takia. Tavallinen kuluttaja maksoi sitten tuontitavaroista samantien sen devalvaatioprosentin verran enemmän. Eli tavallinen kansa maksoi aina teollisuuden kilpailukyvyn.
Niinhän se nytkin maksaa!
Sellaaeemleski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinolijuuu kirjoitti:
Lukio riitti ns. parempaan työpaikkaan ja sinne jäätiin esim; kesätöistä.
Eläkeikä oli 55-vuotta.Mistä hitosta revitte tuon eläkeiän. Olen 1946 syntynyt ja päässyt eläkkeelle valtiolta 64 vuotiaana ja niin pääsivät muutkin. Erikoiseläkeikiä oli, esim. kapiaisilla ja palomiehillä.
Tämä olikin 80-luvun eläkeikä eikä sinun eläkeikäsi.
Kapiaiset jäi eläkkeelle 90-luvulla 46-vuotiaana.
Työeläkeikä oli pienen hetken 80-luvulla (1980-1986) 55 vuotta mutta nousi sitten takaisin 60 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin eikä silloin kuuluttu eu:hun.Markka oli valuutta jota pystyi kelluttamaan.Euro on ihan surkea ja eu susi.
Niin eli käytännössä markka devalvoitiin säännöllisesti raskaan teollisuuden kilpailukyvyn takia. Tavallinen kuluttaja maksoi sitten tuontitavaroista samantien sen devalvaatioprosentin verran enemmän. Eli tavallinen kansa maksoi aina teollisuuden kilpailukyvyn.
Niinhän se nytkin maksaa!
Ei samalla tavalla. Teollisuus joutuu nyt panostamaan enemmän tuotannon ja toimintatapojen tehostamiseen kun kilpailukykyä ei saada parannettua devalvaatioilla.
Vierailija kirjoitti:
Niin eikä silloin kuuluttu eu:hun.Markka oli valuutta jota pystyi kelluttamaan.Euro on ihan surkea ja eu susi.
Tuota... markka kellui häviävän lyhyen ajan 1992 alkaen, kun taas euro on ollut vapaasti vaihdettavissa koko olemassaolonsa ajan.
Ennen pääomavirtojen vapauttamista 80-luvulla, kotimainen rahapolitiikka oli täysin alisteinen teollisuuspolitiikalle. Markalla oli kiinteät vaihtokurssit vaihteluväleineen, joita tarvittaessa muutettiin. Käytännössä oltiin kierteessä, jossa vuoroin tehtiin palkankorotuksia, ja perään devalvoimalla tehtiin ne tyhjäksi, jotta vientikilpailukyky turvattaisiin.
Pääoman viennillä oli tiukat rajoitteet. Ihmisiltä estettiin ulkomaiset säästö- ja sijoitusmahdollisuudet, jotta pankit saattoivat luottaa tilirahoitukseen negatiivisilla reaalikoroilla, pankit myös luotottivat lähipiiriyhtiöitään alle inflaation. Meininki oli kuin Kiinassa nykyään, järjestelmä oli rakennettu ulosmittamaan yksityisten ihmisten säästöt teollisuuden lukuun.
Näin jälkikäteen katsoen Suomen Pankin harjoittama itsenäinen rahapolitiikka, koko markka-aika ennen vuotta 1992, oli aivan hirveää paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään rahat menee kaikenlaiseen tekniikkaan, viihdykkeeseen ja krääsään ihan huomaamatta.
Kerrotko vielä mitä nämä asiat ovat?
En ole tuo, jolta kysyt, mutta jos et itse ymmärrä, niin pientä selvitystä.
Kaikki älylaitteet jokaisella perheenjäsenellä ja niiden liittymät maksaa. Lapsilla omat telkut, jokaisella maksukanavat mielen mukaan.
Useita kalliitä harrastuksia, joita ei 70-luvulla oltunvielä keksittykään.
Käytä järkeäsi ja mieti, mitä kaikkea on nykyään, mitä silloin ei ollut.
Lapsen lapseni ovat varhaisteinejä ja katselevat vanhoja valokuvia ja koko ajan kysytään, eikö,teillä ollut sitä tai tätä yms.
Ja alkoholinkulutus oli 70-luvun alussa viidesosa nykyisestä. Huolimatta siitä että suhtautuminen juomiseen oli yleisesti erittäin salliva ja positiivinen. Johtui siitä osittain että koska alkoholi oli vaikeasti saatavaa ja rajoitettua ja kallistakin, niin kännillä oli statusarvo samaan tapaan kuin lihavuudella oli joku sata vuotta sitten. Ei todellakaan ryystetty olutta joka päivä eikä edes joka viikko. Rahat panostettiin siihen kunnon känniin, jota sitten esiteltiin teatraalisesti että kattokaa! Kännissä olo oli kadehdittavaa statusta. Oluen ryystäminen kotona ei täyttänyt tätä ideaa ollenkaan, muut eivät nähneet etkä päässyt edes kunnon känniin.
Vierailija kirjoitti:
Näin jälkikäteen katsoen Suomen Pankin harjoittama itsenäinen rahapolitiikka, koko markka-aika ennen vuotta 1992, oli aivan hirveää paskaa.
Mutta se hirveä paska takasi kaikille vakituiset työpaikat suoraan peruskoulun penkiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin jälkikäteen katsoen Suomen Pankin harjoittama itsenäinen rahapolitiikka, koko markka-aika ennen vuotta 1992, oli aivan hirveää paskaa.
Likipitäen koko markka-ajan Suomi oli velaton valtio, jossa oli täystyöllisyys, ettei se ihan täyttä paskaa ollut.
No, "Vahva-Markka"-Koiviston jälkeen ei jäänyt kuin savuavat rauniot.
26-tuumainen väritelevisio maksoi 80-luvun alussa noin 3000 nykyeuroa, mitä noita nykyään saa halvimmillaan, kolmella sadalla jonkun 32-tuumaisen...?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet väärässä ruuan hinnan suhteen. Ruoka oli suhteellisesti paljon kalliimpaa 70-luvulla eli palkasta meni ruokaan suhteessa todella paljon enemmän. Lisäksi valikoima oli todellakin paljon suppeampi kuin nykyisin. Vasta EU toi meille kunnollisen valikoiman kauppaan.
Mutta joo, kyllä matalasti koulutetulla oli 70-luvulla helpompi saavuttaa keskiluokkainen elintaso.
Siihen taas oli monta syytä. Ei kulutettu turhuuksiin ja ruoka oli halpaa ja yksinkertaista ja sitä syötiin vähän.
"Nautinto" ei ollut minkäänlainen arvo silloin. Itseä ei "palkittu" mistään. Keskiluokkainen ei ajatellut että "ansaitsisi" parempaa kuin duunarit. Keskiluokalla ei ollut tarvetta näyttää keskiluokkaisuuttaan, oman menestyksen näyttäminen oli huonoa käytöstä. Ihmisihanne oli työväenluokkainen, vaatimaton.
Autoon saatettiin vähän satsata jos oli rahaa, mutta siinä ne kuluttamiset suunnilleen olivat.
Ravintoloissa ei käyty koskaan, ei tilattu mitään mistään, palveluiden käyttäminen oli häpeällistä.
Palveluita "jouduttiin" käyttämään, jos ei itse osattu. Sillä ei ylpeilty, omalla kyvyttömyydellä.
Miehen ylpeys oli kyetä korjaamaan autonsa itse kadunvarressa. Todistaa, ettei tarvinnut palveluita.
Arvomaailma on nykyään niin toinen kuin silloin.[/quote]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään rahat menee kaikenlaiseen tekniikkaan, viihdykkeeseen ja krääsään ihan huomaamatta.
Kerrotko vielä mitä nämä asiat ovat?
En ole tuo, jolta kysyt, mutta jos et itse ymmärrä, niin pientä selvitystä.
Kaikki älylaitteet jokaisella perheenjäsenellä ja niiden liittymät maksaa. Lapsilla omat telkut, jokaisella maksukanavat mielen mukaan.
Useita kalliitä harrastuksia, joita ei 70-luvulla oltunvielä keksittykään.
Käytä järkeäsi ja mieti, mitä kaikkea on nykyään, mitä silloin ei ollut.
Lapsen lapseni ovat varhaisteinejä ja katselevat vanhoja valokuvia ja koko ajan kysytään, eikö,teillä ollut sitä tai tätä yms.Ja alkoholinkulutus oli 70-luvun alussa viidesosa nykyisestä. Huolimatta siitä että suhtautuminen juomiseen oli yleisesti erittäin salliva ja positiivinen. Johtui siitä osittain että koska alkoholi oli vaikeasti saatavaa ja rajoitettua ja kallistakin, niin kännillä oli statusarvo samaan tapaan kuin lihavuudella oli joku sata vuotta sitten. Ei todellakaan ryystetty olutta joka päivä eikä edes joka viikko. Rahat panostettiin siihen kunnon känniin, jota sitten esiteltiin teatraalisesti että kattokaa! Kännissä olo oli kadehdittavaa statusta. Oluen ryystäminen kotona ei täyttänyt tätä ideaa ollenkaan, muut eivät nähneet etkä päässyt edes kunnon känniin.
No ei se kyllä noin paljon ole noussut viinan kulutus, viisinkertaiseksi. Katso tilastoja, olosiko kulutus edes kaksinkertaistunut sanon näppituntumalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet menettivät asuntonsa siinä lamassa ja pienyrittäjät tekivät itsemurhia. Hirveän ihanaa oli sen laman kokeminen silloin. Miettikää vähän muutakin, kuin mistä voi saada työtä tekemättä rahaa.
No eikös silloin just mietitty miten saisi työtä tekemättä rahaa kun ei lama-aikaan töitä ollut :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään rahat menee kaikenlaiseen tekniikkaan, viihdykkeeseen ja krääsään ihan huomaamatta.
Kerrotko vielä mitä nämä asiat ovat?
En ole tuo, jolta kysyt, mutta jos et itse ymmärrä, niin pientä selvitystä.
Kaikki älylaitteet jokaisella perheenjäsenellä ja niiden liittymät maksaa. Lapsilla omat telkut, jokaisella maksukanavat mielen mukaan.
Useita kalliitä harrastuksia, joita ei 70-luvulla oltunvielä keksittykään.
Käytä järkeäsi ja mieti, mitä kaikkea on nykyään, mitä silloin ei ollut.
Lapsen lapseni ovat varhaisteinejä ja katselevat vanhoja valokuvia ja koko ajan kysytään, eikö,teillä ollut sitä tai tätä yms.Ja alkoholinkulutus oli 70-luvun alussa viidesosa nykyisestä. Huolimatta siitä että suhtautuminen juomiseen oli yleisesti erittäin salliva ja positiivinen. Johtui siitä osittain että koska alkoholi oli vaikeasti saatavaa ja rajoitettua ja kallistakin, niin kännillä oli statusarvo samaan tapaan kuin lihavuudella oli joku sata vuotta sitten. Ei todellakaan ryystetty olutta joka päivä eikä edes joka viikko. Rahat panostettiin siihen kunnon känniin, jota sitten esiteltiin teatraalisesti että kattokaa! Kännissä olo oli kadehdittavaa statusta. Oluen ryystäminen kotona ei täyttänyt tätä ideaa ollenkaan, muut eivät nähneet etkä päässyt edes kunnon känniin.
No ei se kyllä noin paljon ole noussut viinan kulutus, viisinkertaiseksi. Katso tilastoja, olosiko kulutus edes kaksinkertaistunut sanon näppituntumalla...
No katso itse niitä tilastoja sitten herra näppituntuma. Kulutus on nyt vähän laskenut 2010-luvun huipusta, johon vertasin 70-luvun alkua. Tällä hetkellä kulutus on noin kolminkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla juopot eivät eläneet yhteiskunnan varoilla vaan kävivät töissä, kun pystyivät. Aina löytyi sellainen työ, jota pystyi tekemään pienessä sievässä. :D
Tämän ansiosta verotus oli kevyempää ja siksi ihmisten ostovoima parempi ja talous kukoisti.
Noita pienessä ja vähän isomnassakin sievässä tehtäviä töitä oli vielä 80-luvullakin. Esimerkiksi kaivinkonekuski saattoi olla niin juovuksissa että piti työkaverien nostaa hyttiin.
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä ruuan hinnan suhteen. Ruoka oli suhteellisesti paljon kalliimpaa 70-luvulla eli palkasta meni ruokaan suhteessa todella paljon enemmän. Lisäksi valikoima oli todellakin paljon suppeampi kuin nykyisin. Vasta EU toi meille kunnollisen valikoiman kauppaan.
Nykyiseen inflaation jälkeiseen hintatasoon ei ole enää suurta eroa. Kyllä, ruoka oli kalliimpaa mutta sitä ei ostettu. Eivät ne perunat ja kastike porkkanaraasteella silloinkaan paljoa maksaneet, ja siinä ne syömiset suunnilleet olivat. Yksi väärä olettama mihin helposti mennään mukaan vertailtaessa ruuan hintoja ennen ja nyt on ajatella, että ennen olisi kulutettu ruokaa kuten nykyään. Ei kulutettu.
Noin kärjistäen: jos ostat pelkkiä perunoita, niin ei sillä ruuan hinnalla ole suurta merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
26-tuumainen väritelevisio maksoi 80-luvun alussa noin 3000 nykyeuroa, mitä noita nykyään saa halvimmillaan, kolmella sadalla jonkun 32-tuumaisen...?!
Materian kerääminen alkoi vasta näillä jotka ovat nyt 50+.
Heille on tärkeää vain omistaa, autoja, mökkejä, asuntovaunuja, talo tms. Heidän on vaikeaa käsittää, jos nuoremmat sukupolvet eivät edes halua autoa ristikseen. Nuoret tulevat toimeen paljon vähemmällä.
Kekkonen julisti kansallisen hätätilan kun oli 50t työtöntä. Nyt kun on satoja tuhansia työttömiä naishallitus kehuu täystyöllisyydellä ja maksaa työttömille 570 euroa korvausta ja haataine on intiassa työttömiä hakemassa suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä ruuan hinnan suhteen. Ruoka oli suhteellisesti paljon kalliimpaa 70-luvulla eli palkasta meni ruokaan suhteessa todella paljon enemmän. Lisäksi valikoima oli todellakin paljon suppeampi kuin nykyisin. Vasta EU toi meille kunnollisen valikoiman kauppaan.
Nykyiseen inflaation jälkeiseen hintatasoon ei ole enää suurta eroa. Kyllä, ruoka oli kalliimpaa mutta sitä ei ostettu. Eivät ne perunat ja kastike porkkanaraasteella silloinkaan paljoa maksaneet, ja siinä ne syömiset suunnilleet olivat. Yksi väärä olettama mihin helposti mennään mukaan vertailtaessa ruuan hintoja ennen ja nyt on ajatella, että ennen olisi kulutettu ruokaa kuten nykyään. Ei kulutettu.
Noin kärjistäen: jos ostat pelkkiä perunoita, niin ei sillä ruuan hinnalla ole suurta merkitystä.
Peruna on niin ravintoköyhää eenkin jos eisyö kuoria joissa on kaikki vitamiinit. Että makaroonikin on terveellisempää.
Täällä taas nuo vanhat okt-tontit lohkotaan sitä mukaa 2-4 osaan kun omistajasukupolvi vaihtuu. Vanhat tontit 1500-2500 neliötä ja uudet 600-700. Pahimmillaan tuommoiselle 2500 neliön tontille nousee sen yhden rintsikan tilalle 4 paritaloa, eipä siinä sitten pihaan paljon muuta mahdukaan kuin ne kaksi autoa.