Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä

Joskus ammoin oli riita tärkeän ihmisen kanssa. Oli tilanne, missä minä jouduin jatkuvasti kärsimään. Olin todella ahdistunut ja surullinen asiasta ja itkin hänen nähtensä. Hän lohdutteli, ettei kukaan tee sitä minulle tahallaan, asiat nyt vaan menee niin. Totesin, että kun minuun se silti sattuu ihan valtavasti joka kerta, oli se tahallista tai ei, että miksi minun pitää suostua aina menemään bussin alle ja olisi oltava reagoimatta siihen mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsi on yrittänyt keskustella asioista, mutta äiti toistelee vain "kaikki tekevät virheitä", "aina olen parhaani yrittänyt" tai "ajat olivat toisenlaiset kuin nyt".

Mutta ajat olivat todellakin erilaiset. Esim. lapsen lyömistä pidettiin ennen normaalina ja jopa kasvatuskeinona ja sitä tapahtui paljon.  Ajat olivat toisenlaiset siinäkin mielessä, että ihmisillä oli vähemmän tietoa ja ymmärrystä lapsen kehityksestä tai ihmissuhteista ja psykologiasta. Jotkut lapset ovat erittäin herkkiä ja kantavat vuosikausia kaunaa jostakin, mikä on tapahtunut kauan sitten. Kuulijalle tulee joidenkin ihmisten kohdalla tunne, että kyseessä on henkilön oman psyyken vaikeudet eikä se, että  isä tai äiti läimäytti häntä  25 vuotta sitten. Tai että joku huusi hänelle pienenä. Joskus toivoisi suhteellisuuden tajua näihin juttuihin. Vrt prinssi Harry, joka on viime vuodet puhunut kauheasta lapsuudestaan. Ok, oli ikäviä asioita, mutta oli myös hyvää kuten turvattu toimeentulo, ravitsevaa ruokaa,  kivoja leluja ja mahdollisuus kohdata ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita hänestä. Harry ei edes tajua, että hänen veljellään oli samanlainen lapsuus.  Samoin Märtha Louise on valitellut miten hänellä oli vaikeaa lapsena. Myös hänen kohdallaan tuli ajatus, että se on hänen omaa pahaa oloaan eikä pelkästään vanhempien syytä.

Voisiko sen sijaan, että toteaisi vain että "ajat olivat silloin toiset" jatkaa sitä lausetta vielä, että nyt hän ymmärtää (viimeistään lapsen sanoessa sen), että se on ollut haitallista eikä hyvä kasvatusmenetelmä ja että hän on pahoillaan, että hän ymmärtämättömyyttään teki sellaista haittaa lapselleen ja että on hyvä, että lapsi tule kertomaan hänelle tuntemuksistaan. 

Niin. Huutamatta, että valemuisto valemuisto. Jotenkin ihmetyttää tuollainen puolen valinta, kaikki yhtä vastaan. Ne sisarukset voisi suhtautua neutraalimminkin, antaa yhden olla omaa mieltään. Sen että pitää liittoutua yhtä vastaan kertoo että jotakin siellä perheessä on pahasti pielessä, olipa äiti joskus ollut narkki tai ei.

Miten he on puolensa valinneet?

Ihan selkeästi ovat puolensa valinneet, että he ja äiti tätä yhtä hullua "valemuistoista" vastaan. Ei se olisi reilusti tehty, vaikka se yksi olisi hullu ja valemuistoinen. Eikä sisarukset voi oikeasti tietää, mikä asiassa on totuus. Moni niistä kenelle narsisti on mukava ovat perustellusti sitä mieltä, ettei narsisti tee mitään pahaa. Kun ei tee pahaa heille. On helpompi uhrata sisarus kuin myöntää, että ehkei se äiti ollutkaan reilu ja hyvä, ja ehkä jopa käytti päihteitä ja oli sekava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsi on yrittänyt keskustella asioista, mutta äiti toistelee vain "kaikki tekevät virheitä", "aina olen parhaani yrittänyt" tai "ajat olivat toisenlaiset kuin nyt".

Mutta ajat olivat todellakin erilaiset. Esim. lapsen lyömistä pidettiin ennen normaalina ja jopa kasvatuskeinona ja sitä tapahtui paljon.  Ajat olivat toisenlaiset siinäkin mielessä, että ihmisillä oli vähemmän tietoa ja ymmärrystä lapsen kehityksestä tai ihmissuhteista ja psykologiasta. Jotkut lapset ovat erittäin herkkiä ja kantavat vuosikausia kaunaa jostakin, mikä on tapahtunut kauan sitten. Kuulijalle tulee joidenkin ihmisten kohdalla tunne, että kyseessä on henkilön oman psyyken vaikeudet eikä se, että  isä tai äiti läimäytti häntä  25 vuotta sitten. Tai että joku huusi hänelle pienenä. Joskus toivoisi suhteellisuuden tajua näihin juttuihin. Vrt prinssi Harry, joka on viime vuodet puhunut kauheasta lapsuudestaan. Ok, oli ikäviä asioita, mutta oli myös hyvää kuten turvattu toimeentulo, ravitsevaa ruokaa,  kivoja leluja ja mahdollisuus kohdata ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita hänestä. Harry ei edes tajua, että hänen veljellään oli samanlainen lapsuus.  Samoin Märtha Louise on valitellut miten hänellä oli vaikeaa lapsena. Myös hänen kohdallaan tuli ajatus, että se on hänen omaa pahaa oloaan eikä pelkästään vanhempien syytä.

Voisiko sen sijaan, että toteaisi vain että "ajat olivat silloin toiset" jatkaa sitä lausetta vielä, että nyt hän ymmärtää (viimeistään lapsen sanoessa sen), että se on ollut haitallista eikä hyvä kasvatusmenetelmä ja että hän on pahoillaan, että hän ymmärtämättömyyttään teki sellaista haittaa lapselleen ja että on hyvä, että lapsi tule kertomaan hänelle tuntemuksistaan. 

Niin. Huutamatta, että valemuisto valemuisto. Jotenkin ihmetyttää tuollainen puolen valinta, kaikki yhtä vastaan. Ne sisarukset voisi suhtautua neutraalimminkin, antaa yhden olla omaa mieltään. Sen että pitää liittoutua yhtä vastaan kertoo että jotakin siellä perheessä on pahasti pielessä, olipa äiti joskus ollut narkki tai ei.

Miten he on puolensa valinneet?

Tuleehan se jokaisessa kirjoituksessa esille, että sisko on hullu, vaikea, keksii asioita päästään, syyttelee äitiä, rasittaa perhettä tarinoillaan, ei suostu asettumaan jne. 

If it looks like a duck..

Kokeillaas että sinä kerrot kuka olet ja minä alan sen jälkeen levittää tietoa, että sinä syöt koirankakkaa ja väijyt iltaisin onnellisten perheiden ikkunoiden takana tarkkailemassa.

Katsotaan miten myötätunnolla sinä jaksat jokaisessa viestissäsi luonnehtia mun käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsi on yrittänyt keskustella asioista, mutta äiti toistelee vain "kaikki tekevät virheitä", "aina olen parhaani yrittänyt" tai "ajat olivat toisenlaiset kuin nyt".

Mutta ajat olivat todellakin erilaiset. Esim. lapsen lyömistä pidettiin ennen normaalina ja jopa kasvatuskeinona ja sitä tapahtui paljon.  Ajat olivat toisenlaiset siinäkin mielessä, että ihmisillä oli vähemmän tietoa ja ymmärrystä lapsen kehityksestä tai ihmissuhteista ja psykologiasta. Jotkut lapset ovat erittäin herkkiä ja kantavat vuosikausia kaunaa jostakin, mikä on tapahtunut kauan sitten. Kuulijalle tulee joidenkin ihmisten kohdalla tunne, että kyseessä on henkilön oman psyyken vaikeudet eikä se, että  isä tai äiti läimäytti häntä  25 vuotta sitten. Tai että joku huusi hänelle pienenä. Joskus toivoisi suhteellisuuden tajua näihin juttuihin. Vrt prinssi Harry, joka on viime vuodet puhunut kauheasta lapsuudestaan. Ok, oli ikäviä asioita, mutta oli myös hyvää kuten turvattu toimeentulo, ravitsevaa ruokaa,  kivoja leluja ja mahdollisuus kohdata ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita hänestä. Harry ei edes tajua, että hänen veljellään oli samanlainen lapsuus.  Samoin Märtha Louise on valitellut miten hänellä oli vaikeaa lapsena. Myös hänen kohdallaan tuli ajatus, että se on hänen omaa pahaa oloaan eikä pelkästään vanhempien syytä.

Voisiko sen sijaan, että toteaisi vain että "ajat olivat silloin toiset" jatkaa sitä lausetta vielä, että nyt hän ymmärtää (viimeistään lapsen sanoessa sen), että se on ollut haitallista eikä hyvä kasvatusmenetelmä ja että hän on pahoillaan, että hän ymmärtämättömyyttään teki sellaista haittaa lapselleen ja että on hyvä, että lapsi tule kertomaan hänelle tuntemuksistaan. 

Niin. Huutamatta, että valemuisto valemuisto. Jotenkin ihmetyttää tuollainen puolen valinta, kaikki yhtä vastaan. Ne sisarukset voisi suhtautua neutraalimminkin, antaa yhden olla omaa mieltään. Sen että pitää liittoutua yhtä vastaan kertoo että jotakin siellä perheessä on pahasti pielessä, olipa äiti joskus ollut narkki tai ei.

Miten he on puolensa valinneet?

Tuleehan se jokaisessa kirjoituksessa esille, että sisko on hullu, vaikea, keksii asioita päästään, syyttelee äitiä, rasittaa perhettä tarinoillaan, ei suostu asettumaan jne. 

If it looks like a duck..

Kokeillaas että sinä kerrot kuka olet ja minä alan sen jälkeen levittää tietoa, että sinä syöt koirankakkaa ja väijyt iltaisin onnellisten perheiden ikkunoiden takana tarkkailemassa.

Katsotaan miten myötätunnolla sinä jaksat jokaisessa viestissäsi luonnehtia mun käytöstä.

No eikö sitten ole hyvä, että sisko tajusi ottaa etäisyyttä, kun ette kerran tule keskenänne toimeen. Ei hän ja äitisi eikä sinä ja hän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsi on yrittänyt keskustella asioista, mutta äiti toistelee vain "kaikki tekevät virheitä", "aina olen parhaani yrittänyt" tai "ajat olivat toisenlaiset kuin nyt".

Mutta ajat olivat todellakin erilaiset. Esim. lapsen lyömistä pidettiin ennen normaalina ja jopa kasvatuskeinona ja sitä tapahtui paljon.  Ajat olivat toisenlaiset siinäkin mielessä, että ihmisillä oli vähemmän tietoa ja ymmärrystä lapsen kehityksestä tai ihmissuhteista ja psykologiasta. Jotkut lapset ovat erittäin herkkiä ja kantavat vuosikausia kaunaa jostakin, mikä on tapahtunut kauan sitten. Kuulijalle tulee joidenkin ihmisten kohdalla tunne, että kyseessä on henkilön oman psyyken vaikeudet eikä se, että  isä tai äiti läimäytti häntä  25 vuotta sitten. Tai että joku huusi hänelle pienenä. Joskus toivoisi suhteellisuuden tajua näihin juttuihin. Vrt prinssi Harry, joka on viime vuodet puhunut kauheasta lapsuudestaan. Ok, oli ikäviä asioita, mutta oli myös hyvää kuten turvattu toimeentulo, ravitsevaa ruokaa,  kivoja leluja ja mahdollisuus kohdata ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita hänestä. Harry ei edes tajua, että hänen veljellään oli samanlainen lapsuus.  Samoin Märtha Louise on valitellut miten hänellä oli vaikeaa lapsena. Myös hänen kohdallaan tuli ajatus, että se on hänen omaa pahaa oloaan eikä pelkästään vanhempien syytä.

Voisiko sen sijaan, että toteaisi vain että "ajat olivat silloin toiset" jatkaa sitä lausetta vielä, että nyt hän ymmärtää (viimeistään lapsen sanoessa sen), että se on ollut haitallista eikä hyvä kasvatusmenetelmä ja että hän on pahoillaan, että hän ymmärtämättömyyttään teki sellaista haittaa lapselleen ja että on hyvä, että lapsi tule kertomaan hänelle tuntemuksistaan. 

Niin. Huutamatta, että valemuisto valemuisto. Jotenkin ihmetyttää tuollainen puolen valinta, kaikki yhtä vastaan. Ne sisarukset voisi suhtautua neutraalimminkin, antaa yhden olla omaa mieltään. Sen että pitää liittoutua yhtä vastaan kertoo että jotakin siellä perheessä on pahasti pielessä, olipa äiti joskus ollut narkki tai ei.

Miten he on puolensa valinneet?

Tuleehan se jokaisessa kirjoituksessa esille, että sisko on hullu, vaikea, keksii asioita päästään, syyttelee äitiä, rasittaa perhettä tarinoillaan, ei suostu asettumaan jne. 

If it looks like a duck..

Kokeillaas että sinä kerrot kuka olet ja minä alan sen jälkeen levittää tietoa, että sinä syöt koirankakkaa ja väijyt iltaisin onnellisten perheiden ikkunoiden takana tarkkailemassa.

Katsotaan miten myötätunnolla sinä jaksat jokaisessa viestissäsi luonnehtia mun käytöstä.

Se siskosihan ei ole vieras, vaan hän on äitinsä lapsi joka olisi halunnut keskustella äitinsä kanssa lapsuudestaan.

Tästä kieltäydyttiin, erittäni rumalla tavalla vieläpä.

Olisitte keskustelleet avoimesti, tai vielä mieluummin äitisi olisi voinut olla aikuinen ja käsitellä asian aikuisesti. Sen sijaan että heittäytyi uhriksi jota te nyt raivolla suojelette.

Itsekin muuten solvaat. Jopa sitä ihan perheen ulkopuolista ihmistä, josta himoiten haette syntipukkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Päihteiden käyttö on helppo salata, varsinkin lapsilta. Kuvitteletko sinä että he kaikki ovat jotain luurangonlaihoja luusereita?

En kuvittele. Sen sijaan tiedän että piikittävä narkki ei kyllä sitä pysty salaamaan. Asiaa ei ole tapahtunut, yritä nyt ymmärtää.

Pystytkö sinä ymmärtämään, että oli se sitten äidin huumeongelma tai jokin muu niin teidän perheessänne on jokin ongelma ja siskosi reagoi siihen. Sinun käytöksesi vaikuttaa ulkopuolisen silmiin loukkaavalta ja defenssinomaiselta. Siihen on jokin syy, että sinä ja siskonne käyttäydytte noin. 

Voi luoja, käyttäydymme miten? Pystytkö ymmärtämään että perheessämme ei ole mitään ongelmaa vaan siskoni oli kuormittavassa ihmissuhteessa toiseen henkilöön ja hänelle muodostui valemuisto? Pystytkö? Ai et.

Pystyn ymmärtämään, että sisko teki täysin oikein eristäytyessään teistä. Tässä jo ulkopuolisiakin alkaa ahdistaa siskon puolesta teidän asenteenne ja jos ette pysty käsittelemään häntä toisella tavalla, hänen on parempi elää omaa elämäänsä muualla. 

Tästä samaa mieltä 100% kaikille osapuolille parempi antaa siskon elää omaa elämäänsä. Narkkariväitteistä voi sitten tehdä tutkimuspyynnön poliisille(helppoa, sen voi tehdä ihan nettilomakkeella poliisi.fi) jos ne on joko semijulkisia tai levittää niitä riittävän laajalle, että ovat omiaan aiheuttamaan haittaa tai kärsimystä. Siinähän tulee sitten näyttökin punnittua, eli voisi olla ihan puhdistava kokemus.

Cant fight crazy.

Niinhän ne on antaneetkin. Tuo on ihan sekopäistä että sen toteaminen ettei ymmärrä siskonsa toimia, olisi jotenkin väärin. Ihan samalla tavalla kaikki saa rajata onko tekemisissä vai ei kuin tuo siskokin. Ja hän puhui todisteista, enpä ihmettelisi jos ovat oikeudessa istuneet. Ja edelleen täällä sit ollaan sitä mieltä että siskoa ei ole ymmärretty ja perhe on hänet hylännyt jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsi on yrittänyt keskustella asioista, mutta äiti toistelee vain "kaikki tekevät virheitä", "aina olen parhaani yrittänyt" tai "ajat olivat toisenlaiset kuin nyt".

Mutta ajat olivat todellakin erilaiset. Esim. lapsen lyömistä pidettiin ennen normaalina ja jopa kasvatuskeinona ja sitä tapahtui paljon.  Ajat olivat toisenlaiset siinäkin mielessä, että ihmisillä oli vähemmän tietoa ja ymmärrystä lapsen kehityksestä tai ihmissuhteista ja psykologiasta. Jotkut lapset ovat erittäin herkkiä ja kantavat vuosikausia kaunaa jostakin, mikä on tapahtunut kauan sitten. Kuulijalle tulee joidenkin ihmisten kohdalla tunne, että kyseessä on henkilön oman psyyken vaikeudet eikä se, että  isä tai äiti läimäytti häntä  25 vuotta sitten. Tai että joku huusi hänelle pienenä. Joskus toivoisi suhteellisuuden tajua näihin juttuihin. Vrt prinssi Harry, joka on viime vuodet puhunut kauheasta lapsuudestaan. Ok, oli ikäviä asioita, mutta oli myös hyvää kuten turvattu toimeentulo, ravitsevaa ruokaa,  kivoja leluja ja mahdollisuus kohdata ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita hänestä. Harry ei edes tajua, että hänen veljellään oli samanlainen lapsuus.  Samoin Märtha Louise on valitellut miten hänellä oli vaikeaa lapsena. Myös hänen kohdallaan tuli ajatus, että se on hänen omaa pahaa oloaan eikä pelkästään vanhempien syytä.

Voisiko sen sijaan, että toteaisi vain että "ajat olivat silloin toiset" jatkaa sitä lausetta vielä, että nyt hän ymmärtää (viimeistään lapsen sanoessa sen), että se on ollut haitallista eikä hyvä kasvatusmenetelmä ja että hän on pahoillaan, että hän ymmärtämättömyyttään teki sellaista haittaa lapselleen ja että on hyvä, että lapsi tule kertomaan hänelle tuntemuksistaan. 

Niin. Huutamatta, että valemuisto valemuisto. Jotenkin ihmetyttää tuollainen puolen valinta, kaikki yhtä vastaan. Ne sisarukset voisi suhtautua neutraalimminkin, antaa yhden olla omaa mieltään. Sen että pitää liittoutua yhtä vastaan kertoo että jotakin siellä perheessä on pahasti pielessä, olipa äiti joskus ollut narkki tai ei.

Miten he on puolensa valinneet?

Tuleehan se jokaisessa kirjoituksessa esille, että sisko on hullu, vaikea, keksii asioita päästään, syyttelee äitiä, rasittaa perhettä tarinoillaan, ei suostu asettumaan jne. 

No mutta jos se on totuus? Ja mistä asettumisesta täällä nyt on puhuttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsi on yrittänyt keskustella asioista, mutta äiti toistelee vain "kaikki tekevät virheitä", "aina olen parhaani yrittänyt" tai "ajat olivat toisenlaiset kuin nyt".

Mutta ajat olivat todellakin erilaiset. Esim. lapsen lyömistä pidettiin ennen normaalina ja jopa kasvatuskeinona ja sitä tapahtui paljon.  Ajat olivat toisenlaiset siinäkin mielessä, että ihmisillä oli vähemmän tietoa ja ymmärrystä lapsen kehityksestä tai ihmissuhteista ja psykologiasta. Jotkut lapset ovat erittäin herkkiä ja kantavat vuosikausia kaunaa jostakin, mikä on tapahtunut kauan sitten. Kuulijalle tulee joidenkin ihmisten kohdalla tunne, että kyseessä on henkilön oman psyyken vaikeudet eikä se, että  isä tai äiti läimäytti häntä  25 vuotta sitten. Tai että joku huusi hänelle pienenä. Joskus toivoisi suhteellisuuden tajua näihin juttuihin. Vrt prinssi Harry, joka on viime vuodet puhunut kauheasta lapsuudestaan. Ok, oli ikäviä asioita, mutta oli myös hyvää kuten turvattu toimeentulo, ravitsevaa ruokaa,  kivoja leluja ja mahdollisuus kohdata ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita hänestä. Harry ei edes tajua, että hänen veljellään oli samanlainen lapsuus.  Samoin Märtha Louise on valitellut miten hänellä oli vaikeaa lapsena. Myös hänen kohdallaan tuli ajatus, että se on hänen omaa pahaa oloaan eikä pelkästään vanhempien syytä.

Voisiko sen sijaan, että toteaisi vain että "ajat olivat silloin toiset" jatkaa sitä lausetta vielä, että nyt hän ymmärtää (viimeistään lapsen sanoessa sen), että se on ollut haitallista eikä hyvä kasvatusmenetelmä ja että hän on pahoillaan, että hän ymmärtämättömyyttään teki sellaista haittaa lapselleen ja että on hyvä, että lapsi tule kertomaan hänelle tuntemuksistaan. 

Niin. Huutamatta, että valemuisto valemuisto. Jotenkin ihmetyttää tuollainen puolen valinta, kaikki yhtä vastaan. Ne sisarukset voisi suhtautua neutraalimminkin, antaa yhden olla omaa mieltään. Sen että pitää liittoutua yhtä vastaan kertoo että jotakin siellä perheessä on pahasti pielessä, olipa äiti joskus ollut narkki tai ei.

Miten he on puolensa valinneet?

Tuleehan se jokaisessa kirjoituksessa esille, että sisko on hullu, vaikea, keksii asioita päästään, syyttelee äitiä, rasittaa perhettä tarinoillaan, ei suostu asettumaan jne. 

If it looks like a duck..

Kokeillaas että sinä kerrot kuka olet ja minä alan sen jälkeen levittää tietoa, että sinä syöt koirankakkaa ja väijyt iltaisin onnellisten perheiden ikkunoiden takana tarkkailemassa.

Katsotaan miten myötätunnolla sinä jaksat jokaisessa viestissäsi luonnehtia mun käytöstä.

Se siskosihan ei ole vieras, vaan hän on äitinsä lapsi joka olisi halunnut keskustella äitinsä kanssa lapsuudestaan.

Tästä kieltäydyttiin, erittäni rumalla tavalla vieläpä.

Olisitte keskustelleet avoimesti, tai vielä mieluummin äitisi olisi voinut olla aikuinen ja käsitellä asian aikuisesti. Sen sijaan että heittäytyi uhriksi jota te nyt raivolla suojelette.

Itsekin muuten solvaat. Jopa sitä ihan perheen ulkopuolista ihmistä, josta himoiten haette syntipukkia.

Nyt sä olet jo ihan sekaisin. Mistä kieltäydyttiin? Ja kelle sä luulet puhuvasi? Mistä olisi pitänyt keskustella aikuismaisesti ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsi on yrittänyt keskustella asioista, mutta äiti toistelee vain "kaikki tekevät virheitä", "aina olen parhaani yrittänyt" tai "ajat olivat toisenlaiset kuin nyt".

Mutta ajat olivat todellakin erilaiset. Esim. lapsen lyömistä pidettiin ennen normaalina ja jopa kasvatuskeinona ja sitä tapahtui paljon.  Ajat olivat toisenlaiset siinäkin mielessä, että ihmisillä oli vähemmän tietoa ja ymmärrystä lapsen kehityksestä tai ihmissuhteista ja psykologiasta. Jotkut lapset ovat erittäin herkkiä ja kantavat vuosikausia kaunaa jostakin, mikä on tapahtunut kauan sitten. Kuulijalle tulee joidenkin ihmisten kohdalla tunne, että kyseessä on henkilön oman psyyken vaikeudet eikä se, että  isä tai äiti läimäytti häntä  25 vuotta sitten. Tai että joku huusi hänelle pienenä. Joskus toivoisi suhteellisuuden tajua näihin juttuihin. Vrt prinssi Harry, joka on viime vuodet puhunut kauheasta lapsuudestaan. Ok, oli ikäviä asioita, mutta oli myös hyvää kuten turvattu toimeentulo, ravitsevaa ruokaa,  kivoja leluja ja mahdollisuus kohdata ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita hänestä. Harry ei edes tajua, että hänen veljellään oli samanlainen lapsuus.  Samoin Märtha Louise on valitellut miten hänellä oli vaikeaa lapsena. Myös hänen kohdallaan tuli ajatus, että se on hänen omaa pahaa oloaan eikä pelkästään vanhempien syytä.

Voisiko sen sijaan, että toteaisi vain että "ajat olivat silloin toiset" jatkaa sitä lausetta vielä, että nyt hän ymmärtää (viimeistään lapsen sanoessa sen), että se on ollut haitallista eikä hyvä kasvatusmenetelmä ja että hän on pahoillaan, että hän ymmärtämättömyyttään teki sellaista haittaa lapselleen ja että on hyvä, että lapsi tule kertomaan hänelle tuntemuksistaan. 

Niin. Huutamatta, että valemuisto valemuisto. Jotenkin ihmetyttää tuollainen puolen valinta, kaikki yhtä vastaan. Ne sisarukset voisi suhtautua neutraalimminkin, antaa yhden olla omaa mieltään. Sen että pitää liittoutua yhtä vastaan kertoo että jotakin siellä perheessä on pahasti pielessä, olipa äiti joskus ollut narkki tai ei.

Miten he on puolensa valinneet?

Ihan selkeästi ovat puolensa valinneet, että he ja äiti tätä yhtä hullua "valemuistoista" vastaan. Ei se olisi reilusti tehty, vaikka se yksi olisi hullu ja valemuistoinen. Eikä sisarukset voi oikeasti tietää, mikä asiassa on totuus. Moni niistä kenelle narsisti on mukava ovat perustellusti sitä mieltä, ettei narsisti tee mitään pahaa. Kun ei tee pahaa heille. On helpompi uhrata sisarus kuin myöntää, että ehkei se äiti ollutkaan reilu ja hyvä, ja ehkä jopa käytti päihteitä ja oli sekava.

Etkö sinä tiedä oletko narkki vai et? Etkö tiedä onko äitisi narkki vai ei? Sinäkö myöntäisit olevasi narkki vaikket ole, jotta lapsellesi tulisi parempi mieli? Mitä se ketään auttaa? Jos se äiti on ollut reilu ja hyvä, siskosi kelkkaanko sun pitäis hypätä? Miksi vain sen yhden ajatusta pitää tukea?

S pessu taisi tulla pilaamaan keskustelun, toi rakkaaksi nimittely ja tyyli on tuttu. Turha hukata enempää aikaa häneen,normaalit hiffasi jo mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsi on yrittänyt keskustella asioista, mutta äiti toistelee vain "kaikki tekevät virheitä", "aina olen parhaani yrittänyt" tai "ajat olivat toisenlaiset kuin nyt".

Mutta ajat olivat todellakin erilaiset. Esim. lapsen lyömistä pidettiin ennen normaalina ja jopa kasvatuskeinona ja sitä tapahtui paljon.  Ajat olivat toisenlaiset siinäkin mielessä, että ihmisillä oli vähemmän tietoa ja ymmärrystä lapsen kehityksestä tai ihmissuhteista ja psykologiasta. Jotkut lapset ovat erittäin herkkiä ja kantavat vuosikausia kaunaa jostakin, mikä on tapahtunut kauan sitten. Kuulijalle tulee joidenkin ihmisten kohdalla tunne, että kyseessä on henkilön oman psyyken vaikeudet eikä se, että  isä tai äiti läimäytti häntä  25 vuotta sitten. Tai että joku huusi hänelle pienenä. Joskus toivoisi suhteellisuuden tajua näihin juttuihin. Vrt prinssi Harry, joka on viime vuodet puhunut kauheasta lapsuudestaan. Ok, oli ikäviä asioita, mutta oli myös hyvää kuten turvattu toimeentulo, ravitsevaa ruokaa,  kivoja leluja ja mahdollisuus kohdata ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita hänestä. Harry ei edes tajua, että hänen veljellään oli samanlainen lapsuus.  Samoin Märtha Louise on valitellut miten hänellä oli vaikeaa lapsena. Myös hänen kohdallaan tuli ajatus, että se on hänen omaa pahaa oloaan eikä pelkästään vanhempien syytä.

Voisiko sen sijaan, että toteaisi vain että "ajat olivat silloin toiset" jatkaa sitä lausetta vielä, että nyt hän ymmärtää (viimeistään lapsen sanoessa sen), että se on ollut haitallista eikä hyvä kasvatusmenetelmä ja että hän on pahoillaan, että hän ymmärtämättömyyttään teki sellaista haittaa lapselleen ja että on hyvä, että lapsi tule kertomaan hänelle tuntemuksistaan. 

Niin. Huutamatta, että valemuisto valemuisto. Jotenkin ihmetyttää tuollainen puolen valinta, kaikki yhtä vastaan. Ne sisarukset voisi suhtautua neutraalimminkin, antaa yhden olla omaa mieltään. Sen että pitää liittoutua yhtä vastaan kertoo että jotakin siellä perheessä on pahasti pielessä, olipa äiti joskus ollut narkki tai ei.

Miten he on puolensa valinneet?

Ihan selkeästi ovat puolensa valinneet, että he ja äiti tätä yhtä hullua "valemuistoista" vastaan. Ei se olisi reilusti tehty, vaikka se yksi olisi hullu ja valemuistoinen. Eikä sisarukset voi oikeasti tietää, mikä asiassa on totuus. Moni niistä kenelle narsisti on mukava ovat perustellusti sitä mieltä, ettei narsisti tee mitään pahaa. Kun ei tee pahaa heille. On helpompi uhrata sisarus kuin myöntää, että ehkei se äiti ollutkaan reilu ja hyvä, ja ehkä jopa käytti päihteitä ja oli sekava.

Etkö sinä tiedä oletko narkki vai et? Etkö tiedä onko äitisi narkki vai ei? Sinäkö myöntäisit olevasi narkki vaikket ole, jotta lapsellesi tulisi parempi mieli? Mitä se ketään auttaa? Jos se äiti on ollut reilu ja hyvä, siskosi kelkkaanko sun pitäis hypätä? Miksi vain sen yhden ajatusta pitää tukea?

Plis se sisko ne välit katkaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsi on yrittänyt keskustella asioista, mutta äiti toistelee vain "kaikki tekevät virheitä", "aina olen parhaani yrittänyt" tai "ajat olivat toisenlaiset kuin nyt".

Mutta ajat olivat todellakin erilaiset. Esim. lapsen lyömistä pidettiin ennen normaalina ja jopa kasvatuskeinona ja sitä tapahtui paljon.  Ajat olivat toisenlaiset siinäkin mielessä, että ihmisillä oli vähemmän tietoa ja ymmärrystä lapsen kehityksestä tai ihmissuhteista ja psykologiasta. Jotkut lapset ovat erittäin herkkiä ja kantavat vuosikausia kaunaa jostakin, mikä on tapahtunut kauan sitten. Kuulijalle tulee joidenkin ihmisten kohdalla tunne, että kyseessä on henkilön oman psyyken vaikeudet eikä se, että  isä tai äiti läimäytti häntä  25 vuotta sitten. Tai että joku huusi hänelle pienenä. Joskus toivoisi suhteellisuuden tajua näihin juttuihin. Vrt prinssi Harry, joka on viime vuodet puhunut kauheasta lapsuudestaan. Ok, oli ikäviä asioita, mutta oli myös hyvää kuten turvattu toimeentulo, ravitsevaa ruokaa,  kivoja leluja ja mahdollisuus kohdata ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita hänestä. Harry ei edes tajua, että hänen veljellään oli samanlainen lapsuus.  Samoin Märtha Louise on valitellut miten hänellä oli vaikeaa lapsena. Myös hänen kohdallaan tuli ajatus, että se on hänen omaa pahaa oloaan eikä pelkästään vanhempien syytä.

Voisiko sen sijaan, että toteaisi vain että "ajat olivat silloin toiset" jatkaa sitä lausetta vielä, että nyt hän ymmärtää (viimeistään lapsen sanoessa sen), että se on ollut haitallista eikä hyvä kasvatusmenetelmä ja että hän on pahoillaan, että hän ymmärtämättömyyttään teki sellaista haittaa lapselleen ja että on hyvä, että lapsi tule kertomaan hänelle tuntemuksistaan. 

Niin. Huutamatta, että valemuisto valemuisto. Jotenkin ihmetyttää tuollainen puolen valinta, kaikki yhtä vastaan. Ne sisarukset voisi suhtautua neutraalimminkin, antaa yhden olla omaa mieltään. Sen että pitää liittoutua yhtä vastaan kertoo että jotakin siellä perheessä on pahasti pielessä, olipa äiti joskus ollut narkki tai ei.

Miten he on puolensa valinneet?

Ihan selkeästi ovat puolensa valinneet, että he ja äiti tätä yhtä hullua "valemuistoista" vastaan. Ei se olisi reilusti tehty, vaikka se yksi olisi hullu ja valemuistoinen. Eikä sisarukset voi oikeasti tietää, mikä asiassa on totuus. Moni niistä kenelle narsisti on mukava ovat perustellusti sitä mieltä, ettei narsisti tee mitään pahaa. Kun ei tee pahaa heille. On helpompi uhrata sisarus kuin myöntää, että ehkei se äiti ollutkaan reilu ja hyvä, ja ehkä jopa käytti päihteitä ja oli sekava.

Etkö sinä tiedä oletko narkki vai et? Etkö tiedä onko äitisi narkki vai ei? Sinäkö myöntäisit olevasi narkki vaikket ole, jotta lapsellesi tulisi parempi mieli? Mitä se ketään auttaa? Jos se äiti on ollut reilu ja hyvä, siskosi kelkkaanko sun pitäis hypätä? Miksi vain sen yhden ajatusta pitää tukea?

Ajatusta ei, ihmistä kyllä. Jännä, että reilun ja kivan äidin lapsi syyttelee jotain tuollaista. Eikö huolestuta hänen tilansa?

Minulla on syytöksiä ja epäilyjä vain haitallista vanhempani kohtaan. Kenenkään muun en epäile tehneen minulle jotain mitä en muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsi on yrittänyt keskustella asioista, mutta äiti toistelee vain "kaikki tekevät virheitä", "aina olen parhaani yrittänyt" tai "ajat olivat toisenlaiset kuin nyt".

Mutta ajat olivat todellakin erilaiset. Esim. lapsen lyömistä pidettiin ennen normaalina ja jopa kasvatuskeinona ja sitä tapahtui paljon.  Ajat olivat toisenlaiset siinäkin mielessä, että ihmisillä oli vähemmän tietoa ja ymmärrystä lapsen kehityksestä tai ihmissuhteista ja psykologiasta. Jotkut lapset ovat erittäin herkkiä ja kantavat vuosikausia kaunaa jostakin, mikä on tapahtunut kauan sitten. Kuulijalle tulee joidenkin ihmisten kohdalla tunne, että kyseessä on henkilön oman psyyken vaikeudet eikä se, että  isä tai äiti läimäytti häntä  25 vuotta sitten. Tai että joku huusi hänelle pienenä. Joskus toivoisi suhteellisuuden tajua näihin juttuihin. Vrt prinssi Harry, joka on viime vuodet puhunut kauheasta lapsuudestaan. Ok, oli ikäviä asioita, mutta oli myös hyvää kuten turvattu toimeentulo, ravitsevaa ruokaa,  kivoja leluja ja mahdollisuus kohdata ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita hänestä. Harry ei edes tajua, että hänen veljellään oli samanlainen lapsuus.  Samoin Märtha Louise on valitellut miten hänellä oli vaikeaa lapsena. Myös hänen kohdallaan tuli ajatus, että se on hänen omaa pahaa oloaan eikä pelkästään vanhempien syytä.

Voisiko sen sijaan, että toteaisi vain että "ajat olivat silloin toiset" jatkaa sitä lausetta vielä, että nyt hän ymmärtää (viimeistään lapsen sanoessa sen), että se on ollut haitallista eikä hyvä kasvatusmenetelmä ja että hän on pahoillaan, että hän ymmärtämättömyyttään teki sellaista haittaa lapselleen ja että on hyvä, että lapsi tule kertomaan hänelle tuntemuksistaan. 

Niin. Huutamatta, että valemuisto valemuisto. Jotenkin ihmetyttää tuollainen puolen valinta, kaikki yhtä vastaan. Ne sisarukset voisi suhtautua neutraalimminkin, antaa yhden olla omaa mieltään. Sen että pitää liittoutua yhtä vastaan kertoo että jotakin siellä perheessä on pahasti pielessä, olipa äiti joskus ollut narkki tai ei.

Miten he on puolensa valinneet?

Ihan selkeästi ovat puolensa valinneet, että he ja äiti tätä yhtä hullua "valemuistoista" vastaan. Ei se olisi reilusti tehty, vaikka se yksi olisi hullu ja valemuistoinen. Eikä sisarukset voi oikeasti tietää, mikä asiassa on totuus. Moni niistä kenelle narsisti on mukava ovat perustellusti sitä mieltä, ettei narsisti tee mitään pahaa. Kun ei tee pahaa heille. On helpompi uhrata sisarus kuin myöntää, että ehkei se äiti ollutkaan reilu ja hyvä, ja ehkä jopa käytti päihteitä ja oli sekava.

Etkö sinä tiedä oletko narkki vai et? Etkö tiedä onko äitisi narkki vai ei? Sinäkö myöntäisit olevasi narkki vaikket ole, jotta lapsellesi tulisi parempi mieli? Mitä se ketään auttaa? Jos se äiti on ollut reilu ja hyvä, siskosi kelkkaanko sun pitäis hypätä? Miksi vain sen yhden ajatusta pitää tukea?

Missään terveessä perheessä siellä perheen sisällä ei ole tuollaisia aggressiivisia rintamalinjoja tyyliin jos et seiso joukoissani, olet minua vastaan.

Saati tarvetta muistaa kaikki tismalleen samalla tavalla kuten lahkossa, jossa aina on vain ja ainoastaan yksi totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsi on yrittänyt keskustella asioista, mutta äiti toistelee vain "kaikki tekevät virheitä", "aina olen parhaani yrittänyt" tai "ajat olivat toisenlaiset kuin nyt".

Mutta ajat olivat todellakin erilaiset. Esim. lapsen lyömistä pidettiin ennen normaalina ja jopa kasvatuskeinona ja sitä tapahtui paljon.  Ajat olivat toisenlaiset siinäkin mielessä, että ihmisillä oli vähemmän tietoa ja ymmärrystä lapsen kehityksestä tai ihmissuhteista ja psykologiasta. Jotkut lapset ovat erittäin herkkiä ja kantavat vuosikausia kaunaa jostakin, mikä on tapahtunut kauan sitten. Kuulijalle tulee joidenkin ihmisten kohdalla tunne, että kyseessä on henkilön oman psyyken vaikeudet eikä se, että  isä tai äiti läimäytti häntä  25 vuotta sitten. Tai että joku huusi hänelle pienenä. Joskus toivoisi suhteellisuuden tajua näihin juttuihin. Vrt prinssi Harry, joka on viime vuodet puhunut kauheasta lapsuudestaan. Ok, oli ikäviä asioita, mutta oli myös hyvää kuten turvattu toimeentulo, ravitsevaa ruokaa,  kivoja leluja ja mahdollisuus kohdata ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita hänestä. Harry ei edes tajua, että hänen veljellään oli samanlainen lapsuus.  Samoin Märtha Louise on valitellut miten hänellä oli vaikeaa lapsena. Myös hänen kohdallaan tuli ajatus, että se on hänen omaa pahaa oloaan eikä pelkästään vanhempien syytä.

Voisiko sen sijaan, että toteaisi vain että "ajat olivat silloin toiset" jatkaa sitä lausetta vielä, että nyt hän ymmärtää (viimeistään lapsen sanoessa sen), että se on ollut haitallista eikä hyvä kasvatusmenetelmä ja että hän on pahoillaan, että hän ymmärtämättömyyttään teki sellaista haittaa lapselleen ja että on hyvä, että lapsi tule kertomaan hänelle tuntemuksistaan. 

Niin. Huutamatta, että valemuisto valemuisto. Jotenkin ihmetyttää tuollainen puolen valinta, kaikki yhtä vastaan. Ne sisarukset voisi suhtautua neutraalimminkin, antaa yhden olla omaa mieltään. Sen että pitää liittoutua yhtä vastaan kertoo että jotakin siellä perheessä on pahasti pielessä, olipa äiti joskus ollut narkki tai ei.

Miten he on puolensa valinneet?

Ihan selkeästi ovat puolensa valinneet, että he ja äiti tätä yhtä hullua "valemuistoista" vastaan. Ei se olisi reilusti tehty, vaikka se yksi olisi hullu ja valemuistoinen. Eikä sisarukset voi oikeasti tietää, mikä asiassa on totuus. Moni niistä kenelle narsisti on mukava ovat perustellusti sitä mieltä, ettei narsisti tee mitään pahaa. Kun ei tee pahaa heille. On helpompi uhrata sisarus kuin myöntää, että ehkei se äiti ollutkaan reilu ja hyvä, ja ehkä jopa käytti päihteitä ja oli sekava.

Etkö sinä tiedä oletko narkki vai et? Etkö tiedä onko äitisi narkki vai ei? Sinäkö myöntäisit olevasi narkki vaikket ole, jotta lapsellesi tulisi parempi mieli? Mitä se ketään auttaa? Jos se äiti on ollut reilu ja hyvä, siskosi kelkkaanko sun pitäis hypätä? Miksi vain sen yhden ajatusta pitää tukea?

Missään terveessä perheessä siellä perheen sisällä ei ole tuollaisia aggressiivisia rintamalinjoja tyyliin jos et seiso joukoissani, olet minua vastaan.

Saati tarvetta muistaa kaikki tismalleen samalla tavalla kuten lahkossa, jossa aina on vain ja ainoastaan yksi totuus.

Ihan joka perheessä on yksi totuus asioissa, joissa ei ole kyse kokemuksesta. Miten sä voit muistaa eri tavalla sen onlo perheenjäsenesi narkki vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsi on yrittänyt keskustella asioista, mutta äiti toistelee vain "kaikki tekevät virheitä", "aina olen parhaani yrittänyt" tai "ajat olivat toisenlaiset kuin nyt".

Mutta ajat olivat todellakin erilaiset. Esim. lapsen lyömistä pidettiin ennen normaalina ja jopa kasvatuskeinona ja sitä tapahtui paljon.  Ajat olivat toisenlaiset siinäkin mielessä, että ihmisillä oli vähemmän tietoa ja ymmärrystä lapsen kehityksestä tai ihmissuhteista ja psykologiasta. Jotkut lapset ovat erittäin herkkiä ja kantavat vuosikausia kaunaa jostakin, mikä on tapahtunut kauan sitten. Kuulijalle tulee joidenkin ihmisten kohdalla tunne, että kyseessä on henkilön oman psyyken vaikeudet eikä se, että  isä tai äiti läimäytti häntä  25 vuotta sitten. Tai että joku huusi hänelle pienenä. Joskus toivoisi suhteellisuuden tajua näihin juttuihin. Vrt prinssi Harry, joka on viime vuodet puhunut kauheasta lapsuudestaan. Ok, oli ikäviä asioita, mutta oli myös hyvää kuten turvattu toimeentulo, ravitsevaa ruokaa,  kivoja leluja ja mahdollisuus kohdata ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita hänestä. Harry ei edes tajua, että hänen veljellään oli samanlainen lapsuus.  Samoin Märtha Louise on valitellut miten hänellä oli vaikeaa lapsena. Myös hänen kohdallaan tuli ajatus, että se on hänen omaa pahaa oloaan eikä pelkästään vanhempien syytä.

Voisiko sen sijaan, että toteaisi vain että "ajat olivat silloin toiset" jatkaa sitä lausetta vielä, että nyt hän ymmärtää (viimeistään lapsen sanoessa sen), että se on ollut haitallista eikä hyvä kasvatusmenetelmä ja että hän on pahoillaan, että hän ymmärtämättömyyttään teki sellaista haittaa lapselleen ja että on hyvä, että lapsi tule kertomaan hänelle tuntemuksistaan. 

Niin. Huutamatta, että valemuisto valemuisto. Jotenkin ihmetyttää tuollainen puolen valinta, kaikki yhtä vastaan. Ne sisarukset voisi suhtautua neutraalimminkin, antaa yhden olla omaa mieltään. Sen että pitää liittoutua yhtä vastaan kertoo että jotakin siellä perheessä on pahasti pielessä, olipa äiti joskus ollut narkki tai ei.

Miten he on puolensa valinneet?

Ihan selkeästi ovat puolensa valinneet, että he ja äiti tätä yhtä hullua "valemuistoista" vastaan. Ei se olisi reilusti tehty, vaikka se yksi olisi hullu ja valemuistoinen. Eikä sisarukset voi oikeasti tietää, mikä asiassa on totuus. Moni niistä kenelle narsisti on mukava ovat perustellusti sitä mieltä, ettei narsisti tee mitään pahaa. Kun ei tee pahaa heille. On helpompi uhrata sisarus kuin myöntää, että ehkei se äiti ollutkaan reilu ja hyvä, ja ehkä jopa käytti päihteitä ja oli sekava.

Etkö sinä tiedä oletko narkki vai et? Etkö tiedä onko äitisi narkki vai ei? Sinäkö myöntäisit olevasi narkki vaikket ole, jotta lapsellesi tulisi parempi mieli? Mitä se ketään auttaa? Jos se äiti on ollut reilu ja hyvä, siskosi kelkkaanko sun pitäis hypätä? Miksi vain sen yhden ajatusta pitää tukea?

Missään terveessä perheessä siellä perheen sisällä ei ole tuollaisia aggressiivisia rintamalinjoja tyyliin jos et seiso joukoissani, olet minua vastaan.

Saati tarvetta muistaa kaikki tismalleen samalla tavalla kuten lahkossa, jossa aina on vain ja ainoastaan yksi totuus.

Se siskohan tuossa on päättänyt ettei hän ole perheessä. Ensin se oli omien rajojen asettamista ja nyt se onkin hyökäämistä ja muiden päätös.

Hyvä vertaistukiketju meni ihan pilalle noiden monen sivun valemuistojankkausten takia. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Joka viikko lehdissä kerrotaan vanhemmista, joille on tullut aivan uppo-outona asiana että oma lapsi on piikittänyt ties miten pitkään samassa asunnossa asuen.

Salaamisen epäonnistumiseen yhden lapsen kohdalla riittää, että on puhunut asioita kuvitellen ettei lapsi vielä ymmärrä vaikka on läsnä. Muiden kohdalla on mahdollisesti osannut varoa. Se yksi lapsi kasvaa koko ajan alusta asti täysin toiseen tietoisuuteen kuin muut eikä välttämättä edes tajua ettei muiden tietoisuus olekaan samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsi on yrittänyt keskustella asioista, mutta äiti toistelee vain "kaikki tekevät virheitä", "aina olen parhaani yrittänyt" tai "ajat olivat toisenlaiset kuin nyt".

Mutta ajat olivat todellakin erilaiset. Esim. lapsen lyömistä pidettiin ennen normaalina ja jopa kasvatuskeinona ja sitä tapahtui paljon.  Ajat olivat toisenlaiset siinäkin mielessä, että ihmisillä oli vähemmän tietoa ja ymmärrystä lapsen kehityksestä tai ihmissuhteista ja psykologiasta. Jotkut lapset ovat erittäin herkkiä ja kantavat vuosikausia kaunaa jostakin, mikä on tapahtunut kauan sitten. Kuulijalle tulee joidenkin ihmisten kohdalla tunne, että kyseessä on henkilön oman psyyken vaikeudet eikä se, että  isä tai äiti läimäytti häntä  25 vuotta sitten. Tai että joku huusi hänelle pienenä. Joskus toivoisi suhteellisuuden tajua näihin juttuihin. Vrt prinssi Harry, joka on viime vuodet puhunut kauheasta lapsuudestaan. Ok, oli ikäviä asioita, mutta oli myös hyvää kuten turvattu toimeentulo, ravitsevaa ruokaa,  kivoja leluja ja mahdollisuus kohdata ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita hänestä. Harry ei edes tajua, että hänen veljellään oli samanlainen lapsuus.  Samoin Märtha Louise on valitellut miten hänellä oli vaikeaa lapsena. Myös hänen kohdallaan tuli ajatus, että se on hänen omaa pahaa oloaan eikä pelkästään vanhempien syytä.

Voisiko sen sijaan, että toteaisi vain että "ajat olivat silloin toiset" jatkaa sitä lausetta vielä, että nyt hän ymmärtää (viimeistään lapsen sanoessa sen), että se on ollut haitallista eikä hyvä kasvatusmenetelmä ja että hän on pahoillaan, että hän ymmärtämättömyyttään teki sellaista haittaa lapselleen ja että on hyvä, että lapsi tule kertomaan hänelle tuntemuksistaan. 

Niin. Huutamatta, että valemuisto valemuisto. Jotenkin ihmetyttää tuollainen puolen valinta, kaikki yhtä vastaan. Ne sisarukset voisi suhtautua neutraalimminkin, antaa yhden olla omaa mieltään. Sen että pitää liittoutua yhtä vastaan kertoo että jotakin siellä perheessä on pahasti pielessä, olipa äiti joskus ollut narkki tai ei.

Miten he on puolensa valinneet?

Ihan selkeästi ovat puolensa valinneet, että he ja äiti tätä yhtä hullua "valemuistoista" vastaan. Ei se olisi reilusti tehty, vaikka se yksi olisi hullu ja valemuistoinen. Eikä sisarukset voi oikeasti tietää, mikä asiassa on totuus. Moni niistä kenelle narsisti on mukava ovat perustellusti sitä mieltä, ettei narsisti tee mitään pahaa. Kun ei tee pahaa heille. On helpompi uhrata sisarus kuin myöntää, että ehkei se äiti ollutkaan reilu ja hyvä, ja ehkä jopa käytti päihteitä ja oli sekava.

Etkö sinä tiedä oletko narkki vai et? Etkö tiedä onko äitisi narkki vai ei? Sinäkö myöntäisit olevasi narkki vaikket ole, jotta lapsellesi tulisi parempi mieli? Mitä se ketään auttaa? Jos se äiti on ollut reilu ja hyvä, siskosi kelkkaanko sun pitäis hypätä? Miksi vain sen yhden ajatusta pitää tukea?

Missään terveessä perheessä siellä perheen sisällä ei ole tuollaisia aggressiivisia rintamalinjoja tyyliin jos et seiso joukoissani, olet minua vastaan.

Saati tarvetta muistaa kaikki tismalleen samalla tavalla kuten lahkossa, jossa aina on vain ja ainoastaan yksi totuus.

Se siskohan tuossa on päättänyt ettei hän ole perheessä. Ensin se oli omien rajojen asettamista ja nyt se onkin hyökäämistä ja muiden päätös.

Todennäköisin skenaario on se että yksi lapsista on elämänsä kuormittavassa vaiheessa käsitellyt ihan eri ongelmaa (ilmeisesti ihmissuhteessaan) ja hänen pohtiessaan lapsuuttaan ei ole pohdittu sen dynamiikkaa tai kokemuksia ja niiden vaikutusta nykyiseen tilanteeseen vaan henkilö on kehittänyt päässään vastauksen. Kun tätä vastausta vahvistetaan, syntyy jopa melko helposti hyvinkin pysyvä ja ainakin osin virheellinen ajatus. Jos sen jälkeen ei jatka asioiden käsittelyä, tästä selityksestä tulee ainoa oikea, jolloin siinä ei auta kyllä yhdenkään ihmisen kiistäminen, ymmärtäminen tai huolenpito. Meillä on ihmisiä, jotka muistavat lapsuudestaan ihan kaiheita asioita vaikkei niitä ole tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsi on yrittänyt keskustella asioista, mutta äiti toistelee vain "kaikki tekevät virheitä", "aina olen parhaani yrittänyt" tai "ajat olivat toisenlaiset kuin nyt".

Mutta ajat olivat todellakin erilaiset. Esim. lapsen lyömistä pidettiin ennen normaalina ja jopa kasvatuskeinona ja sitä tapahtui paljon.  Ajat olivat toisenlaiset siinäkin mielessä, että ihmisillä oli vähemmän tietoa ja ymmärrystä lapsen kehityksestä tai ihmissuhteista ja psykologiasta. Jotkut lapset ovat erittäin herkkiä ja kantavat vuosikausia kaunaa jostakin, mikä on tapahtunut kauan sitten. Kuulijalle tulee joidenkin ihmisten kohdalla tunne, että kyseessä on henkilön oman psyyken vaikeudet eikä se, että  isä tai äiti läimäytti häntä  25 vuotta sitten. Tai että joku huusi hänelle pienenä. Joskus toivoisi suhteellisuuden tajua näihin juttuihin. Vrt prinssi Harry, joka on viime vuodet puhunut kauheasta lapsuudestaan. Ok, oli ikäviä asioita, mutta oli myös hyvää kuten turvattu toimeentulo, ravitsevaa ruokaa,  kivoja leluja ja mahdollisuus kohdata ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita hänestä. Harry ei edes tajua, että hänen veljellään oli samanlainen lapsuus.  Samoin Märtha Louise on valitellut miten hänellä oli vaikeaa lapsena. Myös hänen kohdallaan tuli ajatus, että se on hänen omaa pahaa oloaan eikä pelkästään vanhempien syytä.

Voisiko sen sijaan, että toteaisi vain että "ajat olivat silloin toiset" jatkaa sitä lausetta vielä, että nyt hän ymmärtää (viimeistään lapsen sanoessa sen), että se on ollut haitallista eikä hyvä kasvatusmenetelmä ja että hän on pahoillaan, että hän ymmärtämättömyyttään teki sellaista haittaa lapselleen ja että on hyvä, että lapsi tule kertomaan hänelle tuntemuksistaan. 

Niin. Huutamatta, että valemuisto valemuisto. Jotenkin ihmetyttää tuollainen puolen valinta, kaikki yhtä vastaan. Ne sisarukset voisi suhtautua neutraalimminkin, antaa yhden olla omaa mieltään. Sen että pitää liittoutua yhtä vastaan kertoo että jotakin siellä perheessä on pahasti pielessä, olipa äiti joskus ollut narkki tai ei.

Miten he on puolensa valinneet?

Ihan selkeästi ovat puolensa valinneet, että he ja äiti tätä yhtä hullua "valemuistoista" vastaan. Ei se olisi reilusti tehty, vaikka se yksi olisi hullu ja valemuistoinen. Eikä sisarukset voi oikeasti tietää, mikä asiassa on totuus. Moni niistä kenelle narsisti on mukava ovat perustellusti sitä mieltä, ettei narsisti tee mitään pahaa. Kun ei tee pahaa heille. On helpompi uhrata sisarus kuin myöntää, että ehkei se äiti ollutkaan reilu ja hyvä, ja ehkä jopa käytti päihteitä ja oli sekava.

Etkö sinä tiedä oletko narkki vai et? Etkö tiedä onko äitisi narkki vai ei? Sinäkö myöntäisit olevasi narkki vaikket ole, jotta lapsellesi tulisi parempi mieli? Mitä se ketään auttaa? Jos se äiti on ollut reilu ja hyvä, siskosi kelkkaanko sun pitäis hypätä? Miksi vain sen yhden ajatusta pitää tukea?

Missään terveessä perheessä siellä perheen sisällä ei ole tuollaisia aggressiivisia rintamalinjoja tyyliin jos et seiso joukoissani, olet minua vastaan.

Saati tarvetta muistaa kaikki tismalleen samalla tavalla kuten lahkossa, jossa aina on vain ja ainoastaan yksi totuus.

Ihan joka perheessä on yksi totuus asioissa, joissa ei ole kyse kokemuksesta. Miten sä voit muistaa eri tavalla sen onlo perheenjäsenesi narkki vai ei?

"No jos se nyt joskus vähän jotain otti."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Joka viikko lehdissä kerrotaan vanhemmista, joille on tullut aivan uppo-outona asiana että oma lapsi on piikittänyt ties miten pitkään samassa asunnossa asuen.

Salaamisen epäonnistumiseen yhden lapsen kohdalla riittää, että on puhunut asioita kuvitellen ettei lapsi vielä ymmärrä vaikka on läsnä. Muiden kohdalla on mahdollisesti osannut varoa. Se yksi lapsi kasvaa koko ajan alusta asti täysin toiseen tietoisuuteen kuin muut eikä välttämättä edes tajua ettei muiden tietoisuus olekaan samanlainen.

Mutta se tulee heille esiin, täällä puhutussa asiassa se ei ole tullut kenellekään esiin eikä tälle yhdellekään ennenkuin yllättäen aikuisena, kotoa poismuuttaneena.