Lue keskustelun säännöt.
Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä
05.02.2023 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009362918.html
Suoraan sanottuna en ihmettele. Minulla tulee tästä kirjoituksesta hyvin ikävä olo. Kirjoittava äiti puhuu lapsen 'harhaisista muistoista', mutta valittaa, että lapsi ei halua keskustella.
Minulla on hankala suhde vanhempiini. Olen juuri kokenut niin, että he eivät edes myönnä muistojani - ikään kuin olisin keksinyt kaikki traumani! Kun tarpeeksi kauan joutuu tällä tavalla tunnetasolla hylätyksi ja kuulemaan sen, ettei omat ajatukseni ja muistot ole todellisia, niin todellakin siinä haluaa ottaa etäisyyttä.
Olen myös kuullut tuon kirjoittajan hokeman, että 'kaikkit ekevät virheitä' monta kertaa äitini suusta. Ikään kuin sillä pitäisi deletoida kaikki mennyt.
Kommentit (1197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo viesti oli aivan asiallinen. No, kyllähän kunnon äiti -jutut oli vähän omituisia, mutta ehkäpä kirjoittaja halusi korostaa, ettei ollut mikään nisti tms.
Todennäköisesti tuo äiti onntehnyt paljonkin väärin, mutta kaipa hänellä olisi oikeus tietää, mitä hän tehnyt. Mutta kun ei tiedä.
Hänelle on aivan varmasti kerrottu, mutta hän ei kuuntele.
Minun aikuinen lapseni suuttui minulle kerran, ja lopetti viesteihin vastaamisen. Kyllä hän minulle kertoi, ja minä kuuntelin. Pyysin anteeksi, ihan aidosti. Mutta en saanut tehtyä tekemättömäksi.
Toiset ovat vain pitkävihaisia. Eli en ihan suoralta kädeltä väittäisi, ettei kuuntele.
Oisko tuossa muutama kuukausi mennyt. Isääänsä hän katkaisi kerran välit moneksi vuodeksi. Molempiin sittemmin korjaantuneet.
No tuo kirjoituksen äitihän ei kuuntele.
Hän väittää lapsensa muistavan väärin ja olevan mt-ongelmainen ja huumorintajuton.
Eli lapsessa kaikki vika ja hän itse on kärsivä uhri.
Jees. Ei ole äidin asia päättää kuka muistaa mitenkin. Hän voi esittää oman versionsa, miten hän itse asian muistaa, mutta ei pakottaa sitä faktaksi kenenkään toisen päähän.
Mulla aikuinen lapsi koki montakin asiaa eri tavalla kuin minä, onhan hän ihan eri henkilökin, ja oli lapsi tuolloin. Hän muistaa myös asioita täysin väärin, siis tapahtuneita jotka eivät ole mennyt hänen muistikuviensa mukaan. En nyt tarkoita mitään ikäviä tapahtumia, vaan tapahtumia yleensä, esim. että oltiin reissussa tädin kanssa, vaikka tosiasiassa mukana ei ollu täti vaan mummo.
Totta! Mun sisko muistaa eri lailla joitain yksityiskohtia kuin minä tai toinen sisko esim. Esim muistaa olleensa mukana kun yksi koirista vietiin viimeiselle reissulle, mutta ei hän kyllä ollut, ei ollut kukaan muu kuin isä.
Itse olen viime vuosina monta kertaa saanut kuulla pojaltani että väitän hänen sanoneen jotain mitä hän ei sanonut. En ensin uskonut, mutta vastattain mieskin on kertonut, että muistan jotain hänen sanomaansa väärin, ihan siis arkisia asioita, kuten onko hän aikonur mennä salille to vai pe.
Vaikea näistä on sitä 'totuutta' kaivaa, eikö olisi fiksumpaa koittaa löytää tapa tulla toimeen erimielisyyksistä huolimatta? Siksi kai tämä äiti on esittänyt yhteistä terapiaa. Jos tytär ei näe tässä arvoa niin eipä se äiti taida asialle mitään voida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten tilanteet ovat yksilöllisiä. On tosi ikävää, jos itse on jossain pahassa paikassa elämässään ja joku ihan ulkopuolinen tai sitten vaikka sukulainenkin tölvii siitä suuremmalla tietämyksellä ihan omien kokemustensa nojalla omasta elämästään, jossa vastaavaa ongelmaa ei ole.
Todellakin on hirviövanhempia, hirviölapsia ja hirviösisaruksia. Miksi täälläkin nähtävästi koko ajan joku tai jotkut väittävät vastaan toisten ihmisten kokemuksille? Mikä peruste sille on, jos omassa elämässä tilanteet ovat menneet juuri toisinpäin? Entä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo viesti oli aivan asiallinen. No, kyllähän kunnon äiti -jutut oli vähän omituisia, mutta ehkäpä kirjoittaja halusi korostaa, ettei ollut mikään nisti tms.
Todennäköisesti tuo äiti onntehnyt paljonkin väärin, mutta kaipa hänellä olisi oikeus tietää, mitä hän tehnyt. Mutta kun ei tiedä.
Hänelle on aivan varmasti kerrottu, mutta hän ei kuuntele.
Minun aikuinen lapseni suuttui minulle kerran, ja lopetti viesteihin vastaamisen. Kyllä hän minulle kertoi, ja minä kuuntelin. Pyysin anteeksi, ihan aidosti. Mutta en saanut tehtyä tekemättömäksi.
Toiset ovat vain pitkävihaisia. Eli en ihan suoralta kädeltä väittäisi, ettei kuuntele.
Oisko tuossa muutama kuukausi mennyt. Isääänsä hän katkaisi kerran välit moneksi vuodeksi. Molempiin sittemmin korjaantuneet.
No tuo kirjoituksen äitihän ei kuuntele.
Hän väittää lapsensa muistavan väärin ja olevan mt-ongelmainen ja huumorintajuton.
Eli lapsessa kaikki vika ja hän itse on kärsivä uhri.
Jees. Ei ole äidin asia päättää kuka muistaa mitenkin. Hän voi esittää oman versionsa, miten hän itse asian muistaa, mutta ei pakottaa sitä faktaksi kenenkään toisen päähän.
Mulla aikuinen lapsi koki montakin asiaa eri tavalla kuin minä, onhan hän ihan eri henkilökin, ja oli lapsi tuolloin. Hän muistaa myös asioita täysin väärin, siis tapahtuneita jotka eivät ole mennyt hänen muistikuviensa mukaan. En nyt tarkoita mitään ikäviä tapahtumia, vaan tapahtumia yleensä, esim. että oltiin reissussa tädin kanssa, vaikka tosiasiassa mukana ei ollu täti vaan mummo.
Totta! Mun sisko muistaa eri lailla joitain yksityiskohtia kuin minä tai toinen sisko esim. Esim muistaa olleensa mukana kun yksi koirista vietiin viimeiselle reissulle, mutta ei hän kyllä ollut, ei ollut kukaan muu kuin isä.
Itse olen viime vuosina monta kertaa saanut kuulla pojaltani että väitän hänen sanoneen jotain mitä hän ei sanonut. En ensin uskonut, mutta vastattain mieskin on kertonut, että muistan jotain hänen sanomaansa väärin, ihan siis arkisia asioita, kuten onko hän aikonur mennä salille to vai pe.
Vaikea näistä on sitä 'totuutta' kaivaa, eikö olisi fiksumpaa koittaa löytää tapa tulla toimeen erimielisyyksistä huolimatta? Siksi kai tämä äiti on esittänyt yhteistä terapiaa. Jos tytär ei näe tässä arvoa niin eipä se äiti taida asialle mitään voida.
Jos toinen on dominoiva ja päällekäyvä ja käsityksissään ihan pöpelikössä (kuten tuo äiti on), ei siitä terapiasta tai keskustelusta tule yhtään mitään.
Se on just tuota samaa suuren luokan uhritarinaa sitten ja siinäkin on taas vain yksi sankaritar.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo viesti oli aivan asiallinen. No, kyllähän kunnon äiti -jutut oli vähän omituisia, mutta ehkäpä kirjoittaja halusi korostaa, ettei ollut mikään nisti tms.
Todennäköisesti tuo äiti onntehnyt paljonkin väärin, mutta kaipa hänellä olisi oikeus tietää, mitä hän tehnyt. Mutta kun ei tiedä.
Hänelle on aivan varmasti kerrottu, mutta hän ei kuuntele.
Minun aikuinen lapseni suuttui minulle kerran, ja lopetti viesteihin vastaamisen. Kyllä hän minulle kertoi, ja minä kuuntelin. Pyysin anteeksi, ihan aidosti. Mutta en saanut tehtyä tekemättömäksi.
Toiset ovat vain pitkävihaisia. Eli en ihan suoralta kädeltä väittäisi, ettei kuuntele.
Oisko tuossa muutama kuukausi mennyt. Isääänsä hän katkaisi kerran välit moneksi vuodeksi. Molempiin sittemmin korjaantuneet.
No tuo kirjoituksen äitihän ei kuuntele.
Hän väittää lapsensa muistavan väärin ja olevan mt-ongelmainen ja huumorintajuton.
Eli lapsessa kaikki vika ja hän itse on kärsivä uhri.
Jees. Ei ole äidin asia päättää kuka muistaa mitenkin. Hän voi esittää oman versionsa, miten hän itse asian muistaa, mutta ei pakottaa sitä faktaksi kenenkään toisen päähän.
Mulla aikuinen lapsi koki montakin asiaa eri tavalla kuin minä, onhan hän ihan eri henkilökin, ja oli lapsi tuolloin. Hän muistaa myös asioita täysin väärin, siis tapahtuneita jotka eivät ole mennyt hänen muistikuviensa mukaan. En nyt tarkoita mitään ikäviä tapahtumia, vaan tapahtumia yleensä, esim. että oltiin reissussa tädin kanssa, vaikka tosiasiassa mukana ei ollu täti vaan mummo.
Totta! Mun sisko muistaa eri lailla joitain yksityiskohtia kuin minä tai toinen sisko esim. Esim muistaa olleensa mukana kun yksi koirista vietiin viimeiselle reissulle, mutta ei hän kyllä ollut, ei ollut kukaan muu kuin isä.
Itse olen viime vuosina monta kertaa saanut kuulla pojaltani että väitän hänen sanoneen jotain mitä hän ei sanonut. En ensin uskonut, mutta vastattain mieskin on kertonut, että muistan jotain hänen sanomaansa väärin, ihan siis arkisia asioita, kuten onko hän aikonur mennä salille to vai pe.
Vaikea näistä on sitä 'totuutta' kaivaa, eikö olisi fiksumpaa koittaa löytää tapa tulla toimeen erimielisyyksistä huolimatta? Siksi kai tämä äiti on esittänyt yhteistä terapiaa. Jos tytär ei näe tässä arvoa niin eipä se äiti taida asialle mitään voida.Jos toinen on dominoiva ja päällekäyvä ja käsityksissään ihan pöpelikössä (kuten tuo äiti on), ei siitä terapiasta tai keskustelusta tule yhtään mitään.
Se on just tuota samaa suuren luokan uhritarinaa sitten ja siinäkin on taas vain yksi sankaritar.
Sinä esität spekulaatiota totuutena. Jos tpimit niin myös omissa keksustelutilanteissasi läheisten kanssa niin voihan se olla hankalaa. Mihin suureen luokkaan tämä nimetön tuntematon ihminen sitten kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?
Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.
Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.
Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.
Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.
Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.
Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.
1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Samaa mieltä. Järisyttäviä vihanpurkauksia täällä. Minusta hs kirjoitus oli asiallinen mutta näköjään triggeröi ihmisten traumat esiin.
Harvoin ne asialliset kirjoitukset silleen toimii. Siellähän kaikki kommentit ovat tismalleen samansuuntaisia kuin täällä.
Jos se kirjoitus olisi asiallinen, joku edes olisi samaa mieltä.
Lapsi voi myös sotkeentua päihteisiin, tai olla mt-ongelmainen sillä tavalla että katkaisee välit vanhempaansa ilman vanhemman syytä. En tiedä mistä tässä jutussa kiikastaa, mutta on kyllä kumma jos lapsi on ns. normaali, ja vanhempi on normaali, mutta välit silti katkaistaan. Suorastaan taitaa olla ennenkuulumatonta sellainen. Minä luulin että minulle kävi näin kummallisesti, kunnes vyyhti aukeni.
Oma lapseni katkaisi välit minuun minua syyttäen, kun hän ei halunnut että hänen ongelmansa tulisivat minun tietooni. Hänelle sopi hyvin se että minä luulisin olevani syypää, jolloin en kaivelisi muita syitä vaan syyttelisin itseäni ja hän saisi rauhassa elellä elämää johon minulla olisi satavarmasti sanottavaa.
Hän hankkiutui myöhemmin hoitoon, ja soitti minulle sieltä ja kertoi miten asia oli.
Siihen asti olin todellakin syytellyt itseäni, mutta eipä se syyllisyys tuohon loppunut, vaan sitten syytin itseäni siitä miten en ollut tällaista kuviota huomannut.
Mutta yhtä kaikki, sain lapseni takaisin, ja se on tärkeintä mitä voin koskaan ikinä saada.
Jos lapsi on narkomaani tai mt-ongelmainen, normaali äiti ei keskity silloin vellomaan omissa tuskissaan, vaan on ensisijaisesti huolissaan lapsestaan, ei siinä että onko hän juuri nyt saanut sen ainutlaatuisen äiti-lapsi-suhteen johon hänellä mielestään on oikeus.
Saattaahan olla, ettei äiti ole ollenkaan kartalla mikä tyttären tilanne on jos keskusteluyhteyttä ei ole ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?
Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.
Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.
Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.
Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.
Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.
Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.
1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Samaa mieltä. Järisyttäviä vihanpurkauksia täällä. Minusta hs kirjoitus oli asiallinen mutta näköjään triggeröi ihmisten traumat esiin.
Harvoin ne asialliset kirjoitukset silleen toimii. Siellähän kaikki kommentit ovat tismalleen samansuuntaisia kuin täällä.
Jos se kirjoitus olisi asiallinen, joku edes olisi samaa mieltä.
Lapsi voi myös sotkeentua päihteisiin, tai olla mt-ongelmainen sillä tavalla että katkaisee välit vanhempaansa ilman vanhemman syytä. En tiedä mistä tässä jutussa kiikastaa, mutta on kyllä kumma jos lapsi on ns. normaali, ja vanhempi on normaali, mutta välit silti katkaistaan. Suorastaan taitaa olla ennenkuulumatonta sellainen. Minä luulin että minulle kävi näin kummallisesti, kunnes vyyhti aukeni.
Oma lapseni katkaisi välit minuun minua syyttäen, kun hän ei halunnut että hänen ongelmansa tulisivat minun tietooni. Hänelle sopi hyvin se että minä luulisin olevani syypää, jolloin en kaivelisi muita syitä vaan syyttelisin itseäni ja hän saisi rauhassa elellä elämää johon minulla olisi satavarmasti sanottavaa.
Hän hankkiutui myöhemmin hoitoon, ja soitti minulle sieltä ja kertoi miten asia oli.
Siihen asti olin todellakin syytellyt itseäni, mutta eipä se syyllisyys tuohon loppunut, vaan sitten syytin itseäni siitä miten en ollut tällaista kuviota huomannut.
Mutta yhtä kaikki, sain lapseni takaisin, ja se on tärkeintä mitä voin koskaan ikinä saada.
Jos lapsi on narkomaani tai mt-ongelmainen, normaali äiti ei keskity silloin vellomaan omissa tuskissaan, vaan on ensisijaisesti huolissaan lapsestaan, ei siinä että onko hän juuri nyt saanut sen ainutlaatuisen äiti-lapsi-suhteen johon hänellä mielestään on oikeus.
Saattaahan olla, ettei äiti ole ollenkaan kartalla mikä tyttären tilanne on jos keskusteluyhteyttä ei ole ollenkaan?
Mutta äiti kyllä joutaa uhriutumaan Hesariin? Kun se oma paha mieli on ykkösasia? Ja ne jäätävät typerät odotukset äiti-suhteen ainutlaatuisuudesta ja siiyä ettei tytär nyt täytä niitä kuten äiti haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?
Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.
Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.
Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.
Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.
Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.
Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.
1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Samaa mieltä. Järisyttäviä vihanpurkauksia täällä. Minusta hs kirjoitus oli asiallinen mutta näköjään triggeröi ihmisten traumat esiin.
Harvoin ne asialliset kirjoitukset silleen toimii. Siellähän kaikki kommentit ovat tismalleen samansuuntaisia kuin täällä.
Jos se kirjoitus olisi asiallinen, joku edes olisi samaa mieltä.
Lapsi voi myös sotkeentua päihteisiin, tai olla mt-ongelmainen sillä tavalla että katkaisee välit vanhempaansa ilman vanhemman syytä. En tiedä mistä tässä jutussa kiikastaa, mutta on kyllä kumma jos lapsi on ns. normaali, ja vanhempi on normaali, mutta välit silti katkaistaan. Suorastaan taitaa olla ennenkuulumatonta sellainen. Minä luulin että minulle kävi näin kummallisesti, kunnes vyyhti aukeni.
Oma lapseni katkaisi välit minuun minua syyttäen, kun hän ei halunnut että hänen ongelmansa tulisivat minun tietooni. Hänelle sopi hyvin se että minä luulisin olevani syypää, jolloin en kaivelisi muita syitä vaan syyttelisin itseäni ja hän saisi rauhassa elellä elämää johon minulla olisi satavarmasti sanottavaa.
Hän hankkiutui myöhemmin hoitoon, ja soitti minulle sieltä ja kertoi miten asia oli.
Siihen asti olin todellakin syytellyt itseäni, mutta eipä se syyllisyys tuohon loppunut, vaan sitten syytin itseäni siitä miten en ollut tällaista kuviota huomannut.
Mutta yhtä kaikki, sain lapseni takaisin, ja se on tärkeintä mitä voin koskaan ikinä saada.
Jos lapsi on narkomaani tai mt-ongelmainen, normaali äiti ei keskity silloin vellomaan omissa tuskissaan, vaan on ensisijaisesti huolissaan lapsestaan, ei siinä että onko hän juuri nyt saanut sen ainutlaatuisen äiti-lapsi-suhteen johon hänellä mielestään on oikeus.
Saattaahan olla, ettei äiti ole ollenkaan kartalla mikä tyttären tilanne on jos keskusteluyhteyttä ei ole ollenkaan?
Mutta äiti kyllä joutaa uhriutumaan Hesariin? Kun se oma paha mieli on ykkösasia? Ja ne jäätävät typerät odotukset äiti-suhteen ainutlaatuisuudesta ja siiyä ettei tytär nyt täytä niitä kuten äiti haluaa?
Hohhoijjaa. Kävisit haukkaan happea välillä, aika henkilökohtaisesti otat jonkun vieraan tarinoinnit tilanteesta mistä et mitään tiedä, ellet ole ko perheen jäsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää miksi aloin itse voimaan hyvin sen jälkeen kun olin ottanut etäisyyttä lapsuudenperheeseeni?
Sama. En ole enää yhteydessä äitiini tai sisaruksiini. Sisko joskus laittaa haukkumaviestin emailitse ja jo kun näen keneltä viesti saan traumaattisen stressireaktion ja alan täristä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?
Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.
Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.
Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.
Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.
Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.
Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.
1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Samaa mieltä. Järisyttäviä vihanpurkauksia täällä. Minusta hs kirjoitus oli asiallinen mutta näköjään triggeröi ihmisten traumat esiin.
Harvoin ne asialliset kirjoitukset silleen toimii. Siellähän kaikki kommentit ovat tismalleen samansuuntaisia kuin täällä.
Jos se kirjoitus olisi asiallinen, joku edes olisi samaa mieltä.
Lapsi voi myös sotkeentua päihteisiin, tai olla mt-ongelmainen sillä tavalla että katkaisee välit vanhempaansa ilman vanhemman syytä. En tiedä mistä tässä jutussa kiikastaa, mutta on kyllä kumma jos lapsi on ns. normaali, ja vanhempi on normaali, mutta välit silti katkaistaan. Suorastaan taitaa olla ennenkuulumatonta sellainen. Minä luulin että minulle kävi näin kummallisesti, kunnes vyyhti aukeni.
Oma lapseni katkaisi välit minuun minua syyttäen, kun hän ei halunnut että hänen ongelmansa tulisivat minun tietooni. Hänelle sopi hyvin se että minä luulisin olevani syypää, jolloin en kaivelisi muita syitä vaan syyttelisin itseäni ja hän saisi rauhassa elellä elämää johon minulla olisi satavarmasti sanottavaa.
Hän hankkiutui myöhemmin hoitoon, ja soitti minulle sieltä ja kertoi miten asia oli.
Siihen asti olin todellakin syytellyt itseäni, mutta eipä se syyllisyys tuohon loppunut, vaan sitten syytin itseäni siitä miten en ollut tällaista kuviota huomannut.
Mutta yhtä kaikki, sain lapseni takaisin, ja se on tärkeintä mitä voin koskaan ikinä saada.
Jos lapsi on narkomaani tai mt-ongelmainen, normaali äiti ei keskity silloin vellomaan omissa tuskissaan, vaan on ensisijaisesti huolissaan lapsestaan, ei siinä että onko hän juuri nyt saanut sen ainutlaatuisen äiti-lapsi-suhteen johon hänellä mielestään on oikeus.
Saattaahan olla, ettei äiti ole ollenkaan kartalla mikä tyttären tilanne on jos keskusteluyhteyttä ei ole ollenkaan?
Mutta äiti kyllä joutaa uhriutumaan Hesariin? Kun se oma paha mieli on ykkösasia? Ja ne jäätävät typerät odotukset äiti-suhteen ainutlaatuisuudesta ja siiyä ettei tytär nyt täytä niitä kuten äiti haluaa?
Hohhoijjaa. Kävisit haukkaan happea välillä, aika henkilökohtaisesti otat jonkun vieraan tarinoinnit tilanteesta mistä et mitään tiedä, ellet ole ko perheen jäsen?
Hohhoijaa. Mene nukkumaan. Anna ihmisten keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä oon lukenut keskusteluja niin monia vaan yksinkertaisesti ärsyttää vanhempien elämäntapa ja arvot. Sit jos ei oo mitään omaisuutta tmv mikä pitäis kiinni niin nykyisin ghostataan sellaset ihmiset kenen ajatuksista ei tykätä, vaikka perheessäkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?
Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.
Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.
Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.
Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.
Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.
Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.
1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Samaa mieltä. Järisyttäviä vihanpurkauksia täällä. Minusta hs kirjoitus oli asiallinen mutta näköjään triggeröi ihmisten traumat esiin.
Harvoin ne asialliset kirjoitukset silleen toimii. Siellähän kaikki kommentit ovat tismalleen samansuuntaisia kuin täällä.
Jos se kirjoitus olisi asiallinen, joku edes olisi samaa mieltä.
Lapsi voi myös sotkeentua päihteisiin, tai olla mt-ongelmainen sillä tavalla että katkaisee välit vanhempaansa ilman vanhemman syytä. En tiedä mistä tässä jutussa kiikastaa, mutta on kyllä kumma jos lapsi on ns. normaali, ja vanhempi on normaali, mutta välit silti katkaistaan. Suorastaan taitaa olla ennenkuulumatonta sellainen. Minä luulin että minulle kävi näin kummallisesti, kunnes vyyhti aukeni.
Oma lapseni katkaisi välit minuun minua syyttäen, kun hän ei halunnut että hänen ongelmansa tulisivat minun tietooni. Hänelle sopi hyvin se että minä luulisin olevani syypää, jolloin en kaivelisi muita syitä vaan syyttelisin itseäni ja hän saisi rauhassa elellä elämää johon minulla olisi satavarmasti sanottavaa.
Hän hankkiutui myöhemmin hoitoon, ja soitti minulle sieltä ja kertoi miten asia oli.
Siihen asti olin todellakin syytellyt itseäni, mutta eipä se syyllisyys tuohon loppunut, vaan sitten syytin itseäni siitä miten en ollut tällaista kuviota huomannut.
Mutta yhtä kaikki, sain lapseni takaisin, ja se on tärkeintä mitä voin koskaan ikinä saada.
Jos lapsi on narkomaani tai mt-ongelmainen, normaali äiti ei keskity silloin vellomaan omissa tuskissaan, vaan on ensisijaisesti huolissaan lapsestaan, ei siinä että onko hän juuri nyt saanut sen ainutlaatuisen äiti-lapsi-suhteen johon hänellä mielestään on oikeus.
Saattaahan olla, ettei äiti ole ollenkaan kartalla mikä tyttären tilanne on jos keskusteluyhteyttä ei ole ollenkaan?
Mutta äiti kyllä joutaa uhriutumaan Hesariin? Kun se oma paha mieli on ykkösasia? Ja ne jäätävät typerät odotukset äiti-suhteen ainutlaatuisuudesta ja siiyä ettei tytär nyt täytä niitä kuten äiti haluaa?
Hohhoijjaa. Kävisit haukkaan happea välillä, aika henkilökohtaisesti otat jonkun vieraan tarinoinnit tilanteesta mistä et mitään tiedä, ellet ole ko perheen jäsen?
Turha vastata s p essulle, se vaan vääntää väkisin, mt-ongelma puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä oon lukenut keskusteluja niin monia vaan yksinkertaisesti ärsyttää vanhempien elämäntapa ja arvot. Sit jos ei oo mitään omaisuutta tmv mikä pitäis kiinni niin nykyisin ghostataan sellaset ihmiset kenen ajatuksista ei tykätä, vaikka perheessäkin
Tai sitten nykyään ei yksinkertaisesti olla sukulaisten armoilla, kuten ennen, joten niistä epäterveistä, sairaista kuvioista uskalletaan irrottautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?
Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.
Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.
Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.
Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.
Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.
Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.
1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Samaa mieltä. Järisyttäviä vihanpurkauksia täällä. Minusta hs kirjoitus oli asiallinen mutta näköjään triggeröi ihmisten traumat esiin.
Harvoin ne asialliset kirjoitukset silleen toimii. Siellähän kaikki kommentit ovat tismalleen samansuuntaisia kuin täällä.
Jos se kirjoitus olisi asiallinen, joku edes olisi samaa mieltä.
Lapsi voi myös sotkeentua päihteisiin, tai olla mt-ongelmainen sillä tavalla että katkaisee välit vanhempaansa ilman vanhemman syytä. En tiedä mistä tässä jutussa kiikastaa, mutta on kyllä kumma jos lapsi on ns. normaali, ja vanhempi on normaali, mutta välit silti katkaistaan. Suorastaan taitaa olla ennenkuulumatonta sellainen. Minä luulin että minulle kävi näin kummallisesti, kunnes vyyhti aukeni.
Oma lapseni katkaisi välit minuun minua syyttäen, kun hän ei halunnut että hänen ongelmansa tulisivat minun tietooni. Hänelle sopi hyvin se että minä luulisin olevani syypää, jolloin en kaivelisi muita syitä vaan syyttelisin itseäni ja hän saisi rauhassa elellä elämää johon minulla olisi satavarmasti sanottavaa.
Hän hankkiutui myöhemmin hoitoon, ja soitti minulle sieltä ja kertoi miten asia oli.
Siihen asti olin todellakin syytellyt itseäni, mutta eipä se syyllisyys tuohon loppunut, vaan sitten syytin itseäni siitä miten en ollut tällaista kuviota huomannut.
Mutta yhtä kaikki, sain lapseni takaisin, ja se on tärkeintä mitä voin koskaan ikinä saada.
Jos lapsi on narkomaani tai mt-ongelmainen, normaali äiti ei keskity silloin vellomaan omissa tuskissaan, vaan on ensisijaisesti huolissaan lapsestaan, ei siinä että onko hän juuri nyt saanut sen ainutlaatuisen äiti-lapsi-suhteen johon hänellä mielestään on oikeus.
Saattaahan olla, ettei äiti ole ollenkaan kartalla mikä tyttären tilanne on jos keskusteluyhteyttä ei ole ollenkaan?
Mutta äiti kyllä joutaa uhriutumaan Hesariin? Kun se oma paha mieli on ykkösasia? Ja ne jäätävät typerät odotukset äiti-suhteen ainutlaatuisuudesta ja siiyä ettei tytär nyt täytä niitä kuten äiti haluaa?
Hyvä äiti ei uhriutuisi hesarissa, eikä yrittäisi lapsen puolesta päättää, mitä tällä on oikeus tuntea ja muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missään ei ole sanottu, että kyseessä on tytär. Yleensä äideillä on sairas napanuorasuhde poikiin eikä tyttäriinsä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä oon lukenut keskusteluja niin monia vaan yksinkertaisesti ärsyttää vanhempien elämäntapa ja arvot. Sit jos ei oo mitään omaisuutta tmv mikä pitäis kiinni niin nykyisin ghostataan sellaset ihmiset kenen ajatuksista ei tykätä, vaikka perheessäkin
Mitä minä olen lukenut niin ketään ei ärsytä kenenkään tavat ja arvot, mutta se ärsyttää, että niitä tungetaan väkisin muille, tyypillisesti sinne aikuisen lapsen kotiin ja perheeseen ja lastenkasvatukseen. Sellaista ei tarvitse sietää.
Vierailija kirjoitti:
Missään ei ole sanottu, että kyseessä on tytär. Yleensä äideillä on sairas napanuorasuhde poikiin eikä tyttäriinsä.
Jos se olisi poika, ko kunnon äiti olisi ottanut silmätikuksi miniän, jonka syytä kaikki kuitenkin on.
Kyllä tuo juttu oli ihan ilmeinen tyttären syyllistämiskeissi.
anna perkele valittaa lopeta noiden negatiivisten uutien stekkailu ja keskity elämääsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missään ei ole sanottu, että kyseessä on tytär. Yleensä äideillä on sairas napanuorasuhde poikiin eikä tyttäriinsä.
Jos se olisi poika, ko kunnon äiti olisi ottanut silmätikuksi miniän, jonka syytä kaikki kuitenkin on.
Kyllä tuo juttu oli ihan ilmeinen tyttären syyllistämiskeissi.
Kyllä.
https://youtube.com/shorts/x8iBxN81nQU?feature=share
Tässä esimerkki paskasta äidistä, jolla ei ole mitään käsitystä siitä miten käsitellä lapsia ja joka luo sitten juopaa siskosten välille jo pienestä pitäen. Kun tuo oikeanpuoleinen lapsi joskus isompana sisuuntuu ja jättää paskan perheen taakseen, muut jäävät ihmettelemään että onpa tosikko ja aina ollut niin vaikea, jo pienestä pitäen.
Olen eri kuin hän, jolta kysyt, mutta dysfunktionaaliselta se vaikuttaa näin lukijan silmään.