Lue keskustelun säännöt.
Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä
05.02.2023 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009362918.html
Suoraan sanottuna en ihmettele. Minulla tulee tästä kirjoituksesta hyvin ikävä olo. Kirjoittava äiti puhuu lapsen 'harhaisista muistoista', mutta valittaa, että lapsi ei halua keskustella.
Minulla on hankala suhde vanhempiini. Olen juuri kokenut niin, että he eivät edes myönnä muistojani - ikään kuin olisin keksinyt kaikki traumani! Kun tarpeeksi kauan joutuu tällä tavalla tunnetasolla hylätyksi ja kuulemaan sen, ettei omat ajatukseni ja muistot ole todellisia, niin todellakin siinä haluaa ottaa etäisyyttä.
Olen myös kuullut tuon kirjoittajan hokeman, että 'kaikkit ekevät virheitä' monta kertaa äitini suusta. Ikään kuin sillä pitäisi deletoida kaikki mennyt.
Kommentit (1197)
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin, että meidän ikäluokkamme syyllistetetään someen vajoamisesta ja vähäisestä lasten huomioimattomuudesta. Toki olen siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa suhteessa sodanjälkeisen sukupolven vanhempiini, että myönnän tämän jo itsessäni ja olen valmis sitä pyytämään anteeksi, jos se heitä vaivaa 30 vuoden päästä. (En edes pahasti tuossa mokannut.) Jos asia on joku sellainen, jota en itse keksi, olen avoin sen sitten itse kuulemaan ja tulemaan asiassa vastaan. En pyri konrtolloimaan heidän näkemystään siitä, miten meillä asiat nyt ovat.
Ero sukupolvien välillä on suuren suuri monella syvemmällä olevalla tasolla.
Suuri onkin juuri tuo, että edellisiä sukupolvia paremmin - tämän päivän äidit kykenevät paremmin itsereflektioon ja omien tunteiden ymmärtämiseen ja käsittelyyn. Kuten sanoit, olisit valmis kuuntelemaan, ymmärtämään ja pyytämään anteeksi, jos on aiheuttanut jotain ikäviä fiiliksiä saatikka traumoja lapsilleen. Se on hyvä lähtökohta, vaikka olisi tehnyt virheitäkin.
Sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot ja tunteiden ilmaiseminen on luontevampaa tämän päivän vanhemmille kuin mitä oli aiemmilla puhumattomilla sukupolvilla.
Joku vanhemman sukupolven edustaja ei välttämättä edes tajua kontrollointiaan tai osaa asettua toisen asemaan. Anteeksipyyntö on ihan vieras asia ja olisi nöyryyttävää, mitä se ei taas ole useimmille tämän päivän vanhemmille.
Tämän päivän aikuiset tunnistavat myös paremmib esim narsistiset piirteet, mitä niiden takana on, ja millaista hallaa ne tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutun kirjoittanut äiti: "Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus."
Aha, lapsi käy siis psykoterapiassa omasta puolestaan? Tämä äiti ei kuitenkaan kerro, onko hän itse käynyt omasta puolesta psykoterapiassa tilanteen vuoksi?
"Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat."
Jos ei tuossa tilanteessa hankeudu itse psykoterapiaan, vaan laittaa taakan ja vastuun lapselle ja vaatii, että lapsi ikään kuin tulisi ja ratkaisisi tilanteen ja helpottaisi vanhemman oloa, vaikka lapsi on ilmeisesti itse vaikeuksissa, niin kuulostaa kyllä valitettavasti vastuuttomalta vanhemmalta.
Äiti ei yksinkertaisesti kestä sitä, että siellä lapsen psykoterapiassa kuullaan yhtään mitään muuta kuin se hänen totuutensa, joka on se ainoa oikea totuus.
Tai sitten hän tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo. Se että pohtii terapiassa omaa elämäänsä, ei tuo ratkaisua heidän tilanteeseensa vaikka toki hyväksi yksilölle onkin.
Mihin ihmeen heidän tilanteeseensa? Eihän sen lapsen psykoterapian ole tarkoitus äidin oloa helpottaakaan. Lapsihan on jo rajansa määritellyt.
Ja aikuinen lapsi ei ole millään tavoin vastuussa äitinsä olotiloista, eikä ole lapsi-lapsikaan.
Siihen pattitilanteeseen? Eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutun kirjoittanut äiti: "Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus."
Aha, lapsi käy siis psykoterapiassa omasta puolestaan? Tämä äiti ei kuitenkaan kerro, onko hän itse käynyt omasta puolesta psykoterapiassa tilanteen vuoksi?
"Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat."
Jos ei tuossa tilanteessa hankeudu itse psykoterapiaan, vaan laittaa taakan ja vastuun lapselle ja vaatii, että lapsi ikään kuin tulisi ja ratkaisisi tilanteen ja helpottaisi vanhemman oloa, vaikka lapsi on ilmeisesti itse vaikeuksissa, niin kuulostaa kyllä valitettavasti vastuuttomalta vanhemmalta.
Äiti ei yksinkertaisesti kestä sitä, että siellä lapsen psykoterapiassa kuullaan yhtään mitään muuta kuin se hänen totuutensa, joka on se ainoa oikea totuus.
Tai sitten hän tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo. Se että pohtii terapiassa omaa elämäänsä, ei tuo ratkaisua heidän tilanteeseensa vaikka toki hyväksi yksilölle onkin.
Mihin ihmeen heidän tilanteeseensa? Eihän sen lapsen psykoterapian ole tarkoitus äidin oloa helpottaakaan. Lapsihan on jo rajansa määritellyt.
Ja aikuinen lapsi ei ole millään tavoin vastuussa äitinsä olotiloista, eikä ole lapsi-lapsikaan.
Tilanteeseen, josta hän puhuu. Luitko edes koko juttua? Kukaan ei sanonut että lapsi olisi vastuussa. Äitinsä haluaisi selvittää asiat ja tavata, se ei psykoterapialla selviä.
Ei ole mitään heidän tilannettaan.
Se juuri on se ongelma mitä äiti - ja sinä - ei tajua. Se aikuinen lapsi ei ole äidin jatke, ei äidin perheen jäsen, ei millään tavoin samaa yksikköä kuin se äiti, eikä mitenkään velvollinen edes painostettaessa ja sairauksilla uhkaillen parantamaan yhtään mitään yhteistä tilannetta äitinsä kanssa.
Aikuisella ihmisellä on oikeus omiin rajoihin. Se on ihan jo laissa.
Minun äitini sekaantui täysin hysteerisesti minun perheeni elämään, yritti päättää kaiken lapsiin liittyvän.
Se mihin hän on parhaimmillaan kyennyt ns vastaan tulemaan on käsky, että meidän pitää yhdessä sopia miten minun lapsiani kasvatetaan. Hänelle ei mene millään tasolla jakeluun, että hän ei yksinkertaisesti ole meidän perheemme jäsen, eikä hän ole millään tasolla päättämässä minun lasteni asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutun kirjoittanut äiti: "Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus."
Aha, lapsi käy siis psykoterapiassa omasta puolestaan? Tämä äiti ei kuitenkaan kerro, onko hän itse käynyt omasta puolesta psykoterapiassa tilanteen vuoksi?
"Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat."
Jos ei tuossa tilanteessa hankeudu itse psykoterapiaan, vaan laittaa taakan ja vastuun lapselle ja vaatii, että lapsi ikään kuin tulisi ja ratkaisisi tilanteen ja helpottaisi vanhemman oloa, vaikka lapsi on ilmeisesti itse vaikeuksissa, niin kuulostaa kyllä valitettavasti vastuuttomalta vanhemmalta.
Äiti ei yksinkertaisesti kestä sitä, että siellä lapsen psykoterapiassa kuullaan yhtään mitään muuta kuin se hänen totuutensa, joka on se ainoa oikea totuus.
Tai sitten hän tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo. Se että pohtii terapiassa omaa elämäänsä, ei tuo ratkaisua heidän tilanteeseensa vaikka toki hyväksi yksilölle onkin.
Mihin ihmeen heidän tilanteeseensa? Eihän sen lapsen psykoterapian ole tarkoitus äidin oloa helpottaakaan. Lapsihan on jo rajansa määritellyt.
Ja aikuinen lapsi ei ole millään tavoin vastuussa äitinsä olotiloista, eikä ole lapsi-lapsikaan.
Siihen pattitilanteeseen? Eri.
Mihin pattitilanteeseen? Ei ole mitään pattitilannetta. On kaksi perheyksikköä, joilla on kummallakin vastuu vain itsestään. Jos joku aikuinen ei halua olla tekemisissä, hän ei halua, piste.
Vierailija kirjoitti:
Jutun kirjoittanut äiti: "Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus."
Aha, lapsi käy siis psykoterapiassa omasta puolestaan? Tämä äiti ei kuitenkaan kerro, onko hän itse käynyt omasta puolesta psykoterapiassa tilanteen vuoksi?
"Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat."
Jos ei tuossa tilanteessa hankeudu itse psykoterapiaan, vaan laittaa taakan ja vastuun lapselle ja vaatii, että lapsi ikään kuin tulisi ja ratkaisisi tilanteen ja helpottaisi vanhemman oloa, vaikka lapsi on ilmeisesti itse vaikeuksissa, niin kuulostaa kyllä valitettavasti vastuuttomalta vanhemmalta.
Tuota, mistä sinä tiedät mitä hoitoa tai tukea äiti on itselleen hakenut? Eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mitä tuossa Hesarin mielipidepalstan tapauksessa on taustalla, joten siihen en osaa ottaa kantaa.
Olen itse joskus ollut sellaisessa tilanteessa, että toinen ihminen ei halua pitää yhteyttä eikä edes kertoa, miksei halua pitää yhteyttä. Ja olen itse asiassa siinä tilanteessa vieläkin, koska yhteydenottoa ei ole kuulunut... Olen kuitenkin vuosien mittaan oppinut elämään tilanteen kanssa. Tiedän, että syitä on turha miettiä ja arvailla, kun kerran ei tiedä. Vaikka keksisin lopulta jonkin uskottavalta tuntuvan selityksen, niin en voisi kuitenkaan mistään saada selville, olisiko se teoriani totta. Pahimmassa tapauksessa päätyisin uskomaan johonkin, mikä on vain oman mielikuvitukseni tuotetta ja ehkä hyvinkin kaukana totuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutun kirjoittanut äiti: "Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus."
Aha, lapsi käy siis psykoterapiassa omasta puolestaan? Tämä äiti ei kuitenkaan kerro, onko hän itse käynyt omasta puolesta psykoterapiassa tilanteen vuoksi?
"Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat."
Jos ei tuossa tilanteessa hankeudu itse psykoterapiaan, vaan laittaa taakan ja vastuun lapselle ja vaatii, että lapsi ikään kuin tulisi ja ratkaisisi tilanteen ja helpottaisi vanhemman oloa, vaikka lapsi on ilmeisesti itse vaikeuksissa, niin kuulostaa kyllä valitettavasti vastuuttomalta vanhemmalta.
Tuota, mistä sinä tiedät mitä hoitoa tai tukea äiti on itselleen hakenut? Eri.
No miksi hän sitten riehuu lehdessä, jos kerran on terapiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä tuossa Hesarin mielipidepalstan tapauksessa on taustalla, joten siihen en osaa ottaa kantaa.
Olen itse joskus ollut sellaisessa tilanteessa, että toinen ihminen ei halua pitää yhteyttä eikä edes kertoa, miksei halua pitää yhteyttä. Ja olen itse asiassa siinä tilanteessa vieläkin, koska yhteydenottoa ei ole kuulunut... Olen kuitenkin vuosien mittaan oppinut elämään tilanteen kanssa. Tiedän, että syitä on turha miettiä ja arvailla, kun kerran ei tiedä. Vaikka keksisin lopulta jonkin uskottavalta tuntuvan selityksen, niin en voisi kuitenkaan mistään saada selville, olisiko se teoriani totta. Pahimmassa tapauksessa päätyisin uskomaan johonkin, mikä on vain oman mielikuvitukseni tuotetta ja ehkä hyvinkin kaukana totuudesta.
Tuolle äidille on varmasti kerrottu miljoonia kertoja se, mutta hän vähättelee aikuisen lapsensa sanomiset. Lapsi muistaa väärin, on mielenterveysongelmainen jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutun kirjoittanut äiti: "Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus."
Aha, lapsi käy siis psykoterapiassa omasta puolestaan? Tämä äiti ei kuitenkaan kerro, onko hän itse käynyt omasta puolesta psykoterapiassa tilanteen vuoksi?
"Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat."
Jos ei tuossa tilanteessa hankeudu itse psykoterapiaan, vaan laittaa taakan ja vastuun lapselle ja vaatii, että lapsi ikään kuin tulisi ja ratkaisisi tilanteen ja helpottaisi vanhemman oloa, vaikka lapsi on ilmeisesti itse vaikeuksissa, niin kuulostaa kyllä valitettavasti vastuuttomalta vanhemmalta.
Äiti ei yksinkertaisesti kestä sitä, että siellä lapsen psykoterapiassa kuullaan yhtään mitään muuta kuin se hänen totuutensa, joka on se ainoa oikea totuus.
Tai sitten hän tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo. Se että pohtii terapiassa omaa elämäänsä, ei tuo ratkaisua heidän tilanteeseensa vaikka toki hyväksi yksilölle onkin.
Mihin ihmeen heidän tilanteeseensa? Eihän sen lapsen psykoterapian ole tarkoitus äidin oloa helpottaakaan. Lapsihan on jo rajansa määritellyt.
Ja aikuinen lapsi ei ole millään tavoin vastuussa äitinsä olotiloista, eikä ole lapsi-lapsikaan.
Siihen pattitilanteeseen? Eri.
Mihin pattitilanteeseen? Ei ole mitään pattitilannetta. On kaksi perheyksikköä, joilla on kummallakin vastuu vain itsestään. Jos joku aikuinen ei halua olla tekemisissä, hän ei halua, piste.
Taidat nyt projisoida liiaksi omaan tilanteeseesi. Eihän tuossa mistään perheyksiköistä ollut kyse vaan äidin ja aikuisen lapsen suhteesta. Ei mistään käynyt ilmi että oliko tässä edes lapsenlapsia. Eikä oma lapsi ole kuka tahansa vieras aikuinen ihminen. Mitä horiset?
Kai se nyt on aika normaalia kokea huonoa oloa ja ihmetellä syitä, jos oma lapsi katkaisee välit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti se äitiparka ei eksy tänne lukemaan tätä keskustelua.
Aivan takuulla nuohoaa täälläkin. Ei vaan nyt mennyt taktiikka ihan putkeen, kun Hesarissakin kommentoijat näkivät heti hänen lävitseen.
En ehtinyt lukea koko ketjua ja tämä varmaan on käsiteltykin jo aiemmin ketjussa. Itselläni pisti silmään se, että äiti vaatisi jotain terapiaa korjaamaan heidän välinsä, koska hän kokee sen maailman tärkeimmäksi suhteeksi.
Äiti on ihan vapaa menemään yksilöterapiaan hoitamaan haavojaan, kuten me lapsetkin olemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutun kirjoittanut äiti: "Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus."
Aha, lapsi käy siis psykoterapiassa omasta puolestaan? Tämä äiti ei kuitenkaan kerro, onko hän itse käynyt omasta puolesta psykoterapiassa tilanteen vuoksi?
"Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat."
Jos ei tuossa tilanteessa hankeudu itse psykoterapiaan, vaan laittaa taakan ja vastuun lapselle ja vaatii, että lapsi ikään kuin tulisi ja ratkaisisi tilanteen ja helpottaisi vanhemman oloa, vaikka lapsi on ilmeisesti itse vaikeuksissa, niin kuulostaa kyllä valitettavasti vastuuttomalta vanhemmalta.
Äiti ei yksinkertaisesti kestä sitä, että siellä lapsen psykoterapiassa kuullaan yhtään mitään muuta kuin se hänen totuutensa, joka on se ainoa oikea totuus.
Tai sitten hän tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo. Se että pohtii terapiassa omaa elämäänsä, ei tuo ratkaisua heidän tilanteeseensa vaikka toki hyväksi yksilölle onkin.
Mihin ihmeen heidän tilanteeseensa? Eihän sen lapsen psykoterapian ole tarkoitus äidin oloa helpottaakaan. Lapsihan on jo rajansa määritellyt.
Ja aikuinen lapsi ei ole millään tavoin vastuussa äitinsä olotiloista, eikä ole lapsi-lapsikaan.
Siihen pattitilanteeseen? Eri.
Ei ole mitään pattitilannetta, lapsi on vetänyt rajansa ihan selvästi. Hänellä on siihen oikeus, ja jopa velvollisuus suojata itseään ja mahdollisia omia lapsiaan.
Taitaa olla nyt tämä narsistiäiti itse paikalla. Hänelle on turha puhua, hänen maailmassaan vain hänellä on oikeuksia, muut ovat olemassa vain hänen olonsa helpottamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutun kirjoittanut äiti: "Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus."
Aha, lapsi käy siis psykoterapiassa omasta puolestaan? Tämä äiti ei kuitenkaan kerro, onko hän itse käynyt omasta puolesta psykoterapiassa tilanteen vuoksi?
"Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat."
Jos ei tuossa tilanteessa hankeudu itse psykoterapiaan, vaan laittaa taakan ja vastuun lapselle ja vaatii, että lapsi ikään kuin tulisi ja ratkaisisi tilanteen ja helpottaisi vanhemman oloa, vaikka lapsi on ilmeisesti itse vaikeuksissa, niin kuulostaa kyllä valitettavasti vastuuttomalta vanhemmalta.
Äiti ei yksinkertaisesti kestä sitä, että siellä lapsen psykoterapiassa kuullaan yhtään mitään muuta kuin se hänen totuutensa, joka on se ainoa oikea totuus.
Tai sitten hän tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo. Se että pohtii terapiassa omaa elämäänsä, ei tuo ratkaisua heidän tilanteeseensa vaikka toki hyväksi yksilölle onkin.
Mihin ihmeen heidän tilanteeseensa? Eihän sen lapsen psykoterapian ole tarkoitus äidin oloa helpottaakaan. Lapsihan on jo rajansa määritellyt.
Ja aikuinen lapsi ei ole millään tavoin vastuussa äitinsä olotiloista, eikä ole lapsi-lapsikaan.
Siihen pattitilanteeseen? Eri.
Mihin pattitilanteeseen? Ei ole mitään pattitilannetta. On kaksi perheyksikköä, joilla on kummallakin vastuu vain itsestään. Jos joku aikuinen ei halua olla tekemisissä, hän ei halua, piste.
Taidat nyt projisoida liiaksi omaan tilanteeseesi. Eihän tuossa mistään perheyksiköistä ollut kyse vaan äidin ja aikuisen lapsen suhteesta. Ei mistään käynyt ilmi että oliko tässä edes lapsenlapsia. Eikä oma lapsi ole kuka tahansa vieras aikuinen ihminen. Mitä horiset?
Kai se nyt on aika normaalia kokea huonoa oloa ja ihmetellä syitä, jos oma lapsi katkaisee välit?
Siinä on nimenomaan kyse kahdesta erillisestä perheyksiköstä.
Sehän se ongelma juuri on, kun äiti ei edes hahmota, että se aikuinen lapsi ei ole hänen jatkeensa, vaan erillinen aikuinen ihminen, oma yksikkö.
Siihen omaan lapseen ei ole mitään oikeuksia. Ei vaikka kuinka riehuisi, kiristäisi, nyyhkisi ja uhriutuisi ja uhkailisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutun kirjoittanut äiti: "Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus."
Aha, lapsi käy siis psykoterapiassa omasta puolestaan? Tämä äiti ei kuitenkaan kerro, onko hän itse käynyt omasta puolesta psykoterapiassa tilanteen vuoksi?
"Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat."
Jos ei tuossa tilanteessa hankeudu itse psykoterapiaan, vaan laittaa taakan ja vastuun lapselle ja vaatii, että lapsi ikään kuin tulisi ja ratkaisisi tilanteen ja helpottaisi vanhemman oloa, vaikka lapsi on ilmeisesti itse vaikeuksissa, niin kuulostaa kyllä valitettavasti vastuuttomalta vanhemmalta.
Äiti ei yksinkertaisesti kestä sitä, että siellä lapsen psykoterapiassa kuullaan yhtään mitään muuta kuin se hänen totuutensa, joka on se ainoa oikea totuus.
Tai sitten hän tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo. Se että pohtii terapiassa omaa elämäänsä, ei tuo ratkaisua heidän tilanteeseensa vaikka toki hyväksi yksilölle onkin.
Mihin ihmeen heidän tilanteeseensa? Eihän sen lapsen psykoterapian ole tarkoitus äidin oloa helpottaakaan. Lapsihan on jo rajansa määritellyt.
Ja aikuinen lapsi ei ole millään tavoin vastuussa äitinsä olotiloista, eikä ole lapsi-lapsikaan.
Tilanteeseen, josta hän puhuu. Luitko edes koko juttua? Kukaan ei sanonut että lapsi olisi vastuussa. Äitinsä haluaisi selvittää asiat ja tavata, se ei psykoterapialla selviä.
Ei ole mitään heidän tilannettaan.
Se juuri on se ongelma mitä äiti - ja sinä - ei tajua. Se aikuinen lapsi ei ole äidin jatke, ei äidin perheen jäsen, ei millään tavoin samaa yksikköä kuin se äiti, eikä mitenkään velvollinen edes painostettaessa ja sairauksilla uhkaillen parantamaan yhtään mitään yhteistä tilannetta äitinsä kanssa.
Aikuisella ihmisellä on oikeus omiin rajoihin. Se on ihan jo laissa.
Tottakai on, mutta et sä tiedä heidän asioistaan tai tilsnteestaan yhtään mitään. Et edes sitä onko se lapsi vetänyt omat rajansa tai kiusaaja tai sairas. Ihan kuin tästä olisi tullut ihmisten omien traumojen terapia-ketju taas vaihteeksi. Objektiivisuus loistaa poissaolollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti se äitiparka ei eksy tänne lukemaan tätä keskustelua.
Aivan takuulla nuohoaa täälläkin. Ei vaan nyt mennyt taktiikka ihan putkeen, kun Hesarissakin kommentoijat näkivät heti hänen lävitseen.
Joo, kirjoitko sinnekin yhtä ahkerasti? Helpottiko?
Vierailija kirjoitti:
Tein havainnon kirjoitusten ja tykkäysten ajankohdista vs "valitusta puolesta", tai siitä onko ylipäätään valittu puolia.
Kiinnostavaa
No mikä se havainto oli?
Vierailija kirjoitti:
Jutun kirjoittanut äiti: "Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus."
Aha, lapsi käy siis psykoterapiassa omasta puolestaan? Tämä äiti ei kuitenkaan kerro, onko hän itse käynyt omasta puolesta psykoterapiassa tilanteen vuoksi?
"Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat."
Jos ei tuossa tilanteessa hankeudu itse psykoterapiaan, vaan laittaa taakan ja vastuun lapselle ja vaatii, että lapsi ikään kuin tulisi ja ratkaisisi tilanteen ja helpottaisi vanhemman oloa, vaikka lapsi on ilmeisesti itse vaikeuksissa, niin kuulostaa kyllä valitettavasti vastuuttomalta vanhemmalta.
Täysin sama tökkäsi tuossa kirjoituksessa. Mulla on omakohtaista kokemusta siitä, kun vanhempi jatkuvasti syyllistämällä ja raivoamalla yritti vastuuttaa mua omasta olostaan ja terveydestään. Oli pakko lopulta pistää välit kokonaan poikki, jotta sain työrauhan terapiaan ja revittyä itseni sairaasta perhedynamiikasta irti. On jokaisen aikuisen omalla vastuulla hakea tarvittaessa apua itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutun kirjoittanut äiti: "Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus."
Aha, lapsi käy siis psykoterapiassa omasta puolestaan? Tämä äiti ei kuitenkaan kerro, onko hän itse käynyt omasta puolesta psykoterapiassa tilanteen vuoksi?
"Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat."
Jos ei tuossa tilanteessa hankeudu itse psykoterapiaan, vaan laittaa taakan ja vastuun lapselle ja vaatii, että lapsi ikään kuin tulisi ja ratkaisisi tilanteen ja helpottaisi vanhemman oloa, vaikka lapsi on ilmeisesti itse vaikeuksissa, niin kuulostaa kyllä valitettavasti vastuuttomalta vanhemmalta.
Äiti ei yksinkertaisesti kestä sitä, että siellä lapsen psykoterapiassa kuullaan yhtään mitään muuta kuin se hänen totuutensa, joka on se ainoa oikea totuus.
Tai sitten hän tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo. Se että pohtii terapiassa omaa elämäänsä, ei tuo ratkaisua heidän tilanteeseensa vaikka toki hyväksi yksilölle onkin.
Mihin ihmeen heidän tilanteeseensa? Eihän sen lapsen psykoterapian ole tarkoitus äidin oloa helpottaakaan. Lapsihan on jo rajansa määritellyt.
Ja aikuinen lapsi ei ole millään tavoin vastuussa äitinsä olotiloista, eikä ole lapsi-lapsikaan.
Siihen pattitilanteeseen? Eri.
Mihin pattitilanteeseen? Ei ole mitään pattitilannetta. On kaksi perheyksikköä, joilla on kummallakin vastuu vain itsestään. Jos joku aikuinen ei halua olla tekemisissä, hän ei halua, piste.
Taidat nyt projisoida liiaksi omaan tilanteeseesi. Eihän tuossa mistään perheyksiköistä ollut kyse vaan äidin ja aikuisen lapsen suhteesta. Ei mistään käynyt ilmi että oliko tässä edes lapsenlapsia. Eikä oma lapsi ole kuka tahansa vieras aikuinen ihminen. Mitä horiset?
Kai se nyt on aika normaalia kokea huonoa oloa ja ihmetellä syitä, jos oma lapsi katkaisee välit?
Siinä on nimenomaan kyse kahdesta erillisestä perheyksiköstä.
Sehän se ongelma juuri on, kun äiti ei edes hahmota, että se aikuinen lapsi ei ole hänen jatkeensa, vaan erillinen aikuinen ihminen, oma yksikkö.
Siihen omaan lapseen ei ole mitään oikeuksia. Ei vaikka kuinka riehuisi, kiristäisi, nyyhkisi ja uhriutuisi ja uhkailisi.
Ei hyvän tähen 😂 Ei tuossa ollut mitään noista elementeistä. Täällä varmaan kauhisteltaisiin ja rivien välistä luettaisiin metsästystarinaakin.
Tämän päivän aikuiset tunnistavat selvemmin kontrollointi-, alistamis-, hyväksikäyttö jne tilanteet. Ihmissuhteita ja kuvioita, jotka eivät tee hyvää omalle mielenterveydelle.
Ihmisillä on myöskin rohkeutta laittaa rajat ja välttää sairaita ihmissuhteita. Harva jää enää silkasta velvollisuudentunteesta huonoihin ihmissuhteisiin. Ei ole mikään pakko.
Läheisten ihmissuhteiden kuuluu tuoda turvaa ja iloa - ei pahoinvointia.
Ei ole mitään heidän tilannettaan.
Se juuri on se ongelma mitä äiti - ja sinä - ei tajua. Se aikuinen lapsi ei ole äidin jatke, ei äidin perheen jäsen, ei millään tavoin samaa yksikköä kuin se äiti, eikä mitenkään velvollinen edes painostettaessa ja sairauksilla uhkaillen parantamaan yhtään mitään yhteistä tilannetta äitinsä kanssa.
Aikuisella ihmisellä on oikeus omiin rajoihin. Se on ihan jo laissa.