Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä
05.02.2023 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009362918.html
Suoraan sanottuna en ihmettele. Minulla tulee tästä kirjoituksesta hyvin ikävä olo. Kirjoittava äiti puhuu lapsen 'harhaisista muistoista', mutta valittaa, että lapsi ei halua keskustella.
Minulla on hankala suhde vanhempiini. Olen juuri kokenut niin, että he eivät edes myönnä muistojani - ikään kuin olisin keksinyt kaikki traumani! Kun tarpeeksi kauan joutuu tällä tavalla tunnetasolla hylätyksi ja kuulemaan sen, ettei omat ajatukseni ja muistot ole todellisia, niin todellakin siinä haluaa ottaa etäisyyttä.
Olen myös kuullut tuon kirjoittajan hokeman, että 'kaikkit ekevät virheitä' monta kertaa äitini suusta. Ikään kuin sillä pitäisi deletoida kaikki mennyt.
Kommentit (1197)
Psykoedukaatio on se avainsana: lue narsismista ja opi.
Moni asia liittyy, kuten edellinen kirjoittikin, siihen, kun aikuinen lapsi haluaa viimein vetää omat rajansa. Narsisti (tai muu cluster B) ei hyväksy, että hänelle vedetään rajaa. Hän ylittää ne tavalla tai toisella joka kerta. Hän tulee ovelle pyytämättä, hän postittaa jatkuvasti lahjoja tai kirjeitä, hän ajaa asuinpaikan ohi hitaasti autollaan, hän tapaa luvatta (ilman huoltajien lupaa) lapsenlapsiaan heidän koulumatkallaan, hän menee aikuisen lapsen työpaikalle vaatimaan keskustelua, hän ottaa aikuisen lapsensa pomoon yhteyttä, hän ottaa aikuisen lapsen ystäviin yhteyttä, hän kirjoittaa lapsenlapsille "totuuden tapahtumista" luettavaksi kuolemansa jälkeisenä aikana, hän jättää lapsensa perinnöttömäksi, hän trianguloi yhteisten tuttavien kautta jne...
Ja hän kirjoittaa mielipidekirjoituksen asiasta lehteen, vaikka asiat olisi jo hänelle selvitetty moneen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla menee vähän ohi, millaisia traumoja tänne kirjoittavilla ihmisillä on. Päihde- ja väkivaltakokemukset ymmärrän, ja niistä välien katkaisun.
Mutta mitä on tuo hirvittävä henkinen väkivalta, miten näin moni on äitinsä toimesta saanut kärsiä? Niin paha, että välit kannattaa katkaista ja vanhempaa kutsua narsistiksi. Haluaisitteko avata vähän?
Itse en oikein tavoittanut tuosta mielipidekirjoituksesta, että kyseessä on hirveä ihminen ja lapsi on yksiselitteisesti oikeassa katkaistessaan välit. Ennemmin äiti vaikutta haluavansa selvittää asioita keskustelemalla, vaikka ulkopuolisen kanssa. Varmaankin myös tuoda esiin oman näkemyksensä. Hänen kokemuksensa on selvästi erilainen kuin lapsen, ja kyllä kirjoituksessa on myös kaipuuta ja pahaa oloa tilanteesta.
Esimerkiksi vuosien Vainoamista, viranomaisilmoituksia, rikosilmoituksia, ls-ilmoituksia. Mm tällaisia narsistit tehtailevat. Ja aivan täysin syyttä. Ja kyllä, narsistin lapsi osaa ja voi kutsua vanhempaansa narsistiksi. Naristin lapsena on ammattilaisen tavoin mahdollista tunnistaa narsistinen käytösmalli. Jos tämä tulee jollekin edelleen yllätyksenä. Myös lapsilla on rajat, jotka ylittäessään vanhemmat itse katkaisevat siteensä lapsiinsa. Sillehän lapsi ei voi mitään jos sattuvat olemaan omia vanhempia. Toivottavasti yhtään auttaisi ymmärtämään ihmettelijöitä. Minusta kirjoittajan teksti vaikutti narsistiselta, jo omienkin kokemusten nojalla.
Minulle taas ei tullut lainkaan sellainen olo narsistin uhrina. Narsismi on kaikkea muuta kuin itsekeskeisyyttä, itsesääliä ja pahan olon purkamista.
Vierailija kirjoitti:
Psykoedukaatio on se avainsana: lue narsismista ja opi.
Moni asia liittyy, kuten edellinen kirjoittikin, siihen, kun aikuinen lapsi haluaa viimein vetää omat rajansa. Narsisti (tai muu cluster B) ei hyväksy, että hänelle vedetään rajaa. Hän ylittää ne tavalla tai toisella joka kerta. Hän tulee ovelle pyytämättä, hän postittaa jatkuvasti lahjoja tai kirjeitä, hän ajaa asuinpaikan ohi hitaasti autollaan, hän tapaa luvatta (ilman huoltajien lupaa) lapsenlapsiaan heidän koulumatkallaan, hän menee aikuisen lapsen työpaikalle vaatimaan keskustelua, hän ottaa aikuisen lapsensa pomoon yhteyttä, hän ottaa aikuisen lapsen ystäviin yhteyttä, hän kirjoittaa lapsenlapsille "totuuden tapahtumista" luettavaksi kuolemansa jälkeisenä aikana, hän jättää lapsensa perinnöttömäksi, hän trianguloi yhteisten tuttavien kautta jne...
Ja hän kirjoittaa mielipidekirjoituksen asiasta lehteen, vaikka asiat olisi jo hänelle selvitetty moneen kertaan.
Ja yksikään näistä ei käy ilmi tuosta kirjoituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla menee vähän ohi, millaisia traumoja tänne kirjoittavilla ihmisillä on. Päihde- ja väkivaltakokemukset ymmärrän, ja niistä välien katkaisun.
Mutta mitä on tuo hirvittävä henkinen väkivalta, miten näin moni on äitinsä toimesta saanut kärsiä? Niin paha, että välit kannattaa katkaista ja vanhempaa kutsua narsistiksi. Haluaisitteko avata vähän?
Itse en oikein tavoittanut tuosta mielipidekirjoituksesta, että kyseessä on hirveä ihminen ja lapsi on yksiselitteisesti oikeassa katkaistessaan välit. Ennemmin äiti vaikutta haluavansa selvittää asioita keskustelemalla, vaikka ulkopuolisen kanssa. Varmaankin myös tuoda esiin oman näkemyksensä. Hänen kokemuksensa on selvästi erilainen kuin lapsen, ja kyllä kirjoituksessa on myös kaipuuta ja pahaa oloa tilanteesta.
Et ymmärrä että mitä se henkinen väkivalta on kun äiti mainitaan narsistiksi? No narsismia.
Ja tuolla äidillä on aivan kaikki sen tunnusmerkit.
Ei ole. Ymmärrätkö että solvaat narsistien uhreja väittäessäsi yhtä tunteenpurkausta kaikiksi narsismin tunnusmerkeiksi?
Kyllä on.
Sen ovat monet täällä jo todenneet. Samaten siellä Hesarib kommenttiketjussa tulee kylmää kyytiä.
Tuohan ei ole mikään hetkellinen tunteenpurkaus vaan kuvaus pitkällisestä käytösmallista. Narsistisesta sellaisesta.
Narsistinen käytös on ihan eri asia kuin narsistinen persoonallisuushäiriö.
Ei ihan eri asia, vaan aste-ero.
Vierailija kirjoitti:
Psykoedukaatio on se avainsana: lue narsismista ja opi.
Moni asia liittyy, kuten edellinen kirjoittikin, siihen, kun aikuinen lapsi haluaa viimein vetää omat rajansa. Narsisti (tai muu cluster B) ei hyväksy, että hänelle vedetään rajaa. Hän ylittää ne tavalla tai toisella joka kerta. Hän tulee ovelle pyytämättä, hän postittaa jatkuvasti lahjoja tai kirjeitä, hän ajaa asuinpaikan ohi hitaasti autollaan, hän tapaa luvatta (ilman huoltajien lupaa) lapsenlapsiaan heidän koulumatkallaan, hän menee aikuisen lapsen työpaikalle vaatimaan keskustelua, hän ottaa aikuisen lapsensa pomoon yhteyttä, hän ottaa aikuisen lapsen ystäviin yhteyttä, hän kirjoittaa lapsenlapsille "totuuden tapahtumista" luettavaksi kuolemansa jälkeisenä aikana, hän jättää lapsensa perinnöttömäksi, hän trianguloi yhteisten tuttavien kautta jne...
Ja hän kirjoittaa mielipidekirjoituksen asiasta lehteen, vaikka asiat olisi jo hänelle selvitetty moneen kertaan.
Tämä! Lukekaa ja ottakaa opiksi. Juuri näin narsistiäiti toimii. Saatte ihmetellä, miksi välit on katkaistu. Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla menee vähän ohi, millaisia traumoja tänne kirjoittavilla ihmisillä on. Päihde- ja väkivaltakokemukset ymmärrän, ja niistä välien katkaisun.
Mutta mitä on tuo hirvittävä henkinen väkivalta, miten näin moni on äitinsä toimesta saanut kärsiä? Niin paha, että välit kannattaa katkaista ja vanhempaa kutsua narsistiksi. Haluaisitteko avata vähän?
Itse en oikein tavoittanut tuosta mielipidekirjoituksesta, että kyseessä on hirveä ihminen ja lapsi on yksiselitteisesti oikeassa katkaistessaan välit. Ennemmin äiti vaikutta haluavansa selvittää asioita keskustelemalla, vaikka ulkopuolisen kanssa. Varmaankin myös tuoda esiin oman näkemyksensä. Hänen kokemuksensa on selvästi erilainen kuin lapsen, ja kyllä kirjoituksessa on myös kaipuuta ja pahaa oloa tilanteesta.
Et ymmärrä että mitä se henkinen väkivalta on kun äiti mainitaan narsistiksi? No narsismia.
Ja tuolla äidillä on aivan kaikki sen tunnusmerkit.
Ei ole. Ymmärrätkö että solvaat narsistien uhreja väittäessäsi yhtä tunteenpurkausta kaikiksi narsismin tunnusmerkeiksi?
Kyllä on.
Sen ovat monet täällä jo todenneet. Samaten siellä Hesarib kommenttiketjussa tulee kylmää kyytiä.
Tuohan ei ole mikään hetkellinen tunteenpurkaus vaan kuvaus pitkällisestä käytösmallista. Narsistisesta sellaisesta.
Narsistinen käytös on ihan eri asia kuin narsistinen persoonallisuushäiriö.
Ei ihan eri asia, vaan aste-ero.
Ihan eri asia.
Niin, nyt vastasinkin jo täällä esitettyihin kysymyksiin. Tuskin tuo mielipidekirjoittaja näitä avaisikaan, koska ne olisivat aikuisen lapsen jotain höpinää. On tietenkin spekulatiivisesti täysin mahdollista, että homma on niinkin päin, että aikuinen lapsi on se vaikea. Emme voi sitä mennä sanomaan ja tietämään. Voimme vain spekuloita. Ilmiö on sinänsä jo täällä kuvattu aika hyvin.
Kukaan ei jätä äitiään jonkun yhden epäselvyyden tai riidan vuoksi, esimerkiksi. Eikä toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoedukaatio on se avainsana: lue narsismista ja opi.
Moni asia liittyy, kuten edellinen kirjoittikin, siihen, kun aikuinen lapsi haluaa viimein vetää omat rajansa. Narsisti (tai muu cluster B) ei hyväksy, että hänelle vedetään rajaa. Hän ylittää ne tavalla tai toisella joka kerta. Hän tulee ovelle pyytämättä, hän postittaa jatkuvasti lahjoja tai kirjeitä, hän ajaa asuinpaikan ohi hitaasti autollaan, hän tapaa luvatta (ilman huoltajien lupaa) lapsenlapsiaan heidän koulumatkallaan, hän menee aikuisen lapsen työpaikalle vaatimaan keskustelua, hän ottaa aikuisen lapsensa pomoon yhteyttä, hän ottaa aikuisen lapsen ystäviin yhteyttä, hän kirjoittaa lapsenlapsille "totuuden tapahtumista" luettavaksi kuolemansa jälkeisenä aikana, hän jättää lapsensa perinnöttömäksi, hän trianguloi yhteisten tuttavien kautta jne...
Ja hän kirjoittaa mielipidekirjoituksen asiasta lehteen, vaikka asiat olisi jo hänelle selvitetty moneen kertaan.
Ja yksikään näistä ei käy ilmi tuosta kirjoituksesta.
Minusta kirjoituksen sävystä kävi ilmi. Luuletko, että kirjoittaja itse kertoo olevansa narsisti. Mutta ymmärrän, että ihmisillä on heikko naristi-tutka jos omaa kokemusta vastaavasta ei löydy. Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Niin, nyt vastasinkin jo täällä esitettyihin kysymyksiin. Tuskin tuo mielipidekirjoittaja näitä avaisikaan, koska ne olisivat aikuisen lapsen jotain höpinää. On tietenkin spekulatiivisesti täysin mahdollista, että homma on niinkin päin, että aikuinen lapsi on se vaikea. Emme voi sitä mennä sanomaan ja tietämään. Voimme vain spekuloita. Ilmiö on sinänsä jo täällä kuvattu aika hyvin.
Kukaan ei jätä äitiään jonkun yhden epäselvyyden tai riidan vuoksi, esimerkiksi. Eikä toisin päin.
Emme voi niin, mutta sitten kuitenkin suurin osa imenaan menee väittämään. Jos ihan aidosti puhuu tuosta mielipidekirjoituksesta, puhuu sit siitä eikä lähde narsistiksi diagnosoimaan ja hiilly kaikista kommenteista, joissa ollaan eri mieltä. Narsismista puhuminen irrallaan on sit jo eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoedukaatio on se avainsana: lue narsismista ja opi.
Moni asia liittyy, kuten edellinen kirjoittikin, siihen, kun aikuinen lapsi haluaa viimein vetää omat rajansa. Narsisti (tai muu cluster B) ei hyväksy, että hänelle vedetään rajaa. Hän ylittää ne tavalla tai toisella joka kerta. Hän tulee ovelle pyytämättä, hän postittaa jatkuvasti lahjoja tai kirjeitä, hän ajaa asuinpaikan ohi hitaasti autollaan, hän tapaa luvatta (ilman huoltajien lupaa) lapsenlapsiaan heidän koulumatkallaan, hän menee aikuisen lapsen työpaikalle vaatimaan keskustelua, hän ottaa aikuisen lapsensa pomoon yhteyttä, hän ottaa aikuisen lapsen ystäviin yhteyttä, hän kirjoittaa lapsenlapsille "totuuden tapahtumista" luettavaksi kuolemansa jälkeisenä aikana, hän jättää lapsensa perinnöttömäksi, hän trianguloi yhteisten tuttavien kautta jne...
Ja hän kirjoittaa mielipidekirjoituksen asiasta lehteen, vaikka asiat olisi jo hänelle selvitetty moneen kertaan.
Ja yksikään näistä ei käy ilmi tuosta kirjoituksesta.
Minusta kirjoituksen sävystä kävi ilmi. Luuletko, että kirjoittaja itse kertoo olevansa narsisti. Mutta ymmärrän, että ihmisillä on heikko naristi-tutka jos omaa kokemusta vastaavasta ei löydy. Sivusta
Kirjoituksen sävy on itsekäs. Ja kyllä, narsisti-tutkani on epäkunnossa, muutoinhan olisin uhrin asemalta välttynyt. Se toi kuitenkin myös ymmärrystä siitä että kaikki itsekkyys ei ole narsismia.
Jutun kirjoittanut äiti: "Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus."
Aha, lapsi käy siis psykoterapiassa omasta puolestaan? Tämä äiti ei kuitenkaan kerro, onko hän itse käynyt omasta puolesta psykoterapiassa tilanteen vuoksi?
"Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat."
Jos ei tuossa tilanteessa hankeudu itse psykoterapiaan, vaan laittaa taakan ja vastuun lapselle ja vaatii, että lapsi ikään kuin tulisi ja ratkaisisi tilanteen ja helpottaisi vanhemman oloa, vaikka lapsi on ilmeisesti itse vaikeuksissa, niin kuulostaa kyllä valitettavasti vastuuttomalta vanhemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootteko koskaan miettineet minkälaisia traumoja teidän äideillä ja iseillä mahdollisesti on ja että ovat tehneet parhaansa niillä taidoilla jotka ovat hallinneet?
No ette varmaan kun maailma pyörii vaan sen oman navan ympäri.
Olen miettinyt. Pystyn näkemään ihan suoraan edessäni sen polun, mitä kautta äidistäni tuli mitä tuli. Sekä hyvässä että pahassa. Vaikka näen, ja ymmärrän, se ei silti poista sitä, että kaikkien koulukiusaamisten ja muiden jälkeen oma äitini oli se, joka minut pahimmin traumatisoi. Alkoholilla oli osuutensa asiaan. Minun traumaani ei millään tavalla poista se, että tiedän äitini olleen traumatisoitunut myös, tai että hän teki parhaansa. En minä valinnut traumatisoitua, mieluummin olisin ollut ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas tämä meni erikoiseksi. Kyllä se äitikin joskus voi olla oikeassa ja lapsi se narsisti tai muutoin vaikea ihminen. Mäkin tunnen yhden tapauksen, joka systemaattisesti väitti asiaa, jota ei ollut tapahtunut ja se johti jopa oikeuteen asti. Jäi perinnöttömäksi, oikeus laittoi lähestymiskiellon päälle.
Kummallinen keskustelu, kun vain se oma ajatus on oikea, aika vaikea on keskustella. Teillä varmaan on kokemusta hirviömutseista ja -anopeista, mutta se nyt ei ole koko kuva.
Tietenkään tilanteet eivät ole kaikissa tapauksissa niin mustavalkoisia, että voitaisiin julistaa aina jokaisessa kiistatapauksessa äidin tai lapsen olevan oikeassa.
Seuraavassa on erittäin tyhjentävästi esitetty, miksi tässä tapauksessa lehdessä mielipiteen kirjoittanut äiti vaikuttaa olevan sokea muiden ihmisten näkökulmille ja ainoastaan hänen näkemys asioista voi olla oikea:
"
Näinpä, mm kohdissa
- heti alussa, kun jauhaa jostain äidin ja lapsen ainutlaatuisesta siteestä
- äidin tärkeydestä
- uhrautumisestaan
- kärsimyksistään
- syyttää ja syyllistää, jopa kiristää emotionaalisesti
- kaikki vika lapsessa
- haluaa kuitata ns huumorilla kaiken mitä lapsi sanoo
- lapsi on väärässä
- lapsi muistaa väärin
- lapsi ei nyt vaan ymmärrä
- lapsella on mielenterveysongelmia
- kaikkien muidenkin mieelstä äiti on oikeassa
- äiti kyllä sitäjatätä mutta kun lapsi on hankala
- äiti ei voi ymmärtää miksi näin on
- äiti on raatanut/kaikkensa yrittänyt/paljon kärsinyt
- julkinen myötätunnon haku, katsokaa kaikki miten minä kärsin kun lapsi on kamala
Kaikki kuin suoraan Näin olen narsistiäiti -oppikirjasta."
Jos sä kirjoitat mielipiteen ja kuvauksen omista ajatuksistasi, kirjoitatko sä sen neutraalisti kaikkia mahdollisuuksia pohtien? Mikään tuossa tekstissä ei anna viitteitä av-diagnoosiin.
Olisikohan se pointti siinä, että mielipiteessä ei jäänyt mitään mahdollisuutta, että lapsella voisi olla jokin perusteltu syy ottaa välimatkaa. Mielipiteen kirjoittanut äiti oli omasta mielestään täydellinen, jonka perusteella kotoaan pois muuttaneen täysi-ikäisen lapsen pitäisi olla lopun elämänsä äitinsä käskytettävänä, mitätöitävänä, solvattavana, ...
Kunnon äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jutun kirjoittanut äiti: "Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus."
Aha, lapsi käy siis psykoterapiassa omasta puolestaan? Tämä äiti ei kuitenkaan kerro, onko hän itse käynyt omasta puolesta psykoterapiassa tilanteen vuoksi?
"Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat."
Jos ei tuossa tilanteessa hankeudu itse psykoterapiaan, vaan laittaa taakan ja vastuun lapselle ja vaatii, että lapsi ikään kuin tulisi ja ratkaisisi tilanteen ja helpottaisi vanhemman oloa, vaikka lapsi on ilmeisesti itse vaikeuksissa, niin kuulostaa kyllä valitettavasti vastuuttomalta vanhemmalta.
Äiti ei yksinkertaisesti kestä sitä, että siellä lapsen psykoterapiassa kuullaan yhtään mitään muuta kuin se hänen totuutensa, joka on se ainoa oikea totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoedukaatio on se avainsana: lue narsismista ja opi.
Moni asia liittyy, kuten edellinen kirjoittikin, siihen, kun aikuinen lapsi haluaa viimein vetää omat rajansa. Narsisti (tai muu cluster B) ei hyväksy, että hänelle vedetään rajaa. Hän ylittää ne tavalla tai toisella joka kerta. Hän tulee ovelle pyytämättä, hän postittaa jatkuvasti lahjoja tai kirjeitä, hän ajaa asuinpaikan ohi hitaasti autollaan, hän tapaa luvatta (ilman huoltajien lupaa) lapsenlapsiaan heidän koulumatkallaan, hän menee aikuisen lapsen työpaikalle vaatimaan keskustelua, hän ottaa aikuisen lapsensa pomoon yhteyttä, hän ottaa aikuisen lapsen ystäviin yhteyttä, hän kirjoittaa lapsenlapsille "totuuden tapahtumista" luettavaksi kuolemansa jälkeisenä aikana, hän jättää lapsensa perinnöttömäksi, hän trianguloi yhteisten tuttavien kautta jne...
Ja hän kirjoittaa mielipidekirjoituksen asiasta lehteen, vaikka asiat olisi jo hänelle selvitetty moneen kertaan.
Ja yksikään näistä ei käy ilmi tuosta kirjoituksesta.
Kaikki on tuossa kirjoituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Psykoedukaatio on se avainsana: lue narsismista ja opi.
Moni asia liittyy, kuten edellinen kirjoittikin, siihen, kun aikuinen lapsi haluaa viimein vetää omat rajansa. Narsisti (tai muu cluster B) ei hyväksy, että hänelle vedetään rajaa. Hän ylittää ne tavalla tai toisella joka kerta. Hän tulee ovelle pyytämättä, hän postittaa jatkuvasti lahjoja tai kirjeitä, hän ajaa asuinpaikan ohi hitaasti autollaan, hän tapaa luvatta (ilman huoltajien lupaa) lapsenlapsiaan heidän koulumatkallaan, hän menee aikuisen lapsen työpaikalle vaatimaan keskustelua, hän ottaa aikuisen lapsensa pomoon yhteyttä, hän ottaa aikuisen lapsen ystäviin yhteyttä, hän kirjoittaa lapsenlapsille "totuuden tapahtumista" luettavaksi kuolemansa jälkeisenä aikana, hän jättää lapsensa perinnöttömäksi, hän trianguloi yhteisten tuttavien kautta jne...
Ja hän kirjoittaa mielipidekirjoituksen asiasta lehteen, vaikka asiat olisi jo hänelle selvitetty moneen kertaan.
Juurikin näin. Sittne on vielä viranomaiset, joille kaikille pitää päästä kertomaan se oma kanta. Lastensuojelu, neuvola, päivähoito, koulut, iltis, terveyskeskus, veroviranomainen, oikeuskansleri...
Minusta on kanneltu kaikkiin.
Ja naapurit. Koko naapurustomme on infottu tilanteesta.
Lapsia stalkattiin puistossa, mikä johti lähestymiskieltoon.
Ja koskaan missään vaiheessa kukaan ei näe asiaa kuten hän, ja raivo kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutun kirjoittanut äiti: "Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus."
Aha, lapsi käy siis psykoterapiassa omasta puolestaan? Tämä äiti ei kuitenkaan kerro, onko hän itse käynyt omasta puolesta psykoterapiassa tilanteen vuoksi?
"Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat."
Jos ei tuossa tilanteessa hankeudu itse psykoterapiaan, vaan laittaa taakan ja vastuun lapselle ja vaatii, että lapsi ikään kuin tulisi ja ratkaisisi tilanteen ja helpottaisi vanhemman oloa, vaikka lapsi on ilmeisesti itse vaikeuksissa, niin kuulostaa kyllä valitettavasti vastuuttomalta vanhemmalta.
Äiti ei yksinkertaisesti kestä sitä, että siellä lapsen psykoterapiassa kuullaan yhtään mitään muuta kuin se hänen totuutensa, joka on se ainoa oikea totuus.
Tai sitten hän tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo. Se että pohtii terapiassa omaa elämäänsä, ei tuo ratkaisua heidän tilanteeseensa vaikka toki hyväksi yksilölle onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutun kirjoittanut äiti: "Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus."
Aha, lapsi käy siis psykoterapiassa omasta puolestaan? Tämä äiti ei kuitenkaan kerro, onko hän itse käynyt omasta puolesta psykoterapiassa tilanteen vuoksi?
"Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat."
Jos ei tuossa tilanteessa hankeudu itse psykoterapiaan, vaan laittaa taakan ja vastuun lapselle ja vaatii, että lapsi ikään kuin tulisi ja ratkaisisi tilanteen ja helpottaisi vanhemman oloa, vaikka lapsi on ilmeisesti itse vaikeuksissa, niin kuulostaa kyllä valitettavasti vastuuttomalta vanhemmalta.
Äiti ei yksinkertaisesti kestä sitä, että siellä lapsen psykoterapiassa kuullaan yhtään mitään muuta kuin se hänen totuutensa, joka on se ainoa oikea totuus.
Tai sitten hän tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo. Se että pohtii terapiassa omaa elämäänsä, ei tuo ratkaisua heidän tilanteeseensa vaikka toki hyväksi yksilölle onkin.
Mihin ihmeen heidän tilanteeseensa? Eihän sen lapsen psykoterapian ole tarkoitus äidin oloa helpottaakaan. Lapsihan on jo rajansa määritellyt.
Ja aikuinen lapsi ei ole millään tavoin vastuussa äitinsä olotiloista, eikä ole lapsi-lapsikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutun kirjoittanut äiti: "Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus."
Aha, lapsi käy siis psykoterapiassa omasta puolestaan? Tämä äiti ei kuitenkaan kerro, onko hän itse käynyt omasta puolesta psykoterapiassa tilanteen vuoksi?
"Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat."
Jos ei tuossa tilanteessa hankeudu itse psykoterapiaan, vaan laittaa taakan ja vastuun lapselle ja vaatii, että lapsi ikään kuin tulisi ja ratkaisisi tilanteen ja helpottaisi vanhemman oloa, vaikka lapsi on ilmeisesti itse vaikeuksissa, niin kuulostaa kyllä valitettavasti vastuuttomalta vanhemmalta.
Äiti ei yksinkertaisesti kestä sitä, että siellä lapsen psykoterapiassa kuullaan yhtään mitään muuta kuin se hänen totuutensa, joka on se ainoa oikea totuus.
Tai sitten hän tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo. Se että pohtii terapiassa omaa elämäänsä, ei tuo ratkaisua heidän tilanteeseensa vaikka toki hyväksi yksilölle onkin.
Mihin ihmeen heidän tilanteeseensa? Eihän sen lapsen psykoterapian ole tarkoitus äidin oloa helpottaakaan. Lapsihan on jo rajansa määritellyt.
Ja aikuinen lapsi ei ole millään tavoin vastuussa äitinsä olotiloista, eikä ole lapsi-lapsikaan.
Tilanteeseen, josta hän puhuu. Luitko edes koko juttua? Kukaan ei sanonut että lapsi olisi vastuussa. Äitinsä haluaisi selvittää asiat ja tavata, se ei psykoterapialla selviä.
Alue: Aihe vapaa
Olisikohan se pointti siinä, että mielipiteessä ei jäänyt mitään mahdollisuutta, että lapsella voisi olla jokin perusteltu syy ottaa välimatkaa. Mielipiteen kirjoittanut äiti oli omasta mielestään täydellinen, jonka perusteella kotoaan pois muuttaneen täysi-ikäisen lapsen pitäisi olla lopun elämänsä äitinsä käskytettävänä, mitätöitävänä, solvattavana, ...