Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä
05.02.2023 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009362918.html
Suoraan sanottuna en ihmettele. Minulla tulee tästä kirjoituksesta hyvin ikävä olo. Kirjoittava äiti puhuu lapsen 'harhaisista muistoista', mutta valittaa, että lapsi ei halua keskustella.
Minulla on hankala suhde vanhempiini. Olen juuri kokenut niin, että he eivät edes myönnä muistojani - ikään kuin olisin keksinyt kaikki traumani! Kun tarpeeksi kauan joutuu tällä tavalla tunnetasolla hylätyksi ja kuulemaan sen, ettei omat ajatukseni ja muistot ole todellisia, niin todellakin siinä haluaa ottaa etäisyyttä.
Olen myös kuullut tuon kirjoittajan hokeman, että 'kaikkit ekevät virheitä' monta kertaa äitini suusta. Ikään kuin sillä pitäisi deletoida kaikki mennyt.
Kommentit (1197)
Moni ei tajua että sisaruksilla voi olla kaksi erillaista lapsuutta saman katon alla, kuin rinnakkaistodellisuudet.
Toinen on suosikki ja toinen musta lammas. Aikuisena kun musta lammas koettaa puhua kokemistaan vääryksistä, suosikki kiistää kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas tämä meni erikoiseksi. Kyllä se äitikin joskus voi olla oikeassa ja lapsi se narsisti tai muutoin vaikea ihminen. Mäkin tunnen yhden tapauksen, joka systemaattisesti väitti asiaa, jota ei ollut tapahtunut ja se johti jopa oikeuteen asti. Jäi perinnöttömäksi, oikeus laittoi lähestymiskiellon päälle.
Kummallinen keskustelu, kun vain se oma ajatus on oikea, aika vaikea on keskustella. Teillä varmaan on kokemusta hirviömutseista ja -anopeista, mutta se nyt ei ole koko kuva.
Yllättävän paljon narsisteja nämä äidit tuppaavat kasvattamaan nykyaikana. Puhdasta sattumaa tietenkin.
Olisi hauskaa kun pystyisi yhdistämään keskusteluja.
Toisaalla äidit ovat niin teresoja kiusatessaan lapsiaan, ja lasten isiä mm. eron jälkeen, kaikki on sallittua, ja kaikki on äidille äidin mielestä oikeutettua "lapsen edulla" (joka toki on kin vain se oma etu),ja sitten täällä taas lapset (varmaan näiden teresojen lapset) haukkuvat äitinsä pataluhaksi minkä kerkeävät :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on valemuistoja ja omalla lapsellani on valemuistoja. Hän joskus jopa soittaa ja kysyy että onko näin oikeasti tapahtunut vai onko hän keksinyt sen itse päästään.
Valemuistot ovat hyvin yleisiä.
Lapsella on taipumus peittää aukot ymmärryksessään asioilla jotka hän tietää, ja näin on valemuisto valmis. Lapsi myös herkästi ottaa itseensä asiat, koska hän kokee itsensä kautta kaiken, kun ei vielä osaa erottaa vanhempiaan itsestään, ja teininä kaikki pyörii muutenkin teinin navan ympärillä.
Lisäksi lapsi saatta sekoittaa asioita. Oma lapseni väitti että minä olen tehnyt/ sanonut sellaista minkä tosiasiassa olikin sanonut hänen isänsä jne.
On hyvä että minulla on lapseni kanssa hyvät välit ja hän voi luottaa siihen että en hänelle valehtele, ja olen hänen puolellaan, niin hän voi uskoa kun sanon ettei jotain tapahtunut, tai ei tapahtunut niin kuin hän sen muistaa.
Ja kas, sama sössötys taas vähän eri versiona.
Äitis tais sössöttää kun sua teki. Kannattaisi opetella kuuntelemaan muitakin kuin itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta on vähän tämmönen ikkuna syrjäytyneiden ja yksinäisten mielenmaisemaan. Miesketjuissa kontrolloivia ilkeitä naisia ja naisketjuissa narsistisia miehiä. Exiä, pomoja, sisaruksia, suurten ikäluokkien edustajia, persuja, vihervassareita,...narsisteja kaikkialla. Mutta ei yhtään vanhempiaan epäarvostavasti kohtelevaa tai aiheettomasti syyttelevää aikuista lasta missään 🤔
Me ollaan kaikki vaillinaisia jotenkin ja virheettömiä vain yhdessä suhteessa -ninittäin suhteessa vanhempaamme. Näin kai tää on nähtävä.Lapsi on aina lapsuutensa ja nuoruutensa alistussuhteessa siihen vanhempaansa.
Ja jos lapsesta kasvaa kusipää, selitys on edelleen niissä vanhemissa, koska se kasvatus on sitten ollut perseestä.
Sulle vanhemmat on olleet ainoa sosiaalinen suhde koskaan missään, etkä ole joko koskaan muuttanut pois heidän huostastaan tai kasvanut piiruakaan muutettuasi?
Sitten sen täytyy varmasti olla juuri näin 👍 Jännä kun meillä on kuitenkin näitä menestystarinoita eli kauheasta lapsuudesta ponnistaneesta kasvaa upea yksilö. Mutta toisinpäin kehitys on mielestäsi mahdoton, tavallisesta lapsuudesta ei koskaan lipsahdeta sinne ikävälle puolelle. Come on..Mikä siis on "ikävä puoli" jonne on lipsahdettu? :D
-eri
Lainatakseni kirjoittajaa jolle vastasin: tavallisesta lapsuudestako ei koskaan kasva "kusipäistä" aikuista 😂
Niinpä. Mistä ne narsistiset, kusipäiset ja muuten luonnevikaiset vanhemmat tulevat, jos he ovat kaikki lapsina ja nuorina aikuisina, toisten lapsina, viattomia. Tässä aina uudelleen avattavassa uhri-identiteetti keskustelussa unohdetaan kokonaan se mahdollisuus, että nämä nuoret aikuiset ovat luonnevikaisia ja syyttävät epäonnistumisistaan vanhempiaan ja näkevät itsensä väärin kohdelluksi toisiin sisaruksiin nähden, koska heissä on ollut noita luonnevikaisia taipumuksia jo lapsena. Yhdysvalloissakin on havaittu esim. sisaruksiaan tappaneissa lapsissa ja muissa pienempiä rötöksiä tekevissä sadistisia ja sosiopaattisia piirteitä. Lapsi saattaa olla hirviö, joka salaa kiduttaa esim. sisarustaan, alistaa tätä ja pistää tekemään vaikka mitä. Ja yrittää hyötyä aikuisena vanhemmistaan esim. syyllistämällä. Jos ei hyödy, pistää välit poikki, mikä on ominaista narsistille.
Tai sitten sieltä narsistisesta perheestä ponnistaa joku terveeseen maailmaan.
Muut jäävät sotkemaan sinne vanhemman hoviin.
Niinpä. Kumpikin vaihtoehto on mahdollista. Ja aivan varmasti molempia tilanteita on olemassa .
Sitä ei voida tietää, mikä on totuus mielipidekirjoituksen äidin perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua että sisaruksilla voi olla kaksi erillaista lapsuutta saman katon alla, kuin rinnakkaistodellisuudet.
Toinen on suosikki ja toinen musta lammas. Aikuisena kun musta lammas koettaa puhua kokemistaan vääryksistä, suosikki kiistää kaiken.
Näinhän se on. Itse olen sekä tytär että sisarus että aikuisen lapsen äiti, ja monelta kantilta olen kyllä päässyt asioita seuraamaan. Sisarukseni on pahonipidellyt minua vanhempiemme siunauksella, vanhempani ovat antaneet kaikki rahansa ja emotionaalisen tukensa sisarukselleni, ja sama jatkuu edelleen. Lapseni on katkaissut minuun välit, mutta myös avannut ne uudestaan kun sai hetken aikaa miettiä kuka hänen puolelleen sitten loppupeleissä onkaan.
Olen antanut ja pyytänyt anteeksi, kuten on myös lapseni, ainoastaan vanhempani ovat vain vaatineet anteeksipyyntöä, mutta eivät koskaan pyytäneet itse anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta on vähän tämmönen ikkuna syrjäytyneiden ja yksinäisten mielenmaisemaan. Miesketjuissa kontrolloivia ilkeitä naisia ja naisketjuissa narsistisia miehiä. Exiä, pomoja, sisaruksia, suurten ikäluokkien edustajia, persuja, vihervassareita,...narsisteja kaikkialla. Mutta ei yhtään vanhempiaan epäarvostavasti kohtelevaa tai aiheettomasti syyttelevää aikuista lasta missään 🤔
Me ollaan kaikki vaillinaisia jotenkin ja virheettömiä vain yhdessä suhteessa -ninittäin suhteessa vanhempaamme. Näin kai tää on nähtävä.Lapsi on aina lapsuutensa ja nuoruutensa alistussuhteessa siihen vanhempaansa.
Ja jos lapsesta kasvaa kusipää, selitys on edelleen niissä vanhemissa, koska se kasvatus on sitten ollut perseestä.
Sulle vanhemmat on olleet ainoa sosiaalinen suhde koskaan missään, etkä ole joko koskaan muuttanut pois heidän huostastaan tai kasvanut piiruakaan muutettuasi?
Sitten sen täytyy varmasti olla juuri näin 👍 Jännä kun meillä on kuitenkin näitä menestystarinoita eli kauheasta lapsuudesta ponnistaneesta kasvaa upea yksilö. Mutta toisinpäin kehitys on mielestäsi mahdoton, tavallisesta lapsuudesta ei koskaan lipsahdeta sinne ikävälle puolelle. Come on..Mikä siis on "ikävä puoli" jonne on lipsahdettu? :D
-eri
Lainatakseni kirjoittajaa jolle vastasin: tavallisesta lapsuudestako ei koskaan kasva "kusipäistä" aikuista 😂
Niinpä. Mistä ne narsistiset, kusipäiset ja muuten luonnevikaiset vanhemmat tulevat, jos he ovat kaikki lapsina ja nuorina aikuisina, toisten lapsina, viattomia. Tässä aina uudelleen avattavassa uhri-identiteetti keskustelussa unohdetaan kokonaan se mahdollisuus, että nämä nuoret aikuiset ovat luonnevikaisia ja syyttävät epäonnistumisistaan vanhempiaan ja näkevät itsensä väärin kohdelluksi toisiin sisaruksiin nähden, koska heissä on ollut noita luonnevikaisia taipumuksia jo lapsena. Yhdysvalloissakin on havaittu esim. sisaruksiaan tappaneissa lapsissa ja muissa pienempiä rötöksiä tekevissä sadistisia ja sosiopaattisia piirteitä. Lapsi saattaa olla hirviö, joka salaa kiduttaa esim. sisarustaan, alistaa tätä ja pistää tekemään vaikka mitä. Ja yrittää hyötyä aikuisena vanhemmistaan esim. syyllistämällä. Jos ei hyödy, pistää välit poikki, mikä on ominaista narsistille.
Tai sitten sieltä narsistisesta perheestä ponnistaa joku terveeseen maailmaan.
Muut jäävät sotkemaan sinne vanhemman hoviin.
Niinpä. Kumpikin vaihtoehto on mahdollista. Ja aivan varmasti molempia tilanteita on olemassa .
Sitä ei voida tietää, mikä on totuus mielipidekirjoituksen äidin perheessä.
Kirjoituksesta paistaa kristallinkirkkaana narsistiäiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on valemuistoja ja omalla lapsellani on valemuistoja. Hän joskus jopa soittaa ja kysyy että onko näin oikeasti tapahtunut vai onko hän keksinyt sen itse päästään.
Valemuistot ovat hyvin yleisiä.
Lapsella on taipumus peittää aukot ymmärryksessään asioilla jotka hän tietää, ja näin on valemuisto valmis. Lapsi myös herkästi ottaa itseensä asiat, koska hän kokee itsensä kautta kaiken, kun ei vielä osaa erottaa vanhempiaan itsestään, ja teininä kaikki pyörii muutenkin teinin navan ympärillä.
Lisäksi lapsi saatta sekoittaa asioita. Oma lapseni väitti että minä olen tehnyt/ sanonut sellaista minkä tosiasiassa olikin sanonut hänen isänsä jne.
On hyvä että minulla on lapseni kanssa hyvät välit ja hän voi luottaa siihen että en hänelle valehtele, ja olen hänen puolellaan, niin hän voi uskoa kun sanon ettei jotain tapahtunut, tai ei tapahtunut niin kuin hän sen muistaa.
Ja kas, sama sössötys taas vähän eri versiona.
Äitis tais sössöttää kun sua teki. Kannattaisi opetella kuuntelemaan muitakin kuin itseäsi.
Sinulla on paha ongelma. Oletko itse narsistiäiti kun noin kolahti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta on vähän tämmönen ikkuna syrjäytyneiden ja yksinäisten mielenmaisemaan. Miesketjuissa kontrolloivia ilkeitä naisia ja naisketjuissa narsistisia miehiä. Exiä, pomoja, sisaruksia, suurten ikäluokkien edustajia, persuja, vihervassareita,...narsisteja kaikkialla. Mutta ei yhtään vanhempiaan epäarvostavasti kohtelevaa tai aiheettomasti syyttelevää aikuista lasta missään 🤔
Me ollaan kaikki vaillinaisia jotenkin ja virheettömiä vain yhdessä suhteessa -ninittäin suhteessa vanhempaamme. Näin kai tää on nähtävä.Lapsi on aina lapsuutensa ja nuoruutensa alistussuhteessa siihen vanhempaansa.
Ja jos lapsesta kasvaa kusipää, selitys on edelleen niissä vanhemissa, koska se kasvatus on sitten ollut perseestä.
Sulle vanhemmat on olleet ainoa sosiaalinen suhde koskaan missään, etkä ole joko koskaan muuttanut pois heidän huostastaan tai kasvanut piiruakaan muutettuasi?
Sitten sen täytyy varmasti olla juuri näin 👍 Jännä kun meillä on kuitenkin näitä menestystarinoita eli kauheasta lapsuudesta ponnistaneesta kasvaa upea yksilö. Mutta toisinpäin kehitys on mielestäsi mahdoton, tavallisesta lapsuudesta ei koskaan lipsahdeta sinne ikävälle puolelle. Come on..Mikä siis on "ikävä puoli" jonne on lipsahdettu? :D
-eri
Lainatakseni kirjoittajaa jolle vastasin: tavallisesta lapsuudestako ei koskaan kasva "kusipäistä" aikuista 😂
Niinpä. Mistä ne narsistiset, kusipäiset ja muuten luonnevikaiset vanhemmat tulevat, jos he ovat kaikki lapsina ja nuorina aikuisina, toisten lapsina, viattomia. Tässä aina uudelleen avattavassa uhri-identiteetti keskustelussa unohdetaan kokonaan se mahdollisuus, että nämä nuoret aikuiset ovat luonnevikaisia ja syyttävät epäonnistumisistaan vanhempiaan ja näkevät itsensä väärin kohdelluksi toisiin sisaruksiin nähden, koska heissä on ollut noita luonnevikaisia taipumuksia jo lapsena. Yhdysvalloissakin on havaittu esim. sisaruksiaan tappaneissa lapsissa ja muissa pienempiä rötöksiä tekevissä sadistisia ja sosiopaattisia piirteitä. Lapsi saattaa olla hirviö, joka salaa kiduttaa esim. sisarustaan, alistaa tätä ja pistää tekemään vaikka mitä. Ja yrittää hyötyä aikuisena vanhemmistaan esim. syyllistämällä. Jos ei hyödy, pistää välit poikki, mikä on ominaista narsistille.
Tai sitten sieltä narsistisesta perheestä ponnistaa joku terveeseen maailmaan.
Muut jäävät sotkemaan sinne vanhemman hoviin.
Niinpä. Kumpikin vaihtoehto on mahdollista. Ja aivan varmasti molempia tilanteita on olemassa .
Sitä ei voida tietää, mikä on totuus mielipidekirjoituksen äidin perheessä.
Aika vahvoja viitteitä se kirjoitus kumminkin antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on valemuistoja ja omalla lapsellani on valemuistoja. Hän joskus jopa soittaa ja kysyy että onko näin oikeasti tapahtunut vai onko hän keksinyt sen itse päästään.
Valemuistot ovat hyvin yleisiä.
Lapsella on taipumus peittää aukot ymmärryksessään asioilla jotka hän tietää, ja näin on valemuisto valmis. Lapsi myös herkästi ottaa itseensä asiat, koska hän kokee itsensä kautta kaiken, kun ei vielä osaa erottaa vanhempiaan itsestään, ja teininä kaikki pyörii muutenkin teinin navan ympärillä.
Lisäksi lapsi saatta sekoittaa asioita. Oma lapseni väitti että minä olen tehnyt/ sanonut sellaista minkä tosiasiassa olikin sanonut hänen isänsä jne.
On hyvä että minulla on lapseni kanssa hyvät välit ja hän voi luottaa siihen että en hänelle valehtele, ja olen hänen puolellaan, niin hän voi uskoa kun sanon ettei jotain tapahtunut, tai ei tapahtunut niin kuin hän sen muistaa.
Ja kas, sama sössötys taas vähän eri versiona.
Äitis tais sössöttää kun sua teki. Kannattaisi opetella kuuntelemaan muitakin kuin itseäsi.
Sinulla on paha ongelma. Oletko itse narsistiäiti kun noin kolahti?
Sinä vaikutat täysin narsistilta. Niihin kolahtaa juuri noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut sama paras ystävä 6vuotiaasta asti. Koko lapsuuteni näin läheltä hänen äitinsä järkyttävää käytöstä ystävääni ja kahta sisartaan kohtaan. Koko kerrostalo taisi surra heidän kohteluaan joka näkyi ja kuului, mutta kun 80luku niin eipä tullut kellään mieleen soittaa lastensuojeluun.
Nyt aikuisena ystäväni ei ole missään tekemissä äitinsä kanssa kuten ei myöskään elossa oleva sisar. Toinen sisarus menehtyi nuorena oman käden kautta.
Nyt äitinsä sitten on marttyyri kun lapset eivät tahdo tavata ja yksi meni vielä aiheuttamaan häpeää tap pamalla itsensä. Pitää itseään urhoollisena yh-äitinä joka teki kaikkensa lastensa eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta on vähän tämmönen ikkuna syrjäytyneiden ja yksinäisten mielenmaisemaan. Miesketjuissa kontrolloivia ilkeitä naisia ja naisketjuissa narsistisia miehiä. Exiä, pomoja, sisaruksia, suurten ikäluokkien edustajia, persuja, vihervassareita,...narsisteja kaikkialla. Mutta ei yhtään vanhempiaan epäarvostavasti kohtelevaa tai aiheettomasti syyttelevää aikuista lasta missään 🤔
Me ollaan kaikki vaillinaisia jotenkin ja virheettömiä vain yhdessä suhteessa -ninittäin suhteessa vanhempaamme. Näin kai tää on nähtävä.Lapsi on aina lapsuutensa ja nuoruutensa alistussuhteessa siihen vanhempaansa.
Ja jos lapsesta kasvaa kusipää, selitys on edelleen niissä vanhemissa, koska se kasvatus on sitten ollut perseestä.
Sulle vanhemmat on olleet ainoa sosiaalinen suhde koskaan missään, etkä ole joko koskaan muuttanut pois heidän huostastaan tai kasvanut piiruakaan muutettuasi?
Sitten sen täytyy varmasti olla juuri näin 👍 Jännä kun meillä on kuitenkin näitä menestystarinoita eli kauheasta lapsuudesta ponnistaneesta kasvaa upea yksilö. Mutta toisinpäin kehitys on mielestäsi mahdoton, tavallisesta lapsuudesta ei koskaan lipsahdeta sinne ikävälle puolelle. Come on..Mikä siis on "ikävä puoli" jonne on lipsahdettu? :D
-eri
Lainatakseni kirjoittajaa jolle vastasin: tavallisesta lapsuudestako ei koskaan kasva "kusipäistä" aikuista 😂
Niinpä. Mistä ne narsistiset, kusipäiset ja muuten luonnevikaiset vanhemmat tulevat, jos he ovat kaikki lapsina ja nuorina aikuisina, toisten lapsina, viattomia. Tässä aina uudelleen avattavassa uhri-identiteetti keskustelussa unohdetaan kokonaan se mahdollisuus, että nämä nuoret aikuiset ovat luonnevikaisia ja syyttävät epäonnistumisistaan vanhempiaan ja näkevät itsensä väärin kohdelluksi toisiin sisaruksiin nähden, koska heissä on ollut noita luonnevikaisia taipumuksia jo lapsena. Yhdysvalloissakin on havaittu esim. sisaruksiaan tappaneissa lapsissa ja muissa pienempiä rötöksiä tekevissä sadistisia ja sosiopaattisia piirteitä. Lapsi saattaa olla hirviö, joka salaa kiduttaa esim. sisarustaan, alistaa tätä ja pistää tekemään vaikka mitä. Ja yrittää hyötyä aikuisena vanhemmistaan esim. syyllistämällä. Jos ei hyödy, pistää välit poikki, mikä on ominaista narsistille.
Tai sitten sieltä narsistisesta perheestä ponnistaa joku terveeseen maailmaan.
Muut jäävät sotkemaan sinne vanhemman hoviin.
Niinpä. Kumpikin vaihtoehto on mahdollista. Ja aivan varmasti molempia tilanteita on olemassa .
Sitä ei voida tietää, mikä on totuus mielipidekirjoituksen äidin perheessä.Aika vahvoja viitteitä se kirjoitus kumminkin antaa.
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/vaarin-rakastettu-vanhemman-ja-ai…
Tuossa sulle vähän lukemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin tämän kirjoituksen. Siinä äiti halusi keskustella ja selvittää asioita aikuisen lapsen kanssa, mutta tämä estää sen. En näe, että äiti olisi ollut raivopäinen hakkaaja tai alkoholisti. Jotain on tapahtunut, mutta äiti ei saa mahdollisuutta keskusteluun.
Mä luulen, että keskusteltu on. Lopputulos vaan ei ole ollut toivottu (lapset pyydelleet välirikkoa anteeksi kyynelsilmin ja ottaneet vastuuta kaikista ongelmista), joten keskusteluun ei "ole mahdollisuutta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on valemuistoja ja omalla lapsellani on valemuistoja. Hän joskus jopa soittaa ja kysyy että onko näin oikeasti tapahtunut vai onko hän keksinyt sen itse päästään.
Valemuistot ovat hyvin yleisiä.
Lapsella on taipumus peittää aukot ymmärryksessään asioilla jotka hän tietää, ja näin on valemuisto valmis. Lapsi myös herkästi ottaa itseensä asiat, koska hän kokee itsensä kautta kaiken, kun ei vielä osaa erottaa vanhempiaan itsestään, ja teininä kaikki pyörii muutenkin teinin navan ympärillä.
Lisäksi lapsi saatta sekoittaa asioita. Oma lapseni väitti että minä olen tehnyt/ sanonut sellaista minkä tosiasiassa olikin sanonut hänen isänsä jne.
On hyvä että minulla on lapseni kanssa hyvät välit ja hän voi luottaa siihen että en hänelle valehtele, ja olen hänen puolellaan, niin hän voi uskoa kun sanon ettei jotain tapahtunut, tai ei tapahtunut niin kuin hän sen muistaa.
Ja kas, sama sössötys taas vähän eri versiona.
Äitis tais sössöttää kun sua teki. Kannattaisi opetella kuuntelemaan muitakin kuin itseäsi.
Sinulla on paha ongelma. Oletko itse narsistiäiti kun noin kolahti?
Sinä vaikutat täysin narsistilta. Niihin kolahtaa juuri noin.
Ei minuun ole mikään kolahtanut. Ihmettelen tarvettasi jankuttaa erilaisilla valheilla jatkuvasti soopaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tämän kirjoituksen. Siinä äiti halusi keskustella ja selvittää asioita aikuisen lapsen kanssa, mutta tämä estää sen. En näe, että äiti olisi ollut raivopäinen hakkaaja tai alkoholisti. Jotain on tapahtunut, mutta äiti ei saa mahdollisuutta keskusteluun.
Mä luulen, että keskusteltu on. Lopputulos vaan ei ole ollut toivottu (lapset pyydelleet välirikkoa anteeksi kyynelsilmin ja ottaneet vastuuta kaikista ongelmista), joten keskusteluun ei "ole mahdollisuutta".
Niin, montako keskustelua riittää, jos käytös ei parane yhtään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta on vähän tämmönen ikkuna syrjäytyneiden ja yksinäisten mielenmaisemaan. Miesketjuissa kontrolloivia ilkeitä naisia ja naisketjuissa narsistisia miehiä. Exiä, pomoja, sisaruksia, suurten ikäluokkien edustajia, persuja, vihervassareita,...narsisteja kaikkialla. Mutta ei yhtään vanhempiaan epäarvostavasti kohtelevaa tai aiheettomasti syyttelevää aikuista lasta missään 🤔
Me ollaan kaikki vaillinaisia jotenkin ja virheettömiä vain yhdessä suhteessa -ninittäin suhteessa vanhempaamme. Näin kai tää on nähtävä.Lapsi on aina lapsuutensa ja nuoruutensa alistussuhteessa siihen vanhempaansa.
Ja jos lapsesta kasvaa kusipää, selitys on edelleen niissä vanhemissa, koska se kasvatus on sitten ollut perseestä.
Sulle vanhemmat on olleet ainoa sosiaalinen suhde koskaan missään, etkä ole joko koskaan muuttanut pois heidän huostastaan tai kasvanut piiruakaan muutettuasi?
Sitten sen täytyy varmasti olla juuri näin 👍 Jännä kun meillä on kuitenkin näitä menestystarinoita eli kauheasta lapsuudesta ponnistaneesta kasvaa upea yksilö. Mutta toisinpäin kehitys on mielestäsi mahdoton, tavallisesta lapsuudesta ei koskaan lipsahdeta sinne ikävälle puolelle. Come on..Mikä siis on "ikävä puoli" jonne on lipsahdettu? :D
-eri
Lainatakseni kirjoittajaa jolle vastasin: tavallisesta lapsuudestako ei koskaan kasva "kusipäistä" aikuista 😂
Niinpä. Mistä ne narsistiset, kusipäiset ja muuten luonnevikaiset vanhemmat tulevat, jos he ovat kaikki lapsina ja nuorina aikuisina, toisten lapsina, viattomia. Tässä aina uudelleen avattavassa uhri-identiteetti keskustelussa unohdetaan kokonaan se mahdollisuus, että nämä nuoret aikuiset ovat luonnevikaisia ja syyttävät epäonnistumisistaan vanhempiaan ja näkevät itsensä väärin kohdelluksi toisiin sisaruksiin nähden, koska heissä on ollut noita luonnevikaisia taipumuksia jo lapsena. Yhdysvalloissakin on havaittu esim. sisaruksiaan tappaneissa lapsissa ja muissa pienempiä rötöksiä tekevissä sadistisia ja sosiopaattisia piirteitä. Lapsi saattaa olla hirviö, joka salaa kiduttaa esim. sisarustaan, alistaa tätä ja pistää tekemään vaikka mitä. Ja yrittää hyötyä aikuisena vanhemmistaan esim. syyllistämällä. Jos ei hyödy, pistää välit poikki, mikä on ominaista narsistille.
Tai sitten sieltä narsistisesta perheestä ponnistaa joku terveeseen maailmaan.
Muut jäävät sotkemaan sinne vanhemman hoviin.
Niinpä. Kumpikin vaihtoehto on mahdollista. Ja aivan varmasti molempia tilanteita on olemassa .
Sitä ei voida tietää, mikä on totuus mielipidekirjoituksen äidin perheessä.Kirjoituksesta paistaa kristallinkirkkaana narsistiäiti.
Näinpä, mm kohdissa
- heti alussa, kun jauhaa jostain äidin ja lapsen ainutlaatuisesta siteestä
- äidin tärkeydestä
- uhrautumisestaan
- kärsimyksistään
- syyttää ja syyllistää, jopa kiristää emotionaalisesti
- kaikki vika lapsessa
- haluaa kuitata ns huumorilla kaiken mitä lapsi sanoo
- lapsi on väärässä
- lapsi muistaa väärin
- lapsi ei nyt vaan ymmärrä
- lapsella on mielenterveysongelmia
- kaikkien muidenkin mieelstä äiti on oikeassa
- äiti kyllä sitäjatätä mutta kun lapsi on hankala
- äiti ei voi ymmärtää miksi näin on
- äiti on raatanut/kaikkensa yrittänyt/paljon kärsinyt
- julkinen myötätunnon haku, katsokaa kaikki miten minä kärsin kun lapsi on kamala
Kaikki kuin suoraan Näin olen narsistiäiti -oppikirjasta.
Oma äitini olisi voinut kirjoittaa tuon. Minulla on äitiä ikävä, mutta todellisuudessa äitini on äärimmäisen hankala, huonokäytöksinen, tungetteleva ihminen joka tietää kaikki asiat paremmin kuin minä.
Hän loukkaa minua herkästi sillä hänen puheensa on piikittelevää, olen kertonut useasti etten suostu olemaan epäsuoran haukkumisen ja arvostelun ja kritisoinnin kohde, mutta hän ei ole pystynyt oppimaan mukavampaa tapaa olla toisten kanssa tekemisissä.
Tämä kritisointi ja arvostelu on jatkunut lapsesta saakka ja minulla on oikeasti hiton huono itsetunto tämän takia. Suurin ongelma on se, että minulle on kertynyt hirveä kasa aivan aiheellista mielipahaa tällaisesta ja muusta lapsellisen vanhemman harjoittamasta henkisestä väkivallasta, mutta ei ole mitään keinoa voida puhua asiasta hänen kanssaan kuin aikuinen aikuiselle.
Hän on äärimmäisen kritiikkiherkkä ja siirtyy välittömästi puolustamaan itseään ja toimintaansa hirveällä aggressiolla, jos minä millään lailla olen ilmaissut tarvetta puhua lapsuudestani. Minullakin on siinä ongelmani, kuten se että kun mielipahaa ja suoranaista vihaa on sisälläni paljon, se tunne nousee nopeasti ja minäkin muutun loukatuksi pikkulapseksi.
Hän puolustaa itseään väittämällä että minun mielikuvani ovat harhaisia ja aivan väärin. Tämä pätee aivan kaikkiin asioihin, hän tietää miten asiat ovat ja kaikki mitä sanon on suoranaista valehtelua. Näin ollen tilanne ei koskaan etene, sillä hänen ajattelunsa on niin jähmeää ja tämä kritiikin pelko hänessä niin vahva.
Tiedän millainen lapsuus hänellä on ollut ja olenkin itseopiskellut kaiken kehityspsykologiasta jotta hänen persoonansa olisi minulle logiisemmin avautuva ja pystyisin keksimään jonkin keinon päästä tämän kovan ja kylmän kuoren läpi.
Nyt tiedän miksi hän on sellainen, mutta en silti yksin ole kyennyt tekemään mitään asialle. Hänen käytöksensä perusteella hän haluaisi että voisi puida kanssani kevyitä ajankohtaisasioita silloin tällöin ja saada tarvittaessa käytännön apua mikäli sellaista tarvitsee. Minulla on aina ikuinen pelko kritisointia kohtaan takaraivossa kun olemme tekemisissä ja olen itsekin hänen kanssaan hyvin räjähdysherkkä,. Hän tietänee jo että olen loukkaantunut hänen tekemisistään ja tämän vuoksi hänelläkin tuntuu olevan kova pelko kritiikkiä kohtaan kun olemme tekemisissä. Parasta olisi jos saisi jonkun ulkopuolisen fasilitoimaan kanssakäymistämme jotta molemmat eivät taantuisi lapsiksi.
Minulla on äitiä ikävä.
Minun äitini kanssa ei voi yksinkertaisesti keskustella mistään, koska hän käsittää kaiken kritiikiksi ja sen jälkeen uhriutuu ja menee kiinni.
Välit menivät siinä vaiheessa, kun hän arvosteli 24/7 meidän vanhemmuustapojamme, murensi meidän arvovaltaamme lapsiin nähden sekaantumalla aivan jatkuvasti kaikkeen, haukkumalla meitä lapsille jne.
Kun yritin keskustella asiasta, hän koki sen saman tien ITSENSÄ ARVOSTELEMISEKSI, kun sanoin, että meidän lapsia kasvatetaan meidän ohjauksessa/tyylillä/päätöksillä, ei hänen.
Edes tämä ei mene jakeluun, vaan hän sitten itkee kaikille, miten häntä arvosteltiin ja miten mikään ei kelpaa ja miten hän vain auttoi.
Hän ei siis kykene näkemään edes sitä, että hänhän siinä arvosteli/kritisoi meitä tunkemalla omine tapoineen meille. Hänen mielestään hän on sataprosenttisesti vain hyvä, eikä tätä näkemystä saa mikään horjuttaa. Kaikki jotka edes hipaisevat kritiikkiä, ovat arkkipahoja. Harmaan sävyjä ei ole.
Saada tarvittaessa käytännön apua, mikäli sellaista tarvitsee. Niinpä. Se vain, että tuollainen tarvitsee kaikenlaista, yleensä nyt ja heti, ja sen parempi jos se avun tarve sotkee auttajan arjen ja suunnitelmat.
Näille ei ole mennyt perille se susi tulee -satu ollenkaan. Kun hirveällä kiireellä pitää tulla siirtämään auton talvirenkaita (jotka henkilö itsekin pystyisi siirtämään), voi olla, että myöhemmin ei tule vastattua puhelimeen, vaikka tyyppi olisi jalka poikki lumihangessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas tämä meni erikoiseksi. Kyllä se äitikin joskus voi olla oikeassa ja lapsi se narsisti tai muutoin vaikea ihminen. Mäkin tunnen yhden tapauksen, joka systemaattisesti väitti asiaa, jota ei ollut tapahtunut ja se johti jopa oikeuteen asti. Jäi perinnöttömäksi, oikeus laittoi lähestymiskiellon päälle.
Kummallinen keskustelu, kun vain se oma ajatus on oikea, aika vaikea on keskustella. Teillä varmaan on kokemusta hirviömutseista ja -anopeista, mutta se nyt ei ole koko kuva.
Merkilliseksi tämän teet lähinnä sinä, joka väännät tätä samaa sanomaa eri kulmista ja eri valheilla.
Miksi se ajatus surkeasta äidistä romahduttaa sinut noin?
Miksi ajatus siitä että se vika onkin lapsessa romahduttaa sinut noin?
Miten ihmeessä kuvittelet keskustelupalstalla voivasi arvioida valheet?
Sinä jankutat samaa tarinaa eri kulmista ja erilaisilla keksityillä hahmoilla. Aggressiivisesti. Milloin sinulla on tuttava, milloin sisko, milloin sitä ja milloin tätä. Aina sama teema: Paskat kamalat aikuiset lapset, joilla mielenterveysongelmia/rahan ahneutta/kiittämättömyyttä jne ja näiden äiti aina Äiti Teresa. Joka tarinassa.
Miksi?
Mikset voi vain antaa ihmisten keskustella? Menet ihan palasiksi pelkästä ajatuksesta, että joku katkaisee äitiinsä välit. Miksi?
Jos täällä nyt joku on rikki niin sinä. Kukaan ei ole kieltänyt keskustelemasta vaan ihmettelee tarvetta valittaa muiden kommenteista, se kun ei ole keskustelua nähnytkään. Kukaan ei ole sanonut etteikö välejä saisi katkaista, tasan on tuotu esiin ettei asia ole niin mustavalkoinen. Sulla taisi osua aika arkaan paikkaan, ehkä ei kannata jatkaa?
Alue: Aihe vapaa
Ja kas, sama sössötys taas vähän eri versiona.