Miten ihmeessä ihmiset ystävystyy ja muodostaa kaveriporukoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä ja tuttuja saavat sellaiset ihmiset, jotka jaksavat olla kiinnostuneita laajasti aika tavallisista asioista. Juttelu sujuu aiheista laidasta laitaan. Voidaan puhua vauvoista tai ihmissuhteista tai harrastuksista tai perhehuolista tai meikkaamisesta tai yhteiskunnasta tai mistä nyt ikinä.

Ei riitä ystävien saamiseen.

Riittää siihen, että saa kavereita ja seurassasi viihdytään. Se on aika hyvä pohja sille, että joku voi syventyä ystävyydeksikin.

Eikä se, että osaa sujuvasti jutella kaikenlaista tarkoita, etteikö ihmisellä olisi ne omat kiinnostuksen kohteet, arvomaailma, se oma juttu, miksi olet tosi kiinnostava.

Valtaosa ihmissuhteista vaan on sellaisia, ainakin itsellä, että on mukavaa, viihdytään yhdessä ja nautitaan toisten seurasta eikä se vaadi mitään suurta kemiaa tai sielunsisaruutta. Ja sitten löytyy muutamia ihan syviä ystävyyssuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Ei se selvästikään riitä että on "ystävällinen ihmisille". Olen aina kaikille ystävällinen mutta ihmiset ei pääosin tarvitse juuri minun ystävällisyyttäni mihinkään.

Musta ystävällinen kohtelu on perusasioita ihmisten välisessä kanssakäymisessä, ei se yksistään vielä sen enempää tarkoita. Siitä sitten ehkä lähtee tutustuminen käyntiin, ja jos toinen osoittautuu pidemmän päällekin mukavaksi ihmiseksi, jonka kanssa on jotain joka yhdistää, sellaisen kanssa voi hyvinkin haluta viettää enemmänkin aikaa. Antaa asioiden edetä tai olla etenemättä omalla painollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä ja tuttuja saavat sellaiset ihmiset, jotka jaksavat olla kiinnostuneita laajasti aika tavallisista asioista. Juttelu sujuu aiheista laidasta laitaan. Voidaan puhua vauvoista tai ihmissuhteista tai harrastuksista tai perhehuolista tai meikkaamisesta tai yhteiskunnasta tai mistä nyt ikinä.

Ei riitä ystävien saamiseen.

Riittää siihen, että saa kavereita ja seurassasi viihdytään. Se on aika hyvä pohja sille, että joku voi syventyä ystävyydeksikin.

Eikä se, että osaa sujuvasti jutella kaikenlaista tarkoita, etteikö ihmisellä olisi ne omat kiinnostuksen kohteet, arvomaailma, se oma juttu, miksi olet tosi kiinnostava.

Valtaosa ihmissuhteista vaan on sellaisia, ainakin itsellä, että on mukavaa, viihdytään yhdessä ja nautitaan toisten seurasta eikä se vaadi mitään suurta kemiaa tai sielunsisaruutta. Ja sitten löytyy muutamia ihan syviä ystävyyssuhteita.

Mitä nää ihmisen tosi kiinnostavaksi tekevät omat jutut esim voisi olla? Tuskin "riittää" mikään joku yksittäinen eksoottinen harrastuskaan, josta hlö innostuneena aina jutustelisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä sama ihmetyttää myös keski iän ylittänyttä naisihmistä . Vielä muutamia vuosia eläkkeelle jäämistä.

Töissä olen mukavana mukana ja yritän kuulua joukkoon, olla ME. Mutta haaleaksi on jäänyt. (😰)

Tässä rivitalossa asuessani tervehdin kaikkia ja vaihdan muutaman sanan , jonkun kanssa juttelemme enemmänkin. Kutsuin tätä rouvaa kerran lenkille kanssani ja kerran kahville kun olin just leiponut juustokakku . Hän ei ennättänyt kummallakaan kerralla. ( huokaus )

Käyn kerran viikossa jumpassa ja kerran viikossa myös eräässä vapaaehtoistyössä, parhaani mukaan olen lähestynyt niissäkin mukana olevia.

Tuloksetta.

Serkkuni kanssa ( asuu 120 km päässä) käyn silloin tällöin baarissa, matkoilla, yleisötapahtumissa ja kesäisin joillakin keikoilla. No, eipä niissä ystävysty.

Kaikkialla ovat liikkeellä jo "omalla porukalla".

En edes hae ensisijaisesti parisuhdetta. Vaan ystäviä ja hyviä naisporukoita joiden porukkaa voisin minäkin kuulua.

Se onkin mahdoton yhtälö.

Pisti silmään tuo, että ei ehtinyt lenkille tai kahville ja sinä olet heti pettynyt.

Hänellä on varmaan ollut oikeasti suunniteltu meno ja ei ehtinyt.

Minä olen opetellut välttelemään ihmisiä, jotka kuvittelevat, että minulla on vain luppoaikaa yhtäkkiä tehdä heidän kanssaan jotain. Ja jos on omia menoja, loukkaannutaan.

Eli ihan konkreettinen esimerkki. Teen vuorotyötä, joten vapaat viikolla. Olin suunnitellut ensimmäisenä vapaana käyväni kaupassa ja samalla hoitamassa äitini ostokset. Illalla oli tyttö tulossa kylään.

Toisena vapaana oli gyne aika varattu ja sen jälkeen fysioterapeutti. Loppu päivän ajattelin pestä pyykit ja siivota.

Naapurin rouva loukkaantui, kun en ehtinyt lenkille ja sen jälkeen hänen luo istumaan iltaa viinilasillisen äärellä.

Kun olin suunnitellut vapaille ihan omia menoja

Jos toinen kaksi kertaa pyytää johonkin ja ei itselle sovi, niin silloin olisi jo kyllä kohteliasta itse tehdä vastaehdotus. Eli kyse ei ole siitä, ettei juuri silloin ehtinyt vaan se, ettei toinen tullut yhtään vastaan.

Vaikeeta on kavereiden ja ystävien löytäminen. Ei ole vinkkejä, mutta kohtalotoveri täällä. En jaksa olla se, joka aina ottaa yhteyttä, joten siksi on useampi kaveruus jäänyt.

Vai että kohteliasta? Tiedätkö, että esimerkiksi minulla on perhe, koti, työ ja kahdeksankymppiset vanhemmat, joten nämä asiat menevät aika usein kavereiden kanssa hengailun edelle. Voin vain sanoa, että laitan viestiä heti kun minulla on aikaa, mutta muuta en voi luvata.

Kaverin tai ystävän kanssa ystävyys ei tarkoita minulle ainakaan sitä, että pitäisi olla naamatusten usein. Yksi ystäväni asuu toisella puolella maapalloa ja meille riittää ystävyyteen jo satunnaiset puhelut ja viestit.

No nyt on kyllä uniikki tapaus: on ihan työ ja koti ja vanhemmat! Älkää tätä maailmannapaa vaan häiritkö. Tuolla logiikalla minun paras ystäväni on Esko Aho, kun teki pääministeriaikoinaan vaalityötä minun kauoungissani.

Tässäkin esimerkki viestistä, jonka perustteella ei ihmisen seura voisi vähempää kiinnostaa. Tiedätkö? Tiedätkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä ja tuttuja saavat sellaiset ihmiset, jotka jaksavat olla kiinnostuneita laajasti aika tavallisista asioista. Juttelu sujuu aiheista laidasta laitaan. Voidaan puhua vauvoista tai ihmissuhteista tai harrastuksista tai perhehuolista tai meikkaamisesta tai yhteiskunnasta tai mistä nyt ikinä.

Ei riitä ystävien saamiseen.

Riittää siihen, että saa kavereita ja seurassasi viihdytään. Se on aika hyvä pohja sille, että joku voi syventyä ystävyydeksikin.

Eikä se, että osaa sujuvasti jutella kaikenlaista tarkoita, etteikö ihmisellä olisi ne omat kiinnostuksen kohteet, arvomaailma, se oma juttu, miksi olet tosi kiinnostava.

Valtaosa ihmissuhteista vaan on sellaisia, ainakin itsellä, että on mukavaa, viihdytään yhdessä ja nautitaan toisten seurasta eikä se vaadi mitään suurta kemiaa tai sielunsisaruutta. Ja sitten löytyy muutamia ihan syviä ystävyyssuhteita.

Mitä nää ihmisen tosi kiinnostavaksi tekevät omat jutut esim voisi olla? Tuskin "riittää" mikään joku yksittäinen eksoottinen harrastuskaan, josta hlö innostuneena aina jutustelisi?

Ei ihmisellä edes tarvitse olla mitään ihmeellistä juttua, jotta hänellä olisi se juttunsa. Tätä on sanallisesti vaikea selittää. Miksi joku kiehtoo? Ehkä hän on tosi viisas, ehkä viehättävä huumori, ehkä itsen kanssa samanlainen arvomaailma joka yhdistää, ehkä on tosi hyvä neuvomaan... Tottakai voi myös olla joku erikoinen kiinnostuksen kohde tai vaan intohimoinen suhtautuminen asioihin.

Mutta usein se "oma juttu" on jonkinlainen ainutlaatuinen yhdistelmä piirteitä, mikä sitten vaan johonkin toiseen kolahtaa. Ja jonkun toisen mielestä taas olla aika plääh.

Tarvitsisi olla joku aktiivinen kysyjä, ehkä parikin, joka ideoi että mitä tehdään. Ja tekee osallistumisesta muille helppoa: sanoo ajan ja paikan, esim. mennäänkö käymään ravintola X:ssä syystä X helmikuun 15. päivä klo 18 töiden jälkeen.

Itse koen että töissä ei helposti muodostu porukoita, toki ystävyyksiä kyllä. Ainakin meidän töissä suurin osa on perheellisiä joilla on varmasti omat kaverinsa ja rajallinen määrä aikaa käydä työporukan jutuissa. Aika paljon tuurista kiinni tietenkin millaisia ihmisiä omassa työyhteisössä on.

Muista Ap että tämä maailma ei ole sulle mitään velkaa. Ystävät ja kivat asiat ei ole mikään luontaisetu jotka kannetaan sulle nenän eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä sama ihmetyttää myös keski iän ylittänyttä naisihmistä . Vielä muutamia vuosia eläkkeelle jäämistä.

Töissä olen mukavana mukana ja yritän kuulua joukkoon, olla ME. Mutta haaleaksi on jäänyt. (😰)

Tässä rivitalossa asuessani tervehdin kaikkia ja vaihdan muutaman sanan , jonkun kanssa juttelemme enemmänkin. Kutsuin tätä rouvaa kerran lenkille kanssani ja kerran kahville kun olin just leiponut juustokakku . Hän ei ennättänyt kummallakaan kerralla. ( huokaus )

Käyn kerran viikossa jumpassa ja kerran viikossa myös eräässä vapaaehtoistyössä, parhaani mukaan olen lähestynyt niissäkin mukana olevia.

Tuloksetta.

Serkkuni kanssa ( asuu 120 km päässä) käyn silloin tällöin baarissa, matkoilla, yleisötapahtumissa ja kesäisin joillakin keikoilla. No, eipä niissä ystävysty.

Kaikkialla ovat liikkeellä jo "omalla porukalla".

En edes hae ensisijaisesti parisuhdetta. Vaan ystäviä ja hyviä naisporukoita joiden porukkaa voisin minäkin kuulua.

Se onkin mahdoton yhtälö.

Pisti silmään tuo, että ei ehtinyt lenkille tai kahville ja sinä olet heti pettynyt.

Hänellä on varmaan ollut oikeasti suunniteltu meno ja ei ehtinyt.

Minä olen opetellut välttelemään ihmisiä, jotka kuvittelevat, että minulla on vain luppoaikaa yhtäkkiä tehdä heidän kanssaan jotain. Ja jos on omia menoja, loukkaannutaan.

Eli ihan konkreettinen esimerkki. Teen vuorotyötä, joten vapaat viikolla. Olin suunnitellut ensimmäisenä vapaana käyväni kaupassa ja samalla hoitamassa äitini ostokset. Illalla oli tyttö tulossa kylään.

Toisena vapaana oli gyne aika varattu ja sen jälkeen fysioterapeutti. Loppu päivän ajattelin pestä pyykit ja siivota.

Naapurin rouva loukkaantui, kun en ehtinyt lenkille ja sen jälkeen hänen luo istumaan iltaa viinilasillisen äärellä.

Kun olin suunnitellut vapaille ihan omia menoja

Jos toinen kaksi kertaa pyytää johonkin ja ei itselle sovi, niin silloin olisi jo kyllä kohteliasta itse tehdä vastaehdotus. Eli kyse ei ole siitä, ettei juuri silloin ehtinyt vaan se, ettei toinen tullut yhtään vastaan.

Vaikeeta on kavereiden ja ystävien löytäminen. Ei ole vinkkejä, mutta kohtalotoveri täällä. En jaksa olla se, joka aina ottaa yhteyttä, joten siksi on useampi kaveruus jäänyt.

Sillä satunnaisella naapurinrouvalla ei välttämättä ole yhtäläistä tarvetta uusille tuttavuuksille. Voi turista kyllä, jos sattuu pihalla sopivalla hetkellä törmäämään, muttei niin paljon kaipaa seuraa, että alkaisi asioikseen järjestää tapaamisia.

No sehän taasen ei just selviä kuin sillä, että toinen ehdottaa vaikka yhteistä lenkkiä tai kysyy kahville kun just leipoi. Tuohan oli vaan esimerkki siitä millaisissa tilanteissa on normaalia ja luontevaa ehdottaa hyvänpäiväntutulle jotain tekemistä, jonka myötä sitten oltaisiin vaikka lenkkikavereita tai juotaisiin yhdessä kahvikupposet satunnaisesti eikä "vain" turistaisi siinä postilaatikolla.

Se on ihan fine jos/kun toinen ei tällaista kaipaa, mutta just tuollaisia aloitteitahan sitä tutustuakseen pitääkin tehdä.

Näissä yksinäisyysketjuissa on kyllä aina erikoista tämä, että jokaisen yksinäisen kerrotaan olevan liian kranttu joka vaan odottaa muiden ottavan sen ekan askeleen, mutta sitten kun yksinäinen kertoo jonkun esimerkin omasta toiminnastaan niin se teilataankin vääräksi ja keksitään 10 hyvää syytä miksi se torjuja suunnilleen väisti luodin, kun ymmärsi olla lähtemättä yhdessä sinne tai tänne..

Tai sitten jos yksinäisen ei moitita olevan liian kranttu, niin yksinäinen onkin kuin iilimato joka haluaa olla yhdessä 24/7, ei jousta mistään ikinä ja haluaa suunnilleen imeä kaiken elämän ystävästään. 

Täälläkin aika usein on kommentteja, ettei jaksa ihmisten jaarittelua tai mammaporukoita tai mitä milloinkin. Mutta kun pitäisi jaksaa ja innostua niistä ihan tavallisista asioista, jos haluaa olla suosittu.

Myönnän että itseäkin välillä uuvuttaa ihmisten ihan turhanaikainen juttelu "tylsistä" aiheista. Mutta sitten taas, pohjimmiltani pidän ihmisistä, saan helposti kavereita ja ystäviä ja uskon sen liittyvän ihan siihen, etten arvota muiden puheita epäkiinnostaviksi, vaikkeivät ne nyt ihan omien kiinnostusten ytimeen iskisikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se selvästikään riitä että on "ystävällinen ihmisille". Olen aina kaikille ystävällinen mutta ihmiset ei pääosin tarvitse juuri minun ystävällisyyttäni mihinkään.

Musta ystävällinen kohtelu on perusasioita ihmisten välisessä kanssakäymisessä, ei se yksistään vielä sen enempää tarkoita. Siitä sitten ehkä lähtee tutustuminen käyntiin, ja jos toinen osoittautuu pidemmän päällekin mukavaksi ihmiseksi, jonka kanssa on jotain joka yhdistää, sellaisen kanssa voi hyvinkin haluta viettää enemmänkin aikaa. Antaa asioiden edetä tai olla etenemättä omalla painollaan.

Jännästi kuitenkin yleensä aina automaattisesti oletetaan, ettei yksinäinen ole ystävällinen ihminen ja käsketään olemaan avoin ja ystävällinen muita kohtaan niin ongelma poistuu.

Viimeisimmän tuttavuuden, jota kai ystäväksikin jo voi sanoa, sain jodelista. Huomasin kun ikäiseni nainen kysyi kaveriseuraa lähibaariin ja päätin lähteä yhdelle. Muutama muukin ilmestyi. Asumme kaikki tässä lähekkäin ja olemme käyneet kävelyllä ja kahvitelleet toistemme luona jne nyt reilun vuoden. Yksi on syventynyt ihan ystävätasolle, pari on sellaista kivaa lenkkiseuraa joita voi pyydellä ulos nopeallakin aikataululla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen samaa välillä. Ehkä kaikilla ei vain ole tarkoitus olla paljon kavereita..en lähde yksityiskohtiin kun ei kiinnosta saada haukkumista ja trollausta kun on kirjoittanut oikein ajatuksella ja sydämestä..hävetkää te jotka tähänkin ketjuun tulitte syyttelemään ja ilkeilemään!

Taas tätä sontaa, eli muut ovat pahoja, mutta ystävätön on se omasta mielestään se hyvä.

Just, no musta ei ole rakentavaa tulla haukkumaan vialliseksi, krantuksi yms kun ei asiasta tiedä. En ole kranttu enkä mitenkään erikoisen hyvä tai ihmeellisen syvällinen. Tarkoitan että ihan sama mistä keskustelu on, niin noin käy..

Kaffebulla kirjoitti:

Muista Ap että tämä maailma ei ole sulle mitään velkaa. Ystävät ja kivat asiat ei ole mikään luontaisetu jotka kannetaan sulle nenän eteen.

Ap ei sellaista tainnut kuvitella vaan pohti asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä sama ihmetyttää myös keski iän ylittänyttä naisihmistä . Vielä muutamia vuosia eläkkeelle jäämistä.

Töissä olen mukavana mukana ja yritän kuulua joukkoon, olla ME. Mutta haaleaksi on jäänyt. (😰)

Tässä rivitalossa asuessani tervehdin kaikkia ja vaihdan muutaman sanan , jonkun kanssa juttelemme enemmänkin. Kutsuin tätä rouvaa kerran lenkille kanssani ja kerran kahville kun olin just leiponut juustokakku . Hän ei ennättänyt kummallakaan kerralla. ( huokaus )

Käyn kerran viikossa jumpassa ja kerran viikossa myös eräässä vapaaehtoistyössä, parhaani mukaan olen lähestynyt niissäkin mukana olevia.

Tuloksetta.

Serkkuni kanssa ( asuu 120 km päässä) käyn silloin tällöin baarissa, matkoilla, yleisötapahtumissa ja kesäisin joillakin keikoilla. No, eipä niissä ystävysty.

Kaikkialla ovat liikkeellä jo "omalla porukalla".

En edes hae ensisijaisesti parisuhdetta. Vaan ystäviä ja hyviä naisporukoita joiden porukkaa voisin minäkin kuulua.

Se onkin mahdoton yhtälö.

Pisti silmään tuo, että ei ehtinyt lenkille tai kahville ja sinä olet heti pettynyt.

Hänellä on varmaan ollut oikeasti suunniteltu meno ja ei ehtinyt.

Minä olen opetellut välttelemään ihmisiä, jotka kuvittelevat, että minulla on vain luppoaikaa yhtäkkiä tehdä heidän kanssaan jotain. Ja jos on omia menoja, loukkaannutaan.

Eli ihan konkreettinen esimerkki. Teen vuorotyötä, joten vapaat viikolla. Olin suunnitellut ensimmäisenä vapaana käyväni kaupassa ja samalla hoitamassa äitini ostokset. Illalla oli tyttö tulossa kylään.

Toisena vapaana oli gyne aika varattu ja sen jälkeen fysioterapeutti. Loppu päivän ajattelin pestä pyykit ja siivota.

Naapurin rouva loukkaantui, kun en ehtinyt lenkille ja sen jälkeen hänen luo istumaan iltaa viinilasillisen äärellä.

Kun olin suunnitellut vapaille ihan omia menoja

En ole viestin kirjoittaja, mutta mielestäni tuollainen ex tempore -ehdotus on ihan hyvä tapa viestiä toiselle, että olisi mukavaa viettää aikaa yhdessä. Siitä on helppo kieltäytyä, on ymmärrettävää, ettei aina sovi. Sitten pallo onkin toisella, ja hän voi ehdottaa jotain, jos haluaa. Jos ei ehdota, tulkitsisin minäkin ettei kaipaa uutta ystävää.

Oletko sinä sitten aina valmis lähtemään, kun toinen asiaa ehdottaa? Et ole.

Jos elämäsi on normaalia, niin sinulla ei ole välttämättä vaikka viikkoon näkyvissä yhtään mitään muutakaan koloa tapaamiselle. Et voi siis itse tehdä mitään vastaehdotusta, vaan vain korkeintaan summittaisen arvion, että "katsotaanko parin viikon päästä asiaa uudelleen."

Ja sitten nämä "ystävälliset" vielä väittää kuinka yksinäiset on täysin joustamattomia ja siksi yksinäisiä ;-)

Jos yksinäinen vaikka ehdottaa ohimennen, että käydäänkö yhdessä lenkillä illalla niin "ystävälliselle" se ei sovi, koska hän menee aina yksin ja siitä ei voi joustaa sitä yhden ainoaa kertaa, mutta voi kyllä kenties katsoa olisiko kalenterissa aikaa joskus kahden viikon päästä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen kaksi kertaa pyytää johonkin ja ei itselle sovi, niin silloin olisi jo kyllä kohteliasta itse tehdä vastaehdotus. Eli kyse ei ole siitä, ettei juuri silloin ehtinyt vaan se, ettei toinen tullut yhtään vastaan.

Vaikeeta on kavereiden ja ystävien löytäminen. Ei ole vinkkejä, mutta kohtalotoveri täällä. En jaksa olla se, joka aina ottaa yhteyttä, joten siksi on useampi kaveruus jäänyt.

Sillä satunnaisella naapurinrouvalla ei välttämättä ole yhtäläistä tarvetta uusille tuttavuuksille. Voi turista kyllä, jos sattuu pihalla sopivalla hetkellä törmäämään, muttei niin paljon kaipaa seuraa, että alkaisi asioikseen järjestää tapaamisia.

No sehän taasen ei just selviä kuin sillä, että toinen ehdottaa vaikka yhteistä lenkkiä tai kysyy kahville kun just leipoi. Tuohan oli vaan esimerkki siitä millaisissa tilanteissa on normaalia ja luontevaa ehdottaa hyvänpäiväntutulle jotain tekemistä, jonka myötä sitten oltaisiin vaikka lenkkikavereita tai juotaisiin yhdessä kahvikupposet satunnaisesti eikä "vain" turistaisi siinä postilaatikolla.

Se on ihan fine jos/kun toinen ei tällaista kaipaa, mutta just tuollaisia aloitteitahan sitä tutustuakseen pitääkin tehdä.

Näissä yksinäisyysketjuissa on kyllä aina erikoista tämä, että jokaisen yksinäisen kerrotaan olevan liian kranttu joka vaan odottaa muiden ottavan sen ekan askeleen, mutta sitten kun yksinäinen kertoo jonkun esimerkin omasta toiminnastaan niin se teilataankin vääräksi ja keksitään 10 hyvää syytä miksi se torjuja suunnilleen väisti luodin, kun ymmärsi olla lähtemättä yhdessä sinne tai tänne..

Tai sitten jos yksinäisen ei moitita olevan liian kranttu, niin yksinäinen onkin kuin iilimato joka haluaa olla yhdessä 24/7, ei jousta mistään ikinä ja haluaa suunnilleen imeä kaiken elämän ystävästään. 

Vastasin tuohon, että olisi kohteliasta tehdä vastaehdotus, milloin sopii tavata. Eihän se toinen sellaista tee, jos ei itse varsinaisesti kaipaa uusia tuttavuuksia.

MGTOW

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se selvästikään riitä että on "ystävällinen ihmisille". Olen aina kaikille ystävällinen mutta ihmiset ei pääosin tarvitse juuri minun ystävällisyyttäni mihinkään.

Musta ystävällinen kohtelu on perusasioita ihmisten välisessä kanssakäymisessä, ei se yksistään vielä sen enempää tarkoita. Siitä sitten ehkä lähtee tutustuminen käyntiin, ja jos toinen osoittautuu pidemmän päällekin mukavaksi ihmiseksi, jonka kanssa on jotain joka yhdistää, sellaisen kanssa voi hyvinkin haluta viettää enemmänkin aikaa. Antaa asioiden edetä tai olla etenemättä omalla painollaan.

Jännästi kuitenkin yleensä aina automaattisesti oletetaan, ettei yksinäinen ole ystävällinen ihminen ja käsketään olemaan avoin ja ystävällinen muita kohtaan niin ongelma poistuu.

No, jotkut nyt olettavat mitä milloinkin. Parempihan se olisi kysellä tarkemmin toisen tilanteesta tai toisen oma-aloitteisesti avata vaikeuksiaan enemmän.

Ystäviä saa todennäköisimmin sitä helpommin mitä keskimääräisempi henkilö on. Ja sama toisin päin eli mitä erikoisempi on niin sitä vähemmän on samoilla taajuuksilla liikkuvia hengenheimolaisia. En esim. itse oikein jaksa semmoista peruslänkytystä, missä toistellaan papukaijoina median ja muun ympäristön syöttämiä juttuja. Olen oikeastaan kaikesta eri linjoilla ja tykkään leikitellä kaikenlaisilla ajatuksilla, joten yksioikoisten mölyäjien kanssa tulee lähinnä konflikteja. Eivät ne sinänsä itseä haittaa, mutta moni tuntuu niistä aidosti vihastuvan, joten säästetään huteraa mielenrauhaa maailman tuulien varalle.

Naisilla tekee tiukkaa kun ei ole ketään, kelle pääsisi haukkuman miestään...😏

alapeukku naisen koodistolla tarkoittaa: alapeukutetussa viestissä kaikki esiintuodut asiat ovat tosia, mutta se rikkoo räikeästi narratiivia ja aiheuttaa siten negatiivisen tunnetilan, jonka vuoksi se ei saa pysyä näkyvillä tai saada yhtään kannatusta

Itse ainakin olen vain yksinkertaisesti tylsä tyyppi. En keksi mitään juteltavaa, eikä minulla ole oikein huumorintajua. En siis ole hauska. En harrasta oikein mitään, luen vain kirjoja ja lenkkeilen. Viikonloppuisin olen kotona. En luultavasti itsekään viihtyisi itseni kanssa, jos olisin joku muu. Tykkään kyllä jutella syvällisiä, mutta sellainen hassuttelu ei minulta onnistu.