Lue keskustelun säännöt.
Mies ei selviydy arjen pyörittämisestä
04.02.2023 |
Onko kenelläkään muulla miestä, jolla ei yksinkertaisesti energia ja rahkeet riitä tavallisesta arjesta selviytymiseen hetkellisesti yksin ilman että kunto romahtaa ja seurauksena on mielenterveysoireita?
Olen viime aikoina toden teolla havahtunut siihen, että näyttää siltä ettei mun mieheni vaan yksinkertaisesti kykene tavalliseen arkeen. Selvennykseksi, tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen. Eikö nuo ole ihan joka perheessä arjessa tapahtuvia asioita vai onko minulla vääristynyt käsitys?
Miehellä on vuosia ollut vaikeuksia selvitä näistä. Hän ahdistuu koko päiväksi ja lamaantuu, jos tietää että hänen pitäisi tänään tehdä kotitöitä. Vaikka itse hommiin menisi max tunti yhteensä, ei hän voi tehdä päivän aikana mitään muuta vaan torkkuen kerää voimia muun ajan. Hänelle ottaa kai voimille ajatus siitä että pitäisi tehdä jotain. Auton korjausta yms omia juttujaan tekee mielellään, ja se syökin usein arjen pyörityskykyä häneltä entisestään. Siksi olen päässyt helpommalla, kun teen suurimman osan itse. En voi luottaa, että hän tekee sovittua koiran iltapissatusta, koska voi yhtä hyvin olla makoilemassa sängyssä silloin. Ruuanlaittovastuuta en voi jättää hänelle, koska hän ei vaan tee mitään ruokaa silloin, ja riutuu itsekin koko päivän ravinnotta. Normaalisti teen kaikki ruuat, mutta myös laitan ne hänelle lautaselle ja keitän kahvit, voitelen leivän jne.
Välillä hänellä on myös kausia, kun on vuodepotilas eikä pysty osallistumaan arkeen lainkaan koska kokee että on ollut niin rankkaa, että pitää levätä viikkoja.
Koska olen pyörittänyt tätä sirkusta vuosia yksin saamatta lainkaan lomaa, alan olla siinä kunnossa että itkien kysyin mieheltä voisinko minäkin saada joskus lomailla tekemättä mitään niin että hän hoitaisi perheen. Vastasi, että tottakai, hän on reipas ihminen jolta hoituu kyllä arjen pyöritys. Hänelle sopi, että hän vastaisi kaikesta arkityöstä. Tämän viikon olenkin sitten levännyt. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, perhe ei ole syönyt viikon aikana yhtään lämmintä ruokaa, talossa on kylmä, kukaan minua lukuunottamatta ei ole peseytynyt, roskis on sama kuin sunnuntaina. Lapsilta loppuu puhtaat vaatteet, kaupassa ei ole käyty viikkoon. Kysyttäessä ei edes tiedä onko kaapeissa ruokatarpeita. On tosi kärttyisen ja loukkaantuneen oloinen. Mitä ihmettä? Äijä nukkuu kuusi vuotta selvitäkseen yhden viikon minun arjestani, ja tämä on tulos?
Olen tietysti myös huolissani hänestä, eihän tuo ole normaalia mutta kun on mielestään ihan hyvässä kunnossa, aina vaan on joku ulkopuolinen syy miksi on väsynyt. Väh. kerran viikossa on myös kipeäksi tulossa. Ei koe tarvitsevansa apua. Ei ole töissä.
Mitä ihmettä tällaiselle ihmiselle voi tehdä? Hän ei teknisesti pärjäisi itsenäisesti asuen, mutta tuskin kuitenkaan saisi osastohoitopaikkaa. Onko minun velvollisuuteni vaimona hoitaa häntä vaikka hän olisi missä kunnossa? Mikä tällaiseen auttaa? Onko jollain omakohtaista kokemusta siitä, että ajatus kotitöistä lamaannuttaa mutta olet päässyt siitä eroon? Voisiko hän harjoittelemalla tottua kotitöihin? Minä kyllä tavallisesti jaksan tätä arkea pyörittää, mutta on todella ahdistava ajatus että en ihan oikeasti voisi koskaan hellittää ilman että koko perhe kärsii. Alan pian kallistua siihen, että seuraavan kerran kun tulen kipeäksi, pyydän anopin hoitamaan koko perhettä. Siinäpä ihmettelee, miksi poikansa ei terveenä voi hoitaa.
Kommentit (431)
Olen itse jokseenkin motivoitunut ja tavoitteellinen ihminen, syön terveellisesti ja olen fyysisesti hyvässä kunnossa. Mutta silti jos pitäisi nykyisen työni ohella suorittaa ap:n kotityölista, niin en kyllä pystyisi mitenkään. Työni on fyysistä, raskasta, kuluttavaa ja askeleita tulee paljon. Siihen jotkut koiran lenkitykset ja lumityöt päälle, niin menettäisin työkykyni lopullisesti.
Nykyisellään kotityöpanokseni pyörii akselilla kaupassakäynti, ruoanlaitto, tiskit, pyykit. Siitä nyt vielä selviää. Työelämä osaa nykyään ottaa enemmän kuin olisi kohtuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn sinulta ap, milloin hän on muuttunut tuollaiseksi , vai oliko jo seurusteluaikana, vai kun olit tehnyt lapset vai miten.
Menitkö vaan ilolla naimisiin tuon tyypin kanssa , että saa koko elämäsi hoitaa hommat yksin?Ihmettelen.
Seurusteluaikana toipui burn outista, selitti että on väliaikaista ja oikeasti on kyllä aktiivinen ihminen. Olimme jo naimisissa ja lapsi tulossa, kun aloin ymmärtää ettei tämä ole väliaikainen olotila.
Mies lääkäriin. Burn out on vakava asia. Itse paloin loppuun ensimmäisen kerran opiskeluaikoina, mutta siitä myös opin, milloin alkaa tulla hälytysmerkkejä mahdollisesta uudestan burn outista. Välillä tulee päiviä, ettei mikään huvita, pelkästään kotitöiden ajatteleminen ahdistaa. Minä parannuin burn outista, mutta siitä jää tietynlainen "palovamma", joka oireilee, jos en ole palautunut. Käyn töissä ja harrastan liikuntaa päivittäin, mutta päivittäisiä kotitöitä ei onneksi ole: kaupassa käyn kerran viikossa, ruokaa teen kerralla useammalle päivälle, imuroin ja pesen pyykkiä kerran viikossa. Toki yleisestä siisteydestä pitää pitää huolta päivittäin. Se on huono asia, että puolisosi on jäänyt kotiin, mutta hän ei selkeästikään parantunut loppuunpalamisestaan. Todennäköisesti hän on masentunut tai jokin muu diagnoosi on syynä. Ehdottomasti lääkäriin.
Ei aikuista ihmistä pysty väkisin viemään lääkäriin.
Oletko ap? Ei voikaan, mutta ap voi keskustella miehensä kanssa, miksi miehen pitää mennä lääkäriin. Jos mies ei suostu, niin keskustellaan, mitä siitä seuraa: tuleeko ero, mitä siitä seuraa, miten elämä jatkuu, mitä siitä seuraa. En suosittele uhkausta ("eroamme, jos et mene lääkäriin"), mutta selkeästi on vakavan keskustelun paikka. Ei tuo tilanne ole kummallekaan mukava, eikä tuo ole elämää.
No kyllä tuollainen mies tarvitsee lääkäriä. Ja nopeasti.
No jos ei selviydy niin kunnan apua sinne ihan konkreettisesti. Siivoomaan ja laittamaan ruokaa herran jestas.
Robotti-imuri imuroi, tavaroille omat paikat ja ruokaa saa valmiina kaupasta. Mies ei osaa montaa ruokaa tehdä, mutta lämmitys onnistuu, joten mennään osittain niillä. En voi kuormittua kotitöistä enempää, kyl nyt jo on välillä kamppailua saada kaikki asiat hoidettua. Siinä huomaa, kuinka minimikotitöillä pärjää ihan hyvin.
Mun mies oli aikaisemmin tuollainen. Hän on autismin kirjolla ja tunnistaa itsessään myös PDA-piirteet.
Ajan myötä tilanne on meillä parantunut. Mies on löytänyt itselleen sopivat rutiinit ja oppinut hyväksymään, että tietyt jutut on tehtävä. Nykyään hän selviää arjesta ihan hyvin, ikää vähän yli 40 v. Kymmenen vuotta sitten kaikki oli minun harteillani.
Meillä on auttanut ensinnäkin asioista puhuminen ja toiseksi se, että yhdellä lapsella diagnosoitiin autismi, ja sen seurauksena mies itsekin hakeutui tutkimuksiin. Diagnoosi ei sinänsä muuta mitään, mutta lisääntynyt itseymmärrys jollain tavalla kuitenkin auttaa ilmeisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap nalkuttaja? Tai oletko ollut ja mies on siksi lopettanut kaiken kotityön? En sano tätä pahalla, mutta monella naisella on itsellä sellainen jokseenkin liiallinen kotitöiden määrä päivittäin. Totta kai ruokaa pitää olla ja puhtaita vaatteita, mutta oikeasti ap, vähemmälläkin kotityönsä selviää. Mutta jos sinulla on päähänpinttymä, että kaiken pitää olla tiptop koko ajan, niin ei siitä voi miestä syyttää.
Alkava muistisairaus, jos vähitellen tuollaiseksi muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos ei selviydy niin kunnan apua sinne ihan konkreettisesti. Siivoomaan ja laittamaan ruokaa herran jestas.
Onko kyse ihan selviytymisestä vai jostain muusta eli ei vain halua tehdä enempää. Jos terveyshaittoja niin sitten varmaan jo saa ihan konkreettisesti jonkun paikan päålle. Mistään puhelässytyksestä ei kyllä apua silloin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies oli aikaisemmin tuollainen. Hän on autismin kirjolla ja tunnistaa itsessään myös PDA-piirteet.
Ajan myötä tilanne on meillä parantunut. Mies on löytänyt itselleen sopivat rutiinit ja oppinut hyväksymään, että tietyt jutut on tehtävä. Nykyään hän selviää arjesta ihan hyvin, ikää vähän yli 40 v. Kymmenen vuotta sitten kaikki oli minun harteillani.
Meillä on auttanut ensinnäkin asioista puhuminen ja toiseksi se, että yhdellä lapsella diagnosoitiin autismi, ja sen seurauksena mies itsekin hakeutui tutkimuksiin. Diagnoosi ei sinänsä muuta mitään, mutta lisääntynyt itseymmärrys jollain tavalla kuitenkin auttaa ilmeisesti.
Mä mietin, että miten sun mies olisi pärjännyt ilman sinua silloin aikaisemmin? Olisiko hänen asuntonsa ollut niin kuin kauheuksien himohamstraajakodissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut on tip top asian a suhteen ja joku asian b. Saahan sitä olla.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap nalkuttaja? Tai oletko ollut ja mies on siksi lopettanut kaiken kotityön? En sano tätä pahalla, mutta monella naisella on itsellä sellainen jokseenkin liiallinen kotitöiden määrä päivittäin. Totta kai ruokaa pitää olla ja puhtaita vaatteita, mutta oikeasti ap, vähemmälläkin kotityönsä selviää. Mutta jos sinulla on päähänpinttymä, että kaiken pitää olla tiptop koko ajan, niin ei siitä voi miestä syyttää.
Millä mekanismilla nalkutus oikeuttaisi kotitöistä luistamiseen, sehän on vain huono tekosyy? Eihän mies edes käy töissä, joten hänellä olisi päivät aikaa hoitaa hommat ihan omaan tyyliinsä ilman niskaanhengitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli aika pitkälti tuollainen mies. Ei ole enää. Kehottaisin sinuakin miettimään jaksatko tuollaisen miehen kanssa. On niitä työssäkäyviäkin, jotka silti selviävät arjen pyörittämisestä.
Patista lääkäriin, ei ole normaalia. Apua voi toki hakea vaan, jos itse haluaa voida paremmin, mutta mt-ongelmat on myös kumppanille raskaita. Jutelkaa, kysy haluaako tilanteensa muuttuvan ja selitä, että tällainen arki on liian raskasta sinulle. Yksi ratkaisu on tietysti ero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Patista lääkäriin, ei ole normaalia. Apua voi toki hakea vaan, jos itse haluaa voida paremmin, mutta mt-ongelmat on myös kumppanille raskaita. Jutelkaa, kysy haluaako tilanteensa muuttuvan ja selitä, että tällainen arki on liian raskasta sinulle. Yksi ratkaisu on tietysti ero
Mitään pika-apua on turha odottaa, jos on jotain muuta kuin masennus. Meidän kunnassa adhd-tutkimukset kestää noin 2,5v. Ja oikeastaan siinäkin ei ole tärkeintä saada lääkitys, vaan rutiinit ja toimivat konstit arjen hoitamiseksi. Mitä ne kenellekin sitten on, jokaisen pitää selvittää itse. Tehovartti, minimalismi, kalenterit, taulukot seinillä tms.
Vaikuttaa aika toivottomalta tapaukselta. Ota ap vaan se ero. Tulet huojentumaan.
Ap, mieti miten saisitte arjestanne helpompaa. Nythän tuo on aikamoinen työkeiri yhden ihmisen pyörittää. Nyt on lumityöt, mutta keväällä, kesällä ja syksyllä on pihatyöt, nurmikon leikkaukset ja istutuksista huolehtiminen ym. Omakotitalossa on paljon kaikkea huoltamistakin. Olisiko elämäänne ratkaisevasti helpottava asia muuttaa kerrostaloon?
Mitä voit nyt tehdä on ottaa lapset mukaan kotiaskareisiin. Jokaiselle vähän vastuuta: pöydän kattamista, roskien viemistä ym. Iästä riippuen he voivat osallistua myös siivoukseen ja oikeastaan iästä riippumatta korjata lelunsa pois illalla.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis niin että miksi valitsette sellaisia kumppaneita jonka kanssa ei mikään toimi. Otetaan vain sika säkissä joku kumppani mikä saadaan ja aletaan perhettä pykäämään kovalla kiireellä toivoen että se toimisi ja sitten kun ei ala toimia niin kamalaa syytöstä sitä toista kohtaan.
Vauva kuumeisilla naisilla on kova kiire lisääntyä ihan kenen ensimmäisen uhrinsa kanssa. Yhtään ei katsota sovitaanko yhteen millään lailla. Sitten alkaa ämmillä kamala valitus kun mies ei tee sitä ja tätä.
Olen näitä suhteita nähnyt lähipiirissä pilvin pimein niin ettei olla edes tutustuttu toiseen kun nainen on halunnut heti alkaa lisääntymään. Sitten on helppoa erota kun yksinhuoltajia tuetaan ja jätetään se siittäjä pelkästään maksajaksi. Lapset kärsii näistä ihme uusperhe kuvioista kun sekoitetaan kaksi eri perhettä väkisin yhteen. Kun väkisin pitää perustaa sitä uus perhettä koittaen toista kun ei se ensimmäinenkään toiminut niin kokeillaan uutta. Kun itsessä ei ole mitään vikaa niin vaihdellaan suhteita kuin sukkia. Lapsia ei ajatella ollenkaan vaan niiden on sopeuduttava aikuisten oikkuihin ja uusiin puolisoihin.
Tästä syystä on paljon ongelma lapsia kun kotielämä on tosi rikkinäistä vaihtuvine aikuisten suhteiden takia.
Minulla oli kolme isäpuolta koko lapsuuden ajalla ja olen ollut rikkinäinen hukassa koko aikuisiän. Minä vihasin niitä miehiä kun kotini oli kuin hotelli niille. Äitini ei saanut miehiä enää +50v jälkeen eläen yksin sen jälkeen. Mutta sitä ennen sai kaikenmaailman tyhjän toimittaja miehiä paneskelemaan lapsiperheeseen. Minä aina ihmettelin että mistä näitä surkimus miehiä oikein riittää tulla pussejaan tyhjentämään.
Minä seurustelin mieheni kanssa tosi pitkään, vuosikausia ennen kuin edes muutettiin yhteen asumaan. Halusin tuntea sen ihmisen ennen kuin yhteen muutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap nalkuttaja? Tai oletko ollut ja mies on siksi lopettanut kaiken kotityön? En sano tätä pahalla, mutta monella naisella on itsellä sellainen jokseenkin liiallinen kotitöiden määrä päivittäin. Totta kai ruokaa pitää olla ja puhtaita vaatteita, mutta oikeasti ap, vähemmälläkin kotityönsä selviää. Mutta jos sinulla on päähänpinttymä, että kaiken pitää olla tiptop koko ajan, niin ei siitä voi miestä syyttää.
Lue teksti nyt ihan ajatuksen kanssa. Ap vaatii ihan minimeistä minimaalisinta panostusta mieheltä. Sitäkään ei suostu tekemään. Kyllä se vika on silloin miehessä..
Vierailija kirjoitti:
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis niin että miksi valitsette sellaisia kumppaneita jonka kanssa ei mikään toimi. Otetaan vain sika säkissä joku kumppani mikä saadaan ja aletaan perhettä pykäämään kovalla kiireellä toivoen että se toimisi ja sitten kun ei ala toimia niin kamalaa syytöstä sitä toista kohtaan.
Vauva kuumeisilla naisilla on kova kiire lisääntyä ihan kenen ensimmäisen uhrinsa kanssa. Yhtään ei katsota sovitaanko yhteen millään lailla. Sitten alkaa ämmillä kamala valitus kun mies ei tee sitä ja tätä.
Olen näitä suhteita nähnyt lähipiirissä pilvin pimein niin ettei olla edes tutustuttu toiseen kun nainen on halunnut heti alkaa lisääntymään. Sitten on helppoa erota kun yksinhuoltajia tuetaan ja jätetään se siittäjä pelkästään maksajaksi. Lapset kärsii näistä ihme uusperhe kuvioista kun sekoitetaan kaksi eri perhettä väkisin yhteen. Kun väkisin pitää perustaa sitä uus perhettä koittaen toista kun ei se ensimmäinenkään toiminut niin kokeillaan uutta. Kun itsessä ei ole mitään vikaa niin vaihdellaan suhteita kuin sukkia. Lapsia ei ajatella ollenkaan vaan niiden on sopeuduttava aikuisten oikkuihin ja uusiin puolisoihin.
Tästä syystä on paljon ongelma lapsia kun kotielämä on tosi rikkinäistä vaihtuvine aikuisten suhteiden takia.
Minulla oli kolme isäpuolta koko lapsuuden ajalla ja olen ollut rikkinäinen hukassa koko aikuisiän. Minä vihasin niitä miehiä kun kotini oli kuin hotelli niille. Äitini ei saanut miehiä enää +50v jälkeen eläen yksin sen jälkeen. Mutta sitä ennen sai kaikenmaailman tyhjän toimittaja miehiä paneskelemaan lapsiperheeseen. Minä aina ihmettelin että mistä näitä surkimus miehiä oikein riittää tulla pussejaan tyhjentämään.
Minä seurustelin mieheni kanssa tosi pitkään, vuosikausia ennen kuin edes muutettiin yhteen asumaan. Halusin tuntea sen ihmisen ennen kuin yhteen muutetaan.
Minkä takia mies harrastaa seksiä suojaamatta tai oikein päättää hankkia lapsia, jos ei ole valmis perhe-elämään? Jokaisella on velvollisuus huolehtia omasta toiminnastaan.
Miten mies voi ollakin niin typerä ettei osaa arkisia pakollisia asioita tehdä. Jotain viiraa päässä, ja pahasti. Pesukoneen käynnistyskään ei onnistu. Aika noloa.