Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei selviydy arjen pyörittämisestä
04.02.2023 |
Onko kenelläkään muulla miestä, jolla ei yksinkertaisesti energia ja rahkeet riitä tavallisesta arjesta selviytymiseen hetkellisesti yksin ilman että kunto romahtaa ja seurauksena on mielenterveysoireita?
Olen viime aikoina toden teolla havahtunut siihen, että näyttää siltä ettei mun mieheni vaan yksinkertaisesti kykene tavalliseen arkeen. Selvennykseksi, tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen. Eikö nuo ole ihan joka perheessä arjessa tapahtuvia asioita vai onko minulla vääristynyt käsitys?
Miehellä on vuosia ollut vaikeuksia selvitä näistä. Hän ahdistuu koko päiväksi ja lamaantuu, jos tietää että hänen pitäisi tänään tehdä kotitöitä. Vaikka itse hommiin menisi max tunti yhteensä, ei hän voi tehdä päivän aikana mitään muuta vaan torkkuen kerää voimia muun ajan. Hänelle ottaa kai voimille ajatus siitä että pitäisi tehdä jotain. Auton korjausta yms omia juttujaan tekee mielellään, ja se syökin usein arjen pyörityskykyä häneltä entisestään. Siksi olen päässyt helpommalla, kun teen suurimman osan itse. En voi luottaa, että hän tekee sovittua koiran iltapissatusta, koska voi yhtä hyvin olla makoilemassa sängyssä silloin. Ruuanlaittovastuuta en voi jättää hänelle, koska hän ei vaan tee mitään ruokaa silloin, ja riutuu itsekin koko päivän ravinnotta. Normaalisti teen kaikki ruuat, mutta myös laitan ne hänelle lautaselle ja keitän kahvit, voitelen leivän jne.
Välillä hänellä on myös kausia, kun on vuodepotilas eikä pysty osallistumaan arkeen lainkaan koska kokee että on ollut niin rankkaa, että pitää levätä viikkoja.
Koska olen pyörittänyt tätä sirkusta vuosia yksin saamatta lainkaan lomaa, alan olla siinä kunnossa että itkien kysyin mieheltä voisinko minäkin saada joskus lomailla tekemättä mitään niin että hän hoitaisi perheen. Vastasi, että tottakai, hän on reipas ihminen jolta hoituu kyllä arjen pyöritys. Hänelle sopi, että hän vastaisi kaikesta arkityöstä. Tämän viikon olenkin sitten levännyt. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, perhe ei ole syönyt viikon aikana yhtään lämmintä ruokaa, talossa on kylmä, kukaan minua lukuunottamatta ei ole peseytynyt, roskis on sama kuin sunnuntaina. Lapsilta loppuu puhtaat vaatteet, kaupassa ei ole käyty viikkoon. Kysyttäessä ei edes tiedä onko kaapeissa ruokatarpeita. On tosi kärttyisen ja loukkaantuneen oloinen. Mitä ihmettä? Äijä nukkuu kuusi vuotta selvitäkseen yhden viikon minun arjestani, ja tämä on tulos?
Olen tietysti myös huolissani hänestä, eihän tuo ole normaalia mutta kun on mielestään ihan hyvässä kunnossa, aina vaan on joku ulkopuolinen syy miksi on väsynyt. Väh. kerran viikossa on myös kipeäksi tulossa. Ei koe tarvitsevansa apua. Ei ole töissä.
Mitä ihmettä tällaiselle ihmiselle voi tehdä? Hän ei teknisesti pärjäisi itsenäisesti asuen, mutta tuskin kuitenkaan saisi osastohoitopaikkaa. Onko minun velvollisuuteni vaimona hoitaa häntä vaikka hän olisi missä kunnossa? Mikä tällaiseen auttaa? Onko jollain omakohtaista kokemusta siitä, että ajatus kotitöistä lamaannuttaa mutta olet päässyt siitä eroon? Voisiko hän harjoittelemalla tottua kotitöihin? Minä kyllä tavallisesti jaksan tätä arkea pyörittää, mutta on todella ahdistava ajatus että en ihan oikeasti voisi koskaan hellittää ilman että koko perhe kärsii. Alan pian kallistua siihen, että seuraavan kerran kun tulen kipeäksi, pyydän anopin hoitamaan koko perhettä. Siinäpä ihmettelee, miksi poikansa ei terveenä voi hoitaa.
Kommentit (431)
Teet sille työlistan joka päivälle ja laitat sen seinälle. Sanot että aamut ei ala ilman listan lukemista ja kaikki mitä listassa on myös tehdään merkittyinä ajankohtina. Jos tuollaiselle antaa vapauden miettiä milloin tekee mitäkin niin se ei tee mitään koska sen pää on ylikuormittuu suunnittelusta ja se halvaantuu toimettomaksi. Joten suorat ohjeet kellonaikoineen ja ei mitään muttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Adhd/burnout ei ole kasvatuksellinen asia, turha soitella anopille. Todennäköisesti pärjäisi yksin, koska peli on silloin aika selvä, kuka hoitaa mitä ja mikä on se minimi millä mennään. Kannattaa tutustu esimerkiksi adhdn lusikkateoriaan ja paralyysiin.
Tuskin pärjäisi. On tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies oli aikaisemmin tuollainen. Hän on autismin kirjolla ja tunnistaa itsessään myös PDA-piirteet.
Ajan myötä tilanne on meillä parantunut. Mies on löytänyt itselleen sopivat rutiinit ja oppinut hyväksymään, että tietyt jutut on tehtävä. Nykyään hän selviää arjesta ihan hyvin, ikää vähän yli 40 v. Kymmenen vuotta sitten kaikki oli minun harteillani.
Meillä on auttanut ensinnäkin asioista puhuminen ja toiseksi se, että yhdellä lapsella diagnosoitiin autismi, ja sen seurauksena mies itsekin hakeutui tutkimuksiin. Diagnoosi ei sinänsä muuta mitään, mutta lisääntynyt itseymmärrys jollain tavalla kuitenkin auttaa ilmeisesti.
Mä mietin, että miten sun mies olisi pärjännyt ilman sinua silloin aikaisemmin? Olisiko hänen asuntonsa ollut niin kuin kauheuksien himohamstraajakodissa?
Tapasimme tosi nuorina :D Mies asui ennen tapaamistamme opiskelija-asuntolassa, jossa oli myös ruokala, ruokailut hoituivat siellä. Huone oli pieni ja tavaraa vähän, pyykit hän kuljetti lapsuudenkotiinsa. Mulla meni aikansa ennen kuin tajusin, että miehelle arjen pyörittäminen oli tuskaa, hän taisi alkuun tsempata mun kanssa. Varmaan sitten lasten syntyessä kuorma kävi hänelle liian suureksi, en ihan tarkalleen muista.
Ok, eli taustalla on pitkäaikaisempi ongelma ja todennäköisesti diagnosoimattomat nepsypiirteet. Ad(h)d tai autismi aiheuttavat usein kuormittumista normaaleista asioista ja aloitekyvyn puutetta. Oletko ap ehdottanut miehelle hoitoon hakeutumista rauhallisesti keskustellen? Miten hän itse kokee asian?
Tämä vastaus tuli viestiin, joka ei ollut ap:n kirjoittama. Minä kirjoitin tuossa miehestäni, että hänellä oli aikaisemmin haasteita, nykyään arki sujuu. Mies on käynyt nepsytutkimukset läpi ja on autismin kirjolla, sinänsä mitään hoitoa tai tukitoimia ei ole ollut, mutta keskenään olemme saaneet järkeiltyä hommat niin, että nyt toimii :) Mies(kin) on nykyään ihan tyytyväinen arkeen - aikaisemmin teki paljon vähemmän, mutta kuormittui enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd/burnout ei ole kasvatuksellinen asia, turha soitella anopille. Todennäköisesti pärjäisi yksin, koska peli on silloin aika selvä, kuka hoitaa mitä ja mikä on se minimi millä mennään. Kannattaa tutustu esimerkiksi adhdn lusikkateoriaan ja paralyysiin.
Tuskin pärjäisi. On tietoa.
Mullakin on tietoa, että monikin pärjää ihan siedettävästi. Itsekin, kun on rutiinit, aikataulut ja kämppä siisti.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehelläsi on jonkinlainen sairaus... masennus, tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriö, väsymysoireyhtymä tms? Tai jotakin vielä pahempaa. Ei ole normaalia jos arjen rutiineista ei selviä ja pitää voimia keräillä jonkin asian tekoon ja sen jälkeen rasituksesta toipumiseen. Ohjaisin hänet lääkärille ja tutkimuksiin, mikä on tämän taustalla. Kovasti voimia ja tsemppiä arjen pyöritykseen sinulle. Varmasti rankkaa, kun joudut vielä miehestäkin huolehtimaan. Ei ihme, että olet väsynyt.
Selkeä nepsy. Näillä ihmisillä on myös hyviä kausia, etenkin nuorina. Vaikeat ajat alkavat näkyä myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehelläsi on jonkinlainen sairaus... masennus, tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriö, väsymysoireyhtymä tms? Tai jotakin vielä pahempaa. Ei ole normaalia jos arjen rutiineista ei selviä ja pitää voimia keräillä jonkin asian tekoon ja sen jälkeen rasituksesta toipumiseen. Ohjaisin hänet lääkärille ja tutkimuksiin, mikä on tämän taustalla. Kovasti voimia ja tsemppiä arjen pyöritykseen sinulle. Varmasti rankkaa, kun joudut vielä miehestäkin huolehtimaan. Ei ihme, että olet väsynyt.
Ja kuullostaa siltä että ap ylisuorittaa sitä arkea. Kummankin on muututtava.
AP kertoo tehtävistä kotitöistä: "tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen"
Millä tavalla tuon on sinusta arjen ylisuorittamista? Täysin olennaisia ja tavallisia asioita jokaisessa huushollissa.
Ap ylisuorittaa, ja syyttää miestä kun normaali ei tahdo pysyä adhd ap:n perässä:
-koiran hankinta on valinta
-lapsien hankinta on valinta
-ruokaa voi tehdä kerralla ison satsin moneksi päiväksi
-joka päivä ei ole pakko imuroida. Se olisi neuroottista
-pyykkikonettakaan ei ole pakko pyöruttää joka päivä, vaan vasta sitten kun se on täysi.
Samalla säästyy sähköä, vettä ja luontoa-ruokakaupasta voi ostaa kerralla viikon, tai jopa kahden ruoat
Jne jne jne jne...listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Olin itsekin ap:n kaltaisen adhd-naisen kanssa, eikä elämässä ollut hetken lepoa koskaan.
Onneksi erosimme.
Missä kohdassa kerrottiin, että työtä tehdään noin?
Vaikutat itse adhd:lta, joka jyrää toisen ja ymmärtää väärin. Tällaisesta on kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehelläsi on jonkinlainen sairaus... masennus, tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriö, väsymysoireyhtymä tms? Tai jotakin vielä pahempaa. Ei ole normaalia jos arjen rutiineista ei selviä ja pitää voimia keräillä jonkin asian tekoon ja sen jälkeen rasituksesta toipumiseen. Ohjaisin hänet lääkärille ja tutkimuksiin, mikä on tämän taustalla. Kovasti voimia ja tsemppiä arjen pyöritykseen sinulle. Varmasti rankkaa, kun joudut vielä miehestäkin huolehtimaan. Ei ihme, että olet väsynyt.
Ja kuullostaa siltä että ap ylisuorittaa sitä arkea. Kummankin on muututtava.
AP kertoo tehtävistä kotitöistä: "tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen"
Millä tavalla tuon on sinusta arjen ylisuorittamista? Täysin olennaisia ja tavallisia asioita jokaisessa huushollissa.
Ap ylisuorittaa, ja syyttää miestä kun normaali ei tahdo pysyä adhd ap:n perässä:
-koiran hankinta on valinta
-lapsien hankinta on valinta
-ruokaa voi tehdä kerralla ison satsin moneksi päiväksi
-joka päivä ei ole pakko imuroida. Se olisi neuroottista
-pyykkikonettakaan ei ole pakko pyöruttää joka päivä, vaan vasta sitten kun se on täysi.
Samalla säästyy sähköä, vettä ja luontoa-ruokakaupasta voi ostaa kerralla viikon, tai jopa kahden ruoat
Jne jne jne jne...listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Minä olen ihan äärimmäisen laiska kotitöiden suhteen, ei ole eläimiä eikä lapsia. Silti en pidä minkäänlaisena ylisuorittamisena sitä, että on lemmikki ja lapsia. Kyllä, ne ovat valintoja, mutta ihan normaaleja valintoja, eivät superihmisen valintoja.
Toisekseen ap on kertonut, että mies nukkuu todella paljon, päivisinkin. Ei terve ihminen tarvitse iltapäiväunia, jotta voi viedä roskat.
(Eri)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehelläsi on jonkinlainen sairaus... masennus, tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriö, väsymysoireyhtymä tms? Tai jotakin vielä pahempaa. Ei ole normaalia jos arjen rutiineista ei selviä ja pitää voimia keräillä jonkin asian tekoon ja sen jälkeen rasituksesta toipumiseen. Ohjaisin hänet lääkärille ja tutkimuksiin, mikä on tämän taustalla. Kovasti voimia ja tsemppiä arjen pyöritykseen sinulle. Varmasti rankkaa, kun joudut vielä miehestäkin huolehtimaan. Ei ihme, että olet väsynyt.
Ja kuullostaa siltä että ap ylisuorittaa sitä arkea. Kummankin on muututtava.
AP kertoo tehtävistä kotitöistä: "tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen"
Millä tavalla tuon on sinusta arjen ylisuorittamista? Täysin olennaisia ja tavallisia asioita jokaisessa huushollissa.
Ap ylisuorittaa, ja syyttää miestä kun normaali ei tahdo pysyä adhd ap:n perässä:
-koiran hankinta on valinta
-lapsien hankinta on valinta
-ruokaa voi tehdä kerralla ison satsin moneksi päiväksi
-joka päivä ei ole pakko imuroida. Se olisi neuroottista
-pyykkikonettakaan ei ole pakko pyöruttää joka päivä, vaan vasta sitten kun se on täysi.
Samalla säästyy sähköä, vettä ja luontoa-ruokakaupasta voi ostaa kerralla viikon, tai jopa kahden ruoat
Jne jne jne jne...listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Minä olen ihan äärimmäisen laiska kotitöiden suhteen, ei ole eläimiä eikä lapsia. Silti en pidä minkäänlaisena ylisuorittamisena sitä, että on lemmikki ja lapsia. Kyllä, ne ovat valintoja, mutta ihan normaaleja valintoja, eivät superihmisen valintoja.
Toisekseen ap on kertonut, että mies nukkuu todella paljon, päivisinkin. Ei terve ihminen tarvitse iltapäiväunia, jotta voi viedä roskat.
(Eri)
Nepsyillä on muuten todella usein uniongelmista ja iltapäivisin energiatasot laskee helposti liian alas, vaikka yöllä olisi nukkunut tarpeeksi.
Krooninen väsymysoireyhtymä, selkeät oireet. Olo on ihan kamala silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teet sille työlistan joka päivälle ja laitat sen seinälle. Sanot että aamut ei ala ilman listan lukemista ja kaikki mitä listassa on myös tehdään merkittyinä ajankohtina. Jos tuollaiselle antaa vapauden miettiä milloin tekee mitäkin niin se ei tee mitään koska sen pää on ylikuormittuu suunnittelusta ja se halvaantuu toimettomaksi. Joten suorat ohjeet kellonaikoineen ja ei mitään muttia.
Miehesi on aloitekyvytön. Jotkut ihmiset vaan on sellaisia. Niiden itsetunto kasvaa ,kun ne saa tehtyä joitain asioita. Minulla on just sellainen tyyppi, joka ei monestikaan aloita jotain puuhaa, mutta kun sanon ,että nyt tuo pitäis tehdä niin tapahtuu.
Jos joskus aikoinaan valitti jotain turhia , tein vertauksen , miten minä sitten jaksaisin tai joku hänen kaverinsa.
Jotkut vaan ovat lusmuja syntyjään. Niitä pitää viekkaasti potkia peruksilleen.
Montako lasta teillä on ap ja suunnilleen minkä ikäisiä. Ja miksi sen koira pitää olla, kun siitä ei muut huolehdi ,kuin sinä. Vie aikaa,ja rahaa, . Voi herranjestas ,kun ihmiset on tyhmiä.
Vali, vali vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko aloitusta, mutta jo ensimmäisessä kappaleessa oli mainittu niin monta asiaa joita EI tarvitsisi tehdä niin usein kuin ap väittää, joten ongelman täytyy olla ap:n suorittamisessa.
Ei ole pakko suorittaa.
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Miten mies voi ollakin niin typerä ettei osaa arkisia pakollisia asioita tehdä. Jotain viiraa päässä, ja pahasti. Pesukoneen käynnistyskään ei onnistu. Aika noloa.
Voi helekutti, miten se mies muka voi rassata sitä autoa autotallissa, niinkuin ap kerroit, kun ei osaa pesukoneen hanaa avata, laittaa pesuainetta ja kääntää konetta päälle. Niin ,ja se aukko on aika suuri, minne pyykitlaitetaan ja otetaan pois.
Kyllä ap, on outo ,jos ei tuota ukolleen saa sanottua ja lapsiakin on pykänny sen kanssa. Miten se ukko siihen pystyi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehelläsi on jonkinlainen sairaus... masennus, tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriö, väsymysoireyhtymä tms? Tai jotakin vielä pahempaa. Ei ole normaalia jos arjen rutiineista ei selviä ja pitää voimia keräillä jonkin asian tekoon ja sen jälkeen rasituksesta toipumiseen. Ohjaisin hänet lääkärille ja tutkimuksiin, mikä on tämän taustalla. Kovasti voimia ja tsemppiä arjen pyöritykseen sinulle. Varmasti rankkaa, kun joudut vielä miehestäkin huolehtimaan. Ei ihme, että olet väsynyt.
Ja kuullostaa siltä että ap ylisuorittaa sitä arkea. Kummankin on muututtava.
AP kertoo tehtävistä kotitöistä: "tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen"
Millä tavalla tuon on sinusta arjen ylisuorittamista? Täysin olennaisia ja tavallisia asioita jokaisessa huushollissa.
Voin kertoa sinulle ja ap:lle, että jokaisessa huushollissa ei suoriteta.
Meillä tiskit pyörii koneessa kahdesti viikossa ja yhtä usein tiskaan käsitiskit. Ruokaa laitan kolmena päivänä viikossa aina kahdeksi päiväksi kerrallaan ja yhtenä päivänä viikossa syömme pikaruokaa.
Takka ja uunikin meillä on, mutta ei, en lämmitä niitä koskaan. Oma valinta. Häviän ehkä talvikuukausina muutaman kympin kuussa, mutta työnmäärä on niin paljon pienempi, että maksan mielelläni.
En todellakaan siivoa joka ilta edes hiukan. Yksi imurointipäivä ja pölyjen pyyhkiminen viikossa riittää, kun laittaa tavarat käytön jälkeen paikalleen. Eikä se haittaa, vaikka joku tavara lojuisi tarpeettomana joskus kaksikin päivää. Pyykkipäiviä on kaksi viikossa ja vessanpesu kerran kahdessa viikossa (muutoin riittää kun suihkuttaa kakkiraidat tuoreeltaan).
Roskat viedään 2-3 kertaa viikossa (alle minuutin homma), lumitöitä tehdään silloin kun on tarve eikä silloinkaan tarvitse olla täydellistä jälkeä. Kauppareissu kahdesti viikossa, vaikka kerta viikossakin voisi riittää. Jne. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehelläsi on jonkinlainen sairaus... masennus, tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriö, väsymysoireyhtymä tms? Tai jotakin vielä pahempaa. Ei ole normaalia jos arjen rutiineista ei selviä ja pitää voimia keräillä jonkin asian tekoon ja sen jälkeen rasituksesta toipumiseen. Ohjaisin hänet lääkärille ja tutkimuksiin, mikä on tämän taustalla. Kovasti voimia ja tsemppiä arjen pyöritykseen sinulle. Varmasti rankkaa, kun joudut vielä miehestäkin huolehtimaan. Ei ihme, että olet väsynyt.
Ja kuullostaa siltä että ap ylisuorittaa sitä arkea. Kummankin on muututtava.
AP kertoo tehtävistä kotitöistä: "tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen"
Millä tavalla tuon on sinusta arjen ylisuorittamista? Täysin olennaisia ja tavallisia asioita jokaisessa huushollissa.
Voin kertoa sinulle ja ap:lle, että jokaisessa huushollissa ei suoriteta.
Meillä tiskit pyörii koneessa kahdesti viikossa ja yhtä usein tiskaan käsitiskit. Ruokaa laitan kolmena päivänä viikossa aina kahdeksi päiväksi kerrallaan ja yhtenä päivänä viikossa syömme pikaruokaa.
Takka ja uunikin meillä on, mutta ei, en lämmitä niitä koskaan. Oma valinta. Häviän ehkä talvikuukausina muutaman kympin kuussa, mutta työnmäärä on niin paljon pienempi, että maksan mielelläni.
En todellakaan siivoa joka ilta edes hiukan. Yksi imurointipäivä ja pölyjen pyyhkiminen viikossa riittää, kun laittaa tavarat käytön jälkeen paikalleen. Eikä se haittaa, vaikka joku tavara lojuisi tarpeettomana joskus kaksikin päivää. Pyykkipäiviä on kaksi viikossa ja vessanpesu kerran kahdessa viikossa (muutoin riittää kun suihkuttaa kakkiraidat tuoreeltaan).
Roskat viedään 2-3 kertaa viikossa (alle minuutin homma), lumitöitä tehdään silloin kun on tarve eikä silloinkaan tarvitse olla täydellistä jälkeä. Kauppareissu kahdesti viikossa, vaikka kerta viikossakin voisi riittää. Jne. Jne.
Teet viikossa siis ruokaa 3-4 kertaa? 6-8 ateriaa. Ja aterioita viikossa on lapsiperheessä 35. Mitä teillä syödään ne loput 27-29 ateriaa?
Ihan tuntuu siltä, kun on lukenut tämän ketjun läpi, että ap:llä ja miehellä on vain yksi lapsi ja koira. He eivät käy kumpikaan töissä. Lapsi lienee jo 5-10vuotias.
Ja silti ap:lla on hirveästi hommia ja ukko luuraa autotallissa ja valittaa vain väsymystään.
Olen minäkin väsynyt ,jos en tee tarmokaasti asioita. Kerralla tehdään paljon ruokaa, kenenkään jälkiä en siivoa, kukin laittaa vaatteet ja tavarat paikoilleen, pesukone pyörii 2-3 x vk.
Mutta olen todella pirteä ,kun viitsin tehdä sen 3-5 kp kävely/juoksulenkin ja lihaskuntoliikkeitä musan tahdissa.
Älä passaa enää tippaakaa ap sitä ukkoa, paisi tietysti passaat ,koska muuten et tunne itseäsi tarpeelliseksi.
Vakka ja kansi ,ja lupsaus päälle. Teitä on 2 samanlaista.
En ehtinyt vielä ketjun loppuun, mutta pisti silmään tuo burn out. Pahasta burn outista selviäminen, siis niin ettei oikeasti tee mitään muuta kuin on olemassa, voi viedä kymmenenkin vuotta. Jos vähän tervehtyy ja alkaa sitten taas suorittaa jotain, burn out ei parane vaan tulee takaisin.
Eli mahdollisesti se burn out ei missään vaiheessa lähtenytkään pois, mutta mies ei osaa yhdistää sitä olotilaansa, koska ei paahda samoin kuin burn outin saadessaan. Ystäväni sairastui burn outiin, siitä seurannut sairaus oli masennus ja alentunut toiminnan ja toiminnanohjauksen kyky. Tekee näin 3 vuoden jälkeen vieläkin lyhennettyä työviikkoa ja ihan perusarjen suorittaminen on raskasta. Mietti juuri, että irtisanoutuu töistä, koska energia ja jaksaminen ei riitä kahteen asiaan; työntekemiseen ja kotona elämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehelläsi on jonkinlainen sairaus... masennus, tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriö, väsymysoireyhtymä tms? Tai jotakin vielä pahempaa. Ei ole normaalia jos arjen rutiineista ei selviä ja pitää voimia keräillä jonkin asian tekoon ja sen jälkeen rasituksesta toipumiseen. Ohjaisin hänet lääkärille ja tutkimuksiin, mikä on tämän taustalla. Kovasti voimia ja tsemppiä arjen pyöritykseen sinulle. Varmasti rankkaa, kun joudut vielä miehestäkin huolehtimaan. Ei ihme, että olet väsynyt.
Ja kuullostaa siltä että ap ylisuorittaa sitä arkea. Kummankin on muututtava.
AP kertoo tehtävistä kotitöistä: "tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen"
Millä tavalla tuon on sinusta arjen ylisuorittamista? Täysin olennaisia ja tavallisia asioita jokaisessa huushollissa.
Voin kertoa sinulle ja ap:lle, että jokaisessa huushollissa ei suoriteta.
Meillä tiskit pyörii koneessa kahdesti viikossa ja yhtä usein tiskaan käsitiskit. Ruokaa laitan kolmena päivänä viikossa aina kahdeksi päiväksi kerrallaan ja yhtenä päivänä viikossa syömme pikaruokaa.
Takka ja uunikin meillä on, mutta ei, en lämmitä niitä koskaan. Oma valinta. Häviän ehkä talvikuukausina muutaman kympin kuussa, mutta työnmäärä on niin paljon pienempi, että maksan mielelläni.
En todellakaan siivoa joka ilta edes hiukan. Yksi imurointipäivä ja pölyjen pyyhkiminen viikossa riittää, kun laittaa tavarat käytön jälkeen paikalleen. Eikä se haittaa, vaikka joku tavara lojuisi tarpeettomana joskus kaksikin päivää. Pyykkipäiviä on kaksi viikossa ja vessanpesu kerran kahdessa viikossa (muutoin riittää kun suihkuttaa kakkiraidat tuoreeltaan).
Roskat viedään 2-3 kertaa viikossa (alle minuutin homma), lumitöitä tehdään silloin kun on tarve eikä silloinkaan tarvitse olla täydellistä jälkeä. Kauppareissu kahdesti viikossa, vaikka kerta viikossakin voisi riittää. Jne. Jne.
Teet viikossa siis ruokaa 3-4 kertaa? 6-8 ateriaa. Ja aterioita viikossa on lapsiperheessä 35. Mitä teillä syödään ne loput 27-29 ateriaa?
Lapset syövät lounaan koulussa, minä töissä. Yksi lämmin ruoka päivää kohti riittää siis kotona tehtäväksi. Samaa ruokaa ei ole vaarallista syödä vaikka useammankin kerran. Välipalat ja muut syömiset kaikki osaa valita jääkaapista itse.
Miksi pitää vääntää kaikesta niin vaikeaa?
Omalla miehellä vähän vastaavia haasteita. Epäilen, että on diagnosoimaton nepsy, ADHD ja kirjolla. Lisäksi on masentunut.
Masennus näkyy niin, että kun ennen jaksoi puuhailla kyllä niitä itselle mieluisia juttuja vaikkei rutiinit onnistuneet niin nyt ei oikein jaksa niitäkään.
Hankalaa on, enkä oikein tiedä miten tätä tilannetta sais muutettua.
Ja niille jotka ihmettelee, niin ennen lapsia mies jaksoi ihan hyvin. Pakollisia hoidettavia asioita oli paljon vähemmän. Perhe-elämä vaan selvästi kuormittaa häntä tosi paljon. En tiedä olisiko tällainen pitänyt jotenkin osata ennustaa, että toinen ei jaksakkaan lisääntyvää vastuuta, ei tainnut tietää sitä etukäteen itsekkään.
Alue: Aihe vapaa
Adhd/burnout ei ole kasvatuksellinen asia, turha soitella anopille. Todennäköisesti pärjäisi yksin, koska peli on silloin aika selvä, kuka hoitaa mitä ja mikä on se minimi millä mennään. Kannattaa tutustu esimerkiksi adhdn lusikkateoriaan ja paralyysiin.