Lue keskustelun säännöt.
Mies ei selviydy arjen pyörittämisestä
04.02.2023 |
Onko kenelläkään muulla miestä, jolla ei yksinkertaisesti energia ja rahkeet riitä tavallisesta arjesta selviytymiseen hetkellisesti yksin ilman että kunto romahtaa ja seurauksena on mielenterveysoireita?
Olen viime aikoina toden teolla havahtunut siihen, että näyttää siltä ettei mun mieheni vaan yksinkertaisesti kykene tavalliseen arkeen. Selvennykseksi, tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen. Eikö nuo ole ihan joka perheessä arjessa tapahtuvia asioita vai onko minulla vääristynyt käsitys?
Miehellä on vuosia ollut vaikeuksia selvitä näistä. Hän ahdistuu koko päiväksi ja lamaantuu, jos tietää että hänen pitäisi tänään tehdä kotitöitä. Vaikka itse hommiin menisi max tunti yhteensä, ei hän voi tehdä päivän aikana mitään muuta vaan torkkuen kerää voimia muun ajan. Hänelle ottaa kai voimille ajatus siitä että pitäisi tehdä jotain. Auton korjausta yms omia juttujaan tekee mielellään, ja se syökin usein arjen pyörityskykyä häneltä entisestään. Siksi olen päässyt helpommalla, kun teen suurimman osan itse. En voi luottaa, että hän tekee sovittua koiran iltapissatusta, koska voi yhtä hyvin olla makoilemassa sängyssä silloin. Ruuanlaittovastuuta en voi jättää hänelle, koska hän ei vaan tee mitään ruokaa silloin, ja riutuu itsekin koko päivän ravinnotta. Normaalisti teen kaikki ruuat, mutta myös laitan ne hänelle lautaselle ja keitän kahvit, voitelen leivän jne.
Välillä hänellä on myös kausia, kun on vuodepotilas eikä pysty osallistumaan arkeen lainkaan koska kokee että on ollut niin rankkaa, että pitää levätä viikkoja.
Koska olen pyörittänyt tätä sirkusta vuosia yksin saamatta lainkaan lomaa, alan olla siinä kunnossa että itkien kysyin mieheltä voisinko minäkin saada joskus lomailla tekemättä mitään niin että hän hoitaisi perheen. Vastasi, että tottakai, hän on reipas ihminen jolta hoituu kyllä arjen pyöritys. Hänelle sopi, että hän vastaisi kaikesta arkityöstä. Tämän viikon olenkin sitten levännyt. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, perhe ei ole syönyt viikon aikana yhtään lämmintä ruokaa, talossa on kylmä, kukaan minua lukuunottamatta ei ole peseytynyt, roskis on sama kuin sunnuntaina. Lapsilta loppuu puhtaat vaatteet, kaupassa ei ole käyty viikkoon. Kysyttäessä ei edes tiedä onko kaapeissa ruokatarpeita. On tosi kärttyisen ja loukkaantuneen oloinen. Mitä ihmettä? Äijä nukkuu kuusi vuotta selvitäkseen yhden viikon minun arjestani, ja tämä on tulos?
Olen tietysti myös huolissani hänestä, eihän tuo ole normaalia mutta kun on mielestään ihan hyvässä kunnossa, aina vaan on joku ulkopuolinen syy miksi on väsynyt. Väh. kerran viikossa on myös kipeäksi tulossa. Ei koe tarvitsevansa apua. Ei ole töissä.
Mitä ihmettä tällaiselle ihmiselle voi tehdä? Hän ei teknisesti pärjäisi itsenäisesti asuen, mutta tuskin kuitenkaan saisi osastohoitopaikkaa. Onko minun velvollisuuteni vaimona hoitaa häntä vaikka hän olisi missä kunnossa? Mikä tällaiseen auttaa? Onko jollain omakohtaista kokemusta siitä, että ajatus kotitöistä lamaannuttaa mutta olet päässyt siitä eroon? Voisiko hän harjoittelemalla tottua kotitöihin? Minä kyllä tavallisesti jaksan tätä arkea pyörittää, mutta on todella ahdistava ajatus että en ihan oikeasti voisi koskaan hellittää ilman että koko perhe kärsii. Alan pian kallistua siihen, että seuraavan kerran kun tulen kipeäksi, pyydän anopin hoitamaan koko perhettä. Siinäpä ihmettelee, miksi poikansa ei terveenä voi hoitaa.
Kommentit (431)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn sinulta ap, milloin hän on muuttunut tuollaiseksi , vai oliko jo seurusteluaikana, vai kun olit tehnyt lapset vai miten.
Menitkö vaan ilolla naimisiin tuon tyypin kanssa , että saa koko elämäsi hoitaa hommat yksin?Ihmettelen.
Seurusteluaikana toipui burn outista, selitti että on väliaikaista ja oikeasti on kyllä aktiivinen ihminen. Olimme jo naimisissa ja lapsi tulossa, kun aloin ymmärtää ettei tämä ole väliaikainen olotila.
Mulla meni 10 vuotta burn outista selviytymiseen. Ja edelleen tulee jaksoja, jolloin kykenen selviytymään vain töistä ja muu arki mennään niin minimillä, kuin voin.
Ero tästä seurasi myös ja luulen, että se oli hyvä molemmille. Ei tarvii potea huonoa omaatuntoa, jos tiskit jää tiskaamatta ja pölypallerot pyörii nurkissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies toimii noin koska voi. Suosittelen että aloittaja hankkii ITSELLEEN terapiaa jotta vahvistuu henkisesti ja saa otettua eron. Kerrostalo on hyvä ratkaisu asumiseen. Erittäin epätodennäköistä että mies tuosta muuttuu, todennäköisempää että miehellä on kohta uusi mahdollistaja joka hoitaa kaiken ja jopa voitelee leivät valmiiksi.
Pahinta tässä on se että aloittajan oma elämä jää puoliksi elämättä ja hän antaa lapsille huonoa esimerkkiä siitä että parisuhteessa toinen pitää toista ilmaisena palvelijana.
Mieheni lähtee aamulla kalaan. On siellä koko päivän melkein, käy kaupassa samalla kun tulee kotiin jos pitää ostaa ruokaa. Eväät tekee illalla aamua varten.. Imurointi onnistuu nopeasti. Ei meillä ole stressiä ja kiirettä arjen pyörittämisessä. Ruokaa tehdään sitten 4-5 aikaan illalla. Siihen asti kukin itse hoitaa syömisensä päivän aikana. Viikonloppuisn ruoka tehdään yhdessä päivällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn sinulta ap, milloin hän on muuttunut tuollaiseksi , vai oliko jo seurusteluaikana, vai kun olit tehnyt lapset vai miten.
Menitkö vaan ilolla naimisiin tuon tyypin kanssa , että saa koko elämäsi hoitaa hommat yksin?Ihmettelen.
Seurusteluaikana toipui burn outista, selitti että on väliaikaista ja oikeasti on kyllä aktiivinen ihminen. Olimme jo naimisissa ja lapsi tulossa, kun aloin ymmärtää ettei tämä ole väliaikainen olotila.
Mies lääkäriin. Burn out on vakava asia. Itse paloin loppuun ensimmäisen kerran opiskeluaikoina, mutta siitä myös opin, milloin alkaa tulla hälytysmerkkejä mahdollisesta uudestan burn outista. Välillä tulee päiviä, ettei mikään huvita, pelkästään kotitöiden ajatteleminen ahdistaa. Minä parannuin burn outista, mutta siitä jää tietynlainen "palovamma", joka oireilee, jos en ole palautunut. Käyn töissä ja harrastan liikuntaa päivittäin, mutta päivittäisiä kotitöitä ei onneksi ole: kaupassa käyn kerran viikossa, ruokaa teen kerralla useammalle päivälle, imuroin ja pesen pyykkiä kerran viikossa. Toki yleisestä siisteydestä pitää pitää huolta päivittäin. Se on huono asia, että puolisosi on jäänyt kotiin, mutta hän ei selkeästikään parantunut loppuunpalamisestaan. Todennäköisesti hän on masentunut tai jokin muu diagnoosi on syynä. Ehdottomasti lääkäriin.
Ei aikuista ihmistä pysty väkisin viemään lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
"Normaalisti teen kaikki ruuat, mutta myös laitan ne hänelle lautaselle ja keitän kahvit, voitelen leivän jne."
Mikä on määritelmä sanalle "äiti"? Wikipediassa on näin: "Äiti on elämän antaja ja turvallisuuden vertauskuva."
Sulla on siinä mieslapsi kasvamassa, pakene vielä kun voit!
Ovat naimisissa. "Pakeneminen" olisi väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjoja katsellen, somea selaten ja nukkuen. Toisinaan sanoo kyllä että on tylsää, mutta haluaisi jotain kivaa tekemistä, ei kotitöitä.
tämä siis vastauksena sille, joka kysyi miten mies saa ajan kulumaan.
Just. Mä sanoin puolisolle et ruutuaika alkaa tasan sit kun kotihommat on hoidettu. Valitti kans tylsyyttä ja pelas koneella tai roikkui netissä päivät pitkät.
Käske vaikka salille tai menkää yhdes kävelylle töiden jälkeen et saa energiaa ja mielihyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn sinulta ap, milloin hän on muuttunut tuollaiseksi , vai oliko jo seurusteluaikana, vai kun olit tehnyt lapset vai miten.
Menitkö vaan ilolla naimisiin tuon tyypin kanssa , että saa koko elämäsi hoitaa hommat yksin?Ihmettelen.
Seurusteluaikana toipui burn outista, selitti että on väliaikaista ja oikeasti on kyllä aktiivinen ihminen. Olimme jo naimisissa ja lapsi tulossa, kun aloin ymmärtää ettei tämä ole väliaikainen olotila.
Mies lääkäriin. Burn out on vakava asia. Itse paloin loppuun ensimmäisen kerran opiskeluaikoina, mutta siitä myös opin, milloin alkaa tulla hälytysmerkkejä mahdollisesta uudestan burn outista. Välillä tulee päiviä, ettei mikään huvita, pelkästään kotitöiden ajatteleminen ahdistaa. Minä parannuin burn outista, mutta siitä jää tietynlainen "palovamma", joka oireilee, jos en ole palautunut. Käyn töissä ja harrastan liikuntaa päivittäin, mutta päivittäisiä kotitöitä ei onneksi ole: kaupassa käyn kerran viikossa, ruokaa teen kerralla useammalle päivälle, imuroin ja pesen pyykkiä kerran viikossa. Toki yleisestä siisteydestä pitää pitää huolta päivittäin. Se on huono asia, että puolisosi on jäänyt kotiin, mutta hän ei selkeästikään parantunut loppuunpalamisestaan. Todennäköisesti hän on masentunut tai jokin muu diagnoosi on syynä. Ehdottomasti lääkäriin.
Ei aikuista ihmistä pysty väkisin viemään lääkäriin.
Oletko ap? Ei voikaan, mutta ap voi keskustella miehensä kanssa, miksi miehen pitää mennä lääkäriin. Jos mies ei suostu, niin keskustellaan, mitä siitä seuraa: tuleeko ero, mitä siitä seuraa, miten elämä jatkuu, mitä siitä seuraa. En suosittele uhkausta ("eroamme, jos et mene lääkäriin"), mutta selkeästi on vakavan keskustelun paikka. Ei tuo tilanne ole kummallekaan mukava, eikä tuo ole elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen masentunut, mutta joka päivä hoidan tiskit ja kissan tarpeet ( hiekkalaatikon puhdistus, juomaveden vaihto uuteen, ruoka, leikittäminen).
Joskus teen ruokaa mutta en käy kaupassa. Mies käy ja ostaa listan mukaan, jos ostaa. Ostelee mitä huvittaa. Vessan siivoan säännöllisesti ja pyykit kerran viikossa.
Vaikea päästä tästä masennuksesta yli. Ehkä ei lopu koskaan?
Ap luettelemat asiat on normaaleja kotitöitä.
Meillä ei onneksi ole lapsia ja asumme kerrostalossa. Roskat hoituu niin,että mä laitan ne eteiseen valmiiksi, siis pakkaan ja mies vie mennessään.
Kaikki väsyttää ja ahdistaa, mutta hoidan nuo. Muun ajan nukun. Nukkuessa ei voi ajatella mitään turhaa, eikä ahdista.
Hommatkaa nyt ihmeessä tiskikone! Kyllä se lapsiperheessä on ihan oleellinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokenut! kirjoitti:
Nyt pistät miehen tuoliin vastapäätä ja ilmoitat että nyt loppui tämä . Lähtee lääkäriin tai ulkopuolelle ! Siinä se ! Jos on noin masentunut niin miten sitten jaksaa autojen kanssa ? Käyttää sinua hyväkseen aivan selvästi. Jokainen aikuinen on vastuussa itsestään oli sitten terve tai ei.
Ja anoppi pitää pyytää joka viikko avuksi ainakin kahdeksi päiväksi. Miksi et ole pyytänyt häntä jo aikaisemmin apuun ?
Sinulla on vain yksi elämä ,älä hukkaa sitä !
Minulla mies parani kun huomasi että olin tosissani että joutuu lähtemään. Pisti kyllä tosissaan vastaan ettei jaksa huolehtia muista.
Jaksoi kun sai kunnollisen masennus lääkityksen ja vuoden verran terapiaa.
Tuosta tuleekin mieleen, että onko add? Diagnosoidaan usein väärin masennukseksi. Add jaksaa tehdä itseä kiinnostavia asioita, arjen pakolliset velvoitteet taas voi kokea ihan ylettömän kuormittavina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulosti kyllä aikamoiselta työleiriltä... Ihmekään ettei elämässä ole iloa.
Normiasioita omakotitalossa asujalle ja elukoiden omistajille.
No ei todellakaan ole. Töitä saa kyllä järjestettyä jos niin itse haluaa mutta nuo kaikki päivittäiset asiat mitä on pakko hoitee ei löydy muualta kuin semmoisen naisen korvien välistä jos ei kestä epäjärjestystä ja sotkua mutta niiden hoitaminen ei ole pakollisia vaikka kuinka naiset niitä pakolliseksi valehtelevat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus, ahdistus, tarkkaavaisuushäiriö, autismi/asperger, raudanpuute, aivokasvain, kilpirauhasongelma, sokeritauti tai jokin muu sairaus voi oireilla noin. Jos kyse on elämänmittaisesta ongelmasta joka on nyt pahentunut, asiaan todennäköisesti liittyy nepsypiirteitä ja niiden aiheuttamaa kuormitusta. Jos tuo on alkanut hiljattain ja mies on aiemmin ollut aikaansaava, kyse voi olla sairaudesta. Tietenkin taustalla voi vaikuttaa myös useampi noista.
Mies tuskin on tahallaan tuollainen vaan asialle on syy. Tosin vaikka syy löytyisi, tilanne ei aina parane, vaan esimerkiksi masennus voi jatkua hoidosta huolimatta. Sinulla ei ole velvollisuutta olla miehesi hoitaja, mutta hänet tulisi ohjata avun piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Kokenut! kirjoitti:
Nyt pistät miehen tuoliin vastapäätä ja ilmoitat että nyt loppui tämä . Lähtee lääkäriin tai ulkopuolelle ! Siinä se ! Jos on noin masentunut niin miten sitten jaksaa autojen kanssa ? Käyttää sinua hyväkseen aivan selvästi. Jokainen aikuinen on vastuussa itsestään oli sitten terve tai ei.
Ja anoppi pitää pyytää joka viikko avuksi ainakin kahdeksi päiväksi. Miksi et ole pyytänyt häntä jo aikaisemmin apuun ?
Sinulla on vain yksi elämä ,älä hukkaa sitä !
Minulla mies parani kun huomasi että olin tosissani että joutuu lähtemään. Pisti kyllä tosissaan vastaan ettei jaksa huolehtia muista.
Jaksoi kun sai kunnollisen masennus lääkityksen ja vuoden verran terapiaa.Tuosta tuleekin mieleen, että onko add? Diagnosoidaan usein väärin masennukseksi. Add jaksaa tehdä itseä kiinnostavia asioita, arjen pakolliset velvoitteet taas voi kokea ihan ylettömän kuormittavina.
Veikkaisin kanssa, että kyseessä ADD (tai ADHD). Vakava masennus voi myös olla kyljessä (liitännäissairaus). Aloitekyvyttömyys on erittäin yleistä näissä, ei vain pysty aloittamaan jotakin tylsältä tuntuvaa tehtävää (arjen rutiinia) ja viemään sitä läpi, vaikka haluaisi. Ap:n miehen pitää ehdottomasti mennä lääkäriin ja tutkimuksiin, jotta saa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n työlista ihan normaali, paitsi että saunan lämmitys on turhaa. Ellei nyt kaikki kovasti tahdo saunoa.
Joku miestä vaivaa, masennus on yksi vaihtoehto. Onko uniapnea tutkittu? Itselläni oli niin että uniapneassa uni oli niin huonolaatuista, että saatoin nukkua pitkän yön ja silti väsytti. Kaikki vaati kovasti voimia ja ponnistelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn sinulta ap, milloin hän on muuttunut tuollaiseksi , vai oliko jo seurusteluaikana, vai kun olit tehnyt lapset vai miten.
Menitkö vaan ilolla naimisiin tuon tyypin kanssa , että saa koko elämäsi hoitaa hommat yksin?Ihmettelen.
Seurusteluaikana toipui burn outista, selitti että on väliaikaista ja oikeasti on kyllä aktiivinen ihminen. Olimme jo naimisissa ja lapsi tulossa, kun aloin ymmärtää ettei tämä ole väliaikainen olotila.
Eli menit MT-potilaan kanssa yhteen ja nyt ihmettelet, kun hän ei ole jotenkin ihmeellisesti parantunut.
Varmasti mies halusi itsekin uskoa, että on vain väliaikaista. Kuitenkin totuus on, että iso osa loppuunpalaneista ei palaa koskaan työelämåän.
Ei ole tuollaista miestä. Mieheni osallistuu kaikkiin kotitöihin työssä käyvänä ja tekee kaikkea jos minä en ehdi. Jos olen sairaana niin hoitaa kaiken yksin, siivoo keittiön ja passaa minutkin.
Kun kotiuduin sairaalasta niin teki ennen töihin menoa minullekkin aamupalat, kananmunat ja leivät ja keitti termariin kahvit. Järkyttävän tuhti aamupala. Ne olivat valmiina tietokone pöydällä kun pääsin rollaattorilla sängystä sinne köpöttelemään. Töistä tullessa lämmiteli eines lasagnea koska se on herkkuani eikä hän osaa mitään ruokaa juurikaan tehdä. Minun piti aika äkkiä tervehtyä itse kokkaamaan jotta sain jotain muuta ruokaa kuin lämmitettyä einestä sillä niihin kyllästyy. Tarvitsen joka viikko oma tekemää runsaskuituisesta makaroonista tehtyä laatikkoa tai bolognese kastiketta plus kuitu spaghetista joka on herkkua.
Kyllä vähän aikaa pärjää jollain tuunatuilla eineksilläkin kunnes alkaa kaipaamaan sitä itse tehtyä ruokaa.
Meillä ei ole koskaan ollut riitaa kotitöistä ja se tekee kuka ensin ehtii. Lapsettomina jää lepoaikaakin ihan riittävästi. Meillä on koti aina siinä kunnossa että kehtaisi päästää sisään yllätys tulija. Olemme kumpikin samanlaisia siisteys tasoltamme joka helpottaa elämää suuresti ja samanlainen alkoholin käyttö. Yli 30v olemme yhdessä viihtyneet ja aiomme viihtyä loppu iän niin kauan kunnes kuolema erottaa.
Miksi valitsette ihan eri luontoisia kumppaneita mitä itse olette ja sen takia sitten ollaan heti kamalissa ongelmissa. Voisitteko tutustua vähän kauemmin ennen kuin alatte perhettä perustamaan niin ettei tarvitse heti alkaa katumaan ja peruuttamatonta sitten olisi erota tai eron myötä kärsii monet muutkin syyttömät osapuolet kuten lapset.
Miten mies suhtautuu, kun ehdotat tutkimuksia ja lääkäriä? Oletteko keskustelleet asiasta rauhallisesti ja kunnolla?
Voi kyllä mennä vuosia ennen kuin mies on saanut apua ja olo on kohentunut niin paljon, että jaksaa arjen askareet ja takuuta ei ole sittenkään. Mä olen uupunut ja masentunut, mutta hoidan kodin ja lapset pakko, koska olen ainoa aikuinen. Joskus se pakko on ainoa toimiva motivaattori. Tarjoat miehellesi mahdollisuuden vetelehtimiseen.
"Eikö nuo ole ihan joka perheessä arjessa tapahtuvia asioita vai onko minulla vääristynyt käsitys?"
Ei välttämättä. Jokainen perhe määrittelee ihan itse omien voimavarojen mukaan.
Meillä ei tehdä noin paljon kotitöitä päivittäin, mitä luettelit.
Jos jollain ei ole voimavaroja, mietitään YHDESSÄ mistä se voi johtua ja mitä sille voisi tehdä. Emme aloita haukkumiskampanjaa.
Minun mies tekee kotityöt tunnissa. Mies siivoo ja pesee omat pyykit. Ruokaa kyllä tekee myös nopeasti ja illalla meillä on vapaa aikaa rutkasti.