Lue keskustelun säännöt.
Mies ei selviydy arjen pyörittämisestä
04.02.2023 |
Onko kenelläkään muulla miestä, jolla ei yksinkertaisesti energia ja rahkeet riitä tavallisesta arjesta selviytymiseen hetkellisesti yksin ilman että kunto romahtaa ja seurauksena on mielenterveysoireita?
Olen viime aikoina toden teolla havahtunut siihen, että näyttää siltä ettei mun mieheni vaan yksinkertaisesti kykene tavalliseen arkeen. Selvennykseksi, tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen. Eikö nuo ole ihan joka perheessä arjessa tapahtuvia asioita vai onko minulla vääristynyt käsitys?
Miehellä on vuosia ollut vaikeuksia selvitä näistä. Hän ahdistuu koko päiväksi ja lamaantuu, jos tietää että hänen pitäisi tänään tehdä kotitöitä. Vaikka itse hommiin menisi max tunti yhteensä, ei hän voi tehdä päivän aikana mitään muuta vaan torkkuen kerää voimia muun ajan. Hänelle ottaa kai voimille ajatus siitä että pitäisi tehdä jotain. Auton korjausta yms omia juttujaan tekee mielellään, ja se syökin usein arjen pyörityskykyä häneltä entisestään. Siksi olen päässyt helpommalla, kun teen suurimman osan itse. En voi luottaa, että hän tekee sovittua koiran iltapissatusta, koska voi yhtä hyvin olla makoilemassa sängyssä silloin. Ruuanlaittovastuuta en voi jättää hänelle, koska hän ei vaan tee mitään ruokaa silloin, ja riutuu itsekin koko päivän ravinnotta. Normaalisti teen kaikki ruuat, mutta myös laitan ne hänelle lautaselle ja keitän kahvit, voitelen leivän jne.
Välillä hänellä on myös kausia, kun on vuodepotilas eikä pysty osallistumaan arkeen lainkaan koska kokee että on ollut niin rankkaa, että pitää levätä viikkoja.
Koska olen pyörittänyt tätä sirkusta vuosia yksin saamatta lainkaan lomaa, alan olla siinä kunnossa että itkien kysyin mieheltä voisinko minäkin saada joskus lomailla tekemättä mitään niin että hän hoitaisi perheen. Vastasi, että tottakai, hän on reipas ihminen jolta hoituu kyllä arjen pyöritys. Hänelle sopi, että hän vastaisi kaikesta arkityöstä. Tämän viikon olenkin sitten levännyt. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, perhe ei ole syönyt viikon aikana yhtään lämmintä ruokaa, talossa on kylmä, kukaan minua lukuunottamatta ei ole peseytynyt, roskis on sama kuin sunnuntaina. Lapsilta loppuu puhtaat vaatteet, kaupassa ei ole käyty viikkoon. Kysyttäessä ei edes tiedä onko kaapeissa ruokatarpeita. On tosi kärttyisen ja loukkaantuneen oloinen. Mitä ihmettä? Äijä nukkuu kuusi vuotta selvitäkseen yhden viikon minun arjestani, ja tämä on tulos?
Olen tietysti myös huolissani hänestä, eihän tuo ole normaalia mutta kun on mielestään ihan hyvässä kunnossa, aina vaan on joku ulkopuolinen syy miksi on väsynyt. Väh. kerran viikossa on myös kipeäksi tulossa. Ei koe tarvitsevansa apua. Ei ole töissä.
Mitä ihmettä tällaiselle ihmiselle voi tehdä? Hän ei teknisesti pärjäisi itsenäisesti asuen, mutta tuskin kuitenkaan saisi osastohoitopaikkaa. Onko minun velvollisuuteni vaimona hoitaa häntä vaikka hän olisi missä kunnossa? Mikä tällaiseen auttaa? Onko jollain omakohtaista kokemusta siitä, että ajatus kotitöistä lamaannuttaa mutta olet päässyt siitä eroon? Voisiko hän harjoittelemalla tottua kotitöihin? Minä kyllä tavallisesti jaksan tätä arkea pyörittää, mutta on todella ahdistava ajatus että en ihan oikeasti voisi koskaan hellittää ilman että koko perhe kärsii. Alan pian kallistua siihen, että seuraavan kerran kun tulen kipeäksi, pyydän anopin hoitamaan koko perhettä. Siinäpä ihmettelee, miksi poikansa ei terveenä voi hoitaa.
Kommentit (431)
Ex-mieheni oli samanlainen. Lopulta uuvuin ja erosin, mies vasta siinä vaiheessa hankki itselleen apua. Löytyi diagnosoimaton ADD, ja nykyään Concertan avulla on jopa päässyt siihen tilanteeseen että käy töissä ja ilmeisesti suoriutuu kotitöistäkin. Ennen oli kumpikin täysi mahdottomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulosti kyllä aikamoiselta työleiriltä... Ihmekään ettei elämässä ole iloa.
Normiasioita omakotitalossa asujalle ja elukoiden omistajille.
Kun kerran päästää itsensä lamaantumaan, paluu ei ole helppoa.
Vaikken ole Sarasvuon kanssa monestakaan samaa mieltä, niin muistan kun hän kauan sitten sanoi jossain haastattelussa, että ihminen on koko ajan 6kk päässä "romahduksesta" ja se on melko totta.
Jos antaa itsensä tuota kauemmin paeta arkea (työtä, opiskelua, sos. suhteita, siivousta, taloudellisen tilanteen hallintaa jne) niin nousu on todella vaikeaa. Se on mahdollista, mutta ei helppoa. Ja lamaantuminen voi tapahtua varakkaallekin, jos pitkään kammiossaan ryyppää, erakoituu, ei huolehdi itsestään jne.
Ja liiasta lepäilystä väsyy enemmän, sekin on fakta. Pirteimmillään ihminen on kun lepää sopivasti.
Mulla itsellä pää alkoi flipata kotiäiteilystä.
Vaikka siis hoidin arjen, ja pidin yllä sosiaalista verkostoa, ulkoilua, harrasteita, opiskelin yms. aktiivisesti, niin silti sellainen tietty turtumus tuli pitkällä aikavälillä, välinpitämättömyys ulkonäöstä yms. Ja että kokee pienetkin askareet raskaina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nautiskeleeko edes olutta?
Mistä hän olutta saa, kun ei käy kaupassa.
Ap tuolla aiemmin kertoi laittavansa miehelle valmiiksi ruoan lautaselle ja voitelevansa viereen vielä voileivän. Kyllä hän varmaan myös raahaa kaupasta olutta, jos mies tykkää sitä juoda.
No huh. Mä tiedän yhden joka on todennäköisesti leimattu mt tapaukseksi, vaikka tekee kaikkea tuota lukuunottamatta lumenluontia ja koiran vienti on sovittu oikeastaan toisen hommaksi, joten vaan poikkeustapauksessa. Sellaset isommat siivoukset tyyliin kuuraukset ja kaappien järjestelyt vähän ontuu. Ehkä sekin on jo jotain mt ongelmaa, tiedä häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt tosissasi että väität että mies ei selviydy jos ei toteutua sinun määräämää kilometrin mittaista työmäärää päivittäin vaikka itsekin tiedät että suurin osa listaamistasi päivittäisistä asioista on turhia
Luettele ne suurimmat osat.
Siis ymmärsinkö oikein: ap tekee lumitöitä, tiskaa, siivoaa ja vie roskat JOKA PÄIVÄ? Miksi ihmeessä, kyllähän vähemmälläkin marttyyrimeiningillä pärjää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mies on niin kovin hauras ja heikko.
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin sairastuneen mieheni. Elämä oli aika tavalla samanlaista, kuin aloittajalla. Minulla ei voimat riittäneet ja osastojakson jälkeen otin eron. Mies joutui tuettuun asumiseen. Elämäni vaikein päätös, mutta olisin romahtanut itsekin, kenties lopullisesti ja se ei ollut vaihtoehto, koska meillä on lapsia.
Ihanaa että naiset hyväksyy sairaan puolison jättämisen.
Siis kun sairaana on mies. Jos mies jättää vaimonsa koska vaimo on huonossa hapessa niin sehän on suurin sika ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nautiskeleeko edes olutta?
Mistä hän olutta saa, kun ei käy kaupassa.
Ap tuolla aiemmin kertoi laittavansa miehelle valmiiksi ruoan lautaselle ja voitelevansa viereen vielä voileivän. Kyllä hän varmaan myös raahaa kaupasta olutta, jos mies tykkää sitä juoda.
No meillä niin, että ruoka viedään useimmiten miehelle sohvalle, paitsi jos on vapaapäivä. Yhdessä raahaamme joskus olutta, jonka juomme yhdessä. Hänellä sitten muita omia juomia, joita raahaa itse. Kuten myös minulla. Hänen lisäjuomat alkoholipitoisia. Omani ei.
Onko mies masentunut? Masenn6s aiheuttaa toimintakyvyttömyyttä?
Onko jänellä joku Nepsy- häiriö? Esim ADD tai ADHD aiheuttaa myös sen, että ei kykene " järjestelmälliseen" toimintaan.
Onko mies aina ollut tuollainen? Jos lapsesta alkaen?
Koska kyseessä.ei ole mikään sairaus, niin onko tuo vermeily alkanut, kun muutatte yhteen? Vai vasta lasten tultua? Jos näin on, niin silloin mies vaan jättää noi jommat sulle, ja ajattelee, että sinä teet & hän pääsee helpolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on molemmilla rajattomuutta. Voitelet miehen voileivät, annostelet ruuat lautaselle, hoidat kuin "vuodepotilasta" yms. Missä kohtaa sinulla menee raja? Hän ei ole avuton vuodepotilas eikä pikkulapsi. Aikuisella ihmisellä on mahdollisuus hakea apua ja lähteä selvittämään ongelmia. Kumppanilta on kohtuullista sitä vaatia. On varsin epärealistista ajatella, että noin isot ongelmat ratkeaisivat itsestään. Mietitkö millaista roolimallia annatte lapsillenne. Siinäkin menee yksi raja, että lapsien ja eläinten hyvinvointia ei saa riskeerata, minkään syyn takia. Se pitäisi tehdä miehelle selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein: ap tekee lumitöitä, tiskaa, siivoaa ja vie roskat JOKA PÄIVÄ? Miksi ihmeessä, kyllähän vähemmälläkin marttyyrimeiningillä pärjää?
Niitä tehdään joka päivä, jos on tarve, heillä on. Ei mitään tekemistä marttyyrimeinigillä.
Sinäkö et siivoa joka päivä?
Miten pääset pihasta autolla, jos et tee lumitöitä?
jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan älytöntä. Ei sun tarvi tollasta jaksaa.
Oon tänään valittanut siitä ettei mun mies kykene mihinkään. Aina täytyy muistuttaa että pese lasten hampaat (jos on hänen vuoro laittaa nukkumaan/hän herää heidän kanssa aamulla), ei pese omia hampaita kuin ehkä kerran viikossa. Ei myöskään tyhjennä pottaa eikä auta lasta pyyhkimään pissan jälkeen koska ei kuulemma tarvii. Ei tajua harjata tytön hiuksia. Ym.
Mutta tosiaan tekee kyllä lasten iltatoimia ja aamulla jos hän herää lasten kanssa niin touhuaa kyllä, samaan aikaan teen heille aamupalaa. Osaa myös linkittää koiran. Eli ehkä onkin kehityskelpoinen.
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein: ap tekee lumitöitä, tiskaa, siivoaa ja vie roskat JOKA PÄIVÄ? Miksi ihmeessä, kyllähän vähemmälläkin marttyyrimeiningillä pärjää?
En mä vaan pidä tuota marttyyrimeininkinä, vaan minimihommina. Noin teen itse, paitsi ei lumitöitä.
Nyt pistät miehen tuoliin vastapäätä ja ilmoitat että nyt loppui tämä . Lähtee lääkäriin tai ulkopuolelle ! Siinä se ! Jos on noin masentunut niin miten sitten jaksaa autojen kanssa ? Käyttää sinua hyväkseen aivan selvästi. Jokainen aikuinen on vastuussa itsestään oli sitten terve tai ei.
Ja anoppi pitää pyytää joka viikko avuksi ainakin kahdeksi päiväksi. Miksi et ole pyytänyt häntä jo aikaisemmin apuun ?
Sinulla on vain yksi elämä ,älä hukkaa sitä !
Minulla mies parani kun huomasi että olin tosissani että joutuu lähtemään. Pisti kyllä tosissaan vastaan ettei jaksa huolehtia muista.
Jaksoi kun sai kunnollisen masennus lääkityksen ja vuoden verran terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehelläsi on jonkinlainen sairaus... masennus, tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriö, väsymysoireyhtymä tms? Tai jotakin vielä pahempaa. Ei ole normaalia jos arjen rutiineista ei selviä ja pitää voimia keräillä jonkin asian tekoon ja sen jälkeen rasituksesta toipumiseen. Ohjaisin hänet lääkärille ja tutkimuksiin, mikä on tämän taustalla. Kovasti voimia ja tsemppiä arjen pyöritykseen sinulle. Varmasti rankkaa, kun joudut vielä miehestäkin huolehtimaan. Ei ihme, että olet väsynyt.
Ja kuullostaa siltä että ap ylisuorittaa sitä arkea. Kummankin on muututtava.
AP kertoo tehtävistä kotitöistä: "tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen"
Millä tavalla tuon on sinusta arjen ylisuorittamista? Täysin olennaisia ja tavallisia asioita jokaisessa huushollissa.
No en minä ainakaan siivoa, tiskaa ja laita ruokaa joka päivä. Eivät oo lapsetkaan kuolleet, jos oon take awayn kautta raskaan työpäivän jälkeen kotiin tullut.
Ap sen vanhemmat ovat laiminlyöneet kotikasvatuksen. Arje pyörittämiseen tarvittavat taidot pitää opettaa jälkikasvulle lapsuudenkodissa. Otapa yhteyttä sen vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn sinulta ap, milloin hän on muuttunut tuollaiseksi , vai oliko jo seurusteluaikana, vai kun olit tehnyt lapset vai miten.
Menitkö vaan ilolla naimisiin tuon tyypin kanssa , että saa koko elämäsi hoitaa hommat yksin?Ihmettelen.
Seurusteluaikana toipui burn outista, selitti että on väliaikaista ja oikeasti on kyllä aktiivinen ihminen. Olimme jo naimisissa ja lapsi tulossa, kun aloin ymmärtää ettei tämä ole väliaikainen olotila.
Mies lääkäriin. Burn out on vakava asia. Itse paloin loppuun ensimmäisen kerran opiskeluaikoina, mutta siitä myös opin, milloin alkaa tulla hälytysmerkkejä mahdollisesta uudestan burn outista. Välillä tulee päiviä, ettei mikään huvita, pelkästään kotitöiden ajatteleminen ahdistaa. Minä parannuin burn outista, mutta siitä jää tietynlainen "palovamma", joka oireilee, jos en ole palautunut. Käyn töissä ja harrastan liikuntaa päivittäin, mutta päivittäisiä kotitöitä ei onneksi ole: kaupassa käyn kerran viikossa, ruokaa teen kerralla useammalle päivälle, imuroin ja pesen pyykkiä kerran viikossa. Toki yleisestä siisteydestä pitää pitää huolta päivittäin. Se on huono asia, että puolisosi on jäänyt kotiin, mutta hän ei selkeästikään parantunut loppuunpalamisestaan. Todennäköisesti hän on masentunut tai jokin muu diagnoosi on syynä. Ehdottomasti lääkäriin.
Hirveitä kommentteja täällä. Tottakai se on aina naisen vika jos mies käyttäytyy huonosti. Kyllä te naiset sitten tuette toisianne upeasti!