Lue keskustelun säännöt.
Mies ei selviydy arjen pyörittämisestä
04.02.2023 |
Onko kenelläkään muulla miestä, jolla ei yksinkertaisesti energia ja rahkeet riitä tavallisesta arjesta selviytymiseen hetkellisesti yksin ilman että kunto romahtaa ja seurauksena on mielenterveysoireita?
Olen viime aikoina toden teolla havahtunut siihen, että näyttää siltä ettei mun mieheni vaan yksinkertaisesti kykene tavalliseen arkeen. Selvennykseksi, tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen. Eikö nuo ole ihan joka perheessä arjessa tapahtuvia asioita vai onko minulla vääristynyt käsitys?
Miehellä on vuosia ollut vaikeuksia selvitä näistä. Hän ahdistuu koko päiväksi ja lamaantuu, jos tietää että hänen pitäisi tänään tehdä kotitöitä. Vaikka itse hommiin menisi max tunti yhteensä, ei hän voi tehdä päivän aikana mitään muuta vaan torkkuen kerää voimia muun ajan. Hänelle ottaa kai voimille ajatus siitä että pitäisi tehdä jotain. Auton korjausta yms omia juttujaan tekee mielellään, ja se syökin usein arjen pyörityskykyä häneltä entisestään. Siksi olen päässyt helpommalla, kun teen suurimman osan itse. En voi luottaa, että hän tekee sovittua koiran iltapissatusta, koska voi yhtä hyvin olla makoilemassa sängyssä silloin. Ruuanlaittovastuuta en voi jättää hänelle, koska hän ei vaan tee mitään ruokaa silloin, ja riutuu itsekin koko päivän ravinnotta. Normaalisti teen kaikki ruuat, mutta myös laitan ne hänelle lautaselle ja keitän kahvit, voitelen leivän jne.
Välillä hänellä on myös kausia, kun on vuodepotilas eikä pysty osallistumaan arkeen lainkaan koska kokee että on ollut niin rankkaa, että pitää levätä viikkoja.
Koska olen pyörittänyt tätä sirkusta vuosia yksin saamatta lainkaan lomaa, alan olla siinä kunnossa että itkien kysyin mieheltä voisinko minäkin saada joskus lomailla tekemättä mitään niin että hän hoitaisi perheen. Vastasi, että tottakai, hän on reipas ihminen jolta hoituu kyllä arjen pyöritys. Hänelle sopi, että hän vastaisi kaikesta arkityöstä. Tämän viikon olenkin sitten levännyt. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, perhe ei ole syönyt viikon aikana yhtään lämmintä ruokaa, talossa on kylmä, kukaan minua lukuunottamatta ei ole peseytynyt, roskis on sama kuin sunnuntaina. Lapsilta loppuu puhtaat vaatteet, kaupassa ei ole käyty viikkoon. Kysyttäessä ei edes tiedä onko kaapeissa ruokatarpeita. On tosi kärttyisen ja loukkaantuneen oloinen. Mitä ihmettä? Äijä nukkuu kuusi vuotta selvitäkseen yhden viikon minun arjestani, ja tämä on tulos?
Olen tietysti myös huolissani hänestä, eihän tuo ole normaalia mutta kun on mielestään ihan hyvässä kunnossa, aina vaan on joku ulkopuolinen syy miksi on väsynyt. Väh. kerran viikossa on myös kipeäksi tulossa. Ei koe tarvitsevansa apua. Ei ole töissä.
Mitä ihmettä tällaiselle ihmiselle voi tehdä? Hän ei teknisesti pärjäisi itsenäisesti asuen, mutta tuskin kuitenkaan saisi osastohoitopaikkaa. Onko minun velvollisuuteni vaimona hoitaa häntä vaikka hän olisi missä kunnossa? Mikä tällaiseen auttaa? Onko jollain omakohtaista kokemusta siitä, että ajatus kotitöistä lamaannuttaa mutta olet päässyt siitä eroon? Voisiko hän harjoittelemalla tottua kotitöihin? Minä kyllä tavallisesti jaksan tätä arkea pyörittää, mutta on todella ahdistava ajatus että en ihan oikeasti voisi koskaan hellittää ilman että koko perhe kärsii. Alan pian kallistua siihen, että seuraavan kerran kun tulen kipeäksi, pyydän anopin hoitamaan koko perhettä. Siinäpä ihmettelee, miksi poikansa ei terveenä voi hoitaa.
Kommentit (431)
Oletko nyt tosissasi että väität että mies ei selviydy jos ei toteutua sinun määräämää kilometrin mittaista työmäärää päivittäin vaikka itsekin tiedät että suurin osa listaamistasi päivittäisistä asioista on turhia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen pitää mennä lääkäriin selvittämään syy tälle oireilulle.
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt tosissasi että väität että mies ei selviydy jos ei toteutua sinun määräämää kilometrin mittaista työmäärää päivittäin vaikka itsekin tiedät että suurin osa listaamistasi päivittäisistä asioista on turhia
Mitkä asiat ap:n listasta on turhia? Ja eihän noista läheskään kaikkia tehdä päivittäin, lähinnä viikottain.
Vaikka jätät masentuneen miehesi, sama perhearki sulla on kuitenkin äiti-ihmisenä hoidettavana. Monet hoitavat kaiken yksin koko ajan eivätkä valita täällä.
Sulla on siellä elävä mies joka voi vielä parantua. Toivottavasti jaksat auttaa hänet alkuun koska masennuksen oireita on mm tilansa kieltäminen, aloitekyvyttömyys ja toivottomuus.
Masennus myös tarttuu helposti. Kuulostaa vähän siltäkin. Et sinä ylisuorita. Elämä on lapsiperheessä ja ok-talossa työlästä. Tiedän sen kun olen sen kokenut, myös ihan yksin.
Miksi miehen arjen tulisi olla sama kuin sinun vaatimasi arki?
Ei meillä tarvitse enää teinille sanoa, että pesulle ja jopa 4v tietää, että illalla mennään suihkuun. Jos muut ei sitä hoksaa, niin kysyy, että milloin.
Jotenkin nyt tuntuu siltä, että nainen ei saa tahtomaansa kotiapulaista irrottelemaan jalkalistoja, joten etsitään kaikki mahdolliset viat normiarjesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole siivonnut joulun jälkeen. Ihan hyvin pärjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt tosissasi että väität että mies ei selviydy jos ei toteutua sinun määräämää kilometrin mittaista työmäärää päivittäin vaikka itsekin tiedät että suurin osa listaamistasi päivittäisistä asioista on turhia
Mikä listassa on turhaa? Koiran ulkoiluttamatta jättäminen on eläinsuojelurikos, lapsen pitäminen nälässä ja likaisena taas lastensuojeluasia. Jos ei lämmitä niin paleltuu, jos ei käy kaupassa niin ei ole ruokaa. Jos ei koskaan siivoa, niin hukkuu kakkaan. Minusta on ihan tavallista, että lapsiperheessä syödään päivittäin lämmintä ruokaa ja tiskiä ja pyykkiäkin hoidellaan sitä mukaa kun sitä syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka jätät masentuneen miehesi, sama perhearki sulla on kuitenkin äiti-ihmisenä hoidettavana. Monet hoitavat kaiken yksin koko ajan eivätkä valita täällä.
Sulla on siellä elävä mies joka voi vielä parantua. Toivottavasti jaksat auttaa hänet alkuun koska masennuksen oireita on mm tilansa kieltäminen, aloitekyvyttömyys ja toivottomuus.
Masennus myös tarttuu helposti. Kuulostaa vähän siltäkin. Et sinä ylisuorita. Elämä on lapsiperheessä ja ok-talossa työlästä. Tiedän sen kun olen sen kokenut, myös ihan yksin.
Perhearki on joo hoidettava yksinkin, mutta onhan siinä yksi hoidettava tällöin vähemmän, kun mies asuu muualla. Mies kuitenkin pystyy tekemään omia kivoja juttujansa, joten ei hän ihan vuodepotilas kuitenkaan ole.
Jos mies on masentunut, niin hänen pitää mennä lääkäriin ja hakea apua. Ei se kumppani ihmeisiin pysty.
T. Masennuksen sairastanut itsekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonko kumpikin maksaa menoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen arjen tulisi olla sama kuin sinun vaatimasi arki?
Ei meillä tarvitse enää teinille sanoa, että pesulle ja jopa 4v tietää, että illalla mennään suihkuun. Jos muut ei sitä hoksaa, niin kysyy, että milloin.
Jotenkin nyt tuntuu siltä, että nainen ei saa tahtomaansa kotiapulaista irrottelemaan jalkalistoja, joten etsitään kaikki mahdolliset viat normiarjesta.
Mies on itsekin sitä mieltä, että tällainen rytmi kotihommissa on perusjuttu. Hän on siihen tottunut lapsuudenperheessään. Ongelma ei ole siinä että mies ei HALUAISI että meillä syödään ja tiskataan päivittäin, vaan siinä että hän ei JAKSA. Hän kokee että tämä on perusarkea, mutta myös että tämä on ihan valtavan kuormittavaa. Koki jo ennen lapsia, että kotitöiden alle romahtaa vaikka hoidin jo silloin suurimman osan.
Kuinka lapset ovat reagoineet tähän, että eivät ole pitkään aikaan saaneet lämmintä ruokaa, että kotona on kylmä ja että puhtaat vaatteet ovat lopussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jätin sairastuneen mieheni. Elämä oli aika tavalla samanlaista, kuin aloittajalla. Minulla ei voimat riittäneet ja osastojakson jälkeen otin eron. Mies joutui tuettuun asumiseen. Elämäni vaikein päätös, mutta olisin romahtanut itsekin, kenties lopullisesti ja se ei ollut vaihtoehto, koska meillä on lapsia.
On varsin paljastavaa, että ap mainitsee koiran ennen lapsia. Tyypilliset av-mamman prioriteetit.
Vierailija kirjoitti:
#miesvihanäkyväksi
Et voi olla tosissasi? Eli kun vaimo ei hoida kaikkea kotona ja anna miehen vaan makoilla, se on miesvihaa?
Voi yhyy,
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin sairastuneen mieheni. Elämä oli aika tavalla samanlaista, kuin aloittajalla. Minulla ei voimat riittäneet ja osastojakson jälkeen otin eron. Mies joutui tuettuun asumiseen. Elämäni vaikein päätös, mutta olisin romahtanut itsekin, kenties lopullisesti ja se ei ollut vaihtoehto, koska meillä on lapsia.
Tsemppiä sinulle! Järkevä ratkaisu vaikka varmasti myös raskas päätös.
Vierailija kirjoitti:
Nautiskeleeko edes olutta?
Mistä hän olutta saa, kun ei käy kaupassa.
Ahdistus ainakin, itselläni on trauman seurauksena paha ahdistushäiriö ja on tosi rankkaa. Pää sanoo et tee asia, mutta kroppa ja mieli lyö vastaan..minä yritän kyllä, joka helkkarin päivä yritän ja saankin tehtyä, mutta se on tosi uuvuttavaa..minulla on lääkitys milä on selkeesti väärä, kerään voimia mennä taas hakemaan apua. En usko, että mies tuosta tokenee ominavuin. Ihan ensin tilaisin ruuat kauppakassilla, meilläkin kerta viikkoon haetaan iso kuorma noudolla Prismalta..ei tarvii kenenkään kauppaan hoippua. Osta myös valmisruokia, parempi nekin kun, että lapset on ilman lämmintä ruokaa. Yritä saada mies lääkäriin, hyvä sulkea perussairaudet pois kun nekin uuvuttaa ja sieltä saa lähetteen myös sinne psykiatrian puolelle.