Lue keskustelun säännöt.
Mies ei selviydy arjen pyörittämisestä
04.02.2023 |
Onko kenelläkään muulla miestä, jolla ei yksinkertaisesti energia ja rahkeet riitä tavallisesta arjesta selviytymiseen hetkellisesti yksin ilman että kunto romahtaa ja seurauksena on mielenterveysoireita?
Olen viime aikoina toden teolla havahtunut siihen, että näyttää siltä ettei mun mieheni vaan yksinkertaisesti kykene tavalliseen arkeen. Selvennykseksi, tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen. Eikö nuo ole ihan joka perheessä arjessa tapahtuvia asioita vai onko minulla vääristynyt käsitys?
Miehellä on vuosia ollut vaikeuksia selvitä näistä. Hän ahdistuu koko päiväksi ja lamaantuu, jos tietää että hänen pitäisi tänään tehdä kotitöitä. Vaikka itse hommiin menisi max tunti yhteensä, ei hän voi tehdä päivän aikana mitään muuta vaan torkkuen kerää voimia muun ajan. Hänelle ottaa kai voimille ajatus siitä että pitäisi tehdä jotain. Auton korjausta yms omia juttujaan tekee mielellään, ja se syökin usein arjen pyörityskykyä häneltä entisestään. Siksi olen päässyt helpommalla, kun teen suurimman osan itse. En voi luottaa, että hän tekee sovittua koiran iltapissatusta, koska voi yhtä hyvin olla makoilemassa sängyssä silloin. Ruuanlaittovastuuta en voi jättää hänelle, koska hän ei vaan tee mitään ruokaa silloin, ja riutuu itsekin koko päivän ravinnotta. Normaalisti teen kaikki ruuat, mutta myös laitan ne hänelle lautaselle ja keitän kahvit, voitelen leivän jne.
Välillä hänellä on myös kausia, kun on vuodepotilas eikä pysty osallistumaan arkeen lainkaan koska kokee että on ollut niin rankkaa, että pitää levätä viikkoja.
Koska olen pyörittänyt tätä sirkusta vuosia yksin saamatta lainkaan lomaa, alan olla siinä kunnossa että itkien kysyin mieheltä voisinko minäkin saada joskus lomailla tekemättä mitään niin että hän hoitaisi perheen. Vastasi, että tottakai, hän on reipas ihminen jolta hoituu kyllä arjen pyöritys. Hänelle sopi, että hän vastaisi kaikesta arkityöstä. Tämän viikon olenkin sitten levännyt. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, perhe ei ole syönyt viikon aikana yhtään lämmintä ruokaa, talossa on kylmä, kukaan minua lukuunottamatta ei ole peseytynyt, roskis on sama kuin sunnuntaina. Lapsilta loppuu puhtaat vaatteet, kaupassa ei ole käyty viikkoon. Kysyttäessä ei edes tiedä onko kaapeissa ruokatarpeita. On tosi kärttyisen ja loukkaantuneen oloinen. Mitä ihmettä? Äijä nukkuu kuusi vuotta selvitäkseen yhden viikon minun arjestani, ja tämä on tulos?
Olen tietysti myös huolissani hänestä, eihän tuo ole normaalia mutta kun on mielestään ihan hyvässä kunnossa, aina vaan on joku ulkopuolinen syy miksi on väsynyt. Väh. kerran viikossa on myös kipeäksi tulossa. Ei koe tarvitsevansa apua. Ei ole töissä.
Mitä ihmettä tällaiselle ihmiselle voi tehdä? Hän ei teknisesti pärjäisi itsenäisesti asuen, mutta tuskin kuitenkaan saisi osastohoitopaikkaa. Onko minun velvollisuuteni vaimona hoitaa häntä vaikka hän olisi missä kunnossa? Mikä tällaiseen auttaa? Onko jollain omakohtaista kokemusta siitä, että ajatus kotitöistä lamaannuttaa mutta olet päässyt siitä eroon? Voisiko hän harjoittelemalla tottua kotitöihin? Minä kyllä tavallisesti jaksan tätä arkea pyörittää, mutta on todella ahdistava ajatus että en ihan oikeasti voisi koskaan hellittää ilman että koko perhe kärsii. Alan pian kallistua siihen, että seuraavan kerran kun tulen kipeäksi, pyydän anopin hoitamaan koko perhettä. Siinäpä ihmettelee, miksi poikansa ei terveenä voi hoitaa.
Kommentit (431)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehelläsi on jonkinlainen sairaus... masennus, tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriö, väsymysoireyhtymä tms? Tai jotakin vielä pahempaa. Ei ole normaalia jos arjen rutiineista ei selviä ja pitää voimia keräillä jonkin asian tekoon ja sen jälkeen rasituksesta toipumiseen. Ohjaisin hänet lääkärille ja tutkimuksiin, mikä on tämän taustalla. Kovasti voimia ja tsemppiä arjen pyöritykseen sinulle. Varmasti rankkaa, kun joudut vielä miehestäkin huolehtimaan. Ei ihme, että olet väsynyt.
Ja kuullostaa siltä että ap ylisuorittaa sitä arkea. Kummankin on muututtava.
AP kertoo tehtävistä kotitöistä: "tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen"
Millä tavalla tuon on sinusta arjen ylisuorittamista? Täysin olennaisia ja tavallisia asioita jokaisessa huushollissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyn sinulta ap, milloin hän on muuttunut tuollaiseksi , vai oliko jo seurusteluaikana, vai kun olit tehnyt lapset vai miten.
Menitkö vaan ilolla naimisiin tuon tyypin kanssa , että saa koko elämäsi hoitaa hommat yksin?
Ihmettelen.
Vierailija kirjoitti:
Käykö hän töissä? Nalkutatko paljon kotitöistä? Jos niin, voi mies mennä "pois päältä" eli lamaantua vaatimuksista.
Ei käy. En nalkuta enkä vaadi, saa itse valita osallistuuko johonkin. Joskus sovitaan, että hän hoitaa x ja minä y.
Vierailija kirjoitti:
Kysyn sinulta ap, milloin hän on muuttunut tuollaiseksi , vai oliko jo seurusteluaikana, vai kun olit tehnyt lapset vai miten.
Menitkö vaan ilolla naimisiin tuon tyypin kanssa , että saa koko elämäsi hoitaa hommat yksin?Ihmettelen.
Seurusteluaikana toipui burn outista, selitti että on väliaikaista ja oikeasti on kyllä aktiivinen ihminen. Olimme jo naimisissa ja lapsi tulossa, kun aloin ymmärtää ettei tämä ole väliaikainen olotila.
Kysyppäs siltä, että mitä asioita kaipaa ajalta ennen tapaamistanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Normaalisti teen kaikki ruuat, mutta myös laitan ne hänelle lautaselle ja keitän kahvit, voitelen leivän jne."
Mikä on määritelmä sanalle "äiti"? Wikipediassa on näin: "Äiti on elämän antaja ja turvallisuuden vertauskuva."
Sulla on siinä mieslapsi kasvamassa, pakene vielä kun voit!
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia hankit vielä lapsia tuollaisen mieslapsen kanssa?
Kyllä, miehen nykyinen käytös olisi pitänyt osata ennustaa jo alussa ja olla tekemättä mitään tuollaisen miehen kanssa. Haluaisin samanlaisen kristallipallon kuin sinulla, mistä niitä saa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko tätä tarinaa. AP rupesi kesken kaiken kaunistelemaan omaa asennettaan ja toimintatapojaan.
Aloituksesi on edelleen esillä ja siitä voi jokainen lukea, millainen nalkuttava marttyyriuhri siellä perheessäni juuri sinä olet.
Ei mitään käsitystä miehen sairaudesta, ei, itsekäs laiska p...a se puolisosi mielestäsi on ja hait täältä vain tukea hänen jättämiselleen.
Stubbilainen sori siitä etten tue tässä nyt sua. Sun tehtävä on auttaa mies avun piiriin ja olla hänen kanssaan kaiken läpi. Jos rakastat. Jos.
Kyllä miehen pitää myös osallistua perheen pyöritykseen, kotitöihin jne eikä olla ikäänkuin yksi lapsista, joista pakko huolehtia. Kuulostaa siltä, että mies ei tähän pysty ja se syy pitäisi sieltä taustalta selvittää ja hankkia apua. Patistaen, jopa pakottaen, ennen kuin sinä ap uuvut ihan kokonaan kuorman alle.
Mihin asti sitten kuuluu rakastaa ja ymmärtää, hoitaa itse kaikki, jos toinen sairastuu. Mies pitää velvoittaa avun hakemiseen. Hänen pitää ymmärtää, että et jaksa huolehtia kaikesta yksin. Muutoksen on tapahduttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairas ihminen, pellolle potkaistavako? Voi tätä nykyajan "rakkautta"... Pelkkää itserakkautta, itsekkyyttä, kyselyä mitä minä saan tästä... Rakkaus on tekoja. Toisille.
Rakkaus on tekoja myös itselle. Jos puoliso ei ole valmis ottamaan mitään vastuuta, ei edes omasta hyvinvoinnistaan, niin miksi toisen pitäisi "rakkauden tähden" oma elämä puolisolleen uhrata. Se on läheisriippuvuutta ja tuollaiset kommentit ylläpitävät sen romantisointia.
Eli sinä elätät koko perheen, hoidat lapset ja teet myös kaikki kotityöt.
Mitä mieltä itse olet tästä asetelmasta?
Mitä vanhempasi ajattelevat?
Entä miehen vanhemmat, jotka epäilemättä tuntevat poikansa ja tietävät tilanteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheessänne. Ennakoiva tekstinsyöttö päällä enkä aina muista tsekata.
Vierailija kirjoitti:
Käykö hän töissä? Nalkutatko paljon kotitöistä? Jos niin, voi mies mennä "pois päältä" eli lamaantua vaatimuksista.
Miten tuollainen ihminen selviää elämästä? Onko nalkuttaminen sitä että pyytää osallistumaan ja tekemään oman osansa? Miksi miehet ei nalkuta vaan he vain puhuvat? Vaikka toistaisivat vuodesta toiseen samaa, se on vain puhumista.. Naiset nalkuttaa vaikka hekin vain puhuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perheessänne. Ennakoiva tekstinsyöttö päällä enkä aina muista tsekata.
Huono selitys. Ennakoivan tekstinsyötön saa pois päältä.
Ei ole mitään järkeä menettää omaa terveyttään ja mielenterveyttään toisen ihmisen takia. Joka ei ole selkeästi valmis tekemään samaa sinun vuoksesi.
Jotain vikaahan toki miehessä on, joko masennusta tai sitten hän on vain saamaton kusipää. Niitäkin on nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehelläsi on jonkinlainen sairaus... masennus, tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriö, väsymysoireyhtymä tms? Tai jotakin vielä pahempaa. Ei ole normaalia jos arjen rutiineista ei selviä ja pitää voimia keräillä jonkin asian tekoon ja sen jälkeen rasituksesta toipumiseen. Ohjaisin hänet lääkärille ja tutkimuksiin, mikä on tämän taustalla. Kovasti voimia ja tsemppiä arjen pyöritykseen sinulle. Varmasti rankkaa, kun joudut vielä miehestäkin huolehtimaan. Ei ihme, että olet väsynyt.
Ja kuullostaa siltä että ap ylisuorittaa sitä arkea. Kummankin on muututtava.
Mitä mielestäsi voisin jättää arjesta pois jos kerran ylisuoritan? Jätänkö ruuan laittamatta, tiskit tiskaamatta tai mahdollisesti kaupassa käymättä? Teen tasan pakolliset hommat, välillä tiskit jää tiskaamatta ja syödään nakkiranskiksia. Jos tämä on ylisuorittamista niin en halua tietää mikä sinusta on normaali taso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olet valinnut, itse pysyt tässä liitossa. Itse, ihan itse. Mies ei muutu. Sinä et muutu. Hyväksy tai lopeta.
Jatkuva valittaminen, uhriutuminen ja nalkutus ovat henkistä väkivaltaa. Miehesi on masentunut, kroonisesti. Sinä joko olet hänen puolisonsa koska rakastat häntä sellaisenaan, oli missä kunnossa tahansa, taikka et.
Ei ole muita vaihtoehtoja ja olet ihan itse tilanteestasi vastuussa.
En valita enkä nalkuta miehelle käytännössä ikinä. Pääni sisällä saatan jupista, mutta en näe että nalkutus olisi ratkaisu mihinkään. Olen yrittänyt olla ymmärtävä, lempeä ja rakastava, joustaa ja sanoa että minä voin hoitaa jos et jaksa, ja kysyä että mikä on vointi, jaksaisitko. Silloinkin kun en itse jaksaisi. Olen uskonut että kyllä hän pian jaksaa. Rakastan häntä eniten maailmassa enkä ajattele olevani uhri, olen vain tosi väsynyt ja haluaisin itsekin apua. Haluaisin, että mikä ikinä hänen voimattomuutensa syy on, niin hän saisi siihen apua oli se sitten terapiaa, lääkettä tai käytännön harjoittelua.
Jos haluat että mies saa terapiaa, lääkettä tai harjoittelua, sinun on saatava hänet ensimmäiseksi menemään lääkäriin. Tuollainen uupumus, henkinen ja fyysinen, ei ole normaalia. Eli mies lääkäriin ja katsotte mitä sieltä löytyy vai löytyykö mitään sairautta tai fyysistä syytä saamattomuudelle. Menkää pariterapiaan jotta löydätte suhteeseenne tasapainon. Ei ole normaalia myöskään se, että.joudut äidin asemaan miehesi suhteen. Uuvut itse tuohon kohta ihan kokonaan ja kukas ne hommat sitten hoitaa?
Miksei mies ole töissä? Elätätkö sinä perheen, oletko itse töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheessänne. Ennakoiva tekstinsyöttö päällä enkä aina muista tsekata.
Huono selitys. Ennakoivan tekstinsyötön saa pois päältä.
Totta, mutta en uudessa puhelimessani vielä tiedä että mistä. Kaikki meistä eivät ole diginatiiveja. Jotkut on eläneet markka-aikaan ja käyttäneet lankapuhelinta, c-kasetteja ja älppäreitä :)
En valita enkä nalkuta miehelle käytännössä ikinä. Pääni sisällä saatan jupista, mutta en näe että nalkutus olisi ratkaisu mihinkään. Olen yrittänyt olla ymmärtävä, lempeä ja rakastava, joustaa ja sanoa että minä voin hoitaa jos et jaksa, ja kysyä että mikä on vointi, jaksaisitko. Silloinkin kun en itse jaksaisi. Olen uskonut että kyllä hän pian jaksaa. Rakastan häntä eniten maailmassa enkä ajattele olevani uhri, olen vain tosi väsynyt ja haluaisin itsekin apua. Haluaisin, että mikä ikinä hänen voimattomuutensa syy on, niin hän saisi siihen apua oli se sitten terapiaa, lääkettä tai käytännön harjoittelua.