Lue keskustelun säännöt.
Olemmeko mieluummin laihoja kuin onnellisia?
04.02.2023 |
kirjailija Raisa Omaheimo kysyy tätä. Mitä mieltä sinä olet? Oletko laihana onnellinen? Vaatiiko lsihana oleminen sinulta jostain luopumista? Voitko huonosti pysyäksesi laihana jne.
Jos olet luonnonlaiha, niin hienoa, mutta tämä käsittelee nyt sitä, että pitää valita.
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan lihavat ihmiset ei kykene maistamaan ruokaa yhtä hyvin kuin hoikat ja tämä makuaistin tylsistyminen osaltaan johtaa ylensyömiseen. Lihava joutuu syömään enemmän samaa ruokaa kuin hoikka maistaaksen sen ja saadakseen saman tyydytyksen.
Kyllä. Tämä on tutkittu juttu. Tunteakseen saman tyydytyksen ruuasta, ylipainoinen joutuu syömään enemmän, kuin hoikka. Eli aivan samalla tavoin hoikka saa ruuasta tyydytystä ja mielihyvää, kuin lihavakin, mutta pienemmällä ruokamäärällä, jolloin kylläisyyssignaali ja välittäjäaine ynnä hormonaaliset vasteet ovat herkempiä. Summa summarum: ylipainoinen tarvitsee huomattavasti enemmän itsehillintää laihtuakseen, kuin normaalipainoinen, joka ei ole koskaan laihduttanut tarvitsee pysyäkseen nykyisessä painossaan.
Virhe on siinä, että luullaan ruuan pitävän tuovan jotain tyydytystä ja nautintoa. Ruoka on ravintoa ja elinehto, eikä mikään nautinnon lähde. On se tietysti mahtavaa jos ruoka on hyvää ja nautinnollista, mutta ainakin itselleni ruoka on enimmäkseen vain pakollinen paha, jota pitää syödä elääkseen. Jos ei syö, niin tulee oksettava olo ja pyörryttää. Joskus ihan harmittaa kun syömisen pakollisuus keskeyttää hyvän työskentelyputken. Ei siis päde ainakaan minuun, että hoikka saisi nopeammin tai helpommin ruuasta jotain tyydytystä kuin lihava.
Itse te luotte nuo ongelmanne suhtautumalla ruokaan väärällä tavalla. Etsikää hedonismiset tapanne jostain muusta kuin ruuasta. Liikunnasta esim tulee todella ihana olo. Seksi myös (soolonakin) on oikein hyvä. Hyvä seura, kunnon juttelut läheisten kanssa. Luonto ja kaikki mahtavat sääilmiöt tarjoaa nautintoa ja tyydytystä enemmän kuin ruoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihavat on lepposia eikä ne keksi kepposia.
Vierailija kirjoitti:
Ta pulver och var lycklig som Finlands anorektiska premiärministerska.
Olet aivan helvetin typerä. Toivottavasti nämä kunnianloukkauksiin verrattavat heitot otetaan poliisitutkintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan lihavat ihmiset ei kykene maistamaan ruokaa yhtä hyvin kuin hoikat ja tämä makuaistin tylsistyminen osaltaan johtaa ylensyömiseen. Lihava joutuu syömään enemmän samaa ruokaa kuin hoikka maistaaksen sen ja saadakseen saman tyydytyksen.
Kyllä. Tämä on tutkittu juttu. Tunteakseen saman tyydytyksen ruuasta, ylipainoinen joutuu syömään enemmän, kuin hoikka. Eli aivan samalla tavoin hoikka saa ruuasta tyydytystä ja mielihyvää, kuin lihavakin, mutta pienemmällä ruokamäärällä, jolloin kylläisyyssignaali ja välittäjäaine ynnä hormonaaliset vasteet ovat herkempiä. Summa summarum: ylipainoinen tarvitsee huomattavasti enemmän itsehillintää laihtuakseen, kuin normaalipainoinen, joka ei ole koskaan laihduttanut tarvitsee pysyäkseen nykyisessä painossaan.
Virhe on siinä, että luullaan ruuan pitävän tuovan jotain tyydytystä ja nautintoa. Ruoka on ravintoa ja elinehto, eikä mikään nautinnon lähde. On se tietysti mahtavaa jos ruoka on hyvää ja nautinnollista, mutta ainakin itselleni ruoka on enimmäkseen vain pakollinen paha, jota pitää syödä elääkseen. Jos ei syö, niin tulee oksettava olo ja pyörryttää. Joskus ihan harmittaa kun syömisen pakollisuus keskeyttää hyvän työskentelyputken. Ei siis päde ainakaan minuun, että hoikka saisi nopeammin tai helpommin ruuasta jotain tyydytystä kuin lihava.
Itse te luotte nuo ongelmanne suhtautumalla ruokaan väärällä tavalla. Etsikää hedonismiset tapanne jostain muusta kuin ruuasta. Liikunnasta esim tulee todella ihana olo. Seksi myös (soolonakin) on oikein hyvä. Hyvä seura, kunnon juttelut läheisten kanssa. Luonto ja kaikki mahtavat sääilmiöt tarjoaa nautintoa ja tyydytystä enemmän kuin ruoka.
Kyllä sinullakin kylläisyys ja nälkäisyys signaalit vaikuttavat syömiseen ja vaikket tietoisesti saisikaan nautintoa ruuasta, niin joka tapauksessa kehosi kertoo milloin on saanut tarpeeksi ravintoa. Sinulle mainitsemasi asiat tuovat enemmän nautintoa, kuin ruoka ja kyllä ne tuovat nautintoa myös minulle ja oletettavasti useimmille.
Hormoni- ja välittäjäaineiden toiminta ei ole sama asia, kuin suhtautua "väärin tai oikein".
Itse katson mitä syön vain siksi, koska nautin urheilusta, se on minulle hankalaa isompana. Lisäksi aiemmin kun painoin enemmän, istuminen oli vaikeaa, vaikka olin hyväkuntoinen. Olen nyt onnellisempi. Myös muista syistä. Lisäksi pelkään korkeaa kolesterolia ja verenpainetta. En halua syödä lääkkeitä. Siksi vartioin painoani. Mutta ajattelen kyllä niin, että vittuako se muille kuuluu mitä joku syö tai miltä näyttää.
t. Mies-80
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oisin mieluummin onnellinen kuin laiha. Kunhan siis oisin terve ja normaalipainoinen tai lievästi lihava. Oon ollut laiha puolet elämästäni mutta en ollut sillon aina onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Tää on todella tyhmä kysymys, tottakai sinä olet onnellisempi kunnossa kuin lihavana....
Meidän kroppa on ihan suorassa yhteydessä meidän mieleen ja henkiseen hyvinvointiin...
Se roskaruoka voi tehdä hetkeksi onnelliseksi mutta pidemmän päälle se tuhoo kaiken.
Mutta laiha ei ole aina kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ta pulver och var lycklig som Finlands anorektiska premiärministerska.
😬 .. det heter statsminister och inte premiärministerska..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnellisempi laihana. Nyt on muutama kilo ylimääräistä (+5 kg) ja tunnen oloni plösöksi. Täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa herkuttelu..
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen normaalipainoisena. Lihavana mietin elämäni lopettamista koska lihavuus tuntuu niin hirveälle.
Olet onnellinen normaalipainoisena, mutta et ole laiha. Eli olet mieluummin onnellinen kuin laiha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoikan onni: Vaatteet mahtuvat päälle
Lihavan onni: Suussa maistuu hyvälle
Kumpikin noista on yhtä tyhjänpäiväinen onni, ei toinen toistaan parempi.
No toi, että vaatteet mahtuu päälle on kyllä ihanaa. Inhottavaa on se jos vaatteet kiristää ja puristaa ja on epämukavaa ihan koko ajan. Sitten pitää ostaa uusia vaatteita ja kalliiksihan se tulee.
Ostathan sä muutenkin jatkuvasti uusia vaatteita
Hoikkuus on onnellisuuden sivutuote. Yleensä ylensyödään pahaan henkiseen oloon ja onnellisena paino melkein automaattisesti tippuu normaaliksi. Onnellisena myös helppo pysyä hoikkana.
Itsekin lihon aina kun henkisiä ongelmia ja masennusta. Onnellisena on helppo pysyä hoikkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoikkuus on onnellisuuden sivutuote. Yleensä ylensyödään pahaan henkiseen oloon ja onnellisena paino melkein automaattisesti tippuu normaaliksi. Onnellisena myös helppo pysyä hoikkana.
Itsekin lihon aina kun henkisiä ongelmia ja masennusta. Onnellisena on helppo pysyä hoikkana.
Viisaita sanoja. Itse aloin lihoa teininä, kun perheessäni oli krooninen kriisi. Olen vieläkin henkisesti välillä hukassa, vaikka kävin yli vuoden terapiassakin. Heti, kun elämässni menee huonommin, bulimia alkaa.
Oma tarinani:
Olin nuorena hyvin hoikka, alle 50 kiloa.
Aloin lihoa 25-vuotiaana ja lopulta 40 vuotiaana ei enää vaakassa riittänyt lukemat. Ja tietenkin laihdutin kymmenillä kuureilla koko sen ajan. Name the Diet, I have done it. Monta kertaa, koska lihava uskoo tehneensä jotain väärin,ja että se sama kuuri toimisikin toisella kertaa.
Sitten 40-vuotiaana aloin vähentää syömistä sen verran, että laihduin noin 10 kiloa vuodessa ja olin 45-vuotiaana normaalipainoinen. Paino nousi muutaman kilon ja siinä olen sitten pysynyt jo kohta 20 vuotta. Hassua on, että vaikka työkaverit ja tuttavat näkivät laihtumiseni, he nyt pitkästä aikaa nähtynä hämmästelevät, miten hoikka olen. Ikään kuin se lihava statukseni olisi jäänyt heille ikuisesti minusta mieleen.
Siis en ole laiha, mutta normaalit vaatteet sopivat päälleni ja vyötäröni on kapea. Kukaan ei sano tai ajattelekaan minut nähdessään, että onpas tuo lihava.
Olenko sitten onnellisempi hoikempana. Ainakin elämä on monella tavalla helpompaa, kun ei tarvitse ylensyödä ja vielä kokea siitä syyllisyyttä joka haukkaisulla. Syön hyvää ruokaa toki valikoiden joka päivä monta kertaa, annoskoot vain ovat kohtuulliset.
Summa summarun: Dieetit eivät toimi kuin väliaikaisesti, hidas opettelu kevyemmin syömiseen toimii. Vaikka se veisi vuosia, kun ylipainoa on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Tää on todella tyhmä kysymys, tottakai sinä olet onnellisempi kunnossa kuin lihavana....
Meidän kroppa on ihan suorassa yhteydessä meidän mieleen ja henkiseen hyvinvointiin...
Se roskaruoka voi tehdä hetkeksi onnelliseksi mutta pidemmän päälle se tuhoo kaiken.
No minä olen ollut niin laiha että kylkiluut näkyy, olen ollut hoikka, normaali, laihaläski, kohtalaisen sporttinen, lievästi ylipainoinen ja kunnolla ylipainoinen.
Olen liukunut noiden vaihtoehtojen välillä edestakaisin ja väittäisin, että minulla on täten aika hyvä tieto, omasta onnellisuudestani tai sen puutteesta erilaisissa kehoissa.
En kerro missä kehon koostumuksessa olen ollut onnettomin ja missä onnellisin. En viitsi, koska tiedän etukäteen mitä niihin tullaan tällä palstalla sanomaan.
Sen voin sanoa, että aika yksinkertainen ihminen olet, jos kuvittelet onnellisuuden riippuvan pelkästään siitä millainen kroppa sinulla on. Jos onnellisuus riippuisi kroppasi koostumuksesta, tarkoittaisi tämä suoraan sitä, että arvomaailmassasi on kaikkein tärkeintä vain se kroppasi.
Jos ihmisellä on tuollainen arvomaailma, ei hän voi koskaan olla onnellinen, vaikka kroppa olisi missin tai mallin mitoissa. Se arvomaailma estää sitä ihmisrassukkaa olemasta oikeasti onnellinen.
Miten onnellisuus ja laihuus olisivat vaihtoehtoja. Olen onnellinen ylipainoinen, mutta mielummin olisin normaalipainoinen ja onnellinen. Normaalipainon tavoittelu ei vie itseltäni onnellisuutta. Ilon aiheita on niin paljon muitakin kuin oaljo syöminen.
En olisi onnellinen jos en saisi syödä vähintään 5000 kilokaloria päivässä.
Olen ollut aina janalla laiha - hoikka. Onnellinen en ole ollut koskaan, joskus iloa hieman pinnalla.
En ole luonnon laiha. Aika harva on enää keski-iässä. Kyllä niitä kiloja kertyy, jos syö enemmän kuin kuluttaa. Olen tyytyväisempi laihana. Näyttää paremmalta ja voi paremmin. Olen lihonut vuoden sisään kymmenisen kiloa, koska olen perso herkuille ja kipeän jalan vuoksi liikkunut vähemmän. Lisäksi olen vaihtanut ruumiillisen työn toimistohommiin. On masentavaa katsoa omaa peilikuvaa ja olo on tukala, kun kaikki vanhat housut puristaa. Lisäksi refluksi on palannut. Olen keskivartalolihava.