Lue keskustelun säännöt.
Olemmeko mieluummin laihoja kuin onnellisia?
04.02.2023 |
kirjailija Raisa Omaheimo kysyy tätä. Mitä mieltä sinä olet? Oletko laihana onnellinen? Vaatiiko lsihana oleminen sinulta jostain luopumista? Voitko huonosti pysyäksesi laihana jne.
Jos olet luonnonlaiha, niin hienoa, mutta tämä käsittelee nyt sitä, että pitää valita.
Kommentit (246)
Voin paremmin hoikkana. Todennäköisesti myös elän terveellisemmin mutta ylimääräiset kilot ahdistavat sekä fyysisesti että henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ta pulver och var lycklig som Finlands anorektiska premiärministerska.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa etsiä onni muualta kuin syömisestä.
Tämä. Liikunta on 1 hyvää mieltä antava asia.
Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lihavuuskaan varmaan mikään onnen tae ole.
Ei tässä ole kysymys rasvakerroksen paksuudesta, vaan onnellisuudesta. Siitä, että saa tuomitsematta syödä herkkuja jos huvittaa, eikä tuntea siitä syyllisyyttä tai oksentaa sitä pois.
miksi tunnet syyllisyyttä? Antaa mennä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lihavuuskaan varmaan mikään onnen tae ole.
Ei tässä ole kysymys rasvakerroksen paksuudesta, vaan onnellisuudesta. Siitä, että saa tuomitsematta syödä herkkuja jos huvittaa, eikä tuntea siitä syyllisyyttä tai oksentaa sitä pois.
Hoikkana nimenomaan olen voinut syödä joskus herkkujakin hyvällä omallatunnolla. Lihavampana taas en koska pitäisi laihduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä onnellinen hoikkana. Onnellisempi kuin paksuna. Enkä pysty muuttamaan tätä ajattelua.
Minä olin oman elämänkaareni onnettomin anorektikkona. Jos olet hoikka, etkä anorektinen, niin tuskin kannattaa muuttaakaan ajatustasi. Jokaisella on luonollinen olotila. Jos et koe, että kärsit tai joutuisit luopumaan mistään, niin kaikki on hyvin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lihavuuskaan varmaan mikään onnen tae ole.
Ei tässä ole kysymys rasvakerroksen paksuudesta, vaan onnellisuudesta. Siitä, että saa tuomitsematta syödä herkkuja jos huvittaa, eikä tuntea siitä syyllisyyttä tai oksentaa sitä pois.
Kuka siitä muka mitään huomauttaa? Itseähän se eniten ärsyttää kun vaatteet puristaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa etsiä onni muualta kuin syömisestä.
Jep, on aika ankea maailmankuva jos ruoka ja juoma ovat ainoat ilonlähteet elämässä. Ruokakin maistuu paremmalta kun liikkuu eikä vain istua ja makaa paikoillaan.
Voi sekä juoda, syödä, että liikkua :)
Olen onnellisempi hoikempana ja jaksavana. Ei laihtuutta kannata ottaa ulkonäkö asiana, vaan hyvinvointi asiana. Eikä tarvitse kaikesta luopua ollakseen hoikempi, tai mikä nyt kenellekin hoikempi. En tarkoita mitään instamalli hoikkia, vaan normaalia vartaloa.
Terveellinen ruoka ei tarkoita pahaa ja herkutellakin voi terveellisemmin ja epäterveellisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen "laihana" eli normaalipainoisena onnellisempi kuin 50 kg ylipainoisena. Nyt vasta huomaan sen ylikulutuksen määrän mille aiemmin olin sokea. Paitsi ruoan ylikulutuksen, niin myös rahan. Ruokakauppalaskut ovat pienentyneet puolella, vaikka ruoan hinta onkin noussut.
Keho voi paremmin, etenkin iho. Jaksan paremmin, eikä jalkoihin enää satu työpäivän jälkeen.
Yllättäen nautin myös ruoasta nykyään paljon enemmän ja arvostan sitä myös enemmän. Esim. suklaa maistuu paremmalta kun en syö sitä päivittäin, vaan kerran viikossa.
Pystyin aloittamaan rakkaan harrastukseni, ratsastuksen uudestaan. Elämänlaatu on parantunut kokonaisvaltaisesti ja voin sanoa olevani onnellisempi "laihana".
Vierailija kirjoitti:
Tää on todella tyhmä kysymys, tottakai sinä olet onnellisempi kunnossa kuin lihavana....
Meidän kroppa on ihan suorassa yhteydessä meidän mieleen ja henkiseen hyvinvointiin...
Se roskaruoka voi tehdä hetkeksi onnelliseksi mutta pidemmän päälle se tuhoo kaiken.
Varmaan pointti on myös siinä, että laihan ja lihavan välille jää vielä aika paljon vaihtoehtoja. Ja että monet naiset elää jatkuvasti jahdaten sitä laihuutta, vaikka olisivat ihan normaalipainoisia. Itsekin elin vuosia syömishäiriöisenä, ja se kyllä tuhosi koko elämän ja identiteetin aika totaalisesti. En syönyt roskaruokaa, mutta sekä keho että mieli oli aivan palasina - enkä edes koskaan ollut laiha, joskaan en lihavakaan. En ole laiha vieläkään, mutta pikkuhiljaa alan todella hyväksyä, ettei ehkä tarvitsekaan. Nyt pystyn jo melko vilpittömin mielin vastaamaan aloituksen kysymykseen olevani mieluummin onnellinen kuin laiha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin onnellisempi hoikempana. Liittyy ihan myös parisuhde mahdollisuuksiin ja yleisesti elämänlaatuun ja energisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä onnellinen hoikkana. Onnellisempi kuin paksuna. Enkä pysty muuttamaan tätä ajattelua.
Minä olin oman elämänkaareni onnettomin anorektikkona. Jos olet hoikka, etkä anorektinen, niin tuskin kannattaa muuttaakaan ajatustasi. Jokaisella on luonollinen olotila. Jos et koe, että kärsit tai joutuisit luopumaan mistään, niin kaikki on hyvin :)
tuliko yllätyksenä ettei ole onnellinen sairaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jonkun tekee onnelliseksi syödä rasvaa ja sokeria ylimäärin , siitä vaan. Minun onneani vähentää jos en voi pitää mieleisiäni vaatteita tai koen etten voi liikkua reippaasti tai kroppa tuntuu raskaalta. Voimme jokainen valita.
Jos ruoka on ainoa onnellisuutta tuova asia, niin olisikohan kyse jonkinlaisesta addiktiosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä onnellinen hoikkana. Onnellisempi kuin paksuna. Enkä pysty muuttamaan tätä ajattelua.
Minä olin oman elämänkaareni onnettomin anorektikkona. Jos olet hoikka, etkä anorektinen, niin tuskin kannattaa muuttaakaan ajatustasi. Jokaisella on luonollinen olotila. Jos et koe, että kärsit tai joutuisit luopumaan mistään, niin kaikki on hyvin :)
Tottakai joudun luopumaan joka päivä monista mielihaluista. En voi syödä joka päivä pullaa, suklaata, jäätelöä ja juoda olutta. Mutta voin nauttia noita ihan tarpeeksi usein, vaikkapa kerran viikossa, niin että kestän sen. Tätä se on. Joudun myös liikkumaan pysyäkseni kunnossa eikä sekään aina huvittaisi. Mutta aikuisena ymmärtää että joskus se paras palkinto ei ole se välitön palkinto kuten kulho jäätelöä sohvalla maaten, vaan jotkut asiat joista saa mielihyvää tulevat vain ajan kanssa.
Huonon suolistomikrobiston ja masennuksen väliltä on löydetty syy-yhteys.
Eli kun ruokit suolistoasi monipuolisella ravinnolla, masennusriski pienenee.
En ollut sen onnellisempi hoikempanakaan. Mutta sanotaan että silloin oli paremmat mahdollisuudet parisuhteeseen ja näytti kuitenkin nätimmältä. Toki olin nuorempikin.
Nykyisin ylipainoisena keski-ikäisenä markkina-arvo on kyllä lähempänä pyöreää nollaa. Mutta vaikka laihduttaisi niin tuskin tässä iässä sitä sen paremmalta näyttäisi esim. kasvoista. Ikä tekee tehtävänsä armotta.
Pitää löytää keskitie. Terveellinen, onnellinen elämä. Miksi catwalkilla ei näy hymyileviä ihmisiä?
Ei tässä ole kysymys rasvakerroksen paksuudesta, vaan onnellisuudesta. Siitä, että saa tuomitsematta syödä herkkuja jos huvittaa, eikä tuntea siitä syyllisyyttä tai oksentaa sitä pois.