Osaavatko mielestäsi tuntemasi naiset arvoida arvonsa parisuhdemarkkinoilla oikein?

Osa voisi tähdätä korkeammalle. Joskus kyllä ihmettelen minkälaisten idioottien kanssa naiset suostuvat olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset tutkitusti aliarvioivat tasonsa ja miehet yliarvioivat.

Naiset ovat myös onnellisempia sinkkuina, eivätkä halua parisuhteeseen yhtä epätoivoisesti kuin miehet.

Sanoisin kyllä että on toisinpäin, viimeistään kolmenkympin kohdilla olevat naiset ovat melko epätoivoisia, erityisesti yksinhuoltajat. Minulle riittäisi kevyttä seurustelua, ja olenkin tehnyt sen selväksi tinderprofiilissani mutta yleensä 1-2kk sisällä naiset kertoo haluavansa enemmän, joko suoraan tai rivien välistä lukemalla.

Pari vuotta sitten minulla oli noin 6kk fwb-suhde, joka alkoi naisen pyynnöstä. Nähtiin silloin tällöin seksin merkeissä kunnes kännissä se avautui että haluaa enemmän. Kun en ollut samoilla linjoilla, tuli hirveät huudot miten olen käyttänyt häntä seksiin jne jne jne. 

Mitä voin sille, jos mun tunteet ei herää tai muutu?

Onko kuitenkin niin että naisten pitäisi voida jotain sille että tunteet ei herää?

Ei tietenkään, mutta sen voi hoitaa fiksummin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset tutkitusti aliarvioivat tasonsa ja miehet yliarvioivat.

Naiset ovat myös onnellisempia sinkkuina, eivätkä halua parisuhteeseen yhtä epätoivoisesti kuin miehet.

Sanoisin kyllä että on toisinpäin, viimeistään kolmenkympin kohdilla olevat naiset ovat melko epätoivoisia, erityisesti yksinhuoltajat. Minulle riittäisi kevyttä seurustelua, ja olenkin tehnyt sen selväksi tinderprofiilissani mutta yleensä 1-2kk sisällä naiset kertoo haluavansa enemmän, joko suoraan tai rivien välistä lukemalla.

Pari vuotta sitten minulla oli noin 6kk fwb-suhde, joka alkoi naisen pyynnöstä. Nähtiin silloin tällöin seksin merkeissä kunnes kännissä se avautui että haluaa enemmän. Kun en ollut samoilla linjoilla, tuli hirveät huudot miten olen käyttänyt häntä seksiin jne jne jne. 

Mitä voin sille, jos mun tunteet ei herää tai muutu?

Millälailla yh:t, jotka haluavat seksiä ovat epätoivoisia? Lapsethan on jo tehty ja tarve pysyvällä parisuhteelle on matala. Taitaa tuo toisen osapuolen ihastuminen fwb-suhteessa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Jokainen fwb-mieheni on jossain välissä alkanut haikailemaan parisuhteeseen kanssani. Pettyessään ihastunut osapuoli syytää juuri kuvaamasi kaltaista tekstiä. Silloin pitää olla jämäkkä ja pistää fwb-suhde poikki heti.

Veikkaisin että ne haluaa jonkun osallistumaan kuluihin, melko kallista asua yksin jos on pari muksua ja huonopalkkainen työ

Mutta yh:than saa palstan mukaan tukia ovista ja ikkunoista, mihin siinä miestä tarvitaan?

Jälleen kerran oli varmaan tarkoitus haukkua yksinhuoltajia, vaikka he ovat suhteeseen yleensä jo monta kertaa kelvanneet toisin kuin heitä täällä haukkuvat miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset tutkitusti aliarvioivat tasonsa ja miehet yliarvioivat.

Naiset ovat myös onnellisempia sinkkuina, eivätkä halua parisuhteeseen yhtä epätoivoisesti kuin miehet.

Sanoisin kyllä että on toisinpäin, viimeistään kolmenkympin kohdilla olevat naiset ovat melko epätoivoisia, erityisesti yksinhuoltajat. Minulle riittäisi kevyttä seurustelua, ja olenkin tehnyt sen selväksi tinderprofiilissani mutta yleensä 1-2kk sisällä naiset kertoo haluavansa enemmän, joko suoraan tai rivien välistä lukemalla.

Pari vuotta sitten minulla oli noin 6kk fwb-suhde, joka alkoi naisen pyynnöstä. Nähtiin silloin tällöin seksin merkeissä kunnes kännissä se avautui että haluaa enemmän. Kun en ollut samoilla linjoilla, tuli hirveät huudot miten olen käyttänyt häntä seksiin jne jne jne. 

Mitä voin sille, jos mun tunteet ei herää tai muutu?

Millälailla yh:t, jotka haluavat seksiä ovat epätoivoisia? Lapsethan on jo tehty ja tarve pysyvällä parisuhteelle on matala. Taitaa tuo toisen osapuolen ihastuminen fwb-suhteessa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Jokainen fwb-mieheni on jossain välissä alkanut haikailemaan parisuhteeseen kanssani. Pettyessään ihastunut osapuoli syytää juuri kuvaamasi kaltaista tekstiä. Silloin pitää olla jämäkkä ja pistää fwb-suhde poikki heti.

Veikkaisin että ne haluaa jonkun osallistumaan kuluihin, melko kallista asua yksin jos on pari muksua ja huonopalkkainen työ

Tuokin on tuollainen yleinen luulo. Ei me kaikki yh:t olla köyhiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se näkemys, että ihmisellä on parisuhdemarkkinoilla jonkinlainen summittainen arvo, joka muodostuu osin ulkoisista ja osin muista tekijöistä, on jostain syystä täysin punainen vaate suurelle osalle täällä kommentoivia naisia.

Miten ihminen voi olla niin sokea itselleenkin, ettei ymmärrä, että vaistomaisesti on kriteerit, joiden perusteella on vasta lähdetään tutkimaan onko sitä paljon puhuttua kemiaa. Tälläinen nainen ei ymmärrä, että hänelle suurin osa miehistä on täysin ilmaa parisuhdemielessä. Ja miten sitten nämä ei-kiinnostavaan kategoriaan putoavat miehet valikoituvat tämän naisen silmissä. Ilmeisesti osalle nämä kemiat puhkeavat luonnonvoiman omaisesti kuin salaman isku kahden ihmisen kohdattua. Tässä maailmankuvassa on ilmeisesti mahdollista, että miespuolinen hollywoodtähti rakastuu kassi-Almaan ja kimkardashian peräkammari-Perttiin? Miksi näin ei käy? Näitä syitä ei voi ihmisjärki selittää?

Tyypillinen esimerkki ihmisestä, joka ei ymmärrä parisuhdearvoaan ja tasoaan on sellainen, joka kertoo, ettei ketään sopivaa löydy vuosienkaan etsimisen jälkeen. Totuus on se, että se kenellä hän itse kelpaisi on hänen kirjoissaan näkymätön.

Terveisin näitä asioita lähinnä teoriassa sivusta viihdemielessä seuraava mies, joka kohdannut haluamansa naisen jo yli 35 vuotta sitten.

Kun ei sillä tasolla ole mitään väliä ihmiselle joka etsii rakkautta. Kyse on tosiaan luonnonvoimasta. Joku herättää tunteet ja joku toinen ei, eikä naiset halua suhteeseen ilman tunteita. Mikä tässä on se vaikeus ymmärtää tätä? Me ei haluta suhteeseen jossa ei ole rakkautta. Aivan sama mitkä ne tasot on.

Kun etsit rakkautta, niin kuinka todennäköisenä pidät, että se omalla kohdallasi syttyy matalatuloiseen hieman peräkammaripoikamaiseen persubodariin (Anteeksi otin kaikki palstan yöks-stereotypiat samaan hahmoon.) Se, että et koe hänen olevan sinun tyyppiäsi on yhtä kuin tasot. Myös se, että itsekeskeinen, mallimies laatikkoleuka menestyjä kirurgi ei ole sinun tyyppiäsi on yhtä kuin tasot. Kuitenkin, on aika todennäköistä, että käytät pari pikku hetkeä enemmän aikaa päätöksen tekoon jälkimmäisen kohdalla ellei itsekeskeisyys nyt ihan silmille lyönyt ensivaikutelmana. Mikä tässä on niin vaikeaa.

Ennen Tinderiä naiset arvioivat oman arvonsa melko hyvin.

Tinder on aiheuttanut sen, että naiset arvioivat yläkanttiin koska mukaan lasketaan kaikki ne matchit/treffit/tapailijat jotka eivät katsoisi naista riittävän tasokkaaksi parisuhteeseen.

Miesten tason naiset arvioivat alakanttiin. Nainen kuin nainen uskoo että olisi saanut komeamman ja rikkaamman heittämällä. Syy on usein samankaltainen, eli mies olisi halunnut naiselta seksiä tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset tutkitusti aliarvioivat tasonsa ja miehet yliarvioivat.

Naiset ovat myös onnellisempia sinkkuina, eivätkä halua parisuhteeseen yhtä epätoivoisesti kuin miehet.

Sanoisin kyllä että on toisinpäin, viimeistään kolmenkympin kohdilla olevat naiset ovat melko epätoivoisia, erityisesti yksinhuoltajat. Minulle riittäisi kevyttä seurustelua, ja olenkin tehnyt sen selväksi tinderprofiilissani mutta yleensä 1-2kk sisällä naiset kertoo haluavansa enemmän, joko suoraan tai rivien välistä lukemalla.

Pari vuotta sitten minulla oli noin 6kk fwb-suhde, joka alkoi naisen pyynnöstä. Nähtiin silloin tällöin seksin merkeissä kunnes kännissä se avautui että haluaa enemmän. Kun en ollut samoilla linjoilla, tuli hirveät huudot miten olen käyttänyt häntä seksiin jne jne jne. 

Mitä voin sille, jos mun tunteet ei herää tai muutu?

Millälailla yh:t, jotka haluavat seksiä ovat epätoivoisia? Lapsethan on jo tehty ja tarve pysyvällä parisuhteelle on matala. Taitaa tuo toisen osapuolen ihastuminen fwb-suhteessa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Jokainen fwb-mieheni on jossain välissä alkanut haikailemaan parisuhteeseen kanssani. Pettyessään ihastunut osapuoli syytää juuri kuvaamasi kaltaista tekstiä. Silloin pitää olla jämäkkä ja pistää fwb-suhde poikki heti.

Veikkaisin että ne haluaa jonkun osallistumaan kuluihin, melko kallista asua yksin jos on pari muksua ja huonopalkkainen työ

Minun havaintojeni mukaan on kaksi asiaa jotka lisäävät naisten pariutumishalukkuutta huomattavasti:

- yh ja heikohko rahatilanne. Parisuhde on portti mukavaan perheasuntoon

- ikää +-30v ja lapsikuume päällä, kaverit pariutuneet

Jotkut osaa, jotkut ei. 

Tuttuna on yksi 47v neljän lapsen äiti, josta 3 asuu vielä kotona. Lapsenlapsi syntyi reilu vuosi sitten.

On ollut deittiapit käytössä vuosia, mutta ongelmana on se että "kelpuuttaa" ainoastaan 30-35v komeita miehiä. 

Toki jokaisella on omat mieltymykset mitä tulee vastakkaiseen sukupuoleen, mutta ei tarvitse ihmetellä jos tyypi katoaa, feidaa ym. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset tutkitusti aliarvioivat tasonsa ja miehet yliarvioivat.

Naiset ovat myös onnellisempia sinkkuina, eivätkä halua parisuhteeseen yhtä epätoivoisesti kuin miehet.

Sanoisin kyllä että on toisinpäin, viimeistään kolmenkympin kohdilla olevat naiset ovat melko epätoivoisia, erityisesti yksinhuoltajat. Minulle riittäisi kevyttä seurustelua, ja olenkin tehnyt sen selväksi tinderprofiilissani mutta yleensä 1-2kk sisällä naiset kertoo haluavansa enemmän, joko suoraan tai rivien välistä lukemalla.

Pari vuotta sitten minulla oli noin 6kk fwb-suhde, joka alkoi naisen pyynnöstä. Nähtiin silloin tällöin seksin merkeissä kunnes kännissä se avautui että haluaa enemmän. Kun en ollut samoilla linjoilla, tuli hirveät huudot miten olen käyttänyt häntä seksiin jne jne jne. 

Mitä voin sille, jos mun tunteet ei herää tai muutu?

Onko kuitenkin niin että naisten pitäisi voida jotain sille että tunteet ei herää?

Ei tietenkään, mutta sen voi hoitaa fiksummin. 

Tarkoitin toista asiaa eli sitä, että teille miehille on kyllä itsestään selvää että jos teidän tunteet ei herää, ne ei herää, mutta naisille ei sallita samaa. Toisin sanoen sen sijaan että lähdettäisiin ulos etsimään naista jonka tunteet herää, moni mies istuu täällä koko viikonlopun valittamassa miksi naiset eivät suostu jollain ihmeellisellä keinolla taikomaan tunteitaan heräämään.

Vierailija kirjoitti:

Ennen Tinderiä naiset arvioivat oman arvonsa melko hyvin.

Tinder on aiheuttanut sen, että naiset arvioivat yläkanttiin koska mukaan lasketaan kaikki ne matchit/treffit/tapailijat jotka eivät katsoisi naista riittävän tasokkaaksi parisuhteeseen.

Miesten tason naiset arvioivat alakanttiin. Nainen kuin nainen uskoo että olisi saanut komeamman ja rikkaamman heittämällä. Syy on usein samankaltainen, eli mies olisi halunnut naiselta seksiä tms.

Tinder on harvan naisen huvia, mitä ihmettä miehet siellä joukolla aikaa viettää naista etsien? Onko ne tyhmiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se näkemys, että ihmisellä on parisuhdemarkkinoilla jonkinlainen summittainen arvo, joka muodostuu osin ulkoisista ja osin muista tekijöistä, on jostain syystä täysin punainen vaate suurelle osalle täällä kommentoivia naisia.

Miten ihminen voi olla niin sokea itselleenkin, ettei ymmärrä, että vaistomaisesti on kriteerit, joiden perusteella on vasta lähdetään tutkimaan onko sitä paljon puhuttua kemiaa. Tälläinen nainen ei ymmärrä, että hänelle suurin osa miehistä on täysin ilmaa parisuhdemielessä. Ja miten sitten nämä ei-kiinnostavaan kategoriaan putoavat miehet valikoituvat tämän naisen silmissä. Ilmeisesti osalle nämä kemiat puhkeavat luonnonvoiman omaisesti kuin salaman isku kahden ihmisen kohdattua. Tässä maailmankuvassa on ilmeisesti mahdollista, että miespuolinen hollywoodtähti rakastuu kassi-Almaan ja kimkardashian peräkammari-Perttiin? Miksi näin ei käy? Näitä syitä ei voi ihmisjärki selittää?

Tyypillinen esimerkki ihmisestä, joka ei ymmärrä parisuhdearvoaan ja tasoaan on sellainen, joka kertoo, ettei ketään sopivaa löydy vuosienkaan etsimisen jälkeen. Totuus on se, että se kenellä hän itse kelpaisi on hänen kirjoissaan näkymätön.

Terveisin näitä asioita lähinnä teoriassa sivusta viihdemielessä seuraava mies, joka kohdannut haluamansa naisen jo yli 35 vuotta sitten.

Kun ei sillä tasolla ole mitään väliä ihmiselle joka etsii rakkautta. Kyse on tosiaan luonnonvoimasta. Joku herättää tunteet ja joku toinen ei, eikä naiset halua suhteeseen ilman tunteita. Mikä tässä on se vaikeus ymmärtää tätä? Me ei haluta suhteeseen jossa ei ole rakkautta. Aivan sama mitkä ne tasot on.

Kun etsit rakkautta, niin kuinka todennäköisenä pidät, että se omalla kohdallasi syttyy matalatuloiseen hieman peräkammaripoikamaiseen persubodariin (Anteeksi otin kaikki palstan yöks-stereotypiat samaan hahmoon.) Se, että et koe hänen olevan sinun tyyppiäsi on yhtä kuin tasot. Myös se, että itsekeskeinen, mallimies laatikkoleuka menestyjä kirurgi ei ole sinun tyyppiäsi on yhtä kuin tasot. Kuitenkin, on aika todennäköistä, että käytät pari pikku hetkeä enemmän aikaa päätöksen tekoon jälkimmäisen kohdalla ellei itsekeskeisyys nyt ihan silmille lyönyt ensivaikutelmana. Mikä tässä on niin vaikeaa.

Joo. Mitä sitten? Nyt sitten tiedostan että on nuo tasot. Mitä nyt teen tällä tiedolla? Edelleen aloitan suhteen vain kun rakastun ja edelleenkään en rakastu kaikkiin, eikä minulla edelleenkään ole pakottavaa tarvetta saada vain joku. Eli mikä muuttui?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut osaa, jotkut ei. 

Tuttuna on yksi 47v neljän lapsen äiti, josta 3 asuu vielä kotona. Lapsenlapsi syntyi reilu vuosi sitten.

On ollut deittiapit käytössä vuosia, mutta ongelmana on se että "kelpuuttaa" ainoastaan 30-35v komeita miehiä. 

Toki jokaisella on omat mieltymykset mitä tulee vastakkaiseen sukupuoleen, mutta ei tarvitse ihmetellä jos tyypi katoaa, feidaa ym. 

Siis haluaako se vain panna näitä nuoria kolleja (ajattele, mitkä saumat viriilille vanhemmalle naiselle) vai oikeasti jonkun uusioperhevirityksen? Veikkaanpa, että haluaa panna vaihtelevia komeita nuorempia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset tutkitusti aliarvioivat tasonsa ja miehet yliarvioivat.

Naiset ovat myös onnellisempia sinkkuina, eivätkä halua parisuhteeseen yhtä epätoivoisesti kuin miehet.

Sanoisin kyllä että on toisinpäin, viimeistään kolmenkympin kohdilla olevat naiset ovat melko epätoivoisia, erityisesti yksinhuoltajat. Minulle riittäisi kevyttä seurustelua, ja olenkin tehnyt sen selväksi tinderprofiilissani mutta yleensä 1-2kk sisällä naiset kertoo haluavansa enemmän, joko suoraan tai rivien välistä lukemalla.

Pari vuotta sitten minulla oli noin 6kk fwb-suhde, joka alkoi naisen pyynnöstä. Nähtiin silloin tällöin seksin merkeissä kunnes kännissä se avautui että haluaa enemmän. Kun en ollut samoilla linjoilla, tuli hirveät huudot miten olen käyttänyt häntä seksiin jne jne jne. 

Mitä voin sille, jos mun tunteet ei herää tai muutu?

Millälailla yh:t, jotka haluavat seksiä ovat epätoivoisia? Lapsethan on jo tehty ja tarve pysyvällä parisuhteelle on matala. Taitaa tuo toisen osapuolen ihastuminen fwb-suhteessa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Jokainen fwb-mieheni on jossain välissä alkanut haikailemaan parisuhteeseen kanssani. Pettyessään ihastunut osapuoli syytää juuri kuvaamasi kaltaista tekstiä. Silloin pitää olla jämäkkä ja pistää fwb-suhde poikki heti.

Veikkaisin että ne haluaa jonkun osallistumaan kuluihin, melko kallista asua yksin jos on pari muksua ja huonopalkkainen työ

Minun havaintojeni mukaan on kaksi asiaa jotka lisäävät naisten pariutumishalukkuutta huomattavasti:

- yh ja heikohko rahatilanne. Parisuhde on portti mukavaan perheasuntoon

- ikää +-30v ja lapsikuume päällä, kaverit pariutuneet

Täysosuma, olet 100% oikeilla jäljillä.

Olen itse hyvin keskiverto mies joka ei paljon intohimoja naisissa herätä, minkä ymmärrän täysin.

Olen kuitenkin muutaman kerran elämässäni ollut tilanteessa jossa nainen äärimmäisen palavasti halusi olla kanssani, ja yllätys yllätys: kyse oli joka kerta matalatasoisesta yyhoosta tai naisesta jolla biologinen kello oli saanut hänet jo aivan paniikinomaiseen tilaan, kun lapsia ei vielä ollut ja aika alkoi loppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut osaa, jotkut ei. 

Tuttuna on yksi 47v neljän lapsen äiti, josta 3 asuu vielä kotona. Lapsenlapsi syntyi reilu vuosi sitten.

On ollut deittiapit käytössä vuosia, mutta ongelmana on se että "kelpuuttaa" ainoastaan 30-35v komeita miehiä. 

Toki jokaisella on omat mieltymykset mitä tulee vastakkaiseen sukupuoleen, mutta ei tarvitse ihmetellä jos tyypi katoaa, feidaa ym. 

Siis haluaako se vain panna näitä nuoria kolleja (ajattele, mitkä saumat viriilille vanhemmalle naiselle) vai oikeasti jonkun uusioperhevirityksen? Veikkaanpa, että haluaa panna vaihtelevia komeita nuorempia miehiä.

Riippuu varmaan naisesta? Jotkut haluavat joka viikko uuden miehen heittämään rojut ränniin, jotkut haluavat pysyvän kumppanin ja rakastavan suhteen. Meitä on moneen junaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se näkemys, että ihmisellä on parisuhdemarkkinoilla jonkinlainen summittainen arvo, joka muodostuu osin ulkoisista ja osin muista tekijöistä, on jostain syystä täysin punainen vaate suurelle osalle täällä kommentoivia naisia.

Miten ihminen voi olla niin sokea itselleenkin, ettei ymmärrä, että vaistomaisesti on kriteerit, joiden perusteella on vasta lähdetään tutkimaan onko sitä paljon puhuttua kemiaa. Tälläinen nainen ei ymmärrä, että hänelle suurin osa miehistä on täysin ilmaa parisuhdemielessä. Ja miten sitten nämä ei-kiinnostavaan kategoriaan putoavat miehet valikoituvat tämän naisen silmissä. Ilmeisesti osalle nämä kemiat puhkeavat luonnonvoiman omaisesti kuin salaman isku kahden ihmisen kohdattua. Tässä maailmankuvassa on ilmeisesti mahdollista, että miespuolinen hollywoodtähti rakastuu kassi-Almaan ja kimkardashian peräkammari-Perttiin? Miksi näin ei käy? Näitä syitä ei voi ihmisjärki selittää?

Tyypillinen esimerkki ihmisestä, joka ei ymmärrä parisuhdearvoaan ja tasoaan on sellainen, joka kertoo, ettei ketään sopivaa löydy vuosienkaan etsimisen jälkeen. Totuus on se, että se kenellä hän itse kelpaisi on hänen kirjoissaan näkymätön.

Terveisin näitä asioita lähinnä teoriassa sivusta viihdemielessä seuraava mies, joka kohdannut haluamansa naisen jo yli 35 vuotta sitten.

Kun ei sillä tasolla ole mitään väliä ihmiselle joka etsii rakkautta. Kyse on tosiaan luonnonvoimasta. Joku herättää tunteet ja joku toinen ei, eikä naiset halua suhteeseen ilman tunteita. Mikä tässä on se vaikeus ymmärtää tätä? Me ei haluta suhteeseen jossa ei ole rakkautta. Aivan sama mitkä ne tasot on.

Kun etsit rakkautta, niin kuinka todennäköisenä pidät, että se omalla kohdallasi syttyy matalatuloiseen hieman peräkammaripoikamaiseen persubodariin (Anteeksi otin kaikki palstan yöks-stereotypiat samaan hahmoon.) Se, että et koe hänen olevan sinun tyyppiäsi on yhtä kuin tasot. Myös se, että itsekeskeinen, mallimies laatikkoleuka menestyjä kirurgi ei ole sinun tyyppiäsi on yhtä kuin tasot. Kuitenkin, on aika todennäköistä, että käytät pari pikku hetkeä enemmän aikaa päätöksen tekoon jälkimmäisen kohdalla ellei itsekeskeisyys nyt ihan silmille lyönyt ensivaikutelmana. Mikä tässä on niin vaikeaa.

Mikä teille miehille on niin vaikea ymmärtää siinä, että ne miehet jotka on teidän mielestä tasokkaita, on myös niitä miehiä joilta on todennäköisempää odottaa hyviä ominaisuuksia juurikin sinne aamupalan syömiselle? Näytä mulle mies jonka on älykäs, hauska, aikaansaava ja moderni, joka päätyy matalapallkaiseksi tosikkopersuksi tuijottelemaan peilistä lihaksiaan. Eräs tuttuni on alalla jonne on kova kilpailu ja vaikea päästä opiskelemaan, ja hän päätyi yhteen miehen kanssa jolla ei ollut mitään koulutusta siinä vaiheessa kun tapasivat. Nykyään mieskin on kovapalkkaisessa työssä - miksi? Koska hän on älykäs, hauska, aikaansaava ja moderni. Hänellä vain oli elämässään vaikea vaihe ja kun hän pääsi siitä yli, oli hyvin vaikea olla päätymättä kovapalkkaiseen työhön. Ja tottakai on myös naisia jotka on suoraan golddiggereitä, kuten myös miehiä. Mutta he ovat vähemmistössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se näkemys, että ihmisellä on parisuhdemarkkinoilla jonkinlainen summittainen arvo, joka muodostuu osin ulkoisista ja osin muista tekijöistä, on jostain syystä täysin punainen vaate suurelle osalle täällä kommentoivia naisia.

Miten ihminen voi olla niin sokea itselleenkin, ettei ymmärrä, että vaistomaisesti on kriteerit, joiden perusteella on vasta lähdetään tutkimaan onko sitä paljon puhuttua kemiaa. Tälläinen nainen ei ymmärrä, että hänelle suurin osa miehistä on täysin ilmaa parisuhdemielessä. Ja miten sitten nämä ei-kiinnostavaan kategoriaan putoavat miehet valikoituvat tämän naisen silmissä. Ilmeisesti osalle nämä kemiat puhkeavat luonnonvoiman omaisesti kuin salaman isku kahden ihmisen kohdattua. Tässä maailmankuvassa on ilmeisesti mahdollista, että miespuolinen hollywoodtähti rakastuu kassi-Almaan ja kimkardashian peräkammari-Perttiin? Miksi näin ei käy? Näitä syitä ei voi ihmisjärki selittää?

Tyypillinen esimerkki ihmisestä, joka ei ymmärrä parisuhdearvoaan ja tasoaan on sellainen, joka kertoo, ettei ketään sopivaa löydy vuosienkaan etsimisen jälkeen. Totuus on se, että se kenellä hän itse kelpaisi on hänen kirjoissaan näkymätön.

Terveisin näitä asioita lähinnä teoriassa sivusta viihdemielessä seuraava mies, joka kohdannut haluamansa naisen jo yli 35 vuotta sitten.

Kun ei sillä tasolla ole mitään väliä ihmiselle joka etsii rakkautta. Kyse on tosiaan luonnonvoimasta. Joku herättää tunteet ja joku toinen ei, eikä naiset halua suhteeseen ilman tunteita. Mikä tässä on se vaikeus ymmärtää tätä? Me ei haluta suhteeseen jossa ei ole rakkautta. Aivan sama mitkä ne tasot on.

Kun etsit rakkautta, niin kuinka todennäköisenä pidät, että se omalla kohdallasi syttyy matalatuloiseen hieman peräkammaripoikamaiseen persubodariin (Anteeksi otin kaikki palstan yöks-stereotypiat samaan hahmoon.) Se, että et koe hänen olevan sinun tyyppiäsi on yhtä kuin tasot. Myös se, että itsekeskeinen, mallimies laatikkoleuka menestyjä kirurgi ei ole sinun tyyppiäsi on yhtä kuin tasot. Kuitenkin, on aika todennäköistä, että käytät pari pikku hetkeä enemmän aikaa päätöksen tekoon jälkimmäisen kohdalla ellei itsekeskeisyys nyt ihan silmille lyönyt ensivaikutelmana. Mikä tässä on niin vaikeaa.

Joo. Mitä sitten? Nyt sitten tiedostan että on nuo tasot. Mitä nyt teen tällä tiedolla? Edelleen aloitan suhteen vain kun rakastun ja edelleenkään en rakastu kaikkiin, eikä minulla edelleenkään ole pakottavaa tarvetta saada vain joku. Eli mikä muuttui?

Eipä tuo tasojen tiedostaminen juuri kenenkään elämää muuta. Itselleni se lähinnä auttoi ymmärtämään paremmin naisten ja miesten käytöstä, ja erilaisia sosiaalisia interaktioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se näkemys, että ihmisellä on parisuhdemarkkinoilla jonkinlainen summittainen arvo, joka muodostuu osin ulkoisista ja osin muista tekijöistä, on jostain syystä täysin punainen vaate suurelle osalle täällä kommentoivia naisia.

Miten ihminen voi olla niin sokea itselleenkin, ettei ymmärrä, että vaistomaisesti on kriteerit, joiden perusteella on vasta lähdetään tutkimaan onko sitä paljon puhuttua kemiaa. Tälläinen nainen ei ymmärrä, että hänelle suurin osa miehistä on täysin ilmaa parisuhdemielessä. Ja miten sitten nämä ei-kiinnostavaan kategoriaan putoavat miehet valikoituvat tämän naisen silmissä. Ilmeisesti osalle nämä kemiat puhkeavat luonnonvoiman omaisesti kuin salaman isku kahden ihmisen kohdattua. Tässä maailmankuvassa on ilmeisesti mahdollista, että miespuolinen hollywoodtähti rakastuu kassi-Almaan ja kimkardashian peräkammari-Perttiin? Miksi näin ei käy? Näitä syitä ei voi ihmisjärki selittää?

Tyypillinen esimerkki ihmisestä, joka ei ymmärrä parisuhdearvoaan ja tasoaan on sellainen, joka kertoo, ettei ketään sopivaa löydy vuosienkaan etsimisen jälkeen. Totuus on se, että se kenellä hän itse kelpaisi on hänen kirjoissaan näkymätön.

Terveisin näitä asioita lähinnä teoriassa sivusta viihdemielessä seuraava mies, joka kohdannut haluamansa naisen jo yli 35 vuotta sitten.

Kun ei sillä tasolla ole mitään väliä ihmiselle joka etsii rakkautta. Kyse on tosiaan luonnonvoimasta. Joku herättää tunteet ja joku toinen ei, eikä naiset halua suhteeseen ilman tunteita. Mikä tässä on se vaikeus ymmärtää tätä? Me ei haluta suhteeseen jossa ei ole rakkautta. Aivan sama mitkä ne tasot on.

Kun etsit rakkautta, niin kuinka todennäköisenä pidät, että se omalla kohdallasi syttyy matalatuloiseen hieman peräkammaripoikamaiseen persubodariin (Anteeksi otin kaikki palstan yöks-stereotypiat samaan hahmoon.) Se, että et koe hänen olevan sinun tyyppiäsi on yhtä kuin tasot. Myös se, että itsekeskeinen, mallimies laatikkoleuka menestyjä kirurgi ei ole sinun tyyppiäsi on yhtä kuin tasot. Kuitenkin, on aika todennäköistä, että käytät pari pikku hetkeä enemmän aikaa päätöksen tekoon jälkimmäisen kohdalla ellei itsekeskeisyys nyt ihan silmille lyönyt ensivaikutelmana. Mikä tässä on niin vaikeaa.

Joo. Mitä sitten? Nyt sitten tiedostan että on nuo tasot. Mitä nyt teen tällä tiedolla? Edelleen aloitan suhteen vain kun rakastun ja edelleenkään en rakastu kaikkiin, eikä minulla edelleenkään ole pakottavaa tarvetta saada vain joku. Eli mikä muuttui?

Eipä tuo tasojen tiedostaminen juuri kenenkään elämää muuta. Itselleni se lähinnä auttoi ymmärtämään paremmin naisten ja miesten käytöstä, ja erilaisia sosiaalisia interaktioita.

Tuleeko päivä jolloin autistit ymmärtää, ettei neurotyypilliset tarvitse näitä teorioita ymmrtääkseen itsestään selviä sosiaalisia interaktioita ja että toisaalta autisteilta jää neurologiansa takia puolet kuviosta näkemättä. Ja se näkemättä jäävä puoli on se joka ikiliikkujan lailla pyörittää näitä keskusteluja. Kun ihmiset ei pysty hyväksymään sitä että autistit ei ikinä tuu näkemään sitä puuttuvaa palaa :D. Eri.

Nuorissa naisissa ( alle 20v) paljon niitä, jotka eivät tajua kauneuttaan.

Ite oon tavallinen nainen ja olen saanut komeita miehiä, jos nyt ulkonäöstä puhutaan. Toki huolehdin ulkonäöstäni (liikunta, vaatteet, meikkaus jne), mutta olen mm. normaalipainon ylärajalla ja päärynävartaloinen. Eli olen aina ihmetellyt, miksi nämä miehet joiden kanssa olen seurustellut, ovat ihastuneet ja sitoutuneet minuun. Ehkä heihin on vedonnut jokin muu asia kuin ulkonäkö kuten jokin luonternpiirre tai eleet, ilmeet, ääni, tapa liikkua...niitähän ei voi tinderkuvasta havaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut osaa, jotkut ei. 

Tuttuna on yksi 47v neljän lapsen äiti, josta 3 asuu vielä kotona. Lapsenlapsi syntyi reilu vuosi sitten.

On ollut deittiapit käytössä vuosia, mutta ongelmana on se että "kelpuuttaa" ainoastaan 30-35v komeita miehiä. 

Toki jokaisella on omat mieltymykset mitä tulee vastakkaiseen sukupuoleen, mutta ei tarvitse ihmetellä jos tyypi katoaa, feidaa ym. 

Siis haluaako se vain panna näitä nuoria kolleja (ajattele, mitkä saumat viriilille vanhemmalle naiselle) vai oikeasti jonkun uusioperhevirityksen? Veikkaanpa, että haluaa panna vaihtelevia komeita nuorempia miehiä.

Ei vaan vakavaa suhdetta haluaa, ja ehkä vielä joskus naimisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se näkemys, että ihmisellä on parisuhdemarkkinoilla jonkinlainen summittainen arvo, joka muodostuu osin ulkoisista ja osin muista tekijöistä, on jostain syystä täysin punainen vaate suurelle osalle täällä kommentoivia naisia.

Miten ihminen voi olla niin sokea itselleenkin, ettei ymmärrä, että vaistomaisesti on kriteerit, joiden perusteella on vasta lähdetään tutkimaan onko sitä paljon puhuttua kemiaa. Tälläinen nainen ei ymmärrä, että hänelle suurin osa miehistä on täysin ilmaa parisuhdemielessä. Ja miten sitten nämä ei-kiinnostavaan kategoriaan putoavat miehet valikoituvat tämän naisen silmissä. Ilmeisesti osalle nämä kemiat puhkeavat luonnonvoiman omaisesti kuin salaman isku kahden ihmisen kohdattua. Tässä maailmankuvassa on ilmeisesti mahdollista, että miespuolinen hollywoodtähti rakastuu kassi-Almaan ja kimkardashian peräkammari-Perttiin? Miksi näin ei käy? Näitä syitä ei voi ihmisjärki selittää?

Tyypillinen esimerkki ihmisestä, joka ei ymmärrä parisuhdearvoaan ja tasoaan on sellainen, joka kertoo, ettei ketään sopivaa löydy vuosienkaan etsimisen jälkeen. Totuus on se, että se kenellä hän itse kelpaisi on hänen kirjoissaan näkymätön.

Terveisin näitä asioita lähinnä teoriassa sivusta viihdemielessä seuraava mies, joka kohdannut haluamansa naisen jo yli 35 vuotta sitten.

Kun ei sillä tasolla ole mitään väliä ihmiselle joka etsii rakkautta. Kyse on tosiaan luonnonvoimasta. Joku herättää tunteet ja joku toinen ei, eikä naiset halua suhteeseen ilman tunteita. Mikä tässä on se vaikeus ymmärtää tätä? Me ei haluta suhteeseen jossa ei ole rakkautta. Aivan sama mitkä ne tasot on.

Kun etsit rakkautta, niin kuinka todennäköisenä pidät, että se omalla kohdallasi syttyy matalatuloiseen hieman peräkammaripoikamaiseen persubodariin (Anteeksi otin kaikki palstan yöks-stereotypiat samaan hahmoon.) Se, että et koe hänen olevan sinun tyyppiäsi on yhtä kuin tasot. Myös se, että itsekeskeinen, mallimies laatikkoleuka menestyjä kirurgi ei ole sinun tyyppiäsi on yhtä kuin tasot. Kuitenkin, on aika todennäköistä, että käytät pari pikku hetkeä enemmän aikaa päätöksen tekoon jälkimmäisen kohdalla ellei itsekeskeisyys nyt ihan silmille lyönyt ensivaikutelmana. Mikä tässä on niin vaikeaa.

Joo. Mitä sitten? Nyt sitten tiedostan että on nuo tasot. Mitä nyt teen tällä tiedolla? Edelleen aloitan suhteen vain kun rakastun ja edelleenkään en rakastu kaikkiin, eikä minulla edelleenkään ole pakottavaa tarvetta saada vain joku. Eli mikä muuttui?

Eipä tuo tasojen tiedostaminen juuri kenenkään elämää muuta. Itselleni se lähinnä auttoi ymmärtämään paremmin naisten ja miesten käytöstä, ja erilaisia sosiaalisia interaktioita.

Tuleeko päivä jolloin autistit ymmärtää, ettei neurotyypilliset tarvitse näitä teorioita ymmrtääkseen itsestään selviä sosiaalisia interaktioita ja että toisaalta autisteilta jää neurologiansa takia puolet kuviosta näkemättä. Ja se näkemättä jäävä puoli on se joka ikiliikkujan lailla pyörittää näitä keskusteluja. Kun ihmiset ei pysty hyväksymään sitä että autistit ei ikinä tuu näkemään sitä puuttuvaa palaa :D. Eri.

Niin, ei nämä nyt niin monimutkaisia asioita ole. Kun pitkä ja komea mies kävelee huoneeseen, aiheuttaa se tietyn reaktion paikalla olevissa naisissa. Kun lyhyt ja ruma mies kävelee huoneeseen, sekin aiheuttaa naisissa reaktion, mutta hyvin erilaisen sellaisen.

Vain autisti ei ymmärrä tällaista perus biologiaa.