Pojan kaverit elää meillä kuin kotonaan. Ärsyttää mutta en halua pahoittaa kenenkään mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustakin on vähän ahdistavaa kun tyttären 8v. uusi luokkakaveri on ovella joka päivä tulossa kylään. Laitoin sen tytön äidille jo ajat sitten viestiä että ensin vois tyttö käydä kotonaan viemässä repun ja syömässä ja tulla sitten meille. Ei reagoi eikä vastaa mitään. Se tyttö on meillä melkein joka päivä. Joskus sekin sai jotain ruokaa ja namuja mutta en anna enään kun heittää meillä roskat lattialle ja takin nakkaa vaan käytävälle kun tulee kylään. Kun yritän olla rauhassa omassa makuuhuoneessa niin änkevät sinnekkin leikkimään eikä lähde kotia kun vasta ilta seiskan, kasin jälkeen! Kyllä hermo on menny kun lapselle ei oo opetettu mitään tapoja, eikä vanhemmat reagoi tai välitä? Mun lapsi ei koskaan voi niille mennä kylään ja jos menee niin käytävässä saa odottaa kun kaveri syö!? Toisaalta mietin että parempi että tytöt on meillä kun jossain tuola ulkona ties keiden kanssa. Tuntuu vaan ettei oo enää oma koti vaan kerhohuone. Nyt hankin töitä jotka alkaa keskipäivällä ja loppuu illalla että saa tulla kotiin kun se tyttö lähtee omaansa.

Onko sun 8- vuotiaalle hoitaja illoiksi, kun olet töissä. Alle 10- vuotiaat ei voi olla ilman huoltajaa kotona.

Yleensä niitä huoltajia on 2. Jos se toinen on päivätöissä, ei siinä mitään hoitajaa tarvita.

Tosi paljon on yksinhuoltajia, joten ei ole yleensä kaksi huoltajaa.

Paljon on yksinhuoltajia. Meitä lapsellisia sisaruksia on 5, ja kaikki serkukset eli sisarusteni sekä mun lapset ovat jossain vaiheessa olleet yksinhuoltajan huollettavina.

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä oli aikoinaan tällainen poika, jonka oma äiti oli pahasti mt-ongelmainen,  isä tuuri-juoppo ja raivohullu narsisti.  Poika vietti teinivuodet  tämän läheisteni perheen luona kriittiset teini-vuodet ja hän  oli ikäänkuin kolmas poika perheessä. Hän selvisi elämässä hyvin , pääsi tekemään yhteiskunnallisesti merkittävää työtä  ja nyt kun pojilla on  omat perheet, ovat toinen toistensa lasten kummeja ja edelleen hyviä perheystäviä. Hän on itse edelleen hyvin kiitollinen noista vuosista, ja on sanonut että ilman tätä "toista " perhettä  hän ei olisi selvinnyt, oli viittä vaille melkein joutumassa päihdekierteeseen ja oli miettinyt myös ankeampiakin ratkaisuja.  Hieno ja hyvä mies hänestä tuli, kiitos teille jotka huolehditte hänestä silloin.

Ja edelleen, tuo on ihan OK, jos perheen vanhemmat jaksavat tuota, ja kyseessä oli ilmeisesti vain yksi poika, ei kokonainen lauma teinipoikia metelöimässä joka ilta. Oletan että poika myös tiesi kodin säännöt ja kunnioitti niitä.

Ap ei jaksa, ja poikia on iso kööri, ei vain yksi ylimääräinen. Tuskin heillä kaikilla on kamala koti jossa ei viihdy, aloittajan luona on vaan kivempaa kun ei ole mitään turhia sääntöjä vaan äiti joka pelkää laittaa teineille mitään rajoja ja sitä käytetään häikäilemättä hyväksi.

Tekstin perusteella pojat ovat teini-ikäisiä. Miksi sen ikäisiä pitää erikseen herätellä ja patistella kouluun? Normaalisti tuon ikäinen toimii tuon suhteen täysin itsenäisesti. Jos olisin sinä, juttelisin pojalleni ja sanoisin, ettei kavereiden ole esimerkiksi sopivaa mennä omin luvin ruokakaapeille ja kertaisin omalle lapselleni säännöt, joita toivon noudatettavan ja pyytäisin informoimaan kavereitaan. Voit myös pyytää heiltä hiljaisempaa äänenvoimakkuutta. Kukaan tuskin siitä mieltään pahoittaa, ellet esitä pyyntöä jotenkin räyhäten.

Omassa lapsuudessa oltiin aina kaverin huoneessa. Nykyään tyttärieni kaverit ovat tosiaan meillä kun kotonaan, jopa nämä ujoimmilta vaikuttavimmat vieraat käyvät itse jääkaapilla ja tulevat vaikka mun makkariin katsomaan mitä mä siellä teen. Yks päivä pelattiin tyttöjeni ja parin heidän kaverin kanssa korttipeliä keittiössä ja yhdellä kaverilla meni hermot ja hän huusi mulle, että sä olet kyllä aika ärsyttävä. En ikinä olisi puhunut kenenkään vanhemmalle noin omassa lapsuudessa. Tosin tämä tyttö tarjoutui myös olemaan apuna kun tein kotitöitä. Todella rohkea ja reipas lapsi siis.

Meillä usein siis on vieraita ja myönnän, se on kuluttavaa. Olen siitä iloinen ja onnellinen, mutta samanaikaisesti en jaksaisi. Ja siis ihmettelen tätä millaisia lapset ovat nykyään. Tämän on pakko juontaa siitä, ettei opettajat ym aikuiset enää ole sellaisia auktoriteettejä kuin ennen.

Yleisesti nuorten pahoinvointi on lisääntynyt ja pojilla on selvästi hyvä olla teidän luona ja teitä pidetään turvallisina aikuisina. Omassa kotona ei taida olla asiat kunnossa.

Sano pojallesi tietyt päivät, jolloin teille voi tulle kylään. Saat rauhoitettua edes osan viikosta.

Toisten jääkaapeille ei mennä.

Olet surkea nykyajan ressukoiden ja luusereiden kasvattaja.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tuo vaihe ei kauan kestä ja ehkäpä pelastat yhden pojan elämän. Meillä oli kans yks kaveri joka miltei oli osa perhettä nelisen vuotta kunnes lähti opiskelemaan. Aikuisena hän on kiittänyt ja sanoi että ihana kun en koskaan kysynyt mitään ja annoin vaan olla (vaikka olihan se välillä tosi rasittavaa). Hänen perheensä oli ja on ihan p***stä mutta ei sillä tavalla että joku lasu olisi asiaa auttanut.

Vanha mummuni sanoi aina kun ruokki ylimääräisiä ja tyrkkäsi kylän köyhille pienen rahan kouraan vaikka ei itsekään rahoissa ollut, että taivaspaikkaani tässä varmistan. Itsekin olen ajatellut että jos sitte mummun seuraan pääsisin joku päivä.

Et sinä sitä kirkkainta kruunua saa.

Mut jehoville voit maksaa taivaspaikan etukäteen. Muista testamentata niille omaisuutesi.

Vierailija kirjoitti:

Voisko pojat esimerkiksi kokata ruokaa koko porukalle, jos kerran keittiötä käyttävät ja etsivät nälkäänsä taltuttajaa?

Toki vois kunhan tuovat sitä ruokaa tullessaan. Eli rahalla saa ostaa kaupasta ruokaa. Se onkin fiksua tuoda omat ruokatarvikkeet ja tarjota hollituvan koko väelle ruoat sen kunniaksi, että saavat oleskella kylässä milloin huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalla on jo sietoraja koetuksella. Silti et osaa vetää rajoja siihen, miten kauan ja kuinka myöhään ja usein teillä saa oleskella, kuin hollituvassa.

Aika säälittävää settiä.

Mun on pakko sanoa vielä tähän, että ei mulla ole sydäntä tehdä näin. Yhdellä pojalla on paha olla kotona, mutta mitä siitä, ulos vaan. Niinkö? Mua surettaa jotenkin kamalasti ajatus, että tällä pojalla ei olisi meitä. En tiedä missä se notkuisi ja kenen kanssa... Ja jos annan tämän yhden kaverin olla meillä, on meillä kaikille ovet auki. Tuskin kukaan haluaa leimautua ja saada erilaista kohtelua perheolojen takia. Siinä olette oikeassa, että voisin antaa pojille pieniä kotitöitä tai sellaista. Ehkä sitä voisi joskus kokeilla.

Ap

Minä aina kuvittelin kuinka ihanaa olisi kun lasten kaverit hengailisi meillä, talo olisi täynnä ja minusta tulisi sellainen läheinen varaäiti kaikille lasten kavereillekin. Nyt kun niitä kavereita ramppaa meillä, tajuan kuinka ärsyttävää tämä onkin :D

Minusta on ihanaa, että olet tarjonnut turvallisen paikan lapsesi kaverille, mutta ymmärtäähän tuon kuinka ärsyttäväksi se käy. Minä en täyttäisi kaappeja ja jääkaappia ruualla tai laittaisin ruuat, joita en halua jakaa johonkin kaapin pohjalle tai jopa piiloon. Laittaisin myös pojat töihin. Jos kaveri haluaa asua teillä, niin saa silloin osallistua myös.

.

Tässä kunnollista apua:

https://www.hyvakysymys.fi/kysymys-vastaus/kuinka-asetan-rajat-muille-j…

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-kokei…

Jälkimmäisessä on hyvä kohta joka toimii vauvasta vaariin:

" Syyttely ja leimaaminen tuntuvat kurjalta ja nostavat usein karvat pystyyn. Syyttelyn sijasta kuvaile lapsellesi minä-viestin avulla, mitä hänen käyttäytymisensä aiheuttaa sinulle tai muille. Kuvaa mikä on se asia tai käyttäytyminen, jota et voi hyväksyä, tunne, jonka se herättää sinussa, ja miten asia konkreettisesti vaikuttaa sinuun.

Esimerkiksi: Kun takkisi ja reppusi ovat levällään eteisen lattialla (tilanteen kuvaaminen syyttelemättä), se suututtaa ja pelottaa minua (oman tunteesi kuvaus), kun eteisessä ei mahdu kulkemaan ja meinaan kompastua (konkreettinen vaikutus sinuun).

Eli sinun tapauksessa kerro, että tarvitset hiljaista aikaa kotonasi ja niin edelleen. Sullakin on oikeus palautua ja rauhoittua omassa kotona.

Jos et halua pahoittaa kenenkään mieltä, niin älä pahoita omaasikaan antamalla tehdä ylitsesi mitä tykkäävät. Sen verran edes pitää itseään rakastaa. Sitä lähintään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalla on jo sietoraja koetuksella. Silti et osaa vetää rajoja siihen, miten kauan ja kuinka myöhään ja usein teillä saa oleskella, kuin hollituvassa.

Aika säälittävää settiä.

Mun on pakko sanoa vielä tähän, että ei mulla ole sydäntä tehdä näin. Yhdellä pojalla on paha olla kotona, mutta mitä siitä, ulos vaan. Niinkö? Mua surettaa jotenkin kamalasti ajatus, että tällä pojalla ei olisi meitä. En tiedä missä se notkuisi ja kenen kanssa... Ja jos annan tämän yhden kaverin olla meillä, on meillä kaikille ovet auki. Tuskin kukaan haluaa leimautua ja saada erilaista kohtelua perheolojen takia. Siinä olette oikeassa, että voisin antaa pojille pieniä kotitöitä tai sellaista. Ehkä sitä voisi joskus kokeilla.

Ap

Et siis ota määräysvaltaa itsellesi omassa kodissasi.

Miksi sitten uliset täällä? Palkintoako olet vailla?

Minusta tuo olisi erinomainen idea, että pojat tekisivät teillä yhdessä ruokaa jne. Olisivat hyödyksi. 

Kiinnitän vain huomiota tuohon, että sinua ahdistaa poikien nauru. Ehkä olet joustanut pikkuisen liikaa? Ehkä voisit kuitenkin sallia tuolle yhdelle huolta aiheuttavalle enemmän kuin muille, ja sanoa esim. ettei sinä ja sinä päivänä koko konkkaronkka voi tulla, vaan enintään x naamaa? Ja katsot sitten, miltä sinusta tuntuu ja voisiko lisätä ohjeistusta, että sinäkin saat omaa rauhaa?

Tulee mieleen ajat kun lasten kaverit tuli yökylään. Töistä tullessa oli eteisessä useampi kenkäpari :) olivat yläkouluikäisiä. Parhaimmillaan oli tenavia nukkumassa 11 mukaan lukien myös omat. Muistelen lämmöllä niitä aikoja kun oli vilinää ja vilskettä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tuo vaihe ei kauan kestä ja ehkäpä pelastat yhden pojan elämän. Meillä oli kans yks kaveri joka miltei oli osa perhettä nelisen vuotta kunnes lähti opiskelemaan. Aikuisena hän on kiittänyt ja sanoi että ihana kun en koskaan kysynyt mitään ja annoin vaan olla (vaikka olihan se välillä tosi rasittavaa). Hänen perheensä oli ja on ihan p***stä mutta ei sillä tavalla että joku lasu olisi asiaa auttanut.

Vanha mummuni sanoi aina kun ruokki ylimääräisiä ja tyrkkäsi kylän köyhille pienen rahan kouraan vaikka ei itsekään rahoissa ollut, että taivaspaikkaani tässä varmistan. Itsekin olen ajatellut että jos sitte mummun seuraan pääsisin joku päivä.

Et sinä sitä kirkkainta kruunua saa.

Mut jehoville voit maksaa taivaspaikan etukäteen. Muista testamentata niille omaisuutesi.

Tämä kommentti on taattua av-kamaa, pelasti tämän päivän! Kiitos😂 terkuin se taivaspaikkaansa havitteleva

Niin, sitähän se nykyvanhemmilla monilla on, ei haluta pahoittaa pershedelmän, tai edes hedelmän kavereiden, mieltä.

Ja loppu on historiaa ja tuotokset kohdataan sitten varhaiskasvatuksessa, koulumaailmassa, työelämässä jne.

Kun tiedetään, miten juuri pojilla on ongelmia aikuiseksi kehittyessään niin on hienoa, että on kavereita. Kun ja jos tiedetään että kaverit ovat " kunnollisia" eikä ole riskiä siitä, että keksisivät sellaista pahaa kenellekään mitä tapahtui Koskelassa niin olisin kiitollinen, että pojalla on kavereita. Tervehenkisiä kavereita.

Laittakaa säännöt ja rajat millä ehdoilla kaverit voivat olla kotonanne.

Syrjäytymisen ehkäisemisessä toimii hyvin se, että voi ja saa tuoda kavereita kotiinsa. Oliko josaain jos että tehkää yhdessä " huoneentaulu" jossa on säännöt?

Murrosikä on herkkää ja tärkeää ikäkautta ja vanhemmat voivat kannatella ja tukea nuorta siitä eteenpäin.

Kuten joku äiti aiemmin totesi, että antaisin mitä vain jos pojallani olisi kavereita. Se on kaikkien hyvä muistaa.