Pojan kaverit elää meillä kuin kotonaan. Ärsyttää mutta en halua pahoittaa kenenkään mieltä.

Minun nuoret tossa iässä oli tiiviisti liikuntaharrastuksissa olleet säännöllisest jo 7 vuotta ja kerran viikossa koulutuksessa, joka kesti 2 vuotta. Siitä koulutuksesta poiki sitten ensimmäiset työpaikat.

Kantsis kekata jotain muuta puuhaa, kuin kotonaoleskelu kavereitten tarpeita täyttääkseen.

Meillä oli teiniaikojen kaveriporukassa yhden kodissa sellainen turvapaikka jonne sai aina mennä ja jossa oli sellainen "kuin kotonaan" olo. Oma koti oli aika turvaton ja ilmapiiri vihamielinen, niin siinä iässä se merkitsi niin paljon, että jonnekin sai mennä ja tuntea itsensä tervetulleeksi omana itsenään. Kaverin äiti aina muistutti, että saa sanoa jos on nälkä ja välipalaa kyllä järjestyy. Ruoka-aikana minutkin kutsuttiin aina pöytään. Kun omien vanhempien kanssa meni sukset ristiin ja "karkasin", menin sinne, sain itkeä pahaa oloani ja olla yötä.

Monet kerrat meitä oli neljä tyttöä yön yli ja kaverin äiti kävi oven takana huikkaamassa "nyt tytöt nukkumaan!" Kun kikattelu muuten olisi jatkunut läpi yön. Niin lämpimiä muistoja, ja heidän kotinsa oli se paikka jossa hihiteltiin yökylässä sen sijaan että oltaisiin vedetty teinikännejä puistoissa.

Tuntuu pahalta ajatella, että entä jos olimmekin oikeasti rasite kaverin äidille. Entä jos emme olleetkaan niin tervetulleita kuin luulimme. Teininä sitä ei tietenkään osannut ajatella sellaisia asioita kuin että ylimääräisten ruokkiminen tuntuisi rahapussissa (ei todellakaan hyvätuloinen perhe...) tai että kaverin äiti olisi saattanut haluta enemmän omaa rauhaa...

Aloitat siitä, että puhut omalle lapsellesi. Kyllä meillä on lapset kertoneet kavereille, ettei jääkaapille vaan mennä. Jotain tarjotaan, jos tarjotaan. Ihan peruskäytöstapoja. Lisäksi voisit puhua siitäkin, että yleensä vierailujen suhteen vuorotellaan, eikä notkuta aina yhden luona.

Vierailija kirjoitti:

Puhu niille vanhemmille.

Ysiluokkalaisille pitää puhua suoraan, eikä niiden vanhempia vois vähempää kiinnostaa.

Tuon ikäinen ymmärtää jo puhetta.

Voisko ne kaksi kaverusta olla joskus sen toisen kaveruksen kotona tyhjentämässä ruokakaappeja-

ap sulla vaikuttais olevan äiti teresa syndrooma.

Ne käyttää sua hyväksi niin kauan kuin pystyvät. Kiitokseksi saat jonain päivänä roskasankon niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö niiden kavereiden vanhemmat ihmettele, missä lapsi on?

Kyllä ne vanhemmat tietää, että pojat on meillä. Nuo kolme muuta ovat meillä enemmän ja vähemmän kylässä mutta tämä yksi kaveri on meillä kyllä huomattavan paljon. Tietysti hänestä hieman kannan huolta.

Ap

Jos ovat ysillä, kohta hajaantuvat jatko-opintoihin. Ymmärrän kyllä, että välillä rasittaa. Meillä ei nykyään käy juuri lasten kavereita. Tapaavat keskustassa. Meillä oli kuhina, kun olivat ala-asteella. Pari tyttöä oli meillä niin paljon, että tuntuivat jo kuuluvan perheeseen. Kielsin tulemasta vain silloin, kuin perheestä joku sairasti tai tein etätöitä. Aikansa kutakin.

Mistä teitä nynnyjä tulee kun ette uskalla sanoa? Se epäterve toiminta pitää lopettaa kerrasta.

Näin minä olen tehnyt lasten kavereiden kanssa ja hyvin on toiminut. Edelleen ovat kavereita ja käyvät, mutta talon säännöillä ja joo nainen olen.

Ei se lapsi ymmärrä, ellei sano.

Vierailija kirjoitti:

Harrastaako oma lapsesi mitään? Läksyjäkin on varmasti ysiluokkalaisilla paljon. Ei kai läksyjen teosta tule mitään, kun hässäkkää kotona kokoajan.

Pari kertaa viikossa on sählytreenit, muuten on aika paljon kavereiden kanssa. Kyllä tuo tuntuu koulunsa kaikesta huolimatta mallikkaasti hoitavan. Ei ole koko vuonna tullut 8- huonompaa arvosanaa eikä ainakaan wilmaan ole merkattu tekemättömiä tehtäviä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Uskon hyvin, että voi välillä johtaa tosi rasittaviin tilanteisiin. Toisaalta herättäisi varmasti kuitenkin hyvin ristiriitaisia tunteita, jos lapsen kaveri kokisi olonsa paremmaksi ja turvallisemmaksi meillä kuin omassa kodissaan. Ennen kuin rupeaa häätämään pois, niin olisi varmaan kuitenkin vähintään yritettävä selvittää mitä ne ongelmat siellä ovat ja voisiko niille tehdä jotain.

Lasu kehiin. Ei kuulu muiden selvittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö niiden kavereiden vanhemmat ihmettele, missä lapsi on?

Kyllä ne vanhemmat tietää, että pojat on meillä. Nuo kolme muuta ovat meillä enemmän ja vähemmän kylässä mutta tämä yksi kaveri on meillä kyllä huomattavan paljon. Tietysti hänestä hieman kannan huolta.

Ap

Onko poikasi tai tämä poika itse sanonut miksi kotona on paha olla? Eihän tässä pojassa näy mitään fyysisen kurituksen jälkiä? Millä fiiliksellä hän lähtee kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu niille vanhemmille.

Ysiluokkalaisille pitää puhua suoraan, eikä niiden vanhempia vois vähempää kiinnostaa.

Tuon ikäinen ymmärtää jo puhetta.

Voisko ne kaksi kaverusta olla joskus sen toisen kaveruksen kotona tyhjentämässä ruokakaappeja-

ap sulla vaikuttais olevan äiti teresa syndrooma.

Ne käyttää sua hyväksi niin kauan kuin pystyvät. Kiitokseksi saat jonain päivänä roskasankon niskaan.

Tai muistavat hyvällä. Olisin itse lähinnä otettu siitä jos lapseni kaverit viihtyisivät meillä.

"Yhyy, lapsellani on kavereita ja heillä on niin hauskaa, että kuuluu naurunremakkaa". Siis mietippä nyt ap, mitä valitat. Onko nyt siis ongelma iloisten teinien nauru vai rahanmeno? Jos ongelma on rahanmeno, vihjaa pojalle, että kaverit voisivat joskus tuodakin jotain jääkaappiin, eikä aina vain viedä.

Sano pojallesi, että kaverit voisivat ilmoittaa pari päivää etukäteen, milloin ovat tulossa, ja että saisivat olla luonanne jonkun tietyn määrän öitä viikossa, etteivät olisi teillä jatkuvasti, ja sinäkin saisit omaa rauhaa. Ja voisiko poikasi mennä vaihteeksi kavereiden luokse?

Ap ymmärrän pointin. Meilläkin oli välillä paljon lasten kavereita. Nyt nuorin lapsi ysillä ja harvoin käy enää kellään kavereita täällä kotona. No tänään kävi pojalla kaveri autotallissa kun huolsivat yhdessä pojan autoa. Mutta sisällä tämäkään uusi kaveri ei ole koskaan käynyt vaan tapaavat kavereitaan kaupungilla ym.

Nyt kaipaan sitä aikaa kun lasten kaverit kävi täällä ja tiesi mitä tapahtuu ja kenen kanssa aikaa vietetään.

Auttaisiko ap tilannetta jos sopisitte alkuun vaikka kaksi iltaa kun kavereita ei saa tulla. Tietäisit että näinä iltoina on rauhallisia koti-iltoja?

Niin meilläkin, ostavat ruokansa ja varaavat muillekin, komennan kaikkia yhdenmukaisesti, yksi saunan lämmitykseen, toinen tekemään salaattia, yksi leikkelemään pitsan täytteitä tms. Ruokalaskut jakavat suurin piirtein, juomat ostavat itselleen, mutta tarjoavat toisilleen. Talkoissa voin tarjota ruuan ja alkoholittoman juoman, muuten juokoon omiaan. Sotkut on siivottava. Näillä on menty jo kaksikymmentä vuotta, viisivuotiaasta saakka. Seuraavan kerran ensi kesänä, ulkoportaat on uusittava. Jos joku porukan ulkopuolinen menisi kaapille, taitaisi ääneni kajahtaa suht terävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö niiden kavereiden vanhemmat ihmettele, missä lapsi on?

Kyllä ne vanhemmat tietää, että pojat on meillä. Nuo kolme muuta ovat meillä enemmän ja vähemmän kylässä mutta tämä yksi kaveri on meillä kyllä huomattavan paljon. Tietysti hänestä hieman kannan huolta.

Ap

Onko poikasi tai tämä poika itse sanonut miksi kotona on paha olla? Eihän tässä pojassa näy mitään fyysisen kurituksen jälkiä? Millä fiiliksellä hän lähtee kotiin?

En tiedä tarkemmin, mutta en ole mitään ruhjeita nähnyt. Enkä osaa sanoa, millä mielellä hän lähtee kotiin koska se vaihtelee. Joskus lähtee ihan kuin kuka vaan ja joskus taas se lähteminen on tosi hidasta ja joskus kun oon luvannut heittää hänet kotiin niin hän on halunnut puolessa välissä matkaa jäädä kyydistä ja kävellä kotiin, mutta oma poika on sanonut että kaveri ei ollutkaan mennyt kotiin. Ja joskus olen hakenut tämän kaverin keskellä yötä meille jostain mäkkäristä. Välillä taas tuntuu että kotona on parempi kausi menossa. Vaikea sanoa. Olen mä lasuakin miettinyt, mutta en tiedä minkälaista apua siitä voisi saada ja miten perhe suhtautuu jos sossut ottaa yhteyttä.

Ap

Mitä jos sopisitte pojan kanssa, että teillä ois jokin tietty päivä (tai kaksi) arkena, jolloin vain ollaan oman perheen kesken? Mikä se nyt parhaiten sattuu sopimaan. Ja tästä ei ole poikkeuksia (ellei jollain ole oikea hätä tms).

Ja toki voit sanoa pojan kavereille, että ominpäin ei jääkaapille mennä.

Ovatko aina olleet läheisiä vai onko tämä lapsi huomannut että lapsesi kautta saa ruokaa ja katon pään päälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö niiden kavereiden vanhemmat ihmettele, missä lapsi on?

Kyllä ne vanhemmat tietää, että pojat on meillä. Nuo kolme muuta ovat meillä enemmän ja vähemmän kylässä mutta tämä yksi kaveri on meillä kyllä huomattavan paljon. Tietysti hänestä hieman kannan huolta.

Ap

Onko poikasi tai tämä poika itse sanonut miksi kotona on paha olla? Eihän tässä pojassa näy mitään fyysisen kurituksen jälkiä? Millä fiiliksellä hän lähtee kotiin?

En tiedä tarkemmin, mutta en ole mitään ruhjeita nähnyt. Enkä osaa sanoa, millä mielellä hän lähtee kotiin koska se vaihtelee. Joskus lähtee ihan kuin kuka vaan ja joskus taas se lähteminen on tosi hidasta ja joskus kun oon luvannut heittää hänet kotiin niin hän on halunnut puolessa välissä matkaa jäädä kyydistä ja kävellä kotiin, mutta oma poika on sanonut että kaveri ei ollutkaan mennyt kotiin. Ja joskus olen hakenut tämän kaverin keskellä yötä meille jostain mäkkäristä. Välillä taas tuntuu että kotona on parempi kausi menossa. Vaikea sanoa. Olen mä lasuakin miettinyt, mutta en tiedä minkälaista apua siitä voisi saada ja miten perhe suhtautuu jos sossut ottaa yhteyttä.

Ap

Kaverin omassa kodissa ei ole ruokaa. Kasvava tarttee paljon syötävää. Itse en suostunut ruokkimaan koko seudun lapsia, vaikka niitä tuppas ahkerasti meille. Yksi sanoi, ettei heillä ole ketään kotona koulun jälkeen, että tulee siksi meille. Jouduin sanomaan, että et voi oleskella meillä. Syy on se, että en ole sopinut vanhempiensa kanssa, että meillä on hoitopaikka heidän pojalle. Ikäeroa omiin lapsiini oli 5 vuotta. Poika oli siis viisi vuotta vanhempi, kuin tyttäreni. Jos oisin ollut nynny, enkä uskaltanut sanoa, niin olishan se poika asunut meillä.

Mustakin on vähän ahdistavaa kun tyttären 8v. uusi luokkakaveri on ovella joka päivä tulossa kylään. Laitoin sen tytön äidille jo ajat sitten viestiä että ensin vois tyttö käydä kotonaan viemässä repun ja syömässä ja tulla sitten meille. Ei reagoi eikä vastaa mitään. Se tyttö on meillä melkein joka päivä. Joskus sekin sai jotain ruokaa ja namuja mutta en anna enään kun heittää meillä roskat lattialle ja takin nakkaa vaan käytävälle kun tulee kylään. Kun yritän olla rauhassa omassa makuuhuoneessa niin änkevät sinnekkin leikkimään eikä lähde kotia kun vasta ilta seiskan, kasin jälkeen! Kyllä hermo on menny kun lapselle ei oo opetettu mitään tapoja, eikä vanhemmat reagoi tai välitä? Mun lapsi ei koskaan voi niille mennä kylään ja jos menee niin käytävässä saa odottaa kun kaveri syö!? Toisaalta mietin että parempi että tytöt on meillä kun jossain tuola ulkona ties keiden kanssa. Tuntuu vaan ettei oo enää oma koti vaan kerhohuone. Nyt hankin töitä jotka alkaa keskipäivällä ja loppuu illalla että saa tulla kotiin kun se tyttö lähtee omaansa.

Sen kaverin vanhempi saattaa istuskella kaljabaarissa päivät ja illat. Olisi syytä tehdä lasu nimettömänä.