Pojan kaverit elää meillä kuin kotonaan. Ärsyttää mutta en halua pahoittaa kenenkään mieltä.

Onko jonkun kohdalla syytä tehdä huoli-ilmoitus, jos kotona on pahoja ongelmia? Eikä sieltäkään kukaan edes kysele perään?

Ihme nynny tuo ap.

Vierailija kirjoitti:

Onko jonkun kohdalla syytä tehdä huoli-ilmoitus, jos kotona on pahoja ongelmia? Eikä sieltäkään kukaan edes kysele perään?

Kun vuosia seurasin lasteni kavereiden perheitä niin minulle oli järkytys kuinka osa vanhemmista ei välitä piiruakaan varsinkaan teini-ikäisten touhuista. Ja mikään huoli-ilmoitus ei auta siihen rakkaudettomuuteen. Yksikin äiti kehuskeli kuinka heidän poika 14-15 v on niin itsenäinen että ei ole nähnyt sitä pariin kolmeen viikkoon😳 välistä kuulemma käy vaatteita hakemassa kotoa ja sitten menee taas, yöt on sanojensa mukaan tyttöystävällä (jota ei ollut koskaan nähnyt ja josta tiesi etunimen). Ja kuulemma hän ei kysele eikä soittele perään. Että näin. Ja tämäntyyppisiä tapauksia oli useampi, siksi oli avoimet ovet ja yöpaikkoja valmiina, ruokaa jääkaapissa. Minulle kaverit antoivat (ihan vapaaehtoisesti) puhelinumeronsa ja tiesin missä mennään ja koska tullaan. Ehkä oli hyysäämistä mutta itse en olisi kestänyt sellaista välinpitämättömyyttä joita jotkut lapset joutuivat kohtaamaan omassa perheessään.

Kavereideni vanhemmat antoivat hengailla kodeissaan yläaste- ja lukioaikoina ihan loputtomiin. Niistä ajoista on jäänyt elämäni parhaita muistoja ja oikeastaan ainoa kokemus porukan osana olemisesta. Omassa kodissani oli aina jäätävä tunnelma äidin mt-ongelmien vuoksi. Lasu ei olisi auttanut tilanteessani mitään.

Toisten ruokien syömiseen vedettiin kaikissa kaveriperheissä raja, paitsi poikaystävän luona. Lihoin eräänä vuonna hirmuisesti, koska söin ensin kotona tarjotun ruuan hyytävässä tunnelmassa ja sitten poikaystävän ihanan äidin tarjoaman toisen aterian, joka tuntui oikealta ruualta varmaan sen ilmapiirin vuoksi.

Muistan äitini itkeneen usein sitä, miksi viihdyn muualla paremmin kuin kotona ja miksi kaverini eivät voi tulla istuskelemaan meille. Yritimme kyllä. Sinulla ap on hieno tilanne: sekä lapsesi että hänen ystävänsä pitävät sinua luotettavana aikuisena, jonka koti ja sydän ovat auki. Kun vaan vedät selkeät rajat tuohon kaapilla käyntiin, uskoisin sekä sinulle että kundeille jäävän lämpimät muistot tästä elämänvaiheesta.

Ihanan boheemia menoa. Tuolla tavalla kasvaa boheemit pojatkin.

Vierailija kirjoitti:

Kavereideni vanhemmat antoivat hengailla kodeissaan yläaste- ja lukioaikoina ihan loputtomiin. Niistä ajoista on jäänyt elämäni parhaita muistoja ja oikeastaan ainoa kokemus porukan osana olemisesta. Omassa kodissani oli aina jäätävä tunnelma äidin mt-ongelmien vuoksi. Lasu ei olisi auttanut tilanteessani mitään.

Toisten ruokien syömiseen vedettiin kaikissa kaveriperheissä raja, paitsi poikaystävän luona. Lihoin eräänä vuonna hirmuisesti, koska söin ensin kotona tarjotun ruuan hyytävässä tunnelmassa ja sitten poikaystävän ihanan äidin tarjoaman toisen aterian, joka tuntui oikealta ruualta varmaan sen ilmapiirin vuoksi.

Muistan äitini itkeneen usein sitä, miksi viihdyn muualla paremmin kuin kotona ja miksi kaverini eivät voi tulla istuskelemaan meille. Yritimme kyllä. Sinulla ap on hieno tilanne: sekä lapsesi että hänen ystävänsä pitävät sinua luotettavana aikuisena, jonka koti ja sydän ovat auki. Kun vaan vedät selkeät rajat tuohon kaapilla käyntiin, uskoisin sekä sinulle että kundeille jäävän lämpimät muistot tästä elämänvaiheesta.

Lokki neuvoo lokkeja.

Kaunis teko apl:ta mutta ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa jos joskus haluaa omassa kodissa olla vapaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun tiedetään, miten juuri pojilla on ongelmia aikuiseksi kehittyessään niin on hienoa, että on kavereita. Kun ja jos tiedetään että kaverit ovat " kunnollisia" eikä ole riskiä siitä, että keksisivät sellaista pahaa kenellekään mitä tapahtui Koskelassa niin olisin kiitollinen, että pojalla on kavereita. Tervehenkisiä kavereita.

Laittakaa säännöt ja rajat millä ehdoilla kaverit voivat olla kotonanne.

Syrjäytymisen ehkäisemisessä toimii hyvin se, että voi ja saa tuoda kavereita kotiinsa. Oliko josaain jos että tehkää yhdessä " huoneentaulu" jossa on säännöt?

Murrosikä on herkkää ja tärkeää ikäkautta ja vanhemmat voivat kannatella ja tukea nuorta siitä eteenpäin.

Kuten joku äiti aiemmin totesi, että antaisin mitä vain jos pojallani olisi kavereita. Se on kaikkien hyvä muistaa.

Eli tarkoittaa siis että  kavereita tuodaan kotiin ihan joka ilta. 7 päivää viikossa.  Ja kokataan kymmenelle hengelle ja ostellaan niille kaikille ruoat? Nykyisillä ruoan hinnoilla? Salli mun nauraa. Meillä loppuis perheen ruokarahat ekan viikon jälkeen ja sitten ei muuta kuin leipäjonoon vaan. Ehkä ne teinit vois mennä mun puolesta hakeen sieltä safkaa, tekisivät edes jotain ylläpitonsa eteen.

Eikö teillä ole puolisoita ollenkaan, ja jos on, onko niittenkin mielestä tosiaan ihan OK että talo on täynnä vierasta porukkaa joka ainoa päivä ja meteli sen mukainen?

Kuka näitä satuja uskoo. On ollut samanlaisia tällä palstalla aika monta kertaa ja aina niihin ilmestyy jeesustelijoita (luultavasti yksi ja sama kirjoittaja ja todennäköisesti aloittaja itse) jotka kertovat vaaleanpunahöttöisiä tarinoita teineistä joita turvalliset aikuiset majoittivat kotonaan ilmaiseksi vuosikausia kun omassa kodissa oli asiat sekaisin ja kuinka teineistä sitten varttui vastuuntuntoisia ja menestyviä aikuisia jotka muistelevat lokkeiluaikojansa lämmöllä. Ja aina kehoitetaan tekemään samoin, eli majoittamaan kaikki huusholliin eksyneet teinit hamaan ikuisuuteen.