Pojan kaverit elää meillä kuin kotonaan. Ärsyttää mutta en halua pahoittaa kenenkään mieltä.

Ap, tuo vaihe ei kauan kestä ja ehkäpä pelastat yhden pojan elämän. Meillä oli kans yks kaveri joka miltei oli osa perhettä nelisen vuotta kunnes lähti opiskelemaan. Aikuisena hän on kiittänyt ja sanoi että ihana kun en koskaan kysynyt mitään ja annoin vaan olla (vaikka olihan se välillä tosi rasittavaa). Hänen perheensä oli ja on ihan p***stä mutta ei sillä tavalla että joku lasu olisi asiaa auttanut.

Vanha mummuni sanoi aina kun ruokki ylimääräisiä ja tyrkkäsi kylän köyhille pienen rahan kouraan vaikka ei itsekään rahoissa ollut, että taivaspaikkaani tässä varmistan. Itsekin olen ajatellut että jos sitte mummun seuraan pääsisin joku päivä.

Ala-asteella pojat kokoontui koulun jälkeen meillä, iso lauma. Kyllä ne varmasti söivätkin, mutta mitään ei mennyt rikki eikä hävinnyt. Siinä vaiheessa kun tulin töistä niin pojat kyllä lähtivät koteihinsa.

Porukka pöydän ääreen ja sovitte säännöt esim. mitä saa tehdä, mitä ei, mihin aikaan kotiinlähtö, hiljaisuus jne. Kyllä niitten täytyy kunnioittaa että se on sunkin koti, sinä olet maksaja ja laadit säännöt (muita kuunnellen).

Jos ei totella niin sitten loppuu vierailut. Sikailua en suvaitsisi yhtään, vähintään jäljet täytyy siistiä.

Ehdottomasti viimeistään puoli kahdeksalta illalla vieraat koteihinsa tai sinne toisen kaverin luokse ne vieraat pojat.

Eihän tuo ole mitään kotirauhaa nähnytkään tuollainen meno.

Tuon ikäiset pitää olla kello 9 sängyssä lukemassa jotain tai nukkumassa jo, että jaksaa koulussa olla.

Vierailija kirjoitti:

Mä tuun kans. Laita sauna päälle ja pötyä pöytään. Herätä sit, et ehin huomen töihin.

:DD jotenkin hellyyttävää

Itselläni ei ollut hirveästi kavereita tuon ikäisenä, enkä ikinä pyytänyt ketään kylään. Vanhemmat valittivat asiasta kovasti.

Hyvää karmaa keräät kun annat poikien olla kylässä : )

Mitähän aikuisena voisit tehdä asialle muuta kuin itkeä palstalla?

Ehdotan että tekevät läksyt yhdessä ettei aika kulu ainoastaan hengailuun ja naureskeluun. Tekisivät jotain hyödyllistä yhdessä.

Eikö tuon ikäiset pojat istukaan pelaamassa koneillaan yhdessä, kukin omassa kodissaan? Valitettavasti toki.

Olen myös pitänyt avoimet ovet meille lapsieni kavereille. Paljonhan meillä on teinin kaverit viihtyneet ja toisen nuoremman lapsen kaverit. Toisaalta haluan tarjota turvallisen ympäristön lapsille ja heidän kaverisuhteille. Omaa lapsuuttani varjosti väkivaltainen isä ja ehkä sen vuoksi tuntuu nyt kivalta, kun voin tarjota omalle perheelle jotain aivan päinvastaista.

Kuitenkin olemme keskustelleet omien lasteni kanssa selviksi rajat, kuten milloin on kavereiden lähdettävä kotiin ja sovittu etukäteen mahdollisesti tarvittavat välipalat. Lapset/teinitkin tarvitsevat rajoja. Tällöin heistä tuntuu, että aikuinen välittää heistä, eikä ole täysin välinpitämätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna pojilla olla sosiaalista elämää. Kyllähän nyt valitat vähän turhasta. Kun eivät mitään ylimääräistä ongelmaa aiheuta esim rahan menoa, sotke, riitele jne niin missä vika? Ei se nuoruus iäti kestä ja sinä voit antaa poikies elää ja kokea. Hyvähän se on, että on edes yksi hyvä paikka heillekin. Tosin jossain vaiheessa voisi miettiä sitä, että mikä siellä kotona kiikastaa jos ei siellä viihdy.

Kyllä nuo aika paljon syövät eli siinä mielessä rahaa kuluu ruokaan aika paljonkin enemmän nyt. Toisaalta kyse on vain rahasta. Mitä väliä silläkään loppujen lopuksi on, kun se ei niin tiukassa meillä ole. Ja just tuota olenkin miettinyt, että haluan että mun lasten kavereillakin olisi turvallinen paikka missä olla, jos tuntuu että kotona on niin paha olla. Ennemmin niin että ovat täällä kuin pahoilla teillä jossakin missä lie. En mä silti voi kiistää etteikö tää väsytä jotenkin super paljon. En edes tiedä miksi. Kai haluaisin nauttia töiden jälkeen enemmän hiljaisuudesta ja ajasta vain oman perheen kanssa... Ap

Ne muistavat aikuisenakin , että teillä oli kivaa ja kotoista. Jää lämmin muisto, kun joku huolehtii ja välittää.  Olet arjen sankari <3 

Olen aina ollut hyvin ihmeissäni näistä avautumisista tyyliin "meillä oleskelee jatkuvasti ihmisiä joiden en haluaisi olevan meillä koko ajan, onko väärin ja olenko huono ja kylmäsydäminen ihminen jos haluaisin olla välillä  kotonani rauhassa ja käskeä vieraita poistumaan".

Mieti asia niin päin että sulla ja miehelläsi menisi huonosti ja alkaisit sen takia oleskelemaan jollain kaverillasi monena päivänä viikossa, nukkuisit siellä ja menisit sieltä suoraan töihin, menisit itse kaverin jääkaapille ja ottaisit ruokaa kysymättä kun onhan hänellä hyvä palkka ja pystyy kai ostamaan lisää itselleen. Koskaan et kysyisi onko se hänen mielestä OK, vaan olettaisit että kun kaveri on kutsunut käymään monesti niin voit saman tien muuttaa sinne asumaan osa-aikaisesti.

Koti on sinun kotisi ja sinä päätät kuka siellä oleskelee ja kuinka useasti. Tottakai teinit pesiytyy nopsaan kämppään jossa saa olla kuin kotonaan ja syödä ilmaista ruokaa niin paljon kuin napa vetää ja metelöidä porukalla.

Et ole mikään sosiaalityöntekijä joka on vastuussa kaikkien lastensa kavereitten hyvinvoinnista ja viihtymisestä. Voit sympatiseerata mutta samalla asettaa rajat sille kuinka usein teillä voi oleskella, saako ruokaa ottaa omin päin ja saako yöksi jäädä. Mikään näitten asioitten rajoittaminen ei ole mitenkään väärin. Sulle on vaan tainnut jäädä kiva mutsi -vaihde päälle ja nyt et enää jaksakaan vetää sitä roolia koska et ole oikeasti supersosiaalinen koko naapuruston mamma vaan ihan tavallinen ihminen omine tarpeineen.

Aloittajalla on jo sietoraja koetuksella. Silti et osaa vetää rajoja siihen, miten kauan ja kuinka myöhään ja usein teillä saa oleskella, kuin hollituvassa.

Aika säälittävää settiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin mitä tahansa että omalla lapsellani olisi kavereita, edes yksi. 

Hommatkaa joku harrastus lapselle, missä tapaa kavereita.

Jokin harrastus ei ole sama asia tavata kavereita kuin se, että ollaan jonkun kotona, jossa voi jutella niitä näitä. Jos ajattelee vaikka jalkapalloa/ jääkiekkoa niin ei siinä voi muuta tehdä kuin pelata.

Antakaa lastenne tuoda kavereita kotiinne. Voitte luoda jonkinmoiset säännöt ja laittaa ne vaikka " huoneentaulun muotoon ".

Mm klo xx on kavereiden poistuttava jne.

Kun nuoret saavat tavata toisiaan turvallisesti kotona on yksi huoli vähemmän kuin se, että olisivat ns " kadulla".

Kutsu itsellesi vaikka vieraita ja sano pojille, että menevät jonkun toisen kotiin vaihteeksi. Ihan vain kokeiluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustakin on vähän ahdistavaa kun tyttären 8v. uusi luokkakaveri on ovella joka päivä tulossa kylään. Laitoin sen tytön äidille jo ajat sitten viestiä että ensin vois tyttö käydä kotonaan viemässä repun ja syömässä ja tulla sitten meille. Ei reagoi eikä vastaa mitään. Se tyttö on meillä melkein joka päivä. Joskus sekin sai jotain ruokaa ja namuja mutta en anna enään kun heittää meillä roskat lattialle ja takin nakkaa vaan käytävälle kun tulee kylään. Kun yritän olla rauhassa omassa makuuhuoneessa niin änkevät sinnekkin leikkimään eikä lähde kotia kun vasta ilta seiskan, kasin jälkeen! Kyllä hermo on menny kun lapselle ei oo opetettu mitään tapoja, eikä vanhemmat reagoi tai välitä? Mun lapsi ei koskaan voi niille mennä kylään ja jos menee niin käytävässä saa odottaa kun kaveri syö!? Toisaalta mietin että parempi että tytöt on meillä kun jossain tuola ulkona ties keiden kanssa. Tuntuu vaan ettei oo enää oma koti vaan kerhohuone. Nyt hankin töitä jotka alkaa keskipäivällä ja loppuu illalla että saa tulla kotiin kun se tyttö lähtee omaansa.

Onko sun 8- vuotiaalle hoitaja illoiksi, kun olet töissä. Alle 10- vuotiaat ei voi olla ilman huoltajaa kotona.

Yleensä niitä huoltajia on 2. Jos se toinen on päivätöissä, ei siinä mitään hoitajaa tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna pojilla olla sosiaalista elämää. Kyllähän nyt valitat vähän turhasta. Kun eivät mitään ylimääräistä ongelmaa aiheuta esim rahan menoa, sotke, riitele jne niin missä vika? Ei se nuoruus iäti kestä ja sinä voit antaa poikies elää ja kokea. Hyvähän se on, että on edes yksi hyvä paikka heillekin. Tosin jossain vaiheessa voisi miettiä sitä, että mikä siellä kotona kiikastaa jos ei siellä viihdy.

Kyllä nuo aika paljon syövät eli siinä mielessä rahaa kuluu ruokaan aika paljonkin enemmän nyt. Toisaalta kyse on vain rahasta. Mitä väliä silläkään loppujen lopuksi on, kun se ei niin tiukassa meillä ole. Ja just tuota olenkin miettinyt, että haluan että mun lasten kavereillakin olisi turvallinen paikka missä olla, jos tuntuu että kotona on niin paha olla. Ennemmin niin että ovat täällä kuin pahoilla teillä jossakin missä lie. En mä silti voi kiistää etteikö tää väsytä jotenkin super paljon. En edes tiedä miksi. Kai haluaisin nauttia töiden jälkeen enemmän hiljaisuudesta ja ajasta vain oman perheen kanssa... Ap

Ne muistavat aikuisenakin , että teillä oli kivaa ja kotoista. Jää lämmin muisto, kun joku huolehtii ja välittää.  Olet arjen sankari <3 

Ei hän ole arjen sankari. Hän ei osaa olla se, joka panee säännöt omassa kodissaan. Kärsii omissa nahoissaan, kuten aloituksesta selviää.

Lähipiirissä oli aikoinaan tällainen poika, jonka oma äiti oli pahasti mt-ongelmainen,  isä tuuri-juoppo ja raivohullu narsisti.  Poika vietti teinivuodet  tämän läheisteni perheen luona kriittiset teini-vuodet ja hän  oli ikäänkuin kolmas poika perheessä. Hän selvisi elämässä hyvin , pääsi tekemään yhteiskunnallisesti merkittävää työtä  ja nyt kun pojilla on  omat perheet, ovat toinen toistensa lasten kummeja ja edelleen hyviä perheystäviä. Hän on itse edelleen hyvin kiitollinen noista vuosista, ja on sanonut että ilman tätä "toista " perhettä  hän ei olisi selvinnyt, oli viittä vaille melkein joutumassa päihdekierteeseen ja oli miettinyt myös ankeampiakin ratkaisuja.  Hieno ja hyvä mies hänestä tuli, kiitos teille jotka huolehditte hänestä silloin.

Niistä kavereista tulee rajattomia aikuisia, koska kukaan ei opeta tapoja ja sääntöjä.

Aikuisena aloittajan poika saa toimia sitten hollitupana aikuisille kavereilleen, jotka ei koskaan tuo tuliaisia, vaan lokkeilee aloittajan pojan huushollissa, koska niin on ennenkin tehty ja moodi on jäänyt päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna pojilla olla sosiaalista elämää. Kyllähän nyt valitat vähän turhasta. Kun eivät mitään ylimääräistä ongelmaa aiheuta esim rahan menoa, sotke, riitele jne niin missä vika? Ei se nuoruus iäti kestä ja sinä voit antaa poikies elää ja kokea. Hyvähän se on, että on edes yksi hyvä paikka heillekin. Tosin jossain vaiheessa voisi miettiä sitä, että mikä siellä kotona kiikastaa jos ei siellä viihdy.

Kyllä nuo aika paljon syövät eli siinä mielessä rahaa kuluu ruokaan aika paljonkin enemmän nyt. Toisaalta kyse on vain rahasta. Mitä väliä silläkään loppujen lopuksi on, kun se ei niin tiukassa meillä ole. Ja just tuota olenkin miettinyt, että haluan että mun lasten kavereillakin olisi turvallinen paikka missä olla, jos tuntuu että kotona on niin paha olla. Ennemmin niin että ovat täällä kuin pahoilla teillä jossakin missä lie. En mä silti voi kiistää etteikö tää väsytä jotenkin super paljon. En edes tiedä miksi. Kai haluaisin nauttia töiden jälkeen enemmän hiljaisuudesta ja ajasta vain oman perheen kanssa... Ap

Ne muistavat aikuisenakin , että teillä oli kivaa ja kotoista. Jää lämmin muisto, kun joku huolehtii ja välittää.  Olet arjen sankari <3 

No pojat voi muistaa tuon vaikka laitettaisiin ne rajatkin sille oleskelulle. Ei kenenkään tarvitse uhrata ihan kaikkea aikaansa siihen että kaitsee ja ruokkii ja majoittaa yötä myöten kaikki lastensa kaverit joka päivä. Kerta tai kaksi viikossa on minusta ihan riittävästi ja yökyläily vain harvoin ja sovitusti. Jospa ne muittenkin lasten vanhemmat ottaisi sitten vuorollaan ne teinit kotiinsa mekastamaan ja syömään ja hekin saisivat sitä sankaruutta osakseen. Miksi aloittajan pitäisi olla se ainoa sankari.