Yksiavioisuus on ihmiskunnan historiassa upouusi juttu, voisi sanoa jopa että muotivillitys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luolamiesajoista ei voida olla täysin varmoja, miten perheet/klaanit on siellä järjestäytyneet. Voidaan olettaa, että heimoilla oli omat tapansa ja kulttuurinsa eikä biologialla ollut enää kognitiivisen vallankumouksen jälkeen paljoa merkitystä.

Voidaan olettaa, että joissain heimoissa pariuduttiin monogamisesti, toisissa touhu oli kuin eläinlaumassa, jossa naaraspuoliset oli sen johtajan 'omaisuutta' ja toisissa naaraspuoliset hoitivat jälkikasvun keskenään ja olivat paritelleet usean eri heimon/naapuriperheryhmän jäsenen kanssa. 

Kyllä voidaan tietää. Nykyisin voidaan tutkia geenejä. Nähdään miten ihmiset on lisääntyneet. Yleensä esihistoriallisissa kulttuureissa pieni joukko miehiä on siittänyt kaikki lapset. Suurin osa miehistä ei ole päässyt osallistumaan siihen hommaan laisinkaan. Heimolla on ollut muutama vahva johtajamies joka on hallinnut.

Geenien siirtyminen ei kerro kaikkea. Ei voi tietää, että onko kyse ollut haaremista, vai siitä, että naiset ovat hankkineet lapsilleen parhaat geenit ja sitten eläneet parisuhdetta muiden miesten kanssa. Vrt. simpassit vs. bonobot.

Naisen asemassa ei ole päätetty yhteään mitään. Hädin tuskin sadan vuoden ajan naisilla on ollut mitään sanottavaa siihen kenen kanssa päätyy naimisiin. Naisen asema esihistoriallisella ajalla on ollut olla miehen omaisuutta. Kuten on yhä edelleen tänä päivänä eräissä takapajuisissa kulttuureissa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tutustua sellaiseen teokseen kuin "Sex and Culture" (Joseph Daniel Unwin). Teoksessa käsitellään mikä merkitys yhteiskunnalla on erilaisista tavoista rajoittaa seksuaalisuutta.

Tulos on hämmästyttävä, ainakin nykystandardein. Unwinin mukaan elinvoimaisin yhteiskunta on sellainen, jossa seksuaalisuutta on rajoitettu todella rajusti esim. siten, että vallitsee absoluuttinen yksiavioisuuden vaatimus. Tällaiset yhteiskunnat ovat pesseet muut (esim. polygaamiset yhteiskunnat) mennen tullen.

"Ongelma" tosin on se, että yhteiskunnissa, joissa elintaso nousee, ihmiset alkavat vaatia itselleen vapauksia, joista yksi on tietenkin seksuaalisuuteen liittyvä - eli ihmiset haluavat valita omat kumppaninsa ja tarvittaessa vaihtaa. Tämä kuitenkin Unwinin tutkimusten mukaan johtaa yhteiskuntien rappeutumiseen, joka pahimmillaan tarkoittaa että joku toinen, vahvempi ja maskuliinisempi kulttuuri tulee tilalle.

Itse uskon, että jotain tämän kaltaista meille on nyt toteutumassa, tosin sillä poikkeuksella, että joku "vahvempi" valtaisi meidät (koska sellaisia ei taida olla).

Mutta, kannattaa tutustua jos kiinnostaa.

Mielenkiintoista. Kyllähän ihmiset ovat valinneet yksiavoisuuden myös sen takia, että siitä on ihan mitattavaa hyötyä. Tietenkin se, että tiedetään kenen jälkeläisiä lapset ovat, mutta myös sen takia, että se tuo turvaa naiselle ja lapsille. Muitakin hyötyjä on, esim. luin jostain että miesten testosteronipitoisuus on korkeampi, jos heillä on seksisuhde vakituisen kumppanin kanssa, kuin vaihtuvien kumppanien. Ja aviossa olevilla miehillä on (keskimäärin) isompi varallisuus, kuin sinkkumiehillä, joka liittyy varmaan siihen, että mies motivoituu huolehtimaan perheestään ja saavuttaa siten paremman taloudellisen aseman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luolamiesajoista ei voida olla täysin varmoja, miten perheet/klaanit on siellä järjestäytyneet. Voidaan olettaa, että heimoilla oli omat tapansa ja kulttuurinsa eikä biologialla ollut enää kognitiivisen vallankumouksen jälkeen paljoa merkitystä.

Voidaan olettaa, että joissain heimoissa pariuduttiin monogamisesti, toisissa touhu oli kuin eläinlaumassa, jossa naaraspuoliset oli sen johtajan 'omaisuutta' ja toisissa naaraspuoliset hoitivat jälkikasvun keskenään ja olivat paritelleet usean eri heimon/naapuriperheryhmän jäsenen kanssa. 

Kyllä voidaan tietää. Nykyisin voidaan tutkia geenejä. Nähdään miten ihmiset on lisääntyneet. Yleensä esihistoriallisissa kulttuureissa pieni joukko miehiä on siittänyt kaikki lapset. Suurin osa miehistä ei ole päässyt osallistumaan siihen hommaan laisinkaan. Heimolla on ollut muutama vahva johtajamies joka on hallinnut.

Geenien siirtyminen ei kerro kaikkea. Ei voi tietää, että onko kyse ollut haaremista, vai siitä, että naiset ovat hankkineet lapsilleen parhaat geenit ja sitten eläneet parisuhdetta muiden miesten kanssa. Vrt. simpassit vs. bonobot.

Naisen asemassa ei ole päätetty yhteään mitään. Hädin tuskin sadan vuoden ajan naisilla on ollut mitään sanottavaa siihen kenen kanssa päätyy naimisiin. Naisen asema esihistoriallisella ajalla on ollut olla miehen omaisuutta. Kuten on yhä edelleen tänä päivänä eräissä takapajuisissa kulttuureissa.

Olet oikeassa siinä mielessä, että tulevaisuuden suunnasta on vaikea mitään sanoa.

Teollisen vallankumouksen myötä taidamme nyt kuitenkin olla samankaltaisen kulttuurihistoriallisen muutoksen kynnyksellä mitä olimme noin 9000 vuotta sitten. Mutta aika sen sitten näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksiavioisuus on synnyttänyt tarpeen miehille omistaa ja rajoittaa naista.

Niin, miehillä on kautta vuosisatojen ollut sellainen kumma piintynyt tapa, että ne haluaa tietää, keiden lapsien isiä he ovat. Sehän ei ole mahdollista, jos naisilla on useita seksikumppaneita. Isyyden tietäminen on ollut tärkeää mm. perimisen kannalta, jos ei puhuta ihan viidakkoyhteisöistä, joissa ei mitään perittävää ole.

Oletan, että useimmille naisillekin on tärkeää tietää, kuka lapsen isä on, vaikka onhan sellaisiakin naisia, joille se ei ole tärkeää.

Lapsen isällä taitaa loppupelissä olla merkitystä naiselle vain, mikäli hän tarvitsee miehen tuomaa "suojaa ja turvaa". 

Länsimaissa alkaa olla yhä enemmän ja enemmän naisia, joilla on mahdollisuus olla "itsellisiä äitejä". Tilanne ei luonnollisesti ole miesten kannalta toivottava ja uskon, että osalle heistä tilanne luo hyvinkin naisvihamielisiä ajatuksia. "Jos on aina ollut etuoikeutettu, tasa-arvo tuntuu syrjinnältä." Jukka Lindström.

Naiset on saatu uskomaan, että heidän kannaltaan on jotenkin "helpompaa" olla "itsellinen äiti", mutta lapsen ja sitä myötä yhteiskunnan kannalta se on erittäin huono asia. Erityisesti tietenkin näiden isättömien poikien osalta, mutta myös tyttöjen, jotka saavat mallin, jossa "itsellinen äiti" on jotain tavoiteltavaa ja jopa hyväksi lapselle. Yhdysvalloissa tämä on riesa erityisesti mustien kulttuurissa (ei tietenkään kaikilla), jossa isät loistavat poissaolollaan ja lapset kärsivät.

MachoAlpha kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on kuitenkin ollut ja tulee olemaan aina.

Haluan uskoa tähän! Rakkaus on ja haluan rakastaa ja olla rakastettu. Haluan kuitenkin myös harrastaa seksiä useiden ihmisten kanssa ja yksiavioisuus näyttäytyy nykyään yhä useammin keinona omistaa ja kontrolloida miehiäkin. Itse olen itsetutkiskelun myötä havainnut, että osaan halutessani erottaa seksin ja tunteet toisistaan. <3

Kyllä täytyy olla naiivi tai nuori tai molempia, jos kuvittelee voivansa erottaa seksin ja tunteet toisistaan ja ihan vieläpä "itsetutkiskelun myötä" :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tutustua sellaiseen teokseen kuin "Sex and Culture" (Joseph Daniel Unwin). Teoksessa käsitellään mikä merkitys yhteiskunnalla on erilaisista tavoista rajoittaa seksuaalisuutta.

Tulos on hämmästyttävä, ainakin nykystandardein. Unwinin mukaan elinvoimaisin yhteiskunta on sellainen, jossa seksuaalisuutta on rajoitettu todella rajusti esim. siten, että vallitsee absoluuttinen yksiavioisuuden vaatimus. Tällaiset yhteiskunnat ovat pesseet muut (esim. polygaamiset yhteiskunnat) mennen tullen.

"Ongelma" tosin on se, että yhteiskunnissa, joissa elintaso nousee, ihmiset alkavat vaatia itselleen vapauksia, joista yksi on tietenkin seksuaalisuuteen liittyvä - eli ihmiset haluavat valita omat kumppaninsa ja tarvittaessa vaihtaa. Tämä kuitenkin Unwinin tutkimusten mukaan johtaa yhteiskuntien rappeutumiseen, joka pahimmillaan tarkoittaa että joku toinen, vahvempi ja maskuliinisempi kulttuuri tulee tilalle.

Itse uskon, että jotain tämän kaltaista meille on nyt toteutumassa, tosin sillä poikkeuksella, että joku "vahvempi" valtaisi meidät (koska sellaisia ei taida olla).

Mutta, kannattaa tutustua jos kiinnostaa.

Mielenkiintoista. Kyllähän ihmiset ovat valinneet yksiavoisuuden myös sen takia, että siitä on ihan mitattavaa hyötyä. Tietenkin se, että tiedetään kenen jälkeläisiä lapset ovat, mutta myös sen takia, että se tuo turvaa naiselle ja lapsille. Muitakin hyötyjä on, esim. luin jostain että miesten testosteronipitoisuus on korkeampi, jos heillä on seksisuhde vakituisen kumppanin kanssa, kuin vaihtuvien kumppanien. Ja aviossa olevilla miehillä on (keskimäärin) isompi varallisuus, kuin sinkkumiehillä, joka liittyy varmaan siihen, että mies motivoituu huolehtimaan perheestään ja saavuttaa siten paremman taloudellisen aseman.

Tarkastelet asiaa liian kulttuurisidonnaisesti muutaman vuosituhannen aikaperspektiivistä. Mitä enemmän tasa-arvoa muodostuu naisten ja miesten välillä, tilanne muuttuu, jos ja kun nainen ei enää tarvitse miehen tuomaa turvaa (taloudellista tai fyysistä).

Kaiken kaikkiaan, länsimaissa mies on tällä hetkellä menettämässä vuosituhantista valta-asemaansa. Näinhän on kehityksen myös uumoiltu jatkuvan mm. YK:n väestöennusteissa. (Mitä enemmän naiset saavuttavat tasa-arvoa, sitä vähemmän lapsia syntyy, jne.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi kyllä olla alunperin kirkon keksimä juttu nämä yksiavioiset avioliitot. Näin saatiin yksilöt helpommin hallittaviksi ja nöyremmiksi, kun kirkko valvoi sukupuolisuhteita.

Onko linkkiä antaa tähän tutkimukseen?

Ei tietenkään ole. Ei kirkko ole keksinyt yksiavioisuutta. Mikähän älynväläys tämä nyt taas on. Tosin olen muissakin ketjuissa nähnyt tämän saman tyypin saman kommentin. Ehkä hänen pitäisi vähän kerrata ihmiskunnan historiaa ja samalla tutustua evoluutiobiologiaan.

-eri

Avioliiton kirkko on kyllä länsimaisessa nykymuodossa kehittänyt. Evoluutiobiologia on eri asia kun kulttuurihistoria.

Mitä ihmettä nyt taas? Kyllä esim. roomalaiset solmivat avioliittoja ennen kristinuskoa ja juutalalaiset ja vaikka ketkä. Tarkoitatko kristillistä liturgiaa? No, joo se on kristillistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksiavioisuus on synnyttänyt tarpeen miehille omistaa ja rajoittaa naista.

Niin, miehillä on kautta vuosisatojen ollut sellainen kumma piintynyt tapa, että ne haluaa tietää, keiden lapsien isiä he ovat. Sehän ei ole mahdollista, jos naisilla on useita seksikumppaneita. Isyyden tietäminen on ollut tärkeää mm. perimisen kannalta, jos ei puhuta ihan viidakkoyhteisöistä, joissa ei mitään perittävää ole.

Oletan, että useimmille naisillekin on tärkeää tietää, kuka lapsen isä on, vaikka onhan sellaisiakin naisia, joille se ei ole tärkeää.

Lapsen isällä taitaa loppupelissä olla merkitystä naiselle vain, mikäli hän tarvitsee miehen tuomaa "suojaa ja turvaa". 

Länsimaissa alkaa olla yhä enemmän ja enemmän naisia, joilla on mahdollisuus olla "itsellisiä äitejä". Tilanne ei luonnollisesti ole miesten kannalta toivottava ja uskon, että osalle heistä tilanne luo hyvinkin naisvihamielisiä ajatuksia. "Jos on aina ollut etuoikeutettu, tasa-arvo tuntuu syrjinnältä." Jukka Lindström.

Naiset on saatu uskomaan, että heidän kannaltaan on jotenkin "helpompaa" olla "itsellinen äiti", mutta lapsen ja sitä myötä yhteiskunnan kannalta se on erittäin huono asia. Erityisesti tietenkin näiden isättömien poikien osalta, mutta myös tyttöjen, jotka saavat mallin, jossa "itsellinen äiti" on jotain tavoiteltavaa ja jopa hyväksi lapselle. Yhdysvalloissa tämä on riesa erityisesti mustien kulttuurissa (ei tietenkään kaikilla), jossa isät loistavat poissaolollaan ja lapset kärsivät.

Esimerkkisi Yhdysvalloista ei toimi. Siellä kyse ei ole itsellisistä äideistä, vaan yleensä parisuhteen turvaa hakeneista ja tarvitsevista naisista, jotka ovat jääneet yksinhuoltajiksi. Kerta toisensa jälkeen.

Itsellinen äiti on hyvän taloudellisen ja yleensä myös sosiaalisen turvan omaava nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tutustua sellaiseen teokseen kuin "Sex and Culture" (Joseph Daniel Unwin). Teoksessa käsitellään mikä merkitys yhteiskunnalla on erilaisista tavoista rajoittaa seksuaalisuutta.

Tulos on hämmästyttävä, ainakin nykystandardein. Unwinin mukaan elinvoimaisin yhteiskunta on sellainen, jossa seksuaalisuutta on rajoitettu todella rajusti esim. siten, että vallitsee absoluuttinen yksiavioisuuden vaatimus. Tällaiset yhteiskunnat ovat pesseet muut (esim. polygaamiset yhteiskunnat) mennen tullen.

"Ongelma" tosin on se, että yhteiskunnissa, joissa elintaso nousee, ihmiset alkavat vaatia itselleen vapauksia, joista yksi on tietenkin seksuaalisuuteen liittyvä - eli ihmiset haluavat valita omat kumppaninsa ja tarvittaessa vaihtaa. Tämä kuitenkin Unwinin tutkimusten mukaan johtaa yhteiskuntien rappeutumiseen, joka pahimmillaan tarkoittaa että joku toinen, vahvempi ja maskuliinisempi kulttuuri tulee tilalle.

Itse uskon, että jotain tämän kaltaista meille on nyt toteutumassa, tosin sillä poikkeuksella, että joku "vahvempi" valtaisi meidät (koska sellaisia ei taida olla).

Mutta, kannattaa tutustua jos kiinnostaa.

Mielenkiintoista. Kyllähän ihmiset ovat valinneet yksiavoisuuden myös sen takia, että siitä on ihan mitattavaa hyötyä. Tietenkin se, että tiedetään kenen jälkeläisiä lapset ovat, mutta myös sen takia, että se tuo turvaa naiselle ja lapsille. Muitakin hyötyjä on, esim. luin jostain että miesten testosteronipitoisuus on korkeampi, jos heillä on seksisuhde vakituisen kumppanin kanssa, kuin vaihtuvien kumppanien. Ja aviossa olevilla miehillä on (keskimäärin) isompi varallisuus, kuin sinkkumiehillä, joka liittyy varmaan siihen, että mies motivoituu huolehtimaan perheestään ja saavuttaa siten paremman taloudellisen aseman.

Tarkastelet asiaa liian kulttuurisidonnaisesti muutaman vuosituhannen aikaperspektiivistä. Mitä enemmän tasa-arvoa muodostuu naisten ja miesten välillä, tilanne muuttuu, jos ja kun nainen ei enää tarvitse miehen tuomaa turvaa (taloudellista tai fyysistä).

Kaiken kaikkiaan, länsimaissa mies on tällä hetkellä menettämässä vuosituhantista valta-asemaansa. Näinhän on kehityksen myös uumoiltu jatkuvan mm. YK:n väestöennusteissa. (Mitä enemmän naiset saavuttavat tasa-arvoa, sitä vähemmän lapsia syntyy, jne.)

Nykyään tunnutaan ajattelevan, että ihminen pääsee biologiastaan jos oikein kovasti yrittää. Väitän, että nainen yhä vieläkin haluaa parisuhteeltaan "turvaa". Enää se ei välttämättä ole taloudellista turvaa, mutta se voi olla turvallisuuden tunnetta emotionaalisella tasolla. Ja väitän, että jokaiselle yhteiskunnalle ja kulttuurille on pahaksi, jos lapsilla ei ole isänmallia. Tästä meillä on jo esimerkkejä vaikka kuinka paljon. Nykyisin on vain kiellettyä sanoa, että esim. teinipojan ongelmat johtuvat isättömyydestä, vaikka teini itse niin sanoisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on kuitenkin ollut ja tulee olemaan aina.

Romanttinen rakkaus on keksitty vasta pari sataa vuotta sitten. Sitä ennen avioliitot on lähes poikkeuksetta solmittu järkisyistä.

Kyllä rakkautta on aina ollut olemassa, aina vain ei ole ollut mahdollisuutta seurata sitä vaikka olisi tahtonut. Miksi kuvittelet että romanttinen rakkaus on vasta keksitty? Kyllä ihmisillä tunne-elämää on ennenkin ollut, eikä tunteet ja rakkaut ole mitään tuoreita keksintöjä. Edes meemit ja vitsit eivät ole tuoreita keksintöjä vaan jo viikingit kirjoittivat sellaisia riimukiviin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksiavioisuus on synnyttänyt tarpeen miehille omistaa ja rajoittaa naista.

Niin, miehillä on kautta vuosisatojen ollut sellainen kumma piintynyt tapa, että ne haluaa tietää, keiden lapsien isiä he ovat. Sehän ei ole mahdollista, jos naisilla on useita seksikumppaneita. Isyyden tietäminen on ollut tärkeää mm. perimisen kannalta, jos ei puhuta ihan viidakkoyhteisöistä, joissa ei mitään perittävää ole.

Oletan, että useimmille naisillekin on tärkeää tietää, kuka lapsen isä on, vaikka onhan sellaisiakin naisia, joille se ei ole tärkeää.

Lapsen isällä taitaa loppupelissä olla merkitystä naiselle vain, mikäli hän tarvitsee miehen tuomaa "suojaa ja turvaa". 

Länsimaissa alkaa olla yhä enemmän ja enemmän naisia, joilla on mahdollisuus olla "itsellisiä äitejä". Tilanne ei luonnollisesti ole miesten kannalta toivottava ja uskon, että osalle heistä tilanne luo hyvinkin naisvihamielisiä ajatuksia. "Jos on aina ollut etuoikeutettu, tasa-arvo tuntuu syrjinnältä." Jukka Lindström.

Naiset on saatu uskomaan, että heidän kannaltaan on jotenkin "helpompaa" olla "itsellinen äiti", mutta lapsen ja sitä myötä yhteiskunnan kannalta se on erittäin huono asia. Erityisesti tietenkin näiden isättömien poikien osalta, mutta myös tyttöjen, jotka saavat mallin, jossa "itsellinen äiti" on jotain tavoiteltavaa ja jopa hyväksi lapselle. Yhdysvalloissa tämä on riesa erityisesti mustien kulttuurissa (ei tietenkään kaikilla), jossa isät loistavat poissaolollaan ja lapset kärsivät.

Esimerkkisi Yhdysvalloista ei toimi. Siellä kyse ei ole itsellisistä äideistä, vaan yleensä parisuhteen turvaa hakeneista ja tarvitsevista naisista, jotka ovat jääneet yksinhuoltajiksi. Kerta toisensa jälkeen.

Itsellinen äiti on hyvän taloudellisen ja yleensä myös sosiaalisen turvan omaava nainen. 

Eli suomalainen nainen jotenkin pystyy kiertämään isättömyyden ongelman pelkällä rahalla ja sillä, että hänellä on kavereita, toisin kuin joku reppana vähäosainen amerikkalainen (jolla varmaa on kavereita myös)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi kyllä olla alunperin kirkon keksimä juttu nämä yksiavioiset avioliitot. Näin saatiin yksilöt helpommin hallittaviksi ja nöyremmiksi, kun kirkko valvoi sukupuolisuhteita.

Onko linkkiä antaa tähän tutkimukseen?

Ei tietenkään ole. Ei kirkko ole keksinyt yksiavioisuutta. Mikähän älynväläys tämä nyt taas on. Tosin olen muissakin ketjuissa nähnyt tämän saman tyypin saman kommentin. Ehkä hänen pitäisi vähän kerrata ihmiskunnan historiaa ja samalla tutustua evoluutiobiologiaan.

-eri

Avioliiton kirkko on kyllä länsimaisessa nykymuodossa kehittänyt. Evoluutiobiologia on eri asia kun kulttuurihistoria.

Mitä ihmettä nyt taas? Kyllä esim. roomalaiset solmivat avioliittoja ennen kristinuskoa ja juutalalaiset ja vaikka ketkä. Tarkoitatko kristillistä liturgiaa? No, joo se on kristillistä.

No esim. antiikin kreikkalaisten käsitys avioliitosta osin oli, että naisen kanssa solmitaan "likainen" suhde omaisuuden ja suvun jatkamiseksi ja nuorten orjapoikien kanssa sitten harjoitetaan sitä puhdasta rakkautta. Eli kyllä kirkko on hyvinkin paljon määritellyt avioliittoa nykyisessä länsimaidessa muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tutustua sellaiseen teokseen kuin "Sex and Culture" (Joseph Daniel Unwin). Teoksessa käsitellään mikä merkitys yhteiskunnalla on erilaisista tavoista rajoittaa seksuaalisuutta.

Tulos on hämmästyttävä, ainakin nykystandardein. Unwinin mukaan elinvoimaisin yhteiskunta on sellainen, jossa seksuaalisuutta on rajoitettu todella rajusti esim. siten, että vallitsee absoluuttinen yksiavioisuuden vaatimus. Tällaiset yhteiskunnat ovat pesseet muut (esim. polygaamiset yhteiskunnat) mennen tullen.

"Ongelma" tosin on se, että yhteiskunnissa, joissa elintaso nousee, ihmiset alkavat vaatia itselleen vapauksia, joista yksi on tietenkin seksuaalisuuteen liittyvä - eli ihmiset haluavat valita omat kumppaninsa ja tarvittaessa vaihtaa. Tämä kuitenkin Unwinin tutkimusten mukaan johtaa yhteiskuntien rappeutumiseen, joka pahimmillaan tarkoittaa että joku toinen, vahvempi ja maskuliinisempi kulttuuri tulee tilalle.

Itse uskon, että jotain tämän kaltaista meille on nyt toteutumassa, tosin sillä poikkeuksella, että joku "vahvempi" valtaisi meidät (koska sellaisia ei taida olla).

Mutta, kannattaa tutustua jos kiinnostaa.

Mielenkiintoista. Kyllähän ihmiset ovat valinneet yksiavoisuuden myös sen takia, että siitä on ihan mitattavaa hyötyä. Tietenkin se, että tiedetään kenen jälkeläisiä lapset ovat, mutta myös sen takia, että se tuo turvaa naiselle ja lapsille. Muitakin hyötyjä on, esim. luin jostain että miesten testosteronipitoisuus on korkeampi, jos heillä on seksisuhde vakituisen kumppanin kanssa, kuin vaihtuvien kumppanien. Ja aviossa olevilla miehillä on (keskimäärin) isompi varallisuus, kuin sinkkumiehillä, joka liittyy varmaan siihen, että mies motivoituu huolehtimaan perheestään ja saavuttaa siten paremman taloudellisen aseman.

Tarkastelet asiaa liian kulttuurisidonnaisesti muutaman vuosituhannen aikaperspektiivistä. Mitä enemmän tasa-arvoa muodostuu naisten ja miesten välillä, tilanne muuttuu, jos ja kun nainen ei enää tarvitse miehen tuomaa turvaa (taloudellista tai fyysistä).

Kaiken kaikkiaan, länsimaissa mies on tällä hetkellä menettämässä vuosituhantista valta-asemaansa. Näinhän on kehityksen myös uumoiltu jatkuvan mm. YK:n väestöennusteissa. (Mitä enemmän naiset saavuttavat tasa-arvoa, sitä vähemmän lapsia syntyy, jne.)

Nykyään tunnutaan ajattelevan, että ihminen pääsee biologiastaan jos oikein kovasti yrittää. Väitän, että nainen yhä vieläkin haluaa parisuhteeltaan "turvaa". Enää se ei välttämättä ole taloudellista turvaa, mutta se voi olla turvallisuuden tunnetta emotionaalisella tasolla. Ja väitän, että jokaiselle yhteiskunnalle ja kulttuurille on pahaksi, jos lapsilla ei ole isänmallia. Tästä meillä on jo esimerkkejä vaikka kuinka paljon. Nykyisin on vain kiellettyä sanoa, että esim. teinipojan ongelmat johtuvat isättömyydestä, vaikka teini itse niin sanoisi.

Isänmallin puute on yleensä ennen kaikkea sitä, että puuttuu kunnollinen miehen malli lähipiiristä. Tämä on todellinen ongelma monella teinipojalla. Jopa sellaisilla joilla se isä perheessä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi kyllä olla alunperin kirkon keksimä juttu nämä yksiavioiset avioliitot. Näin saatiin yksilöt helpommin hallittaviksi ja nöyremmiksi, kun kirkko valvoi sukupuolisuhteita.

Onko linkkiä antaa tähän tutkimukseen?

Ei tietenkään ole. Ei kirkko ole keksinyt yksiavioisuutta. Mikähän älynväläys tämä nyt taas on. Tosin olen muissakin ketjuissa nähnyt tämän saman tyypin saman kommentin. Ehkä hänen pitäisi vähän kerrata ihmiskunnan historiaa ja samalla tutustua evoluutiobiologiaan.

-eri

Avioliiton kirkko on kyllä länsimaisessa nykymuodossa kehittänyt. Evoluutiobiologia on eri asia kun kulttuurihistoria.

Mitä ihmettä nyt taas? Kyllä esim. roomalaiset solmivat avioliittoja ennen kristinuskoa ja juutalalaiset ja vaikka ketkä. Tarkoitatko kristillistä liturgiaa? No, joo se on kristillistä.

 

No esim. antiikin kreikkalaisten käsitys avioliitosta osin oli, että naisen kanssa solmitaan "likainen" suhde omaisuuden ja suvun jatkamiseksi ja nuorten orjapoikien kanssa sitten harjoitetaan sitä puhdasta rakkautta. Eli kyllä kirkko on hyvinkin paljon määritellyt avioliittoa nykyisessä länsimaidessa muodossa.

Mutta entäs roomalaiset? Ennemmin voitaisiin sanoa, että roomalaisten käsitys avioliitosta oli perusta kristilliselle avioliitolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi kyllä olla alunperin kirkon keksimä juttu nämä yksiavioiset avioliitot. Näin saatiin yksilöt helpommin hallittaviksi ja nöyremmiksi, kun kirkko valvoi sukupuolisuhteita.

Torakatkin ovat yksiavioisia. Eivät ota uutta puolisoa edes puolisonsa kuoleman jälkeen.

Yritäpä hallita torakkaa. Tai pakottaa menemään kirkkoon.

Tuskin onnistui joutsenenkaan hallitseminen. Sekin on yksiavioinen.

Joutsen on yksiavioinen vain Disneyn saduissa! On ihan tieteellisesti tutkittu, että joutsenten poikasista n. 15% on eri isukki, kuin äidin kaa souteleva. Ne ovat myös hiton mustasukkaisia ja valmiita tappamaan naapurin kakaratkin. :DDD

https://www.abc.net.au/science/articles/2006/06/08/1658291.htm

"DNA testing has shown that one in six cygnets is the product of an illicit encounter, smashing the birds' monogamous image."

Tuo "uskottomuus" koskee jutun mukaan mustia naarasjoutsenia. Valkoiset ovat uskollisia. :) Voisiko kyse olla pienestä populaatiosta, mustia on vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksiavioisuus on synnyttänyt tarpeen miehille omistaa ja rajoittaa naista.

Niin, miehillä on kautta vuosisatojen ollut sellainen kumma piintynyt tapa, että ne haluaa tietää, keiden lapsien isiä he ovat. Sehän ei ole mahdollista, jos naisilla on useita seksikumppaneita. Isyyden tietäminen on ollut tärkeää mm. perimisen kannalta, jos ei puhuta ihan viidakkoyhteisöistä, joissa ei mitään perittävää ole.

Oletan, että useimmille naisillekin on tärkeää tietää, kuka lapsen isä on, vaikka onhan sellaisiakin naisia, joille se ei ole tärkeää.

Lapsen isällä taitaa loppupelissä olla merkitystä naiselle vain, mikäli hän tarvitsee miehen tuomaa "suojaa ja turvaa". 

Länsimaissa alkaa olla yhä enemmän ja enemmän naisia, joilla on mahdollisuus olla "itsellisiä äitejä". Tilanne ei luonnollisesti ole miesten kannalta toivottava ja uskon, että osalle heistä tilanne luo hyvinkin naisvihamielisiä ajatuksia. "Jos on aina ollut etuoikeutettu, tasa-arvo tuntuu syrjinnältä." Jukka Lindström.

Naiset on saatu uskomaan, että heidän kannaltaan on jotenkin "helpompaa" olla "itsellinen äiti", mutta lapsen ja sitä myötä yhteiskunnan kannalta se on erittäin huono asia. Erityisesti tietenkin näiden isättömien poikien osalta, mutta myös tyttöjen, jotka saavat mallin, jossa "itsellinen äiti" on jotain tavoiteltavaa ja jopa hyväksi lapselle. Yhdysvalloissa tämä on riesa erityisesti mustien kulttuurissa (ei tietenkään kaikilla), jossa isät loistavat poissaolollaan ja lapset kärsivät.

Esimerkkisi Yhdysvalloista ei toimi. Siellä kyse ei ole itsellisistä äideistä, vaan yleensä parisuhteen turvaa hakeneista ja tarvitsevista naisista, jotka ovat jääneet yksinhuoltajiksi. Kerta toisensa jälkeen.

Itsellinen äiti on hyvän taloudellisen ja yleensä myös sosiaalisen turvan omaava nainen. 

Eli suomalainen nainen jotenkin pystyy kiertämään isättömyyden ongelman pelkällä rahalla ja sillä, että hänellä on kavereita, toisin kuin joku reppana vähäosainen amerikkalainen (jolla varmaa on kavereita myös)?

Edelleen tarkastelet asiaa tavattoman suppeasta lähtökohdasta. Ongelma kuvaamassasi tapauksissa on harvemmin se isättömyys, vaan miehen mallin puuttuminen.

Vierailija kirjoitti:

Se on kehittynyt tästä ja tosiaan positiiviseen suuntaan. Moniavioisuus siis käytännössä tarkoittaa, että on alfauros joka vie kaikki naiset tai muslimaissahan saa edelleen pitää vaikka 4 vaimoa jos vaan saa elätettyä. 

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Alfauros -teoria on kumottu ajat sitten. Ei kannata viitata tieteeseen, jos ei tiedä uusimpia tuloksia.

Siksi toisekseen historia tuntee monogamisia heimoja jo pitkältä ajalta. En tajua miksi tästä ei puhuta. Samaten avioliittoja oli Suomessa ennen kristinuskon tuloa ja silti tietämättömät väittää, että avioliitto olisi kristinuskon luoma ihanne.

Median tiedeviestintään ei myöskään voi luottaa YHTÄÄN, älkää unohtako sitä!

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon,,että olisim yksiavioinen, vaikka eläisin mihin historian aikaan. Ei ole koskaan kiinnostanut muut miehet.

No, olin Ekassa avioliitossa 20 vuotta, nyt toisessa kymmenettä vuotta. Molemmissa säännöllistä seksiä, mutta ei sekään kaikkea selitä.

En ole niin aiheeseen tutustunut, mutta itsestäni on myös tällainen mutu. Joku muu taas varmasti elää toisin itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla ajassa, jossa se on mahdollista.

Nuorena saatoin ihastua helposti, mutten halunnut vakituista parisuhdetta. Myöhemmin aikuisuuteen saakka päästyäni olen parisuhteen muodostettuani mennyt jotenkin putkeen. Toki siis näen kauniita ja komeita ihmisiä sukupuolesta riippumatta, mutta koen parisuhteen aikana sellaista tyyneyttä, jota ei sekoita seksuaalisuuteen liittyvät epävarmuuden muita ihmisiä kohtaan kuin omaa puolisoani. Koen, että hänet olen valinnut ja hän on valinnut minut. Toki siis aikansa kutakin, eli kyllä elämä tai kuolema joskus erottaa, mutta tässä hetkessä kaikki on hyvin ja en näe muita mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi kyllä olla alunperin kirkon keksimä juttu nämä yksiavioiset avioliitot. Näin saatiin yksilöt helpommin hallittaviksi ja nöyremmiksi, kun kirkko valvoi sukupuolisuhteita.

Onko linkkiä antaa tähän tutkimukseen?

Ei tietenkään ole. Ei kirkko ole keksinyt yksiavioisuutta. Mikähän älynväläys tämä nyt taas on. Tosin olen muissakin ketjuissa nähnyt tämän saman tyypin saman kommentin. Ehkä hänen pitäisi vähän kerrata ihmiskunnan historiaa ja samalla tutustua evoluutiobiologiaan.

-eri

Avioliiton kirkko on kyllä länsimaisessa nykymuodossa kehittänyt. Evoluutiobiologia on eri asia kun kulttuurihistoria.

Mitä ihmettä nyt taas? Kyllä esim. roomalaiset solmivat avioliittoja ennen kristinuskoa ja juutalalaiset ja vaikka ketkä. Tarkoitatko kristillistä liturgiaa? No, joo se on kristillistä.

 

No esim. antiikin kreikkalaisten käsitys avioliitosta osin oli, että naisen kanssa solmitaan "likainen" suhde omaisuuden ja suvun jatkamiseksi ja nuorten orjapoikien kanssa sitten harjoitetaan sitä puhdasta rakkautta. Eli kyllä kirkko on hyvinkin paljon määritellyt avioliittoa nykyisessä länsimaidessa muodossa.

Mutta entäs roomalaiset? Ennemmin voitaisiin sanoa, että roomalaisten käsitys avioliitosta oli perusta kristilliselle avioliitolle.

Roomalainen käsitys taisi olla aika lailla sama mitä esim. skandinaavinen käsitys ennen kristinuskoa? Eli homma perustui sukujen sopimuksiin ja olivat ennen kaikkea omaisuudenjako sopimuksia. 

Kirkon myötä sukujen valta väheni, kun kirkko (ja myöhemmin yhteiskunta) otti vallan suvuilta pois.

Siinä olen kanssasi samaa mieltä, ettei se kirkonkaan käsitys mistään tyhjiöstä syntynyt. Ja vallastahan näissä asioissa on aina ollut kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksiavioisuus on synnyttänyt tarpeen miehille omistaa ja rajoittaa naista.

Niin, miehillä on kautta vuosisatojen ollut sellainen kumma piintynyt tapa, että ne haluaa tietää, keiden lapsien isiä he ovat. Sehän ei ole mahdollista, jos naisilla on useita seksikumppaneita. Isyyden tietäminen on ollut tärkeää mm. perimisen kannalta, jos ei puhuta ihan viidakkoyhteisöistä, joissa ei mitään perittävää ole.

Oletan, että useimmille naisillekin on tärkeää tietää, kuka lapsen isä on, vaikka onhan sellaisiakin naisia, joille se ei ole tärkeää.

Lapsen isällä taitaa loppupelissä olla merkitystä naiselle vain, mikäli hän tarvitsee miehen tuomaa "suojaa ja turvaa". 

Länsimaissa alkaa olla yhä enemmän ja enemmän naisia, joilla on mahdollisuus olla "itsellisiä äitejä". Tilanne ei luonnollisesti ole miesten kannalta toivottava ja uskon, että osalle heistä tilanne luo hyvinkin naisvihamielisiä ajatuksia. "Jos on aina ollut etuoikeutettu, tasa-arvo tuntuu syrjinnältä." Jukka Lindström.

Naiset on saatu uskomaan, että heidän kannaltaan on jotenkin "helpompaa" olla "itsellinen äiti", mutta lapsen ja sitä myötä yhteiskunnan kannalta se on erittäin huono asia. Erityisesti tietenkin näiden isättömien poikien osalta, mutta myös tyttöjen, jotka saavat mallin, jossa "itsellinen äiti" on jotain tavoiteltavaa ja jopa hyväksi lapselle. Yhdysvalloissa tämä on riesa erityisesti mustien kulttuurissa (ei tietenkään kaikilla), jossa isät loistavat poissaolollaan ja lapset kärsivät.

Esimerkkisi Yhdysvalloista ei toimi. Siellä kyse ei ole itsellisistä äideistä, vaan yleensä parisuhteen turvaa hakeneista ja tarvitsevista naisista, jotka ovat jääneet yksinhuoltajiksi. Kerta toisensa jälkeen.

Itsellinen äiti on hyvän taloudellisen ja yleensä myös sosiaalisen turvan omaava nainen. 

Eli suomalainen nainen jotenkin pystyy kiertämään isättömyyden ongelman pelkällä rahalla ja sillä, että hänellä on kavereita, toisin kuin joku reppana vähäosainen amerikkalainen (jolla varmaa on kavereita myös)?

Edelleen tarkastelet asiaa tavattoman suppeasta lähtökohdasta. Ongelma kuvaamassasi tapauksissa on harvemmin se isättömyys, vaan miehen mallin puuttuminen.

On varmaan näitä onnekkaita poikia, joilla sattuu olemaan lähipiirissä mies, joka voi sen mallin antaa. Tähänhän ei sitten riitä, että on esim. miesopettaja (yhä harvinaisempi ilmiö) tai joku mukava naapuri. Isää on vaikea korvata, vaikka sinä haluaisitkin uskoa, ettei se nyt niin vakavaa ole. Isättömät lapset kuitenkin ovat kanssasi eri mieltä. Ja tutkijat (paitsi tietenkin feministitutkijat).