Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi naisille on niin vaikea hyväksyä eronneiden miesten lapsia
31.01.2023 |
Miksi naisille on niin vaikea hyväksyä eronneiden miesten lapsia? Sanotaan että kyllä ymmärretään ja ehkä ulkokultaisesti jaksetaan esittää mukavaa, mutta sitten kun lapset eivät ole paikalla niin rumat puheet ja halveksuminen alkaa. Ihan kuin historia pitäisi pyyhkiä pois. Ja sitten kuitenkin ne omat kultamussukat on niin täydellisiä ja mallikansalaisia joista kaikkien on pakko pitää.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi? Onhan lapsista aivan älyttömän paljon vaivaa, vahtimista, sotkua, meteliä sekä ajan ja rahan kulumista. Ihmetteletkö oikeasti, miksi joku ei halua toisten ihmisten lapsia omaa vapaa-aikaansa pilaamaan, ehkä jopa omaan kotiinsa? Minä kyllä ymmärrän täysin, vaikka kokemusta minulla onkin vain ydinperheestä.
Luin ekaksi: "Ihmetteletkö oikeasti, miksi joku ei halua toisten ihmisten lapsia omaa vapaa-aikaansa pilaamaan, ehkä jopa OMAN KOTINSA?"
Mutta onhan sekin totta. Jos vaikka lapsi pilaa kotini, aiheuttaa jonkun isomman vahingon niin kuka sen korvaa? Ei mulla ole vakuutusta lasten aiheuttamien sotkujen varalle. Ja jos niin käy niin mies todennäköisesti vain livistää kersoineen paikalta ja esittää ettei ole koskaan mua tuntenutkaan. Mulla ei ole paskalla palkallani rahaa korjailla muiden aiheuttamia remppoja. Ex mieheni jo aiheutti yhden vesivahingon ja makselen sitä vieläkin kun hän livisti siitäkin vastuusta.
Ihania miehiä sulla😂mistä noita kultakimpaleita löysit🤣🤣🤣
Miksi puhut monikossa? Mulla on ollut vain yksi mies. Tutustuttiin toisiimme jo ihan kakaroina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheen isänä minun on valittavasti myönnettävä, että aika ajoin minun on vaikea hyväksyä vaimoni juuri aikuisikään tulevia poikia. Vaimoni hyväksyy kaiken mitä pojat tekee (pitää bileitä meidän kotona, juo meidän viinat, rikkoo paikkoja, tupakoi sisällä, ja meteliä mistä naapurit ovat vihjanneet). Omat lapseni ovat kuulemma lässyköitä ja nörttejä jotka eivät osaa irroitella kuten siinä iässä pitäisi.
Taustalla taitaa olla erilaiset perhekulttuurit mistä molemmat tulette. Meillä kotona pidettiin kovaa kuria, ja arvostettiin myös kirjaviisautta. Vaimoni perheessä taas oltiin vapaan kasvatuksen puolella, ja arvostettiin liberaaleja arvoja. Kummassakin varmasti hyvät, ja huonot puolet, mutta huonosti sekoittuu keskenään.
Meillä sama, mutta toisinpäin. Lisänä kuvioissa vielä ex, jota ei vähempää voisi kiinnostaa teini-ikäinen lapsensa. Haluaisi lapsen muuttavan meille kokonaan asumaan. Että sellainen äiti. Ulospäin on niin osallistuva ja pikkukylämme "kermaa", joka esittää niin täydellistä. Jospa vaan porukka tietäisi.
No miksi lapsen isä ei ota lasta teille kokonaan asumaan? Itse pitäisin omat teeini-ikäiset lapseni joka päivä luonani riemusta kiljuen. Vai eikö sitä vuoden isukkiakaan nappaa oma teini-ikäinen lapsensa eli pata kattilaa soimaa?
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on jo melkein aikuisia, pari vuotta enää jäljellä ja silti karvat nousee naisilla pystyyn. Ilmeisesti pitäisi heti päästä lipittelemään viiniä ja matkustelemaan Kreikkaan kun nainen on saanut omat lapsensa pois pesästä. Yleensähän samanikäisillä naisilla lapset on jo aikuisia kun mies on tyypillisesti muutaman vuoden vanhempi.
Aika masokisti saa olla, että alkaa paapomaan tuntemattoman teinejä.
Ei ketään tarvitse paapoa. En velvoita ketään muuttamaan meille tai vahtimaan lapsia. Tietysti jos haluaa viettää kanssani aikaa kun tapaan lapsia niin ne kuuluvat samaan pakettiin.
En mäkään ymmärrä, jos tuollaisessa tilanteessa nainen käyttäytyy kuten aloituksessa kuvattiin. Onko pakko ängetä miehen luokse just silloin, kun lapset ovat siellä? Siis jos ei pidä ko lapsista? Menee sitten, kun lapset ovat taas äidillään.
Ilmeisesti joidenkin naisten mielestä aika jota käytetään lasten tapaamiseen on miehen omaa aikaa joka vähentää yhdessä vietettyä aikapottia. Eikä siis suinkaan erillistä lasten tapaamiseen käytettyä aikaa. Nainen haluaa minimoida tällaisen ns. virheellisen ajankäytön.
Sama myös rahankäytössä. Mies ei saisi käyttää rahaa omiin lapsiinsa, koska kyllähän suhteeseen kuuluu yhteinen rahankäyttö. Eikä sitä saa käyttää toissijaisiin kohteisiin.
Suhteen koko perusta on usein taloudellinen hyöty.
En mä usko, että niille naisille, joilla itselläänkin on samanikäisiä tai nuorempia lapsia, on ongelma se, että miehelläkin on omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran täällä av:lla joku nainen kirjoitti, että hänellä on esikoinen ex-miehen kanssa ja ennen esikoinen ja nykyinen mies tulivat loistavasti toimeen keskenään, mutta sitten kun heille syntyi yhteinen vauva, alkoi mies käyttäytyä ilkeästi naisen lasta kohtaan .
Vierailija kirjoitti:
En halua olla ilmaissiivooja ja miehillä on tapana sanoa, että käyn hakemassa kaupasta jotain ja ne lapset jää naisen vahdittavaksi.
Me keskusteltiin ennen yhteen muuttoa mitä tarkoitaa se että miehellä on lapset ja minulla ei.
Tähän kuuluu mm. se että mies siivoaa lastensa sotkut jos ei laita lapsiaan itse siivoomaan, ja lapset eivät jää minulle sekunniksikaan hoitoon ellen itse sitä ehdota. Tällä on menty, ja silti välillä on lastensa kanssa ärsyttävää ja raskasta.
Sen sijaan en ole mikään hyväksymään tai olemaan hyväksymättä ketään ihmistä jota maa päällään kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole omia lapsia ja siksi ajatus siitä, että mies olisi jo elänyt perheenperustamisvaiheen ja hänen lapsilukunsa on täynnä, ei houkuta.
Jos lähestyt jo neljääkymppiä niin kannattaa harkita pystytkö joustamaan ettei perhe jää haaveeksi.
Jos miehellä on jo lapsiluku täynnä se perhe jää silti haaveeksi, mitä et ymmärtänyt?
Miksi joskus naiselle ne miehen lapset tai lapsi on kakkosluokan kansalaisia?
Vierestä seurannut uusioperhekuviota jossa miehellä on yksi alakouluikäinen lapsi, naisella on edellisestä liitosta kolme lasta, yksi alakouluikäinen(5. luokalla), yksi yläasteikäinen ja yksi jo melkein täysi-ikäinen.
Sitten heillä on yksi yhteinen lapsi joka tarhaiässä.
Ongelmana on se että tälle naiselle miehen lapsi on ihan kakkosluokan kansalainen.. Okei joutuu jakamaan huoneen naisen alakouluikäisen kanssa, suht normaalia. Mutta sitten mitä ei saa mitä tää alakouluikäinen saa:
- soittaa kotona puhelimella, varsinkaan videopuheluita edes äidilleen tai ylipäänsä käyttää sisällä puhelinta
- kutsua kavereita kylään
- Kiukuta yhtään mistää tai nainen raivostuu
- lapselle ei isä saa ostaa mitään vaatetta kun lapsen äiti saa lapsilisät -> hänen tehtävä ostaa
- jäädä yksin kotiin vaikka naisen alakouluikäinen olisi myös paikalla (eli joutuu lähtemään ulos jos nainen, isä ja yhteinen lapsi lähtevät vaikka kaupassa käymään.
näitä on vaikka mitä, ei ihme että lapsi voi huonosti... Lapsen isä ei ilmeisesti näe tilanteessa ongelmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Life is hard. Erotessa kaikki monimutkistuu.
Koska itselläni ei ole lapsia ja haluan kokea miehen kanssa perheen perustamisen yhdessä ekaa kertaa. Lisäksi kertoo siitä, että mies ei ole laittanut itseään likoon, kun on eronnut vaikka on perhe jo perustettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Kerran täällä av:lla joku nainen kirjoitti, että hänellä on esikoinen ex-miehen kanssa ja ennen esikoinen ja nykyinen mies tulivat loistavasti toimeen keskenään, mutta sitten kun heille syntyi yhteinen vauva, alkoi mies käyttäytyä ilkeästi naisen lasta kohtaan .
Tämä ei ole harvinainen ilmiö, aika usein on AV:lla saanut lukea vastaavista tapauksista. Kai siinä tapahtuu sellainen "veri on vettä sakeampaa" -ilmiö, eli isä- tai äitipuoli oman lapsen saatuaan alkaa vaistomaisesti suosimaan omaa jälkeläistään ja kokee kumppaninsa lapsen kilpailijana. Aika karseaa kyllä ja yksi muistutus siitä miksi uusperheet eivät usein toimi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joskus naiselle ne miehen lapset tai lapsi on kakkosluokan kansalaisia?
Vierestä seurannut uusioperhekuviota jossa miehellä on yksi alakouluikäinen lapsi, naisella on edellisestä liitosta kolme lasta, yksi alakouluikäinen(5. luokalla), yksi yläasteikäinen ja yksi jo melkein täysi-ikäinen.
Sitten heillä on yksi yhteinen lapsi joka tarhaiässä.
Ongelmana on se että tälle naiselle miehen lapsi on ihan kakkosluokan kansalainen.. Okei joutuu jakamaan huoneen naisen alakouluikäisen kanssa, suht normaalia. Mutta sitten mitä ei saa mitä tää alakouluikäinen saa:
- soittaa kotona puhelimella, varsinkaan videopuheluita edes äidilleen tai ylipäänsä käyttää sisällä puhelinta
- kutsua kavereita kylään
- Kiukuta yhtään mistää tai nainen raivostuu
- lapselle ei isä saa ostaa mitään vaatetta kun lapsen äiti saa lapsilisät -> hänen tehtävä ostaa
- jäädä yksin kotiin vaikka naisen alakouluikäinen olisi myös paikalla (eli joutuu lähtemään ulos jos nainen, isä ja yhteinen lapsi lähtevät vaikka kaupassa käymään.
näitä on vaikka mitä, ei ihme että lapsi voi huonosti... Lapsen isä ei ilmeisesti näe tilanteessa ongelmaa?
Aika paska isä on kyllä lapsella, jos ei tuon vertaa kykene lapsensa etuja puolustamaan. Itse harkitsisin jopa lasua, mielestäni tässä on aika selkeät kaltoinkohtelun merkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua huolehtia toisen naisen lapsista. Lisäksi jos miehellä on lapsia, niin niiden lasten menot ja harrastukset ja koulu jne syövät valtavasti yhteistä aikaa.
Ei kiitos. Jos lapsia alan kaitsemaan, niin sitten niiden täytyy olla minun omiani.
Kyllä mä hyväksyin exän lapset. Painotin hänelle aina sitä, että lasten lapsuus on lyhyt ja heidän tarpeet tulee ensin. Että me voidaan nähdä, kun he ovat äidillään. Miehen suhde lapsiin parani meidän suhteen aikana. Toki tehtiin yhdessäkin asioita ja oli kivaa.
Olen elänyt pitkään itsenäistä elämää, enkä aio muuttaa koskaan kenenkään kanssa yhteen. Vierailla voidaan puolin ja toisin. Jos lapset eivät halua minua heidän kotiin joskus, en mene. Koskaan eivät olleet sitä mieltä.
Kaivetaas kaikki kauhukuvat ja aletaan yleistämään. YH:T ovat toki poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä yleistät? Ei kaikki ole tuollaisia. Esim. mä en ole tuollainen. Mun miehellä oli ennestään kolme lasta, mulla yksi. Nykyään miehellä on jo yksi lapsenlapsikin ja musta tehtiin myös isoäiti. <3
Siksi koska se ON yleistä. Kai olet ymmärtänyt, että jokainen aihe täällä käsitellään yleistäen? Hienoa, että teillä asiat on hyvin, mutta valitettavan yleistä on juuri tuo mistä aloituksessa sanottiin. Ei tarvitse ku lukea tätä palstaa niin huomaa, että juuri noin asia on.
En ole ollut kyseisessä tilanteessa, mutta en ole juuri harkinnutkaan eronneita miehiä, joilla on jo lapsia, ihan käytännön syistä. Uskon, että kiintyisin lapsiin ja rakastaisin heitä, mutta voisi olla vaikea olla se perheen "ylimääräinen". Totta kai miehelle lapset tulisivat etusijalla, ja jos eivät, niin olisiko sellainen edes kunnon mies? Mutta entä minä? Olisin aina perheessä viimeisenä ja todennäköisesti exä, lasten äiti, olisi vahvasti mukana arjessa ainakin jollakin tavalla. Tiedän perheitä, joissa yhteistyö sujuu saumattomasti ja välit ovat hyvät, ja sitten niitä toisia, jotka ovat kuin suoraan painajaisesta.
Ottaisin mieluummin leskimiehen, jolla olisi lapsia. Silloin minä olisin se lasten uusi äiti ja olisi vain yksi perhe.
Kaikkien maailman? Suomen? naisten kanssa olet ollut, kun noin hyvin tiedät?
Alue: Aihe vapaa
Ihania miehiä sulla😂mistä noita kultakimpaleita löysit🤣🤣🤣