Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi naisille on niin vaikea hyväksyä eronneiden miesten lapsia
31.01.2023 |
Miksi naisille on niin vaikea hyväksyä eronneiden miesten lapsia? Sanotaan että kyllä ymmärretään ja ehkä ulkokultaisesti jaksetaan esittää mukavaa, mutta sitten kun lapset eivät ole paikalla niin rumat puheet ja halveksuminen alkaa. Ihan kuin historia pitäisi pyyhkiä pois. Ja sitten kuitenkin ne omat kultamussukat on niin täydellisiä ja mallikansalaisia joista kaikkien on pakko pitää.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Miksi joskus naiselle ne miehen lapset tai lapsi on kakkosluokan kansalaisia?
Vierestä seurannut uusioperhekuviota jossa miehellä on yksi alakouluikäinen lapsi, naisella on edellisestä liitosta kolme lasta, yksi alakouluikäinen(5. luokalla), yksi yläasteikäinen ja yksi jo melkein täysi-ikäinen.
Sitten heillä on yksi yhteinen lapsi joka tarhaiässä.
Ongelmana on se että tälle naiselle miehen lapsi on ihan kakkosluokan kansalainen.. Okei joutuu jakamaan huoneen naisen alakouluikäisen kanssa, suht normaalia. Mutta sitten mitä ei saa mitä tää alakouluikäinen saa:
- soittaa kotona puhelimella, varsinkaan videopuheluita edes äidilleen tai ylipäänsä käyttää sisällä puhelinta
- kutsua kavereita kylään
- Kiukuta yhtään mistää tai nainen raivostuu
- lapselle ei isä saa ostaa mitään vaatetta kun lapsen äiti saa lapsilisät -> hänen tehtävä ostaa
- jäädä yksin kotiin vaikka naisen alakouluikäinen olisi myös paikalla (eli joutuu lähtemään ulos jos nainen, isä ja yhteinen lapsi lähtevät vaikka kaupassa käymään.
näitä on vaikka mitä, ei ihme että lapsi voi huonosti... Lapsen isä ei ilmeisesti näe tilanteessa ongelmaa?
Koska se lapsi ei ole oma ja kuka tietää vaikka toteuttaa sen hullun exän vaatimuksia.
Onhan se nyt selvä, että vieras kakara on rasite siellä nurkissa pyörimässä kun kerran on omiakin muksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi joskus naiselle ne miehen lapset tai lapsi on kakkosluokan kansalaisia?
Vierestä seurannut uusioperhekuviota jossa miehellä on yksi alakouluikäinen lapsi, naisella on edellisestä liitosta kolme lasta, yksi alakouluikäinen(5. luokalla), yksi yläasteikäinen ja yksi jo melkein täysi-ikäinen.
Sitten heillä on yksi yhteinen lapsi joka tarhaiässä.
Ongelmana on se että tälle naiselle miehen lapsi on ihan kakkosluokan kansalainen.. Okei joutuu jakamaan huoneen naisen alakouluikäisen kanssa, suht normaalia. Mutta sitten mitä ei saa mitä tää alakouluikäinen saa:
- soittaa kotona puhelimella, varsinkaan videopuheluita edes äidilleen tai ylipäänsä käyttää sisällä puhelinta
- kutsua kavereita kylään
- Kiukuta yhtään mistää tai nainen raivostuu
- lapselle ei isä saa ostaa mitään vaatetta kun lapsen äiti saa lapsilisät -> hänen tehtävä ostaa
- jäädä yksin kotiin vaikka naisen alakouluikäinen olisi myös paikalla (eli joutuu lähtemään ulos jos nainen, isä ja yhteinen lapsi lähtevät vaikka kaupassa käymään.
näitä on vaikka mitä, ei ihme että lapsi voi huonosti... Lapsen isä ei ilmeisesti näe tilanteessa ongelmaa?
Kuulostaa siltä, että tuo nainen haluaa saada tämän miehen lapsen ennenaikaisesti pois perinnönjakojonosta tai on muuten tyhmä. Rintaperillisillä on se oma osuutensa. Tuohan on henkistä väkivaltaa laittaa tuolla tavalla eri säännöt yhdelle lapselle. Ei saa pitää yhteyttä kotona ollessaan äitiin ja kavereihin, eikä saa tuoda kavereita kotiin? Ja tämä on pysyvä käytäntö, eikä mikään viikon mittainen rangaistus jostain isosta perseilystä? Ajatteleeko tämä uusiovaimo, että tuolla saa aikaan kunnon kansalaisen, masennuksen vai jotain muuta? Vaarallista touhua. Jotkut eivät ns. latistu ikuisuuksiin, vaan heillä sitten napsahtaa lopulta ja pahasti. Mies on joko ihan kynnysmatto tai ei enää halua lapsekseen sitä omaansa, niitäkin löytyy. Pienistä, rakastamattomista, pojistakin voi kasvaa vihaisia isoja miehiä, jotka syyttää naisia kaikesta. Joutaisi sossu tarkistaa nuo olot. Lapsi kasvaa terveemmäksi persoonaksi ympäristössä, missä lapsilla on samat pelisäännöt. Varmasti lapsi pohtii, mikä hänessä on vikana, kun äitipuoli laittaa mielivaltaiset säännöt ja isä ei tee mitään asialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joskus naiselle ne miehen lapset tai lapsi on kakkosluokan kansalaisia?
Vierestä seurannut uusioperhekuviota jossa miehellä on yksi alakouluikäinen lapsi, naisella on edellisestä liitosta kolme lasta, yksi alakouluikäinen(5. luokalla), yksi yläasteikäinen ja yksi jo melkein täysi-ikäinen.
Sitten heillä on yksi yhteinen lapsi joka tarhaiässä.
Ongelmana on se että tälle naiselle miehen lapsi on ihan kakkosluokan kansalainen.. Okei joutuu jakamaan huoneen naisen alakouluikäisen kanssa, suht normaalia. Mutta sitten mitä ei saa mitä tää alakouluikäinen saa:
- soittaa kotona puhelimella, varsinkaan videopuheluita edes äidilleen tai ylipäänsä käyttää sisällä puhelinta
- kutsua kavereita kylään
- Kiukuta yhtään mistää tai nainen raivostuu
- lapselle ei isä saa ostaa mitään vaatetta kun lapsen äiti saa lapsilisät -> hänen tehtävä ostaa
- jäädä yksin kotiin vaikka naisen alakouluikäinen olisi myös paikalla (eli joutuu lähtemään ulos jos nainen, isä ja yhteinen lapsi lähtevät vaikka kaupassa käymään.
näitä on vaikka mitä, ei ihme että lapsi voi huonosti... Lapsen isä ei ilmeisesti näe tilanteessa ongelmaa?
Kuulostaa siltä, että tuo nainen haluaa saada tämän miehen lapsen ennenaikaisesti pois perinnönjakojonosta tai on muuten tyhmä. Rintaperillisillä on se oma osuutensa. Tuohan on henkistä väkivaltaa laittaa tuolla tavalla eri säännöt yhdelle lapselle. Ei saa pitää yhteyttä kotona ollessaan äitiin ja kavereihin, eikä saa tuoda kavereita kotiin? Ja tämä on pysyvä käytäntö, eikä mikään viikon mittainen rangaistus jostain isosta perseilystä? Ajatteleeko tämä uusiovaimo, että tuolla saa aikaan kunnon kansalaisen, masennuksen vai jotain muuta? Vaarallista touhua. Jotkut eivät ns. latistu ikuisuuksiin, vaan heillä sitten napsahtaa lopulta ja pahasti. Mies on joko ihan kynnysmatto tai ei enää halua lapsekseen sitä omaansa, niitäkin löytyy. Pienistä, rakastamattomista, pojistakin voi kasvaa vihaisia isoja miehiä, jotka syyttää naisia kaikesta. Joutaisi sossu tarkistaa nuo olot. Lapsi kasvaa terveemmäksi persoonaksi ympäristössä, missä lapsilla on samat pelisäännöt. Varmasti lapsi pohtii, mikä hänessä on vikana, kun äitipuoli laittaa mielivaltaiset säännöt ja isä ei tee mitään asialle.
Lisään ettei tarvitse ottaa edes huostaan. Joillekin ihmisille riittää ulkopuolisen vakava pieni muistutus, että teoilla on seurauksia ja se lapsi on oikeasti elävä ihminen omalla persoonallaan ja kärsii yhtälailla epäreilusta eriarvoisesta kohtelusta. Käytös on voinut alkaa pienestä kieltämisestä ja ajan kanssa eskaloitua, kun mies ei pidä lapsensa puolta. Tosin sekopäisemmille se toiminnan moittiminen on vaan bensaa liekkeihin, kun ollaan niin täynnä itseään, ettei koskaan voisi olla väärässä, mitä tekeekin. Surullinen asia, lapsi parka.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin naiseksät pyrkivät puuttumaan uusperheen jokaiseen mahdolliseen pikku yksityiskohtaankin. Sanellaan ruoka-ajat, käytettäväksi sopivat ruoka-aineet, ei saa käskeä läksyjä tekemään, ei saa lähteä lomalle (koska paikka ei sovi lapsille), ei saa ostaa vaatteita lapsille (koska aina vääränlaisia), ei saa järjestää kaverisynttäreitä (koska äidin kuuluu järjestää ne), sisustuksen värit on uusperheessä rumat ja mauttomat, koirasta tulee kirppuja paitsi, jos ei ole lemmikkiä - se vasta kamalaa onkin ... loputtomiin.
Aina se exä on hullu! Ja lapset kamalia. Ajatella että se oma ihana kultahani on sen kanssa kuitenkin ollut ja innolla tehnyt ja kasvattanut ne lapset.
Mutku exä ja mutku lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joskus naiselle ne miehen lapset tai lapsi on kakkosluokan kansalaisia?
Vierestä seurannut uusioperhekuviota jossa miehellä on yksi alakouluikäinen lapsi, naisella on edellisestä liitosta kolme lasta, yksi alakouluikäinen(5. luokalla), yksi yläasteikäinen ja yksi jo melkein täysi-ikäinen.
Sitten heillä on yksi yhteinen lapsi joka tarhaiässä.
Ongelmana on se että tälle naiselle miehen lapsi on ihan kakkosluokan kansalainen.. Okei joutuu jakamaan huoneen naisen alakouluikäisen kanssa, suht normaalia. Mutta sitten mitä ei saa mitä tää alakouluikäinen saa:
- soittaa kotona puhelimella, varsinkaan videopuheluita edes äidilleen tai ylipäänsä käyttää sisällä puhelinta
- kutsua kavereita kylään
- Kiukuta yhtään mistää tai nainen raivostuu
- lapselle ei isä saa ostaa mitään vaatetta kun lapsen äiti saa lapsilisät -> hänen tehtävä ostaa
- jäädä yksin kotiin vaikka naisen alakouluikäinen olisi myös paikalla (eli joutuu lähtemään ulos jos nainen, isä ja yhteinen lapsi lähtevät vaikka kaupassa käymään.
näitä on vaikka mitä, ei ihme että lapsi voi huonosti... Lapsen isä ei ilmeisesti näe tilanteessa ongelmaa?
Koska se lapsi ei ole oma ja kuka tietää vaikka toteuttaa sen hullun exän vaatimuksia.
Onhan se nyt selvä, että vieras kakara on rasite siellä nurkissa pyörimässä kun kerran on omiakin muksuja.
Tosi aikuismaista ja kypsää alkaa parisuhteeseen henkilön kanssa, jos jo tietää ettei kykene käyttäytymään sivistyneesti toisen lapsia kohtaan. Ei ole pakko rakastaa, mutta kyllä pitäisi löytyä itseltä henkisiä työkaluja jaksaa kasvattaa. Kukaan pakota sua äitipuoleksi, mutta sillä lapsella on vähän pakko elää vanhempansa kanssa, se ei voi valita. Sulla ei ole pakko, teet itse tietoisesti oman valinnan käyttäytyessäsi, kun mikäkin diktaattori. Ja otat samalla riskin, että kasvatat tulevan väkivaltarikollisen, joka joku päivä purkaa pahan olonsa tähän myrkylliseen äitipuoleen. Se sama kynnysmattoisäkö suojelee tätä äitipuolta, kun 20 vuotta myöhemmin, traumat tarpeeksi pitkään hautonut Viljami 100kg tulee riehumaan, että naisten vika kaikki, "kunnon naisille kelpaa vain se top 20% kerma", koska hän on saanut mieskäsityksensä nössöisältään. Ei se ole lupa sorsia lasta, vaikka oma vanhempi ei pitäisi puolia.
Nämä samat ihmiset ovat varmaan niitä, jotka itkevät sitten lehdissä, kuinka kotona oli kaikki ihan hyvin, "ei lasta tuollaiseksi ole kasvatettu", kun tämä perheessä syrjitty lapsi aikuiseksi kasvaessaan murhaa jonkun tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurustellut 3,5 vuotta miehen kanssa, jolla on nuoruuden suhteesta alle kouluikäinen lapsi. Mies ollut on/off suhteessa lapsen äitiin lapsen syntymän jälkeen, suhde oli huonohko jo ennen lasta ja huononi lopullisesti lapsen synnyttyä, välit etääntyivät. Ehkäisy oli käytössä mutta se petti, nainen päätti yksin, että haluaa pitää lapsen. Eivät ole olleet (luonnollisesti) kihloissa tai naimisissa. En tietoisesti valinnut seurustelukumppanikseni lapsellista miestä, tapailtiin hauskanpidon merkeissä mutta kuinka ollakkaan kumpikin rakastui ja se oli menoa sitten. Taustan huomioiden, en koe että mies on käytetty, kun ei ole sitä hänen omasta päätöksestään. Hyväksikäytetty korkeintaan. Hänelle ei ole helppoa jakaa vanhemmuus sellaisen kanssa josta olisi ajat sitten halunnut eroon. Tiedostan että hänellä on yhdenlainen kokemus lapsen maailmaan tulosta, mutta ymmärrän myös, ettei hän ole valinnut tilannetta ja rakkaus on puuttunut koko kokemuksesta. Ollaan puhuttu siitä paljon, että aivan erilaista olisi saada lapsi sellaisen kanssa jota rakastaa. Ollaan harkittu yhteistä lasta, mutta sen aika ei ole vielä, ensin avioliitto. Muutettiin yhteen vuoden seurustelun jälkeen, lapsi käy meillä vaihtelevasti viikonloppuisin. Alusta asti lapsi on hienosti hyväksynyt minut ja pitää minua lisä-äitinään, mitään ongelmaa lapsen kanssa ei koskaan ole ollut. Ollaan aina toimittu niin, että meidän kotona aikuiset kertoo säännöt ja tarvittaessa komentaa. Ei ole lapsikaan koskaan minun sanomisiani kyseenalaistanut. Lapsi tykkää olla meillä ja aina kertoo rakastavansa meitä kumpaakin. Kotona tehdään askareet tasapuolisesti miehen kanssa lapseen liittyen. Pidän lapsen kanssa touhuamisesta, kun lapsi sen verran vähän meillä on, en osaa sanoa mitkä fiilikset olisi, jos lapsi asuisi kokoaikaisesti meillä. Miehen ex:n kanssa oli aluksi ongelmaa, klassiset setit, häiriköi puhelimitse ja tiedusteli onko suhteemme vakavakin, soitteli epäoleellisia asioita sekä varmisteli onhan lapsi miehen elämässä ykkönen. Mieheni taisi sanoa hänelle ettei ole ykkösiä meidän perheessä, vaan ollaan kaikki yhtä tärkeitä toisillemme. Teki selvät rajat exälle ja tilanne rauhoittui. Nyt on pari vuotta mennyt hyvin, eikä mitään ylimääräistä ole kuulunut. Hoitavat pakolliset asiat viestillä ja välit ovat pääasiassa neutraalit. Vaikka (viikonloppu)elämä lapsen kanssa ei tuota ongelmia ja on pääasiassa mukavaa, tulee hankalia tunteita silti välillä. Ei lapsen takia, vaan exän kanssa kommunikointi. Vaikka olemme minimoineet yhteydenpidon, on sitä luonnollisesti silti, ja elämässämme on ns ulkopuolinen tekijä. Vaikka tiedän että mieheni ei pidä tilanteesta yhtään enempää kuin minäkään, tulee silti toisinaan purettua turhautumistani mieheeni, jos mitään sanaharkkaa hänellä exän kanssa tulee tai sovitut jutut ei exän puolelta pidä. Aina sitten keskustellaan tilanne läpi -kumpikaan ei haluaisi, että tällaisessa tilanteessa ollaan, eikä mies ole sitä tilannetta valinnut. Koska suhde on muuten niin hyvä, kestän nuo aika ajoin tulevat turhautumisen fiilikset. En koe oloani ulkopuoliseksi, mieheni on tehnyt selväksi että suhteemme on ns tärkein, ja lapsen hyvinvointi perustuu sille että me olemme onnellisia. Ei ole mikään lapsen asia mennyt suhteemme edelle, aina on kaikki lutviutunut sujuvasti. Suhteemme tola olisi varmasti hyvin toisenlainen, jos kokisin että lapsi tai ex menee minun edelleni tai ovat arvojärjestyksessä ylempänä,silloin lähtisin aika nopeasti lätkimään. En tietenkään tarkoita että lapsen hyvinvointi ei saisi mennä edelle, vaan sitä kuinka mies huomioi minut kaikessa ja kysyy mielipiteeni lapseen ja sitä kautta yhteiseen elämäämme liittyviin asioihin, eikä pidä minua itsestäänselvyytenä.
Kokeilin aikanaan vakavampaa seurustelua yh-äidin kanssa, eikä siitä tullut rehellisesti sanoen yhtään mitään. Oli melko lähellä siinä alkuhuumassa ettei tullut jopa muutettua saman katon alle. Vaaleanpunaiset ruusut ja sydämmet karisee melko äkkiä silmiltä ja se totuus alkaa sitten valkeneen.
Onneksi järki pukkasi päähän ja lopetin koko suhteen. Jälkeenpäin ajateltuna tein erittäin viisaan ratkaisun.
Ikävä todeta, mutta en suosittele. Ehkä 1/10 saattaa toimia, jollain tavalla? Avoin suhde jos meinaa olla yh:n kanssa, ja se oma asunto pitää olla ihan ehdottomasti. Syyn siihen tietää varmaan jokainen joka on sitä lajia joskus koittanut.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen asettaa omat lapsensa etusijalle. Eikä pidä olettaa että vieraan lapsen kokee yhtä arvokkaaksi kuin oman.
Nuo uusperhekokeilut kestää yleensä jotain viisi vuotta. Kyllähän sen jo ryhtyessä tietää että väliaikaista on. Kannata alkaa vierasta lasta hyysäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen ottaa itselleen puolison, mies lapselleen uuden äidin. Sellainen kauppa.
En ylipäätään tykkää kuin omista ja veljeni lapsista. Muita vaan siedän eikä mikään uusperhepelleily tulis kyseeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykkää kuin omista ja sukulaisten lapsista.
Kyllä hyväksyvät. Osa ei halua olla vaan missään tekemisissä toisen lasten kanssa, vieraita ihmisiä ja joskus este suhteelle. Jos puhuu rumia ja halveksii, ei pitäisi tavata lainkaan lapsia, ihan kauheaa. Ehkä osa rasittuu lapsista liikaa. Kaikkien lasten seura ei vain sovi osalle. Jotkut tottuneet lapsiin enemmän ja osaa olla kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen hyväksynyt, jo kaksi kertaa. Ekat bonuslapset on jo aikuisia ja niillä on omia lapsia, joille olen bonusmummo. Vaikka siis heidän isästään olenkin eronnut. Rakkaita ihmisiä.
Toinen sarja bonus"lapsia" tuli elämääni jo aikuisina, heillä on oma elämänsä. Mukavia tyyppejä, mutta heihin ei ole sen syvempää suhdetta.
Nyt turhaan yleistät! Mä olisin into piukeena halunnut omia lapsia omaavan miehen, jotta oma ainokaiseni olisi saanut sisaruspuolia. No, kun en tavannut, niin olen haaveillut papasta, jonka kanssa yhdistäisimme lapsenlapset! Vaan ei sellaistakaan näy tielleni sattuvan.
Olisin ikionnellinen jos näin kävisi.
Ei kukaan toisen naisen lasta halua kasvattaa. Ja syytä erolle voi vsin miettiä! Itsekästä pakkottaa toinen huolehtimaan lapsesta joka ei ole edes omat. Kyllä oman lapsen kasvattaminen on palkitsevaa, mutta ei toisten.
Minä en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi vieraita lapsia omaan elämäänsä niin tiiviisti. Miksi ei hanki omaa perhettä, jos lapsia haluaa? Miksi ottaa miehen, joka on perustanut perheensä jonkun muun kanssa?
Älkää yleistäkö. Kaikki miehet eivät ole valinneet perustaa perhettä aiemmassa suhteessa. Mikä tahansa ehkäisymuoto voi pettää ja mitäpä luulette, onko miehellä sananvaltaa siihen, pidetäänkö lapsi vai ei. Useat naiset päättävät tästä itsekkäästi yksin, ja sitten onkin useimmiten ennemmin tai myöhemmin ero edessä. Ei ketään voi pakottaa perheeksi sellaisen kanssa jonka kanssa ei ole aikonutkaan olla kuin väliaikaisesti. Sääli lapselle, kun naiset tekevät itsekkäitä ratkaisuja, ja jälkikäteen itkevät kun lapsi joutunut eroperheessä kasvamaan. Asia tulee muka yllätyksenä.
En minäkään haluaisi tietoisesti perheen perustanutta useamman lapsen isää, tai naimisissa ollutta miestä. Yksi vahinkolapsi on vielä käsiteltävissä, toki sillä edellytyksellä että asuu äitinsä luona pääasiassa. Usein näin toki onkin, kun lähtökohta on ollut tuo edellä mainittu.
Kyllä. Naisesta ei voi sanoa että hän on vahingossa päätynyt vanhemmaksi eikä ole siihen suostunut. Nainen yksin tekee päätöksen jatkaako raskautta vai ei. Miehellä ei tätä valtaa ehkäisyn pettäessä ole. Epätasa-arvoista mutta totta.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä tässä alkaa sellainen käymään mielessä.. nyt lapsi oireillut ja toivottavasti asiat alkavat selviämään.. mutta jos ei niin sit ei varmaan auta kuin lasu.