Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi naisille on niin vaikea hyväksyä eronneiden miesten lapsia
31.01.2023 |
Miksi naisille on niin vaikea hyväksyä eronneiden miesten lapsia? Sanotaan että kyllä ymmärretään ja ehkä ulkokultaisesti jaksetaan esittää mukavaa, mutta sitten kun lapset eivät ole paikalla niin rumat puheet ja halveksuminen alkaa. Ihan kuin historia pitäisi pyyhkiä pois. Ja sitten kuitenkin ne omat kultamussukat on niin täydellisiä ja mallikansalaisia joista kaikkien on pakko pitää.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole omia lapsia ja siksi ajatus siitä, että mies olisi jo elänyt perheenperustamisvaiheen ja hänen lapsilukunsa on täynnä, ei houkuta.
Jos lähestyt jo neljääkymppiä niin kannattaa harkita pystytkö joustamaan ettei perhe jää haaveeksi.
Jonkun toisen tekemä perhe, juu ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tahdo uusioperhettä, johon kuuluu miehen lapset toisesta liitosta. Vaikka olen kaukana konservatiivista, ydinperhe on minulle tärkeä tavoite. <3
En halua jonkun toisen naisen lasten isukkia. Käytetty. perheellinen mies, jonka luona lapset joko asuvat, maksaa elareita tai on hylännyt lapsensa - kaikki huonoja vaihtoehtoja. Joten joko lapseton mies tai yksinolo.
Ai miksi? Onhan lapsista aivan älyttömän paljon vaivaa, vahtimista, sotkua, meteliä sekä ajan ja rahan kulumista. Ihmetteletkö oikeasti, miksi joku ei halua toisten ihmisten lapsia omaa vapaa-aikaansa pilaamaan, ehkä jopa omaan kotiinsa? Minä kyllä ymmärrän täysin, vaikka kokemusta minulla onkin vain ydinperheestä.
Vierailija kirjoitti:
Uusperheen isänä minun on valittavasti myönnettävä, että aika ajoin minun on vaikea hyväksyä vaimoni juuri aikuisikään tulevia poikia. Vaimoni hyväksyy kaiken mitä pojat tekee (pitää bileitä meidän kotona, juo meidän viinat, rikkoo paikkoja, tupakoi sisällä, ja meteliä mistä naapurit ovat vihjanneet). Omat lapseni ovat kuulemma lässyköitä ja nörttejä jotka eivät osaa irroitella kuten siinä iässä pitäisi.
Taustalla taitaa olla erilaiset perhekulttuurit mistä molemmat tulette. Meillä kotona pidettiin kovaa kuria, ja arvostettiin myös kirjaviisautta. Vaimoni perheessä taas oltiin vapaan kasvatuksen puolella, ja arvostettiin liberaaleja arvoja. Kummassakin varmasti hyvät, ja huonot puolet, mutta huonosti sekoittuu keskenään.
Meillä sama, mutta toisinpäin. Lisänä kuvioissa vielä ex, jota ei vähempää voisi kiinnostaa teini-ikäinen lapsensa. Haluaisi lapsen muuttavan meille kokonaan asumaan. Että sellainen äiti. Ulospäin on niin osallistuva ja pikkukylämme "kermaa", joka esittää niin täydellistä. Jospa vaan porukka tietäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusioperhekuvioissa (tai edes seurustellessa lapsellisen kanssa) on se ongelma, että sulla ei oikeastaan ole mihinkään mitään sanottavaa. Lapsen vanhemmat sanelee säännöt. Jos lapsi on tosi villi, eikä sulla ole oikeutta ojentaa lasta, siitä tulee helposti riitoja. Ja vaikka sulla olisikin oikeus ojentaa lasta, sun kasvatuskäsitys saattaa poiketa siitä mitä lapsen vanhemmat ovat keskenään sopineet. Niin kiva sitten korvista savu kiehuen katsoa vain vierestä kun lapsi sun kasvatuskäsityksesi mukaan käyttäytyy perseilevästi, mutta se pitää vain hyväksyä koska kyseessä ei ole sun muksu.
Lasten ollessa pieniä kannattaa se kasvatus jättää sovinnolla vanhempien tehtäväksi ja tavata kumppaniaan vain kun lapset eivät ole ainakaan ihan koko ajan paikalla.
Ei sitä ex vaimoa tarvitse kuunnella.
Siis tottakai tarvitsee kuunnella. Meneehän se lapsikin ihan sekaisin, jos mä annan tehdä jotain asioita mitä lapsen äiti on kieltänyt ja kiellän asioita mitkä lapsen äiti sallii. En mä päätä miten vanhemmat lapsiaan kasvattaa ja niin sen pitääkin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusioperhekuvioissa (tai edes seurustellessa lapsellisen kanssa) on se ongelma, että sulla ei oikeastaan ole mihinkään mitään sanottavaa. Lapsen vanhemmat sanelee säännöt. Jos lapsi on tosi villi, eikä sulla ole oikeutta ojentaa lasta, siitä tulee helposti riitoja. Ja vaikka sulla olisikin oikeus ojentaa lasta, sun kasvatuskäsitys saattaa poiketa siitä mitä lapsen vanhemmat ovat keskenään sopineet. Niin kiva sitten korvista savu kiehuen katsoa vain vierestä kun lapsi sun kasvatuskäsityksesi mukaan käyttäytyy perseilevästi, mutta se pitää vain hyväksyä koska kyseessä ei ole sun muksu.
Lasten ollessa pieniä kannattaa se kasvatus jättää sovinnolla vanhempien tehtäväksi ja tavata kumppaniaan vain kun lapset eivät ole ainakaan ihan koko ajan paikalla.
Ei sitä ex vaimoa tarvitse kuunnella.
Siis tottakai tarvitsee kuunnella. Meneehän se lapsikin ihan sekaisin, jos mä annan tehdä jotain asioita mitä lapsen äiti on kieltänyt ja kiellän asioita mitkä lapsen äiti sallii. En mä päätä miten vanhemmat lapsiaan kasvattaa ja niin sen pitääkin mennä.
Mutta haluatko, että omassa kodissasi joku muu päättää, mitä kodissasi saa tehdä ja mitä ei saa tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa selittää. Se on vain turn off. Myös ajatus siitä, että sillä peniksellä on siitetty joku raskaaksi Halut lopahtaa ajatuksestakin että pitäis siihen penikseen koskea. Puhumattakaan edes vielä niistä lapsista
1) Niihin lapsiin ei kannata kiintyä. Jos tulee ero, niin mitkä ovat oikeutesi? Niin, niitä ei ole.
2) Lapset tulevat miehelle aina ykkösenä. Olet aina perheessä ulkopuolinen ja se, jonka tarpeista tingitään.
3) Lapset eivät ole saaneet valita sinua ja eivät luultavasti halua sinua asumaan kotiinsa. Täysin ymmärrettävää! Mutta miksi kukaan aikuinen viitsisi asua kodissa, jonne häntä ei haluta?
4) Vanhemmat ovat erotessaan asettaneet oman onnensa etusijalle. Tämä nykyisin hyväksytään. Mutta jos uusio tekeekin saman, eli valintoja oma onni edellä, niin koko ympäristö on moralisoimassa.
5) Lasten sukulaisten on aina helpompi haukkua sitä uusiota, kuin esim. omaa jälkeläistä. Olet helppo kohde.
Niin että ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin naiseksät pyrkivät puuttumaan uusperheen jokaiseen mahdolliseen pikku yksityiskohtaankin. Sanellaan ruoka-ajat, käytettäväksi sopivat ruoka-aineet, ei saa käskeä läksyjä tekemään, ei saa lähteä lomalle (koska paikka ei sovi lapsille), ei saa ostaa vaatteita lapsille (koska aina vääränlaisia), ei saa järjestää kaverisynttäreitä (koska äidin kuuluu järjestää ne), sisustuksen värit on uusperheessä rumat ja mauttomat, koirasta tulee kirppuja paitsi, jos ei ole lemmikkiä - se vasta kamalaa onkin ... loputtomiin.
Itse en tottelisi mitään ex - puolisoita eikä niin tarvitsekaan tehdä. Voisin viedä lapsen parturiin tai ostaa lelun mihin äidillä ei ole varaa ja hups olisin suositumpi kuin äiti.
Sinulla ei taida itselläsi olla lapsia? Jos käsityksesi lapsen ja vanhemman suhteesta on tasoa parturikäynti ja uusi lelu niin ehkä on parempi, ettet niitä hankikaan.
On 2 lasta ja anopilta olen oppinut ettei tarvitse totetella mitään biologista äitiä esim. voi lakata 3 - vuotiaan kynnet.
Sossu ei kuule mitään sano mihinkään.
Miksi sulla on tarve olla lasten silmissä suositumpi kuin lasten äiti? Vaikutat hyvin häiriintyneeltä persoonalta. Ja kyse siis jostain tällaisesta, että sun on pakko saada lakata jonkun toisen 3-vuotiaan lapsen kynnet? Huhhuh, mitä touhua.
Tuollaisia äitipuolia ne isukit sitten niille lapsille hommailee. Kaikenlaista. Siis isukit, jotka varmaan suoritti isyyttään vähän vajaalla jo siinä vaiheessa, kun ero lasten äidistäkin tuli.
Biologisen äidin psyyke hajoaa, kun hän ei ollut vielä antanut kaikkea kivaa lapselle.
Aikuisena lapsi muistelee ihanaa äitipuolta joka vei matkoille ja osti kaikkea kivaa ja jonka kanssa syötiin herkkuja.
Mikä pakkomielle sulla on noista herkuista kun hoet tota viestistä toiseen? Elopainoa taitaa löytyä jonkin verran?
Voi voi, onko äitipuoli se, joka istuu lapsesi vieressä lentokoneessa, etkä sinä?
Ei mulla ole lapsia. Yritä uudelleen.
Toki ymmärrän sen, että ikä alkaa tulla vastaan, mutta useimmilla ikäluokkani miehillä kimmeltää vihkisormus sormessa ja se on tehokkain sinkkunaisen karkoitin. Toisaalta ei myöskään kiehdo huomattavasti iäkkäämpi kumppani, jonka lapset ovat jo aikuisiässä ja mies etsii myöhäiskeski-iän sulostuttajaa jonka kanssa harrastaa sekä sopivasti viettää aikaa yhdessä. Tai ainakin minulle on vakuutettu ettei kannata haikailla oman ikäluokan miehistä, koska he tahtovat nuoremman ja suurin osa on jo varattuja. Pitäneekö paikkansa vai ei? Tiedostan sen, että nyt on menossa viime hetket, jos tahtoo perustaa perheen, mutta se tieto on ilmeisesti tehokkain sinkkumiehen karkoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole omia lapsia ja siksi ajatus siitä, että mies olisi jo elänyt perheenperustamisvaiheen ja hänen lapsilukunsa on täynnä, ei houkuta.
Jos lähestyt jo neljääkymppiä niin kannattaa harkita pystytkö joustamaan ettei perhe jää haaveeksi.
Lainaus eksyi matkasta edellisestä vastauksesta.
Toki ymmärrän sen, että ikä alkaa tulla vastaan, mutta useimmilla ikäluokkani miehillä kimmeltää vihkisormus sormessa ja se on tehokkain sinkkunaisen karkoitin. Toisaalta ei myöskään kiehdo huomattavasti iäkkäämpi kumppani, jonka lapset ovat jo aikuisiässä ja mies etsii myöhäiskeski-iän sulostuttajaa jonka kanssa harrastaa sekä sopivasti viettää aikaa yhdessä. Tai ainakin minulle on vakuutettu ettei kannata haikailla oman ikäluokan miehistä, koska he tahtovat nuoremman ja suurin osa on jo varattuja. Pitäneekö paikkansa vai ei? Tiedostan sen, että nyt on menossa viime hetket, jos tahtoo perustaa perheen, mutta se tieto on ilmeisesti tehokkain sinkkumiehen karkoitin.
Vierailija kirjoitti:
En halua jonkun toisen naisen lasten isukkia. Käytetty. perheellinen mies, jonka luona lapset joko asuvat, maksaa elareita tai on hylännyt lapsensa - kaikki huonoja vaihtoehtoja. Joten joko lapseton mies tai yksinolo.
Näin se kyllä valitettavasti aika usein on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset muistuttaa siitä, että vanha suola voi vielä janottaa. En halua ongelmia, enkä halua leikkiä kotia toisen ämmän pennuille. Piste.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusioperhekuvioissa (tai edes seurustellessa lapsellisen kanssa) on se ongelma, että sulla ei oikeastaan ole mihinkään mitään sanottavaa. Lapsen vanhemmat sanelee säännöt. Jos lapsi on tosi villi, eikä sulla ole oikeutta ojentaa lasta, siitä tulee helposti riitoja. Ja vaikka sulla olisikin oikeus ojentaa lasta, sun kasvatuskäsitys saattaa poiketa siitä mitä lapsen vanhemmat ovat keskenään sopineet. Niin kiva sitten korvista savu kiehuen katsoa vain vierestä kun lapsi sun kasvatuskäsityksesi mukaan käyttäytyy perseilevästi, mutta se pitää vain hyväksyä koska kyseessä ei ole sun muksu.
Lasten ollessa pieniä kannattaa se kasvatus jättää sovinnolla vanhempien tehtäväksi ja tavata kumppaniaan vain kun lapset eivät ole ainakaan ihan koko ajan paikalla.
Ei sitä ex vaimoa tarvitse kuunnella.
Siis tottakai tarvitsee kuunnella. Meneehän se lapsikin ihan sekaisin, jos mä annan tehdä jotain asioita mitä lapsen äiti on kieltänyt ja kiellän asioita mitkä lapsen äiti sallii. En mä päätä miten vanhemmat lapsiaan kasvattaa ja niin sen pitääkin mennä.
Mutta haluatko, että omassa kodissasi joku muu päättää, mitä kodissasi saa tehdä ja mitä ei saa tehdä?
En. Ja juuri siksi en tapaile kuin lapsettomia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
En osaa selittää. Se on vain turn off. Myös ajatus siitä, että sillä peniksellä on siitetty joku raskaaksi Halut lopahtaa ajatuksestakin että pitäis siihen penikseen koskea. Puhumattakaan edes vielä niistä lapsista
Mielenkiintoinen pointti tosiaan.Kaveri on aikoinaan mennyt yksiin miehen kanssa jolla lapsi edellisestä liitosta.Saivat yhteisen lapsen myös.Mutta miespä käyttääkin rahansa tämän ekan liiton lapseen!Älä ota ikinä miestä jolla lapsia,jos olet itse lapseton!
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi? Onhan lapsista aivan älyttömän paljon vaivaa, vahtimista, sotkua, meteliä sekä ajan ja rahan kulumista. Ihmetteletkö oikeasti, miksi joku ei halua toisten ihmisten lapsia omaa vapaa-aikaansa pilaamaan, ehkä jopa omaan kotiinsa? Minä kyllä ymmärrän täysin, vaikka kokemusta minulla onkin vain ydinperheestä.
Luin ekaksi: "Ihmetteletkö oikeasti, miksi joku ei halua toisten ihmisten lapsia omaa vapaa-aikaansa pilaamaan, ehkä jopa OMAN KOTINSA?"
Mutta onhan sekin totta. Jos vaikka lapsi pilaa kotini, aiheuttaa jonkun isomman vahingon niin kuka sen korvaa? Ei mulla ole vakuutusta lasten aiheuttamien sotkujen varalle. Ja jos niin käy niin mies todennäköisesti vain livistää kersoineen paikalta ja esittää ettei ole koskaan mua tuntenutkaan. Mulla ei ole paskalla palkallani rahaa korjailla muiden aiheuttamia remppoja. Ex mieheni jo aiheutti yhden vesivahingon ja makselen sitä vieläkin kun hän livisti siitäkin vastuusta.
Ahaa.. Itse yhden lapsen yh ja lapsettomille miehille ainakin tuntuu olevan ongelma se yksikin lapsi. Olen kuitenkin jo 35 v nainen, joten ei liene outoa, että lapsi löytyy. Useimmilla on jo monia lapsia tässä vaiheessa. Nämä miehet on olleet about 30-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua jonkun toisen naisen lasten isukkia. Käytetty. perheellinen mies, jonka luona lapset joko asuvat, maksaa elareita tai on hylännyt lapsensa - kaikki huonoja vaihtoehtoja. Joten joko lapseton mies tai yksinolo.
Näin se kyllä valitettavasti aika usein on.
Jos haluat köyhän elämän:Ota mies jolla lapsia,taatusti on teillä pulaa rahasta😁
Alue: Aihe vapaa
Yleensä nainen on se joka haluaa eron. Se on sitten turha valittaa, että äitipuoli on vienyt lapsen parturiin eikä ole se hiusmalli mistä biologinen äiti tykkää. Tai että on annettu karkkia mitä äiti ei anna.