Miksi naisille on niin vaikea hyväksyä eronneiden miesten lapsia

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä hyväksyn että monilla miehillä on lapsia aiemmista suhteista, toivottavasti ovat hyviä isiä ja viettävät paljon aikaa lapsiensa kanssa. Siis en mä niiden miesten kanssa halua seurustella tai panna niitä, mutta kyllä mä heidän olemassaolon sekä heidän lapsiensa olemassaolon hyväksyn

Sama!

Minusta on jopa plussaa, jos mies on vastuullinen Isä lapsilleen. Se siis tarkoittaa, että mies asuu omassa asunnossaan niiden lastensa kanssa ja hoitaa heidät ja kotityöt jne itse siellä asunnossaan.

Tällaisen miehen kanssa olisin mielelläni parisuhteessa niin, että näkisimme niinä lapsettomia aikoina, kun lapset eivät ole miehen luona. Kummallakin omat asunnot -ratkaisu sopii siis tällaiseen seurusteluun, jossa jommallakummalla on jo omia lapsia jonkun muun kanssa. 

N

Enpä osaa puhua kuin omasta puolestani.  Minulla on tapailusuhde erään yh-isän kanssa, hänellä siis on 9-vuotias poika jonka yh hän on, poika tapaa äitiään säännöllisen epäsäännöllisesti.

Meidän suhteemme on kestäny reilut 4 vuotta, ja se on ja tiedetään nimen omaan tapuluna, ei missään vaiheessa olla syventämässä tätä miksikään vakavammaksi. Kumpikaan ei sitä halua ja siinä pysytään, ja jos toinen haluaakin jossain vaiheessa muuta niin  tietysti tapailumme loppuu sitten.

Miehen poika asuu hänen  kanssaan ja tapaa siis äitiään sillon tällöin. Siihen en puutu sen enempää.  Poika on varsin mukava ja fiksu, isänsä kasvattanut hyvin.  Hän tuntee  tietysti minut mutta emme ole sotkeneet häntä meidän  väliseemme suhteeseen.  Silloin kun poika on äidillään saatan yöpyä miehen luona tai hän minun. Välillä lähdemme kaikki kolme esim risteilylle tai teemme jotatin muuta mukavaa, pojan äiti ei siihen puutu mitenkään.

Meillä ei ole minkäänlaisia sitoumuksia toisiamme kohtaan, kaikki on täysin vapaata ja vapaaehtoista, siksi kai tämä toimiikin niin hyvin.  Pojasta pidän eikä hän ole millään tavalla liikaa tai tiellä. Kun suhteeseen aloin minun piti hyväksyä hänet ja hyväksyn.

En halua omia lapsia enkä mitään vakvaa parisuhdetta. Näin on hyvä.  Jos ja kun täm päätttyy, en  tiedä mitä sitten. Sen näkee kun ja jos se aika tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole omia lapsia ja siksi ajatus siitä, että mies olisi jo elänyt perheenperustamisvaiheen ja hänen lapsilukunsa on täynnä, ei houkuta. 

 

Entä jos mies vielä haluaisi lapsia?

Paha niitä on ruveta hankkimaan, jos miehen kaikki aika menee jo olemassa olevien lasten hoitamiseen. 

En pidä lapsista. Jos kumppanillani olisi aikuisia lapsia, se olisi ok tilanne. 

N44

Näin yli kolmekymppisenä lapsettomana miehenä ei todellakaan kiinnosta nainen jolla on lapsi(a). Ja aivan varmasti on myös toistekin päin.

Vanha virsi... Omat lapset ja muiden kakarat.

Olen joskus kokeillut moista kuviota, ei ollut mun juttu. Tytär oli ihan vanhempiensa näköinen, semmoinen sekoitus molempien piirteitä. Ja tietysti tuollainen muistuttaa koko ajan siitä, että mies on sitä naista köyrinyt, liian konkreettinen asia silmien edessä jatkuvasti, nou nou.