Miksi naisille on niin vaikea hyväksyä eronneiden miesten lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin naiseksät pyrkivät puuttumaan uusperheen jokaiseen mahdolliseen pikku yksityiskohtaankin. Sanellaan ruoka-ajat, käytettäväksi sopivat ruoka-aineet, ei saa käskeä läksyjä tekemään, ei saa lähteä lomalle (koska paikka ei sovi lapsille), ei saa ostaa vaatteita lapsille (koska aina vääränlaisia), ei saa järjestää kaverisynttäreitä (koska äidin kuuluu järjestää ne), sisustuksen värit on uusperheessä rumat ja mauttomat, koirasta tulee kirppuja paitsi, jos ei ole lemmikkiä - se vasta kamalaa onkin ... loputtomiin. 

Itse en tottelisi mitään ex - puolisoita eikä niin tarvitsekaan tehdä. Voisin viedä lapsen parturiin tai ostaa lelun mihin äidillä ei ole varaa ja hups olisin suositumpi kuin äiti.

Sinulla ei taida itselläsi olla lapsia? Jos käsityksesi lapsen ja vanhemman suhteesta on tasoa parturikäynti ja uusi lelu niin ehkä on parempi, ettet niitä hankikaan. 

On 2 lasta ja anopilta olen oppinut ettei tarvitse totetella mitään biologista äitiä esim. voi lakata 3 - vuotiaan kynnet.

Sossu ei kuule mitään sano mihinkään.

Kuulostat melko painajaismaiselta nyksältä. Säälin sitä äitiä, joka joutuu jättämään lapsensa tuollaisen pyryharakan hoteisiin. 

Tai sitten sinä olet lapsen mielestä nipo äiti, joka ei osta kunnolla herkkuja ja hemmottele lasta.

Tapailin aikoinaan hetken miestä, jolla oli esiteini-ikäinen erityslapsi ja sairaalloisen mustasukkainen ja pahantahtoinen eksä. Mies oli lempeä ja periaatteessa ihan ok, mutta kyllä siinä tuli varsin nopeasti sellainen olo, että tähän paskaan en itseäni sotke. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin naiseksät pyrkivät puuttumaan uusperheen jokaiseen mahdolliseen pikku yksityiskohtaankin. Sanellaan ruoka-ajat, käytettäväksi sopivat ruoka-aineet, ei saa käskeä läksyjä tekemään, ei saa lähteä lomalle (koska paikka ei sovi lapsille), ei saa ostaa vaatteita lapsille (koska aina vääränlaisia), ei saa järjestää kaverisynttäreitä (koska äidin kuuluu järjestää ne), sisustuksen värit on uusperheessä rumat ja mauttomat, koirasta tulee kirppuja paitsi, jos ei ole lemmikkiä - se vasta kamalaa onkin ... loputtomiin. 

Itse en tottelisi mitään ex - puolisoita eikä niin tarvitsekaan tehdä. Voisin viedä lapsen parturiin tai ostaa lelun mihin äidillä ei ole varaa ja hups olisin suositumpi kuin äiti.

Sinulla ei taida itselläsi olla lapsia? Jos käsityksesi lapsen ja vanhemman suhteesta on tasoa parturikäynti ja uusi lelu niin ehkä on parempi, ettet niitä hankikaan. 

On 2 lasta ja anopilta olen oppinut ettei tarvitse totetella mitään biologista äitiä esim. voi lakata 3 - vuotiaan kynnet.

Sossu ei kuule mitään sano mihinkään.

Miksi sulla on tarve olla lasten silmissä suositumpi kuin lasten äiti? Vaikutat hyvin häiriintyneeltä persoonalta. Ja kyse siis jostain tällaisesta, että sun on pakko saada lakata jonkun toisen 3-vuotiaan lapsen kynnet? Huhhuh, mitä touhua.

Tuollaisia äitipuolia ne isukit sitten niille lapsille hommailee. Kaikenlaista. Siis isukit, jotka varmaan suoritti isyyttään vähän vajaalla jo siinä vaiheessa, kun ero lasten äidistäkin tuli.

Biologisen äidin psyyke hajoaa, kun hän ei ollut vielä antanut kaikkea kivaa lapselle.

Aikuisena lapsi muistelee ihanaa äitipuolta joka vei matkoille ja osti kaikkea kivaa ja jonka kanssa syötiin herkkuja.

Miksi pitäisi tälläytyä sellaiseen suhteeseen?Itse en ikipäivänä lankeaisi äitipuoleksi miehen penskoille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin naiseksät pyrkivät puuttumaan uusperheen jokaiseen mahdolliseen pikku yksityiskohtaankin. Sanellaan ruoka-ajat, käytettäväksi sopivat ruoka-aineet, ei saa käskeä läksyjä tekemään, ei saa lähteä lomalle (koska paikka ei sovi lapsille), ei saa ostaa vaatteita lapsille (koska aina vääränlaisia), ei saa järjestää kaverisynttäreitä (koska äidin kuuluu järjestää ne), sisustuksen värit on uusperheessä rumat ja mauttomat, koirasta tulee kirppuja paitsi, jos ei ole lemmikkiä - se vasta kamalaa onkin ... loputtomiin. 

Itse en tottelisi mitään ex - puolisoita eikä niin tarvitsekaan tehdä. Voisin viedä lapsen parturiin tai ostaa lelun mihin äidillä ei ole varaa ja hups olisin suositumpi kuin äiti.

Sinulla ei taida itselläsi olla lapsia? Jos käsityksesi lapsen ja vanhemman suhteesta on tasoa parturikäynti ja uusi lelu niin ehkä on parempi, ettet niitä hankikaan. 

On 2 lasta ja anopilta olen oppinut ettei tarvitse totetella mitään biologista äitiä esim. voi lakata 3 - vuotiaan kynnet.

Sossu ei kuule mitään sano mihinkään.

Kuulostat melko painajaismaiselta nyksältä. Säälin sitä äitiä, joka joutuu jättämään lapsensa tuollaisen pyryharakan hoteisiin. 

Tai sitten sinä olet lapsen mielestä nipo äiti, joka ei osta kunnolla herkkuja ja hemmottele lasta.

Niin, en tiedä, oletko ikinä kuullut tällaista, mutta vastuulliseen vanhemmuuteen kuuluu se, ettei ole lapsensa kaveri tai viihdyttäjä vaan asettaa hänelle myös sellaisia rajoja, jotka eivät tunnu aina kivalta. En toki oleta, että ymmärtäisit.  

Vierailija kirjoitti:

Tapailin aikoinaan hetken miestä, jolla oli esiteini-ikäinen erityslapsi ja sairaalloisen mustasukkainen ja pahantahtoinen eksä. Mies oli lempeä ja periaatteessa ihan ok, mutta kyllä siinä tuli varsin nopeasti sellainen olo, että tähän paskaan en itseäni sotke. 

Minä olen jo oppinut, että ex saa sanoa mitä haluaa ja me tehdään omalla tavalla. Siitä on ollut ihan asiantuntuja kirjoituksia, että ex puolisoa ei tarvitse totella. Sossut sanoo korkeintaan, että onpa ystävällinen äitipuoli, kun ostaa lapselle hienot lelut ja herkkuja ja vie matkoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin naiseksät pyrkivät puuttumaan uusperheen jokaiseen mahdolliseen pikku yksityiskohtaankin. Sanellaan ruoka-ajat, käytettäväksi sopivat ruoka-aineet, ei saa käskeä läksyjä tekemään, ei saa lähteä lomalle (koska paikka ei sovi lapsille), ei saa ostaa vaatteita lapsille (koska aina vääränlaisia), ei saa järjestää kaverisynttäreitä (koska äidin kuuluu järjestää ne), sisustuksen värit on uusperheessä rumat ja mauttomat, koirasta tulee kirppuja paitsi, jos ei ole lemmikkiä - se vasta kamalaa onkin ... loputtomiin. 

Itse en tottelisi mitään ex - puolisoita eikä niin tarvitsekaan tehdä. Voisin viedä lapsen parturiin tai ostaa lelun mihin äidillä ei ole varaa ja hups olisin suositumpi kuin äiti.

Sinulla ei taida itselläsi olla lapsia? Jos käsityksesi lapsen ja vanhemman suhteesta on tasoa parturikäynti ja uusi lelu niin ehkä on parempi, ettet niitä hankikaan. 

On 2 lasta ja anopilta olen oppinut ettei tarvitse totetella mitään biologista äitiä esim. voi lakata 3 - vuotiaan kynnet.

Sossu ei kuule mitään sano mihinkään.

Miksi sulla on tarve olla lasten silmissä suositumpi kuin lasten äiti? Vaikutat hyvin häiriintyneeltä persoonalta. Ja kyse siis jostain tällaisesta, että sun on pakko saada lakata jonkun toisen 3-vuotiaan lapsen kynnet? Huhhuh, mitä touhua.

Tuollaisia äitipuolia ne isukit sitten niille lapsille hommailee. Kaikenlaista. Siis isukit, jotka varmaan suoritti isyyttään vähän vajaalla jo siinä vaiheessa, kun ero lasten äidistäkin tuli.

Biologisen äidin psyyke hajoaa, kun hän ei ollut vielä antanut kaikkea kivaa lapselle.

Aikuisena lapsi muistelee ihanaa äitipuolta joka vei matkoille ja osti kaikkea kivaa ja jonka kanssa syötiin herkkuja.

Mikä pakkomielle sulla on noista herkuista kun hoet tota viestistä toiseen? Elopainoa taitaa löytyä jonkin verran?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin aikoinaan hetken miestä, jolla oli esiteini-ikäinen erityslapsi ja sairaalloisen mustasukkainen ja pahantahtoinen eksä. Mies oli lempeä ja periaatteessa ihan ok, mutta kyllä siinä tuli varsin nopeasti sellainen olo, että tähän paskaan en itseäni sotke. 

Minä olen jo oppinut, että ex saa sanoa mitä haluaa ja me tehdään omalla tavalla. Siitä on ollut ihan asiantuntuja kirjoituksia, että ex puolisoa ei tarvitse totella. Sossut sanoo korkeintaan, että onpa ystävällinen äitipuoli, kun ostaa lapselle hienot lelut ja herkkuja ja vie matkoille.

Jos ei kestä niin ei kannata erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin naiseksät pyrkivät puuttumaan uusperheen jokaiseen mahdolliseen pikku yksityiskohtaankin. Sanellaan ruoka-ajat, käytettäväksi sopivat ruoka-aineet, ei saa käskeä läksyjä tekemään, ei saa lähteä lomalle (koska paikka ei sovi lapsille), ei saa ostaa vaatteita lapsille (koska aina vääränlaisia), ei saa järjestää kaverisynttäreitä (koska äidin kuuluu järjestää ne), sisustuksen värit on uusperheessä rumat ja mauttomat, koirasta tulee kirppuja paitsi, jos ei ole lemmikkiä - se vasta kamalaa onkin ... loputtomiin. 

Itse en tottelisi mitään ex - puolisoita eikä niin tarvitsekaan tehdä. Voisin viedä lapsen parturiin tai ostaa lelun mihin äidillä ei ole varaa ja hups olisin suositumpi kuin äiti.

Sinulla ei taida itselläsi olla lapsia? Jos käsityksesi lapsen ja vanhemman suhteesta on tasoa parturikäynti ja uusi lelu niin ehkä on parempi, ettet niitä hankikaan. 

On 2 lasta ja anopilta olen oppinut ettei tarvitse totetella mitään biologista äitiä esim. voi lakata 3 - vuotiaan kynnet.

Sossu ei kuule mitään sano mihinkään.

Miksi sulla on tarve olla lasten silmissä suositumpi kuin lasten äiti? Vaikutat hyvin häiriintyneeltä persoonalta. Ja kyse siis jostain tällaisesta, että sun on pakko saada lakata jonkun toisen 3-vuotiaan lapsen kynnet? Huhhuh, mitä touhua.

Tuollaisia äitipuolia ne isukit sitten niille lapsille hommailee. Kaikenlaista. Siis isukit, jotka varmaan suoritti isyyttään vähän vajaalla jo siinä vaiheessa, kun ero lasten äidistäkin tuli.

Biologisen äidin psyyke hajoaa, kun hän ei ollut vielä antanut kaikkea kivaa lapselle.

Aikuisena lapsi muistelee ihanaa äitipuolta joka vei matkoille ja osti kaikkea kivaa ja jonka kanssa syötiin herkkuja.

Mikä pakkomielle sulla on noista herkuista kun hoet tota viestistä toiseen? Elopainoa taitaa löytyä jonkin verran?

Voi voi, onko äitipuoli se, joka istuu lapsesi vieressä lentokoneessa, etkä sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin aikoinaan hetken miestä, jolla oli esiteini-ikäinen erityslapsi ja sairaalloisen mustasukkainen ja pahantahtoinen eksä. Mies oli lempeä ja periaatteessa ihan ok, mutta kyllä siinä tuli varsin nopeasti sellainen olo, että tähän paskaan en itseäni sotke. 

Minä olen jo oppinut, että ex saa sanoa mitä haluaa ja me tehdään omalla tavalla. Siitä on ollut ihan asiantuntuja kirjoituksia, että ex puolisoa ei tarvitse totella. Sossut sanoo korkeintaan, että onpa ystävällinen äitipuoli, kun ostaa lapselle hienot lelut ja herkkuja ja vie matkoille.

Luin asiantuntijan kirjoitusta, missä luki, että exän kontrolointia ei tarvitse kuunnella eikä totella. Isä ja äitipuoli hoitaa omalla tavallaan.

Uusioperhekuvioissa (tai edes seurustellessa lapsellisen kanssa) on se ongelma, että sulla ei oikeastaan ole mihinkään mitään sanottavaa. Lapsen vanhemmat sanelee säännöt. Jos lapsi on tosi villi, eikä sulla ole oikeutta ojentaa lasta, siitä tulee helposti riitoja. Ja vaikka sulla olisikin oikeus ojentaa lasta, sun kasvatuskäsitys saattaa poiketa siitä mitä lapsen vanhemmat ovat keskenään sopineet. Niin kiva sitten korvista savu kiehuen katsoa vain vierestä kun lapsi sun kasvatuskäsityksesi mukaan käyttäytyy perseilevästi, mutta se pitää vain hyväksyä koska kyseessä ei ole sun muksu. 

Lasten ollessa pieniä kannattaa se kasvatus jättää sovinnolla vanhempien tehtäväksi ja tavata kumppaniaan vain kun lapset eivät ole ainakaan ihan koko ajan paikalla. 

Naisissa on paljon kylmän laskelmoivia opportunisteja.

Miehen resurssit kuuluvat naiselle ja hänen jälkeläisilleen, eivät jonkun toisen jälkeläisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin naiseksät pyrkivät puuttumaan uusperheen jokaiseen mahdolliseen pikku yksityiskohtaankin. Sanellaan ruoka-ajat, käytettäväksi sopivat ruoka-aineet, ei saa käskeä läksyjä tekemään, ei saa lähteä lomalle (koska paikka ei sovi lapsille), ei saa ostaa vaatteita lapsille (koska aina vääränlaisia), ei saa järjestää kaverisynttäreitä (koska äidin kuuluu järjestää ne), sisustuksen värit on uusperheessä rumat ja mauttomat, koirasta tulee kirppuja paitsi, jos ei ole lemmikkiä - se vasta kamalaa onkin ... loputtomiin. 

Itse en tottelisi mitään ex - puolisoita eikä niin tarvitsekaan tehdä. Voisin viedä lapsen parturiin tai ostaa lelun mihin äidillä ei ole varaa ja hups olisin suositumpi kuin äiti.

Sinulla ei taida itselläsi olla lapsia? Jos käsityksesi lapsen ja vanhemman suhteesta on tasoa parturikäynti ja uusi lelu niin ehkä on parempi, ettet niitä hankikaan. 

On 2 lasta ja anopilta olen oppinut ettei tarvitse totetella mitään biologista äitiä esim. voi lakata 3 - vuotiaan kynnet.

Sossu ei kuule mitään sano mihinkään.

Miksi sulla on tarve olla lasten silmissä suositumpi kuin lasten äiti? Vaikutat hyvin häiriintyneeltä persoonalta. Ja kyse siis jostain tällaisesta, että sun on pakko saada lakata jonkun toisen 3-vuotiaan lapsen kynnet? Huhhuh, mitä touhua.

Tuollaisia äitipuolia ne isukit sitten niille lapsille hommailee. Kaikenlaista. Siis isukit, jotka varmaan suoritti isyyttään vähän vajaalla jo siinä vaiheessa, kun ero lasten äidistäkin tuli.

Biologisen äidin psyyke hajoaa, kun hän ei ollut vielä antanut kaikkea kivaa lapselle.

Aikuisena lapsi muistelee ihanaa äitipuolta joka vei matkoille ja osti kaikkea kivaa ja jonka kanssa syötiin herkkuja.

Mikä pakkomielle sulla on noista herkuista kun hoet tota viestistä toiseen? Elopainoa taitaa löytyä jonkin verran?

Voi voi, onko äitipuoli se, joka istuu lapsesi vieressä lentokoneessa, etkä sinä?

Ja jos tarhan kevätjuhla osuu isäviikolle niin äitipuoli valitsee juhlamekon tai vaatteet tarhan valokuvaan. Kivaa.

omia lapsia ei ole, en ole koskaan halunnut. Otin miehen jolla ei ole lapsia. Helppoa. Voidaan nauttia elämästä ilman kitiseviä kakaroita ja katkeria exiä.

Vierailija kirjoitti:

Uusioperhekuvioissa (tai edes seurustellessa lapsellisen kanssa) on se ongelma, että sulla ei oikeastaan ole mihinkään mitään sanottavaa. Lapsen vanhemmat sanelee säännöt. Jos lapsi on tosi villi, eikä sulla ole oikeutta ojentaa lasta, siitä tulee helposti riitoja. Ja vaikka sulla olisikin oikeus ojentaa lasta, sun kasvatuskäsitys saattaa poiketa siitä mitä lapsen vanhemmat ovat keskenään sopineet. Niin kiva sitten korvista savu kiehuen katsoa vain vierestä kun lapsi sun kasvatuskäsityksesi mukaan käyttäytyy perseilevästi, mutta se pitää vain hyväksyä koska kyseessä ei ole sun muksu. 

Lasten ollessa pieniä kannattaa se kasvatus jättää sovinnolla vanhempien tehtäväksi ja tavata kumppaniaan vain kun lapset eivät ole ainakaan ihan koko ajan paikalla. 

Ei sitä ex vaimoa tarvitse kuunnella.

Itse en lapsia tehnyttä miestä kelpuuta koska olen itse lapseton ja haluan elää lapsetonta elämää. Ja kun mukana tulee vielä eksä ja kaikenlainen sekoilu, ei kiitos. Lapsettoman miehen kanssa parisuhteessa ja jos tämä joskus päättyy, olen mieluummin yksin kuin miehen kanssa, jolla on lapsia.

Uusperheen isänä minun on valittavasti myönnettävä, että aika ajoin minun on vaikea hyväksyä vaimoni juuri aikuisikään tulevia poikia. Vaimoni hyväksyy kaiken mitä pojat tekee (pitää bileitä meidän kotona, juo meidän viinat, rikkoo paikkoja, tupakoi sisällä, ja meteliä mistä naapurit ovat vihjanneet). Omat lapseni ovat kuulemma lässyköitä ja nörttejä jotka eivät osaa irroitella kuten siinä iässä pitäisi. 

Taustalla taitaa olla erilaiset perhekulttuurit mistä molemmat tulette. Meillä kotona pidettiin kovaa kuria, ja arvostettiin myös kirjaviisautta. Vaimoni perheessä taas oltiin vapaan kasvatuksen puolella, ja arvostettiin liberaaleja arvoja. Kummassakin varmasti hyvät, ja huonot puolet, mutta huonosti sekoittuu keskenään. 

Koska evoluutio ja biologia. Ihan perusasia, että ihmiselle on tärkeää varmistaa jälkeläisten säilyminen hengissä. Jo kivikaudella, kun luolissa pantiin ristiin rastiin,

-naiset tiesivät 100% varmasti, mikä lapsi oli heidän ja mikä vieraan naisen lapsi. Oli tärkeää varmistaa, että oma lapsi saa ruokaa ja hoitoa, muiden lapset veivät resursseja pois omilta lapsilta ja siksi muiden lapsia luonnostaan vähån karsastaa omassa kotiluolassa.

-miehet taas eivät voi tietää, mikä lapsista on heidännja mikä luiden miesten lapsia, siksi heidän kannattaa olla kohtuu suojelevia kaikkia kotiluolan lapsia kohtaan, jotta omat geenit jatkuisivat eteenpäin.

-> nykyäänkin miehet sopeutuvat naisen lapsiin uusperheessä helpommin kuin naiset miehen lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole omia lapsia ja siksi ajatus siitä, että mies olisi jo elänyt perheenperustamisvaiheen ja hänen lapsilukunsa on täynnä, ei houkuta. 

Juuri näin. Ja vaikka ei olisi edes lapsiluku täynnä, en halua tuleville lapsilleni isää, joka on jo "käytetty". 😉

Minä ainakaan en oppinut koskaan sietämään mieheni lapsia, oli pakko muuttaa erilleen niin, että miehellä on oma koti, jossa tapaa lapsiaan.