Lue keskustelun säännöt.
Miksi naisille on niin vaikea hyväksyä eronneiden miesten lapsia
31.01.2023 |
Miksi naisille on niin vaikea hyväksyä eronneiden miesten lapsia? Sanotaan että kyllä ymmärretään ja ehkä ulkokultaisesti jaksetaan esittää mukavaa, mutta sitten kun lapset eivät ole paikalla niin rumat puheet ja halveksuminen alkaa. Ihan kuin historia pitäisi pyyhkiä pois. Ja sitten kuitenkin ne omat kultamussukat on niin täydellisiä ja mallikansalaisia joista kaikkien on pakko pitää.
Kommentit (147)
Lapset on jo melkein aikuisia, pari vuotta enää jäljellä ja silti karvat nousee naisilla pystyyn. Ilmeisesti pitäisi heti päästä lipittelemään viiniä ja matkustelemaan Kreikkaan kun nainen on saanut omat lapsensa pois pesästä. Yleensähän samanikäisillä naisilla lapset on jo aikuisia kun mies on tyypillisesti muutaman vuoden vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isompi ongelma ovat ne exät, joille ei käy hyvät välit lasten kanssa, mutta ei myöskään huonot välit. Tekemällä tehdään ongelmia ja draamaa, vaikka lapset kärsisivät siitä. Mietipä sitä.
Miksi sä yleistät? Ei kaikki ole tuollaisia. Esim. mä en ole tuollainen. Mun miehellä oli ennestään kolme lasta, mulla yksi. Nykyään miehellä on jo yksi lapsenlapsikin ja musta tehtiin myös isoäiti. <3
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole omia lapsia ja siksi ajatus siitä, että mies olisi jo elänyt perheenperustamisvaiheen ja hänen lapsilukunsa on täynnä, ei houkuta.
Jos lähestyt jo neljääkymppiä niin kannattaa harkita pystytkö joustamaan ettei perhe jää haaveeksi.
En halua olla ilmaissiivooja ja miehillä on tapana sanoa, että käyn hakemassa kaupasta jotain ja ne lapset jää naisen vahdittavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään muiden lapsista silloin kun ne on kivoja. Hemmotellut kakarat, uusavuttomat nyhjäkkeet ja ilkeät/kostonhimoiset ipanat ei saa varsinaisesti hyppimään onnesta. Ja kun kehtaa huomauttaa, että opettaisitko lapselle asian X ja voisitko jopa vaatia siltä jotain, niin mies alkaa mököttää. Siinä sitten ukkeli+lapset kiukuttelevat. Kiva kaikuefekti.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on jo melkein aikuisia, pari vuotta enää jäljellä ja silti karvat nousee naisilla pystyyn. Ilmeisesti pitäisi heti päästä lipittelemään viiniä ja matkustelemaan Kreikkaan kun nainen on saanut omat lapsensa pois pesästä. Yleensähän samanikäisillä naisilla lapset on jo aikuisia kun mies on tyypillisesti muutaman vuoden vanhempi.
Aika masokisti saa olla, että alkaa paapomaan tuntemattoman teinejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkään muiden lapsista silloin kun ne on kivoja. Hemmotellut kakarat, uusavuttomat nyhjäkkeet ja ilkeät/kostonhimoiset ipanat ei saa varsinaisesti hyppimään onnesta. Ja kun kehtaa huomauttaa, että opettaisitko lapselle asian X ja voisitko jopa vaatia siltä jotain, niin mies alkaa mököttää. Siinä sitten ukkeli+lapset kiukuttelevat. Kiva kaikuefekti.
Parhaita kasvattajia ovat ne joilla ei ole lapsia tai yksi helppo tapaus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on jo melkein aikuisia, pari vuotta enää jäljellä ja silti karvat nousee naisilla pystyyn. Ilmeisesti pitäisi heti päästä lipittelemään viiniä ja matkustelemaan Kreikkaan kun nainen on saanut omat lapsensa pois pesästä. Yleensähän samanikäisillä naisilla lapset on jo aikuisia kun mies on tyypillisesti muutaman vuoden vanhempi.
Aika masokisti saa olla, että alkaa paapomaan tuntemattoman teinejä.
Ei ketään tarvitse paapoa. En velvoita ketään muuttamaan meille tai vahtimaan lapsia. Tietysti jos haluaa viettää kanssani aikaa kun tapaan lapsia niin ne kuuluvat samaan pakettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi miesten on niin vaikea hyväksyä eronneiden naisten lapsia - ja usein jopa omiaan?
Koska en halua lainkaan lapsia elämääni, en omia enkä toisen.
En kyllä silti alkaisi kenestäkään/kenenkään lapsista puhumaan paskaa selän takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole omia lapsia ja siksi ajatus siitä, että mies olisi jo elänyt perheenperustamisvaiheen ja hänen lapsilukunsa on täynnä, ei houkuta.
Entä jos mies vielä haluaisi lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on jo melkein aikuisia, pari vuotta enää jäljellä ja silti karvat nousee naisilla pystyyn. Ilmeisesti pitäisi heti päästä lipittelemään viiniä ja matkustelemaan Kreikkaan kun nainen on saanut omat lapsensa pois pesästä. Yleensähän samanikäisillä naisilla lapset on jo aikuisia kun mies on tyypillisesti muutaman vuoden vanhempi.
Aika masokisti saa olla, että alkaa paapomaan tuntemattoman teinejä.
Ei ketään tarvitse paapoa. En velvoita ketään muuttamaan meille tai vahtimaan lapsia. Tietysti jos haluaa viettää kanssani aikaa kun tapaan lapsia niin ne kuuluvat samaan pakettiin.
En mäkään ymmärrä, jos tuollaisessa tilanteessa nainen käyttäytyy kuten aloituksessa kuvattiin. Onko pakko ängetä miehen luokse just silloin, kun lapset ovat siellä? Siis jos ei pidä ko lapsista? Menee sitten, kun lapset ovat taas äidillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin naiseksät pyrkivät puuttumaan uusperheen jokaiseen mahdolliseen pikku yksityiskohtaankin. Sanellaan ruoka-ajat, käytettäväksi sopivat ruoka-aineet, ei saa käskeä läksyjä tekemään, ei saa lähteä lomalle (koska paikka ei sovi lapsille), ei saa ostaa vaatteita lapsille (koska aina vääränlaisia), ei saa järjestää kaverisynttäreitä (koska äidin kuuluu järjestää ne), sisustuksen värit on uusperheessä rumat ja mauttomat, koirasta tulee kirppuja paitsi, jos ei ole lemmikkiä - se vasta kamalaa onkin ... loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi miesten on niin vaikea hyväksyä eronneiden naisten lapsia - ja usein jopa omiaan?
En tunnista tällaista ilmiötä. Kerrotko tarkemmin?
En pidä lapsista, ihan yksinkertaisesti.
Ei ole haitannut, olin lähi-äitipuoli 19v ja lapsi on kuin oma.
Nyt tapailen miestä, jolla tytär. Mielelläni hänet jossain kohtaa tapaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole omia lapsia ja siksi ajatus siitä, että mies olisi jo elänyt perheenperustamisvaiheen ja hänen lapsilukunsa on täynnä, ei houkuta.
Jos lähestyt jo neljääkymppiä niin kannattaa harkita pystytkö joustamaan ettei perhe jää haaveeksi.
En tiedä, miksi tätä on joidenkin niin vaikea käsittää mutta jos ihminen haluaa lapsia, se ei välttämättä suinkaan tarkoita, että tämä haave olisi tuosta vaan korvattavissa jonkun muun lapsilla. En tajua, miten tällainen oletus tulee kenellekään edes mieleen. Vähän sama kuin että ei haittaa kun en päässyt Ylläkselle hiihtolomalle kun naapuri kuitenkin pääsi.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin naiseksät pyrkivät puuttumaan uusperheen jokaiseen mahdolliseen pikku yksityiskohtaankin. Sanellaan ruoka-ajat, käytettäväksi sopivat ruoka-aineet, ei saa käskeä läksyjä tekemään, ei saa lähteä lomalle (koska paikka ei sovi lapsille), ei saa ostaa vaatteita lapsille (koska aina vääränlaisia), ei saa järjestää kaverisynttäreitä (koska äidin kuuluu järjestää ne), sisustuksen värit on uusperheessä rumat ja mauttomat, koirasta tulee kirppuja paitsi, jos ei ole lemmikkiä - se vasta kamalaa onkin ... loputtomiin.
Itse en tottelisi mitään ex - puolisoita eikä niin tarvitsekaan tehdä. Voisin viedä lapsen parturiin tai ostaa lelun mihin äidillä ei ole varaa ja hups olisin suositumpi kuin äiti.
Minulla ei ole omia lapsia ja siksi ajatus siitä, että mies olisi jo elänyt perheenperustamisvaiheen ja hänen lapsilukunsa on täynnä, ei houkuta.