Lue keskustelun säännöt.
Työkaverilla on outo ajatuksenjuoksu
31.01.2023 |
Meille tuli vuoden alussa uusi työkaveri. Korkeasti koulutettu nuori ihminen, joka on todella outo. Selkeästi tosi fiksu joissain asioissa, mutta ymmärtää ihan jatkuvasti väärin, eikä tajua joitain itsestäänselviä asioita.
En nyt tähän viitsi suoria esimerkkejä laittaa (olisi vaikka kuinka paljon) kun asiat tosiaan niin kummallisia, ettei tuollaisia virheitä luulisi ihmisen yleensä tekevän. Voiko kyse olla aspergeristä vai mistä? Onko ideaa, mikä tähän auttaisi? Pitääkö ja voiko vääntää joka ikisen asian rautalangasta?
Vähän muokattuja esimerkkejä:
Minä: "Me oltiin viikonloppuna pitkästä aikaa mummolassa."
Työkamu: Siis täh, ketkä me? En mä ollut.
Minä: Niin mun perhe, et sinä.
Työkamu: Ai jaa.
Minä: Meidän pitäisi sopia se tapaamisaika, jolloin tehdään yhdessä sitä esitystä.
T: Keidän meidän?
M: No sinun ja minun, kun mehän ollaan sovittu että tehdään se kaksin.
M: Ootko nähnyt mun kännykkää, mä oon jättänyt sen jonnekin?
T: En oo nähnyt.
M:No täytyy etsiä muualta.
T: Juu, jos laitat viestiä ryhmään että etsit sitä, niin laita samalla, että joku on jättänyt työpuhelimensa mun pöydälle.
M: Siis se ON se MUN työpuhelin.
T: Ai mä luulin, että sä etsit sun puhelinta.
M:Ota sun tietokone mukaan kokoukseen.
T:Miksi?
M: No tehdään heti suoraan ne muutokset, niin on näppärä, että kaikilla on kone mukana.
T: Mä en kyllä haluaisi kantaa mun konetta töihin, miksi ei voi tehdä työkoneella?
M: Mä tarkoitin työkonetta.
Työn tilastointi:
Kaikki työ merkitty Toimistotyöksi, koska se tilastoinnin merkintä on toimistotyötä. Eli jos vaikka tekee makaronilaatikkoa, niin merkitsee tämän makaronilaatikon teon toimistotyöksi, koska se merkinnät teko on toimistohommia.
Miten ihmeessä tällaisen ihmisen kanssa pystyy kommunikoimaan? Erityisesti tuo "meidän" ymmärtämättömyys tulee jatkuvasti eteen. Ei ole kenenkään muun kanssa tarvinnut vääntää, että kuka on "me" tai "oma" Onko muiden vaikeuksia tajuta näitä sanoja?
Kommentit (148)
Dysfasia, puheenymmärryksen häiriö tms.
Voi olla muilla alueilla elämässä lahjakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ennemmin autismia kuin aspergia. Uskon kuitenkin että kun vähän paremmin tutustut töissä häneen ja opit tuntemaan häntä, niin tulee luonnostaan kerrottua saman tien selkeästi hänelle.
Ehkä ap odottaa että kaikki heti ymmärtävät mitä hän tarkoittaa. Ehkä kannattaa puhua "oman perheen kanssa käytiin" kuin käyttää muotoa "me käytiin". Eihän vastaanottaja tiedä etkä ketkä "me"?! Aina voi itsekin viestiä selvemmin.
Ehkä vastaanottaja ajattelee kaikki hieman liian kirjaimellisesti tai ehkä hän joskus vaan heittää omaa huumoriaan tms.
Ette vaan ole samalla "aaltopituudella".
Tuntuu kauhealta, mutta ajattelen automaattisesti että ihmiset jotka ei ymmärrä ap:n puhetta ovat todella tyhmiä. Ja sitten muistan että eivät kaikki ajattele samalla lailla, se ei tarkoita että toinen olisi tyhmä. Ja hauskaa on kun tätäkin keskustelua lukee, että toisin ajattelevat pitävät ap:ta tyhmänä koska ei osaa puhua selkeästi.
Sanoisin, että neurotyypilliset ymmärtävät tasan mistä ap puhuu. Eihän tällainen puhetapa olisi yleistä niin työpaikoilla kuin kaikkialla muuallakin, jos suurin osa ei ymmärtäisi sitä. Jos on kaksi faktaa eli 1) joku on unohtanut työpuhelimensa pöydälleni ja 2) joku tulee kysymään onko hänen puhelintaan näkynyt. Neurotyypillinen ihminen osaisi yhdistää nämä kaksi faktaa, mutta tässä tapauksessa ap:n työkaveri ei pysty yhdistämään asioita koska kyseessä on työpuhelin ja työkaverin puhelin. Koska jos työkaveri etsisi työpuhelintaan niin hänhän sanoisi, että työpuhelin? En tiedä, mutta näin asian ymmärrän.
En tiedä onko tämä sitten autismin kirjoa? Minulla on pari asperger kaveria enkä ole huomannut heillä samaa. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä ap:n työkaveri ja muut ajattelevat asiasta. Onko heidän koko elämänsä raskasta kun kaikki ympärillä puhuvat sekavasti? Entä vaikka lapsuudenkodissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa enemmän kehitysvammalta?
Taitaa olla kehitysvammainen, eiikä siinä mitään hienoa että heitäkin on päässyt tyäelämään kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa ap olla vähän puhe rajoitteinen, tai muuten älyvaurioinen.
Yleensä aikuinen ymmärtää puheetta, mutta on ihmisiä joille sana tarkoittaa vain sitä minkä kyseinen henkilö on omaksunut.
Asioiden ymmärtäminen ei ole sinun vahvuutesi,(et varmaan ymmärrä kuka on tää sinun, kun olen minä jne...)
Etkö huumoria ymmärrä? Selkeästi trollaa sua ihan huolella! 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea koko ketjua. Hirveitä ihmisiä täällä, jotka haukkuvat kehitysvammaiseksi. Luuletteko tosiaan, että ihminen voi käydä korkeakoulun silloin?
AP ei ymmärrä työkaveriaan eikä se ole kummankaan vika. Selkeämpää viestintää vaan.
Itse aloitin myös uudessa työssä ja voin kertoa, että olo on ollut todella tyhmä välillä. Sellaista se vaan alussa on.
Selvästi sarkasmia. Mulla on ihan samanlainen työkaveri. Kääntää joka asian kieroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisithan sä asiat paremminkin ilmasta. Enhän mäkään tietäs keistä puhut, jos sanot et me oltiin mummolassa. Sano minä ja mun perhe. Tai minä ja mun puoliso.
Ei sillä oikeastaan ollut mitään merkitystä, ketkä siellä mummolassa oli keskustelun kannalta. Luulisitko itse, että sinä olit siellä mummolassa mukana, jos vaikka sanon, että huh kun väsyttää, kun me oltiin mummolassa, eikä siellä saanut nukuttua kunnolla?
Ap
No jos sä marssit kollegan viereen ja sanot: Me mennään illalla ulos syömään.
Siis sinä ja kollega, vai tulitko vaan sanomaan et lähdet siippas kanssa illalla ulos syömään?Miksi noin tekisin? Tai ehkä voisin sanoa noin, mutta sitten siinä olisi joku asiayhteys tai täsmennys.
Voisin sen sijaan marssia siihen viereen ja kysyä mennäänkö syömään? Silloin olettaisin, että toinen tajuaa, että nyt, sinä ja minä, syömään.Ap
Miks musta tuntuu, että se pellettää sua ja piilokettuilee? Ootko mennyt jotenkin päsmäröimään sille? Ainakin tekstityylistäsi päätellen vaikutat hiukan päällekäyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lievästi kehitysvammainen siskoni on juuri tuollainen. Jos häneltä vaikka kysyy, että "Voitko tulla huomenna luokseni käymään kello 14.00", niin hän vastaa että voi tulla mutta ei sitten tule. Hän ei siis ymmärtänyt sitä kutsuna tulla käymään vaan kysymyksenä, että pystyykö tai osaako hän tulla luokseni. Tai jos sanoo, että "Tavataan siellä kahvilla kello kahdelta", niin hän saattaa kysyä että tarkoittaako toinen kello kaksi aamuyöllä tai iltapäivällä.
No siskoni kertoi, että hänen Mensan jäsen -tuttunsa takertuu jo kysymykseen : "Mitä kuuluu?". "Siis mitä sä tarkoitat, "kuuluu"? "Aika outo kysymys." yms. ihmettelyä, vinoilua jne.
Voihan tuo ap:n työkaverin käytös olla vähän sellaista erikoista huumoriakin.
Ei ole huumoria, vaan aiheuttaa ongelmiakin.
Otetaan taas esimerkki (näitä tulee siis ihan jatkuvalla syötöllä):
Minä:Kun sä näet Sirpaa iltapäivällä, niin viitsitkö viedä hänelle samalla tämän kansion?
Työkaveri: En mä oo näkemässä Sirpaa, miten niin?
M: Just 15 min sitten sinä juttelit kokoushuoneessa kaksin Sirpan kanssa ja hän sanoi sulle, että mennään sitten yhdessä sinne kokoukseen. (Tulin siis kokoushuoneeseen tuohon tilanteeseen, jonka kuulin.)
T:Ai onko Sirpakin tulossa sinne kokouksee?
M: No justahan te puhuitte siitä.
T:Ai, en mä tiennyt että hän tulee, minä olen kyllä menossa. Oletko sinä siis menossa sinne Sirpan kanssa?
M: Ei kun sinä olet, te sovitte sen just!Uusi työntekijä ei yksinkertaisesti tunne kaikkia Sirpoja yms. vielä nimeltä, vaikka olisikin jutellut tämän kanssa kokoushuoneessa. Siksi näin. Sinä olet ollut talossa pitempään, sinulle tuon tietäminen tuntuu itsestään selvältä. Se on kumma, kun pitempään olleilta unohtuu se oma työssä aloitus ja ne omat alun kömmähdykset. Alussa uutta asiaa ja uusia nimiä ja naamoja on niin paljon, ettei ne heti jää päähän, ja se on ihan normaalia. Itse olen viime viikolla aloittanut uudessa työssä ja niinpä vaan kutsuin juuri yhtä ihmistä väärällä etunimellä. Mulla on valitettavasti myös huono kasvomuisti.
Kyllä hän tuntee Sirpan ja tiesi jutelleensa hänen kanssaan 15 min aiemmin. Ei vaan tajunnut, että se, että Sirpa sanoo "mennään sinne makaronilaatikkopalaveriin klo 14"" että hän ja sinä olette molemmat menossa sinne palaveriin.
Ap
En minä ole menossa palaveriin.
Epämääräisesti puhuvat ihmiset ovat todella raivostuttavia; etenkin sellaisilla työpaikoilla, joissa välttämättä tarvitaan täsmällistä kieltä ongelmien ratkaisua varten.
Joudun käytännössä päivittäin keskeyttämään kollegoita, jotka käyttävät sanaa "se" tarkoittamaan viittä eri asiaa kymmenen sekunnin aikana. Joka kerta sama juttu: "Älä sano "se" vaan sano mitä tarkoitat!" Joo, asian sanomiseen menee silloin pidemmän aikaa. Mutta hyvänä puolena on, että asia tarvitsee yleensä kertoa vain kerran eikä siitä tule väärinkäsitystä. Asiat eivät selviä ollenkaan, jos "se"-salaatin seurauksena kukaan kymmenestä kokoukseen osallistujasta ei ole enää aikoihin tiennyt, mitä toiset puhujat tarkoittavat. Kun "se"-sekasotkun pysäyttää ja pakottaa kokoukseen osallistujat käyttämään viittauksiinsa muutakin kuin persoona- ja relatiivipronomineja, saadaan kokous joskus päätökseenkin, eivätkä ihmiset jupise jälkeen päin etteivät ymmärtäneet mitään.
En nyt sano, etteikö Ap:n tarkoittama kollega voisi olla huonompi tajuamaan yhteyksiä, mutta sen sanon, että täsmällinen puhetapa aivan oikeasti auttaa väärinkäsitysten välttämisessä ja asioiden viemisessä oikeaan suuntaan.
Mistä lähtien apteekissa on tehty makaronilaatikkoa?
Äitihullu poistuu aina paikalta, kun hänet tunnistetaan.
Eihän tuo ole normaalia millään mittarilla. Sanotaan, että sulla on työkaverit Jaana ja Minna. Jaana on vielä toimistossaan töissä, kun käyt huikkaamassa hänelle heipat.
Sinä: Me tässä Minnan kanssa nyt lähdetään kotiin!
Normaali-Jaana: OK, nähdään huomenna!
Poikkeava-Jaana: Miten niin me, en minä ole mihinkään lähdössä teidän kanssa ja kenen kotiin me mennään?
Sinä: Aamulla oli auton tuulilasit ihan tosi paksussa jäässä. Piti raaputtaa niitä pitkään.
Normaali-Jaana: Sano muuta! Talvi on kamalaa.
Poikkeava-Jaana: Kenen auton tuulilasit? Et sinä minun autoa ollut raaputtamassa.
Sinä: Mies teki minulle aamulla eväät töihin.
Normaali-Jaana: Ai kun mukavaa!
Poikkeava-Jaana: Kuka mies?
Sinä: Niin siis puoliso teki.
Poikkeava-Jaana: Kenen puoliso? Ei minun puoliso tehnyt sinulle eväitä.
Eihän työpaikalla voi mitenkään ryhtyä täysin normaalia keskustelua vääntämään ratakiskoista 24/7 työajalla, tyyliin "Minun puolisoni, joka asuu minun kotona, teki minulle eväät tänään aamulla, ennen kuin tulin töihin, koska olen töissä täällä." Tuossakin varmaan saa jo väärinymmärrystä aikaiseksi, että miten se puoliso pystyy tekemään ne eväät, kun olet jo tullut töihin?
Minusta aloituksesta saa sen vaikutelman, että sen tekijä on puheissaan epämääräinen.
Ja uusi kollega vääntää siitä huumoria. Eli "outo ajatuksenjuoksu" olisikin vain aloittajan "sekavuuden" peilaamista, vähän niin kuin sketsi?
Taitaa olla niin, että ap on vähän "höttö" ja kollega on tehnyt siitä huumoria.