Lue keskustelun säännöt.
Työkaverilla on outo ajatuksenjuoksu
31.01.2023 |
Meille tuli vuoden alussa uusi työkaveri. Korkeasti koulutettu nuori ihminen, joka on todella outo. Selkeästi tosi fiksu joissain asioissa, mutta ymmärtää ihan jatkuvasti väärin, eikä tajua joitain itsestäänselviä asioita.
En nyt tähän viitsi suoria esimerkkejä laittaa (olisi vaikka kuinka paljon) kun asiat tosiaan niin kummallisia, ettei tuollaisia virheitä luulisi ihmisen yleensä tekevän. Voiko kyse olla aspergeristä vai mistä? Onko ideaa, mikä tähän auttaisi? Pitääkö ja voiko vääntää joka ikisen asian rautalangasta?
Vähän muokattuja esimerkkejä:
Minä: "Me oltiin viikonloppuna pitkästä aikaa mummolassa."
Työkamu: Siis täh, ketkä me? En mä ollut.
Minä: Niin mun perhe, et sinä.
Työkamu: Ai jaa.
Minä: Meidän pitäisi sopia se tapaamisaika, jolloin tehdään yhdessä sitä esitystä.
T: Keidän meidän?
M: No sinun ja minun, kun mehän ollaan sovittu että tehdään se kaksin.
M: Ootko nähnyt mun kännykkää, mä oon jättänyt sen jonnekin?
T: En oo nähnyt.
M:No täytyy etsiä muualta.
T: Juu, jos laitat viestiä ryhmään että etsit sitä, niin laita samalla, että joku on jättänyt työpuhelimensa mun pöydälle.
M: Siis se ON se MUN työpuhelin.
T: Ai mä luulin, että sä etsit sun puhelinta.
M:Ota sun tietokone mukaan kokoukseen.
T:Miksi?
M: No tehdään heti suoraan ne muutokset, niin on näppärä, että kaikilla on kone mukana.
T: Mä en kyllä haluaisi kantaa mun konetta töihin, miksi ei voi tehdä työkoneella?
M: Mä tarkoitin työkonetta.
Työn tilastointi:
Kaikki työ merkitty Toimistotyöksi, koska se tilastoinnin merkintä on toimistotyötä. Eli jos vaikka tekee makaronilaatikkoa, niin merkitsee tämän makaronilaatikon teon toimistotyöksi, koska se merkinnät teko on toimistohommia.
Miten ihmeessä tällaisen ihmisen kanssa pystyy kommunikoimaan? Erityisesti tuo "meidän" ymmärtämättömyys tulee jatkuvasti eteen. Ei ole kenenkään muun kanssa tarvinnut vääntää, että kuka on "me" tai "oma" Onko muiden vaikeuksia tajuta näitä sanoja?
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helv? Tolkuton urvelo. Ei teillä haastattelijat ole kummoisia, kun tuon valitsivat.
"Urvelo" (joka kuulostaa aspergerilta) voi olla sen varsinaisen työn huippulahjakkuus ja palkattu ihan siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lievästi kehitysvammainen siskoni on juuri tuollainen. Jos häneltä vaikka kysyy, että "Voitko tulla huomenna luokseni käymään kello 14.00", niin hän vastaa että voi tulla mutta ei sitten tule. Hän ei siis ymmärtänyt sitä kutsuna tulla käymään vaan kysymyksenä, että pystyykö tai osaako hän tulla luokseni. Tai jos sanoo, että "Tavataan siellä kahvilla kello kahdelta", niin hän saattaa kysyä että tarkoittaako toinen kello kaksi aamuyöllä tai iltapäivällä.
No siskoni kertoi, että hänen Mensan jäsen -tuttunsa takertuu jo kysymykseen : "Mitä kuuluu?". "Siis mitä sä tarkoitat, "kuuluu"? "Aika outo kysymys." yms. ihmettelyä, vinoilua jne.
Voihan tuo ap:n työkaverin käytös olla vähän sellaista erikoista huumoriakin.
Ei ole huumoria, vaan aiheuttaa ongelmiakin.
Otetaan taas esimerkki (näitä tulee siis ihan jatkuvalla syötöllä):
Minä:Kun sä näet Sirpaa iltapäivällä, niin viitsitkö viedä hänelle samalla tämän kansion?
Työkaveri: En mä oo näkemässä Sirpaa, miten niin?
M: Just 15 min sitten sinä juttelit kokoushuoneessa kaksin Sirpan kanssa ja hän sanoi sulle, että mennään sitten yhdessä sinne kokoukseen. (Tulin siis kokoushuoneeseen tuohon tilanteeseen, jonka kuulin.)
T:Ai onko Sirpakin tulossa sinne kokouksee?
M: No justahan te puhuitte siitä.
T:Ai, en mä tiennyt että hän tulee, minä olen kyllä menossa. Oletko sinä siis menossa sinne Sirpan kanssa?
M: Ei kun sinä olet, te sovitte sen just!Uusi työntekijä ei yksinkertaisesti tunne kaikkia Sirpoja yms. vielä nimeltä, vaikka olisikin jutellut tämän kanssa kokoushuoneessa. Siksi näin. Sinä olet ollut talossa pitempään, sinulle tuon tietäminen tuntuu itsestään selvältä. Se on kumma, kun pitempään olleilta unohtuu se oma työssä aloitus ja ne omat alun kömmähdykset. Alussa uutta asiaa ja uusia nimiä ja naamoja on niin paljon, ettei ne heti jää päähän, ja se on ihan normaalia. Itse olen viime viikolla aloittanut uudessa työssä ja niinpä vaan kutsuin juuri yhtä ihmistä väärällä etunimellä. Mulla on valitettavasti myös huono kasvomuisti.
Kyllä hän tuntee Sirpan ja tiesi jutelleensa hänen kanssaan 15 min aiemmin. Ei vaan tajunnut, että se, että Sirpa sanoo "mennään sinne makaronilaatikkopalaveriin klo 14"" että hän ja sinä olette molemmat menossa sinne palaveriin.
Ap
Minustakin tuo oli hiukan epäselvä tilanne. Tuossa tilanteessahan olisi ihan todennäköistä että Sirpa on puhunut menevänsä yhdessä jonkun toisen kanssa sinne palaveriin, ja puhunut "meistä" kun tarkoittaa vaikka häntä ja alakerran osaston Pirjoa, ei häntä ja tätä tökaveriasi. Tulit kesken keskustelun huoneeseen, ja oletit että "me" on Sirpa ja työkaverisi. Työkaverisi taas saattaa olla menossa eri kokoukseen, mikä aiheutti lisää hämmennystä.
Juttu meni suunnilleen näin:
Sirpa: Sähän oot menossa sinne makaronilaatikkopalaveriin.
Työkaveri: Juu olen.
Sirpa: Anssi ei pääse tulemaan, mutta mennään me sitten heti palaverin alkuun klo 14
T:Joo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helv? Tolkuton urvelo. Ei teillä haastattelijat ole kummoisia, kun tuon valitsivat.
"Urvelo" (joka kuulostaa aspergerilta) voi olla sen varsinaisen työn huippulahjakkuus ja palkattu ihan siksi.
Juu, on varsinaisessa työssään erittäin hyvä. Tuottamansa tekstit ovatko erittäin laadukkaita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että kommentoin näin jokaiseen työtä koskevaan keskusteluun, mutta taas mennään: mitä esihenkilö ajattelee asiasta? Oletko päässyt havainnoimaan työkaverin ja esihenkilön välistä kommunikointia?
Jos esihenkilön ja työkaverisi välillä näyttää olevan samanlaista haastetta, ota asia puheeksi esihenkilön kanssa. Tällaisesta pitäisi pystyä puhumaan avoimesti, niin että se ei ala heikentää työilmapiiriä ja työtuloksia.
Minusta tuo tuntuisi nimittäin äärettömän rasittavalta. Pelkäisin joko jatkuvaa väärinymmärrystä tai sitä että työkaveri tuntee, että minä kohtelen häntä kuin idioottia.
On ihan normaalia puhua niin, että osa viestistä ymmärretään asiayhteydestä, kuten vaikkapa tuo "me oltiin mummolassa viikonloppuna", kyllä siitä kuulija arvaa, että ap puhuu itsestään ja läheisistään. Omalla kohdallani tiedän, että ajatukset pomppivat välillä vielä pari askelta eteenpäin ja kuulija jää mahdollisesti jälkeen. Yritän ottaa toisen sanattomia ja sanallisia viestejä vastaan ja korjailla, kun viesti ei tullut perille sellaisena kuin minun aivoni sen ajattelivat.
Jos teidän kommunikointitapanne ovat liian erilaisia, on tärkeä lähteä pohtimaan ratkaisuja ennen kuin tilanne kiristyy.
Esihenkilömme ei ole samassa rakennuksessa. Työkaveri on häneen ihan jatkuvasti yhteyksissä pienimmästäkin asiasta monta kertaa päivässä. En tiedä miten pomo tähän suhtautuu. Me muut ollaan pomoon tosi harvoin yhteyksissä. Välillä olen laittanut selitysviestiä perään pomolle ja tämä on kiittänyt selvityksestä. Osa näistä on liittynyt näihin väärinymmärryksiin. Siis esim. mistä tämä työkaveri saa kirjekuoria, kun hänelle on vaan näytetty, että "meidän" kirjekuoret on tässä, eikä kerrottu, mistä hän saisi kuoria itselleen (siitä "meidän" kasasta).
Ap
Olen varmaan tuo sun työkaverisi kun en mäkään meinaa saada selvää mitä tarkoitat. Esimerkiksi tuo loppu on aika hämmentävästi kirjoitettu.
Oikeastiko, kun menet uuteen työpaikkaan ja perehdytyksessä työkaveri vie sinut postihuoneeseen ja kertoo, että tässä on meidän kirjekuoret, niin et tuosta arvaa, missä on ne kirjekuoret, joita sinun pitäisi käyttää?
Ap
Oikeastaan, en välttämättä. Viimeisin työpaikkani oli sellainen missä oli monta eri työryhmää saman katon alla, osa oli jopa ihan eri firman palkkalistoilla. Jos minua olisi perehdyttänyt henkilö tiimistä Y ja sanonut että tässä on meidän kirjekuoret, olisin ajatellut että ahaa, tässä on tiimin Y kirjekuoret, tiimin X kirjekuoret on varmaan muualla. "Tässä on meidän osastojen yhteiset kirjekuoret, näitä saa käyttää ihan kaikki" olisi selkeämpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että kommentoin näin jokaiseen työtä koskevaan keskusteluun, mutta taas mennään: mitä esihenkilö ajattelee asiasta? Oletko päässyt havainnoimaan työkaverin ja esihenkilön välistä kommunikointia?
Jos esihenkilön ja työkaverisi välillä näyttää olevan samanlaista haastetta, ota asia puheeksi esihenkilön kanssa. Tällaisesta pitäisi pystyä puhumaan avoimesti, niin että se ei ala heikentää työilmapiiriä ja työtuloksia.
Minusta tuo tuntuisi nimittäin äärettömän rasittavalta. Pelkäisin joko jatkuvaa väärinymmärrystä tai sitä että työkaveri tuntee, että minä kohtelen häntä kuin idioottia.
On ihan normaalia puhua niin, että osa viestistä ymmärretään asiayhteydestä, kuten vaikkapa tuo "me oltiin mummolassa viikonloppuna", kyllä siitä kuulija arvaa, että ap puhuu itsestään ja läheisistään. Omalla kohdallani tiedän, että ajatukset pomppivat välillä vielä pari askelta eteenpäin ja kuulija jää mahdollisesti jälkeen. Yritän ottaa toisen sanattomia ja sanallisia viestejä vastaan ja korjailla, kun viesti ei tullut perille sellaisena kuin minun aivoni sen ajattelivat.
Jos teidän kommunikointitapanne ovat liian erilaisia, on tärkeä lähteä pohtimaan ratkaisuja ennen kuin tilanne kiristyy.
Esihenkilömme ei ole samassa rakennuksessa. Työkaveri on häneen ihan jatkuvasti yhteyksissä pienimmästäkin asiasta monta kertaa päivässä. En tiedä miten pomo tähän suhtautuu. Me muut ollaan pomoon tosi harvoin yhteyksissä. Välillä olen laittanut selitysviestiä perään pomolle ja tämä on kiittänyt selvityksestä. Osa näistä on liittynyt näihin väärinymmärryksiin. Siis esim. mistä tämä työkaveri saa kirjekuoria, kun hänelle on vaan näytetty, että "meidän" kirjekuoret on tässä, eikä kerrottu, mistä hän saisi kuoria itselleen (siitä "meidän" kasasta).
Ap
En ihmettele yhtään, jos se uusi on pihalla, jos ulosantisi on töissäkin tällaista. Eihän tuosta tajua mitään. Ja taas tuo monitulkintainen "meidän kirjekuoret".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko äidinkieli suomi? Se ettei suomi ole ykköskieli voi tuottaa yllättäviä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että hän kuuntelee sanoja hyvin eksaktisti eikä oletusten läpi. Yleensä puhekieleen sisältyy epämääräistä puhetta, johon kuuluu oletuksia esim mitä sanat me ja oma tarkoittaa missäkin kontekstissa. Hän siis ei oleta vaan kuulee sanat mitä sanot. Näin sen tulkitsen. Toki raskasta mutta varmasti löydätte yhteisen sävelen! Tsemppiä :)
Tämä. Isäni on samankaltainen ja vaikka ei ole yhtä paha tapaus kuin AP:n keississä, niin osaa olla välillä todella raskasta. Olen oppinut puhumaan tarkemmin ja niin, että ei voi ymmärtää väärin. Mutta joskus en aina muista puhua isän kanssa eri tavalla ja pian meneekin sukset ristiin.
Luulen, että AP:n työkaveri on aspergeri tai hänellä on jokin neurologinen poikkeavuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että kommentoin näin jokaiseen työtä koskevaan keskusteluun, mutta taas mennään: mitä esihenkilö ajattelee asiasta? Oletko päässyt havainnoimaan työkaverin ja esihenkilön välistä kommunikointia?
Jos esihenkilön ja työkaverisi välillä näyttää olevan samanlaista haastetta, ota asia puheeksi esihenkilön kanssa. Tällaisesta pitäisi pystyä puhumaan avoimesti, niin että se ei ala heikentää työilmapiiriä ja työtuloksia.
Minusta tuo tuntuisi nimittäin äärettömän rasittavalta. Pelkäisin joko jatkuvaa väärinymmärrystä tai sitä että työkaveri tuntee, että minä kohtelen häntä kuin idioottia.
On ihan normaalia puhua niin, että osa viestistä ymmärretään asiayhteydestä, kuten vaikkapa tuo "me oltiin mummolassa viikonloppuna", kyllä siitä kuulija arvaa, että ap puhuu itsestään ja läheisistään. Omalla kohdallani tiedän, että ajatukset pomppivat välillä vielä pari askelta eteenpäin ja kuulija jää mahdollisesti jälkeen. Yritän ottaa toisen sanattomia ja sanallisia viestejä vastaan ja korjailla, kun viesti ei tullut perille sellaisena kuin minun aivoni sen ajattelivat.
Jos teidän kommunikointitapanne ovat liian erilaisia, on tärkeä lähteä pohtimaan ratkaisuja ennen kuin tilanne kiristyy.
Esihenkilömme ei ole samassa rakennuksessa. Työkaveri on häneen ihan jatkuvasti yhteyksissä pienimmästäkin asiasta monta kertaa päivässä. En tiedä miten pomo tähän suhtautuu. Me muut ollaan pomoon tosi harvoin yhteyksissä. Välillä olen laittanut selitysviestiä perään pomolle ja tämä on kiittänyt selvityksestä. Osa näistä on liittynyt näihin väärinymmärryksiin. Siis esim. mistä tämä työkaveri saa kirjekuoria, kun hänelle on vaan näytetty, että "meidän" kirjekuoret on tässä, eikä kerrottu, mistä hän saisi kuoria itselleen (siitä "meidän" kasasta).
Ap
Olen varmaan tuo sun työkaverisi kun en mäkään meinaa saada selvää mitä tarkoitat. Esimerkiksi tuo loppu on aika hämmentävästi kirjoitettu.
Oikeastiko, kun menet uuteen työpaikkaan ja perehdytyksessä työkaveri vie sinut postihuoneeseen ja kertoo, että tässä on meidän kirjekuoret, niin et tuosta arvaa, missä on ne kirjekuoret, joita sinun pitäisi käyttää?
Ap
Ensinnäkin kirjoitit todella epäselvästi tuon ja toiseksi, en välttämättä uskaltaisi ottaa "teidän kirjekuoria". Ties vaikka tulisin syytetyksi, että otin "teidän kirjekuoria", vaikka on nimenomaan tolkutettu, että ne ovat "teidän".
Ap, vaikutat oikeasti pöntöltä.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helv? Tolkuton urvelo. Ei teillä haastattelijat ole kummoisia, kun tuon valitsivat.
Jos s
Jos hänellä oli hyvät paperit ja huvipäällikön paikka oli jo täytetty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että kommentoin näin jokaiseen työtä koskevaan keskusteluun, mutta taas mennään: mitä esihenkilö ajattelee asiasta? Oletko päässyt havainnoimaan työkaverin ja esihenkilön välistä kommunikointia?
Jos esihenkilön ja työkaverisi välillä näyttää olevan samanlaista haastetta, ota asia puheeksi esihenkilön kanssa. Tällaisesta pitäisi pystyä puhumaan avoimesti, niin että se ei ala heikentää työilmapiiriä ja työtuloksia.
Minusta tuo tuntuisi nimittäin äärettömän rasittavalta. Pelkäisin joko jatkuvaa väärinymmärrystä tai sitä että työkaveri tuntee, että minä kohtelen häntä kuin idioottia.
On ihan normaalia puhua niin, että osa viestistä ymmärretään asiayhteydestä, kuten vaikkapa tuo "me oltiin mummolassa viikonloppuna", kyllä siitä kuulija arvaa, että ap puhuu itsestään ja läheisistään. Omalla kohdallani tiedän, että ajatukset pomppivat välillä vielä pari askelta eteenpäin ja kuulija jää mahdollisesti jälkeen. Yritän ottaa toisen sanattomia ja sanallisia viestejä vastaan ja korjailla, kun viesti ei tullut perille sellaisena kuin minun aivoni sen ajattelivat.
Jos teidän kommunikointitapanne ovat liian erilaisia, on tärkeä lähteä pohtimaan ratkaisuja ennen kuin tilanne kiristyy.
Esihenkilömme ei ole samassa rakennuksessa. Työkaveri on häneen ihan jatkuvasti yhteyksissä pienimmästäkin asiasta monta kertaa päivässä. En tiedä miten pomo tähän suhtautuu. Me muut ollaan pomoon tosi harvoin yhteyksissä. Välillä olen laittanut selitysviestiä perään pomolle ja tämä on kiittänyt selvityksestä. Osa näistä on liittynyt näihin väärinymmärryksiin. Siis esim. mistä tämä työkaveri saa kirjekuoria, kun hänelle on vaan näytetty, että "meidän" kirjekuoret on tässä, eikä kerrottu, mistä hän saisi kuoria itselleen (siitä "meidän" kasasta).
Ap
Olen varmaan tuo sun työkaverisi kun en mäkään meinaa saada selvää mitä tarkoitat. Esimerkiksi tuo loppu on aika hämmentävästi kirjoitettu.
Oikeastiko, kun menet uuteen työpaikkaan ja perehdytyksessä työkaveri vie sinut postihuoneeseen ja kertoo, että tässä on meidän kirjekuoret, niin et tuosta arvaa, missä on ne kirjekuoret, joita sinun pitäisi käyttää?
Ap
Oikeastaan, en välttämättä. Viimeisin työpaikkani oli sellainen missä oli monta eri työryhmää saman katon alla, osa oli jopa ihan eri firman palkkalistoilla. Jos minua olisi perehdyttänyt henkilö tiimistä Y ja sanonut että tässä on meidän kirjekuoret, olisin ajatellut että ahaa, tässä on tiimin Y kirjekuoret, tiimin X kirjekuoret on varmaan muualla. "Tässä on meidän osastojen yhteiset kirjekuoret, näitä saa käyttää ihan kaikki" olisi selkeämpi.
Ja jos ne olis merkitty vaikka nimellisillä lokerikoilla: Osasto A kuoret ja osasto B kuoret. Jos joku pikaisesti kerran sanoo oven raosta, että noita vasemman puolisia saa käyttää, itse en välttis enää viikon päästä muista oliko ne nyt vasemmalla ja mikä lokerikko oli oikealla, jossain oli vasen ovi.. Hmm.
Meillä on töissä myös useita varastoja monessa kerroksessa. Vaikka ne käytiin läpi ekana päivänä, vielä parin päivän päästä etsin missä se yks varasto nyt olikaan..
Meillä olis kans tarkkaa mitä varaston tavaroita käytetään ja missä. Oon käyttäny niitä 2 vuotta miten sattuu. Vielä en ole saanu huutia.
Voin vaa kuvitella miltä tuosta uudesta mahtaa tuntua, kun häntä ihmetellään jopa keskustelupalstalla :( ootko ap miettinyt että hän saattais lukea tämän keskustelusi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lievästi kehitysvammainen siskoni on juuri tuollainen. Jos häneltä vaikka kysyy, että "Voitko tulla huomenna luokseni käymään kello 14.00", niin hän vastaa että voi tulla mutta ei sitten tule. Hän ei siis ymmärtänyt sitä kutsuna tulla käymään vaan kysymyksenä, että pystyykö tai osaako hän tulla luokseni. Tai jos sanoo, että "Tavataan siellä kahvilla kello kahdelta", niin hän saattaa kysyä että tarkoittaako toinen kello kaksi aamuyöllä tai iltapäivällä.
No siskoni kertoi, että hänen Mensan jäsen -tuttunsa takertuu jo kysymykseen : "Mitä kuuluu?". "Siis mitä sä tarkoitat, "kuuluu"? "Aika outo kysymys." yms. ihmettelyä, vinoilua jne.
Voihan tuo ap:n työkaverin käytös olla vähän sellaista erikoista huumoriakin.
Ei ole huumoria, vaan aiheuttaa ongelmiakin.
Otetaan taas esimerkki (näitä tulee siis ihan jatkuvalla syötöllä):
Minä:Kun sä näet Sirpaa iltapäivällä, niin viitsitkö viedä hänelle samalla tämän kansion?
Työkaveri: En mä oo näkemässä Sirpaa, miten niin?
M: Just 15 min sitten sinä juttelit kokoushuoneessa kaksin Sirpan kanssa ja hän sanoi sulle, että mennään sitten yhdessä sinne kokoukseen. (Tulin siis kokoushuoneeseen tuohon tilanteeseen, jonka kuulin.)
T:Ai onko Sirpakin tulossa sinne kokouksee?
M: No justahan te puhuitte siitä.
T:Ai, en mä tiennyt että hän tulee, minä olen kyllä menossa. Oletko sinä siis menossa sinne Sirpan kanssa?
M: Ei kun sinä olet, te sovitte sen just!Uusi työntekijä ei yksinkertaisesti tunne kaikkia Sirpoja yms. vielä nimeltä, vaikka olisikin jutellut tämän kanssa kokoushuoneessa. Siksi näin. Sinä olet ollut talossa pitempään, sinulle tuon tietäminen tuntuu itsestään selvältä. Se on kumma, kun pitempään olleilta unohtuu se oma työssä aloitus ja ne omat alun kömmähdykset. Alussa uutta asiaa ja uusia nimiä ja naamoja on niin paljon, ettei ne heti jää päähän, ja se on ihan normaalia. Itse olen viime viikolla aloittanut uudessa työssä ja niinpä vaan kutsuin juuri yhtä ihmistä väärällä etunimellä. Mulla on valitettavasti myös huono kasvomuisti.
Kyllä hän tuntee Sirpan ja tiesi jutelleensa hänen kanssaan 15 min aiemmin. Ei vaan tajunnut, että se, että Sirpa sanoo "mennään sinne makaronilaatikkopalaveriin klo 14"" että hän ja sinä olette molemmat menossa sinne palaveriin.
Ap
Vie itse oma läppärisi sille Sirpalle äläkä nakita tuota kollegaa. Sinähän kuulit heidän välisen keskustelunkin vahingossa, et ollut kutsuttu
Tyäuo työkaveri on vielä paljon poikkeavampi kuin asperger. Tunnen fiksun aspergerin, eikä hänellä ole tuollaisia ymmärtämisvaikeuksia. Eli ei se ap:n työkaveri ole lainkaan normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sit taas ap, sun ei tarvii vapaa-ajan asioista puhua kollegoille, että olet käynyt mummolassa. Sun ei tarvii huolehtia, että kollega ottaa läppärin kokoukseen. Sun ei tarvii käyttää kollegaa välikätenä, että hän vie kansiosi Sirpalle. Itse hävitit puhelimesi, itse sen löydät.
Häntä voi varmaan hämmentää että keskeytät hänen tekemisensä pyytämällä tekemään sitä tai tätä sinun juttujasi hänen puolestaan. Ja vielä kommentoit jotain hänen keskustelua jossa et ollut osallisena eikä hän varmaan huomannut edes että kuulit. Kyllä nuo on vähän erikoisia kommentteja mutta minusta sinun pitää vähän kommunikoida uudelle selkeämmin muutenkin. Ja vähennä sitä turhaa kommunikointia ylipäätään. Miksi et anna hänen hoitaa omia asioitaan vaan tulet siihen käskemään häntä tekemään sitä sun tätä ja puhumaan siitä kuka muukin tulee. Joita hän ei vielä varmaan muista nimeltä.
Siis just tuo että häiritset kollegaa puhelimellasi tai kansioillasi, ihan oikeesti. Mua alkais vähän ärsyttämään, miettisin että miksi minua vaivaat tällä asiallasi.
Joskus kommunikaatiotavat menee vaan ristiin muiden kanssa. Minullakin on ollut pari työkaveria joiden kanssa ollaan oltu ihan eri aaltopituuksilla. Viimeisin tällainen tapaus saattoi pyytää tekemään jotain "sitten kun ehdin" ja tuli 10min päästä kysymään miksi en tehnyt sitä vielä. Käytti myös monikkoa ja yksikköä sekaisin. Siis "hoidatko nuo paperit tuosta" ja kun hoidin ne paperit, ihmetteli että eihän niitä kaikkia tarvinnut hoitaa, vain se ylin pinkasta. Muutenkin meille sattui väärinymmärryksiä puolin ja toisin.
Kyllähän se työkaveri vaikuttaa jotenkin jälkeenjääneeltä tms, ei ole normaali. En jaksaisi sellaista ollenkaan.
Koitan ajatella hänen näkökulmasta.
Hän on tehnyt hommansa ja katsonut kalenteria että on paikalla siellä ja siellä esim. klo 13. Se riittää hänelle. Hommat hoituu hyvin ja hän saattaa ajatella omia asioitaan. Jos hän hukkaa puhelimensa, hän on tottunut etsimään sen ite. Kun hän haluaa viedä kansionsa jollekin, hän vie sen.
Sinä taas olet sellainen sosiaalisempi tapaus. Tulet kesken kaiken puhumaan ja suunnittelemaan omia asioitasi ja vielä hänenkin asioita ("ota oma läppäri mukaan"). Hänen pitää kasata ajatukset ja yhtäkkiä ajatella SINUN asioita, ja kaikkien muidenkin (ai Sirpakin tulee kokoukseen? okei?). Jos ei ole ollut toimistossa ei ehkä muista että on työläppäri, joka on hänen (tosin työpaikanhan se on)
Ja narsistiset kiusaajat jauhaa p-askaa kahvihuoneessa uudesta tulokkaasta. Sellainen kuva tästä nyt vähän muodostuu.