Lue keskustelun säännöt.
Työkaverilla on outo ajatuksenjuoksu
31.01.2023 |
Meille tuli vuoden alussa uusi työkaveri. Korkeasti koulutettu nuori ihminen, joka on todella outo. Selkeästi tosi fiksu joissain asioissa, mutta ymmärtää ihan jatkuvasti väärin, eikä tajua joitain itsestäänselviä asioita.
En nyt tähän viitsi suoria esimerkkejä laittaa (olisi vaikka kuinka paljon) kun asiat tosiaan niin kummallisia, ettei tuollaisia virheitä luulisi ihmisen yleensä tekevän. Voiko kyse olla aspergeristä vai mistä? Onko ideaa, mikä tähän auttaisi? Pitääkö ja voiko vääntää joka ikisen asian rautalangasta?
Vähän muokattuja esimerkkejä:
Minä: "Me oltiin viikonloppuna pitkästä aikaa mummolassa."
Työkamu: Siis täh, ketkä me? En mä ollut.
Minä: Niin mun perhe, et sinä.
Työkamu: Ai jaa.
Minä: Meidän pitäisi sopia se tapaamisaika, jolloin tehdään yhdessä sitä esitystä.
T: Keidän meidän?
M: No sinun ja minun, kun mehän ollaan sovittu että tehdään se kaksin.
M: Ootko nähnyt mun kännykkää, mä oon jättänyt sen jonnekin?
T: En oo nähnyt.
M:No täytyy etsiä muualta.
T: Juu, jos laitat viestiä ryhmään että etsit sitä, niin laita samalla, että joku on jättänyt työpuhelimensa mun pöydälle.
M: Siis se ON se MUN työpuhelin.
T: Ai mä luulin, että sä etsit sun puhelinta.
M:Ota sun tietokone mukaan kokoukseen.
T:Miksi?
M: No tehdään heti suoraan ne muutokset, niin on näppärä, että kaikilla on kone mukana.
T: Mä en kyllä haluaisi kantaa mun konetta töihin, miksi ei voi tehdä työkoneella?
M: Mä tarkoitin työkonetta.
Työn tilastointi:
Kaikki työ merkitty Toimistotyöksi, koska se tilastoinnin merkintä on toimistotyötä. Eli jos vaikka tekee makaronilaatikkoa, niin merkitsee tämän makaronilaatikon teon toimistotyöksi, koska se merkinnät teko on toimistohommia.
Miten ihmeessä tällaisen ihmisen kanssa pystyy kommunikoimaan? Erityisesti tuo "meidän" ymmärtämättömyys tulee jatkuvasti eteen. Ei ole kenenkään muun kanssa tarvinnut vääntää, että kuka on "me" tai "oma" Onko muiden vaikeuksia tajuta näitä sanoja?
Kommentit (148)
Voisithan sä asiat paremminkin ilmasta. Enhän mäkään tietäs keistä puhut, jos sanot et me oltiin mummolassa. Sano minä ja mun perhe. Tai minä ja mun puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisithan sä asiat paremminkin ilmasta. Enhän mäkään tietäs keistä puhut, jos sanot et me oltiin mummolassa. Sano minä ja mun perhe. Tai minä ja mun puoliso.
Ei sillä oikeastaan ollut mitään merkitystä, ketkä siellä mummolassa oli keskustelun kannalta. Luulisitko itse, että sinä olit siellä mummolassa mukana, jos vaikka sanon, että huh kun väsyttää, kun me oltiin mummolassa, eikä siellä saanut nukuttua kunnolla?
Ap
No onhan toi nyt outoa. Ei kyllä vaikuta kauhean älykkäältä ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisithan sä asiat paremminkin ilmasta. Enhän mäkään tietäs keistä puhut, jos sanot et me oltiin mummolassa. Sano minä ja mun perhe. Tai minä ja mun puoliso.
Ei sillä oikeastaan ollut mitään merkitystä, ketkä siellä mummolassa oli keskustelun kannalta. Luulisitko itse, että sinä olit siellä mummolassa mukana, jos vaikka sanon, että huh kun väsyttää, kun me oltiin mummolassa, eikä siellä saanut nukuttua kunnolla?
Ap
No jos sä marssit kollegan viereen ja sanot: Me mennään illalla ulos syömään.
Siis sinä ja kollega, vai tulitko vaan sanomaan et lähdet siippas kanssa illalla ulos syömään?
Kuulostaa siltä, että hän kuuntelee sanoja hyvin eksaktisti eikä oletusten läpi. Yleensä puhekieleen sisältyy epämääräistä puhetta, johon kuuluu oletuksia esim mitä sanat me ja oma tarkoittaa missäkin kontekstissa. Hän siis ei oleta vaan kuulee sanat mitä sanot. Näin sen tulkitsen. Toki raskasta mutta varmasti löydätte yhteisen sävelen! Tsemppiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vaan siltä, ettei sun seurassa pysty olemaan rentona ja siksi vastailee noin. En kylläkään ihmettele asiaa kun jaksat täällä ihmetellä ihmisten eroavaisuuksia.
Voi olla asperger tai voi olla olematta. Ratkaisu tilanteeseen on varmaan siinä, että alat sanoa ääneen selvästi sen, mitä oikeasti tarkoitat, etkä jotain vähän sinne päin. Älä oleta, että toinen täydentää puolittaisen kysymyksesi telepaattisesti niin kuin tarkoititkin. Ja kun annat ohjeita, anna ne selvästi ja yksiselitteisesti, ei niin että jää tulkinnan varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä autismia? Kuulostaa, että työkaverillasi on vaikeuksia mielenteorian kanssa, hän ei kykene hahmoittamaan tilanteita ja keskusteluja muiden ihmisten näkökulmasta.
Mun mieheni puhuu aina "me" oli kyse hänestä ja minusta, hänestä ja kenestä tahansa työkavereista, perheenjäsenestä tai jostakin naapurista. Edes konteksti ei aina paljasta kenestä meistä puhutaan. Rasittavaa.
Ketkä ME??!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Toi 'meidän' on ymmärrettävä, jos viittaat sillä sanalla jatkuvasti sekaisin perheeseesi ja työkaveriisi/-kavereihin, tai jos paikalla on muitakin, joihin 'meidän' voisi sopia. Olethan voinut sopia muidenkin kanssa jotain esityksiä.
-Tuo puhelin: työkaverilla meni sekaisin sun henkilökohtainen, oma puhelin (mun kännykkä) ja työpuhelin. Jos olisit sanonut (mun työpuhelin), olisi varmaan tajunnut.
-Sama koskee tuota läppäriä (ota sun kone mukaan).
Eli tässä menee koko ajan henkilökohtainen ja työasia sekaisin. Pääset ongelmasta, kun sanot jatkossa selkeästi työpuhelin, työläppäri jne. ja "minä olin perheen kanssa siellä ja siellä" me-sanan sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisithan sä asiat paremminkin ilmasta. Enhän mäkään tietäs keistä puhut, jos sanot et me oltiin mummolassa. Sano minä ja mun perhe. Tai minä ja mun puoliso.
Ei sillä oikeastaan ollut mitään merkitystä, ketkä siellä mummolassa oli keskustelun kannalta. Luulisitko itse, että sinä olit siellä mummolassa mukana, jos vaikka sanon, että huh kun väsyttää, kun me oltiin mummolassa, eikä siellä saanut nukuttua kunnolla?
Ap
No jos sä marssit kollegan viereen ja sanot: Me mennään illalla ulos syömään.
Siis sinä ja kollega, vai tulitko vaan sanomaan et lähdet siippas kanssa illalla ulos syömään?
Miksi noin tekisin? Tai ehkä voisin sanoa noin, mutta sitten siinä olisi joku asiayhteys tai täsmennys.
Voisin sen sijaan marssia siihen viereen ja kysyä mennäänkö syömään? Silloin olettaisin, että toinen tajuaa, että nyt, sinä ja minä, syömään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lievästi kehitysvammainen siskoni on juuri tuollainen. Jos häneltä vaikka kysyy, että "Voitko tulla huomenna luokseni käymään kello 14.00", niin hän vastaa että voi tulla mutta ei sitten tule. Hän ei siis ymmärtänyt sitä kutsuna tulla käymään vaan kysymyksenä, että pystyykö tai osaako hän tulla luokseni. Tai jos sanoo, että "Tavataan siellä kahvilla kello kahdelta", niin hän saattaa kysyä että tarkoittaako toinen kello kaksi aamuyöllä tai iltapäivällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä voi olla autismin kirjosta, tai voi olla olematta. Syytä on mielestäni turha pohdiskella, tärkeämpää on löytää yhteinen tapa kommunikoida. Tämä voi vaatia sopeutumista teiltä molemmilta, mutta erityisesti sinun on hyvä tiedostaa, että kollegalla voi olla haaste hahmottaa epämääräisempiä ilmaisuja.
Älä ota itseesi, jos et saman tien tule ymmärretyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisithan sä asiat paremminkin ilmasta. Enhän mäkään tietäs keistä puhut, jos sanot et me oltiin mummolassa. Sano minä ja mun perhe. Tai minä ja mun puoliso.
Ei sillä oikeastaan ollut mitään merkitystä, ketkä siellä mummolassa oli keskustelun kannalta. Luulisitko itse, että sinä olit siellä mummolassa mukana, jos vaikka sanon, että huh kun väsyttää, kun me oltiin mummolassa, eikä siellä saanut nukuttua kunnolla?
Ap
No jos sä marssit kollegan viereen ja sanot: Me mennään illalla ulos syömään.
Siis sinä ja kollega, vai tulitko vaan sanomaan et lähdet siippas kanssa illalla ulos syömään?Miksi noin tekisin? Tai ehkä voisin sanoa noin, mutta sitten siinä olisi joku asiayhteys tai täsmennys.
Voisin sen sijaan marssia siihen viereen ja kysyä mennäänkö syömään? Silloin olettaisin, että toinen tajuaa, että nyt, sinä ja minä, syömään.Ap
No mistä me voidaan tietää, tai mistä sun työkaveri voi tietää, mitä outoa sun ajatuksissa liikkuu? Selvästi jotain liikkuu, mutta yhtä selvästi teidän ajatukset ei liiku samalla lailla. Miksi siis hänen pitäisi osata arvata sun ajatukset, mutta sun ei tarvi ymmärtää häntä?
Jos ap sanot "sun tietokone", niin lähempänä hänen henk.koht.tietokone on. Yleensä työtietokonetta ei omisteta, vaan se on työpaikan omaisuutta.
Työkaverillasi voi olla esim. huono kuulo vaikka onkin nuori.
Must tuntuu että se ongelma on teillä molemmilla. Siis siellä ymmärryksessä.
Et ymmärrä kun toinen virnuilee, etkä ymmärrä kun toinen tarkistaa ett kenestä meistä on kyse.
Voi olla ettei virnuile vaan hermostuksissaan päästelee sammakoita. Huono ilmapiiri. Kenties aistii nuo negatiiviset vibat sinusta.
Kuulostaa ns. Näsäviisastelulta. Olen törmännyt tuollaiseen useinkin opiskellessani Saksassa. Suomessa en tunne vastaavia tyyppejä.
Erikoista, jonkinlaista neurologista poikkeavuutta tuossa varmasti on.