Työkaverilla on outo ajatuksenjuoksu

Autismin taso 150%

Vierailija kirjoitti:

-Toi 'meidän' on ymmärrettävä, jos viittaat sillä sanalla jatkuvasti sekaisin perheeseesi ja työkaveriisi/-kavereihin, tai jos paikalla on muitakin, joihin 'meidän' voisi sopia. Olethan voinut sopia muidenkin kanssa jotain esityksiä.

-Tuo puhelin: työkaverilla meni sekaisin sun henkilökohtainen, oma puhelin (mun kännykkä) ja työpuhelin. Jos olisit sanonut (mun työpuhelin), olisi varmaan tajunnut.

-Sama koskee tuota läppäriä (ota sun kone mukaan). 

Eli tässä menee koko ajan henkilökohtainen ja työasia sekaisin. Pääset ongelmasta, kun sanot jatkossa selkeästi työpuhelin, työläppäri jne. ja "minä olin perheen kanssa siellä ja siellä" me-sanan sijaan.

No en kyllä sanoisi että perustyypillä menee oma kone ja työkone sekaisin, jos käsketään ottaa kone mukaan työpalaveriin työasioiden hoitoa varten. Kyllä minullakin on töissä minun kone, vaikka firma sen omistaakin

Mulla saattaa välillä tulla noita. Minulla on ADHD ja todennäköisesti Asperger. Käyn testaamassa vielä. Mutta kerran meillä oli uusi työntekijä, jolloin pomo kysyi:"Lähtisitkö sä "Anna" vaikka tuon "Beatan"(=minun) kyytiin?" Sanoin kauhistuneena:"En mä voi ajaa autoa enkä ottaa ketään kyytiin, ei mulla oo korttia!" Kyllä naurettiin kun asianlaita selvisi.

Vaikka osaan työni, joudun aina miettimään, kun joku työkavereista kysyy vaikkapa näin:"Tulostitko sä sen paperin?" Ja noin viiden sekunnin päästä minulla välähtää, mistä paperista on kysymys.

Minusta kuitenkin pidetään työssä ja vaikka olisinkin erikoinen, olen kuullut, että osaan työni hyvin. Miksi siis antaa tällaisen haitata? Kai me nyt saadaan olla erilaisia?

Onkohan se alkoholisti? Sekoilee kyllä huolella. Tuli myös mieleen että mitä jos kyseessä kuitenkin tosi ikävystyttävä huumorintaju? Luulee olevansa hauska, tai sitten vaan haluaa ärsyttää tahallaan Joka tapauksessa outo ja raskas kollega, voin kuvitella.

Tämä ei ehkä liity aiheeseen, mutta en tiedä, mihin se liittyy. Tein haun "outo puhe" ja sain mm. tämän keskustelun.

Vein tänään auton huoltoon, ja saatuani viestin siitä että työ on valmis, menin asiakaspalvelupisteeseen. Henkilö jonka kanssa olin asioinut ei ollut paikalla, joten jäin hetkeksi odottamaan ja sitten päätin käydä huollon puolella kysymässä. 

Kävelin huoneen ohi, jonka ovi oli auki ja huoneessa istui nuorehko mies kummallisessa asennossa (jalat ylös nostettuna); en ehtinyt asiaa liiemmin ajatella, sillä mies sinkaisi pystyyn ja kysyi, mitä haluan. Kerroin. ("Sain ilmoituksen, että autoni on valmis ja noudettavissa.") Hän naurahti hermostuneesti, poistui huoneesta ja liikkua vähän sen näköisenä, että johonkin on kiire mutta suunta hukassa. Pidin sitä vähän outona, mutta en paljon välittänyt - minua kiinnosti vain autoni saaminen.

Mies riensi hakemaan huoltoraportin, mutta säikähti siinä olevaa runsasta tekstimäärää. Sitten hän sanoi jotain todella outoa: "Käyn hakemassa (...), JOTTA EN PUHU SUUNI OHI." Nyökkäsin, ja atellin mielessäni: Wow. Olin juuri lukenut skitsofreniasta ja ajatellut, että ilmiö on harvinaisen selkeä. Ja nyt edessäni oli, ei ehkä skitsofreeninen, mutta epäilemättä outo tapaus.

Mies hihkaisi ja pomppasi sivulle, hän sanoi minulle vielä: "Löydän hänet kyllä jostain... näin, kuinka hän hetki sitten SUHAHTI jossain!" Ajattelin, että selvä. Selvä tapaus. Pakkomielle höpsöttelyyn. Hänen olemuksensa ei ollut keimaileva, se oli vain ylivirittyneen oloinen.

Mihin tuo käytös liittyy, ja miksi? 

Nyt mietin, saattoiko se johtua minun vaatetuksestani, olin vaan jossain haalareissa vaikka olen nainen. Vieraita lapsia se ainaki innostaa olemaan tuttavallisia. Enpä tiedä... Johtui mistä johtui, mitä tuollainen käytös on, stressinhallintaa?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ehkä liity aiheeseen, mutta en tiedä, mihin se liittyy. Tein haun "outo puhe" ja sain mm. tämän keskustelun.

Vein tänään auton huoltoon, ja saatuani viestin siitä että työ on valmis, menin asiakaspalvelupisteeseen. Henkilö jonka kanssa olin asioinut ei ollut paikalla, joten jäin hetkeksi odottamaan ja sitten päätin käydä huollon puolella kysymässä. 

Kävelin huoneen ohi, jonka ovi oli auki ja huoneessa istui nuorehko mies kummallisessa asennossa (jalat ylös nostettuna); en ehtinyt asiaa liiemmin ajatella, sillä mies sinkaisi pystyyn ja kysyi, mitä haluan. Kerroin. ("Sain ilmoituksen, että autoni on valmis ja noudettavissa.") Hän naurahti hermostuneesti, poistui huoneesta ja liikkua vähän sen näköisenä, että johonkin on kiire mutta suunta hukassa. Pidin sitä vähän outona, mutta en paljon välittänyt - minua kiinnosti vain autoni saaminen.

Mies riensi hakemaan huoltoraportin, mutta säikähti siinä olevaa runsasta tekstimäärää. Sitten hän sanoi jotain todella outoa: "Käyn hakemassa (...), JOTTA EN PUHU SUUNI OHI." Nyökkäsin, ja atellin mielessäni: Wow. Olin juuri lukenut skitsofreniasta ja ajatellut, että ilmiö on harvinaisen selkeä. Ja nyt edessäni oli, ei ehkä skitsofreeninen, mutta epäilemättä outo tapaus.

Mies hihkaisi ja pomppasi sivulle, hän sanoi minulle vielä: "Löydän hänet kyllä jostain... näin, kuinka hän hetki sitten SUHAHTI jossain!" Ajattelin, että selvä. Selvä tapaus. Pakkomielle höpsöttelyyn. Hänen olemuksensa ei ollut keimaileva, se oli vain ylivirittyneen oloinen.

Mihin tuo käytös liittyy, ja miksi? 

Nyt mietin, saattoiko se johtua minun vaatetuksestani, olin vaan jossain haalareissa vaikka olen nainen. Vieraita lapsia se ainaki innostaa olemaan tuttavallisia. Enpä tiedä... Johtui mistä johtui, mitä tuollainen käytös on, stressinhallintaa?

Tyyppi siis näki dissosiatiivisen näyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ehkä liity aiheeseen, mutta en tiedä, mihin se liittyy. Tein haun "outo puhe" ja sain mm. tämän keskustelun.

Vein tänään auton huoltoon, ja saatuani viestin siitä että työ on valmis, menin asiakaspalvelupisteeseen. Henkilö jonka kanssa olin asioinut ei ollut paikalla, joten jäin hetkeksi odottamaan ja sitten päätin käydä huollon puolella kysymässä. 

Kävelin huoneen ohi, jonka ovi oli auki ja huoneessa istui nuorehko mies kummallisessa asennossa (jalat ylös nostettuna); en ehtinyt asiaa liiemmin ajatella, sillä mies sinkaisi pystyyn ja kysyi, mitä haluan. Kerroin. ("Sain ilmoituksen, että autoni on valmis ja noudettavissa.") Hän naurahti hermostuneesti, poistui huoneesta ja liikkua vähän sen näköisenä, että johonkin on kiire mutta suunta hukassa. Pidin sitä vähän outona, mutta en paljon välittänyt - minua kiinnosti vain autoni saaminen.

Mies riensi hakemaan huoltoraportin, mutta säikähti siinä olevaa runsasta tekstimäärää. Sitten hän sanoi jotain todella outoa: "Käyn hakemassa (...), JOTTA EN PUHU SUUNI OHI." Nyökkäsin, ja atellin mielessäni: Wow. Olin juuri lukenut skitsofreniasta ja ajatellut, että ilmiö on harvinaisen selkeä. Ja nyt edessäni oli, ei ehkä skitsofreeninen, mutta epäilemättä outo tapaus.

Mies hihkaisi ja pomppasi sivulle, hän sanoi minulle vielä: "Löydän hänet kyllä jostain... näin, kuinka hän hetki sitten SUHAHTI jossain!" Ajattelin, että selvä. Selvä tapaus. Pakkomielle höpsöttelyyn. Hänen olemuksensa ei ollut keimaileva, se oli vain ylivirittyneen oloinen.

Mihin tuo käytös liittyy, ja miksi? 

Nyt mietin, saattoiko se johtua minun vaatetuksestani, olin vaan jossain haalareissa vaikka olen nainen. Vieraita lapsia se ainaki innostaa olemaan tuttavallisia. Enpä tiedä... Johtui mistä johtui, mitä tuollainen käytös on, stressinhallintaa?

Tyyppi siis näki dissosiatiivisen näyn.

Jos se pelkää virheitä. Tehdessään virheitä, hän ajattelisi olleensa kehonsa ulkopuolella: suunsa vieressä, puhumassa sen ohi. Selvä tarttuminen dissosiaation mahdollisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ehkä liity aiheeseen, mutta en tiedä, mihin se liittyy. Tein haun "outo puhe" ja sain mm. tämän keskustelun.

Vein tänään auton huoltoon, ja saatuani viestin siitä että työ on valmis, menin asiakaspalvelupisteeseen. Henkilö jonka kanssa olin asioinut ei ollut paikalla, joten jäin hetkeksi odottamaan ja sitten päätin käydä huollon puolella kysymässä. 

Kävelin huoneen ohi, jonka ovi oli auki ja huoneessa istui nuorehko mies kummallisessa asennossa (jalat ylös nostettuna); en ehtinyt asiaa liiemmin ajatella, sillä mies sinkaisi pystyyn ja kysyi, mitä haluan. Kerroin. ("Sain ilmoituksen, että autoni on valmis ja noudettavissa.") Hän naurahti hermostuneesti, poistui huoneesta ja liikkua vähän sen näköisenä, että johonkin on kiire mutta suunta hukassa. Pidin sitä vähän outona, mutta en paljon välittänyt - minua kiinnosti vain autoni saaminen.

Mies riensi hakemaan huoltoraportin, mutta säikähti siinä olevaa runsasta tekstimäärää. Sitten hän sanoi jotain todella outoa: "Käyn hakemassa (...), JOTTA EN PUHU SUUNI OHI." Nyökkäsin, ja atellin mielessäni: Wow. Olin juuri lukenut skitsofreniasta ja ajatellut, että ilmiö on harvinaisen selkeä. Ja nyt edessäni oli, ei ehkä skitsofreeninen, mutta epäilemättä outo tapaus.

Mies hihkaisi ja pomppasi sivulle, hän sanoi minulle vielä: "Löydän hänet kyllä jostain... näin, kuinka hän hetki sitten SUHAHTI jossain!" Ajattelin, että selvä. Selvä tapaus. Pakkomielle höpsöttelyyn. Hänen olemuksensa ei ollut keimaileva, se oli vain ylivirittyneen oloinen.

Mihin tuo käytös liittyy, ja miksi? 

Nyt mietin, saattoiko se johtua minun vaatetuksestani, olin vaan jossain haalareissa vaikka olen nainen. Vieraita lapsia se ainaki innostaa olemaan tuttavallisia. Enpä tiedä... Johtui mistä johtui, mitä tuollainen käytös on, stressinhallintaa?

Tyyppi siis näki dissosiatiivisen näyn.

Jos se pelkää virheitä. Tehdessään virheitä, hän ajattelisi olleensa kehonsa ulkopuolella: suunsa vieressä, puhumassa sen ohi. Selvä tarttuminen dissosiaation mahdollisuuteen.

Jännä kuitenkin, että kehtaa asiakkaalle sen sanoa.

Hui kun pelästyin että tässä puhutaan musta.  En ihan noin "pihalla" ole sentään. Mutta tuo henkilöhän ajattelee hyvin kirjaimellisesti, joten jos haluat tulla toimeen hänen kanssaan niin täytyy olla tarkka siitä mitä puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ehkä liity aiheeseen, mutta en tiedä, mihin se liittyy. Tein haun "outo puhe" ja sain mm. tämän keskustelun.

Vein tänään auton huoltoon, ja saatuani viestin siitä että työ on valmis, menin asiakaspalvelupisteeseen. Henkilö jonka kanssa olin asioinut ei ollut paikalla, joten jäin hetkeksi odottamaan ja sitten päätin käydä huollon puolella kysymässä. 

Kävelin huoneen ohi, jonka ovi oli auki ja huoneessa istui nuorehko mies kummallisessa asennossa (jalat ylös nostettuna); en ehtinyt asiaa liiemmin ajatella, sillä mies sinkaisi pystyyn ja kysyi, mitä haluan. Kerroin. ("Sain ilmoituksen, että autoni on valmis ja noudettavissa.") Hän naurahti hermostuneesti, poistui huoneesta ja liikkua vähän sen näköisenä, että johonkin on kiire mutta suunta hukassa. Pidin sitä vähän outona, mutta en paljon välittänyt - minua kiinnosti vain autoni saaminen.

Mies riensi hakemaan huoltoraportin, mutta säikähti siinä olevaa runsasta tekstimäärää. Sitten hän sanoi jotain todella outoa: "Käyn hakemassa (...), JOTTA EN PUHU SUUNI OHI." Nyökkäsin, ja atellin mielessäni: Wow. Olin juuri lukenut skitsofreniasta ja ajatellut, että ilmiö on harvinaisen selkeä. Ja nyt edessäni oli, ei ehkä skitsofreeninen, mutta epäilemättä outo tapaus.

Mies hihkaisi ja pomppasi sivulle, hän sanoi minulle vielä: "Löydän hänet kyllä jostain... näin, kuinka hän hetki sitten SUHAHTI jossain!" Ajattelin, että selvä. Selvä tapaus. Pakkomielle höpsöttelyyn. Hänen olemuksensa ei ollut keimaileva, se oli vain ylivirittyneen oloinen.

Mihin tuo käytös liittyy, ja miksi? 

Nyt mietin, saattoiko se johtua minun vaatetuksestani, olin vaan jossain haalareissa vaikka olen nainen. Vieraita lapsia se ainaki innostaa olemaan tuttavallisia. Enpä tiedä... Johtui mistä johtui, mitä tuollainen käytös on, stressinhallintaa?

Tyyppi siis näki dissosiatiivisen näyn.

Jos se pelkää virheitä. Tehdessään virheitä, hän ajattelisi olleensa kehonsa ulkopuolella: suunsa vieressä, puhumassa sen ohi. Selvä tarttuminen dissosiaation mahdollisuuteen.

Jännä kuitenkin, että kehtaa asiakkaalle sen sanoa.

Enkä tarkoita, että dissosiaatiota tarvitsee hävetä! Olen vain sitä mieltä, että ahdistavaa mielikuvaa ei tarvitse purkaa asiakkaalle. 

Vierailija kirjoitti:

Hui kun pelästyin että tässä puhutaan musta.  En ihan noin "pihalla" ole sentään. Mutta tuo henkilöhän ajattelee hyvin kirjaimellisesti, joten jos haluat tulla toimeen hänen kanssaan niin täytyy olla tarkka siitä mitä puhuu.

Ap vaikuttaa vähän luupäältä. Ei halua käyttää tietoaan yhteistyön parantamiseksi.

Joku autisti oisko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ehkä liity aiheeseen, mutta en tiedä, mihin se liittyy. Tein haun "outo puhe" ja sain mm. tämän keskustelun.

Vein tänään auton huoltoon, ja saatuani viestin siitä että työ on valmis, menin asiakaspalvelupisteeseen. Henkilö jonka kanssa olin asioinut ei ollut paikalla, joten jäin hetkeksi odottamaan ja sitten päätin käydä huollon puolella kysymässä. 

Kävelin huoneen ohi, jonka ovi oli auki ja huoneessa istui nuorehko mies kummallisessa asennossa (jalat ylös nostettuna); en ehtinyt asiaa liiemmin ajatella, sillä mies sinkaisi pystyyn ja kysyi, mitä haluan. Kerroin. ("Sain ilmoituksen, että autoni on valmis ja noudettavissa.") Hän naurahti hermostuneesti, poistui huoneesta ja liikkua vähän sen näköisenä, että johonkin on kiire mutta suunta hukassa. Pidin sitä vähän outona, mutta en paljon välittänyt - minua kiinnosti vain autoni saaminen.

Mies riensi hakemaan huoltoraportin, mutta säikähti siinä olevaa runsasta tekstimäärää. Sitten hän sanoi jotain todella outoa: "Käyn hakemassa (...), JOTTA EN PUHU SUUNI OHI." Nyökkäsin, ja atellin mielessäni: Wow. Olin juuri lukenut skitsofreniasta ja ajatellut, että ilmiö on harvinaisen selkeä. Ja nyt edessäni oli, ei ehkä skitsofreeninen, mutta epäilemättä outo tapaus.

Mies hihkaisi ja pomppasi sivulle, hän sanoi minulle vielä: "Löydän hänet kyllä jostain... näin, kuinka hän hetki sitten SUHAHTI jossain!" Ajattelin, että selvä. Selvä tapaus. Pakkomielle höpsöttelyyn. Hänen olemuksensa ei ollut keimaileva, se oli vain ylivirittyneen oloinen.

Mihin tuo käytös liittyy, ja miksi? 

Nyt mietin, saattoiko se johtua minun vaatetuksestani, olin vaan jossain haalareissa vaikka olen nainen. Vieraita lapsia se ainaki innostaa olemaan tuttavallisia. Enpä tiedä... Johtui mistä johtui, mitä tuollainen käytös on, stressinhallintaa?

Tyyppi siis näki dissosiatiivisen näyn.

Jos se pelkää virheitä. Tehdessään virheitä, hän ajattelisi olleensa kehonsa ulkopuolella: suunsa vieressä, puhumassa sen ohi. Selvä tarttuminen dissosiaation mahdollisuuteen.

Tällaista puhetapaa pitää ehdottomasti välttää lasten kanssa. Heihin ei pidä oksentaa lievintäkään ahdistustaan "huumorin nimissä." Lapsille täytyy puhua loogisesti. Ja työkavereille. Ei saa olla laiska ja sekava.

Vierailija kirjoitti:

Joku autisti oisko

Ap?

Luupää saa, mitä tilaa. Heh heh...

Pilvenpolttaja..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ehkä liity aiheeseen, mutta en tiedä, mihin se liittyy. Tein haun "outo puhe" ja sain mm. tämän keskustelun.

Vein tänään auton huoltoon, ja saatuani viestin siitä että työ on valmis, menin asiakaspalvelupisteeseen. Henkilö jonka kanssa olin asioinut ei ollut paikalla, joten jäin hetkeksi odottamaan ja sitten päätin käydä huollon puolella kysymässä. 

Kävelin huoneen ohi, jonka ovi oli auki ja huoneessa istui nuorehko mies kummallisessa asennossa (jalat ylös nostettuna); en ehtinyt asiaa liiemmin ajatella, sillä mies sinkaisi pystyyn ja kysyi, mitä haluan. Kerroin. ("Sain ilmoituksen, että autoni on valmis ja noudettavissa.") Hän naurahti hermostuneesti, poistui huoneesta ja liikkua vähän sen näköisenä, että johonkin on kiire mutta suunta hukassa. Pidin sitä vähän outona, mutta en paljon välittänyt - minua kiinnosti vain autoni saaminen.

Mies riensi hakemaan huoltoraportin, mutta säikähti siinä olevaa runsasta tekstimäärää. Sitten hän sanoi jotain todella outoa: "Käyn hakemassa (...), JOTTA EN PUHU SUUNI OHI." Nyökkäsin, ja atellin mielessäni: Wow. Olin juuri lukenut skitsofreniasta ja ajatellut, että ilmiö on harvinaisen selkeä. Ja nyt edessäni oli, ei ehkä skitsofreeninen, mutta epäilemättä outo tapaus.

Mies hihkaisi ja pomppasi sivulle, hän sanoi minulle vielä: "Löydän hänet kyllä jostain... näin, kuinka hän hetki sitten SUHAHTI jossain!" Ajattelin, että selvä. Selvä tapaus. Pakkomielle höpsöttelyyn. Hänen olemuksensa ei ollut keimaileva, se oli vain ylivirittyneen oloinen.

Mihin tuo käytös liittyy, ja miksi? 

Nyt mietin, saattoiko se johtua minun vaatetuksestani, olin vaan jossain haalareissa vaikka olen nainen. Vieraita lapsia se ainaki innostaa olemaan tuttavallisia. Enpä tiedä... Johtui mistä johtui, mitä tuollainen käytös on, stressinhallintaa?

Tyyppi siis näki dissosiatiivisen näyn.

Jos se pelkää virheitä. Tehdessään virheitä, hän ajattelisi olleensa kehonsa ulkopuolella: suunsa vieressä, puhumassa sen ohi. Selvä tarttuminen dissosiaation mahdollisuuteen.

Toinen luonteeltaan dissosiatiivinen ajattelutapa on ilmaisu olla sinut itsensä kanssa.

Mulla on pari assa töissä. Vähän aikaa meni ennen kuin opin asioimaan heidän kanssaan mutta nyt menee ihan mukavasti. Molemmat on ahkeria ja tunnontarkkoja sekä vilpittömän mukavia ihmisiä. Vaikka aina silloin tällöin (varsinkin aluksi) oli kommelluksia.

Tunnen autisminkirjoon kuuluvia ihmisiä, jotka hämmentyvät, kun heille sanoo, että "Moi! Mitä kuuluu?" He lähestyvät asiaa kirjaimellisesti ja yrittävät kuunnella, mitä ääniä tilasta kuuluu ja, jos on hiljaista, niin he ihmettelevät, miksi kysyin.

Suosittelen juttelemaan asiasta esimiehen kanssa, sillä tavoitteella, että hän tulee tietämään tilanteen ja sen, että se aiheuttaa jonkin verran ylimääräistä stressiä. Jatkossa työkaverille kannattaa puhua mahdollisimman selvästi ja välttää "turhia" puheita viikonlopun vietosta, säästä, ruoan mausta jne. Myös työkaverilta itseltään kannattaa kysyä sitä, miten hän toivoo itselleen puhuttavan, jotta ymmärtäisitte hyvin toisianne.

Onko tässä nyt kaksi erilaista. Eihän aloittajakaan ihan tavallinen ole.