Lue keskustelun säännöt.
Työkaverilla on outo ajatuksenjuoksu
31.01.2023 |
Meille tuli vuoden alussa uusi työkaveri. Korkeasti koulutettu nuori ihminen, joka on todella outo. Selkeästi tosi fiksu joissain asioissa, mutta ymmärtää ihan jatkuvasti väärin, eikä tajua joitain itsestäänselviä asioita.
En nyt tähän viitsi suoria esimerkkejä laittaa (olisi vaikka kuinka paljon) kun asiat tosiaan niin kummallisia, ettei tuollaisia virheitä luulisi ihmisen yleensä tekevän. Voiko kyse olla aspergeristä vai mistä? Onko ideaa, mikä tähän auttaisi? Pitääkö ja voiko vääntää joka ikisen asian rautalangasta?
Vähän muokattuja esimerkkejä:
Minä: "Me oltiin viikonloppuna pitkästä aikaa mummolassa."
Työkamu: Siis täh, ketkä me? En mä ollut.
Minä: Niin mun perhe, et sinä.
Työkamu: Ai jaa.
Minä: Meidän pitäisi sopia se tapaamisaika, jolloin tehdään yhdessä sitä esitystä.
T: Keidän meidän?
M: No sinun ja minun, kun mehän ollaan sovittu että tehdään se kaksin.
M: Ootko nähnyt mun kännykkää, mä oon jättänyt sen jonnekin?
T: En oo nähnyt.
M:No täytyy etsiä muualta.
T: Juu, jos laitat viestiä ryhmään että etsit sitä, niin laita samalla, että joku on jättänyt työpuhelimensa mun pöydälle.
M: Siis se ON se MUN työpuhelin.
T: Ai mä luulin, että sä etsit sun puhelinta.
M:Ota sun tietokone mukaan kokoukseen.
T:Miksi?
M: No tehdään heti suoraan ne muutokset, niin on näppärä, että kaikilla on kone mukana.
T: Mä en kyllä haluaisi kantaa mun konetta töihin, miksi ei voi tehdä työkoneella?
M: Mä tarkoitin työkonetta.
Työn tilastointi:
Kaikki työ merkitty Toimistotyöksi, koska se tilastoinnin merkintä on toimistotyötä. Eli jos vaikka tekee makaronilaatikkoa, niin merkitsee tämän makaronilaatikon teon toimistotyöksi, koska se merkinnät teko on toimistohommia.
Miten ihmeessä tällaisen ihmisen kanssa pystyy kommunikoimaan? Erityisesti tuo "meidän" ymmärtämättömyys tulee jatkuvasti eteen. Ei ole kenenkään muun kanssa tarvinnut vääntää, että kuka on "me" tai "oma" Onko muiden vaikeuksia tajuta näitä sanoja?
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Voisithan sä asiat paremminkin ilmasta. Enhän mäkään tietäs keistä puhut, jos sanot et me oltiin mummolassa. Sano minä ja mun perhe. Tai minä ja mun puoliso.
No, on aika hyvin, jos ei itsekään tiedä missä on ollut ja keiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lievästi kehitysvammainen siskoni on juuri tuollainen. Jos häneltä vaikka kysyy, että "Voitko tulla huomenna luokseni käymään kello 14.00", niin hän vastaa että voi tulla mutta ei sitten tule. Hän ei siis ymmärtänyt sitä kutsuna tulla käymään vaan kysymyksenä, että pystyykö tai osaako hän tulla luokseni. Tai jos sanoo, että "Tavataan siellä kahvilla kello kahdelta", niin hän saattaa kysyä että tarkoittaako toinen kello kaksi aamuyöllä tai iltapäivällä.
No siskoni kertoi, että hänen Mensan jäsen -tuttunsa takertuu jo kysymykseen : "Mitä kuuluu?". "Siis mitä sä tarkoitat, "kuuluu"? "Aika outo kysymys." yms. ihmettelyä, vinoilua jne.
Voihan tuo ap:n työkaverin käytös olla vähän sellaista erikoista huumoriakin.
Ei ole huumoria, vaan aiheuttaa ongelmiakin.
Otetaan taas esimerkki (näitä tulee siis ihan jatkuvalla syötöllä):
Minä:Kun sä näet Sirpaa iltapäivällä, niin viitsitkö viedä hänelle samalla tämän kansion?
Työkaveri: En mä oo näkemässä Sirpaa, miten niin?
M: Just 15 min sitten sinä juttelit kokoushuoneessa kaksin Sirpan kanssa ja hän sanoi sulle, että mennään sitten yhdessä sinne kokoukseen. (Tulin siis kokoushuoneeseen tuohon tilanteeseen, jonka kuulin.)
T:Ai onko Sirpakin tulossa sinne kokouksee?
M: No justahan te puhuitte siitä.
T:Ai, en mä tiennyt että hän tulee, minä olen kyllä menossa. Oletko sinä siis menossa sinne Sirpan kanssa?
M: Ei kun sinä olet, te sovitte sen just!
Voit vähentää näitä kohtaamisia, kun viet itse vain sen kansion sille Sirpalle. Miksi käytät välikäsiä?
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että kommentoin näin jokaiseen työtä koskevaan keskusteluun, mutta taas mennään: mitä esihenkilö ajattelee asiasta? Oletko päässyt havainnoimaan työkaverin ja esihenkilön välistä kommunikointia?
Jos esihenkilön ja työkaverisi välillä näyttää olevan samanlaista haastetta, ota asia puheeksi esihenkilön kanssa. Tällaisesta pitäisi pystyä puhumaan avoimesti, niin että se ei ala heikentää työilmapiiriä ja työtuloksia.
Minusta tuo tuntuisi nimittäin äärettömän rasittavalta. Pelkäisin joko jatkuvaa väärinymmärrystä tai sitä että työkaveri tuntee, että minä kohtelen häntä kuin idioottia.
On ihan normaalia puhua niin, että osa viestistä ymmärretään asiayhteydestä, kuten vaikkapa tuo "me oltiin mummolassa viikonloppuna", kyllä siitä kuulija arvaa, että ap puhuu itsestään ja läheisistään. Omalla kohdallani tiedän, että ajatukset pomppivat välillä vielä pari askelta eteenpäin ja kuulija jää mahdollisesti jälkeen. Yritän ottaa toisen sanattomia ja sanallisia viestejä vastaan ja korjailla, kun viesti ei tullut perille sellaisena kuin minun aivoni sen ajattelivat.
Jos teidän kommunikointitapanne ovat liian erilaisia, on tärkeä lähteä pohtimaan ratkaisuja ennen kuin tilanne kiristyy.
Esihenkilömme ei ole samassa rakennuksessa. Työkaveri on häneen ihan jatkuvasti yhteyksissä pienimmästäkin asiasta monta kertaa päivässä. En tiedä miten pomo tähän suhtautuu. Me muut ollaan pomoon tosi harvoin yhteyksissä. Välillä olen laittanut selitysviestiä perään pomolle ja tämä on kiittänyt selvityksestä. Osa näistä on liittynyt näihin väärinymmärryksiin. Siis esim. mistä tämä työkaveri saa kirjekuoria, kun hänelle on vaan näytetty, että "meidän" kirjekuoret on tässä, eikä kerrottu, mistä hän saisi kuoria itselleen (siitä "meidän" kasasta).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisithan sä asiat paremminkin ilmasta. Enhän mäkään tietäs keistä puhut, jos sanot et me oltiin mummolassa. Sano minä ja mun perhe. Tai minä ja mun puoliso.
Ei sillä oikeastaan ollut mitään merkitystä, ketkä siellä mummolassa oli keskustelun kannalta. Luulisitko itse, että sinä olit siellä mummolassa mukana, jos vaikka sanon, että huh kun väsyttää, kun me oltiin mummolassa, eikä siellä saanut nukuttua kunnolla?
Ap
No jos sä marssit kollegan viereen ja sanot: Me mennään illalla ulos syömään.
Siis sinä ja kollega, vai tulitko vaan sanomaan et lähdet siippas kanssa illalla ulos syömään?Miksi noin tekisin? Tai ehkä voisin sanoa noin, mutta sitten siinä olisi joku asiayhteys tai täsmennys.
Voisin sen sijaan marssia siihen viereen ja kysyä mennäänkö syömään? Silloin olettaisin, että toinen tajuaa, että nyt, sinä ja minä, syömään.Ap
No mistä me voidaan tietää, tai mistä sun työkaveri voi tietää, mitä outoa sun ajatuksissa liikkuu? Selvästi jotain liikkuu, mutta yhtä selvästi teidän ajatukset ei liiku samalla lailla. Miksi siis hänen pitäisi osata arvata sun ajatukset, mutta sun ei tarvi ymmärtää häntä?
Tämä siis tosiaan ei koske vain minua, vaan muilla on ihan samoja vaikeuksia hänen kanssaan. Eli ei hän ymmärrä muidenkaan puhetta. Erityisesti se "me" tuntuu olevan muidenkin kanssa ongelmana.
Ap
Ai te siellä duunin kuppikunassa teete analysia hänestä kun ei ole paikalla.otte tosi kakkamainen porukka. Hän nyt vastaa mitä huvitaa kun sun jutsi ei pätkääkän kiinosta,heti laulat duunikavereille ja tänne.Olet oikein STT-tietotoimisto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lievästi kehitysvammainen siskoni on juuri tuollainen. Jos häneltä vaikka kysyy, että "Voitko tulla huomenna luokseni käymään kello 14.00", niin hän vastaa että voi tulla mutta ei sitten tule. Hän ei siis ymmärtänyt sitä kutsuna tulla käymään vaan kysymyksenä, että pystyykö tai osaako hän tulla luokseni. Tai jos sanoo, että "Tavataan siellä kahvilla kello kahdelta", niin hän saattaa kysyä että tarkoittaako toinen kello kaksi aamuyöllä tai iltapäivällä.
No siskoni kertoi, että hänen Mensan jäsen -tuttunsa takertuu jo kysymykseen : "Mitä kuuluu?". "Siis mitä sä tarkoitat, "kuuluu"? "Aika outo kysymys." yms. ihmettelyä, vinoilua jne.
Voihan tuo ap:n työkaverin käytös olla vähän sellaista erikoista huumoriakin.
Ei ole huumoria, vaan aiheuttaa ongelmiakin.
Otetaan taas esimerkki (näitä tulee siis ihan jatkuvalla syötöllä):
Minä:Kun sä näet Sirpaa iltapäivällä, niin viitsitkö viedä hänelle samalla tämän kansion?
Työkaveri: En mä oo näkemässä Sirpaa, miten niin?
M: Just 15 min sitten sinä juttelit kokoushuoneessa kaksin Sirpan kanssa ja hän sanoi sulle, että mennään sitten yhdessä sinne kokoukseen. (Tulin siis kokoushuoneeseen tuohon tilanteeseen, jonka kuulin.)
T:Ai onko Sirpakin tulossa sinne kokouksee?
M: No justahan te puhuitte siitä.
T:Ai, en mä tiennyt että hän tulee, minä olen kyllä menossa. Oletko sinä siis menossa sinne Sirpan kanssa?
M: Ei kun sinä olet, te sovitte sen just!
Uusi työntekijä ei yksinkertaisesti tunne kaikkia Sirpoja yms. vielä nimeltä, vaikka olisikin jutellut tämän kanssa kokoushuoneessa. Siksi näin. Sinä olet ollut talossa pitempään, sinulle tuon tietäminen tuntuu itsestään selvältä. Se on kumma, kun pitempään olleilta unohtuu se oma työssä aloitus ja ne omat alun kömmähdykset. Alussa uutta asiaa ja uusia nimiä ja naamoja on niin paljon, ettei ne heti jää päähän, ja se on ihan normaalia. Itse olen viime viikolla aloittanut uudessa työssä ja niinpä vaan kutsuin juuri yhtä ihmistä väärällä etunimellä. Mulla on valitettavasti myös huono kasvomuisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä itseasiassa on 2 Sirpaa töissä. Ihmettelin kun kollega puhu Sirpasta, että nähdään kahvin merkeissä kolmistaan. Sirpa kun muutti toiseen päähän taloa tekemään töitä. No seuraavana päivänä selvis, et se puhukin toisesta Sirpasta ja sit tajusin homman nimen.
Ala käyttämään selkokieltä hänen kanssaan. Kuulostaa kyllä aspergerilta, ovat tosi älykkäitä jossain asiassa mutta ns normaali vuorovaikutus on hakusassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole noin hitailla käyvään ihmiseen törmännyt. Jotain apua hän selvästi kaipaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lievästi kehitysvammainen siskoni on juuri tuollainen. Jos häneltä vaikka kysyy, että "Voitko tulla huomenna luokseni käymään kello 14.00", niin hän vastaa että voi tulla mutta ei sitten tule. Hän ei siis ymmärtänyt sitä kutsuna tulla käymään vaan kysymyksenä, että pystyykö tai osaako hän tulla luokseni. Tai jos sanoo, että "Tavataan siellä kahvilla kello kahdelta", niin hän saattaa kysyä että tarkoittaako toinen kello kaksi aamuyöllä tai iltapäivällä.
No siskoni kertoi, että hänen Mensan jäsen -tuttunsa takertuu jo kysymykseen : "Mitä kuuluu?". "Siis mitä sä tarkoitat, "kuuluu"? "Aika outo kysymys." yms. ihmettelyä, vinoilua jne.
Voihan tuo ap:n työkaverin käytös olla vähän sellaista erikoista huumoriakin.
Ei ole huumoria, vaan aiheuttaa ongelmiakin.
Otetaan taas esimerkki (näitä tulee siis ihan jatkuvalla syötöllä):
Minä:Kun sä näet Sirpaa iltapäivällä, niin viitsitkö viedä hänelle samalla tämän kansion?
Työkaveri: En mä oo näkemässä Sirpaa, miten niin?
M: Just 15 min sitten sinä juttelit kokoushuoneessa kaksin Sirpan kanssa ja hän sanoi sulle, että mennään sitten yhdessä sinne kokoukseen. (Tulin siis kokoushuoneeseen tuohon tilanteeseen, jonka kuulin.)
T:Ai onko Sirpakin tulossa sinne kokouksee?
M: No justahan te puhuitte siitä.
T:Ai, en mä tiennyt että hän tulee, minä olen kyllä menossa. Oletko sinä siis menossa sinne Sirpan kanssa?
M: Ei kun sinä olet, te sovitte sen just!Uusi työntekijä ei yksinkertaisesti tunne kaikkia Sirpoja yms. vielä nimeltä, vaikka olisikin jutellut tämän kanssa kokoushuoneessa. Siksi näin. Sinä olet ollut talossa pitempään, sinulle tuon tietäminen tuntuu itsestään selvältä. Se on kumma, kun pitempään olleilta unohtuu se oma työssä aloitus ja ne omat alun kömmähdykset. Alussa uutta asiaa ja uusia nimiä ja naamoja on niin paljon, ettei ne heti jää päähän, ja se on ihan normaalia. Itse olen viime viikolla aloittanut uudessa työssä ja niinpä vaan kutsuin juuri yhtä ihmistä väärällä etunimellä. Mulla on valitettavasti myös huono kasvomuisti.
Kyllä hän tuntee Sirpan ja tiesi jutelleensa hänen kanssaan 15 min aiemmin. Ei vaan tajunnut, että se, että Sirpa sanoo "mennään sinne makaronilaatikkopalaveriin klo 14"" että hän ja sinä olette molemmat menossa sinne palaveriin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä: ootko ehtinyt käydä tauolla.
Työkaveri: 11:29-11:42. Söin kaksi leipää, join mehun ja kupin kahvia. Miksi haluat tietää?
Minä: Halusin vain varmistaa että olet ehtinyt pitää taukosi. Ei näitä hommia jaksa syömättä.
Työkaveri: (kikattaa)
Työkaverini on AS
ei-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että kommentoin näin jokaiseen työtä koskevaan keskusteluun, mutta taas mennään: mitä esihenkilö ajattelee asiasta? Oletko päässyt havainnoimaan työkaverin ja esihenkilön välistä kommunikointia?
Jos esihenkilön ja työkaverisi välillä näyttää olevan samanlaista haastetta, ota asia puheeksi esihenkilön kanssa. Tällaisesta pitäisi pystyä puhumaan avoimesti, niin että se ei ala heikentää työilmapiiriä ja työtuloksia.
Minusta tuo tuntuisi nimittäin äärettömän rasittavalta. Pelkäisin joko jatkuvaa väärinymmärrystä tai sitä että työkaveri tuntee, että minä kohtelen häntä kuin idioottia.
On ihan normaalia puhua niin, että osa viestistä ymmärretään asiayhteydestä, kuten vaikkapa tuo "me oltiin mummolassa viikonloppuna", kyllä siitä kuulija arvaa, että ap puhuu itsestään ja läheisistään. Omalla kohdallani tiedän, että ajatukset pomppivat välillä vielä pari askelta eteenpäin ja kuulija jää mahdollisesti jälkeen. Yritän ottaa toisen sanattomia ja sanallisia viestejä vastaan ja korjailla, kun viesti ei tullut perille sellaisena kuin minun aivoni sen ajattelivat.
Jos teidän kommunikointitapanne ovat liian erilaisia, on tärkeä lähteä pohtimaan ratkaisuja ennen kuin tilanne kiristyy.
Esihenkilömme ei ole samassa rakennuksessa. Työkaveri on häneen ihan jatkuvasti yhteyksissä pienimmästäkin asiasta monta kertaa päivässä. En tiedä miten pomo tähän suhtautuu. Me muut ollaan pomoon tosi harvoin yhteyksissä. Välillä olen laittanut selitysviestiä perään pomolle ja tämä on kiittänyt selvityksestä. Osa näistä on liittynyt näihin väärinymmärryksiin. Siis esim. mistä tämä työkaveri saa kirjekuoria, kun hänelle on vaan näytetty, että "meidän" kirjekuoret on tässä, eikä kerrottu, mistä hän saisi kuoria itselleen (siitä "meidän" kasasta).
Ap
Olen varmaan tuo sun työkaverisi kun en mäkään meinaa saada selvää mitä tarkoitat. Esimerkiksi tuo loppu on aika hämmentävästi kirjoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisithan sä asiat paremminkin ilmasta. Enhän mäkään tietäs keistä puhut, jos sanot et me oltiin mummolassa. Sano minä ja mun perhe. Tai minä ja mun puoliso.
Ei sillä oikeastaan ollut mitään merkitystä, ketkä siellä mummolassa oli keskustelun kannalta. Luulisitko itse, että sinä olit siellä mummolassa mukana, jos vaikka sanon, että huh kun väsyttää, kun me oltiin mummolassa, eikä siellä saanut nukuttua kunnolla?
Ap
Minusta olisi outoa jos joku uusi tuttavuus sanoisi yhtäkkiä, että käytiin mummolassa. Kyllä siinä haluaisi jotain taustatietoakin. Onko "me" se työkaveri ja hänen kaverinsa vai veljensä vai lapset ja puoliso, vai mikä tämä "me" oikein on.
Työasioissakin on kiva tietää ketkä ovat "me". Onko kyseessä sinä ja minä vai koko tiimi vai laajempi ryhmä. Vai puhutko kenties taas kotiasioistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että kommentoin näin jokaiseen työtä koskevaan keskusteluun, mutta taas mennään: mitä esihenkilö ajattelee asiasta? Oletko päässyt havainnoimaan työkaverin ja esihenkilön välistä kommunikointia?
Jos esihenkilön ja työkaverisi välillä näyttää olevan samanlaista haastetta, ota asia puheeksi esihenkilön kanssa. Tällaisesta pitäisi pystyä puhumaan avoimesti, niin että se ei ala heikentää työilmapiiriä ja työtuloksia.
Minusta tuo tuntuisi nimittäin äärettömän rasittavalta. Pelkäisin joko jatkuvaa väärinymmärrystä tai sitä että työkaveri tuntee, että minä kohtelen häntä kuin idioottia.
On ihan normaalia puhua niin, että osa viestistä ymmärretään asiayhteydestä, kuten vaikkapa tuo "me oltiin mummolassa viikonloppuna", kyllä siitä kuulija arvaa, että ap puhuu itsestään ja läheisistään. Omalla kohdallani tiedän, että ajatukset pomppivat välillä vielä pari askelta eteenpäin ja kuulija jää mahdollisesti jälkeen. Yritän ottaa toisen sanattomia ja sanallisia viestejä vastaan ja korjailla, kun viesti ei tullut perille sellaisena kuin minun aivoni sen ajattelivat.
Jos teidän kommunikointitapanne ovat liian erilaisia, on tärkeä lähteä pohtimaan ratkaisuja ennen kuin tilanne kiristyy.
Esihenkilömme ei ole samassa rakennuksessa. Työkaveri on häneen ihan jatkuvasti yhteyksissä pienimmästäkin asiasta monta kertaa päivässä. En tiedä miten pomo tähän suhtautuu. Me muut ollaan pomoon tosi harvoin yhteyksissä. Välillä olen laittanut selitysviestiä perään pomolle ja tämä on kiittänyt selvityksestä. Osa näistä on liittynyt näihin väärinymmärryksiin. Siis esim. mistä tämä työkaveri saa kirjekuoria, kun hänelle on vaan näytetty, että "meidän" kirjekuoret on tässä, eikä kerrottu, mistä hän saisi kuoria itselleen (siitä "meidän" kasasta).
Ap
Olen varmaan tuo sun työkaverisi kun en mäkään meinaa saada selvää mitä tarkoitat. Esimerkiksi tuo loppu on aika hämmentävästi kirjoitettu.
Oikeastiko, kun menet uuteen työpaikkaan ja perehdytyksessä työkaveri vie sinut postihuoneeseen ja kertoo, että tässä on meidän kirjekuoret, niin et tuosta arvaa, missä on ne kirjekuoret, joita sinun pitäisi käyttää?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun lievästi kehitysvammainen siskoni on juuri tuollainen. Jos häneltä vaikka kysyy, että "Voitko tulla huomenna luokseni käymään kello 14.00", niin hän vastaa että voi tulla mutta ei sitten tule. Hän ei siis ymmärtänyt sitä kutsuna tulla käymään vaan kysymyksenä, että pystyykö tai osaako hän tulla luokseni. Tai jos sanoo, että "Tavataan siellä kahvilla kello kahdelta", niin hän saattaa kysyä että tarkoittaako toinen kello kaksi aamuyöllä tai iltapäivällä.
Aloittajan työkaveri ei nyt kyllä kehitysvammainen voi olla koska on korkeasti koulutettu. Ihminen, jolla on kehitysvamma, ei pysty hankkimaan korkeakoulututkintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lievästi kehitysvammainen siskoni on juuri tuollainen. Jos häneltä vaikka kysyy, että "Voitko tulla huomenna luokseni käymään kello 14.00", niin hän vastaa että voi tulla mutta ei sitten tule. Hän ei siis ymmärtänyt sitä kutsuna tulla käymään vaan kysymyksenä, että pystyykö tai osaako hän tulla luokseni. Tai jos sanoo, että "Tavataan siellä kahvilla kello kahdelta", niin hän saattaa kysyä että tarkoittaako toinen kello kaksi aamuyöllä tai iltapäivällä.
No siskoni kertoi, että hänen Mensan jäsen -tuttunsa takertuu jo kysymykseen : "Mitä kuuluu?". "Siis mitä sä tarkoitat, "kuuluu"? "Aika outo kysymys." yms. ihmettelyä, vinoilua jne.
Voihan tuo ap:n työkaverin käytös olla vähän sellaista erikoista huumoriakin.
Ei ole huumoria, vaan aiheuttaa ongelmiakin.
Otetaan taas esimerkki (näitä tulee siis ihan jatkuvalla syötöllä):
Minä:Kun sä näet Sirpaa iltapäivällä, niin viitsitkö viedä hänelle samalla tämän kansion?
Työkaveri: En mä oo näkemässä Sirpaa, miten niin?
M: Just 15 min sitten sinä juttelit kokoushuoneessa kaksin Sirpan kanssa ja hän sanoi sulle, että mennään sitten yhdessä sinne kokoukseen. (Tulin siis kokoushuoneeseen tuohon tilanteeseen, jonka kuulin.)
T:Ai onko Sirpakin tulossa sinne kokouksee?
M: No justahan te puhuitte siitä.
T:Ai, en mä tiennyt että hän tulee, minä olen kyllä menossa. Oletko sinä siis menossa sinne Sirpan kanssa?
M: Ei kun sinä olet, te sovitte sen just!Uusi työntekijä ei yksinkertaisesti tunne kaikkia Sirpoja yms. vielä nimeltä, vaikka olisikin jutellut tämän kanssa kokoushuoneessa. Siksi näin. Sinä olet ollut talossa pitempään, sinulle tuon tietäminen tuntuu itsestään selvältä. Se on kumma, kun pitempään olleilta unohtuu se oma työssä aloitus ja ne omat alun kömmähdykset. Alussa uutta asiaa ja uusia nimiä ja naamoja on niin paljon, ettei ne heti jää päähän, ja se on ihan normaalia. Itse olen viime viikolla aloittanut uudessa työssä ja niinpä vaan kutsuin juuri yhtä ihmistä väärällä etunimellä. Mulla on valitettavasti myös huono kasvomuisti.
Kyllä hän tuntee Sirpan ja tiesi jutelleensa hänen kanssaan 15 min aiemmin. Ei vaan tajunnut, että se, että Sirpa sanoo "mennään sinne makaronilaatikkopalaveriin klo 14"" että hän ja sinä olette molemmat menossa sinne palaveriin.
Ap
Minustakin tuo oli hiukan epäselvä tilanne. Tuossa tilanteessahan olisi ihan todennäköistä että Sirpa on puhunut menevänsä yhdessä jonkun toisen kanssa sinne palaveriin, ja puhunut "meistä" kun tarkoittaa vaikka häntä ja alakerran osaston Pirjoa, ei häntä ja tätä tökaveriasi. Tulit kesken keskustelun huoneeseen, ja oletit että "me" on Sirpa ja työkaverisi. Työkaverisi taas saattaa olla menossa eri kokoukseen, mikä aiheutti lisää hämmennystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan toi nyt outoa. Ei kyllä vaikuta kauhean älykkäältä ihmiseltä.
Haista P, ite et vaikuta älykkäältä. Mun ÄO on 125 ja saatan saman päivän aikana kaksi kertaa unohtaa mikä vuodenaika on! (tänään kävi näin)
No sua ei vois päästää ulos vapaasti kulkemaan.
Noh, itsekkin voin toisinaan uppoutua hommiin niin että ympäristö unohtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lievästi kehitysvammainen siskoni on juuri tuollainen. Jos häneltä vaikka kysyy, että "Voitko tulla huomenna luokseni käymään kello 14.00", niin hän vastaa että voi tulla mutta ei sitten tule. Hän ei siis ymmärtänyt sitä kutsuna tulla käymään vaan kysymyksenä, että pystyykö tai osaako hän tulla luokseni. Tai jos sanoo, että "Tavataan siellä kahvilla kello kahdelta", niin hän saattaa kysyä että tarkoittaako toinen kello kaksi aamuyöllä tai iltapäivällä.
No siskoni kertoi, että hänen Mensan jäsen -tuttunsa takertuu jo kysymykseen : "Mitä kuuluu?". "Siis mitä sä tarkoitat, "kuuluu"? "Aika outo kysymys." yms. ihmettelyä, vinoilua jne.
Voihan tuo ap:n työkaverin käytös olla vähän sellaista erikoista huumoriakin.
Ei ole huumoria, vaan aiheuttaa ongelmiakin.
Otetaan taas esimerkki (näitä tulee siis ihan jatkuvalla syötöllä):
Minä:Kun sä näet Sirpaa iltapäivällä, niin viitsitkö viedä hänelle samalla tämän kansion?
Työkaveri: En mä oo näkemässä Sirpaa, miten niin?
M: Just 15 min sitten sinä juttelit kokoushuoneessa kaksin Sirpan kanssa ja hän sanoi sulle, että mennään sitten yhdessä sinne kokoukseen. (Tulin siis kokoushuoneeseen tuohon tilanteeseen, jonka kuulin.)
T:Ai onko Sirpakin tulossa sinne kokouksee?
M: No justahan te puhuitte siitä.
T:Ai, en mä tiennyt että hän tulee, minä olen kyllä menossa. Oletko sinä siis menossa sinne Sirpan kanssa?
M: Ei kun sinä olet, te sovitte sen just!Uusi työntekijä ei yksinkertaisesti tunne kaikkia Sirpoja yms. vielä nimeltä, vaikka olisikin jutellut tämän kanssa kokoushuoneessa. Siksi näin. Sinä olet ollut talossa pitempään, sinulle tuon tietäminen tuntuu itsestään selvältä. Se on kumma, kun pitempään olleilta unohtuu se oma työssä aloitus ja ne omat alun kömmähdykset. Alussa uutta asiaa ja uusia nimiä ja naamoja on niin paljon, ettei ne heti jää päähän, ja se on ihan normaalia. Itse olen viime viikolla aloittanut uudessa työssä ja niinpä vaan kutsuin juuri yhtä ihmistä väärällä etunimellä. Mulla on valitettavasti myös huono kasvomuisti.
Kyllä hän tuntee Sirpan ja tiesi jutelleensa hänen kanssaan 15 min aiemmin. Ei vaan tajunnut, että se, että Sirpa sanoo "mennään sinne makaronilaatikkopalaveriin klo 14"" että hän ja sinä olette molemmat menossa sinne palaveriin.
Ap
No kuulostaa siltä, että hän ei yksinkertaisesti ole saanut kalenteristaan kiinni vielä, eikä tiedä millä kokoonpanoilla kokoustetaan missäkin. Niin minäkin olin alussa pitkään sekaisin, kun oli se ja se tiimi eri kokoonpanoilla, ja en tiennyt ketä ja missä roolissa niihin osallistuu, missä tilassa ne pidetään ja mistä aiheesta palaveroidaan. Ja oli myös päällekkäisiä kokouksia, kalenteri täynnä. Se työ olikin todella sekavaa ja esihenkilö täysi narsisti, edeltäjäni vietiin töistä burnoutissa ambulanssilla sairaalaan. Onkohan teillä vaan sekavat käytännöt siellä töissä?
Mulla oli myös samanlainen työkaveri. Nykyisin vanhuuseläkkeellä. Sanoin mm., että voisin mennä hakemaan paketin postista. Menin postiin, ja siellähän se työkaveri oli jonottamassa.
Eikä ollut ainoa väärinymmärrys, vaan yksi lukuisista.
Todella fiksu kaveri, ja korkea yliopistokoulutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että kommentoin näin jokaiseen työtä koskevaan keskusteluun, mutta taas mennään: mitä esihenkilö ajattelee asiasta? Oletko päässyt havainnoimaan työkaverin ja esihenkilön välistä kommunikointia?
Jos esihenkilön ja työkaverisi välillä näyttää olevan samanlaista haastetta, ota asia puheeksi esihenkilön kanssa. Tällaisesta pitäisi pystyä puhumaan avoimesti, niin että se ei ala heikentää työilmapiiriä ja työtuloksia.
Minusta tuo tuntuisi nimittäin äärettömän rasittavalta. Pelkäisin joko jatkuvaa väärinymmärrystä tai sitä että työkaveri tuntee, että minä kohtelen häntä kuin idioottia.
On ihan normaalia puhua niin, että osa viestistä ymmärretään asiayhteydestä, kuten vaikkapa tuo "me oltiin mummolassa viikonloppuna", kyllä siitä kuulija arvaa, että ap puhuu itsestään ja läheisistään. Omalla kohdallani tiedän, että ajatukset pomppivat välillä vielä pari askelta eteenpäin ja kuulija jää mahdollisesti jälkeen. Yritän ottaa toisen sanattomia ja sanallisia viestejä vastaan ja korjailla, kun viesti ei tullut perille sellaisena kuin minun aivoni sen ajattelivat.
Jos teidän kommunikointitapanne ovat liian erilaisia, on tärkeä lähteä pohtimaan ratkaisuja ennen kuin tilanne kiristyy.
Esihenkilömme ei ole samassa rakennuksessa. Työkaveri on häneen ihan jatkuvasti yhteyksissä pienimmästäkin asiasta monta kertaa päivässä. En tiedä miten pomo tähän suhtautuu. Me muut ollaan pomoon tosi harvoin yhteyksissä. Välillä olen laittanut selitysviestiä perään pomolle ja tämä on kiittänyt selvityksestä. Osa näistä on liittynyt näihin väärinymmärryksiin. Siis esim. mistä tämä työkaveri saa kirjekuoria, kun hänelle on vaan näytetty, että "meidän" kirjekuoret on tässä, eikä kerrottu, mistä hän saisi kuoria itselleen (siitä "meidän" kasasta).
Ap
Olen varmaan tuo sun työkaverisi kun en mäkään meinaa saada selvää mitä tarkoitat. Esimerkiksi tuo loppu on aika hämmentävästi kirjoitettu.
Oikeastiko, kun menet uuteen työpaikkaan ja perehdytyksessä työkaveri vie sinut postihuoneeseen ja kertoo, että tässä on meidän kirjekuoret, niin et tuosta arvaa, missä on ne kirjekuoret, joita sinun pitäisi käyttää?
Ap
Siis mitä? Ei nyt ollut kyse mun perehdytyksestä vaan siitä että itse kyllä ilmaiset itseäsi hyvin epäselvästi. Vanhemmat työkaverisi varmaan tottuneet sun tapaan kommunikoida mutta uusin työkaveri ei joten siksi ihan taatusti tulee väärinymmärryksiä.
ÄO testi mittaa vain yhden-/tietyntyyppistä älykkyyttä. "Akateeminen älykkyys" ei kerro ihmisestä loppujen lopuksi paljoakaan.
- eri