Lue keskustelun säännöt.
Työkaverilla on outo ajatuksenjuoksu
31.01.2023 |
Meille tuli vuoden alussa uusi työkaveri. Korkeasti koulutettu nuori ihminen, joka on todella outo. Selkeästi tosi fiksu joissain asioissa, mutta ymmärtää ihan jatkuvasti väärin, eikä tajua joitain itsestäänselviä asioita.
En nyt tähän viitsi suoria esimerkkejä laittaa (olisi vaikka kuinka paljon) kun asiat tosiaan niin kummallisia, ettei tuollaisia virheitä luulisi ihmisen yleensä tekevän. Voiko kyse olla aspergeristä vai mistä? Onko ideaa, mikä tähän auttaisi? Pitääkö ja voiko vääntää joka ikisen asian rautalangasta?
Vähän muokattuja esimerkkejä:
Minä: "Me oltiin viikonloppuna pitkästä aikaa mummolassa."
Työkamu: Siis täh, ketkä me? En mä ollut.
Minä: Niin mun perhe, et sinä.
Työkamu: Ai jaa.
Minä: Meidän pitäisi sopia se tapaamisaika, jolloin tehdään yhdessä sitä esitystä.
T: Keidän meidän?
M: No sinun ja minun, kun mehän ollaan sovittu että tehdään se kaksin.
M: Ootko nähnyt mun kännykkää, mä oon jättänyt sen jonnekin?
T: En oo nähnyt.
M:No täytyy etsiä muualta.
T: Juu, jos laitat viestiä ryhmään että etsit sitä, niin laita samalla, että joku on jättänyt työpuhelimensa mun pöydälle.
M: Siis se ON se MUN työpuhelin.
T: Ai mä luulin, että sä etsit sun puhelinta.
M:Ota sun tietokone mukaan kokoukseen.
T:Miksi?
M: No tehdään heti suoraan ne muutokset, niin on näppärä, että kaikilla on kone mukana.
T: Mä en kyllä haluaisi kantaa mun konetta töihin, miksi ei voi tehdä työkoneella?
M: Mä tarkoitin työkonetta.
Työn tilastointi:
Kaikki työ merkitty Toimistotyöksi, koska se tilastoinnin merkintä on toimistotyötä. Eli jos vaikka tekee makaronilaatikkoa, niin merkitsee tämän makaronilaatikon teon toimistotyöksi, koska se merkinnät teko on toimistohommia.
Miten ihmeessä tällaisen ihmisen kanssa pystyy kommunikoimaan? Erityisesti tuo "meidän" ymmärtämättömyys tulee jatkuvasti eteen. Ei ole kenenkään muun kanssa tarvinnut vääntää, että kuka on "me" tai "oma" Onko muiden vaikeuksia tajuta näitä sanoja?
Kommentit (148)
NYT Siis nyt vttu! Joo, eli, ap please, oota, hengitän vähän aikaa..
Ennen kun olin lukenut kohtaan asperger, niin ajattelin sitä (ehkä koska itse olen) mutta se ei oo pointti. Ota itselles pieni aikalisä, mee vaikka vessan peilin eteen ja kysy, onko siellä ihmistä tavattavissa.
Ajattele vaikka näin; meitä on monenlaisia ja erilaisia, otetaan ne hyvät puolet tarkasteluun. Mä oon aika varma että sustaki kyllä saataisiin kaivettua esiin joitakin ikäviä puolia jotka voitaisiin ottaa tikunnokkaan ja tarkastella vähän päivänvalossa.
Koita kääntää asia hyväksi. Koita ajatella vähän avarammin. Ajattele vaikka että mitä välii. Ajattele vaikka että hyvä, meillä on täällä vähän erikoisempi tyyppi, hienoa. Ei aina sitä samaa. Jooko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä huumoripläjäys, tuskin aitoja tilanteita. Oikeastaan minun mies on tuollainen, ainakin hyvin monta kohtaa on samanlaista. Jos kysyn häneltä, mihin mentäis kesällä, hän: nyt kesällä vai? Kysyn, jäiköhän salaattia vielä, hän: kummassa kaapissa. Kysyn, oliko sulla sitä paperia vielä, hän: minkä väristä. Liesi taitaa tulla vaihdettavaksi, hän: meidän vai? Voi viddu!
Autismin kirjon ihmisillä esiintyy kontekstisokeutta eli jos minä vaikka sanon että "Kävin eilen äidin luona", niin autisti saattaa ihmetellä, että olenko käynyt tosiaan hänen äidillään eikä huomioon, että tarkoitin tietysti omaa äitiäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisithan sä asiat paremminkin ilmasta. Enhän mäkään tietäs keistä puhut, jos sanot et me oltiin mummolassa. Sano minä ja mun perhe. Tai minä ja mun puoliso.
Ei sillä oikeastaan ollut mitään merkitystä, ketkä siellä mummolassa oli keskustelun kannalta. Luulisitko itse, että sinä olit siellä mummolassa mukana, jos vaikka sanon, että huh kun väsyttää, kun me oltiin mummolassa, eikä siellä saanut nukuttua kunnolla?
Ap
No jos sä marssit kollegan viereen ja sanot: Me mennään illalla ulos syömään.
Siis sinä ja kollega, vai tulitko vaan sanomaan et lähdet siippas kanssa illalla ulos syömään?Miksi noin tekisin? Tai ehkä voisin sanoa noin, mutta sitten siinä olisi joku asiayhteys tai täsmennys.
Voisin sen sijaan marssia siihen viereen ja kysyä mennäänkö syömään? Silloin olettaisin, että toinen tajuaa, että nyt, sinä ja minä, syömään.Ap
No mistä me voidaan tietää, tai mistä sun työkaveri voi tietää, mitä outoa sun ajatuksissa liikkuu? Selvästi jotain liikkuu, mutta yhtä selvästi teidän ajatukset ei liiku samalla lailla. Miksi siis hänen pitäisi osata arvata sun ajatukset, mutta sun ei tarvi ymmärtää häntä?
Tämä siis tosiaan ei koske vain minua, vaan muilla on ihan samoja vaikeuksia hänen kanssaan. Eli ei hän ymmärrä muidenkaan puhetta. Erityisesti se "me" tuntuu olevan muidenkin kanssa ongelmana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minun lievästi kehitysvammainen siskoni on juuri tuollainen. Jos häneltä vaikka kysyy, että "Voitko tulla huomenna luokseni käymään kello 14.00", niin hän vastaa että voi tulla mutta ei sitten tule. Hän ei siis ymmärtänyt sitä kutsuna tulla käymään vaan kysymyksenä, että pystyykö tai osaako hän tulla luokseni. Tai jos sanoo, että "Tavataan siellä kahvilla kello kahdelta", niin hän saattaa kysyä että tarkoittaako toinen kello kaksi aamuyöllä tai iltapäivällä.
No siskoni kertoi, että hänen Mensan jäsen -tuttunsa takertuu jo kysymykseen : "Mitä kuuluu?". "Siis mitä sä tarkoitat, "kuuluu"? "Aika outo kysymys." yms. ihmettelyä, vinoilua jne.
Voihan tuo ap:n työkaverin käytös olla vähän sellaista erikoista huumoriakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiheeseen hatarasti liittyen, vähän aikaa sitten seurasin junassa hieman vastaavanlaista väärinkäsitystä.
Kaksi pariskuntaa oli lähdössä reissuun yhdessä ja etsivät paikkoja vaunusta, toinen pariskunta tiedusteli, että missä ne heidän paikat ovat sen jälkeen kun ensimmäinen oli omat paikkansa löytänyt. Ensimmäinen pariskunta ihmetteli, että eikös kumpikin ostanut itse omat lippunsa... Kävi ilmi, että lippuja ostaessa pariskunnan 1 osapuoli oli viestittänyt: "ostan meille liput ja kerron teille sitten viestillä paikat", tarkoittaen sanalla "me" itseään ja puolisoaan. Pariskunnan 2 osapuoli oli kuitenkin tulkinnut hänen ostavan liput koko seurueelle. Siinä hetken sitten pohtivat miten edetä, kun toisella pariskunnalla ei ollut junalippua ollenkaan ja taisivat suunnata lopulta ravintolavaunuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu itse selkeämmin ja niin ettei jää mitään tulkinnanvaraa.
Voi myös olla kaveri on omissa ajatuksissaan eikä kuule kaikkea mitä sanot.
Mun mies puhuu myös ihan ristiin "meistä" ja saattaa tarkoittaa sillä ihan ketä tahansa meistä kahdesta koiriin ja työporukkaansa.
Ala puhumaan kuin ke harille eiköhän hän sitten ala ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan toi nyt outoa. Ei kyllä vaikuta kauhean älykkäältä ihmiseltä.
Haista P, ite et vaikuta älykkäältä. Mun ÄO on 125 ja saatan saman päivän aikana kaksi kertaa unohtaa mikä vuodenaika on! (tänään kävi näin)
Tuntuu, että kommentoin näin jokaiseen työtä koskevaan keskusteluun, mutta taas mennään: mitä esihenkilö ajattelee asiasta? Oletko päässyt havainnoimaan työkaverin ja esihenkilön välistä kommunikointia?
Jos esihenkilön ja työkaverisi välillä näyttää olevan samanlaista haastetta, ota asia puheeksi esihenkilön kanssa. Tällaisesta pitäisi pystyä puhumaan avoimesti, niin että se ei ala heikentää työilmapiiriä ja työtuloksia.
Minusta tuo tuntuisi nimittäin äärettömän rasittavalta. Pelkäisin joko jatkuvaa väärinymmärrystä tai sitä että työkaveri tuntee, että minä kohtelen häntä kuin idioottia.
On ihan normaalia puhua niin, että osa viestistä ymmärretään asiayhteydestä, kuten vaikkapa tuo "me oltiin mummolassa viikonloppuna", kyllä siitä kuulija arvaa, että ap puhuu itsestään ja läheisistään. Omalla kohdallani tiedän, että ajatukset pomppivat välillä vielä pari askelta eteenpäin ja kuulija jää mahdollisesti jälkeen. Yritän ottaa toisen sanattomia ja sanallisia viestejä vastaan ja korjailla, kun viesti ei tullut perille sellaisena kuin minun aivoni sen ajattelivat.
Jos teidän kommunikointitapanne ovat liian erilaisia, on tärkeä lähteä pohtimaan ratkaisuja ennen kuin tilanne kiristyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvo ihmeessä tälle työkaverillesi tämä keskustelupalsta, olisi hirveän mukavaa lukea hänen päättömiä oivalluksiaan lisää tyhmiin kysymyksiin! No onhan täällä tietysti muutenkin hauskaa, mutta lisä ei olisi pahitteeksi?
Ehkä sinun kanssasi ei voi olla täysin rennosti. Olen itse usein tietynlaisen henkilöiden kanssa jotenkin jäässä, en ihan noin pahasti kuin AP:n kuvaamassa tapauksessa mutta samantyyppisiä mokia voi tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Toi 'meidän' on ymmärrettävä, jos viittaat sillä sanalla jatkuvasti sekaisin perheeseesi ja työkaveriisi/-kavereihin, tai jos paikalla on muitakin, joihin 'meidän' voisi sopia. Olethan voinut sopia muidenkin kanssa jotain esityksiä.
-Tuo puhelin: työkaverilla meni sekaisin sun henkilökohtainen, oma puhelin (mun kännykkä) ja työpuhelin. Jos olisit sanonut (mun työpuhelin), olisi varmaan tajunnut.
-Sama koskee tuota läppäriä (ota sun kone mukaan).
Eli tässä menee koko ajan henkilökohtainen ja työasia sekaisin. Pääset ongelmasta, kun sanot jatkossa selkeästi työpuhelin, työläppäri jne. ja "minä olin perheen kanssa siellä ja siellä" me-sanan sijaan.
Pitää siis jatkossa jotenkin puhua äärimmäisen selvästi. Ei ole koskaan ennen tarvinnut kiinnittää tuollaiseen huomiota. Tuntuu ihan hölmöltä, koska aina noissa on ollut asiayhteys mukana. Laita mun TYÖsähköpostiin se vastaus. SINÄ ja MINÄ tavataan sun TYÖhuoneen edessä klo 12. Laitan tästä kalenterikutsun SINUN SÄHKÖISEEN TYÖ kalenteriisi. Normaalisti sanoisin, että vastaa mulle sähköpostilla. Nähdään sun huoneen edessä. Laitan sulle kutsun kalenteriin.
Ap
Noni. Tuo nälviminen kuulostaa ihan viralliselta työpaikka puheelta. Voithan koittaa: Jou jäbä, treffataa su möki kulmil. Pistä sp, jou!!
Vierailija kirjoitti:
Työkaverillasi voi olla esim. huono kuulo vaikka onkin nuori.
Pakko jatkaa tästä. Minä olen huonokuuloinen, en omista kuulolaitteita mutta lievä kuulonalenema löytyy. Olen nuori mutta en ole pilannut kuuloani missään festareilla koska inhoan kovia ääniä tolkuttomasti. Tinnitusta minulla on ollut aina. Töissä tilanteet meni varsinkin ennen vaivan löytämistä näin, mikä oli todella noloa:
Työkaveri: eikö sulla ollut se koira?
Minä: öö, ei minulla ole?
Työkaveri: on sulla koira?
Minä: ei kyllä ole.
Työkaveri: siis kyllä SIRKULLA on koira, käytiin juuri sen kanssa lenkillä.
Työkaveri: kö senpun samallois.
Minä: anteeksi?
Työkaveri: kö senpun samalla pois!
Minä: anteeksi, en nyt ihan saanut selvää.
Työkaveri: VIETKÖ SEN LAMPUN SAMALLA POIS?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lievästi kehitysvammainen siskoni on juuri tuollainen. Jos häneltä vaikka kysyy, että "Voitko tulla huomenna luokseni käymään kello 14.00", niin hän vastaa että voi tulla mutta ei sitten tule. Hän ei siis ymmärtänyt sitä kutsuna tulla käymään vaan kysymyksenä, että pystyykö tai osaako hän tulla luokseni. Tai jos sanoo, että "Tavataan siellä kahvilla kello kahdelta", niin hän saattaa kysyä että tarkoittaako toinen kello kaksi aamuyöllä tai iltapäivällä.
No siskoni kertoi, että hänen Mensan jäsen -tuttunsa takertuu jo kysymykseen : "Mitä kuuluu?". "Siis mitä sä tarkoitat, "kuuluu"? "Aika outo kysymys." yms. ihmettelyä, vinoilua jne.
Voihan tuo ap:n työkaverin käytös olla vähän sellaista erikoista huumoriakin.
Ei ole huumoria, vaan aiheuttaa ongelmiakin.
Otetaan taas esimerkki (näitä tulee siis ihan jatkuvalla syötöllä):
Minä:Kun sä näet Sirpaa iltapäivällä, niin viitsitkö viedä hänelle samalla tämän kansion?
Työkaveri: En mä oo näkemässä Sirpaa, miten niin?
M: Just 15 min sitten sinä juttelit kokoushuoneessa kaksin Sirpan kanssa ja hän sanoi sulle, että mennään sitten yhdessä sinne kokoukseen. (Tulin siis kokoushuoneeseen tuohon tilanteeseen, jonka kuulin.)
T:Ai onko Sirpakin tulossa sinne kokouksee?
M: No justahan te puhuitte siitä.
T:Ai, en mä tiennyt että hän tulee, minä olen kyllä menossa. Oletko sinä siis menossa sinne Sirpan kanssa?
M: Ei kun sinä olet, te sovitte sen just!
Siis mitä helv? Tolkuton urvelo. Ei teillä haastattelijat ole kummoisia, kun tuon valitsivat.
Uudessa työpaikassa voi kestää hetki ymmärtää toisten puhetapa. Varsinkin jos on vähän huono kuulo, tai on ajatuksissaan. Jos puhut me oltiin tai me tehtiin, niin eihän uusi työntekijä tiedä välttämättä heti kenestä puhutaan. Voi luulla, että työporukalla juuri ennen hänen työn aloitustaan on oltu jossain (vaikka mummotunnelissa tms., ja muutenkin kirjoitit että noi sun esimerkithän oli muokattuja).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lievästi kehitysvammainen siskoni on juuri tuollainen. Jos häneltä vaikka kysyy, että "Voitko tulla huomenna luokseni käymään kello 14.00", niin hän vastaa että voi tulla mutta ei sitten tule. Hän ei siis ymmärtänyt sitä kutsuna tulla käymään vaan kysymyksenä, että pystyykö tai osaako hän tulla luokseni. Tai jos sanoo, että "Tavataan siellä kahvilla kello kahdelta", niin hän saattaa kysyä että tarkoittaako toinen kello kaksi aamuyöllä tai iltapäivällä.
No siskoni kertoi, että hänen Mensan jäsen -tuttunsa takertuu jo kysymykseen : "Mitä kuuluu?". "Siis mitä sä tarkoitat, "kuuluu"? "Aika outo kysymys." yms. ihmettelyä, vinoilua jne.
Voihan tuo ap:n työkaverin käytös olla vähän sellaista erikoista huumoriakin.
Ei ole huumoria, vaan aiheuttaa ongelmiakin.
Otetaan taas esimerkki (näitä tulee siis ihan jatkuvalla syötöllä):
Minä:Kun sä näet Sirpaa iltapäivällä, niin viitsitkö viedä hänelle samalla tämän kansion?
Työkaveri: En mä oo näkemässä Sirpaa, miten niin?
M: Just 15 min sitten sinä juttelit kokoushuoneessa kaksin Sirpan kanssa ja hän sanoi sulle, että mennään sitten yhdessä sinne kokoukseen. (Tulin siis kokoushuoneeseen tuohon tilanteeseen, jonka kuulin.)
T:Ai onko Sirpakin tulossa sinne kokouksee?
M: No justahan te puhuitte siitä.
T:Ai, en mä tiennyt että hän tulee, minä olen kyllä menossa. Oletko sinä siis menossa sinne Sirpan kanssa?
M: Ei kun sinä olet, te sovitte sen just!
Pakko sinun on ottaa tämä niin työkaverin itsensä kuin esihenkilön kanssa puheeksi. Yrität tietysi puhua selkeämmin heti huomisest alkaen.
On kuitenkin aika kova vaatimus, että koko (asiantuntijatyötä tekevä?) työyhteisö alkaa puhua selkokielellä ja vääntää rautalankaa joka asiasta. Sellainen rasittaa ja vie rentoutta kaikilta muilta. Työyhteisöltä voi vaatia sopeutumista erilaiseen työntekijään, mutta työnantajan on hyvä olla tietoinen, milloin sopeutuminen näkyy työssä viihtymisessä ja työn tehokkuudessa.
Pitää siis jatkossa jotenkin puhua äärimmäisen selvästi. Ei ole koskaan ennen tarvinnut kiinnittää tuollaiseen huomiota. Tuntuu ihan hölmöltä, koska aina noissa on ollut asiayhteys mukana. Laita mun TYÖsähköpostiin se vastaus. SINÄ ja MINÄ tavataan sun TYÖhuoneen edessä klo 12. Laitan tästä kalenterikutsun SINUN SÄHKÖISEEN TYÖ kalenteriisi. Normaalisti sanoisin, että vastaa mulle sähköpostilla. Nähdään sun huoneen edessä. Laitan sulle kutsun kalenteriin.
Ap