Lue keskustelun säännöt.
Työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen - en ihmettele, että syntyvyysluvut ovat huonoja
31.01.2023 |
Työelämässä odotetaan, että lapsen saaminen ei saisi näkyä mitenkään. Pikkulapsiarkea elävän vanhemman pitäisi olla yhtä pirteä, tehokas ja aktiivinen kuin ennen lapsen/lapsien saamista.
Kuvitellaan, että riemusta kiljuen otetaan ylimääräisiä töitä (joista ei saa ylimääräistä palkkaa). Ihmetellään, jos pienen lapsen vanhempi ei ole ihan 100 % terässä, vaan huonot yöunet ja arjen kiire väsyttää. Ihmetellään, miksi ei voi jäädä yliajalle venyviin palavereihin, kun on pakko hakea lapsi päiväkodista. Ala ei ole mikään kylmä bisnesala tai aivokirurgin hommaa, vaan ns. pehmeämpi naisvaltainen ala, jossa jopa työskennellään lasten kanssa. Esimies ehdottaa lisäkoulutuksia, työmatkoja ja muita, vaikka olen sanonut, että ottaisin nyt pari vuotta rauhallisemmin lapsen ollessa tosi pieni. Esimiehen on vaikea ymmärtää tätä, vaikka hänellä itsellään on yläkouluikäiset lapset (ilmeisesti aika kultaa muistot siitä, millaista pikkulapsiarki on). Miehen työpaikalla puolestaan ihmetellään, miksi mieskin on ollut hoitovapaalla ja hoitaa omaa lastaan, kun "eikös se ole naisten hommaa".
Lapsen sairastuessa toisen vanhemman on pakko lähteä hakemaan lasta päiväkodista. Ei se vanhemmastakaan kivaa ole, että lapsi sairastaa ja siihen päälle työnantaja voivottelee, että onko ihan pakko lähteä hakemaan lasta ja eikö joku muu voisi hakea. Lapsen sairastaessa hoidat etänä osan töistä ja lopulta kaadut itsekin sairasvuoteelle. Työpaikalla ei ymmärretä, että kaikilla ei ole isovanhempia apuna eikä lastenhoitopalvelusta saa hoitajaa sairaalle lapselle (lukee erikseen paikan ehdoissa, että eivät hoida sairaita lapsia). Sairasta lasta on pakko hoitaa itse. Kun perheen sairastelukierre on ohi, palaat työpaikalle jossa esimiestä ja työkavereita ärsyttää, kun olet ollut lapsen takia pois töistä.
Ollessani sinkku ja lapseton pyysin itselleni sellaiset työvuorot, jotka olivat pikkulapsiperheelliselle vaikeita. Kollegat olivat tuosta kiitollisia, kun joku toinen otti nuo hoitaakseen. Nyt kun itse kaipaisin joustoa omaan suuntaani parin vuoden ajan, ei sitä tipu. Valitellaan, miten kaikkien nyt vaan pitää ottaa hankalia vuoroja ja "kyllä se Isla-Eevertti 1 v pärjää viikon ilman äitiä, jos nyt vaan lähtisit sinne työmatkalle!"
Sitten ihmetellään, miksi syntyvyysluvut ovat matalat, kun työelämässäkin perheellisiin suhtaudutaan nyreästi.
Kommentit (148)
Ennen oli enemmän yhteisöllisyyttä. Naapurit ja sukulaiset auttoivat tiukanpaikan tullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli enemmän yhteisöllisyyttä. Naapurit ja sukulaiset auttoivat tiukanpaikan tullen.
Totta. Lapset voi viedä lauantaiaamuna naapurille, kun itse lähtee ostoksille. Kyllä ne sinkut ihan mielellään katsoo paria vaippaikäistä ja ovat vaan iloisia, kun joku herättää heidät aikaisin ihan yllättäen. Kiitokseksi voi viedä lapsen leipomaa pullaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itse olen esihenkilöpositiossa ja joudun aina tuuraamaan kun joku alaisistani on poissa. Tällöinhän omat työt tehdään päivän päätteksi. Ja jos on tarvetta jatkaa päivää, ja alaisista kukaan ei pysty, minun täytyy jatkaa päivää. Viime vuonna tuli yli 500h ylitöitä, joista ei mitään makseta, kun olen ylempi toimihenkilö ja ylityöt kuuluu palkkaan. Ymmärrän, että lapsista aiheutuu poissaoloja ja perheen takia ei voi jatkaa päivää. Mutta kyllähän se itseä korpeaa kun se aina kaatuu minun niskaan ja minä en voi tehdä elämässäni mitään. Lopetin juuri harrastuksenkin, kun puoleen vuoteen olin päässyt vain kolme kertaa keskiviikkoisin viidestä kuuteen olevaan harrastukseen"
Sitten vaan vaihdat työtehtävää asiantuntijatyöhön, jos et halua nykyistä tehtävääsi esihenkilönä tehdä. Ilmeisesti esimieshenkilöposition palkka kelpaa, mutta vastuu ei. Et myöskään v
Olen hakenut useampaan otteeseen asiantuntijatyöhön takaisin. Työnantaja ei vain päästä - viimeksikin kun palkattiin ryhmääni tekijää, niin pomoni sanoi suoraan, että minua ei siihen oteta. Olen hakenut toisille työnantajille, mutta paikkoja ei juuri ole ja satoja hakijoita. Ei todellakaan ole 300 e/kk lisän arvoinen tää positio. 150 enemmän kuussa käteen, ja ylitöitä ei makseta ja niitä tulee se 500-600 h vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Me onneksi oltiin niin katastrofiajatteluun taipuvaisia lasta yrittäessämme, että teimme suunnitelmat joilla lapsiperheen ensimmäisistä vuosista selvittäisiin ja sitten kun lapsi syntyi, niin toteutettiin ne suunnitelmat:
- säästettiin rahaa ja päätettiin asua lapsen 2 ekaa vuotta kaksiossa, asumiskulut 500 euroa (vastike, lainan lyhennys, sähkö ja vesi)
-luovuttiin säästämisen vuoksi myös autosta pariksi vuodeksi
- toinen jäi vuorotteluvapaalle duunarimmatista kun lapsi syntyi ja toinen vanhempainvapaalle, pystyttiin olemaan yhtä aikaa yli 10 kk kotona
-Äiti vaihtoi vanhempainvapaan aikana työpaikkaa sellaiseen mikä ei sisältänyt viikoittaista matkustelua
-Isä jäi kotiin vuodeksi hoitovapaalle kun lapsi oli 10 kk ikäinen ja senkin jälkeen jatkoi osa-aikaisena 2 vuotta
- kotiin ostettiin siivousapua ensimmäiset 5 vuotta
- lapsenvahti kävi ensimmäiset kolme vuotta kerran viikossa
Oletko koskaan pohtinut, millaisessa tilanteessa olisitte puolisonne kanssa juuri nyt jos ette olisi hankkineet lasta? Olisiko maailma kuinka erilainen?
Luultavasti tilillä olisi enemmän rahaa tai talolaina maksettu jo kokonaan ja oltaisiin matkusteltu enemmän. Mutta en vaihtaisi mihinkään rahaan tai matkoihin tätä onnea siitä mitä koen meidän perheestä ja lapsesta. Vanhempana oleminen oli rankkaa lapsen ensimmäiset vuodet, mutta nyt elämä on helppoa ja lapsi todella ihana. On mahtavaa seurata miten hänestä kasvaa oma itsensä, miten hän hahmottaa maailmaa, miten hän ajattelee ja toimii. Joistain piirteistä näen itseni, joistain puolisoni ja toisista anoppini tai oman isäni. Hän on hieno ihminen ja minä saan olla hänen vanhempansa, se on suuri kunnia.
Vierailija kirjoitti:
Työelämästä on tullut kylmä paikka.
Ikävä myös sanoa, mutta oma kokemus naisvaltaisella alalla on, että osa työkavereista muuttuu itsekin kylmiksi, kun omat lapset ovat kasvaneet riittävän isoiksi. Eivät halua joustaa sen työntekijän osalta, jolla on vuorostaan pieniä lapsia. Käsketään vain pärjäillä, vaikka itse saivat enemmän joustoa ja tukea esim. 15 vuotta sitten.
Tämä on muuten uskomaton ilmiö. Ihan kuin näillä lapsensa aiemmin saaneilla olisi ollut joku etuoikeus lisääntyä mutta muilla ei. Juuri 40-vuotias työkaverini ilmoitti jäävänsä äitiyslomalle, mistä yksi tällainen isojen lasten hapannaamainen mamma närkästyi, kun sitten tulee tilalle joku tyhmä sijainen. Samoin pienten lasten vanhempien sairaspoissaoloja kytätään innolla, vaikka poissaoloja ei mitenkään paljon olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40 luvulla oli kai sitten paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sentään pitkät vanhempainvapaat ja lyhennetyn työajan mahdollisuus.
Kun omat lapset oli alle kouluikäisiä vv81-97 ei lyhennettyä työviikkoa edes tunnettu tai kukaan uskaltanut edes haaveilla. Hoitovapaalle ei ollut varaa jäädä vaan äitiysloma oli sen reilu 10kk ja jos hyvin kävi kuukauden kesäloma siihen päälle
Kuitenkin sen pystyi jotenkin selviämään jopa 3 lapsen yksinhuoltajanakin. Oli ylitöitä ja pitkiä työmatkoja julkisilla kulkuneuvoilla, ei ollut autoja käytettävissä kuten useimmilla pitkän matkan kulkijoilla nykyään.
Kuka sinun lasten kanssa sitten oli kun jäit ylitöihin? Saiko silloin vain soittaa päiväkotiin, että tulenkin tänään hakemaan lapsen klo 16 sijaan vasta klo 19? Nykyään pitää ilmoittaa hakuaika 10 min tarkkuudella rei
Urputuksesta ei pidä piitata. Maksimihoitosopimus, ja hakuaika ilmoitetaan joka päivälle siihen, kun pk on sulkeutumassa (ellei todella tiedä, että ehtii aiempaan aikaan). Näin me toimimme, eikä tullut hoitajilta edes huomautuksia. Jos olisi tullut, olisin sanonut, etten valitettavasti voi etukäteen tietää, miten kauan oikeuden istunnot kestävät. Sen takia maksoin suuresta tuntimäärästä päivähoitoa.
Eivät he lapsia panttivankeina voi pitää ja kieltäytyä antamasta, jos hakee "etuajassa" pois. Se on toki selvä juttu, että ilmoitettua aikaa myöhemmin ei voi paikalle saapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun esimies sote-alalla veti ihan kilarit, kun puolisoni siirtyi toiselle paikkakunnalle töihin.
Mieheni työpaikka muutti toiselle paikkakunnalle, eikä hän saanut oman alan uutta työtä, niin jouduttiin tekemään ratkaisu, että hän muuttaa arkipäiviksi sinne toiselle paikkakunnalle työn perässä ja on viikonloput sitten aina meillä kotona minun ja lapsen kanssa.
Tämän vuoksi päiväkotiin hakemiset ja viemiset ja sairauspäivät jäi minun hoidettavaksi. Mies vastaavasti tekee viikonloppuisin kotona paljon, eli meidän perheen näkökulmasta tämä oli ihan ok systeemi, huonoista vaihtoehdoista paras. Mutta mitä teki pomo? Hän valehtelematta huusi minulle, että ei ole hänen ongelma, että isä ei osallistu arkisin, mutta minulle ei aiota antaa mitään joustoja siksi. Että minä en esimerkiksi saa olla paljon pois töistä lapsen takia. En tiennyt mitä sanoa kun huusi noin, sanoin vain että ei minulla ole ketään joka olisi lapsen kanssa kun
Itsekään en suoraan sanoen ymmärrä, että jos lapsi sairastuu sunnuntaina, niin miksei valmiiksi kotona oleva iskä jää hoitamaan häntä maanantaiksi. Tai jos lapsi on torstai-iltana kipeä, miksei isä aja kotiin ja hoida perjantaina. Ei kai ole kovin tasapuolista, että äiti hoitaa kaikki sairauspoissaolot?
Se että sinä vapaaehtoisesti uhrauduit ottamaan muille vaikeita vuoroja (oletan että ilta ja yövuoroja) ei tarkoita sitä että kenenkään muun tarvitsisi tehdä samaa. Pyyteetön auttaminen on sitä ettei odoteta vastapalveluksia. Kukaan ei ole sinulle mitään velkaa. Te lapsiperheet ette koskaan auta lapsettomia tai sinkkuja, odotatte vaan apuja ja joustoja itsellenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep ja jos nainen haluaa jäädä kotiin takaamaan lapselle hyvää lapsuutta eikä minään heittopussina elämistä 0-vuotiaasta asti niin on "lompakkoloinen". Äitiyttä halveksutaan.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli enemmän yhteisöllisyyttä. Naapurit ja sukulaiset auttoivat tiukanpaikan tullen.
kyllä, jokainen vuorollaan, myös niitä lapsettomia naimattomia sukulaisia muistettiin, autettiin ja kutsuttiin kylään, myös jouluna. Nykyään meno on sitä, että lapsiperheet ihmettelevät miksei kukaan auta meitä, mutta milloin te olette olleet kiinnostuneita niistä sukulaisista jotka eivät jaa samaa elämäntilannetta kanssanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että sinä vapaaehtoisesti uhrauduit ottamaan muille vaikeita vuoroja (oletan että ilta ja yövuoroja) ei tarkoita sitä että kenenkään muun tarvitsisi tehdä samaa. Pyyteetön auttaminen on sitä ettei odoteta vastapalveluksia. Kukaan ei ole sinulle mitään velkaa. Te lapsiperheet ette koskaan auta lapsettomia tai sinkkuja, odotatte vaan apuja ja joustoja itsellenne.
Höpsis. Tänäänkin päästin lapsettoman kollegan lähtemään tanssitunnille ja hoidin meidän projektin valmiiksi. Eikä ollut mikään ongelma, mieheni pystyi olemaan lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että sinä vapaaehtoisesti uhrauduit ottamaan muille vaikeita vuoroja (oletan että ilta ja yövuoroja) ei tarkoita sitä että kenenkään muun tarvitsisi tehdä samaa. Pyyteetön auttaminen on sitä ettei odoteta vastapalveluksia. Kukaan ei ole sinulle mitään velkaa. Te lapsiperheet ette koskaan auta lapsettomia tai sinkkuja, odotatte vaan apuja ja joustoja itsellenne.
Höpsis. Tänäänkin päästin lapsettoman kollegan lähtemään tanssitunnille ja hoidin meidän projektin valmiiksi. Eikä ollut mikään ongelma, mieheni pystyi olemaan lasten kanssa.
Ok, mitäs muuta olet tehnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me onneksi oltiin niin katastrofiajatteluun taipuvaisia lasta yrittäessämme, että teimme suunnitelmat joilla lapsiperheen ensimmäisistä vuosista selvittäisiin ja sitten kun lapsi syntyi, niin toteutettiin ne suunnitelmat:
- säästettiin rahaa ja päätettiin asua lapsen 2 ekaa vuotta kaksiossa, asumiskulut 500 euroa (vastike, lainan lyhennys, sähkö ja vesi)
-luovuttiin säästämisen vuoksi myös autosta pariksi vuodeksi
- toinen jäi vuorotteluvapaalle duunarimmatista kun lapsi syntyi ja toinen vanhempainvapaalle, pystyttiin olemaan yhtä aikaa yli 10 kk kotona
-Äiti vaihtoi vanhempainvapaan aikana työpaikkaa sellaiseen mikä ei sisältänyt viikoittaista matkustelua
-Isä jäi kotiin vuodeksi hoitovapaalle kun lapsi oli 10 kk ikäinen ja senkin jälkeen jatkoi osa-aikaisena 2 vuotta
- kotiin ostettiin siivousapua ensimmäiset 5 v
"minä saan olla hänen vanhempansa, se on suuri kunnia"
Öh, te itse laitoitte lapsen alkuun, ei hän teitä valinnut ja kunnioittanut.
Me saimme lapsen kesken opiskeluiden. Paras päätös ikinä. Ainakin meille. Opiskelut joustaa ihan eri tavalla kuin työt. Siirryin työelämään, kun lapsi meni kouluun. Kohtalon oikusta tuli korona ja etätyöt. Enkä ole joutunut olemaan lapsen takia kertaakaan töistä pois. Ja ylitöitä on voinut tarvittaessa tehdä, kun tekee töitä kotona.
Me emme halunneetkaan yhtä lasta enempää. Mutta en usko, että useampaan olisi edes rahkeet riittäneet. Yhden kanssa arki pyörii suht vaivatta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että sinä vapaaehtoisesti uhrauduit ottamaan muille vaikeita vuoroja (oletan että ilta ja yövuoroja) ei tarkoita sitä että kenenkään muun tarvitsisi tehdä samaa. Pyyteetön auttaminen on sitä ettei odoteta vastapalveluksia. Kukaan ei ole sinulle mitään velkaa. Te lapsiperheet ette koskaan auta lapsettomia tai sinkkuja, odotatte vaan apuja ja joustoja itsellenne.
Höpsis. Tänäänkin päästin lapsettoman kollegan lähtemään tanssitunnille ja hoidin meidän projektin valmiiksi. Eikä ollut mikään ongelma, mieheni pystyi olemaan lasten kanssa.
Ok, mitäs muuta olet tehnyt?
Todistanut ette koskaan auta -väitteesi vääräksi. Ole hyvä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämästä on tullut kylmä paikka.
Ikävä myös sanoa, mutta oma kokemus naisvaltaisella alalla on, että osa työkavereista muuttuu itsekin kylmiksi, kun omat lapset ovat kasvaneet riittävän isoiksi. Eivät halua joustaa sen työntekijän osalta, jolla on vuorostaan pieniä lapsia. Käsketään vain pärjäillä, vaikka itse saivat enemmän joustoa ja tukea esim. 15 vuotta sitten.
Tämä on muuten uskomaton ilmiö. Ihan kuin näillä lapsensa aiemmin saaneilla olisi ollut joku etuoikeus lisääntyä mutta muilla ei. Juuri 40-vuotias työkaverini ilmoitti jäävänsä äitiyslomalle, mistä yksi tällainen isojen lasten hapannaamainen mamma närkästyi, kun sitten tulee tilalle joku tyhmä sijainen. Samoin pienten lasten vanhempien sairaspoissaoloja kytätään innolla, vaikka poissaoloja ei mitenkään paljon olisi.
Itsellä sama kokemus. Eniten raskaudestani harmistui kahden aikuisen lapsen äiti. En saanut työpaikaltani minkäänlaista onnittelua (en kollegoilta tai työnantajalta), esim korttia lasten syntymisten johdosta. Mieheni sai kunnon tavarapaketit missä sekä vauvalle että vanhemmille asioita.
Olin itse kotihoidontuella kotona kolme vuotta lapsen kanssa mutta paloin silti loppuun kun palasin haastavaan vuorotyöhön. Nyt olen sitten työtön.
No eiköhän tuo riipu myös työpaikasta ja sen ilmapiiristä. Ainakin omassa työpaikassani on suhtauduttu oikein ymmärtävästi lasten aiheuttamiin haasteisiin ja poissaoloihin. Samoin miehen työpaikassa ja siksi meillä onkin jaettu lapsista johtuvat poissaolot aika lailla tasan miehen kanssa.
Sen aikaisilla lastenhoitotavoilla tehtäisiin nykyään ihan jokaisesta lapsesta lasu. Kokeile vaikka laittaa 2-vuotias lapsi pihalle ja käske 4-vuotiaan lapsesi vahtia häntä siellä. Jätä myös samat lapset yksin kotiin, kun itse lähdet kauppaan.