Isä oli elektroniikka-asentaja, äiti apuhoitaja. Arvatkaa, millainen elintaso meillä 80-luvulla oli?

Vierailija kirjoitti:

Sillä on sitä ja tuolla tota ja se teki sitä tuo tuota. Itseäni ei kiinnosta kuulla, mitä joku on ostanut tai tehnyt, koska siitä ei voi päätellä koko totuutta. Vain se, paljon saa rahaa tilille joka kuukausi kiinnostaa. Siitä voi arvioida elintason. Tietenkin pelkkä ammatti joissain tapauksissa antaa vähän vihiä minkälaisissa tuloissa liikutaan. Tai jos nipottamaan lähdetään pitäisi tietenkin tietää kaikki raha-asioihin liittyvä, onko jotain etuja palkan lisäksi esim. peritty velaton asunto tai muuta tuloa. Joku ei käytä tilillä olevia rahojaan, joku käyttää ja ne voidaan käyttää niin eri asioihin.

Ja totta kai jos kyse perheestä, vaikuttaa kummankin tulot. Ei riitä että tiedöt ukon tai akan tilanteen tosi tarkkaan, jos et tiedä koko tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Onnistuu minun mielestäni, paitsi rivari pk-seudun ja Treen hinnoilla. Nykyäänhän kolmiolle syljettäisiin ja rakennettaisiin velkarahalla vähintään 150 neliön talo. Jätit myös huomioimatta sen, että nykyään on tullut paljon uusia "nämä ovat pakollisia"-kuluja eli lukuisat älylaitteet ja niiden käyttömaksut sekä pentujen kalliimmat harrastukset, häät ja synttärit pitää olla viimeisen päälle ja merkkivaatteita ostetaan  jatkuvasti. Toki nyt on tullut sellainen muutos että koulukirjat saattavat kyllä maksaa enemmän ja julkinen terveydenhuolto on romutettu eli on melkein pakko olla vakuutukset ja maksaa osa itse. Niin ja tämä Puten sähkökriisi nyt on poikkeustapaus.

Lähärin peruspalkka on huono mutta kolmivuorotyössä raatamalla pääsee hyvin yli kahteen tonniin netto. Sähkäri urakalla hyvinkin keskituloinen. Jumppakortti kuussa edullisimmillaan n. 25 euroa seuroissa, kansalaisopistojen valikoima on huonontunut. Kielikurssi kolmekymppiä lukukausi... Ikean kökköhuonekaluja saa halvalla. Joku Toyota Yaris tai muu pikkuauto 20 000. Kreikan matkat muutama satanen per nuppi tavallisella pakettimatkalla. Ratsastus on varmaan kalliinpuoleista mutta ei ratkaise kokonaisuudessa.

Paitsi että ennen huonekalut olivat täyttä puuta eikä mitää Ikean roskaa. Autot olivat kunnon isoja perheautoja eikä mitään Yariksia.

Sinä et todellakaan saa pienryhmäohjattua jumppaa 3 kertaa viikossa 25 eurolla kuussa.

Ihmisillä on nykyään PIENEMMÄT asunnot kuin ennen. Ei isommat.

Kukaan duunari ei rakentele isoon kaupunkiin 150 neliön omakotitaloa.

Ennen vanhaan ostettiin aina merkkivaatteita ja ne oli euroopassa valmistettuja laadukkaita vaatteita. Ei mitään kiinalaista kertakäyttö rättiä

Tiedäthän, että tuo oli aikaa, jolloin verotus toimi toisin kuin nyt. Isäni muistelee, että maksoi veroja alle 15% palkastaan (keskituloinen myymäläpäällikkö) ja äidillä vero% oli käytännössä nolla, koska hän teki osa-aikatyötä. Vastaavilla tuloilla maksettaisiin nyt veroja reilusti yli 25%.

Ennen toimeentulotuki ei ollut automaatti, nyt on. Ap:n vanhemmat eivät joutuneet elättämään naapurin joutilasta perhettä kuten moni nykyperhe joutuu tekemään. 2 työttömän aikuisen ja 2 lapsen perhe saa Helsingissä verotta tukia yli 32 000 e/v, vastaava ei olisi onnistunut 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ihmettelin lapsena kasarilla kun tuntui, että duunariperheissä matkusteltiin ja lapsilla oli paremmat vaatteet kuin meillä inssiperheessä. Vastausta en ole vieläkään keksinyt. Samoilla seuduilla ok-talossa asuttiin kaikki.

Duunarit haluaa usein näyttää ulkoisilla asioilla, että pärjäävät. Rahaa käytetään, mutta tilit on sitten myös tyhjiä.

Täällä nilitetään sijainnista. Oma esimerkkini pk-seudulta, ja tosiaan hyvältä pientaloalueelta.

T. Autojen parissa duunailleen isän jälkeläinen viime sivulta.

Kurt T U Rose kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei onnistuisi myös nykyään? Matkustaminen on huomattavasti halvempaa nyt kuin 1980-luvulla. Vaatekauppoja on huomattavasti enemmän ja lisäksi on nettikaupat ja aina on tarjouksia jossakin kaupassa.

Elektroniikka on nyt paljon halvempaa kuin 1980-luvulla. Kuntosalikortin saa muutamalla kympillä/kuukausi.

Nykyään ihmiset elävät huomattavasti leveämmin kuin 1980-luvulla ja sitten ihmettelevät miksi rahat ei muka riitä. Perheissä on yleisesti kaksi autoa, ravintoloissa ja kahviloissa käydään paljon useammin, elektroniikkaa on enemmän (puhelimet, tietokoneet, televisiot jne.)

Eikä sohvakaan nyt niin kauheasti maksa.

Minä olin kasarilla lapsi ja ainakin minun kuplassa:

- ulkomailla käyminen oli tapaus

 - oli max yksi auto, jos sitäkään. Ja se auto oli yleensä käytetty itä-auto

- kaveripiirissä monella äiti oli kotiäiti

- monen kaverin isä vietti useamman illan viikossa kaljakuppilassa

- kukaan ei pelannut missään joukkueessa, sen sijaan höntsättiin keskenämme kesät - talvet

- viimeistään yläasteen loppuvaiheilla alkoi hillitön päihteiden lotraus

- suhtauduttiin avoimen vihamielisesti kaikenlaisiin vähemmistöihin jne...

Ei todellakaan mitään pumpulikuorrutettua onnelaa, jonka kannattaisi haikailla.

Tuo vaan kertoo omasta perheestäsi paljon.

Silloin ei nähnyt tatuointeja, kumitissejä, ankkahuulia ym, "kaunistuksia".

Sisustettiin vasta kun oli rahaa käteiseen.

Ruokaa tehtiin itse eikä tilattu woltilla pizzoja ym

Silloin osattiin käyttää rahaa oikein.

Oltiin hoikkia lähes kaikki.

Ja 80-luvulla se ihmisten tekemä työ oli inhimillistä. Työpaikoissa oli paljon tekijöitä, ei kiire, ei monia töitä päällekkäin ja reilut tauot. Työ ei myöskään seurannut tekijäänsä kotiin. Rahat riittivät ilman suurempia pihistelyjä. Oli upea maailma silloin.

Tuttu lähäri-automyyjä pariskunta asuu isossa talossa ja tuntuvat elävän ihan mukavaa elämää, on merkkivaatetta jne. Lapset heillä on kyllä jo muuttaneet kotoa, mutta harrastivat kotona asuessaan muutama vuosi sitten mm. ratsastusta, oli mopot jne. tavarat. Salaisuus hyvään elintasoon on toki se, että asuvat pienehköllä paikkakunnalla, jossa talo maksaa saman verran kuin pikkukaksio pk-seudun lähiössä.

Aloittaja hilloaa kivan perinnön, koska vanhemmat ovat olleet ahkerampia ja viisaampia, kuin hän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talossani asuu iso perhe jossa kumpikaan vanhemmista ei käy töissä ja koko perhe käy ulkomailla 2-3 kertaa vuodessa. Iso taulu-tv satelliittiantenneineen löytyy, sekä mikroaaltouuni. Käyvät kielikursseilla(tosin optettava kieli taitaa olla suomi). Autokin perheeltä löytyy(ei tosin aivan uusi mutta 2010- luvun jälkeen valmistettu kuitenkin). Harrastuksista en osaa sanoa, koska lapset ovat kaikki verraittain pieniä. Vaatteet ja lastenvaunut näyttäisivät olevan aina upouusia. 

Mikro maksaa muutaman kympin....

Vuonna 1983 mikroaaltouuni maksoi 1600 markkaa. ostin ensimmäisen silloin.

va

Meidän uusi asunto Helsingissä maksaa puoli miljoonaa. Samanlaisen kämpän saisi jostain muuttotappiokunnalta 30 000 eurolla. Jäis aika paljon rahaa elämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei onnistuisi myös nykyään? Matkustaminen on huomattavasti halvempaa nyt kuin 1980-luvulla. Vaatekauppoja on huomattavasti enemmän ja lisäksi on nettikaupat ja aina on tarjouksia jossakin kaupassa.

Elektroniikka on nyt paljon halvempaa kuin 1980-luvulla. Kuntosalikortin saa muutamalla kympillä/kuukausi.

Nykyään ihmiset elävät huomattavasti leveämmin kuin 1980-luvulla ja sitten ihmettelevät miksi rahat ei muka riitä. Perheissä on yleisesti kaksi autoa, ravintoloissa ja kahviloissa käydään paljon useammin, elektroniikkaa on enemmän (puhelimet, tietokoneet, televisiot jne.)

Lisään vielä että vaatimustaso on nykyään paljon kovempi kuin aiemmin. Asunnon pitää olla isompi, lapsilla pitää olla omat makuuhuoneet jne. Aiemmin oli ihan tavallista että lapset jakoivat makuuhuoneen, myös eri sukupuolta olevat isot lapset. 4-henkisen perheen tavanomainen asunto oli kolmio, nyt tällaiset perheet vaativat vähintään 4H+K -asunnon.

Ei oo, mekin asuttiin ihan tuliterässä omakotitalossa, jotkut sen aikaset juoppo tai mielisairauksista kärsivät perheet asuivat kerrostaloissa ahtaasti, kumpaanko teidän perhe kuului

Me asuttiin remontoidussa omakotitalossa, kaksi autoa (toinen uusi) ja koira. Asuntovaunu oli ja purjevene. Isäni harrasti lentämistä, äiti kilpapyöräilyä ja minä voimistelua.

Tv oli 10 vuotta vanha, mutta vhs uusi, samoin stereot, levysoitin ja tietokone.

Ruoka ihan perus. Itse kasvatettiin perunat, omenat, marjat ja kurpitsat. Mansikkamaakin oli.

Äiti apuhoitaja ja isä rakennusinsinööri.

Olivat kyllä tarkkoja rahasta. Itse olen hövelimpi. Elintasoni on korkeampi nyt kuin lapsena, mutta tienaankin enemmän ja korkeakoulututkinto löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei onnistuisi myös nykyään? Matkustaminen on huomattavasti halvempaa nyt kuin 1980-luvulla. Vaatekauppoja on huomattavasti enemmän ja lisäksi on nettikaupat ja aina on tarjouksia jossakin kaupassa.

Elektroniikka on nyt paljon halvempaa kuin 1980-luvulla. Kuntosalikortin saa muutamalla kympillä/kuukausi.

Nykyään ihmiset elävät huomattavasti leveämmin kuin 1980-luvulla ja sitten ihmettelevät miksi rahat ei muka riitä. Perheissä on yleisesti kaksi autoa, ravintoloissa ja kahviloissa käydään paljon useammin, elektroniikkaa on enemmän (puhelimet, tietokoneet, televisiot jne.)

Lisään vielä että vaatimustaso on nykyään paljon kovempi kuin aiemmin. Asunnon pitää olla isompi, lapsilla pitää olla omat makuuhuoneet jne. Aiemmin oli ihan tavallista että lapset jakoivat makuuhuoneen, myös eri sukupuolta olevat isot lapset. 4-henkisen perheen tavanomainen asunto oli kolmio, nyt tällaiset perheet vaativat vähintään 4H+K -asunnon.

Ja varustelutasokin on erilainen. Silloin riitti yksi suihku pesuhuoneessa, jossa myös wc. Lisäksi oli toinen, pieni wc ilman suihkua. Mistään saarekkeista tai aamaiskaapeista ei ollut kuultukaan.

Vierailija kirjoitti:

Meidän uusi asunto Helsingissä maksaa puoli miljoonaa. Samanlaisen kämpän saisi jostain muuttotappiokunnalta 30 000 eurolla. Jäis aika paljon rahaa elämiseen. 

Ei saa saman tasoista tuolla hintaa jos on uusi,

Vanhan saman kokoisen voi saada.

90-luvulla isäni oli duunarihommissa. Äitini oli kotona. Tekivät 3 lasta, pitivät autoa, maksoivat opintolainat pois ja säästivät omaa asuntoa varten. 2000-luvun alussa ostivat omakotitalon ja tekivät vielä pari lasta lisää.

Minä ja puolisoni olemme molemmat töissä ja silti omasta asunnosta ja auton pidosta saa vain haaveilla. Opintolainaakaan ei lyhene kovin kummoista vauhtia. Hyvä jos joskus tulee olemaan varaa edes yhteen lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Kurt T U Rose kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei onnistuisi myös nykyään? Matkustaminen on huomattavasti halvempaa nyt kuin 1980-luvulla. Vaatekauppoja on huomattavasti enemmän ja lisäksi on nettikaupat ja aina on tarjouksia jossakin kaupassa.

Elektroniikka on nyt paljon halvempaa kuin 1980-luvulla. Kuntosalikortin saa muutamalla kympillä/kuukausi.

Nykyään ihmiset elävät huomattavasti leveämmin kuin 1980-luvulla ja sitten ihmettelevät miksi rahat ei muka riitä. Perheissä on yleisesti kaksi autoa, ravintoloissa ja kahviloissa käydään paljon useammin, elektroniikkaa on enemmän (puhelimet, tietokoneet, televisiot jne.)

Eikä sohvakaan nyt niin kauheasti maksa.

Minä olin kasarilla lapsi ja ainakin minun kuplassa:

- ulkomailla käyminen oli tapaus

 - oli max yksi auto, jos sitäkään. Ja se auto oli yleensä käytetty itä-auto

- kaveripiirissä monella äiti oli kotiäiti

- monen kaverin isä vietti useamman illan viikossa kaljakuppilassa

- kukaan ei pelannut missään joukkueessa, sen sijaan höntsättiin keskenämme kesät - talvet

- viimeistään yläasteen loppuvaiheilla alkoi hillitön päihteiden lotraus

- suhtauduttiin avoimen vihamielisesti kaikenlaisiin vähemmistöihin jne...

Ei todellakaan mitään pumpulikuorrutettua onnelaa, jonka kannattaisi haikailla.

Tuo vaan kertoo omasta perheestäsi paljon.

Kyllä, 80 luvulla oli lähes täysi työllisyys, terveet äidit eivät olleet kotiäitinä, koska kaikilla oli töitä. Jotkut mielisairaat olivat ehkä kotona. Kertoo vaan omasta onnettomasta lapsuudestasi, joka on ilmeisesti ollut aika epänormaali.

Vierailija kirjoitti:

Ja 80-luvulla se ihmisten tekemä työ oli inhimillistä. Työpaikoissa oli paljon tekijöitä, ei kiire, ei monia töitä päällekkäin ja reilut tauot. Työ ei myöskään seurannut tekijäänsä kotiin. Rahat riittivät ilman suurempia pihistelyjä. Oli upea maailma silloin.

90 lama muutti tilanteen,  nyt on ennätyssyntymättömyys ja ennätyskuolevuus päällä.

Vaikka  onnellisuuden huipulla olemme.