Isä oli elektroniikka-asentaja, äiti apuhoitaja. Arvatkaa, millainen elintaso meillä 80-luvulla oli?

Vierailija kirjoitti:

Tiedäthän, että tuo oli aikaa, jolloin verotus toimi toisin kuin nyt. Isäni muistelee, että maksoi veroja alle 15% palkastaan (keskituloinen myymäläpäällikkö) ja äidillä vero% oli käytännössä nolla, koska hän teki osa-aikatyötä. Vastaavilla tuloilla maksettaisiin nyt veroja reilusti yli 25%.

Ennen toimeentulotuki ei ollut automaatti, nyt on. Ap:n vanhemmat eivät joutuneet elättämään naapurin joutilasta perhettä kuten moni nykyperhe joutuu tekemään. 2 työttömän aikuisen ja 2 lapsen perhe saa Helsingissä verotta tukia yli 32 000 e/v, vastaava ei olisi onnistunut 80-luvulla.

Mä en näe asiaa ihan noin. Tuen hakijoita oli vaan reilusti vähemmän tuolloin.

Kuulin itse tarinoita ja ihan luotettavalta taholta, että sossutapauksua kohdeltiin erittäin ymmärtäväisesti. Koska niitä oli vähän, ei niille oltu kateellisia, eikä jutut kiertäneet niin paljon summista mitä saivat.

Tuet olivat enemmän "tapauskohtaisia" ja käytiin itkemässä sossutädin edessä. Saatettiin myöntää maksusitoumukset kauppaan normitukien lisäksi tuosta vaan "nuorelle lapsiperheelle."

Ehkä senkin takia, että joutui asioimaan oikeassa sosdulassa pidettiin tukien saajia vähän eri kastina ja hävettävänä kummallisena asiana saada "sossun rahaa".

Jos oikein muistan,niin joskus ei lapsilisiä laskettu mukaan toumeentulotukeen. Mutta mikä oli tt tuen taso ylipäätään, sitä en tiedä, mutta joskus on väitetty, että ennen 90-luvun puoltaväliä parempi kun viimevuosina?

Kun tuen tarvitsijoita tuli enemmän 90-luvun puolivälin jälkeen, alettiin ehkä heräämään kannustavuus ongelmiin sosiaalituissa.

Suurin muutos on koulutuksen merkityksessä.

Kumpikin vanhempani oli kouluja käymätön.

Silti olimme keskituloinen porvariperhe Helsingissä jolla kävi kylässä yhteiskunnan kermaa.

Koulutustasolla ei ollut ennen minkäänlaista status-merkitystä. Hyviin töihin pääsi muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän uusi asunto Helsingissä maksaa puoli miljoonaa. Samanlaisen kämpän saisi jostain muuttotappiokunnalta 30 000 eurolla. Jäis aika paljon rahaa elämiseen. 

Ennen Helsingistä sai asunnon jonka pystyi maksamaan 10 vuodessa pois helposti. Ihan perusduunari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurt T U Rose kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei onnistuisi myös nykyään? Matkustaminen on huomattavasti halvempaa nyt kuin 1980-luvulla. Vaatekauppoja on huomattavasti enemmän ja lisäksi on nettikaupat ja aina on tarjouksia jossakin kaupassa.

Elektroniikka on nyt paljon halvempaa kuin 1980-luvulla. Kuntosalikortin saa muutamalla kympillä/kuukausi.

Nykyään ihmiset elävät huomattavasti leveämmin kuin 1980-luvulla ja sitten ihmettelevät miksi rahat ei muka riitä. Perheissä on yleisesti kaksi autoa, ravintoloissa ja kahviloissa käydään paljon useammin, elektroniikkaa on enemmän (puhelimet, tietokoneet, televisiot jne.)

Eikä sohvakaan nyt niin kauheasti maksa.

Minä olin kasarilla lapsi ja ainakin minun kuplassa:

- ulkomailla käyminen oli tapaus

 - oli max yksi auto, jos sitäkään. Ja se auto oli yleensä käytetty itä-auto

- kaveripiirissä monella äiti oli kotiäiti

- monen kaverin isä vietti useamman illan viikossa kaljakuppilassa

- kukaan ei pelannut missään joukkueessa, sen sijaan höntsättiin keskenämme kesät - talvet

- viimeistään yläasteen loppuvaiheilla alkoi hillitön päihteiden lotraus

- suhtauduttiin avoimen vihamielisesti kaikenlaisiin vähemmistöihin jne...

Ei todellakaan mitään pumpulikuorrutettua onnelaa, jonka kannattaisi haikailla.

Tuo vaan kertoo omasta perheestäsi paljon.

Kyllä, 80 luvulla oli lähes täysi työllisyys, terveet äidit eivät olleet kotiäitinä, koska kaikilla oli töitä. Jotkut mielisairaat olivat ehkä kotona. Kertoo vaan omasta onnettomasta lapsuudestasi, joka on ilmeisesti ollut aika epänormaali.

Tota...kyllä 70-luvulla porvariperheissä naiset jäivät usein kotiäideiksi ihan tervepäisinäkin.

Kuulostat kommunistilta.

Kultainen 80-luvun alku: äiti oli keittäjä ja isä sairaala-apulainen.

Kävivät kihlajaismatkalla Kreikan saaristossa, ja häämatkalla Italiassa. Olivat noilla matkoilla useita viikkoja ja yöpyivät hyvissä hotelleissa. Olivat tuolloin vain vähän päälle 20-vuotiaita, mutta vuorotyössä palkat olivat niin hyvät ja yleinen hintataso alempi. Rahan säästäminen oli helpompaa.

Synnyin 80-luvun lopulla ja lapsuuteni asuimme vielä vuokralla, mutta silti meidän elintaso oli todella korkea. Kävimme ulkomailla joka vuosi ainakin kerran, kävimme silloin tällöin ulkona syömässä ym. Aina oli hyvät vaatteet ja mulla mahdollisuus harrastaa sitä, mitä halusin. Omistusasuntoon muutettiin vasta, kun aloitin eskarin. 

Isä opiskeli myöhemmin työn ohella merkonomiksi. Pääsi heti valmistuttuaan, juuri ennen lamaa kansainväliseen teollisuusalan yritykseen myyntipäälliköksi, tuossa tehtävässä hän työskentelee yhä. Aikoo jäädä eläkkeelle tänä vuonna 62-vuotiaana, koska palkka on ollut koko työuran ajan hyvä ja eläkettä karttunut mukavasti. Onneksi olen ainoa lapsi ja vanhempani eivät menettäneet eläkevirkojaan lamassa. Äitikin on ollut samassa työpaikassa kohta 43 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla isäni oli duunarihommissa. Äitini oli kotona. Tekivät 3 lasta, pitivät autoa, maksoivat opintolainat pois ja säästivät omaa asuntoa varten. 2000-luvun alussa ostivat omakotitalon ja tekivät vielä pari lasta lisää.

Minä ja puolisoni olemme molemmat töissä ja silti omasta asunnosta ja auton pidosta saa vain haaveilla. Opintolainaakaan ei lyhene kovin kummoista vauhtia. Hyvä jos joskus tulee olemaan varaa edes yhteen lapseen.

90-luvulla meillä oli inflaatio apuna, ihanaa, että se mahdollistaa nytkin omakotitalot ja autot, kunhan hetki odotellaan.

Vierailija kirjoitti:

Kultainen 80-luvun alku: äiti oli keittäjä ja isä sairaala-apulainen.

Kävivät kihlajaismatkalla Kreikan saaristossa, ja häämatkalla Italiassa. Olivat noilla matkoilla useita viikkoja ja yöpyivät hyvissä hotelleissa. Olivat tuolloin vain vähän päälle 20-vuotiaita, mutta vuorotyössä palkat olivat niin hyvät ja yleinen hintataso alempi. Rahan säästäminen oli helpompaa.

Synnyin 80-luvun lopulla ja lapsuuteni asuimme vielä vuokralla, mutta silti meidän elintaso oli todella korkea. Kävimme ulkomailla joka vuosi ainakin kerran, kävimme silloin tällöin ulkona syömässä ym. Aina oli hyvät vaatteet ja mulla mahdollisuus harrastaa sitä, mitä halusin. Omistusasuntoon muutettiin vasta, kun aloitin eskarin. 

Isä opiskeli myöhemmin työn ohella merkonomiksi. Pääsi heti valmistuttuaan, juuri ennen lamaa kansainväliseen teollisuusalan yritykseen myyntipäälliköksi, tuossa tehtävässä hän työskentelee yhä. Aikoo jäädä eläkkeelle tänä vuonna 62-vuotiaana, koska palkka on ollut koko työuran ajan hyvä ja eläkettä karttunut mukavasti. Onneksi olen ainoa lapsi ja vanhempani eivät menettäneet eläkevirkojaan lamassa. Äitikin on ollut samassa työpaikassa kohta 43 vuotta.

1980-luvulla merkonomiksi opiskellut ei kovin helposti siinä laman tiimellyksessä myyntipäälliköksi päässyt ja outoa, että hänellä oli jo apuhoitajana hyvä palkka (kerroit, että koko työuran ajan palkka oli hyvä). Isäsi on syntynyt 1961, joten sitä hyvää eläkettä on kertynyt suunnilleen 30 vuotta ja on todella typerää nyt jäädä eläkkeelle, kun pari lisävuotta eli vanhuuseläkkeen alkuun antaisi lähes 100 e/kk lisää eläkettä.

Vierailija kirjoitti:

Silti jatkuvasti saa kuulla kuinka elintaso on noussut todella paljon siitä mitä se oli 80-luvulla.

Elintaso on tosiaan noussut huomattavasti 80-luvulta. Autot ovat parantuneet, jokaisella on muutamaan vuoden välein vaihdettava älypuhelin taskussaan, ravintolakäynnit ovat lisääntyneet, lomamatkat ovat pidentyneet niin ajallisesti kuin matkakilometreinäkin, jne. Kaikki tämä maksaa tietysti aina enemmän, mutta tosi on, että köyhälläkin on sekä elintaso että vaatimuksetkin kasvaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuitteko pääkaupunkiseudulla? Sen ulkopuolella mainitsemasi ammatit riittävät hyvin kuvaamaasi elintasoon. Ja vielä paremmin ne riittävät, jos jätät pois sellaiset nykyajan itsestäänselvyydet, joita tuohon aikaan ei keskivertoperheessä ollut, kuten oma puhelin jokaisella perheenjäsenellä, tietokone ja nettiyhteys ym.

Tietokone oli jo silloin jokaisella vaikka ne maksoivat maltaita.

Puhelin oli jokaisessa huoneessa, mutta mukana ei tietenkään ollut kun ei ollut tekniikkaa.

Ihan turha sinun on alkaa asiaa vääntelemään. Ihmiset elivät leveämmin 80 luvulla kuin nykyään. Tekniikan kehittymisen olisi pitänyt halventaa JA PARANTAA tuotteita.

Ennen telkkari kesti helposti 40 vuotta ilman mitään korjausta. Mitään kodinkoneita ei koskaan tarvinnut korjata. Eikä ne ihmisiässä hajonneet.

Minä olin 1980-luvun alkupuolen lukiolainen ja loppupuolen teekkari. Muistan tuon ajan vielä sen verran hyvin, että voin todeta sinun puhuvan puppua. Tavallisen perheen kodissa ei todellakaan ollut puhelinta joka huoneessa. Joissakin oli oma puhelin ala- ja yläkerrassa, mutta nämäkin oli kytketty samaan linjaan niin, että vain toisella pystyi soittamaan samaan aikaan. En ikinä käynyt siihen aikaan asunnossa, jossa olisi ollut useampi kuin kaksi puhelinta.

Tietokonetta ei todellakaan ollut jokaisella. Ehkä 10-20 % kodeista oli oma tietokone. Teekkarikylässäkin vain pienellä vähemmistöllä teekkareista oli oma tietokone.

Elektroniikka oli kyllä kestävää, mutta toisaalta kaikki laitteet maksoivat (suhteessa palkkatasoon) moninkertaisesti nykyiseen nähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuitteko pääkaupunkiseudulla? Sen ulkopuolella mainitsemasi ammatit riittävät hyvin kuvaamaasi elintasoon. Ja vielä paremmin ne riittävät, jos jätät pois sellaiset nykyajan itsestäänselvyydet, joita tuohon aikaan ei keskivertoperheessä ollut, kuten oma puhelin jokaisella perheenjäsenellä, tietokone ja nettiyhteys ym.

Tietokone oli jo silloin jokaisella vaikka ne maksoivat maltaita.

Puhelin oli jokaisessa huoneessa, mutta mukana ei tietenkään ollut kun ei ollut tekniikkaa.

Ihan turha sinun on alkaa asiaa vääntelemään. Ihmiset elivät leveämmin 80 luvulla kuin nykyään. Tekniikan kehittymisen olisi pitänyt halventaa JA PARANTAA tuotteita.

Ennen telkkari kesti helposti 40 vuotta ilman mitään korjausta. Mitään kodinkoneita ei koskaan tarvinnut korjata. Eikä ne ihmisiässä hajonneet.

Kasarilla ei todellakaan ollut tietokoneita kaikilla ja niillä, joilla oli, se oli VIC-20 tai Commodore 64 eikä ne niin maltaita maksanut. En muista kenelläkään olleen puhelinta joka huoneessa, jos ei sitten yksiössä asunut. Jollain saattoi olla jopa kaksi puhelinta, toisella ei voinut soittaa samalla kun toinen soitti, salakuunnella kyllä pystyi. Kasarin puolivälin jälkeen rupesi olemaan jollain harvoilla mukana kannettavia tai paremminkin raahattavia puhelimia. Ne maksoivat omaisuuksia.

Kyllä niitä koneita hajoili, mutta ne olivat yleensä helposti korjattavissa ja korjaus ei maksanut niin paljon kuin uusi kone. En kyllä kenelläkään muista television olleen 40 vuotta, kyllä niistä putkia vaihdettiin (niistä vanhoista kestävistä). Ja ne koneet kestivät kyllä vuosikymmeniä. Onhan sitä tutkittukin, että valmistajat rupesivat tahallaan tekemään heikompia koneita, että saatiin uusia kaupaksi. Nythän on vaadittu ihan EU-tasolla, että koneiden pitää olla korjattavissa. Pyritään eroon laitteiden kertakäyttökulttuurista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silti jatkuvasti saa kuulla kuinka elintaso on noussut todella paljon siitä mitä se oli 80-luvulla.

Elintaso on tosiaan noussut huomattavasti 80-luvulta. Autot ovat parantuneet, jokaisella on muutamaan vuoden välein vaihdettava älypuhelin taskussaan, ravintolakäynnit ovat lisääntyneet, lomamatkat ovat pidentyneet niin ajallisesti kuin matkakilometreinäkin, jne. Kaikki tämä maksaa tietysti aina enemmän, mutta tosi on, että köyhälläkin on sekä elintaso että vaatimuksetkin kasvaneet.

Ainakin omasta ysärilapsuudesta elintaso on noussut. Mun vanhemmat on korkeasti koulutettuja eivätkä ole olleet työttömänä ikinä, mutta ei meillä mitään lomamatkoja tai kalliita harrastuksia ollut, kaikki vaatteet kirppikseltä tai serkkujen vanhoja, autoja oli kaksi mutta ne oli vanhoja. Tietokoneita meillä tosin on ollut aina kun muistan, se ei silloin ollut ihan tavallista. Nyt mun lapset harrastaa musiikkiopistossa soittamista, ja liikuntalajeja, meillä on talo isommassa kaupungissa ja kaikkea tavaraa on enemmänkin kuin tarpeeksi. Ja ei edes olla yhtä koulutettuja kuin minun vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko teillä edes henkilökohtaisia puhelimia? Veikkaa ettei joten kyllä elintaso on korkeampi nyt.

Ei sitä noin voi katsoa. Kun silloin ei ollut tekniikkaa olemassakaan. Omat puhelimet oli kaikilla mutta ne oli huonessa. Kun ei ollut tekniikkaa.

Kyllä esim. toinen puhelinlinja (eli toinen numero) oli mahdollista saada. Harvinaista se kyllä oli, en tuntenut itse ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikkilaskelma:

2800 plus 2000 miinus verot, niin jäisi perheelle 3800 käyttöön kuussa. Tossa ois lapsinlisät mukana.

Menoja kuussa edullisesta rivarista

950 tossa on sähkö ja vesi mukana

750 ruokaan

100 harrastuksiin

300 vaatteisiin koko perheeltä

100 vakuutuksiin

350 työmatkoihin

350 auton kuluihin

200 kapineisiin

100 puhelin ja netti

300 matkakassaan

300 muu ostos/sukanvarteen

yht 3800, joten onnistuu 

Missä Hesassa sä saat vähintään 4 huonetta olevan rivarin tuolla hinnalla?

Kuka on puhunutkaan Hesan rivareista. Ap ei kerro, missä heidän rivari sijaitsi. Aiemmin kerroin, että esim. Kemistä ja Kemijärveltä rivareita myydään pilkkahinnalla. Ei pitäisi ihmisen olla niin jumiutunut ajatukseen, että kaikki asuu tai haluaa asua juuri Hesassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikkilaskelma:

2800 plus 2000 miinus verot, niin jäisi perheelle 3800 käyttöön kuussa. Tossa ois lapsinlisät mukana.

Menoja kuussa edullisesta rivarista

950 tossa on sähkö ja vesi mukana

750 ruokaan

100 harrastuksiin

300 vaatteisiin koko perheeltä

100 vakuutuksiin

350 työmatkoihin

350 auton kuluihin

200 kapineisiin

100 puhelin ja netti

300 matkakassaan

300 muu ostos/sukanvarteen

yht 3800, joten onnistuu 

En tiennytkään ratsastamisen olevan noin edullista

Ratsastustunti, jossa saa välineet yrityksen puolesta maksaa täällä 50 tunti. Itse rastatsin ilmaiseksi mukulana. Mun mukulat harrastaa itsepuolustuslajeja, eikä kulut ole kaksiset.

Toi aloitushan oli esimerkki ja leikkilaskelma esimerkki. Siinä ei kerrota, että harrastus on ehdottomasti ratsastus. Noin yksinkertainen ei ihmisen tarttis olla.

[quote

=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurt T U Rose kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei onnistuisi myös nykyään? Matkustaminen on huomattavasti halvempaa nyt kuin 1980-luvulla. Vaatekauppoja on huomattavasti enemmän ja lisäksi on nettikaupat ja aina on tarjouksia jossakin kaupassa.

Elektroniikka on nyt paljon halvempaa kuin 1980-luvulla. Kuntosalikortin saa muutamalla kympillä/kuukausi.

Nykyään ihmiset elävät huomattavasti leveämmin kuin 1980-luvulla ja sitten ihmettelevät miksi rahat ei muka riitä. Perheissä on yleisesti kaksi autoa, ravintoloissa ja kahviloissa käydään paljon useammin, elektroniikkaa on enemmän (puhelimet, tietokoneet, televisiot jne.)

Eikä sohvakaan nyt niin kauheasti maksa.

Minä olin kasarilla lapsi ja ainakin minun kuplassa:

- ulkomailla käyminen oli tapaus

 - oli max yksi auto, jos sitäkään. Ja se auto oli yleensä käytetty itä-auto

- kaveripiirissä monella äiti oli kotiäiti

- monen kaverin isä vietti useamman illan viikossa kaljakuppilassa

- kukaan ei pelannut missään joukkueessa, sen sijaan höntsättiin keskenämme kesät - talvet

- viimeistään yläasteen loppuvaiheilla alkoi hillitön päihteiden lotraus

- suhtauduttiin avoimen vihamielisesti kaikenlaisiin vähemmistöihin jne...

Ei todellakaan mitään pumpulikuorrutettua onnelaa, jonka kannattaisi haikailla.

Tuo vaan kertoo omasta perheestäsi paljon.

Kyllä, 80 luvulla oli lähes täysi työllisyys, terveet äidit eivät olleet kotiäitinä, koska kaikilla oli töitä. Jotkut mielisairaat olivat ehkä kotona. Kertoo vaan omasta onnettomasta lapsuudestasi, joka on ilmeisesti ollut aika epänormaali.

Tota...kyllä 70-luvulla porvariperheissä naiset jäivät usein kotiäideiksi ihan tervepäisinäkin.

Kuulostat kommunistilta.

Näin oli. Töihin mentiin kun nuorimmainenkin oli yli 10, eikä aina silloinkaan.

Oliko äidillä rakennekynnet, tekoripset, hiuslisäkkeet? Noiden kuukausihuoltoon uppoaa yllättävät määrät rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Oliko äidillä rakennekynnet, tekoripset, hiuslisäkkeet? Noiden kuukausihuoltoon uppoaa yllättävät määrät rahaa.

Lisänä vielä koko perheen kännykkäliittymät, nettiliittymät, useat elokuvakannat. Nykyään kulutetaan ihan eri malliin kuin 80-luvulla.

Ottakaa nyt huomioon, että vaatteet, huonekalut ja elektroniikka maksoi palkkaan suhteutettuna paljon enemmän kuin nyt. Vaatteita ei myyty joka paikassa, eikä 4 euron paitoja ollut missään. Kirpputoritoimintaa ei juuri ollut. Monet kierrätti lastenvaatteet tutuilla ja sukulaisilla, mutta ap:lla ne ostettiin uutena.

Ratsastus saattoi olla edullisempaa, jos kävi pikkutallilla ja teki tuntien eteen myös tallitöitä. Minulla oli näin.

Googlasin, ja uusi rivitalokolmio maksaa omilla huudellani (Lahti-Hollola) 200k€-300k€. Aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurt T U Rose kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei onnistuisi myös nykyään? Matkustaminen on huomattavasti halvempaa nyt kuin 1980-luvulla. Vaatekauppoja on huomattavasti enemmän ja lisäksi on nettikaupat ja aina on tarjouksia jossakin kaupassa.

Elektroniikka on nyt paljon halvempaa kuin 1980-luvulla. Kuntosalikortin saa muutamalla kympillä/kuukausi.

Nykyään ihmiset elävät huomattavasti leveämmin kuin 1980-luvulla ja sitten ihmettelevät miksi rahat ei muka riitä. Perheissä on yleisesti kaksi autoa, ravintoloissa ja kahviloissa käydään paljon useammin, elektroniikkaa on enemmän (puhelimet, tietokoneet, televisiot jne.)

Eikä sohvakaan nyt niin kauheasti maksa.

Minä olin kasarilla lapsi ja ainakin minun kuplassa:

- ulkomailla käyminen oli tapaus

 - oli max yksi auto, jos sitäkään. Ja se auto oli yleensä käytetty itä-auto

- kaveripiirissä monella äiti oli kotiäiti

- monen kaverin isä vietti useamman illan viikossa kaljakuppilassa

- kukaan ei pelannut missään joukkueessa, sen sijaan höntsättiin keskenämme kesät - talvet

- viimeistään yläasteen loppuvaiheilla alkoi hillitön päihteiden lotraus

- suhtauduttiin avoimen vihamielisesti kaikenlaisiin vähemmistöihin jne...

Ei todellakaan mitään pumpulikuorrutettua onnelaa, jonka kannattaisi haikailla.

Tuo vaan kertoo omasta perheestäsi paljon.

Kyllä, 80 luvulla oli lähes täysi työllisyys, terveet äidit eivät olleet kotiäitinä, koska kaikilla oli töitä. Jotkut mielisairaat olivat ehkä kotona. Kertoo vaan omasta onnettomasta lapsuudestasi, joka on ilmeisesti ollut aika epänormaali.

Tota...kyllä 70-luvulla porvariperheissä naiset jäivät usein kotiäideiksi ihan tervepäisinäkin.

Kuulostat kommunistilta.

Meillä taas naapuriston äidit olivat töissä 70-luvulla esim. Opettajina, sairaanhoitajia, sihteerinä tms. Ihan perus omakotitaloalue.

Rovaniemi pari rivaria myynnissä nyt:

3h+k 75m2,KuntoHyväVelaton hinta:35 000 €

Toinen:

8 800 € kolme huonetta

Koko

75 / 125 m

Ja nämä ei ole asumisoikeusasuntoja.

Ei aloituksessa kysytty, pystyykö mistä tahansa pääkaupungista rivarin hankkimaan noissa aloituksessa olevilla tulotasoilla. Esim. Hki, Tukholma, washington