naiset, kysymys koskien nykyistä miestänne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtään, reilu 30 vuotta sitten. On varakas ja työteliäs ollut aina.

siis ei vaikuttanut? mutta tiesit että on varakas :D

Ei vaikuttanut yhtään, kuten jo sanoin.En ajatellut rahaa. Sivuvaikutuksena vaan se, että sen jälkeen minulla ei ole ollut rahahuolia elämisen kanssa, eli köyhyyskitkutus loppui siihen. Olin itsekin töissä. :D

Kyllä, kysyin nykyisin aviomieheltäni, tavatessamme hänen ammattiaan. On sen verran laaja-ala, että tulotasosta se ei kerro mitään; voi tienata hyvin tai hyvin huonosti.

Mutta ennen kuin muutimme yhteen puhuimme raha-asiat selviksi.

Oli työtön kun tapasimme/aloimme seurustelemaan eikä ollut peruskoulun jälkeen suorittanut yhtäkään koulua loppuun. 

Mieheni opiskeli silloin insinööriksi ja emmin ehkä sen takia vähän. Kokemukset insinööreistä kun eivät ole olleet ihan parhaita eikä ajatusmaailma ole yhdenkään kanssa aikaisemmin kohdannut. No mieheni kanssa kohtasikin. Tulotasolla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Mulla on omasta takaa varallisuutta.

Minusta on itsestäänselvää kysyä mitä potentiaalinen kumppani tekee, miten hän on alalle päätynyt tai mitä on tehnyt aikaisemmin. Kysyn saadakseni tietää mitä toinen tekee päivisin, ja millainen rooli sillä on hänen elämässään.

Nykyinen mieheni oli työtön kun tapasimme, ja suunnitteli alanvaihtoa, pienipalkkaisesta pienipalkkaiseen. Palkkapussin paksuus ei kiinnosta, vaan se mitä päässä liikkuu, siksi kysyn työstä.

No huoh... Minulle ei merkitse raha tai taloudellinen tilanne ollenkaan, eikä olisi ongelma vaikka mies olisi työtön tai joku elämäntapataiteilija. Minä kysyisin varmaan treffeillä jotain työhön liittyvää ihan vain siksi, että ekoilla treffeillä puhutaan tällaisia helpompia ja neutraalimpia juttuja, joiden kautta pääsee juttelemaan enemmän siitä, mitä kummankin elämään kuuluu ja millaisista asioista ollaan kiinnostuneita. Pääsääntöisesti vastaus työ-kysymykseen on aika neutraali, ja plussaa voi olla lähinnä, jos toinen on samantyyppisellä alalla kuin itse olen. Mieluummin ottaisin pienituloisen tyypin omalta alalta kuin jonkun kovatuloisen jostain ihan toisentyyppiseltä alalta (joskin voi meidän alalla ihan hyvinkin toimeentuleviakin olla, että ei tämä mikään matalapalkka-ala ole).

Mutta ei ole minulle väliä rahatilanteella. Juttelen kaikenlaista työstä, harrastuksista, yleensä siitä, mitä kummankin elämään kuuluu. Ja toinen saa myös viedä keskustelua haluamaansa suuntaan, jos omat keskustelunavaukseni tuntuvat tylsiltä.

Oli rahatilanteella sen verran väliä, että halusin pystyä tekemään miehen kanssa pikku reissuja (niin että kumpikin maksaa osuutensa). Emme ole kumpikaan varakkaita, mutta se on mukavaa, että ei tarvitse esim yhteiseksi viikonlopuksi ruokia hankkiessa laskea joka senttiä tai toisen kokea, että joutuisi elämään yli varojensa tai aina toisen tarjoilujen varassa.

Emme elä samaa taloutta, emmekä aiokaan elää.

Olen itse akateemiseksi melko matalapalkkainen ja mies duunariksi hyväpalkkainen. Hän tienaa hitusen enemmän kuin minä, ja hänellä on myös enemmän omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran vaikutti että tulee omillaan toimeen kuten minäkin.

Just näin.

Sen verran kiinnostaa että ylipäätään tekee jotain ja usein kysyn myös että viihtyykö työssään tms.

Nuorempana kysyin sitä myös siitä syystä että jos mies tekisi 3 vuorotyötä ja vain joka 4.tai5. vk loppu vapaa, niin noup...... seuraava.

ylipäätään tekee jotain... eli voi olla vaikka taidemaalari, joka touhuaa päivittäin, muttei välttämättä elä taiteen myymisellä (vaan joutuu hakemaan sossunluukulta lisää)?

Minulle kävisi mieluiten juuri taidealalla oleva, ja ihan sama saako työstään rahaa, onko apurahoilla vai hakeeko sossusta rahansa.

Tapasin mieheni fuksina kampuksella ensimmäisinä opiskeluviikkoina. Tottakai opiskelusta vaikutti- muuten emme olisi olleet samassa tutor- ryhmässä.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ei millään pahalla, mutta miehen ammatti tai koulustausta kertoo miehestä usein muutakin kuin tilipussin koon.

nii just, et kuinka pitkälle on päästäny ittensä propagandakoulutuksessa (rahan himon viemänä)

On se jännä että näissä ketjuissa aina kaikki kilvan rientää julistamaan että ei ollut mitään merkitystä mutta sitten kuitenkin jos yhtään tieteelliseen kirjallisuuteen aiheesta perehtyy niin niissäkin maissa, joissa naisilla ei varsinaisesti olisi tarvetta valita kumppaniaan taloudellisten resurssien perusteella, niiden merkitys on kuitenkin huomattava. Älyllinen epärehellisyys tai joku sokea pistehän siinä varmasti on taustalla.

Vierailija kirjoitti:

On se jännä että näissä ketjuissa aina kaikki kilvan rientää julistamaan että ei ollut mitään merkitystä mutta sitten kuitenkin jos yhtään tieteelliseen kirjallisuuteen aiheesta perehtyy niin niissäkin maissa, joissa naisilla ei varsinaisesti olisi tarvetta valita kumppaniaan taloudellisten resurssien perusteella, niiden merkitys on kuitenkin huomattava. Älyllinen epärehellisyys tai joku sokea pistehän siinä varmasti on taustalla.

Väitätkö, että ketjuun osallistuneet naiset valehtelevat? Yhteiskunnassa kuitenkin myös työttömät ja pienipalkkaiset miehet pariutuvat, joten siitä voisit päätellä, ettei iso palkkapussi kaikille ole merkittävä asia.

Nykyinen mieheni oli köyhä opiskelija silloin kun tavattiin. Itse olin töissä.

Puolisoni tuli ensitapaamiselle kaverilta lainassa olleella riisikupilla pukeutuneena työhaalareihin. Minulla ei ollut aavistustakaan hänen ammatistaan. Jutellessa selvisi, että hänellä on pienimuotoista yritystoimintaa.

Olemme nyt olleet noin yhdeksän vuotta yhdessä, siitä noin puolet avoliitossa. En tänä päivänäkään tiedä, paljonko hän ansaitsee tai omistaa tai minkä verran hänellä on velkaa.

Jos hän olisi ollut työtön, en usko, että arvomaailmamme olisivat kohdanneet. Jos hän olisi ollut "Between Jobs" ja pyrkinyt koko ajan työllistymään, se olisi ollut todennäköisempää.

Maksamme asumisen, yhteisen auton ja ruokakulut 50/50. Samoin hankinnat paitsi jos vain toinen niitä haluaa. Minä halusin terassin saunan eteen, minä maksoin. Minä halusin merkkikahvinkeittimen, minä maksoin. Minä olen halunnut ulkomaanreissulle, joka ei puolisoani kiinnostanut koska hän oli jo käynyt kyseisessä kohteessa, joten minä maksoin hänetkin. (Normaalisti maksamme matkatkin puoliksi ja molemmat haluavat niille yhtä paljon.)

Te miehet voitte ihan itse alusta alkaen tehdä sen selväksi, että yhteiset kulut maksetaan puoliksi, samoin hankinnat, ja että hankinnoista myös päätetään yhdessä tai jos nainen haluaa jotain mitä ette itse halua, hän sen myös maksaa. Ottakaa vastuu omasta elämästänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se jännä että näissä ketjuissa aina kaikki kilvan rientää julistamaan että ei ollut mitään merkitystä mutta sitten kuitenkin jos yhtään tieteelliseen kirjallisuuteen aiheesta perehtyy niin niissäkin maissa, joissa naisilla ei varsinaisesti olisi tarvetta valita kumppaniaan taloudellisten resurssien perusteella, niiden merkitys on kuitenkin huomattava. Älyllinen epärehellisyys tai joku sokea pistehän siinä varmasti on taustalla.

Väitätkö, että ketjuun osallistuneet naiset valehtelevat? Yhteiskunnassa kuitenkin myös työttömät ja pienipalkkaiset miehet pariutuvat, joten siitä voisit päätellä, ettei iso palkkapussi kaikille ole merkittävä asia.

Ihmiset valehtelevat sekä muille että varsinkin itselleen ihan rutiininomaisesti selittääksen asioita omalta kannaltaan parhain päin. Ei siinä siis mitään yllättävää olisi.  Ehkä kuitenkin todennäköisempi tekijä on otanta - tässähän ei mitään satunnaista galluppia tehdä vaan ihmiset vastaavat otsikoiden perusteella niihin ketjuihin jotka syystä tai toisesta kiinnostavat ja ehkä nilllä joiden päätökset "kiusallisen totuuden" vahvistaisivat tai joilla ei vahvaa mielipidettä asiasta ole, ei ole samanlaista intoa myöskään ketjuun vastailla?

Vähän sama kuin jotkut rahaan, tuloihin, sijoittamiseen ym liittyvät ketjut - 10 vastausta ylimmästä tulodesiilistä ja yksi joka naureskelee sille että näköjään kaikki mammat ovat miljonäärejä. Palstan tavoittavuus lienee satoja tuhansia ihmisiä, onko mielestäsi jotenkin kummallista että jonkun yksittäisen ketjun vastaukset ovat aika vahvastikin painottuneita? Käytkö itse antamassa puolueettoman mielipiteesi kaikkiin niihinkin ketjuihin jotka eivät sinua kiinnosta tai eivät elämääsi mitenkään sivua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ei millään pahalla, mutta miehen ammatti tai koulustausta kertoo miehestä usein muutakin kuin tilipussin koon.

nii just, et kuinka pitkälle on päästäny ittensä propagandakoulutuksessa (rahan himon viemänä)

Osoitit hyvin juuri sen, kuinka ammatti kertoo nimenomaan muutakin kuin tilipussin koon. Nimittäin arvomaailman. En voisi kuvitellakaan kiinnostuvani ihmisestä, joka ajattelee koulutuksesta tuolla tavalla.

eri

Ei mua edes kiinnostanut koko asia.

Ei vaikuttanut. Mies oli ollut jo jonkin aikaa työttömänä kun tavattiin, elämänilo ja aktiivisuus välittyivät heti ja se oli tärkeämpää. Sittemmin palannut opiskelemaan.

Aluksi hänessä viehätti huumori, ulkonäkö ja pään sisältö. Oli heti helppoa olla yhdessä. Tutustuessamme lisää rakastuin häneen ihmisenä, kokonaisuutena. Hänessä on aivan erityistä valoa ja lämpöä, ihanin tyyppi jonka olen saanut tavata.

Ei vaikuttanut. Mies oli sotealan opiskelija.

Vierailija kirjoitti:

On se jännä että näissä ketjuissa aina kaikki kilvan rientää julistamaan että ei ollut mitään merkitystä mutta sitten kuitenkin jos yhtään tieteelliseen kirjallisuuteen aiheesta perehtyy niin niissäkin maissa, joissa naisilla ei varsinaisesti olisi tarvetta valita kumppaniaan taloudellisten resurssien perusteella, niiden merkitys on kuitenkin huomattava. Älyllinen epärehellisyys tai joku sokea pistehän siinä varmasti on taustalla.

Sinänsä ihan turha vastata tämmöisiin kyselyihin. Osa on sitä mieltä, että naisten suuri tavoite on löytää paksulla tilipussilla varustettu mies ja mikään ei voi tätä mielipidettä muuttaa. Tavallaan aika surullista, että jotkut miehistä kuvittelevat lompakon olevan heidän paras ominaisuus. Ehkä he sitten päätyvätkin yhteen naisten kanssa, jotka vahvistavat tätä mielikuvaa.